|
Post by dallan on Mar 22, 2006 19:04:34 GMT 3
"Ikävä kyllä joudut nyt saamaan oppitunnin siitä, miten ystävyydellä ja luottamuksella saattaisi ajoittain olla merkityksestä omassakin maailmassasi. Mutta tiedä, että tämä ei tapahdu omasta tahdostani vaan siitä, että seuralaisillani on tapana kokea pahoja asioita siinä, missä minulle itsellenikin käy huonosti, riippumatta siitä tahtoisinko itse heille käyvän noin."
Yksisarvinen asteli syvemmälle veteen. Se ehti kastella itsensä kaulaa myöten tuohon nesteeseen kunnes jotain sen ennustamaa alkoi tapahtua. Oli kuin joku olisi vetänyt kylpyammeesta tulpan irti, sillä vesi alkoi valtavalla voimalla virrata pieneen reikään maaperässä ja katosi mystisesti tuohon kummalliseen aukkoon. Ilmiön erikoisuus ei loppunut tuohon, sillä vesi virtasi tuohon aukkoon aivan valtavalla vauhdilla ja muutaman sekunnin kuluttua veden loputtua alkoi maaperä sen ympäriltä myös imeytyä tuohon koloon. Aukko veti puoleena maat, puut, taivaan linnut ja jopa auringon taivaalta, mutta yksisarvisen ja tuon rottamaisen olennon se säästi. Heihin tuo valtava vetovoima ei lainkaan vaikuttanut.
Meni vain alle minuutti ennen kuin kaikki oli kadonnut ympäriltä ja olotila oli aivan kuin olemattomuutta. Avaruudellisuus oli jäänyt jäljelle ja aikakin tuntui vielä olevan läsnä. Yksisarvinen ja tuo rottamainen olento näyttivät olevan ennallaan ulkonäkönsä puolesta ja he saattoivat nähdä toisensa aivan kuten tuossa aiemmassa maailmassa. Kuitenkaan kumpikaan heistä ei nähnyt missään mitään muuta. Ei ympäristössä ollut mitään mustuutta tai tyhjää ilmaa, vaan siellä ei vain näkynyt yhtään mitään missään.
Ilma täällä oli yhä hengitettävää. Hajumaailma oli myös täysin tiessään. Tuntoaistimukset olivat ennallaan siinä muodossa, että itsensä saattoi tuntea, mutta tuo tyhjä ympäristö ei tuntunut miltään, ei näyttänyt miltään, ei kuulostanut miltään, ei haissut miltään eikä edes maistunut miltään.
"Tervetuloa minun maailmaani. Olen pahoillani siitä, että näin kävi, mutta tapahtumat eivät enää olleet minun hallittavissani", yksisarvinen tokaisi katsoen johonkin tuonne tyhjyyteen poispäin toveristaan.
|
|
|
Post by submarine on Mar 22, 2006 19:20:49 GMT 3
Kasstal yritti parhaansa mukaan olla mahdollisimman hyvin asioiden tasalla, vaikka hiukan ongelmia se tuottikin. Tämä oli taikuutta, aivan varmasti. Hän oli nähnyt magiaa, kokenutkin toisinaan sitä. Tämä saattoi hyvin olla illuusio, pelkkä loitsu hänen mieleensä. Oli mitä oli, se sai hänet silti varuilleen.
"Ja miksi minä sitten olen täällä?" hän kysyi vilkuillessaan ympärilleen. Rotta harkitsi hetken hyökätä suoraan yksisarviseen kiinni, mutta mitä sitten tapahtuisi? Tämä oli mahdollisesti muutakin kuin illuusio, tähän paikkaan hän ei tosiaankaan halunnut jäädä pysyvästi.
|
|
|
Post by dallan on Mar 23, 2006 2:29:39 GMT 3
"Se kaikki johtuu yksisarvisenmetsästäjistä. Yksin minusta ei ollut vastustamaan heitä ja nähtävästi he heittivät minut tähän paikkaan ja ilmeisesti tahtoivat heittää sinut tänne samaan paikkaan."
