|
Post by dallan on Jun 10, 2006 13:42:58 GMT 3
Prinssi oli tukehtua köyden vielä kiristyessä. Voimatta estää itseään hän nosti kätensä köydestä kiinni pitämään yrittäen tällä tavalla estää itseään tukehtumasta siihen. Aivan pian hänen vangitsijansa kuitnekin huusi jotain, minkä sisällöstä kukaan muu ei ymmärtänyt mitään. Samassa ilmaan lensi kummallisia esineitä ja ennen kuin kukaan ehti oikein reagoida asiaan tai saati sitten ampua jotain katalaa yrittävän rialin kaikkialla olikin jo savua ja rial oli pakenemassa pois. Ainoa helpotus oli, että tämä ei tahtonut viiltää prinssiä hengiltä veitsellään ja kyläläiset riensivät etsimään tätä kaiken tuon savun keskeltä. Savu jätti epäselväksi mitä sen takana oikein tapahtui. Nuolia tai mitään muuta vaarallista kukaan ei rialia kohden ampunut, joten tämä pääsi pakenemaan rauhassa.
|
|
|
Post by submarine on Jun 10, 2006 19:28:18 GMT 3
Vaikka Kasstal ei mitään peräänsä saanutkaan, ei hän silti aikonut hidastaa kiipeämistään. Päästyään muurin huipulle rial yksinkertaisesti loikkasi alas, räiskyttäen melkoisesti vettä ympäriinsä. Välittämättä siitä hän oli pian jo kiipeämässä toista muuria ylös. Hänen mielensä ei ollut nyt se, joka sai hänet toimimaan. Rotta toimi nyt hyvin kaukaisten edeltäjiensä tapaan ja liikkui läpi, yli ja tarvittaessa kaikken esteiden alikin.
Laskettuaan pikaisen pyrähdyksensä jälkeen jalkansa maahan kahden kuolleen vartijan viereen hän rauhoittui ja alkoi nyt kävellä. Jollei mikään hänen tielleen tulisi, olisi hän pian jo kertomassa tilanteesta sille yksisarviselle. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tilanne oli tämä: Miestä kuristi nyt hiljalleen köysi, joka oli myös isketty kiinni porttiin ja esti tämän siirtämisen. Köyttä taas oli melkoisen mahdotonta katkoa tai venyttää, ellei Kasstal niin tahtonut. Ja kahdessa tunnissa se kiristyisi tarpeeksi, jotta mies ei enää saisi ollenkaan henkeä.
Rauhallisemmin hän jatkoi matkaansa, kohtapuoliin hän saisi sentään nähdä, miten suurta harmia olisi aiheuttanut ja miten arvokas asia sen korjaaminen olisi.
|
|
|
Post by dallan on Jun 15, 2006 1:24:52 GMT 3
Musta yksisarvinen odotteli rauhallisesti mahallaan maassa oleskellen lukien jotain maagista tekstiä ilmasta. Lukutaito saattoi kertoa, että kirjoitus käsitteli sitä, miten taikuusteoriat eivät tyypillisesti ole ottaneet huomioon selittämään vaikutuksiltaan käyttöriippuvaisten loitsujen ominaisuuksisen ennustettavuuteen ja niiden ominaisuuksien halutunlaisena pysymiseen liittyviä ongelmia. Eläin näytti hyvin keskittyneeltä noihin kirjoituksiaan ja rialin saapuessa ensi kertaa sen näköpiiriin olento ei edes huomannut toisen saapumista.
Valmistelut yksisarvinen oli kuitenkin jo tehnyt ja muille hämärän peitossa olevalla tavalla se oli hankkinut paikalle melko suurikokoisen puuarkun, jonka laudat olivat jo jonkin verran kosteuden kuluttamia ja lahoontuneita. Arkussa oli siihen liitetyssä metalliosassa kiinni roikkuva vahva lukko, mikä piti huolen siitä, että tuon arkun sisältöä ei aivan tuosta vain anastettaisi.
