Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Jan 25, 2006 23:11:57 GMT 3
Nainen vain nyökkäsi ja keskittyi sitten seuraamaan taivaalla vaeltavan pilvenvonkaleen äärilaitoja. Taas sama hiljaisuus, jonka rikkoi vain kärryjen natina ja hevosten raskas hengitys. Pikkuhiljaa alkoi puiden latvojen yllä näkyä pientä valon kajastusta, josta saattoi kuvitella, että kylä johon he arvattavasti pian saapuisivat, olisi suurempi kuin vain parin tönön keskittymä. "Onko mitään arvioita majatalon tasosta ja hinnasta?" Äärilaidassa istuva mies kysäisi. Muttei saanut vastausta, joten hän vain kohautti olkiaan ja käänsi sitten huomionsa viimeisenä kyytiin saapuneeseen. "Missäs sinä aiot olla yötä?" Miehen ääni oli tasaisen äkäinen. Särötön ja matala, mutta siitä oli helppo aistia huonotuulisuuden, jota oli selvästi pitkään harjoiteltu.
|
|
|
Post by Shady on Jan 26, 2006 16:58:16 GMT 3
Lilia vaikutti täysin ajatuksiinsa hukkuneelta eikä hän kunnellut ollenkaan muiden puheita, mutta miehen sanat keräsivät taas naisen huomion. "Öh...majatalossa luultavasti, katuojassa en aijo nukkua jos sitä tarkoitit" Alku lauseesta tuli epäröiden, mutta loppua kohti sävy viileni samalle tasolle, joka se oli miehelläkin ollut.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Jan 26, 2006 19:02:11 GMT 3
Sen kummemmin reagoimatta saamaansa vastaukseen, kysyjä keskittyi jälleen rapistelemaan karttaa viittansa sisuksissa. Nyt saattoi jo kuulla ääniä metsän takaa ja aistia heidän kohta saapuvan aukealle alueelle. Välillä kauempaa kantautui hevosen hirnahdus tai huudehduksia. Edessä olisi mutka jonka takaa äänet kuuluivat. "Heräähän nyt. Olemme kohta perillä." Vanha mies lausui pehmeästi viittansa alle ja kohta uninen pieni pää työntyikin esille kankaan kätköistä. Kirkuvaääninen nainenkin ryhdistäytyi ja alkoi sukia hiuksiaan. "Herkko, missä me yövymme?" Ajajan vastauksesta ei yksinkertaisesti voinut ottaa selvää, mutta nainen nyökkäsi sille. "Siinä tapauksessa saat jostain hakea minulle karahvillisen viiniä. Siellä haisee aina niin tunkkaiselle, etten saa unta ilman jotain lämmikettä. Mihin laitat hevoset?" "Majatalon talliin." Oli lyhyt vastaus, jota saatteli kovaääninen sylkäisy. Ensimmäinen rakennus sukeutui juuri esille.
|
|
|
Post by Shady on Jan 26, 2006 19:24:30 GMT 3
Lilia katseli muista välittämättä uteliaana, lähestyvää kylää. Nyt lumentulo ja kaikki se viima mitä tulomatkalla kohti tuota kylää oli ollut oli nyt tipotiessään. Iltakin alkoi jo venyä pitkäksi ja olisi hyvä päästä painamaan päänsä pehmeään tyynyyn. Vaikka huone olisikin kuinka tunkkainen se ei hänen nukkumistaan haittaisi. Lilia ei enää kietonut viittaa enää päälleen yhtä tiukasti vaan antoi sen vähän löystyä, viitta alkoi tuntui jo liian epämukavalta ympärillä.
