Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Mar 14, 2006 12:06:40 GMT 3
Nuoren neidon avatessa ovea, istahti mies jälleen sängyn reunalle. Hän hapuili saappaansa viereensä ja alkoi kiskoa oikeaa jalkinetta paikoilleen. Hän sattui vilkaisemaan ovea avaavan ilmettä ja hiukan huvittui kun tyttö näytti ohikiitävän hetken ajan positiivisesti yllättyneeltä, ei ollut vaikeaa päätellä oven takana odottavan jonkun muun kuin otteiltaan hyvin soturimaisen matamin. Tuossahan tuolla tyttösellä oli hauskaa puuhaa, hän availi ovea vuoroin kellekkin. Toinen saapas vuorostaan. Se oli aina hankamalpi pukea. Olikohan hänellä eripari jalat? Olisikin hassua jos toinen jalka todella olisi jotain pienen kanootin luokkaa. Sittenhän häntä vasta kummajaisena pidettäisiin. Hiukan hupsut ajatukset varmaan annettaisiin vasta heränneelle anteeksi. Tapahtumat ovella kiinnittivät nyt hänen huomionsa, kun mies jälleen kohottautui jaloilleen.
|
|
|
Post by Shady on Mar 14, 2006 20:15:52 GMT 3
Oviaukossa seisova mies oli ehkä keski-ikäinen ja harmahtava rypäs partakarvoja oli vallannut tuon leuan. "Nämä lähetettiin tänne.." Hiljainen, hieman ujon oloinenkin ääni sanoi työntäen aamiastarjotinta Liliaa kohti kuin toivoen, että hän olisi ottanut tarjottimen mahdollisimman pian ja mies pääsisi kiirehtimään muualle. "Öh...kiitos" Lilia sanoi samalla kun mies puolittain työnsi tarjottimen hänen käsiinsä. Tuo kääntyi kannoillaan marssien pois. Oven kiinni laitto tavaraa pursuava tarjotin kädessään oli hieman vaikeaa ja lopulta Lilia joutui potkaisemaan oven kiinni jalallaan. Noita kuljetti heidän aamiaisensa pöydälle odottamaan syömistä.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Mar 15, 2006 1:38:49 GMT 3
"Jos siinä on jotain puuroa tai muuta lämmintä ruokaa, syödään heti pois. Muu otetaan evääksi. Epäilisin, että meidän kannattaa kohta olla valmiina." Mies nousi jälleen ylös, haukotteli vielä hiljaa nyrkkiin puristetun kätensä takana ja ravisteli hartioitaan. Hän kohotti viittansa heilauttaen sen sitten tottuneesti olalleen. Korkeuksistaan hän näki hyvin ulos pienestä räppänästä seinässä. Päivä näytti todella valkeavan kauniimmaksi kuin mitä edellinen oli ollut. Yöllinen pyrytys oli luultavasti puhdistanut ilmaa. Tosin sää olisi varmasti aivan hyytävää nyt, mutta tuuliselta ei silti näyttänyt. Matkaa tehtäisiin taas koko päivä ja näinollen sääolosuhteet tuntuivat yllättävän mielenkiintoisilta. "Mitäs siellä on?" Nuori neito seisoi miehen ja pöydän välissä, joten toinen joutui vain arvailemaan tämänaamuista tarjontaa. Harvinaista kyllä, kuului viitan alta pieni, mutta vaativa murahdus. Tämä ääni sai miehen hetkeksi hämmentymään ja sitten hiukan nolostumaan. Normaalisti, ei hänen vatsansa inahtanutkaan, niin kauan kuin mies piti huolen omista tarpeistaan edes nimellisesti, mutta nyt hän oli selvästi laiminlyönyt itseään ja kehoaan. "Öh.. anteeksi.." Hän naurahti vaimeasti. "Ei kuulu tapoihin."