Väsyneen näköisenä yksisarvinen lopulta nosti päätään ja tällä tavalla sen tutkiskelema kirjoituskin pääsi häviämään. Rial sieltä näyttikin jo saapuvan. Toiminta oli ollut varsin nopeaa, joten joko tämä oli ollut todella harvinaislaatuisen kyvykäs omassa tehtävässään tai sitten oli luovuttanut jo varhaisessa vaiheessa. Yksisarvinen jännitti, ettei kyse vain olisi tuosta jälkimmäisestä vaihtoehdosta, sillä ensinnäkin annetun tehtävän suorittaminen oli eläimelle tärkeää ja toiseksi se ei oikein olisi jaksanut kuunnella valitusta siitä kuinka tehtävä oli yliluonnollisen vaikea suoritettavaksi. Tähän päivään oli muutenkin jo liittynyt liikaa epämukavia asioita. Olisi niin paljon miellyttävämpää viettää aikaansa kirjastossa lämpimän tulen äärellä sisätiloissa omassa rauhassaan tutkimustyötään tehden. Yksisarvinen höristi korviaan kuullakseen, mitä tulokkaalla oli kerrottavanaan.
|
|
|
Post by submarine on Jun 15, 2006 11:05:34 GMT 3
Kasstal pysähtyi pienen matkan päähän, elehtien melkoisen rennosti. Hänellä oli nyt väittelyvaltti, eikä mitään syytä pitää sitä hengissä, ellei saisi haluamaansa. "Odottamassa minua jo? Oi, pitäisi varmaankin olla kovinkin imarreltu", rial totesi sävyyn, joka oli kaikkea muuta kuin kunnioittava. Ohimennen hän veti hupun päästään. "Noniin, kuuntelehan sarvipää", hän jatkoi sitten, paljon tunteettomammalla äänellä, "Se sinun paiseinen prinssisi ei nyt ole aivan parhaassa hapessa, eikä sillä tavalla kuin sinä haluaisit. Sillä tautipesällä on nyt peräti... puolitoista tuntia elinaikaa, ennenkuin happi loppuu. Ja vain minulla on tapa saada se elämä jatkumaan."
Odotettuaan lyhyen hetken paikoilleen, pyrkien olemaan mahdollisimman piinaavan hidas, hän jatkoi vielä: "Joten ehkäpä olisi aika neuvotella niistä ehdoista, joista en ollut aivan varma. Kyllä, niin tosiaan kannattaisi tehdä." Ja vielä pirullisen ilmeen saattelemana rotta totesi loppupainotuksensa: "Hop hop, köysi kiristyy."
|
|
|
Post by dallan on Jun 18, 2006 0:29:33 GMT 3
Uutiset saivat yksisarvisen kiehumaan raivosta. Miksi se oli koskaan luottanut tähän olentoon? Mitä varten? Miksi se koskaan luottaisi kehenkään, joka ei edes yrittäisi käyttäytyä luottamuksen arvoisesti ja käytöksellään loisti petollisuutta ja ahneutta? Tuollaiset olennot olivat tämän maailman turmio. Yksisarvisen teki mieli hyökätä tuon olennon kimppuun ja tappaa se tuohon paikkaan. Se lävistäisi sarvellaan tuon rotan ja pullottaisi jokaisen pisaran verta kauniiseen pulloon keräilyesinehyllylleen muistuttaen siitä kuinka sietämättömiä olentoja tässä maailmassa riitti.
Eivät tapahtumat D'allania niinkään harmittaneet. Toki nekin saivat pahaa jälkeä eläimen tunnetiloihin, mutta kaikki tuo ivallisuus oli liikaa. Yksisarvinen ei voinut yksinkertaisesti sietää sitä, että sitä pidettiin pilkkanaan. Se ei sulattanut tuota käytöstä. Ei sulattanut ja ei kyllä sulattaisikaan.