((inspis jossain hevonkuusessa taas))
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Jan 26, 2006 19:45:10 GMT 3
Talot olivat samanlaisia kuin kaikkialla muuallakin kuningaskunnan alueella. Majatalon tunnisti merkeistä ja rikkaan kauppiaan asumuksen koostaan. Kaikki oli kuin toisintoa toisaalta. Pieni tyttö oli kavunnut pois isoisänsä viitan kätköistä ja hyppäsi pois kärryiltä, joiden vauhti oli hiljentynyt kävelyvauhtiin. "Isoisä! Tule sinäkin! Juostaan perille!" Lapsen innostus olisi voinut olla hellyttävää, muttei tämmöisellä säällä mikään voinut tuntua suloiselta tai hellyttävältä. "Noh.. Voi sinun kanssasi." Isoisään tytön kirkas ääni oli tainnut tehdä vaikutuksen. "Tulehan Herkko käymään paluumatkalla." Hän naurahti ajajalle, nyökkäsi naisille ja nousi seisomaan. "Ja sinä..." Vanhus jäi katsomaan miestä kärryjen laidalla. "Kyllä." Toinen vain vastasi, selvästi tietäen mistä vanha mies puhui, välittämättä edes katsettaan nostaa. Sitten hän laskeutui kärryistä, joiden vauhdin ajaja oli nyt vähentänyt mateluksi ja käsikädessä hän ja lapsi astelivat kohti ruskeista hirsistä rakennettua taloa aivan kylän laidalla. "Sinä ja.. tuo." Nainen osoitti sanansa nyt jäljelle jäänelle kaksikolle. "Yövytte majatalossa. Minä ja Herkko menemme erään tuttavan luo. Siitä kun ei tarvitse maksaa."
|
|
|
Post by Shady on Jan 28, 2006 11:18:36 GMT 3
Lilia katseli pikkutytön riemua tuon hypätessä alas kärryiltä ja isoisän mennessä perässä. Yhtäkkiä kärryillä vallinnut rauhallinen tunnelma katosi. Nainen ei pitänyt siitä, että häntä kutsuttiin sanalla 'tuo', mutta mukisematta nyökkäsi ja keräili kantamuksensa valmiina kohta poistumaan kärryistä.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Jan 30, 2006 23:38:06 GMT 3
Mies nousi, vilkaisematta ympärilleen sen kummemmin ja hyppäsi kärryistä. "Huomenna sitten..." Hän murahti. "Ja muista, Har, me ei sitten odotella sua." Kirkuva ääninen nainen naurahti. "Taidat olla uusi täällä?" Miehen äänen ärtymys oli hiukan helpottunut, jäsenien oikominen todella tuntui mukavalta, tosin paksun ja runsaskankaisen viitan alta oli lähes mahdoton aavistella mitä hän teki. Sanat olivat nyt suunnatut uusimmalle tulokkaalle heidän kyydissään. "Alahan seurata niin päästään nukkumaan."
|
|
|
Post by Shady on Feb 3, 2006 17:56:05 GMT 3
Lilia otti tavaransa ja hyppäsi alas kärryiltä. Huppu sujahti nopeasti takaisin peittämään osan kasvoista. "Hyvin päätelty" Noita vastasi Har nimellä kutsulle miehelle. Lilia katseli ympärilleen, ihmisiä ei ollut tähän aikaan kovinkaan paljon liikkeellä ja osa syy ihmisten vähyyteen oli varmasti viima sekä pakkanen. Hän kiiruhti miehen perässä eteenpäin, kohti majataloa. Miten ihanaa olisikaan päästä lämpimään.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Feb 3, 2006 18:19:24 GMT 3
"Turha sitten odottaa liikoja tästä paikasta." Mies lausahti taakseen saapuessaan epätasaisilla kivenjärkäleillä ja karkealla laastissa rakennetun rakennuksen eteen. "Huoneita on vain muutama, ja nekin aika vaatimattomia." Mies pysähtyi hetkeksi varmistamaan, että toinen oli yhä kannoilla ja tarttui sitten suureen rautaiseen kahvaan joka oli upotettu massiviseen oveen. "Mutta ruoka menettelee." Hän vielä hymähti ja veti oven auki. Sisältä purkautui kylmään ilmaan lämpöä joka oitis näkyi höyrynä, sisällä lämmitettiin kolmea valtaisaa tulisijaa, jotka olivat muuratut seinän sisään, siellä todella oli lämmintä. Kaksikerroksisen rakennuksen alakerrassa oli selvästi jonkinlainen kyläläisten suosima pieni tavernantapainen, sillä muutaman pöydän ääressä rupatteli, nuokkui tai vain ryysti tuoppejaan reilu kymmenkunta erikokoista ja näköistä miestä. Ainoa huoneessa puikkelehtiva nainen oli noin keski-ikäinen, leveä lanteinen ja ilmeisen kova suustaan. "Hei!" Hariksi kutsuttu huikkasi naisen suuntaan. "Minulle ja tälle neidolle vuodepaikat!" Pari ukkoa loi laiskan katseen oven suuntaan, mutta tuopit käsissään purjehtiva matami tuskin päätään käänsi. Hän vei juomat pöytiin, keräsi rahat ja hiukan karhealla äänellään käski tulokkaita sitten seuraamaan. "Meillon sitten vaan yks huane vappaana. Että eläkkeetten sen kans." Nainen vilkaisi nopeasti mieheen päin lähtiessään astelemaan kohti peräseimällä erottuvia ovia.