|
|
|
Post by Shady on Mar 15, 2006 16:56:42 GMT 3
Noita naurahti kevyesti astellen pois miehen tieltä, syököön tuo ensin jos oli syödäkseen. Lilia nappasi puoliksi lattialle valuneen harmahtavan viittansa sängynpäädystä ja heitti sen selkänsä taakse, jotta sai viitan kiinni. He joutuisivat jokatapauksessa syömisen jälkeen lähtemään ja paksu viitta lämmitti hyvin pitkällä matkalla. Harmikseen Lilia totesi, että ei pystyisi hankkimaan tästä takapajulasta tarvitsemiaan täydennyksiä matkatavaroihinsa, tässä tapauksessa erilaisia kuivattujayrttejä. Neito ei juurikaan ehtinyt katsomaan mitä tarjotin sisälsi. "Mitä siinä on?" Lilia kysäisi nopeasti ennenkuin hänenkin vatsansa alkaisi päästellä ääniä.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Mar 15, 2006 20:49:04 GMT 3
Mies astui lähemmäs pöytää, yhä tuntien itsensä raivostuttavalla tavalla nolostuneeksi. Hän oli liian miesten mies kokemaan tällaisia typeriä naisten tuntemuksia, niinkuin nyt vaikka nolostumista. Ja toisaalta, mikäpä uros oli sellainen joka söi muutakin kuin raaka lihaa ja jonka vatsa ei kestänyt olutta. Tietty itseironia oli aina paikallaa. "Näyttäisi olevan vatkulia." Hän viittasi kahta höyryävää laustasta. Ja tarttui sitten leiliin niiden äärellä, avaten korkin. "Ja tässä on vahvaa viiniä." Pieni koe maisto ja miehen silmät laajenivat, vain aavistuksen, mutta ilmeestä saattoi helposti päätellä juoman todella olevan vahvaa. "Tämä on matkalle. Vesi jäätyisi liian helposti näillä säillä ja tämä lämmittää." Eipä ollut vaikeaa huomata, millä tottuneisuudella toinenkin leili, luultavasti se mikä sisälsi vettä, piilotettiin viitan liepeisiin ja pieni säkki, joka ilmeisesti sisälsi leipää, sujahti perässä. "Lisäksi näkyy olevan teetä, leipää ja jokin ihmeellinen juures." Napaten toisen lautasista ja lusikan istuutui mies jälleen kerran sänkynsä laidalle. Tottuneesti hän alkoi puhallella höyryävään muusiin, jossa näkyi olevan niin lihaa kuin viljaakin sekaisin, jonkinlaista lihapuuroa. Miekkonen tiesi ruoan entuudestaan mukiinmeneväksi ja alkoi rivakkaan tahtiin pistellä sitä suuhunsa, siemaisten välillä teetä. Takaraivossa tykytti jo ajatus siitä, että kohta pitäisi jo kiirehtää.
|
|
|
Post by Shady on Mar 17, 2006 19:40:41 GMT 3
Lilia asteli jälleen pöydä äären ja veti tuolin reilusti erilleen siitä. Tarjotin oli kauempana naisesta, melkein pöydän kulmalla. Noita otti kupin istuen tuolille. Ruoka ei näyttänyt juurikaan herkulliselta, mutta siitä varmasti saisi voimia matkaa varten. Lilia maistoi ruokaa ensin varovasti todeten sen kelpaavan syötäväksi. Myös hän söi pienellä kiirellä peläten myöhästymistä. Kohta Lilia laski kupin takaisin tavaroista tyhjenneelle tarjottimelle.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Mar 21, 2006 12:24:13 GMT 3
Toinenkin kippo oli jo löytänyt tiensä takaisin tarjottimelle ja mies oli jo noussut jaloilleen. Hän kääntyi vuodettaan kohti, nappasi kiinni peitteidensä reunoista heilautti ne ilmaan ja taitteli mitenkuten taisi karkealle patjalle. Suht' siistiksi makuupaikka jäikin hänen jo kääntyessä ympäri asetellen raskasta, runsaskankaista viittaansa tiiviimmin kiinni ja järjestellen laskoksia niin, että niihin ei olisi niin helppoa kompastella. "Haluatko omat evääsi itsellesi?" Hän viittasi puheillaan tavaroihin, jotka oli jo sujauttanut piiloon kaapunsa alle. Hän suuntasi nyt rävähtämättömän katseensa nuoreen naiseen. Silmät olivat valjut, väriltään tuskin aavistettavan siniset, hiukan ehkä harmaat ja silmän valkuaisten värissä saattoi tulkita aavistuksen kellertävää. tummat silmänaluset vain korostivat katseen rasittuneisuutta ja omistajansa sairaanloista olotilaa. Mutta miehen ilme oli neutraali, ei enää niin vihamielinen ja yrmeä kuin edellisiltana, muttei paljoa varmaan vaatinut sen taas muuttua samanlaiseksi.