Täällä ei ollut paljoa katseltavaa, sillä jokainen suunta oli aivan yhtä tylsän näköinen. Ainakin täällä oli rauhallista. Saisi hetken aikaa levähtää äskeisen rasittavan monimutkaisen maailman jälkeen. Yksisarvinen itse tuntui ottavan tilanteen aika rennosti. Se asettui makaamaan vasemmalle kyljelleen tyhjää vasten. Tuo asento jopa oli täällä mukavampi kuin seisaaltaan oleminen, sillä tässä tuntui olevan jonkinlainen alusta. Ei sitä voinut tuntea, mutta jotenkin sen olemassaolon vain tiesi. Jonkinlaisia luonnonlakejakin tässä paikassa tuntui olevan. Alusta nimittäin veti sen päällä olevia asukkeja puoleensa, joten tuosta vain täällä ei voinut kääntyä vaikka toveriinsa nähden väärinpäin. Yksisarvinen katseli hetken tuota maaperää ihmeissään. Siinä se alusta tuntui olevan, vaikka sitä ei tuntenut, mutta siitä läpi ei kuitenkaan pudonnut ja jalkakaan ei sitä alustaa lävistänyt, vaikka eläin sellaistakin yritti. Jotain tässä tyhjän tuntuisessakin maailmassa oli.
"Luulen, että minulla menee jonkin aikaa ennen kuin saan sinut täältä pois. Jotta olosi olisi mukavampi, niin toivokaa toki tältä maailmaltamme jotakin. Luulen nimittäin, että toiveesi voisi vaikka toteutuakin."
|
|
|
Post by submarine on Mar 23, 2006 9:48:10 GMT 3
Yksisarvisenmetsästäjiä? Eivät sitten taineetkaan olla aivan tavallista roskajoukkoa lisätienestin toivossa. Hienoa, loistavaa. Hän oli tavannut jonkin syvällisiä selittelevän otuksen, ja sitten hänet vedettiin mukaan tällaiseen.
No, ainakin hän pystyi vielä seisomaan, putoaminen olisi ollut epäilemättä epämukavaa. Mutta kuitenkin, tämä paikka oli kaikkea muuta kuin mukava. Toista kertaa hän ei jäisi tutkailemaan jotakin outoa olentoa, vaan ottaisi kyllä suoraan hengiltä ja tutkisi sitten aivan itse, mikä siinä oli niin arvokasta. "Mikä sinussa nyt sitten on tämän arvoista?" hän kysyi hetken mielijohteesta.
Ja että toivoakin pitäisi? No, mitenkäs olisi penkki ja pöytä?
|
|
|
Post by dallan on Mar 23, 2006 19:05:02 GMT 3
Penkki ja pöytä näyttivät olevan ihan hyvä toivomus. Tuonne tyhjyyteen nimittäin ilmestyi penkki ja pöytä, jotka molemmat olivat valmistettuja tukevasta tummanruskeasta puusta. Niiden mukana tuli toinenkin yllätys, nimittäin asmanlainen ympäristö, josta tuo kaksikko oli singottu tuohon kummalliseen tyhjään tilaan oli aivan silmänrapäyksessä ilmestynyt penkin ja pöydän mukana. Sama pieni vesialue oli tuossa ja puut ja linnut sekä kaikki muukin olivat paikalla aivan niin kuin ennenkin.
Yksisarvisella oli myös itsellään lahja annettavanaan tuolle rottamaiselle olennolle. Sitä varten pöydän mukana oli tullut pieni kangaspussi, jonka sisällä oli kymmenen kultakolikkoa. "Käyttäydyin sopimattomasti suuttuessani teille. Toivon, että voisitte hyväksyä lahjan muodossa antamani anteeksipyynnön teille", eläin sanoi puhuen selvästi tuosta pussissa, minkä pöytä oli tuonut mukanaan. "Tämä paikka ei sitten ole se paikka, josta me sinne tyhjään maailmaan jouduimme vaan vain paikka, joka muistuttaa hyvin suuresti sitä paikkaa, jossa tapasin teidät ensimmäisen kerran." Yksisarvinen puheli katsellen ympärilleen tällä kertaa kärsimättä maailman erikoisuudesta itselleen, vaikka kaikki päälliseltä puolelta näytti aivan samanlaiselta.