Eläin kuitenkin pysyi ulkoisesti rauhallisena ja piti vihan sisällään. Se oli hiljaa tehden aivoillaan kovasti töitä. Nyt oli puntaroitava mikä oli tärkeää. Tuolla olennolla oli arvokas neuvotteluvaltti ja prinssi olisi mennyttä jos yksisarvinen ei tottelisi tuota rottaa. Ainoa tapa pelastaa prinssi oli totella rialia.
Mitä muita vaikuttavia tekijöitä tässä oli? Yksisarvisella oli rahat mukanaan ja se saattaisi menettää ne kaikki, sillä olennolla ei ollut ainottakaan asetta, jolla se olisi voinut neuvotella siitä kuinka paljon oikein maksaisi palkkasoturilleen. Eläimellä oli kuitenkin jotain vielä arvokkaampaa käsissään. Se oli tuonut mukanaan loitsun, jolla se saisi tuon rialin pois tästä maailmasta takaisin omaan maailmaansa. Olento varmasti tahtoisi takaisin kotimailleen ja ei olisi valmis maksamaan sitä hintaa, että jäisi jumiin tänne. Nyt oli mietittävä, mihin arvojärjestykseen eri asiat piti asettaa, sillä rial omalla oveluudellaan oli saanut aikaiseksi sen, että yksisarvinen ei voinut saada kaikkea haluamaansa.
Rial oli kuitenkin omilla teollaan ottanut sen riskin, että ei itse saisi sitäkään vähää, mitä olisi saanut tottelemalla yksisarvista ja pitämällä oman osansa sopimuksesta. Jos olisi ollut niin, että yksisarvinen olisi pitänyt kiinni sanoistaan ja rial omistaan, niin tämä olisi saanut rahansa ja poispääsynsä takaisin kotimailleen. Nyt yksisarvisella oli painava syy olla noudattamatta alkuperäistä lupaustaan, sillä sopimus oltiin pantu rialin toimesta uusiksi.
"Neuvotelkaamme sitten, se sopii minulle." Ääni oli rauhallinen ja yhteistyöhaluinen. Siinä ei ollut merkkejä sisäisestä tunnekuohusta tai hermostuneisuudesta kaiken nyt mentyä aivan pilalle. "Veljeni lupasi sinulle pääsyn vapaaksi näiltä mailta ja hänen sanansa velvoitti minua hakemaan loitsun, jolla siirtää sinut pois." Pieni tauko. "Lisäksi minä lupasin sinulle rahaa prinssin myrkyttämisestä."
"Tilanne on nyt siis se, että et tehnyt osuuttasi prinssin myrkyttäjänä, joten näin ollen ymmärrättene, etten ole halukas maksamaan sinulle työstänne. Olen siis sinulle velkaa enää vapautenne." Yksisarvinen tuijotti hetken rialia kylmän rauhallisena. Tuo olento oli erittäin yksinkertaisesti onnistunut ajamaan prinssin ansaan, joten yksisarvisesta tuskin olisi pärjäämään sille alkuunkaan taistelussa, sillä yksisarvinen vihasi taistelua ja ei näin ollen ollut koskaan harjaannuttanut taistelutaitojaan. Yksisarvinen ei uskonut taisteluun. se ei uskonut taisteluvoimilla päästävän elämässä pitkälle, sillä maailmassa ei ollut sellaisia ominaisuuksia, jotka olisivat estäneet ketään keräämästä itselleen ominaisuuksia, jotka riittivät taistelussa voittamiseen. Maailmassa oli voimakkaan taikuuden vuoksi taistelutaitojen rajana vain mielikuvitus itse, joten ei kannattanut lähteä taistelemaan jos oli huono tai haluton kuvittelemaan.
