Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Jun 4, 2006 19:06:52 GMT 3
Ja koska on jumalain tosi että kaikki paha kasaantuu juuri hetkellä, jona tuo kovaääninen kaksikko oli saavuttamassa kinansa kliimaksin kantautui josatin metsän siimeksestä outo, alakuloisen kuuloinen pitkä karjunnan ja ulnonnan sekoitteinen valitus. Tuota verta hyytävää ääntä seurasi toinen ja vielä kolmaskin, kaikki eri suunnilta ja selvästi kerta kerralta kauempaa. Ääni tuntui raikuvan muuten ehdottoman hiljaisessa maisemassa, nyt kun kiistelijätkin olivat vaienneet äänen erotettuaan. "Kirottua. Lumeisia. Niitä on tällä alueella kyllä nähty, mutta ovat varmaan laskeutuneet joukolla vuorilta tänne laaksoon kun on näin kylmä." Har-niminen laski huppunsa ja paljasti vitivalkoiset hiuksensa ja värittömät kasvonsa. Tuossa kalpeassa valossa mies näytti lähinnä vastenmieliseltä vaikka kasvonpiirteiltään oli varsin miellyttävää katsottavaa. "Niiden on täytynyt haistaa meidät ja nyt kun ovat havainneet ettemme ole enää liikkeessä ovat jo tulossa tännepäin. Ne huutavat kutsuakseen kaikki mukaan juhlimaan." Kuvasti naurahtaen kääntyi hän sitten niin, että näki saman aikaisesti kolme muutakin lumen keskelle juuttunutta. "Tässä vaiheessa en enää kysy olisiko teillä hyviä ideoita. Nyt niitä on oltava. Itse en tähän hätään keksi muuta kuin että yritään korjata kärry tai jos ei muuta niin taiteillaan siitä jonkinlainen reki, matkaa on jatkettava pian. Nuo.. " Käsi ilmaantui jostain viitan kätköistä ja viittasi metsään, kohti ääntä. "...ovat huonoja juoksemaan ja hevonen näyttää sen verran hermostuneelta, että saatamme päästä kasvattamaan välimatkan tarpeeksi pitkäksi, toisaalta lumeiset ovat sinnikkäitä seuraamaan." Pahaääninen nainen oli vaiennut täysin, hän näkyi tärisevän ja oli silminnähden kauhuissaan. Mikä olikin juuri sitä, mitä tuo vertahyytävä huuto oli tarkoitus aikaansaadakkin. Molemmat miehet atuivat kärryn luo ja alkoivat tutkia tuhojen määrää ja koko surullisen näytelmän syytä. Vielä yksi huuto sai heidän kätensä käymään yhä vain nopeammin.
|
|
shadyeijaksakirjautua
Guest
|
Post by shadyeijaksakirjautua on Jun 6, 2006 22:27:50 GMT 3
Lilian havahdutti mietteistään tuo kamalan kuuloinen huuto. "Lumeisia..?" Nainen kysyi Har nimiseltä mieheltä ihmeissään kun ei ikinä ollut kuullut -saatikka nähnyt- tuollaista eläintä, olentoa...mikä lie. Lilia liikuskeli hermostuneena miesten väsätessä pyörän ympärille. Onneksi edes kirkuva ääninen nainen oli hiljentynyt. Harin ja kuljettajan työ näytti sujuvan liian hitaasti varsinkin kun ilman täytti jälleen yksi veret seisauttava huuto. Nuori neito pohti ankarasti. Mitä sitten vaikka paljastuisi noidaksi. "Väistäkää vähän!" Lilia komensi miehiä äänensävyllä josta ei kieltäydyttäisi noin vain. Hän rypisti kulmiaan ja äärimmäinen keskittyminen näkyi kasvoilta kun neito mutisi outoja sanoja katsoen samalla tiivisti hajonnutta pyörää kuin transsissa. Aluksi näytti, että pyörä vain kököttäisi paikoillaan aivan normaalisti, mutta muutamaa sekunttia myöhemmin noidan kädestä kulki vaalea, tuskin silmin nähtävä valojuova ja pyörä näytti alkavan korjautua itsestään tuon oudon näyn pyöriessä sen ympärillä.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Jun 26, 2006 0:39:55 GMT 3