"Saat sitten toisen puolen lahjastani, kun saan vietyä sinut takaisin sinne maailmaan, mistä sinä olet kotoisin."
|
|
|
Post by submarine on Mar 23, 2006 19:19:17 GMT 3
Kasstal tuijotti lyhyen hetken pussia ja nosti sen sitten pöydältä nähtäväkseen. Vaikuttivat olevan aivan aitoja kultakolikoita. Vilkaistuaan vielä yksisarvista hän työnsi pussin taskuunsa, omien kolikoidensa seuraksi. "Hyväksyn anteeksipyynnön", hän totesi. Mielessään hän lähes nauroi tälle kaikelle, hän saikin nyt sitten yhtäkkiä rahaa.
Vilkaistuaan muutaman kerran ympärilleen hän istahti pöydän äärelle. Jos tämä maailma ei ollut aito, ei se häntä kiinnostanutkaan. Sen sijaan hän alkoi tutkia aseitaan. Hiljalleen hän otti molemmat miekkansa tupistaan ja tarkisteli niiden kuntoa, aivan samanlaiset kuin ennenkin. Hän oli öljynnytkin ne eilen ruosteen varalta. Olivatpa aivan suoratkin, ja hyvin tasapainotetutkin.
|
|
|
Post by dallan on Mar 25, 2006 23:57:14 GMT 3
"Pitäisi saada päätettyä, mitä tapaa me käytämme päästäksemme pois täältä. Ensimmäinen tapa on, että minä tapan itseni ja sitten riittää, että syöt minusta osan, niin pääset täältä pois." Yksisarvinen puhui aivan kuin tuo olisi ollut ihan todellinen vaihtoehto eikä sillä olisi ollut niin väliä, vaikka se oltaisi todella valittu.
"Toinen vaihtoehto on sitten, että minä tapan itseni, vaikka nyt kävelemällä mereen ja heräät taas omassa maailmassasi niin, että et muista täällä käynnistä mitään. Sillä tavalla tosin menettäisit nuo kolikkosi. Ensimmäinen tapa ei ole välttämättä toista tapaa parempi, sillä siihen sisältyy riski siitä, että yksisarvisenmetsästäjät tulevat ja tahtovat itselleen minulta saamasi voimat." Yksisarvinen ei ollut peloissaan eikä mitään sellaista. Se puhui kuolemasta aika välinpitämättömällä asenteella aivan kuin se olisi ollut sille arkipäivää tai koko asialla ei olisi ollut mitään väliä.
"Tuossa nuo tähän mennessä keräämieni tietojen mukaan ovat, joten niistä sitten valitset."
|
|
|
Post by submarine on Mar 26, 2006 0:22:04 GMT 3
Kasstal vilkaisi ohimennen puhuvaa yksisarvista ja syventyi taas aseidensa tutkiskeluun. Nyt hän piteli toista miekkaa pystyssä pöytää vasten ja teroitti sitä hiljalleen kivellä. Se oli lähinnä ajanvietettä, ei terä paremmaksi tulisi tästä, sepän tahkolle se työ oli tarkoitettu. Mutta sillä tavalla sai tunteen, että teki jotakin tähdellistä.
Olisiko tuo oleto todella valmis menemään niin pitkälle, että tappaisi itsensä? Hänen takiaan? Tämä oli jo melko paksua, oliko se todella niin lojaali ventovieraillekin. Ihmeellistä että oli elänyt näinkään pitkään. Mutta tosiaan, valinnoista.
Toisaalta rahan pitäminen houkutti, varsinkin jos saisi vielä päästä maistamaan yksisarvista. Tosin hän ei ollut tyhmä, nämä metsästäjät vaikuttivat vaarallisilta, eikä mikään määrä rahaa ollut hengen arvoinen. "No kävelepä sitten järveen, niin tästäkin päästään", hän totesi ja jäi kiinnostuneesti katsomaan.
|
|
|
Post by dallan on Mar 26, 2006 0:40:28 GMT 3
Yksisarvinen lähti rauhallisesti kävelemään läheiseen järveen. Ensin sen sorkat kastuivat ja sitten perässä tuli karvojen peittämä ruumis. Eläin ei katsonut enää taaksensa, ei missään vaiheessa hidastanut vauhtiaan eikä mitään. Ainoa, mitä se hivenen kavahti oli se, että vesi oli aika kylmää. Kuolemanpelkoa olennnossa ei näkynyt. Rauhallisesti ja tasaisesti sen askeleet veivät sitä kohti tämän elämän päätöstä täyttämään omat keuhkonsa tuolla suloisella viileällä nesteellä, jonka alla merilevän oli hyvä kasvaa ja jonka muodostamissa metsiköissä yksisarvisen kelpasi nukkua untaan.
