|
Post by Shady on Jan 20, 2006 19:00:27 GMT 3
Vasta kahdeksantoista täyttäneen nuoren noidan askeleet rahisivat lumen peittämää tietä vasten. Tietä reunusti kummaltakin puolelta pelkkää metsää. Kylmyys oli siihen aikaan vuodesta helvetillistä. Lilia kantoi kädessään pienehkön puoleista pataa, jota talvella tuskin tarvitsisi yrttien keittämiseen. Kun seuraava kylä ilmestyisi taas näkyviin noita hautaisi sen kylän lähettyville, koska harvojen hän halusi tietävän hänen käyttämästään magiasta. Se oli yksi Lilian kummallisista tavoista.
Nainen kietoi hieman kaapua muistuttavaa hupullista vaatetta ympärilleen nostaen myöskin hupun päähänsä. Kasvot peittyivät hyvin, aivan kuten noita halusikin.
((hieman lyhyt aloitus ja sisällötön, mutta mukaan saa tulla))
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Jan 20, 2006 19:46:56 GMT 3
Matka oli tähän asti ollut siedettävän rajoilla. Joltain talonpojalta ostetut kärryt eivät tuntuneet kovinkaan miellyttäviltä näin kylmässä ja viimassa. Matkaa seuraavaan kylään ei onneksi olisi kovinkaan paljoa, joten kärryillä istuvat saattoivat jo hiukan kertoa vitsejä ja nauraakkin, nyt kun helpotuksen huokaus oli ensimmäisen huulilta päässyt. "Hei ajaja! Kauanko vielä?" Vanha mies kysyi viittansa kätköistä. "Niin. Onko vielä matkaa?" Kysyi pieni tyttö, jonka pää pisti esiin vanhuksen viitan reunan alta. "Ei ole. Ollaan tultu jo reilusti yli puolivälin." Murahti ajaja ja kannusti kahta ruskeaa hevostaan. Sää ei ollut niin paha kuin tähän aikaan vuodesta olisi voinut olla. Muttei sitä mielellään olisi jalankaan liikkunut. Hevosista nouseva höyry hämärsi muutenkin tympeää maisemaa.
Onneksi matkaa ei ollut paljo, kauimpana hevosistaa ja ajajasta istuva mytty ajatteli. Ei täällä enää kauaa jaksaisi istuakkaan.
|
|
|
Post by Shady on Jan 20, 2006 20:12:25 GMT 3
Lilian korviin kantautui viiman ujelluksen yli hevosten kavioiden kopse. Yltyvä viima puski vastaan niin, että eteenpäin ei tahtonut päästä. Ehkäpä jos lähestyvien kärryjen omistaja olisi ystävällinen, noita saattaisi saada kyydin. Huppu lehahti melkein naisen päästä ja punaruskeat hiukset viuhuivat tuulen mukana kunnes Lilia sai hupun takaisin päähänsä. Kopse voimistui hetki hetkeltä eikä voisi mennä enää kauaa kun kärryt, tai ratsastaja, mistäpä sitä tiesi, tulisi kohdalle. Jos omistaja vaatisi maksua niin rahaahan hänellä olisi. Padassa oli säkillinen kultarahoja ja muita aarteita, joita Jed oli hänelle syystä tai toisesta jättänyt, kummallinen mies.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Jan 21, 2006 3:06:22 GMT 3
Jostain syystä ajaja hiljensi hevosten tahtia, mikä kismitti kuutta kärryillä istuvaa, mutta ennenkaikkea häntä, joka roikkui miltei reunalla, sillä ainoa msitä hän saattoi ottaa tukea oli kärryjen matala laita, joka oli jo tikuille rapistunut ja arvattavasti pettäisi hetkenä minä hyvänsä. "Mikä siellä ny mättää?" Koko matkan kärttyisänä ollut kolmissakymmenissä oleva nainen rääkäisi. "Joku kävelee keskellä tietä." Ajaja murahti takaisin. "Hei siellä! Väistähän vähän!" Suitsienhaltija karjaisi perään, mutta kylmän ilman iskiessä kurkkuun joutui, vetäytymään jälleen kasaan yskimään. "Isoisä? Emmekö voisi ottaa sitä jotakuta kyytiin? Tännehän jäätyy." Pieni tyttö tuijotti vanhaa miestä kirkkain silmin, hänen äänensä oli kuin lasitiukujen helinää tai vuoristopuron solinaa ja ärsytti valtavasti laidassa istujaa, joka oitis vastasi, ihan kiusallaan lapselle: "Kuulehan prinsessa, ei tänne mahdu enää ketään, isoisäsi ja tuo haukka tuolla kulmassa vievät niin paljon tilaa, että minä meinaan jo nyt tippua." "Mutta jos oikein tiivistämme..." Tyttö katsoi häntä puhutellutta suurin, kristallinkirkkain silmin, kuin olisi ollut enkeli ikään. Mikä kiristi puhekumppanin hermoja entisestään. "Kyllä me otamme hänet kyyttiin." Isoisä pisti väliin. "Ajaja pysähdy sen raukan kohdalla!" "Ja en muuten pysähdy! Ne kärryt hajjoo jos niin teen!" "Ja sinähän pysähdyt Herkko!" Isoiso jyrähti aivan eri äänellä kuin edellisellä kerralla ja oitis kärryt hidastivat tahtiaan, juuri sillä hetkellä he saavuttivatkin yksinään vaeltajan. "Hyppää kyyttiin!" Huikkasi nyt taas niin kultaiseksi muuttunut vanhus.
