|
Post by submarine on Mar 20, 2006 21:03:37 GMT 3
Oli taas yksi päivä, yksi niistä monista. Tässä päivässä ei ollut mitään ihmeellistä verrattuina muihin samanlaisiin, aurinko oli pilvessä eikä tuullut juurikaan.
Pieni metsälampikaan ei juuri tarjonnut vaihtelua, se oli aivan tavallinen pieni lampi. Aina hetkittäin sen tyyntä pintaa häiritsi jokin pieni tekijä, kala tai hyönteinen. Oli rauhallista, eläimiä tai muita olentoja ei näkynyt. Yhtä lukuunottamatta.
Kasstal asteli hiljalleen, keinuvin askelin vettä kohti. Monin paikoin hiki oli saanut hänen turkkinsa liimautumaan ihoon kiinni. Häntä heilahteli väsyneesti, mikä kuvastikin sopivasti rialin mielentilaa. Hän oli juossut, pitkään ja rankasti. Ei sille ollut syytä, toisinaan tuntui vain, että täytyi kuluttaa kaikki turha, kasaantunut paine ja energia. Kasstal oli juossut melkein tunnin, pitämättä turhaan mitään selkoa suunnastaan. Hän oli kääntyillyt suunnasta toiseen, haluten vain tuntea väsymystä ainaisen energisyyden sijaan. Siinä hän olikin onnistunut, nyt janotti, kuumotti ja nälätti. Hänellä oli muonat mukanaan, ja nyt hän aikoikin hyödyntää sitä. Vettä olisi vapaasti saatavilla tästä lammesta, jolle hän nyt oli sattunut päätymään.
Päästyään vedenrajaan hän istahti aloilleen, kastaen jalkansa veteen. Annettuaan niiden viiletä hetken hän kumartui ja kastoi kätensäkin, joita olisi aivan yhtä hyvin voinut nimittää käpälöiksi, veteen ja kauhoi sitä kasvoilleen. Vesi toi ihanaista viilennystä. Sitten hän vielä teki käsistään kupin, otti niihin vettä ja joi. Rotta kuitenkin joutui toteamaan, että jano ei tällä tavalla aivan heti sammuisi ja kastoi sitten päänsä veteen. Vesi oli sellaista kuin vesi oli, mautonta. Sillä ei kuitenkaan ollut mitään väliä, se sammutti janon. Juotuaan tarpeekseen hän kohotti päätään, pyyhki pahimmat vedet silmistään ja tarttui nyt muonasäkkiinsä. Se ei ollut mikään suuri, mutta täynnä. Toinen käsi noukki sieltä palan kuivattua lihaa. Kasstal upotti hampaansa siihen, se oli suolaista. Nälkäisenä hän söi koko palan nopeasti.
Asetettuaan säkin viereensä nurmelle rottamainen olento ummisti silmänsä, ei nukkuakseen vaan levätäkseen. Häen aistinsa pysyivät valppaina, mutta toisinaan oli vain hyvä ummistaa silmänsä ja antaa jalkojensa huljua vedessä.
//Tässä siis Dallania odotellen.//
|
|
|
Post by dallan on Mar 20, 2006 21:33:46 GMT 3
Jokin suurikokoinen näytti liikkuvan veden alla. Se oli juuri nyt lähes keskellä lampea, mutta eteni kohti rantaa suoraan siihen suuntaan, missä Kasstal sattui olemaan. Olento ei uinut, vaan käveli veden pohjaa pitkin. Vielä sen pää ei ollut näkyvillä, sillä mikään valtava tuo vedenalainen olento ei ollut, vaikka tämä lampi ei nyt mahdottoman syvä ollutkaan.
Jonkin ajan päästä veden pinnalle ilmestyi ensin valkea sarvi ja sen jälkeen näkyville tulikin jo valkoisen yksisarvisen pää. Saadessaan päänsä näkyville eläin pysähtyi ja ensitöikseen avasi ensin suunsa ja sylki valtavan määrän vettä suustaan. Vettä tuli aivan kuin koko olennon keuhkot olisivat olleet täynnä tuota nestettä. Sitten eläin jo avasi silmänsä. Ainakin se yritti sitä, mutta valonarat silmät tahtoivat mielummin olla kiinni ja tämä sai yksisarvisen hetkeksi räpyttelemään silmiään kyetäkseen katselemaan ympärilleen.