|
|
|
Post by Shady on Feb 4, 2006 17:20:18 GMT 3
Lilia hymähti. "Sillä laadulla nyt ei niin paljoa väliä" Nainen totesi astuen Harin perässä sisään majataloon. Lämmin ilma pakotti Lilian taas laskemaan huppunsa. Ei niinkään paikka, vaan siellä olevat ihmiset saivat hänet nyrpistämään nenäänsä huomaamattomasti. Toivottavasti nuo eivät mekastaisi koko yötä niin joku saisi nukuttuakin. Nainen huokaisi mielessään sitä, että huoneita oli vain yksi. Miehen, tuon Hariksi kutsutun, kanssa ei kovin mieli tehnyt jakaa huonetta tai miehen kanssa yleensäkkään, mutta olosuhteita ajatellen se oli nyt pakollista. "Paljonko pyydätte jos olemme vain yön yli?" Lilia kysyi. Nainen ei tuntunut kuulevan. Noita kysyi uudestaan kuuluvammalla äänellä ja jäi sitten odottamaan vastausta.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Feb 5, 2006 2:41:28 GMT 3
"Häh? Harilta viis ja sulta kuus kuparia." Nainen ärähti kiljuvalle tytölle selkänsä takana. "Anna olla muija." Miehen ääni ei paljoa naisen omasta poikennut. Pieni kolikko lensi ilmassa ja kilahti lattialle oven eteen, jonka luo he olivat saapuneet. Se kimmelsi kauniisti kulunutta ja mustunutta puuta vasten. "Tuo jotain ruokaa." Matala ääni vielä jatkoi ja ihmeellisen vikkelästi muijaksi kutsuttu nappasi kolikon, pienoinen kiilto silmissään, ja näppärästi tökkäsi raskaan oven auki. "Mää tuan." Nainen vielä sihahti ja katosi. "Hän on aina juro. Turha yrittää luoda keskustelua." Kuului käännetyn selän takaa viittaan yhä kietoutuneen astuessa sisälle huoneeseen. Se ei ollut kovinkaan kookas, mutta varsin hyvin varusteltu. Kaksi jykevää, matalaa sänkyä hallitsivat molemmat omia, vastakkaisia seiniään. Ovea vastapäisellä seinällä oli pöytä, jonka ääressä tuoli. Pöydällä oli palju ja jonkinlainen vesikarahvi. Mies kurkkasi karahviin ja irvisti. "Tämä pitää vaihtaa. Tänne on kuollut... jokin." Hän istahti toiselle vuoteista, pöydällä olevien kahden kynttilän valossa vielä vilkuili ympärilleen. "Aika lämmin, tulisijat lienevät olleen käytössä monta päivää. Seinät hehkuvat." Sen jälkeen hiljaisuus. Ukot salin puolella melusivat, mutta se ei näyttänyt häiritsevän, vaikka ovi oli yhä auki, epätavallisen paksut, soroiset seinät näkyivät toimivan loistavati ääntä eristävinä ja kymmenkunta tuumaa paksu ovi oli raskas liikutella. Lopulta miehen katse pysähtyi lattialle pudonneeseen paksuun tukkiin, joka piti salvan paikkaa sisäpuolella oven ollessa suljettuna. "Kohta tulee ruokaa." Mies vielä hymähti ja alkoi aukoa mahtavan viittansa solkia.