|
|
|
Post by Shady on Jan 21, 2006 15:28:06 GMT 3
Lilia katsoi takanaan kinastelevaa matkaseuruetta, noita teki niinkuin ajaja oli kehottanutkin; väisti tien reunaan, mutta yllättäen kärryt pysähtyivät viereen ja nainen kuuli lempeän kehotuksen nousta kyytiin. Noita kipusi kärryihin sanoen pienen kiitoksen. Matkustajat eivät näyttäneet tyytyväisiltä Lilian tullessa kyytiin vaan purnasivat itsekseen, mutta eivät ilmeisesti uskaltaneet vastustaa vanhempaa miestä. Huppu peitti edelleen naisen kasvot hänen vaivihkaa tarkkaillessaan muita palelevia matkustajia.
((lyhyt))
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Jan 21, 2006 15:47:14 GMT 3
Nyt reunalla istujan olot tuntuivat saavuttaneen huippunsa surkeudessa. Hän joutui jatkuvasta pitämään kiinni kärryjen reunasta jottei tippuisi kyydistä. Hän kyräili kyydin pummannutta naista ehdottoman raivoissaan. Voi jos kärryt nyt vaikka hajoasivat tuon eukon vuoksi, ah sitä riemua! Enkö minä varoittanut, pääsisi kyräilijä sanomaan. Hän kiskoi paksua villavaippaansa tiukemmin ympärilleen ja huoahti. Pakkanen oli selvästi kiristymässä sillä hengitys huurusi entistä enemmän. Kaikki pysyivät vaiti. Ainoa ääni mikä kuului oli hevosten kavioiden laiska kopse, sekä ympärillä paukkuvat puut. Matkaa ei pitäisi olla enää pitkälti, mutta mitäs sitten. Taas pitäisi löytää yösuojaa ja seuraavana päivänä kyyti seuraavaan kyläpahaseen. Ja taas sama uudestaan. Voi minnloinkohan tässä saavuttaisi päämääränsä. Villanutun alla rapisi pienen kartanpalan kaivautuessa esiin.