|
|
|
Post by Shady on Mar 22, 2006 18:19:44 GMT 3
Lilia nappasi pöydän vierestä kantamuksensa katsellen miehen pedin oikomista. Siihen naisella ei ollut enää voimia tai sitten tuo oli vain laiska. Oletettavasti jälkimmäinen mistä hyvästä se pyylevä emäntä varmaankin toivottaisi hänet suksimaan suolle jos hän sattuisi tähän samaan majataloon joskus, mikä tosin ei onneksi ollut kovin todennäköistä.
"Samapa tuo, jos et halua kantaa niitä niin voithan antaa ne" Lilia kohautti olkiaan sanojensa jatkoksi ja katsoi miehen silmiin, joista selvästi huokui jonkinasteinen itsensä laiminlyönti.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Mar 23, 2006 1:09:50 GMT 3
Mies kaivoi pussin poveltaan ja ojensi kohti nuorta naista astellen samalla kohti ovea. "Nyt päästään sitten matkaan. Tästä tulee vielä ratkiriemukasta." Äänessä oli aavistettavissa niin ärtymystä kuin voimatonta hymyäkin. Mielessään mies toivoi sään pysyvän siedettävänä. Kylmää hän ei karsastanut, mutta tuulta joka iski vasten kasvoja tuskin kukaan sieti. "Epäilisin sekä hevosten ohjastajan että sen harakkanaisen jo kohta olevan valmiina ja ne kaksi eivät odota."
|
|
|
Post by Shady on Mar 27, 2006 16:17:27 GMT 3
Nainen nyökkäsi antaen olettaa ymmärtävänsä toisen sanat ja otti pussin. Lilia avasi huoneenoven kävellen ulos ja odottaen Hariksi kutsutun miehen tulevan perässään. Hän kulki tavernan puolelle, joka oli aamupäiväksi hiljentynyt melskaavista ihmisistä. Nainen soi tavernan emännälle pienen vaivalloisen hymyn kuin kiitokseksi ja astui ulos talvi-ilmaan. Ulkona ei juurikaan tuullut ja aurinko paistoi hajanaisten pilvien raoista. Lähes täydellinen ilma matkaamiseen.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Mar 31, 2006 0:00:49 GMT 3
Hetkisen aikaa miehenkin kasvoilla vilahti tyytyväisyys sään heitä näin suosiessa, mutta pian ilme palasi jälleen peruslukemille. Hän tihrusti taivasta, näytti kuin arvioivan jotain, mutta kääntyessään nuoren naisen puoleen hän jo kiskoi valtaisan viittansa huppua päähän. Tallin puolelta kuului hirnahdus ja kavioiden kopsetta, kärrytkin jo näkyivät vedetyn esille. "Ajoituksemme näkyy olleen täydellinen..." Mies lausui matalalla, murahtavalla äänellä, äänensävy selvästi palaillen edellisyön ja -matkan tyytymättömään väsyneelle raiteelle. Kasvoista saattoi tuskin erottaa leuan, nenän ja silmien kuopat mustan kankaan kätköistä, varsinkin nyt kun hän oli vielä kääntyneenä selkä valoon päin. Eilinen kärrykuski ilmaantui esille matalasta, tallina toimivasta rakennuksesta taluttaen samaa hevosta, joka oli heitä eteenpäin vienyt edellisenäkin päivänä. "Missä harakka?" Har-niminen kysäisi pään kääntyillessä hupun varjossa. "Tulee iha just." Kuski murahti alkaessaan sitoa eläintä paikoilleen kulkuvälineen, jonka luo mustaviittainenkin nyt käveli, eteen.