"Sinä kuitenkin jätit tarkoituksenmukaisesti sen osan sopimuksestamme täyttämättä, että jättäisit prinssin henkiin, joten näin ollen minulla on syy kertoa veljelleni, miksi en voinut toteuttaa hänen toivettaan sinun vapauttamiseksesi." Yksisarvinen käänsi häntänsä rialille ja astui muutaman askeleen kävelläkseen pois. "Toivon, että ymmärsitte perusteluni ja hyväksytte, että niistä on oikeutettua päätyä tähän lopputulokseen. Toivon vielä, että ymmärrätte henkilökohtaisen valintani elää mielummin kunnioitettuna toisaalla kuin pilkattuna täällä." Yksisarvinen oli nyt pelannut omat korttinsa tähän peliin, päättänyt pelata ne agressiivisesti ja käyttää hyväkseen niitä aseita, mitkä se itse piti hallussaan. Eläin kävelisi pois jos rial ei sitä pysäyttäisi jotain sanomalla. Ei se olettanut, että asia jäisi tähän, mutta tahtoi eleellään näyttävästi tuoda esille omat voimavaransa ehdoista sovittaessa. Todellisuudessa yksisarvisella oli vahva toive ja usko siihen, että rial sanoisi sille jotain ja asiat saataisiin vielä sovittua.
|
|
|
Post by submarine on Jun 18, 2006 12:56:55 GMT 3
"Kuunteletko sinä edes!?" Kasstal karjaisi. Oliko näillä hiton yksisarvisilla edes korvia vai jaksoivatko ne edes kuunnella!? "Se hiton tautipesä on vielä hengissä, jos nyt et mitenkään saanut ymmärrettyä sitä itse! Minä sanoin, että haluan saada varmuuden eräästä asiasta, mainiten poispääsystäni, jotta tämän elämä myös jatkuu. Mikään ei estä minua hoitamasta tätä loppuun, vieläpä erittäin helposti. Joten heti kun saan todisteen siitä, että täältä oikeasti pääsee pois, mitään ongelmaa ei ole."
Tämä oli naurettavaa, hiton otus ei tajunnut tällaisten asioiden alkeitakaan. Niin turhauttavaa... "Jos nyt ollenkaan ymmärät, niin tämä on minun tapani päästä pois täältä hengissä. Niin pian, kuin voit todistaa minun pääsevän pois täältä, niin se sinun prinssisi alkaa taas voida aivan niin hyvin, kuin vain myrkytettynä voi. Se on vielä hengissä, voi olla pitkäänkin, mutta jos sinä päätät lopettaa tämän sopimuksen, mikään ei estä minua tappamasta prinssiä ja mahdollisimman montaa muutakin. Tietenkin näin käy vain, jos sinä itse päätä lopettaa sopimuksemme. Minä itse olen aivan valmis jatkamaan sitä."
Nämä olivat sitten Kasstalin panokset, yksinkertaisesti ja selvästi. Mutta jos yksisarvinen olisi päättänyt, ettei kerran enää ollut kiinnostunut tästä sopimuksesta tai ymmärtänyt hänen kantaansa, niin sitten sen elämästä tulisi helvettiä. Rial tiesi jo, että sen tappaminen oli turhaa, mutta tietenkin hän saattoi aina melkein tappaa sen. Ja tuskaa hän osasi tuottaa, paljon.
|
|
|
Post by dallan on Jun 18, 2006 22:49:17 GMT 3
Rial puhui aivan niin kuin yksisarvinen oli toivonut. Äänensävystä se ei vieläkään pitänyt. Rial huusi sille vielä sen jälkeen, kun D'allan oli tehnyt sille selväksi, että sitä ei huvittanut kuunnella loukkauksia. Ai että kuunteliko yksisarvinen? Eivät nuo loukkaukset ja kiristämiseen viittaava asenne olleet menneet siltä ohi. Nyt rialin selittäessä päämääriensä olleen niinkin viattomia kuin saada varmistus siitä, että hän todella pääsisi täältä vapaaksi, niin yksisarvisen ei auttanut kuin ihmetellä, että miksi tämän oli nähtävä kaikki tuo vaiva järjestääkseen ensin prinssi ansaan vain saadakseen kiristää itselleen tiedon varmasta vapaudestaan täältä. Miksi rial ei ollut pyytänyt varmistusta siitä etukäteen ilman mitään kiristyskeinoja jo sopimusta tehdessä? Kyllä hän olisi sen saanut ihan vain kysymällä ilman kaikkea tätä vaivaa ja kiristämistä. Joko rial ei puhunut nyt totta tai yksisarvinen ei saattanut lainkaan käsittämään tämän ajatusmaailmaa. Tuntui siltä, että jälkimmäinen piti ainakin paikkansa, mutta ensimmäisestä yksisarvinen ei tietenkään voinut tietää.