Yksisarvinen jatkoi matkaansa. Se oli aivan läpimärkä, mutta näytti muilta osin aivan hyväkuntoiselta ja terveeltä eikä siinä ollut merkkejäkään siitä, että eläin olisi juuri käynyt läpi jotain sellaista, josta harva normaalisti maan päällä elänyt olento selviäisi hengissä. Yksisarvinen uskaltautui jopa vetämään ensi kertaa henkeä vähään aikaan. Ihan pikkuisen ilmaa se vain tahtoi itselleen, mutta se jo tuntui olevan tarpeaksi satuttamaan eläintä pahasti ja sai sen pärskäyttämään hivenen verta keuhkoistaan. Kyllä se hengittäminenkin tuntui siitä alkavan pikku hiljaa sujua ja ei kestänyt pitkää ennen kuin eläin jo veti ilmaa sisäänsä aivan normaaliin tahtiin.
Tuossa samassa ajassa yksisarvinen ehti jo astelemaan rannan lähelle ja nyt ensi kertaa selvästi tarkasteli tuota hieman erikoisen näköistä olentoa veden äärellä. Uroksen sorkat kiilsivät kuin ne olisivat olleet kultaa ja muutenkin tuo puhtaan valkoinen eläin oli varsin komean näköinen ja olisi varmasti kiinni otettuna suunnattoman arvokas. Utelias olento ei osannut omasta puolestaan olla peloissaan, vaan vaivasi vain mieltään sillä, että mietti millä tavalla tällaisten tapahtumien jälkeen olisi sopivaa tervehtiä toista.
"Toivon, että ilmaantumisestani tänne ei ollut teille suurta haittaa ja pahoittelen sitä, että valinnanvapauteni saapumispaikkani suhteen oli omien toiveitteni vastaisesti rajallinen ja täten minun oli lähes väistämätöntä häiritä teitä, jotta saattaisin pitää itseni elossa", yksisarvinen sanoi yrittäen kuulostaa ystävälliseltä ja tuntui todella tarkoittavan sitä, mitä oikein suustaan päästi. Sitten eläin kuitenkin alkoi villisti heiluttamaan korviaan. Nekin olivat täynnä vettä ja vasta nyt eläin senkin huomasi tajutessaan, ettei saattanut kuulla sitä, mitä itse puhui saattaen noissa oloissa vain toivoa, että toinen ei kovin nopeasti kertoisi mitään. Vesi virtasi olennon märistä karvoista sen liikustellessa pikkuisen viimein päästyään pois tuosta lammesta itseään hivenen lämmittääkseen. Eläin jännitteli erinäisiä ruumiinsa lihaksia vain omaksi ilokseen ja päätti hetken mietittyään jäädä paikalle odottamaan olisiko toisella sille jotain sanottavaa.
|
|
|
Post by submarine on Mar 20, 2006 21:46:41 GMT 3
Vaikka Kasstal olikin rentoutunut rauhallisessa ilmapiirissä ja väsynyt, ei hän kuitenkaan tosiaankaan ollut toimintakyvytön. Olennon, joka vaikutti jotenkin erään kirjan kuvassa nähdyltä yksisarviselta, ilmaantuessa pintaan hän oli ponnahtanut jaloilleen ja tuijottanut varovaisesti olentoa. Sen puhuessa rotta ei oikein osannut sanoa, olisiko pitänyt rentoutua vai ottaa askeleita taaksepäin. Ainakaan se ei näyttänyt uhkaavalta, vaikka puhuikin melko oudosti. Itse asiassa oli outoa että se puhui, ottaen huomioon sen olevan jonkinlainen eläin. Mutta tilanne ei nyt kuitenkaan loppujen lopuksi vaikuttanut aivan uhkaavalta. Tuijotettuaan vielä toisen hetken sen puuhia varuillaan hän uskaltautui jopa rentoutumaan, vaikka pysyikin seisaalla.