Pian yksisarvisen pää vajosi veden alle ja lopulta sen sarvikin katosi. Eläin veti keuhkonsa täyteen vettä tehdäkseen tästä päivästä selvää mahdollisimman vikkelään ja päästäkseen kuluttamasta tätä kaunista luontoa omilla elinpäivillään maan päällä. Kesti minuutti ja ilma alkoi hämärtyä. Tuli viileää ja kylmää auringon kadotessa taivaalta. Oli kuin valo olisi kadonnut tuon kirkkaan valkoisen jalon eläimen poistuessa tämän maan päältä. Tähtiäkään taivaalle ei tullut kovin montaa, vaan oli melko hämärää. Kaikki tuo pimeys laskeutui maan pinnalle aivan yllättäen ja aivan keskellä päivää. Jotain maagista tuohon eläimeen taisi liittyä, kun sen poistuminenkin sai jotain tällaista aikaiseksi.
Ei kuitenkaan ihan näin helposti. Pian jokin alkoi liikkua vedessä ja se jokin lähestyi rantaa aivan samalla tavalla kuin jokin aika sitten vedestä kävellyt yksisarvinen teki. Tuohon tummaan päivään vedestä ilmestyvä näky oli varsin samankaltainen tälläkin kertaa. Valkoinen yksisarvinen sieltä tälläkin kerralla käveli ja päätti sitten turhautuneen näökisenä tyhjentää keuhkonsa vedestä päästämällä valtavan vesimäärän suustaan ulos.
"Ei tästä tule mitään tällä tavalla", yksisarvinen huudahti Kasstalille kävellen samalla kohti rantaa. "Meidän on löydettävä jokin toinen tapa, jolla minä pääsen hengestäni." Eläin jatkoi askeliensa ottoa ja oli pian jo rannassa. Turhautuneisuus näkyi sen eleistä vähemmänkin yksisarvisten elekieltä tuntevalle. "Olisitteko te sattumoisin tietoinen jostain muusta menetelmästä, jolla minun päiväni saataisiin päätökseen? Puutteellisuuttani en oikein tunne näitä paikkoja tämän näköisessä maailmassa enkä siis ole osallinen siitä tiedosta, miten ja missä se voisi onnistua, joten voisitteko te toimia oppaanani ja täyttää tämän vajavaisuuteni?"
|
|
|
Post by submarine on Mar 26, 2006 0:50:28 GMT 3
tosiaanko? Näinkö tässä kävisi, saisiko hän itse päättää tämän tavasta kuolla? Ei Kasstal suoranainen sadisti ollut, mutta hän piti ammattiaan elämäntapanaan ja siten myös kutsumuksenaan. Tämä olisi tilaisuus hioa taitojaan ja kunnioittaa edes jotenkin ammattikuntaansa. Ja sitäpaitsi, tämä tappo olisi ainut tapa päästä pois täältä. Ei ollut mitään järjellistä syytä olla tekemättä tätä, eikä hän aikonutkaan.
"No siis, puhut nyt sentään oikealle henkilölle. Jos on jotakin, mitä osaan, on se kuolema. Tiedän, kuinka elämä lopetetaan, tuskallisesti tai tuskatta." Sen hän tosiaan tiesi, sehän oli hänelle opetettu poikasesta lähtien. Salamurhaaja kohottautui parempaan asentoon penkillään, asiantuntevasti. Niin outo kuin tilanne olikin, sai hän jotain tukea siitä, että häen täytyisi nyt vain hyödyntää oppejaan. "Eli siis, kysyn nyt tässä aivan aluksi: onko kivuilla väliä? Ja onko mitään erityistä tapaa, jolla sitä ei saisi tehdä?"
|
|
|
Post by dallan on Mar 26, 2006 14:22:27 GMT 3
Vai oli sillä tuollainen ammatti? Ei tämä loppuen lopuksi kaiken koetun jälkeen enää ollut niin suuri yllätys yksisarviselle, vaikka ei se nyt suoraan ollut mennytkään arvaamaa, että toinen olisi ammatiltaan kuolemantuottaja. Ehkä tuollakin osaamisella saataisiin tänään jotain hyvää aikaiseksi.