Miehet astuivat molemmat taaemmas. Toinen silmäpari leviten, kuin kauhusta, suuriksi kuin lautaset. Toinen vain siristyen hiukan. Toinen nainen, siis hän joka ei selvästikkään tiukassa tilanteessa kyennyt muuhun kuin päivittelyyn näytti menettävän tajuntansa. Kyseessä oli ihminen, joka ei kuuna kullan valkeana ollut todella tehnyt tai kokenut mitään, vain elänyt muiden kustannuksella ja toisten vahingoista nauttien. Eihän tuollaisen persoonan voinut edes kuvitella kykenevän sen kummempaan. "Mitähän perskelet... Tällanen on ihan pahuutta!" Ymmärsi kuskin vakanssin muutamaa päivää aikasemmin hyväksynyt alkaa päivitellä. "Tuollainen touhu, se on sieltä ja syvältä... Tollainen on pahuutta!" Mies soperteli, muttei saanut katsettaan irrotettua itsestään korjautuvasta kärrystään. Mokoman änkytyksen keskeytti uusi kalmankauhea rääkäisy. "Nyt ne ovat hemmetin lähellä." Har-nimiseen tuli hetkessä eloa. Hän astui maahan lysähtäneen entisen kirkujan luo ja heilautti velton ruumiin olalleen, samalla hän loi kuskiin katseen, joka olisi kylmännyt kohteensa veren jos olisi siihen pystynyt. "Pidä sinä nyt pääsi kiinni. Maailmassa on hitosti asioita joita et voi ymmärtää. Jos kaakkisi kestää..." Puhuja vilkaisi kauhusta tärisevää eläintä. "...me lähdemme kohta matkaan ja nopeasti." Hailakkakatseinen silmäpari kääntyi nuoreen neitoon, joka varsin keskittyneen näköisenä tuntui pelastavan heidät kaikki varmalta kuolemalta. Ainoa asia, joka nyt jäi huolettamaan miestä oli todella tuo eläin. Hevonen saattoi kuolemanpelossa juosta uskomattomia matkoja päätähuimaavaa vauhtia, mutta yhtälailla, kuin narkoottisen aineen käyttäjä, saattoi eläin kuolla pystyyn voimien lopulta vain kadottua. Tämä ajatus huoletti häntä nyt kovin, sillä noiden perkeleiden metsästyksen karjaisut ja verenhimoiset astunnat saattoi jo kuulla, eivätkä nuo olennot suinkaan olleet hitaita itsekkään.
|
|
|
Post by Shady on Jun 28, 2006 22:03:52 GMT 3
Lilia erotti omien sanojensa keskeltä vain heikosti pelästyneen kuskin sopertelun. Yksi tavu väärin ja pyörän korjaus viivästyisi niin paljon, että kohta he kaikki olisivat jonkin tuntemattoman eläimen, olennon mikä-lie, ruokaa. Viimeiset keskittyneet sanat noita sanoi edellisiä kova äänisemmin, kiire alkoi jo vaikuttaa. Pyörä oli ehjä, ainakin toistaiseksi. Mihinkään kovin kestävään noin lyhyessä ajassa Lilia ei pystynyt, eikä ollut varmaa pääsisivätkö he niin pitkälle tällä korjauksella, että noista olennoista ei olisi enää heille vaaraa. Se nähtäisiin kohta. Neito lopetti loitsunsa juuri sopivasti kuullakseen Har-nimisen miehen sanat lähtemisestä kiirellä.