"Tuota... ei siitä ole haittaa, kai", Kasstal totesi. Hän ei juuri osannut sanoa muuta juuri tällä hetkellä, ei mikään ihme kun yhtäkkiä veden alta oli tullut eläin, joka alkoi puhua. Mielenkiintonsa herättyä hän jäi kuitenkin katsomaan, jos se olisi sanonut vielä jotain muuta.
|
|
|
Post by dallan on Mar 20, 2006 22:00:44 GMT 3
"Tuon kuuleminen lämmittää mieltäni ja tahdon kiittää teitä siitä." Yksisarvinen katseli ympärilleen. Sillä ei ollut aavistustakaan, missä se oikein oli ja jos eläin olisi tuosta vain lähtenyt satunnaiseen suuntaan kävelemään, niin olisi varmasti törmännyt yksisarvisenmetsästäjiin tai johonkin muihin sellaisiin.
Eläin nuuhki ilmaa vain huomatakseen, että tämän maailman hajut olivat aivan erilaisia kuin siellä, mistä yksisarvinen oli tullut. Sillä ei ollut käsitteitä sille, mitä se oikein näki ympärilleen ja suoraan sanottuna yksisarvinen ei ymmärtänyt oikein mitään siitä, mitä sen ympärillä oli. Lähellä tuntui olevan jonkinlainen mentaalinen olento, joka oli ainoa asia, josta yksisarvinen täällä ymmärsi jotain. Tämän vuoksi ei liennyt ihme, että eläin ei paljoa viitsinyt tutkia katseellaan tai sieraimillaan ympäristöään vaan se keskittyi aistimaan tuota puhuvaa olentoa siinä toivossa, että olisi edes tottunut katselemaan sen kummallista ulkonäköä ilman että eläin olisi saanut siitäkin päänsärkyä.
Ei tuosta mitään tullut ja yksisarvinen sulki pian silmänsä välttyäkseen näkemästä mitään ympärillään. "Tuota, tämä maailma on minulle täysin käsittämätön enkä ymmärrä sitä, mitä täällä näen tai haistan. Tiedän tästä paikasta vain sen verran, että tämä oli se alue, johon valitsin mennä yksisarvisenmetsästäjiä pakoon. Pian he tulevat kuitenkin taas perääni tännekin ja ellen kykene jotenkin ratkaisemaan heidän tuottamaansa ongelmaa olen pian vain tuote, jonka he voivat muuttaa maaliseksi omaisuudekseen."
Noiden sanojen verran yksisarvinen kuvasi ongelmaansa nyt odottaen, että saisi tuolta itselleen tuntemattomalta olennolta apua. Ensin yksisarvisen mielessä ei ollut käynytkään, että voisi olla niin, että avunsaaminen ei onnistuisi, mutta nyt sen mieleen juolahti pelottava aatos siitä, että ehkä tuo mentaalinen olento ei olisikaan kykenevä auttamaan sitä. "Taidan pyytää teiltä aivan liikoja edes lupaamatta mitään vastalahjaksi. Salli minun edes mainita teille, että olen pahoillani tekoni vuoksi", yksisarvinen jatkoi pian sanojensa jälkeen yrittäen samalla pidättäytyä nuuhkimasta tätä erikoista hajustoa, joka tässä maailmassa vallitsi ja joka vieraudellaan satutti eläimen sieraimia.
|
|
|
Post by submarine on Mar 20, 2006 22:14:40 GMT 3
Kasstal ei voinut juuri muuta kuin tuijottaa puhuvaa olentoa. Mikä se oli, mistä se tuli ja mistä se puhui? Hän olisi kyllä halunnut ehkäpä kysyä, mutta se olisi ollut tökeröä ja ehkäpä turhaakin. Rotta kuitenkin rauhoittui hiukan, sillä olento vaikutti älylliseltä. Lisäksi se ei vaikuttanut olevan väkivaltainen tai aggressiivisella tuulella. Mutta kuitenkin, tämä olento ei ollut mitenkään kovin normaali. Kasstalilla oli hyvä realismintaju, hän tiesi sen kyllä olevan tosi. Mutta miksi se oli täällä, miten kauan se oli ollut lammessa? Oliko se edes varmasti mennyt lampeen jossakin vaiheessa.