"Tietenkin toivoisin, että sen ei tarvitsisi sattua niin paljoa, mutta pahoin pelkään, että minua ei saada hengiltä aivan yksinkertaisella tavalla. En tunne tuota alaa, mutta sinä varmaan osaat paremmin sanoa, miten minunkaltaiseni vaikeasti tapettavissa olevan olennon voisi saada hengiltä. Jotain erikoista se varmaan vaatii, mutta minä nyt en tiedä mitä se voisi olla."
|
|
|
Post by submarine on Mar 26, 2006 17:19:07 GMT 3
Kasstal nousi seisomaan ja asteli uteliaana lähemmäs. Tuijotettuaan hetken tiiviisti yksisarvista hän lähti kiertämään sitä, arvioiden. Iso olento, myrkkyä ainakin kuluisi paljon. Tietenkin oli muitakin tapoja, mutta myrkyt olivat ne helpoimmat. Tarvitsisi vain pistää kerran, siinä kaikki. Nopeaa ja siistiä. Mutta tehoaisiko se?
Kierrettyään kokonaista kaksi kertaa tämän ympäri salamurhaaja pysähtyi ja jäi paikoilleen. "Ainakin voisimme aloittaa muutamalla aineella. Muutama niistä on erittäin nopeita ja tehokkaita. Annahan kun näytän", rotta totesi ja alkoi kaivella varusteitaan. Hänellä oli neljä pulloa, joiden aineet voisivat hyvinkin riittää, ellei tämä olento ollut jotenkin immuuni myrkyille.
"Ensiksi meillä on tämä", hän totesi kohottaessaan pienen pullon näytille. Aine oli ruskeaa ja melko paksua. "Se on suun kautta otettavaa. Toimiessaan se turvottaa henkitorven ja salpaa hengityksen. Ei kovinkaan nopea, ja tukehtuminen on tuskallista."
Seuraavaksi esille tuotiin öljyiseltä vaikuttavaa, mustaa ainetta. "Tämä puolestaan on melko erilaista. Se lisätään verenkiertoon, yleensä tikalla tai muulla terällä. Se on hyvin happoista ja tehdessään tehtävänsä vahingoittaa vakavasti uhrin elimiä kulkiessaan verenkierrossa. Ehkäpä tuskallista, mutta ainakin nopeaa."
Kasstal laittoi pullon pois ja otti seuraavan esille. Sisältö oli myrkynvihreää. "Tämä taas on melko mielenkiintoinen. Altistuessaan ilmalle se kaasuuntuu ja joutuu hengitykseen. Se kulkeutuu keuhkoihin ja lopuksi syövyttää ne puhki."
Viimeinen pullo piti sisällään hyvin ohutta, punakeltaista nestettä. "Tämä ei nyt oikeastaan ole tappamiseen tarkoitettu, mutta toimii kyllä tarpeeksi suurella annostuksella. Sitä käytetään yleensä kuulusteluissa, se huumaa uhrin ja saa tämän hyvin sekavaan olotilaan. Mutta tarpeeksi suuri annostus saa sydämen pysähtymään, mutta tilastaan johtuen uhri ei tunne mitään."
Kasstal tunsi itsensä markkinamieheksi, mainosti myrkkyjään tässä kuin jotakin erityisen hyvää viiniä. Se sai kaiken tuntumaan vähintäänkin naurettavalta.
|
|
|
Post by dallan on Mar 26, 2006 22:49:45 GMT 3
Yksisarvinen katseli hieman epäluuloisesti noita pulloja ja kuunteli. Enää se ei enää ollutkaan niin varma tästä. Eläintä pelotti ja pelko näkyi selvästi sen käyttäytymisestä ja eleistä. "Tuota...", yksisarvinen sanoi arasti saamatta aikaiseksi sanoilleen enää jatkoa. Joka sanan se oli kuunnellut ja ehtinyt jopa punnita eri vaihtoehtoja mielessään ennen kuin pelon tunne oli peittänyt allensa nuo ajatukset siitä, miten tästä saataisiin loppu mahdollisimman tehokkaasti, mutta samalla mahdollisimman kivuttomasti.