"Heitä se nainen nyt kyytiin..." Lilia osoitti velttona riippuvaa naista ja viittasi kärryjen takaosaa kohti. "...ja sinä..." Noita käänsi terävän katseen kuskiin, joka astui muutaman askeleen taakse päin silmät pullottaen yhä kuin lautaset. Mies pelkäsi. "...tartu ohjiin" Lilia tuli nyt vilkaisseeksi kauhusta kankeaan hevoseen. Pystyisikö koni liikkumaan, saati sitten juoksemaan niin, että he ehtisivät pakoon.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Jun 28, 2006 22:19:19 GMT 3
"Ähs!" Tuhahti Har niminen samalla kun lähinnä paiskasi laskemisen sijaan tuon kiusankappaleen kärryille. Tämä nainen ei tähän aikaan vuorokaudesta varmasti ollut koskaan ollut näin pitkää aikaa vaiti. "Parempi että itse tartun ohjiin. Sinä äijä saat hypätä pitämään huolta pahoinvoivasta ystävättärestäsi. Ja sinä..." Hailakka katse kääntyi nyt kohtaamaan neidon vähintään yhtä teräväksi hioutuneen ilmeen. "Tulet minun kanssani tuohon eteen." Tässä ei nyt ollut ollenkaan kyse kohteliaisuuksista. Mies tiesi itsensä kamalaksi ja epäinhimilliseksi, mutta mieluummin hän maksoi nuorelle naiselle velkansa kärryn korjaamisesta tällätavoin. Oli selvää, että nuo olennot tavoittaisivat heidät, vaikka he pääsisivät kuinka rivakasti etenemään olisi vain ajankysymys milloin joukko kammottavia torahampaisia suita repisi karkuun yrittäviä alas vaunuistaan. Ja näin ollen olisi parempi heidän kahden istua korkeammalla. Varmempi keino selviytyä. 'Elleivät ne pirut ymmärrä iskeä hevoseen, sitten on peli menetetty.' Synkät olivat miehen ajatukset tämän tarttuessa neitokaisen hentoon käteen ja ehkä aavistuksen kovakouraisesti auttaessa tämän kyytiin. "Nyt sitten mentiin!" Mies itse jäi seisaalleen kuskipukille ja napautti todella voimakkaasti ohjaksista ja hevonen lähtikin huimaavalla vauhdilla ahmimaan tietä edessään. Ja kuin vastaukseksi liikkeelle lähdön sytyttämälle toivon kipinälle kuului takaa erilainen karjaisu, se oli lähinnä ärjäisy kuin suurikokoinen koira olisi napannut juuri saalistaan kiinni. Tyytyväinen ja voitonriemuinen. Äänestä saattoi päätellä ensimmäisten olentojen jo olevan näköyhteyden päässä. "Nyt jos katsot taaksesi voit kohdata varman kuoleman silmästä silmään!" Huuvi mies kavioiden kopsunan yli, sillä vaikka liikuttiinkin lumen peittämällä tienoolla, oli tahti niin kova, että jo kärryjen pyörät tuntuivat huutavan tiellä.
|
|
|
Post by Shady on Jun 29, 2006 17:00:25 GMT 3
Kuskia ei tarvinnut käskeä kahdesti kun tuo jo kiireellä kipusi kärryille kova äänisen, tosin tälle hetkellä hiljaa olevan, naisen vierelle kasvot kalveten mitä useampi olennon raivoisa ärjyntä tuntui saavuttavan joukkiota. Lilia nousi kärryille hätäisesti eikä ehtinyt edes kunnolla laskea itseään istumaan kun hevonen lähti Harin käskystä juoksemaan lumista tietä pitkin minkä kavioistaan pääsi. Pienen ilonpilkahduksen naisen mielessä repi kappaleiksi taas uusi karjunta, tällä kertaa olento oli jo nähtävissä. Nainen katsoi taakseen, mutta ei lähestyviä olentoja. Tuo tarkkaili kalpeaa, lähes hysteeristä kuskia, joka yritti vaivoin saada naista hereille. Vihertävien silmien jäätävä katse kääntyi vasta korjattuun pyörään. Pyörä näytti ainakin toistaiseksi pysyvän ehjänä hurjasta vauhdista ja lukuisista töissyistä huolimatta. Lilia tarrautui kärrynreunaan, jottei putoaisi kyydistä ja takana nököttävä kuskina toiminut mies näytti tekevän samoin. "Toivottovasti tuo pyörä kestää niin emme kohtaa sitä varmaa kuolemaa!" Neito huusi takaisin tuulen ja kärryjen päästämien äänien läpi.