Kaikki nämä mietinnät ja yritykset vastata itse kysymyksiin aiheuttivat vain lisää kysymyksiä, Kasstal päätti hylätä pohtimisen ainakin toistaiseksi. Olento mainitsi olevansa yksisarvisenmetsästäjiä paossa, siis se oli realistisesti ajatellen yksisarvinen. Hän oli kai nähnyt sellaisen kerran kirjassa, tosin vain ohimennen. Ja nyt se pyysi häneltä apua? Mitä hän voisi tehdä ja mitä ne metsästäjät edes olivat? Ja oliko tämä olento sitten rahan arvoinen.
Päätettyään pitää kaikki oletuksensa korvan takana voidakseen hyödyntää niitä tarvittaessa hän vastasi. "Mitähän minun pitäisi oikeastaan tehdä näille metsästäjille? Ja mistä olet pahoillasi?"
|
|
|
Post by dallan on Mar 20, 2006 22:47:10 GMT 3
"Se vain painaa mieltäni, että tulin pyytäneeksi teiltä asioita, joiden toteuttaminen ei tunnu asemaasi tarkastellessa asialta, jota olisi mielestäni oikeutettua pyytää."
Yksisarvinen mietti jonkin aikaa, miten vastaisi tuohon ensimmäiseen kysymykseen. Eläimen ajatteleminen oli sen verran tehokasta, että sen pään verisuonisto laajeni silmissä sen alettua miettiä ja suonet jyskyttivät niin, että sen saattoi huomata paljain silmin.
"En usko, että olet kykenevä tekemään heille mitään, sillä itsekin olen heidän suhteensa varsin pahoissa vaikeuksissa. En tällä tahtoisi vähätellä teitä ja epämiellyttävällä tavalla asettaa tuntemustani tästä tilanteesta ja siinä toimimisesta näin automaattisen tuntuisesti omanne yläpuolelle, mutta elän vain vahvassa uskossa siitä, ettette osaisi toimia tässä tilanteessa minua paremmin, kun vain on niin, ettei edes minusta ole kuvaamaan koko tapausta luultavasti siihen vastaamisen mahdollisuutta ajatellen edes kohtuullisella tavalla, vaan lähtökohtanne olisi kuvaukseni jälkeen aivan kohtuuttoman hankala."
Yksisarvinen piti pienen tauon antaen toiselle hetken ajattemisaikaa, jos tuollaisen lausehirviön ymmärtämistäkään nyt voisi keneltäkään kohtuudella odottaa.
"Sellainen ajatus vain kävi mielessäni, että tämä maailmaa paremmin tuntevana voisitte ehkä johdattaa minut jonnekin, jossa minun olisi mahdollisuus levähtää hetki."
|
|
|
Post by submarine on Mar 20, 2006 23:01:30 GMT 3
Kasstal kuunteli hiljaa, tottumattomana tällaiseen keskusteluun. Yleensä hän puhui aivan muunlaisia lauseita käyttävie kanssa, paljon yksinkertaisempia lauseita. Mutta kyllä hän niitä ymmärsi, tosin hiukan hajanaisesti. Niin paljon kuin hän sai selville, sillä oli ongelmia joidenkin kanssa, jotka halusivat siitä rahaa. Ei kai mitenkään niin outoa, oli tällaista ennenkin tapahtunut.
Todettuaan nyt, että tilanne oli edes etäisesti ei-niin-outo, hän uskoi nyt pystyvänsä saamaan paremmin selvääkin tästä kaikesta. Eläin oli kyllä vaikeaselkoinen puheeltaan, mutta sen päätarkoitus oli päästä turvaan. Hän asetti kätensä vastakkain tavalla, jota toisinaan käytti asioidessaan asiakkaidensa kanssa. "Siis haluat pääasiallisesti pakoon joiltakin? Ensin minun täytyy tietää seuraavat asiat: Onko heistä vaaraa minulle, millainen paikka sinulle sopisi, onko minulle mitään luvassa ja onko sinusta vaaraa minulle", hän lateli yhtenä, asiantuntevana lausuntona. Nyt Kasstal uskalsi olla vapaampi, koska oli enemmän selvillä tilanteesta. Tästähän voisi vaikka tienatakin, mutta ainakin tilanteesta voisi saada ajanvietettä.