|
|
|
Post by Shady on Feb 6, 2006 19:30:36 GMT 3
Lilia oli jo kaivamassa omia rahojaan esiin kun Har ehti jo maksaa huoneesta. Nainen mutisi jotakin epämääräistä kiitoksen tapaista. Hän ei vastannut miehen kommenttiin vaan käveli tuon perässä huoneeseen. Pölyä leijaili ilmassa jonkin verran ja teki huoneen ilman likaisen näköiseksi, muuten tuo oli todella kodikas. Siitä oli aikaa kun hän oli nukkunut kunnon vuoteessa, jossa oli pehmeä patja, lakanat tai edes tyyny. Viimeiset yöt menivät kuusen alla nukkuessa viittaan kääriytyneenä. "Voittaa ulkona nukkumisen" Lilia hymähti hyvän tuulisesti. Nainen tutki huonetta. Hän näki yhden öljylampun pöydällä. Lilia sytytti sen, lamppu loi lisää valoa muuten niin pimeään huoneeseen. Noita heitti harmaan viittansa pois päältään. Viittansa alla naisella oli (ei-niin-kovin-korea) puku, mutta se istui hänelle hyvin eikä mitään parempaa kannattanut matkaavan noidan pukea päälleen.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Feb 7, 2006 0:15:03 GMT 3
Viittakangas oli moninkertaista ja vaate oli niin suuri että se oli yltänyt parikin kertaa miehen ympäri. Nyt kun kärryjen kalseus oli jäänyt taakse ja alla tuntui paksu, vaikkakin oljin täytetty patja, oli hänen mielialansa aavistuksen jopa noussut. Sen verran, että hän mutisi itsekseen havaintojaan huoneesta. Ruoka antoi odottaa itseään ja tänä aikana oli hän viimein onnistunut riisumaan koko kangaspaljouden, joka hällä viitan virkaa teki, yltään. Muina vaatteina hänellä oli hyvin tumman sininen, paksusta ja kiillottomasta sametista ommeltu jakku, jonka alta loisti valkoinen tunika ja jalkaansa hän oli vetänyt kevyestä nahkasta tarpeeksi löysiksi kursitut housut. Hetkeksi mies kohottautui taitellaakseen viittansa jalkopäähän ja asettui taas entiselle paikalleen. Meteli salissa tuntui aina vain yltyvän, huudahsuksista saattoi päätellä jonkun juuri isäksi tulleen saapuneen juhlimaan. Ruoka antoi yhä odottaa itseään.
|
|
|
Post by Shady on Feb 10, 2006 23:04:27 GMT 3
Lilia ei noteerannut miehen mutinoita mitenkään vaan penkoi tavaroitaan. Kaikki oli ilmeisesti tallella. Nälkäkin alkoi jo tehdä tuloaan ja kuin tilauksesta pyyhälsi huoneeseen sama nainen joka oli huoneen antanutkin heidän käyttöönsä. Naisella oli kädessään tarjottimen tapainen ja tuo laski sen pöydälle. Siitä mitä tarjottimella oli ei ollut Lilia kovin varma. Kaksi isoa mukia ja jotakin. Noita kiitti naista nopeasti kun tuo marssi jo ulos.
((lyhyt))
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Feb 13, 2006 23:58:39 GMT 3
"Vaihda vesi!" Mies karjaisi eukon perään. "Se on aivan törkyistä." Hän sai kohdata murhaavan katseen leveälanteisen matamin purjehtiessa vielä takaisin. Mutta edes tuo kaikenkokenut ja -näkenyt naishenkilö ei voinut olla nyrpistämättä nenäänsä kurkistaessaan karahviin, jossa todellakin uiskenteli, omissa elämännesteissään jokin eläin, joka selvästi oli lillunut siellä jo aikaa. "Juu niin.. oon tosi pahoillani. Ei meil normaalisti tommosia oo." Nainen ryki kiikuttaessaan hautakammioksi muuttunutta astiaa. Mies tuhahti ja käänsi katseensa pöydällä paistaviin iloisiin liekkeihin. Hän avasi hiukan solkea paitansa kauluksessa, veti syvään henkeä ja sulki silmänsä. Lepo tekisi todella terää näin pitkän matkaamisen jälkeen. Hän potkaisi saappaansa valoistaan. Ne olivat korkeavarttiset ja parkitusta, paksusta nahasta kurotut ja nosti jalkansakin vuoteelle. "Noh.. Kai se on yritettävä syödä tuota, jotta ehtisimme hiukan nukkua." Hän mumisi vesikannun palatessa pöydälle. Muodokas rouva asteli uudemman kerran ulos huoneesta ja iski tällä kertaa oven voimalla kiinni perässään.
|
|