|
|
|
Post by Glaciar on Jun 29, 2006 21:40:20 GMT 3
Neito oli pukenut sanoiksi varmasti heidän jokaisen toiveen. Jos matka olisi alunperin taittunut tällaisella vauhdilla, millä he nyt kiisivät läpi lumisen maiseman, olisivat he olleet perillä määränpäässä reippaasti ennen iltaa. Mutta varmasti jokainen heistä olisi toivonut, ettei tällaiseen kiireeseen olisi ollut tarvetta. Hetken hiljaisuuden jälkeen kuului rysähdys, jota seurasi uusi sarja haukahdusmaisia murahduksia. Nyt ne olennot olivat heidän takanaan tiellä. Har tiesi hyvin katsomatta taakseen mikä siellä heitä jahtasi. Lauma, ehkä noin kymmenkunta, susimaista olentoa. puolta kookkaampia kuin nuo öiset veljensä olivat lumeiset, myös vantterampia. Niiden rinta oli leveä ja tassut suuret, jotta hangella juokseminen olisi mahdollisimman helppoa. Korvat olivat kokkaat, tosin juostessa ne pidettiin luimussa. Niillä oli kaulalta lähtevä koko pään peittävä hopean harmaa harjas, muuten ne olivat vitivalkoisia väriltään. Pää oli muuten kunnioitusta herättävän kokoinen ja suusta ulos työntyvät hampaat puhuivat hyvin puolestaan eläimen ruokavaliosta. Ne eivät syöneet kaarnaa ja porkkanoita. Ensimmäinen eläin saavutti jo heidät, se oli kooltaan aavistuksen muita pienempi ja sen vuoksi varmaan vikkelämpikin. Se yritti näykkäistä kärryillä yhä makaavan naisen viitasta joka lepatti tuulessa. Säikähtänyt äijä kiskaisi vaatteen suojaan. Kärryiltä tuntui kuuluvan uikutusta, mies pelkäsi. Mutta niin teki Har-niminenkin. Hän ei tuonut sitä julki millään tavalla, ilme noilla kasvoilla oli lähinnä kylmä ja julma. Ei voinut olla niin, että hänen elämänsä päättyisi tähän, mutta ei se paljosta olisi paitsi. Edessä näkyi tie alkavan kääntyä ja suureksi raivokseen ymmärsi mies kohta edessä olevan tiukemman kurvin. Hänen olisi pako hidastaa tai muuten koko joukko suistuisi tieltä ja silloin olisikin rukouksen aika.
|
|
|
Post by Shady on Jun 30, 2006 12:26:26 GMT 3
Viimeinkin Lilia uskalsi katsoa kärryjen takana juoksevia petoja. Noita meinasi päätyä pyörtyneen naisen seuraksi nähdessään valtavan koikoiset susimaiset olennot, joiden ruumista peitti lumenvalkoinen karvapeite. Hetkeksi Lilian ote irtosi laidasta, jolloin tuo joutui tarrautumaan yhä tiukemmin kärryihin, ettei lentäisi kyydistä. Se tietäisi varmaa kuolemaa noiden petojen hampaissa eikä se ollut tapa jolla hän halusi heittää henkensä. Väri alkoi hiljalleen kadota Liliankin kasvoilta, se olikin ainoa tapa joka ilmaisi naisen olevan peloissaan. Kukapa ei olisi. Mutka lähestyi uhkaavasti. Vauhtia pitäisi hidastaa roimasti, jotta tuosta selvittäisiin, lisäksi oli vaarana, että korjattu pyörä pettäisi heidät jälleen tai vauhti hidastuisi niin paljon, että lumeiset saavuttaisivat heitä liikaa.
((Kökköä))
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Jul 3, 2006 23:20:08 GMT 3
((Höpöhöpö))
Päätös oli tehtävä juuri samaisella hetkellä kun toinenkin peto saavutti kärryt. Mies manasi ääneen ja erittäin värikkäästi, mutta ei siinä muu auttanut. Hän kiskaisi voimakkaasti suitsista. Järkyttynyt hevonen ei osannut muuta kuin totella, se hidasti voimakkaasti ja samassa ensimmäinen eläin, se pieni ja vikkelä, loikkasi. "Nyt ota kiinni!" Har-niminen paiskasi suitset vierellään istuvalle neidolle, toinen saisi nyt pärjätä, osasi käsitellä eläintä tai ei. Mies hyppäsi kärryille ja yritti potkaista suden näköistä joka kovasti koetti saada otetta jommasta kummasta pelkäävästä. Molemmat onnistuivat puolittain, niin puolustaja kuin hyökkääjä. Harin potku osui olennon vasempaan etujalkaan, se vinkaisi ja pudottautui kyydistä, mutta suussaan sillä oli jo pala naisen viittaa. Molemmat miehet karjaisivat, mutta tilanne oli jo menetetty, sillä oitis oli toinenkin susista tarttunut saaliiseen. Hyvin kesti paksu viitta kangas ja yhä tajuton nainen tempautui kyydistä. Samassa he olivat saavuttaneet mutkan. Kärryt alkoivat uhkaavasti luisua kohti tien pengestä, vaikka vauhti oli pudonnut jo puoleen.