|
|
|
Post by Shady on Jan 21, 2006 22:07:53 GMT 3
Lilia kietoi puuvilla vaatettaan tiukasti ympärilleen ja huppu valui alemmas kasvoille. Kohta noita rikkoi seurueen yllä vallitsevan jäätävän hiljaisuuden. "Minkä nimiseen kylään nämä kärryt ovat menossa?" Hän joitui lähes huutamaan kasvoja päin iskevän viiman ja kavioiden kopinan takia. Puhuminen tuntui vaikealta koska huulet olivat kuivat ja alkoivat sinertää pahasti. Naisen katse kääntyi muihin kärryissä istuviin, täytyihän jonkun tietää mihin oli menossa ja sen hänkin halusi polttavasti kuulla. Kylässä Lilia ei varmasti viihtyisi kauaa, ei sieltä elantoaan saisi sitten kun rahat olisivat loppu, mutta pitäisi ainakin jossakin majatalossa yöpyä siihen asti kunnes sää lauhtuisi.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Jan 21, 2006 23:02:09 GMT 3
"Toreen." Murahti laitimmainen. "Niin isoäitiä katsomaan. Hän on laittanut uunipuuron valmiiksi ja odottaa jo. Ja sitten siellä on mirri ja koirat ja minä saan leikkiä niiden kanssa." helisi pieni tyttö vanhuksen vaipan alta. " ...laittanut uunipuulon valmiiksi ja saan lääkätä millejä.." Matki villaiseenviittaan kääriytynyt, joka yritti viimassa ja huonossa valossa ottaa selvää siitä mihin hänen kannattaisi jatkaa matkaansa, mutta kartta ei ollut samaa mieltä. "Niin menemme Toreen ja yövymme siellä. Kärryt jatkavat sitten tuon naisen kanssa itään." Isoisäksi kutsuttu viittasi lähinnä ajajaa istuvaan naishenkilöön. "Mihinkäs itse olet matkalla? KElpaako päämäärämme?" Hymyili vanha mies uudelle tulokkaalle.
|
|
|
Post by Shady on Jan 21, 2006 23:14:08 GMT 3
Lilia soi ystävällisen hymyn pienelle tytölle, oma isoäiti oli ollut hänelle pienenä kovin läheinen, jopa läheisempi kuin äiti. Hän heitti nuo ajatukset nopeasti mielestään ja mulkaisi pahasti tyttöä matkinutta viittaansa kääriytynyttä matkaajaa. Lilia ei pitänyt tuon asenteesta, ei alkuunkaan. Katse kääntyi nopeasti vanhempaan mieheen tuon puhuessa hänelle. "Kelpaa hyvin, ei minulla ole määränpäätä" Vastaa nopean nyökkäyksen kera. Kärryt pomppasivat voimakkaasti toisen pyöristä osuessa isoon kuoppaan ja Lilian kantamukset olivat vähällä lentään kärryn yli, hän saa niistä juuri ja juuri kiinni ennen sitä, mutta pieni osa säkin sisällöstä levisi lumihankeen jo kauas kärryjen taakse.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Jan 21, 2006 23:58:36 GMT 3
"Noh mitäs tämä nyt on?" Tarkkakatseinen oli vanha mies, vaikkei ehkä nopea liikkeissään tai liioin niin huumorintajuinen mieletään kuin ennen, mutta aistit olivat kuin nuorella pojalla. "Ajaja. Pysähdys. Uudelta tulokkaalta tippui omaisuutta hankeen." Vanhus käski pukilla istuvaa. Kärryt pysähtyivät hienoisen jupinan sattelemina. "Ei pidä jaella tavaroitaan pitkin poikin, vaikkei tei olisikaan niin lavea." Huolellisuus oli ehdottomasti hyveitä, joita tämä kiltti vaari kunnioitti. "Ja epäitsekkyys toinen." Kärryjen nurkassa jurottava mumisi tunkiessaan karttaa takaisin viittansa poimuihin. "Tätä tahtia, emme kuuna pääse perille, kun jatkuvasti pysähdellään milloin mistäkin oikusta. "Nyt Narra pidä suusi! Sinä olet koko matkan vain ruikuttanut ja inissyt. Olisit nyt hiljaa ja olisit kiitollinen." Tulistui vanha mies villakankaiselle mytylle, joka yhä toisella kädellään koitti pitää itsensä mukana kärryjen epätasaisessa menossa. Mytty tuntui painuvan kasaan, vaikka siitä kyllä silti näki, ettei sen piilossa itseään mikään lapsen kokoinen olento varjellut.