Yksisarvinen kääntyi takaisin rialia kohden ja tarkasteli tämän eleitä ja yritti lukea niistä olennon mielialaa. Musta piti vieläkin tunteensa piilossa ja kylmän rauhallisena vain seisoi paikallaan antaen kunnolla aikaa kulua ennen kuin vastasi mitään toivoen, että rial kykenisi edes hieman rauhoittumaan ja asioista voitaisiin keskustella asiallisemmin ilman turhia loukkauksia ja huutamista. Niillä ei asiaa viety eteenpäin asian itsensä tasolla vaan ne olivat tekijöitä, jotka toimivat muullakin vaikuttamisen tasolla kuin vain asiasisällön tasolla. Yksisarvinen olisi tahtonut keskustella asioiden tasolla mahdollisimman vähällä tällaisia tehokeinoja.
"Ei teidän tarvitse huutaa minulle. Kuulen kyllä ja kuuntelen ja harkitsenkin sitä mitä sanon. Kuulen hyvin negatiivisen äänensävysi tässä keskustelussa ja se ei ole mieleeni toimien merkittävimpänä tekijänä saada minut haluamaan lopettaa tämä keskustelu. Jos tahdotte puhua näistä asioista, niin kohteliaammalla puhuttelutavalla asiat kävisivät helpommin."
Yksisarvinen esitti pyyntönsä jälleen kohteliaaseen äänensävyyn aivan kuin se ei olisi osannutkaan olla vihainen ulkoisesti asioista, jotka sisäisesti raastoivat sen mieltä kovin ottein. "Todella minä kuuntelin sanasi tarkkaan ja viestisi ajaa prinssi tilaan, josta vain sinä voit hänet pelastaa, mutta joka ei ole häntä vielä tappanut tuli minulle selväksi."
"Miksi sitten suhtauduin asiaan aivan kuin hän olisi kuollut? Se johtuu siitä, että hän on kuollut, sillä kyläläiset eivät tahdo kaikki sairastuvan tuohon samaan tautiin ja näin ollen kolme nuolta rintakehään ja liekit saivat hieman lieventää tuota tartuntariskiä." Yksisarvinen lähti hieman liikkeelle. Kävellessä puhuminen tuntui helpommalta, vaikka eläin ei sen kummemmin liikkunutkaan kuin vain käveli kehää ihan vain liikkumisen vuoksi.
"Ajoit prinssin aluksi tähän tilaan vain saadaksesi varmuuden minulta, että pääsisit pois. Näin sinulla olisi keino varmistaa, että todella saisit omasi tästä sopimuksesta ja en vain voisi kävellä pois. Ymmärrän tämän kohdan. On varsin ymmärrettävää, että tahdot varmistaa saavasi oman osuutesi, mutta tahtoisin tietää, että miksi ette pyytäneet takeita osuudestanne jo ennen sopimustamme? Olisin voinut antaa ne teille. Olisin voinut muotoilla poispääsytaikanne niin, että se aktivoituisi haluamallanne hetkellä tehtyänne työnne. En ymmärrä miksi tarvitsisitte neuvotteluvaltteja voidaksemme sopia näistä asioista, kun asiat olisi voitu järjestää hyvin jo ennen sopimustamme. Emme tehneet niin, koska en osannut arvata teidän ajautuvan tällaisten keinojen käyttämiseen, mikä suoraan sanottuna hieman loukkaa minua. Toivoin, että voisitte luottaa minuun, mutta maailmani lienee sinulle vieras ja tapamme suhtautua luottamukseen on varmasti hyvin erilainen ja näin eroaa myös ajattelumme ja toimintamallimme."