|
|
|
Post by dallan on Mar 20, 2006 23:19:49 GMT 3
"Heistä ei ole teille vaaraa, mutta minusta on. Suoranaisesti en tarkoituksellisesti vahingoittaisi teitä, mutta läsnäoloni on seuralaisilleni aina joskus vahingollista siinä sivussa, missä asiat ovat vahingollisia minulle."
Tuohon loppuivat kysymykset, joihin eläimen oli helpompi vastata. Se asteli sanojensa jälkeen hieman varsinaisesti menemättä minnekään ja heilutteli veden kastelemaa häntäänsä. Eläin paleli aivan selvästi ja se olisi toivonut, että olisi voinut olla jossain lämpimässä paikassa, jossa olisi voinut kuivua mukavammalla tavalla kuin tässä hieman viileässä ilmassa muun muassa jonkin merkillisen ilmavirtauksen kuivattamana.
"Pahin ongelma tässä on, että ajallisavaruudellisella sijainnillani ei ole heidän pakenemisensa suhteen juuri merkitystä, joten tämän kautta ei liene niin erikoista kuulla, että uskon pakenevani heitä varsin eri mielessä, mitä sinä pakenemisen käsität. En tässä ole varsinaisesti menossa joitain tiettyjä olentoja pakoon, vaan jotain paljon monimutkaisempaa, jota minusta ei ole rajallisella älykkyydelläni kohtuullisessa ajassa edes karkeasti selittämään."
Yksisarvinen jäi vielä miettimään, mitä se oikein olisi voinut lisätä valaistakseen tilannetta edes jonkin verran. Tuollaisesta puheesta se ei olisi itsekään ymmärtänyt, mistä tässä kaikessa oikein oli kyse.
"Olisitteko muuten kykenevä muuttamaan tätä paikkaa jonkin verran lämpimämmäksi, sillä maailmanne saa minut palelemaan, mikä olisi olotila, mistä toivoisin pääseväni eroon jos siitä ei vain olisi teille suurta vaivaa."
Olento käveli vieläkin ympäriinsä. Ehkä pieni liikunta auttoi sitä ajattelemaan tai teki muuten sen olotilan mukavammaksi. Yksisarvinen kuitenkin onnistui päättämään liikuntansa hetkeksi käveltyään suoraan päin korkeaa ja vankkaa puuta, joka tuossa lammen lähellä kasvoi. Eläimen törmäys puuhun oli vain hellä eikä uros selvästikään vahingoittunut ainakaan silmin havaittavalla tavalla pienessä kömmähdyksessään ulkomaailman kanssa. Tuon siitä sai, kun käveli silmät kiinni vieraissa paikassa. Yksisarvinen korahti hieman ja avasi jopa silmänsä nähdäkseen, mihin oikein oli törmännyt. Näky ei sanonut eläimelle juuri mitään, vaan näytti vain suorastaan kummalliselta sen silmissä.
"Mainitsitte jotain omasta hyödystänne näiden pyyntöjeni toteuttamisen seuraksena. Tähän voin sanoa vain, että kykyni mukaan voin yrittää tehdä teille jonkinlaisen vastapalveluksen sellaisessa muodossa kuin vain toivotte oletettaen, että olen kykenevä ja halukas toteuttamaan tuon teon. Jos kuvaisitte hieman sitä, mitä toivoisitte saavani minulta takaisin, niin ehkä voisin vastata muutenkin kuin vain näin yleisellä tasolla."
Jos ei muuta, niin yksisarvinen oli todella kova puhumaan.
|
|
|
Post by submarine on Mar 20, 2006 23:43:22 GMT 3
Olento puhui hyvi oudosti, melkein järjettömästi. Mutta silti hän tajusi siedettävästi kaikesta. Yksisarvisen maailmankuva oli selvästi hyvin erilainen, eikä se ollut täältä. Mutta mikä edes oli täällä? Oliko se nyt edes tästä maailmasta? Eipä kai sillä valtavasti väliä, sillä hän oli nyt enemmän kiinnostunut esimerkiksi mahdollisesta palkkiosta.