|
|
|
Post by Shady on Apr 5, 2006 20:35:57 GMT 3
Lilia seurasi miehen esimerkkiä ja nosti tummanharmaan viitan hupun päänsä yli. Huppu loi varjon vaaleisiin kasvoihin peittäen ne lähes täysin. Nähdessään taas kärryt, tosin nyt paremmin kuin eilen illanhämärässä, tunsi Lilia vieläkin inhottavan tunteen kun kärry pomppi kuoppaisella, lumen ja jään peittämällä maantiellä. Harin puhutellessa kuskia nainen loi katseen kärryjä vetävään hevoseen, kiillottomat mustat silmät ja takkuisena roikkuva harja. Ilmeisesti vanha hevonen. Hän vastoin tapojaan sääli hevosta, Lilia astui hiukan lähemmäs silittäen pehmeätä karvaa ja pieni hymy pitkään aikaan käväisi noidan huulilla.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Apr 11, 2006 0:51:50 GMT 3
"Heppasi ei ole kummoisessa kuosissa. Näinköhän perille päästään?" Oli vaikea tulkita oliko mies vain ilkeä tuolle sulkeutuneelle ajurille vai mahdollisesti vain nautti mokoman körmyniskan kiusaamisesta. Kiertäen sitten kärryjen taakse tarttui hän laidasta kiinni ja heilautti itsensä kyytiin. "Kyllä se jaksaa, kun on se tähänki asti jaksanu. Ja hei sun pitäs oottaa että naiset nousee ekaksi kyytiin." Ajuri lausui, selvästi tapansa mukaisesti niin, että sanoista tuskin otti selvää. Minkäänlaista katse kontaktia tuo ei missään vaiheessa ottanut ja puhuikin enemmänkin lumiselle maalle jota talloi, kuin kellekkään läsnäolevalle. "Älähän nyt, ei täällä ennenkään ole etiketeistä välitetty. Sitäpaitsi näin voin auttaa leidit kyytiin." Tummaviittainen vastasi toisen voimattomiin moitteisiin ja ojensi kätensä nuorelle neitokaiselle jonka kanssa oli huoneen jakanut. Tosin sekä hän, että tuo sulkeutunut miekkonen ratsunsa luona tiesivät, että tällaista ystävällisyyden osoitusta ei suotaisi korkeaääniselle naiselle, jonka enää odotettiin saapuvaksi. Oli varsin ilmeistä, että nuo kaksi eivät tulleet oikein toimeen keskenään.
|
|
|
Post by Shady on Apr 12, 2006 16:42:29 GMT 3
Lilia silitteli hetken hevosen lämmintä turpaa ja sai hennon puhalluksen kädelleen tuon sieraimista. Nainen taputti hevosta nopeasti kaulalle kuunnellen noiden kahden, ajurin ja Har nimisen miehen, keskustelua. Hän tarttui ojennettuun käteen ja otti toisella kädellään hiukan tukea kärryn reunasta noustessaan kyytiin. "Kiitos" Lilia lausui kiitoksensa miehelle pienen hymyn kera, ihme kyllä. Nyt enää odoteltaisiin kovaäänistä naista.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Apr 19, 2006 10:05:17 GMT 3
"Herkkooo...? Miksei kyyti ollut minua odottamassa?" Ja kyllä, sieltä hän saapui, liitoitellun suurissa helmoissaan, hervottomissa ehostuksissaan, sekä kantavan äänensä saattelemana. Tuo nainen kuului selvästi niihin ihmisiin joista joko piti, ja näin ollen jätti huomiotta tuon kammottavan äänen, tai sitten ei voinut sietää ja näin ollen naisen kirkuna sai verenkin hyytymään. "No kun nää tuli mua viivyttään..." Yritti ajaja selitellä viitaten samalla kädellään jo kärryillä istuviin. "Olisin mä muuten ehtinyt sinne sovittuun aikaan." Ja kuten odotettua, suotiin mustaviittaiselle miehelle ansaitsemansa vihaisen kopea mulkaus jonka jälkeen arvonsa tunteva nainen nousi ajajan avustuksella kyytiin. "Joko olet Har korvannut matkasi?" Nainen tuskin hetkeksi kiinnitti huomiota tuohon tyttöön, joka tuntui lähinnä luimistelevan jossain miehen takana. "En, mutta korvaan kyllä, jahka pääsen perille." Mies vastasi matalalla äänellä, sellaisella jota vastaan ei kävisi väittäminen. Muttei tuo estänyt kuskia murahtamasta tyytymättömästi tämän kiivetessä omiin asemiinsa. "Istukaa alas tai muuten lennätte niskoillenne." Kuului vielä viimeinenkin örähdys. Tuo mies ei ilmeisesti kommunikoinut muuten kuin oudoilla, eläinmäisillä äännähdyksillä.
|
|