"Kuitenkin palataan siihen, miten asiat ovat nyt. Prinssi on kuollut ja minulla on poispääsysi ja rahasi mukanani. Poispääsysikin voisin pitää, mutta minulla ei ole mitään syytä siihen, sillä ei minulla olisi sen pitämiseen kuin tunneperäisiä motiiveja. Minä en arvosta tässä tilanteessa tunneperäisiä motiiveja."
"Lisäksi veljeni lupasi sinulle rahaa hänen auttamisestaan yksisarvistenmetsästäjiä pakoon ja sinä olet hänelle sen apusi antanut, joten olen sinulle velkaa siitä teostasi." Yksisarvisella kävi mielessä vähentää rialin palkkaa prinssin kuoleman aikaansaannista, mutta prinssi ei ollut rahanarvoinen, joten nuo asiat eivät oikein tuntuneet olevan korvattavia toinen toisillaan. Näin ollen eläin antoi sen asian olla. "Avaan arkun teille. Ottakaa sieltä mukaanne sen verran, kun koette ansaitsevanne, niin päästän teidät sitten täältä pois." Yksisarvinen asteli arkun lähelle hitain askelin kerraten mielessään jotain yksinkertaista loitsua. Vielä arkulle päästyäänkään eläin ei sitä loitsua muistanut ja sillä meni vielä tovi sitä muistellessa. Lopulta eläin turhautuneena potkaisi oikealla etusorkallaan suoraan lukkoon ja lukko lensi kaaressa ilmaan jonnekin kauas. Tuossa potkussa oli kyllä mukanaan ripaus taikuuttakin, sillä ei pienikokoisella eläimellä nyt aivan tuollaisia voimia ollut saati sitten edes tekniikkaa käyttää voimiaan voimakkaan potkun aikaansaamiseksi.
Arkku sisälsi valtavasti kultakolikoita. Joku kolmisentuhatta kultakolikkoa siellä varmaan oli. Lisäksi arkussa oli kolmekymmentä pientä eriväristä jalokiveä ja viisikymmentä siistiä taikakääröä, jotka D'allan itse oli kirjoittanut kauniilla käsialalla ja kuvittanut niitä piirtämällä kääröihin kukkia, puita ja muuta kasvillisuutta. Kääröihin oli vangittu loitsu, jolla saattoi parantaa kuolemaa tekevän miehen, mutta loitsut olivat tosin kertakäyttöisiä ja nuo kauniit kirjoitukset mennyttä heti käyön jälkeen. Yksisarvinen käveli pienikokoisen aarteen vierestä sivuun ja toivoi, että se auttaisi rialia saamaan hänestä edes hieman paremman muiston.
|
|
|
Post by submarine on Jun 18, 2006 23:17:42 GMT 3
Kuollut? Kasstal oli pitänyt tätä hiukan arvokkaampana. Mutta ilmeisesti se kaikki oli ollut vain taudin takia. Toisaalta hänellä ei ollut harmainta aavistustakaan, miksi se sitten oli pitänyt myrkyttää. Mutta asiat menivät niinkuin menivät, eivät läheskään aina hänen mukaansa. Tosin, jos hänen sanoillaan olisi ollut mitään väliä, niin rial olisi voinut hetken pohtiakin, olisiko tauti ehkäpä voinut levitä tehokkaammin kuolleesta. Tosin tauti saattoi olla myös esimerkiksi kosketuksella leviävä. Ei sillä tosin ollut hänelle valtavasti väliä.
"Miksi minä tein näin? Ensinnäkin, mikään ei estä jotakuta valehtelemasta, jos ei ole mitään erikoisempaa syytä puhua totta. Ja toisaalta, minulla oli hiukan muuta mietittävää sillä hetkellä. Jos se pohdinta olisi mennyt sekunnin myöhäisemmäksi, koko ongelma olisi ollut jo hoidettu. Mutta sillä tuskin enää on väliä. Ja aivan tosiaan, me ajattelemme aivan eri tasolla. Minä sillä, jonka mukaan vieressä seisova saattaa puukottaa toista, sinä jollakin muulla." Kasstalilla oli itse asiassa vaikeuksia ymmärtää koko otusta. Se oli aivan liian hyväntahtoinen hänelle. Mutta sillä ei kai ollut väliä.
