|
Post by Shady on Feb 23, 2006 17:14:21 GMT 3
Lilia väisti vesikarahville pyrkivää eukkoa ja istahti omalle vuoteelleen haukotellen, tajusipa tuo sentään laittaa käden suunsa eteen ja olla esittelemättä purukalustoaan. Noita asteli pöydän luokse. Hän kurottautui ottamaan pöydälle takaisin tuodun kannun ja kaatoi siitä varovasti vettä omaan mukiinsa kuin epäillen, että kannussa lilluisi vieläkin inhottavia ötököitä. Saatuaan juomansa Lilia sammutti janonsa mulkoillen tarjottimella olevaa ruokaa.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Feb 24, 2006 1:35:05 GMT 3
Mies kohottautui ylös ja tottuneesti, varsin keveän näköisesti nappasi karkean tukin kiviseltä lattialta iskien sen hankaimiinsa, näin sulkien oven uteliailta vierailta. Viipyilemättä hän rojahti vuoteelleen kiskaisten peiton virkaa tekevän viltin altaan. Patja näytti jossain määrin muhkuraiselta, mutta ainakin se oli paksu. Kohmeiset jäsenet saisivat kyllä tarvitsemansa levon. Seuraten esimerkkiä kurottautuivat pitkät sormet kaatamaan toisen mukin puolilleen vettä ja hitaasti nautiskellen, hän siemaisi astian tyhjäksi. Miehen katse oli häiriöttömästi nauliutunut vastakkaisella sängyllä istuskelevaan naiseen. Ilmeensä oli täysin suljettu, kuin hän ei oikein keskittyisi mihinkään. Ei hän epäkohtelias ollut tavoiltaan, ei töykeä tai moukkamainen. Mutta harvemmin jakeli lämpimiä hymyjä vieraille ihmisille. Eikä tuo tuntematon nainenkaan kovin hyväntuuliselta vaikuttanutkaan. Eikä siitä voinut soimata. Talvi oli viimein näyttänyt kyntensä ja se veti monen mielen alakuloiseksi. Laskettuaan mukinsa takaisin pöydälle heittäytyi tuo taa'päin sängylle ja sulki silmänsä. Lepo tekisi hyvää, vaikkei hän aivaan loppuunajetun väsynyt ollutkaan. Näppärästi hän vielä avasi paitansa poimuihin piilotetut soljet, vääntäytyi ulos vaatteesta ja heitti sen jalkopäähän, sinne pakkautuneen viitan päälle. Nopeasti mies peitti paljaan ylävartalonsa karhealla peitteellä ja huoahti syvään. "Syö ja sammuta puhalla sitten tulet sammuksiin. Kiitos."
|
|
|
Post by Shady on Feb 24, 2006 17:00:51 GMT 3
Lilia nyökkäsi hyväksymisen merkiksi laskien mukinsa takaisin pöydälle. Tarjottimella olevaa ruokaa hänellä ei kuitenkaan ollut aikomustakaan syödä, niin nälkäinen noita ei ollut. Ehkä tuo saisi syödäkseen seuraavana aamuna tai myöhemmin päivällä. Pieni huokaus purkautui naisen huulilta kun hän avasi oman vaatteensa, mikä ei käynyt kovin helposti. Alla Lilialla oli lämmin yömekko. Nainen puhalsi öljylampun liekin sammuksiin sujahtaen sitten peittonsa alle.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Feb 26, 2006 21:26:25 GMT 3
Pimeys ei tuonut mukanaan hiljaisuutta. Vaikka seinät ja ovi olivat paksut, eivät nekään voineet pitää voimistuvaa metakkaa ja riemun kiljahduksia suuresta seurustelutilasta. Kylmä talvi veti selvästi ihmisiä lähemmäs toisiaan. Sen sijaan että täkäläiset olisivat masentuneet ja vetäytyneet omiin oloihinsa, he kerääntyviät yhteen, löivät korttia, lauloivat ja tanssivat, yleensä koittivat karistaa niskastaan inhottavan, kavalan talven, sen pimeyden ja kalseuden. Ja nyt tämä seuran tarve häiritsi heitä, jotka eivät metelöivää joukkoa ympärilleen kaivanneet. Vaikka pimeys, joka liekin sammuttua oli laskeutunut oli syvä, ei se ollut lävitsepääsemätön. Tai ehkä väsyneet silmät vain luulivat erottavansa vaalean käden jonka mies oli kohottanut kasvojensa eteen. Hän heilutti sitä ja kyllä, jotakin liikettä oli aistittavissa, vain muutaman sentin päässä hänen nenästään. Vetäen syvään henkeä hän kohotti toisenkin kätensä vieden ne sitten päänsä taakse, tyynyä tukemaan ja tiivistämään sitä herkkiä korvia vasten, yrittäen näin häivyttää huoneeseen tunkeutuvia vieraita ääniä. Joku kuului löytäneen jonkinlaiselta huilulta kuulostavan soittimen ja siitäkös riemu repesi.