"Jos sinulla on kylmä, voisin yrittää sytyttää tulen, mutta sinulla on ilmeisti kiire? Mutta minun pitäisi saada selville, missä mielessä aiot paeta." Kasstal tuijotti hiukan varauksella, kuinka eläin osui puuhun, muttei turhan paljoa päättänyt välittää. "Siitä minun palkkiostani sitten. Siis minulle käy lähes mikä tahansa minkään rahan arvoinen, esine tai todellinen raha."
Kasstal ei ollut turhan optimistinen rahan suhteen, hän puhui nyt eläimelle. Mutta ehkäpä sillä olisi jonkinlainen esine? Toisinaan magiaan liittyvillä olennoilla oli niitä.
|
|
|
Post by dallan on Mar 21, 2006 17:20:13 GMT 3
"Uskoakseni minulla ei ole antaa teille sitä, mitä kutsutte rahaksi ja en ole laisinkaan tietoinen, millaisia asioita te pidätte rahan arvoisina, sillä rahanne käsite on minulle täysin vieras. Ei minulla ole maksaa teille muussa muodossa kuin tekemällä teille jonkin palveluksen tai luopumalla osasta ruumiinosistani haltuunne."
Yksisarvinen asettui vatsalleen maata vasten. Tuon pienen törmäyksen jälkeen sillä ei oikein ollut liikkumishaluja ja eläin katsoi, että olisi parempi pysyä paikallaan. Mitään palvelusta se ei tohtinut pyytää ennen kuin tämä sen omasta näkökulmasta erikoinen keskustelu rahasta tai rahanarvoisesta eli ilmeisesti rahaksi muutettavissa olevasta saataisiin päätökseen.
|
|
|
Post by submarine on Mar 21, 2006 17:27:04 GMT 3
Ruumiinosia? Kasstal tuijotti hetken pohtien yksisarvista. Mikä tässä sitten oli niin arvokasta? Ja miten se pystyisi vain luopumaan osistaan? Mahdollisesti nekin voisivat olla arvokkaita, kuka tietää? Voisihan sitä toki kokeilla, parempi kuin ei mitään. "ruumiinosia? Kuten mitä?" hän päätyi kysymään. Samalla hetkellä hän pohti, miten tähänkin oli päädytty. Hän oli vain tullut tänne istumaan rauhassa, ja sitten yhtäkkiä paikalla olikin tällainen olento, joka halusi pakoon ja tarjosi palkkioksi ruumiinosiaan. Outoa.
|
|
|
Post by dallan on Mar 22, 2006 15:29:10 GMT 3
"Ruumiinosianiko sinä aidosti olisit valmis ottamaan vastaan?", yksisarvinen kysyi vihaiseen sävyyn ja pärskähti ärtyneesti tuolle seuralaiselleen. Kohtelias puhuttelu oli kaikonnut sen kielenkäytöstä. Eläin kääntyi katselemaan tuota omissa silmissään erikoisen näköistä olentoa silmät suurena ja painoi korvansa aivan niskaansa vasten. Yksisarvinen sää oli jonkin verran alhaalla niin, että sen sarvi osoitti suoraan tuota olentoa kohden. Eläin oli vielä valmis lähtemään välittömästi liikkeelle, mikä viimeistään ei ollut enää hyvä merkki. Se hengitti tiheämmin kuin äsken ja piti muuten aika pienet sieraimensa laajoina.
"Saat korkeintaan tehdä lähempää tuttavuutta sarveni kanssa jos et satu olemaan halukas hillitsemään sairaalloista ahneuttasi päästä hyötymään toisten olentojen kustannuksella ja ajatella noin ilmeisen jyrkällä tavalla, että teoillanne ainakin minun tapauksessani olisi parempi olla teitä itseänne voimakkaasti hyödyttävä puolensa."
|
|
|
Post by submarine on Mar 22, 2006 16:16:45 GMT 3
Että tällaista? Ensin tarjotaan ja sitten uhataan tappaa kun osoittaa kiinnostusta. Kasstal kyllä tajusi olevansa vaarassa, mutta ei se häntä niin valtavasti huolettanut. Hän voisi kiivetä pahimmassakin tilanteessa hetkessä puuhun, eikä uskonut yksisarvisen pystyvän samaan.