|
|
|
Post by Shady on Jan 22, 2006 12:57:46 GMT 3
Lilia hämmentyi hetkeksi vanhuksen kiltteydestä ja noiden kahden, ajajan ja reunalla istuvan mytyn, valituksista. Eivätkä nuo kaksi suinkaan olleet ainoat jotka huokailivat hidasta vauhtia. Hän oli vähällä sanoa reunalla istuvalle muutaman terävän sanan, mutta vanhus ehti ensin ja Lilia piti suunsa kiinni. Noita ei missään nimessä halunnut hidastella enempää vaan poimi omaisuutensa mahdollisimman nopeasti ja palasi kyytiin. Ties vaikka nuo heittäisivät hänet ulos kärryistä jos hän vielä keskeyttäisi matkan teon. Kärryt nytkähtivät taas liikkeelle ja ajaja tuntui piiskaavan hevosia liikkeelle entistä rajummin. Lilia halusi kysyä vanhukselta miksi tuo oli hänelle niin mukava, mutta ei rohjennut enää avata suutaan.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Jan 25, 2006 19:34:41 GMT 3
Matka taittui tasaisen kiduttavaa tahtia, kaltaisessaan hiljaisuudessa. Välillä kuskia lähinnä istuva nainen koitti aloittaa jotain keskustelua ajajan kanssa, mutta miehen jurous tuhosi tehokkaasti kaikki yritykset. Pieni tyttö nukahti kohta isoisänsä syliin. Viiman hetkeksi tyyntyessä nappasi jurottaja hupun päästään ja alta paljastuivat hyvin selkeälinjaiset mieskasvot. Jurottajan ilme oli tiukka ja hän selvästi puri hampaitaan jatkuvasti yhteen, sillä kaulan ja leuan lihakset olivat jännityneet. Kalvakassa valossa miehen iho näytti lähinnä valkealta. Hänkin nojasi päänsä taaksepäin ja sulki silmänsä hiukan rentoutuakseen. "Enää hetki kylään." murahti ajaja.
|
|
|
Post by Shady on Jan 25, 2006 20:51:15 GMT 3
Lilia vilkaisi huppunsa laskeneen miehen suuntaan. Äänestä hän oli päätellyt, että mytty nurkassa oli varmasti mieshenkilö, mutta nyt noita varmistui siitäkin. Lilia älysi kääntää katseensa pois ajoissa ettei vaikuttaisi tuijottavalta vaikka huppu tekikin kasvon piirteet epäselviksi, niin siitä mihin hän katsoi ei ollut juurikaan epäselvyyttä. Ajajan ilmoittaessa, että kohta oltaisiin kylässä sai Lilian huokaisemaan mielessään helpotuksesta.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Jan 25, 2006 21:09:20 GMT 3
"Minne te jatkatte huomenna?" Jurottaja kysyi ajajan kanssa keskustelua yrittäneeltä naiselta. "Eikö se jo tullut selväksi, että itään." Kiekuva naisääni vastasi. "Tuli se. Mutta että minne sinne? Merelle asti vai?" "Mä en sinne asti lähde!" Ärähti ajaja ja kääntyi puolittain pukillaan katsomaan puhujaa. "Luuska on jo nyt miltei kuollut kylmästä ja väsymyksestä. Vien tän naisen vaan jonkin kauppareitin varrella olevaan majataloon ja se siitä." Jurottava mies käänsi nyt täyden huomionsa ajajaan. "Siinä tapauksessa Herkko, minä tulen mukaanne. Kauppareiteillä on hyvä saada kyytejä ja minun pitää päästä rannikolle." "En mä sua ilmaseksi ala kuule kuskaamaan!" Ajaja hymähti ja kääntyi takaisin tiehen päin. "Kyllä minä korvaan vaivasi. Etsin teidät aamulla sitten käsiini." Kiljuva ääninen nainen kohautti harteitaan: "Me lähdemme, jos sää sallii, heti kun vähänkin valkenee. Minulla on hiukan hoppu. Tarvitseeko jonkun muun tulla kyytiin?" Enemmänkin kuin kohteliaisuudesta, nainen tiedusteli asiaa kuin velvollisuudesta. Ja hän tuijotti suoraan uutta tulokasta kohti, sillä vanha mies ja lapsihan jäisivät kyydistä.
|
|
|
Post by Shady on Jan 25, 2006 22:47:11 GMT 3
"Kuten jo sanoin minulla ei ole tiettyä määränpäätä, tulen niin pitkälle kuin kyydissä pääsen" Siihen asti melkein täysin hiljaa ollut nainen alkoi puhua. "Ja tietenkin myös maksan matkani" Hän lisäsi ajajalle nopeasti ennenkuin tuo ehtisi mitään kommentoida. Nyt myös Lilia antoi hupun pudota päästään viiman lauhtuessa entisestään. Sirot kasvonpiirteet ja pitkät punaruskeat hiukset tulivat esiin hupun alta.
|
|