|
|
|
Post by Shady on Feb 27, 2006 16:11:45 GMT 3
Lilia yritti painaa silmiään epätoivoisesti kiinni nukahtaakseen, eivätkö nuo sitten koskaan lopettaneet. Jatkuvaa puheensorinaa ja muita ääniä jotka saivat nuoren noiden pysymään heräillä vaikka unta olisi kipeästi tarvittu. Nainen veti peittoa korvilleen eristääkseen tuon metelin jotenkin. Jos meluavat -suurimmaksi osaksi miehet- eivät kohta lopettaisi repeäisi väsyneeltä noidalta hermot.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Feb 28, 2006 1:04:40 GMT 3
Iloinen lurittelu, joka soittimesta nyt pääsi ilmoille, tuntui lähinnä ironiselta. Ääni täytti ilman, vaikkakin kuin kaukaisena vinkunana, kaikui pään sisällä ja tuntui lähinnä ilkkuvan unta yrittäville. Luultavasti, mies mietti, olen niin väsynyt, etten pysty enää keksittymään rentoutumiseen. Silmiä tuntui kirveltävän ja sänky alla hyppivän salin puolella taottavien jalkojen tahdissa. "Kyllä ne kohta lopettavat.." Hän hymähti hiljaa, vain kuiskaavalla äänellä, lähinnä vain itselleen, vaikk hyvin olikin pistänyt merkille ettei toisella vuoteella makoilevakaan ollut vielä saanut unen päästä kiinni. Keuhkot täyttyivät ja tyhjenivät verkkaan rintakehän kohoillessa, oli helppo kuulla miehen hengittävän suunsa kautta, se tuntui rauhoittavammalta, vaikkakin kuivatti huulia. Hitaasti mutta varmasti alkoivat häiriöäänet puuroutua mielen pikkuhiljaa kadotessa omille teilleen.
|
|
|
Post by Shady on Mar 3, 2006 21:15:27 GMT 3
"Toivottavasti" Noita mutisi unen sekaisella äänellä. Nukahtaminen oli jo lähellä mutta ainakun noita unohti pidellä korviaan palasivat kaukaiset äänet taas kuultaville. Nyt peitto vedettiin koko pään yli. Nainen huokaisi helpotuksesta, jos hän nyt saisi nukuttua.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Mar 5, 2006 18:15:41 GMT 3
Uni tuli viimein ja häiriötekijät jäivät omiin oloihinsa. Vuosiin ei tuo ollut nähnyt unia, siis muunlaisia kuin omituisia häilyviä kuvia joesta ja kuusta ja kahdesta pienestä lapsesta leikkimässä. Ne olivat masentavia unikuvia, eikä mies niiden vuoksi kummemmin mielinyt levolle, jollei kokenut mielensä alkavan tehdä väsymyksestä tenää. Lepo teki jäsenille hyvää, mutta kaltaisensa yöolento oli tottunut lepohetkiin jolloin pää sai levätä olemalla vailla ajatuksenhäivää. Vitivalkoinen, nyrhitty päälaki upposi pieluksen sisälle yhä syvemmälle, mutta mielensä perukoilla hällä jyskytti ajatus siitä, ettei pitäisi nukkua yli sovitun ajan. Hänen pitäisi päästä seuraavaan kylään pian. Tämä törkyinen takapajula ei suinkaan ollut hänen matkansa pää... toivottavasti.