"Älä sitten tarjoa, ellet ole valmis antamaan. Enkä minä tietenkään auta tuosta vain jotakin eteeni ilmestyvää olentoa, luuletko todella jonkun olevan niin naivi? Ja nostapa se pääsi ihan kunnialla ylös, niin minun ei tarvitse kuluttaa hyviä aineita hukkaan", rotta sähisi takaisin samanlaisella suuttumuksella. Tosiasiassa hän oli aivan valmis heittämään muutaman myrkytetyn tikan otukseen ja vaikkapa tutkimaan sitten aivan itse, oliko siinä mitään arvokasta. Ainut huono puoli tosin oli, että myrkky oli pulloissaan, tikat taas kotelossa. Yhden esille ottaminen ja myrkkyyn kastaminen veisi aikaa.
|
|
|
Post by dallan on Mar 22, 2006 18:26:18 GMT 3
Uros ei enää pitänyt lainkaan tästä tilanteesta. Ensin sen oli paettava tähän maailmaan ja sitten vielä huomattava, että tämän maailman asukit olivat ahneita tai ainakin yksi heistä tuntui olevan. Pyynnöstä yksisarvinen nosti päätään tietämättä yhtään, mitä tuo rottamainen olento tarkoitti tai edes voisi tarkoittaa hyvillä aineillaan.
"Tarjosin sinulle luottamusta ja ystävyyttäni äsken tai ainakin olisin tahtonut vielä tarjota sitä sinulle vielä selvemmin. Omaksi harmikseni kuitenkin valitsit sen tien, jota pitkin kuljettaessa meistä ei ole tulemaan tovereita. En minä sinulle ruuminosiani tarjonnutkaan siinä mielessä, että olisin edes ollut aikeissa paloitella itseäni hyväksesi. Tarjosin vain sisällöltään tekaistun vaihtoehdon, jonka valitsijasta itselleli syntyy ajatus, ettei hänestä ole minulle ystävyyttään antamaan."
Yksisarvinen kääntyi tuosta rottamaisesta olennosta poispäin ja astui muutaman askeleen kohti vettä kastellen omat sorkkansa uudestaan. "Pyysin vain apuanne ja te ette sitä minulle tahtoneet antaa. En minä teille vihainen ole ja toivoisin, että teidän ei olisi välttämättä tunnettava sellaista minua kohtaan." Yksisarvinen käveli syvemmälle tuohon lampeen, josta oli tullutkin katsomatta taaksensa edes puhuessaan.
|
|
|
Post by submarine on Mar 22, 2006 18:35:38 GMT 3
"Minulla ei ole tekoa luottamuksellesi tai ystävyydellesi, ei tässä maailmassa eikä seuraavassa", Kasstal totesi tiukasti. Hän oli uskonut voivansa tienata tästä, mutta nyt kaikki paljastuikin pelkäksi lupaukseksi palauttaa palvelus. Ystävyys? Luottamus? Rotta sylki niille sanoille. Hän ei ollut koskaan kokenut kumpaakaan, hän oli syntynyt kuoleman, petoksen ja vihamielisyyden maailmaan. Hänen maailmassaan ainut tärkeä oli hän, loput pelkkää ohimenevää.
"Etsi itsellesi joku niinsanotun "hyvyyden" kannattaja, joka tekee tällaista saadakseen paremman olon. Minä en ole yksi heistä, minä toimin oman hyötyni pohjalta. Jos luulet, että pidän sinua sellaisen tunteen kuin vihani arvoisena, olet erehtynyt pahasti", Kasstal jatkoi. Viha oli tarkoitettu sen arvoisille, niille jotka olivat todella jotakin. Hän vihasi vain niitä, jotka olivat osoittaneet ansaitsevansa sen. Hän jäi vaitonaisena katsomaan yksisarvisen perään.
|
|