|
|
|
Post by Shady on Jul 11, 2006 16:54:00 GMT 3
Lilia oli vähällä kiljaista kun juuri ennen mutkaa sai ohjat syliinsä. Pelosta tärisevä nainen pakotti itsensä kohottautumaan seisaalleen sen verran kuin jalat kantoivat. Hevosen käsittelytaidoista ei ollut aikaisempaa kokemusta kuin ratsaisilta ja siitäkin oli aikaa. Vauhti hidastui entisestään noidan kiskaistessa ohjista. Samassa hetkessä Har oli kadonnut kärryjen takaosaan, josta kuului olennon surkea vinkaisu ja miesten karjaisuja. Niistä huolimatta Lilia ei uskaltanut katsoa taakseen vaan keskittyi täysin tiehen. Kärryt saavuttivat ohuen jää kerroksen peittämän mutkan ja toinen puoli kallistui ojaa kohti samalla kun vasta korjattu pyörä natisi uhkaavasti. Verenhimoiset olennot olivat toivottavasti tyytyneet siihen kovaääniseen naiseen, muuten kolme muuta saisi kohdata saman kohtalon. Pyörät jatkoivat yhä liukumistaan ja ohjia pitelevä nainen alkoi jo panikoitua. Jos hevonen ei saisi kärryjä nyt vedettyä eteenpäin löytäisivät he tiensä ojanpohjalta lumeisten raadeltavana.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Jul 16, 2006 11:14:58 GMT 3
Tällainen kauhu olisi seisauttanut verenkin suonista. Molemmat miehet katsoivat lyhyen, hyvin lyhyen ajan toisiaan. Sitten entinen ajaja vilkaisi nyt jo päätähuumaavaa pauketta pitävään pyörään, siihen vasta korjattuun, kun Har-niminen kääntyi ottamaan selvää heidän asemastaan tien suhteen. Tilanne ei todella näyttänyt valoisalta. Vaikka tuo neitokainen oli onnistunut hiljentämään vauhtia riittävästi, sen verran että heillä olisi toivoa selvitä mutkasta, muttei niin paljoa, että olennot saisivat heidät kiinni, olivat he yhä vaarassa paiskautua suin päin kohti pengertä. Tiuhaan manaileva mies teki päätöksensä, vaikka se kuulosti jo hänen päässään aivan pähkähullulta. "Hevonen pitää kulkemaan saada aivan mutkan sisäreunaa!" Hän huusi, tosin ei tiennyt kelle sen teki. Samalla hurjapäisyydellä kuin oli äsken loikannut kärryn takaosaan hän nyt ponnisti etuosaan, muttei tyytynyt siihen vaan hammasta purren sinkautti itsensä ilmaan. Jalka oli aavistuksen livennyt ponnistaessa ja vaikka hän onnistuikin "laskeutumaan" eläimen selkään, tai lähinnä mäjähtämään eläimen toiseen kylkeen niin, että molemmat säikähtivät kuollakseen, oli koko operaatio molemmille osapuolille äärettömän kivulias. Hetken Har säikähti katkaisseensa eläimen selän, mutta se jatkoi yhä vain maanista laukkaansa. Jostain onnistui miehen riuhtoa suitset käsiinsä ja niiden avulla, samalla potkien hevosen kylkiä ja huutaen kuin syötävä onnistui kuin onnistuikin hänen kääntää hevonen niin että se juoksi kohti tien päin vastaista laitaa. Samassa matkaajat olivatkin mutkan jyrkimmän kurvin kohdalla. Vaunut lähhtivät liirtoon ja saivat vetäjänsä ja selässään istuvan paiskutumaan mukana, mutta koska kärryt olivat olleet niin kaukana, tien toisella laidalla ne lähinnä vain pöllyttivät lunta ja hidastuivat vain aavistuksen. "Hi-aaaa!" Karjui Har hevosen selstä vishmoen suitsilla ja potkien jaloillaan. Pedot heidän perässään olivat kyllä huomanneet matkaajien tukalan tilanteen ja päättäneet käyttää sitä katalasti hyväkseen, mutta jäivät nyt ilman tätä riemua. Jos hevonen nyt jaksaisi vielä muutaman hetken ponnistaa kaikki loput voimansa, voisi toivolle ehkä sittenkin olla sijaa.