|
|
|
Post by Shady on Mar 6, 2006 17:43:25 GMT 3
Lopultakin noita onnistui sulkemaan ärsyttävän mekastuksen nukkumisen ulkopuolelle ja vaipui tyynyä puristaen omiin maailmoihinsa. Liliasta tuntui kuin hän olisi vasta ehtinyt painaa päänsä tyynyyn ja sulkea silmät kun oveen koputettiin. Unet olivat jääneet väistämättä lyhyeiksi tarvennan puolella istuvien juhlinnan vuoksi. Hitaasti, silmät vielä osittain kiinni kuin valmiina nukahtamaan koska vain uudelleen, noita kohottautui istumaan vuoteelleen. Nopea vilkaisu viereiseen vuoteeseen, jossa tuntematon mies edelleenkin nukkui tai sitten piti muuten vain silmiään kiinni levätäkseen. Oven takaa kuului hermostunutta askellusta kun joku vaihtoi painoa jalalta toiselle ja samassa askeleet loittonivat. Ehkä tuo, kuka sitten olikaan, tulisi uudestaan jos asia olisi tärkeäkin. Nyt kun mies, oletettavasti nukkui käytti Lilia tilaisuuden hyväkseen ja pukeutui tuolinselkänojalla siististi lepäävään asuunsa.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Mar 8, 2006 22:36:17 GMT 3
Ei, ei mies nukkunut. Hän kun oli muutenkin huonounista sorttia, oli suurimman osan yöstä vain maannut aloillaan, välillä muutamiksi hetkiksi uinahtaen, mutta taas hereille havahtuen. Ei yö ollut ollut levoton hänen osaltaan, aivan normaalin rauhallinen. Huomatessaan nuoren naisen havahtuvan tavernan muorin herätysyrityksiin, tai ainakin mies oletti sen olleen tuon jämäkän matamin, sulki mies uudelleen silmänsä, koittaen näin näyttää jälleen levolliselta. Ulkoa ei vielä pahemmin valoa tulvinut ahtaaseen huoneeseen, mutta kumminkin sen verran että oli helppo erottaa pieni ikkunan virkaa tekevä räppänä, jota olisikin ollut yöllä, pimeässä vaikeaa tajuta siinä olevan. Ääniä salin puolelta tuntui kantautuvan silloin tällöin yhä uusia, helpoin oli erottaa muutaman oven narahdus ja eräs todella pitkä ja kovaääninen haukotus. Nuori nainen kuulosti pukeutuvan aika vauhdilla. Hänpä oli nopea liikkeissään, useimmilla nuorilla kului ainakin hetki heräämiseen, mutta tämä neito oli loikannut pystyyn oitis kun eukko oli käynyt ovea ryskyttämässä. Hyvä merkki nuoressa ihmisessä.
|
|
|
Post by Shady on Mar 9, 2006 19:52:56 GMT 3
Lilia oli vihdoinkin tyytyväinen suhteellisen vaikeasti puettavaan asuunsa vaikkei huoneessa ollutkaan peiliä, josta kuvajaisensa olisi nähnyt. Harmittava seikka. Kun nyt itseään alkoi siistimään kaiveli hän tavaroistaan jonkinlaista harjaa, millä olisi saanut pitkät, pörröiset hiukset siisteiksi. Naisella oli selvä mielikuva, että tälläisen olisi laittanut tavaroidensa joukkoon. Ilmeiseste sitten oli pudonnut jonnekkin lumen joukkoon hänen harhaillessaan jokin aika sitten metsässä demoninmetsästäjän kanssa. Samainen emäntä, joka oli aikaisemminkin ollut oven takana, kävi koputtelemassa oveen kovaäänisesti uudemman kerran. Lilia oli vähällä kivahtaa ovenhakkaajalle, että kuultu oli jo, mutta hillitsi itsensä jälleen. Nainen aukaisi narisevan oven ja kohtasi eukon tarmokkaan katseen.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Mar 9, 2006 23:57:07 GMT 3
Nuori nainen oli sitten avannut oven. Mies otti tämän merkkinä siitä, että tuo olisi pukeissa ja avasi nyt silmänsä ja käänsi päätään pieluksella niin että näki ovelle päin. Ei tarvinnut olla kovinkaan herkkäkorvainen käsittääkseen kuka se siellä oven takana seisoikaan. "Niin että Harille tulee herätys aina tähän aikaan." Kuului epätasaisena unen vielä karheuttama ääni kumpuavan syvältä kookkaan naisen sisältä. Mitä mies nyt paikaltaa näki taisi eukko tuijottaa edessään seisovaa, itseensä verrattuna varsin mitättömän kokoista olentoa tuikeasti ojentaen samalla pientä öljylamppua. "Tossa on teille valoa, ja ruoka tuuvvaan sitten kun sitä on saatu laitettua, mutta ei teillä kiirettä oo." Nainen työnsi hiukan päätään sisemmäs ja kohtasi miehen hailakan katseen. "Niin että ei oo kiire. Se koppava eukko lähtee liikkeelle vasta tunnin päästä ja se hevonenhan on tossa tallissa. Niih.." Viimeinen sana ja tarmokas nyökkäys oli osoitettu oviaukossa seisovalle. "Kuulin, kiitos." Mies ähkäisi kohottautuessaan istumaan. Hänen äänensä oli aavistuksen painuksissa, mutta ääntö oli selkeää ja selvästi pehmennyt illan huonotuulisesti komentelusta. "Sulkisitko sen oven vielä lyhyeksi hetkeksi?" Pyyntö oli osoitettu nuorelle neidolle, joka oven oli avannutkin. Peitteet olivat valahtaneet miehen vyötärölle paljastaen jälleen paljaan ylävartalon. Hänen ihonsa näytti olevan kauttaalta koko vartalolla vaaleaa, kalvakkaa, hiukan elottoman näköistä, vaikka muuten mies näyti olevan varsin hyvissä ruumiin voimissa. Leveät hartiat kehystivät raamikasta kehoa, jonka lihakset olivat sopivan kiinteät. Hän ei ollut mikään jättimäinen soturi ruumiinolemukseltaan, mutta voimaa hänestä varmasti löytyi, ja ennenkaikkea kestäsyyttä. Hän alkoi hapuilla vaatteitaan hämärääs huoneessa.