Siis hän oli suoraansanoen epäonnistunut täysin tehtävässään ja silti sai haluamansa? Ilmeisesti hyväntahtoisuudesta oli sittenkin hyötyä hänelle. "Kuten haluat. Palvelukseni on ohi, koska sen palkkio on annettu", hän totesi, peitellen vaivoin intoaan. Pois täältä! Hänen köytensä tosin jäi... Mutta se oli loppujen lopuksi vain esine, hän voisi vaikka ostaa uuden sellaisen. Tai kiristää, tai uhkailla. Kuitenkin, nyt pois täältä! Ohimennen hän otti nahkapussin ja täytti sen arkussa. Olisi rial varmaankin ottanut paljon enemmänkin, jos vain olisi keskittynyt siihen. Nyöritettyään pussin kiinni hän kääntyi yksisarvisen puoleen: "Joten?"
|
|
|
Post by dallan on Jun 18, 2006 23:33:42 GMT 3
"Menen nyt pois. Sen tehtyäni olette taas kotonanne." Yksisarvinen ei pitkittänyt tätä sen pidempää vaan lähti laukaten itään kadoten varsin pian näkyvistä, sillä eläimen askel oli nopeaa. Eläimen kadotessa mikään ei tuntunut muuttuvan. Se sama lampi oli tuolla lähellä ja ympäristö oli ennallaan aivan niin kuin ennen yksisarvisen tapaamista tai sen poistumistakin. Rial oli kuitenkin nyt taas kotonaan. Tämä ei ollut mikään toinen maailma, mihin se sarvekkaan kanssa olisi yhdessä siirtynyt vaan täysin se sama maailma, mistä kaikki tämä oli alkanutkin. Maailma oli vain täsmälleen samannäköinen kuin tuo mystinen yksisarvisen maailma, missä oltiin käyty. Oli täällä erojakin, sillä tuota linnaa ei olisi lähettyvillä jos sinne matkaisi katsomaan. Silti maailman vaihdos tapahtui niin, että oli mahdotonta huomata minkään muuttuvan ellei nyt valheellisesti tuntenut jotain muutosta omien kuvitelmiensa seurauksena. Eikä kaikkea ei voinut selittää. Aurinko oli kuitenkin yhä pilvessä. Ilman lämpötila oli ennallaan ja kaikkialla oli rauhallista. Ehkä tietämättömyydellä oli tärkeä roolinsa tämän elämämme elämisessä.
|
|
|
Post by submarine on Jun 18, 2006 23:41:46 GMT 3
Mitäs hittoa nyt? Oliko hän toisessa maailmassa? Oliko hän omassaan? Oliko hän nyt oikeastaan missään? Oliko häntä vedetty halvalla? Tämä maailma ei ollut mitenkään erilainen, kuin se missä hän juuri oli ollut. Mutta, tarkemmin miettien, se maailma, jonka hän mielsi oikeaksi oli myöskin ollut aivan samanlainen...
Pohtien, oliko tämä maailma nyt sitten se oikea vai ei, Kasstal lähti kävelemään. Erään asian hän tiesi oikeasta maailmasta, ja se oli ettei sitä kylää, linnaa, mikä hyvänsä olikaan, ollut täällä. Sinne ei ollut niin kamala matka...
Käveltyään sen vaaditun matkan, jonka mielsi oikeaksi, rial pysähtyi. Ei mitään, sitä kylää ei ollut. Loistavaa! Hännän heilautuksen, sylkäisyn ja jonkinsortin tyytyväisen kirosanan ja naurahdeksen sekoituksen saattelemana rial oli jo tiessään, suhteellisen tyytyväisenä asioihin.
|
|