|
|
|
Post by Shady on Aug 7, 2006 12:36:23 GMT 3
Nainen piteli ohjia kuin kaikkien heidän henkensä riippuisi siitä -ehkä riippuikin. Lilia kuuli Harin sanat vain puolittain, korvia vasten vihlovan viiman takia. Kun Har sitten ponnisti hevosen selkään avasi nainen suunsa kiljahtaakseen säikähdyksestä, mutta tukahdutti äänen vaivalloisesti. Kärry lähti liirtoon kohti ojanpengertä ja noita ehti jo luulla lyhyen elämänsä päättyvän tähän. Takaraivossa tykytti ajatus rauhoittumisesta, mutta pelko oli niin suuri ettei Lilia osannut enää hallita sitä. Nainen katseli kun Har-niminen keikkui vaarallisen näköisesti hevosen selässä karjuen ja kiskoen ohjia. Miehen ansiosta väsynyt ja peloissaan oleva hevonen juoksi juuri oikein mutkaan ja siitä pois. Pedot alkoivat nekin väsyä ja jäivät -tai jättäytyivät- jälkeen.
((kökkö))
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Aug 8, 2006 22:25:02 GMT 3
Tilanne näytti nyt olevan laukeamispisteessä. Kaikki riippuisi hevosesta ja siitä jaksaisiko se vielä taittaa matkaa noin hurjaa tahtia. Verenhimoiset pedot olivat nyt selkeästi jättäytyneet takaa-ajosta, mutta jos kärryjen liikkeellepanevavoima nyt pettäisi, saattaisivat nuo hornan oliot äkätä uuden tilanteen. Hevosen selkään hypännyt ymmärsi hidastavansa matkan tekoa. Hänen painonsa eläimen selässä rasitti enemmän kuin kärryillä. Mies alkoi käännellä päätään ja yritti keksiä tapaa päästä pois tukalasta tilanteesta. Hankalalta näytti. Selkään hyppääminen, siis rivakka loikka eteenpäin oli ollut helppoa. Tai no voiko tuollainen sirkustemppu koskaan olla mitään muuta kuin hyvän onnen tulosta. Sen sijaan takaisin pääsy edellytti, että mies kääntyisi ympäri ja jollain tavalla hivuttautuisi takaisin. Tämä ajatus oli mahdoton, vauhti oli kaikesta huolimatta kova, eikä sitä nyt käynyt hiljentäminen. “Minun on pakko pysyä tässä.” Hän yritti kurottaa niin, että olisi tavoittanut neidon katseen. Ja nähnyt hiukan mikä oli tilanne kärryissä. Sen hän ymmärsi, että hevosen ja menopelin omistaja oli kyydissä, vaikkakin taisi olla lyyhistynyt jonkinlaiseksi mytyksi kuskipukilla istuvan taakse. “Odotetaan siihen asti, että nuo eivät enää voi haistaa meitä. Siinä naisessa on niille tarpeeksi taistelemista hetkeksi.” Mielessään Har maalaili kauhukuvaa, jonka toteutumisessa ei mennyt pitkääkään, sillä hevonen, joka oli tähän asti huohottanut raskaasti ja silmät villisti pyörien yrittänyt edetä nopeammin kuin koskaan, näytti kuin kompastuvan johonkin. Tämän jälkeen eläin alkoi haukkomaan henkeään, tai pikemminkin se yritti epämääräisin korhaduksin täyttää keuhkojaan, ja vauhti putosi puoleen. Tässä vaiheessa Har pyörähti ympäri ja kohtasi neidon katseen. “Kohta juostaan ja kovaa.” Ratsu miehen alla alkoi nytkähdellä, tuskin liikkui enää ollenkaan ja taakka selästä hyppäsikin pois. Mies odotti lyhyen hetken niin että saattoi loikata kärryihin. “Nyt mies on sinun jätettävä omaisuutesi, matka jatkuu jalan. Kuinka pitkälti on seuraavaan kylään?” “Ei tuota taida olla kuin vajaa tunti hepan voimin.” Toisen ääni oli värisevä, hiljainen, kuin maansa myyneen. “Eli muutama tunti jalan. Jos teillä jommallakummalla on nyt viinaksia mukana, ovat ne tervetulleet. Matka pitää taittaa miltei samaan tahtiin kuin hevosella. Sen raato pitää pedot...” Ja samalla hetkellä eläin tuiskahti maahan. “Nyt ottakaa mukaanne mitä matkassa on. Matka jatkuu jalan ja ripeästi.”
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Oct 26, 2007 8:55:38 GMT 3
((Toivottavasti sankarimme pääsivät perille... ;D ))
|
|