|
|
|
Post by Shady on Mar 10, 2006 18:02:09 GMT 3
Eukon selittäessä ei Lilia ei saanut suustaan sanakaan, otti vain hänen käteensä tyrkätyn lampun. "Öh...kiitos" Nainen pusersi itsestään eukon puheeseen verrattuna mitättömän kuuloiset sanat. Tuon lähtiessä Lilia seisoi hetken ovella ja pudisti itsekseen päätään. Kuullessaan Hariksi kutsutun miehen kehotuksen sulkea ovi teki hän niin kuin käsky oli käynyt. Lilia tuli nopeasti vilkaisseeksi miehen varsin hyvässä kunnossa olevaa paljasta ylävartaloa, mutta vältti katsomasta tuohon päin kohteliaisuuden nimissä ennenkuin mies saisi paidan päälleen.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Mar 12, 2006 18:01:46 GMT 3
Rivakasti mies kiskaisi kankaat paljaan ihon suojaksi ja kääntyi vuoteella niin että pystyi laskemaan jalkansa alas lattialle. Hän venytteli hitaasti, raukeasti ja haukotteli samalla äänettömästi. Hän tunsi olonsa jossainmäärin tympeäksi. Päivän suunnitelmat eivät olisi ilahduttaneet ketään. Mikäli hän olisi voinut, olisi hän valinnut minkä tahansa muun matkustuskeinon kuin tuon kärryillä istumisen missä jokainen lihas puutui ja aistit ja mieli turtuivat, mutta eipä hänellä ollut vaihtoehtoja, kun ei ratsuunkaan ollut nyt varaa. "Tuo eukko.." Mies yskähti ja puisteli päätään."..tuo meille jotain aamupalaa, vesileilin ja jotain evästä. Olen ikävä kyllä ollut pakotettu käyttämään hänen palveluksiaan useampaan otteeseen, joten tiedämme toisemme, ja hän tuntee tarpeeni." Vai oliko hän jo kertonut nuo asiat tuolle nuorelle neidolle. Jostain syystä mies ei oikein muistanut edellisillasta muuta kuin pohjattoman turhautumisen ja jonkin kovin raastavaäänisen lapsen. Lopulta mies kohottautui seisomaan sukien samalla hiuksiaan, jotka olivat pystyssä eri suuntaan ja todella hallitsemattomasti sekaisin. Hän kaivoi viittansa esille josatin sänkynsä jalkopäästä ja alkoi oikoa sitä. Oven takaa kuului samalla koputus. Ape olisi luultavasti oven takana odottamassa.
|
|
|
Post by Shady on Mar 13, 2006 17:13:49 GMT 3
Lilia laski lampun pöydälle toisen viereen, vaikka pienestä ikkunan tapaisesta tulvikin valoa oli lisävalo siltikin tarpeen. Nainen kuunteli miestä ja kun tuo oli varma, että tuo oli saanut kangasta vartalonsa suojaksi uskalsi hän jo katsoakkin mieheen päin. 'ikävä kyllä ollut pakotettu käyttämään hänen palveluksiaan' kuuluivat miehen sanat. Ilmeisesti tuokaan ei pitänyt siitä pyylevästä eukosta, mutta olisiko ollut mitään syytä pitääkkään. Uusi koputus ovelle, Lilia meni jälleen kerran avaamaan oven, jonka takana Lilian yllätykseksi ei seisonutkaan sama eukko vaan todella lyhyt mies. Ilmeisesti eukko oli lähettänyt kiireissään jonkun muun tuomaan aamiaisen.
|
|