Eläin ravisti villisti päätään sotkien samalla vielä äsken siististi suorana olleen harjansa ja saaden aika määrän vettä lentämään ympärillensä. Tuollaiset ajatukset pitäisi saada pois mielestä ja olisi keskityttävä siihen, mitä oli tehtävä eikä siihen, millainen elämä olisi miellyttävää.
"Ensimmäisen pullon tehoa epäilen, sillä vedestäkään ei äsken ollut viemään henkeäni ja siinä tilassa en sentään kyennyt hengittämään ollenkaan. Kuitenkin kaikki pullot saisivat varmaankin jonkinlaista tuhoa aikaiseksi ruumiissani, mutta en tiedä yhtään kuinka paljon myrkkyä sinun pitäisi minuun kaataa, jotta se veisi henkeni. Ehkä yksikin pullo riittäisi."
Tässä välissä eläimen mieleen juolahti pelottava ajatus ja se lakkasi hetkeksi puhumasta. Yksisarvinen nosti katseensa pulloista ja katseli tuota rialia suoraan silmiin. "Tuota, ovatko nuo kovin kalliita? En toivoisi sinulle tulevan tästä kuluja. Ajattelin vain, että ei noita kannattaisi välttämättä haaskata, kun monet tarinat vielä kertovat, että ainakin useat yksisarviset ovat immuuneja myrkyltä. En sitten tiedä olenko minä immuuni juuri tällä hetkellä, mutta saattaa olla niinkin, että olen."
Eläin alkoi astella mietteliäänä edestakaisin. Sitä häiritsi se, että se itse ei kyennyt tällä kertaa keksimään itse itselleen tähän ongelmaan ratkaisua, mutta kai sitä joskus tarvitsi olla niinkin, että jäi vain mahdollisuus luottaa toisten kykyihin muodostaa toimivia ratkaisuja. Muutenkin eläin vihasi käytännön ongelmia, koska sille ei niiden ratkaisemisesta ollut pidemmän päälle oikein iloa. "Sitten muuten vielä sellainen juttu, että minä olen siitäkin erikoinen olento, että eräänä päivänä saatan vaikka vuodattaa itseni kuiviin ilman, että se tuntuu missään ja toisena päivänä vähempikin verenvuoto vie tajuntani. Asiat ovat niin muuttuvaisia."
|
|
|
Post by submarine on Mar 27, 2006 15:45:35 GMT 3
Kasstal kohautti olkapäitään yksisarvisen toteamuksille ja työnsi pullonsa pois. "Ehkäpä ne ovatkin kalliita, se tietenkin riippuu myyjästä, mutta en ajatellut antaa rahan olla esteenä poispääsylleni. Mutta tosiaan, olisi sääli tuhlata niitä."
Salamurhaaja jäi tarkastelemaan nyt yksisarvista uudelleen, tällä kertaa arvioiden lähinnä tämän kallon paksuutta. Oli miten immuuni myrkylle hyvänsä tai kesti kuinka paljon verenvuodatusta tahansa, kylmä teräs läpi päästä kyllä kaatoi vahvimmankin. "No, toinen helpommista vaihtoehdoista olisi tietenkin yksinkertaisesti iskeä miekka aivoihisi, se olisi hyvin nopeaa ja tuskatonta. Tosin asia voisi muuttua, jos en saisi asetta ensimmäisellä läpi kallosta. Pään irtilyöminen tietenkin olisi tehokasta, eikä sekään tuskallista", rial ehdotteli.
|
|
|
Post by dallan on Mar 29, 2006 12:47:04 GMT 3
Yksisarvinen säikähti tuota jälkimmäistä ehdotusta. Hyvä se kuitenkin oli, että se oli tällä tavalla tullut esille. "Tuota, toivoisin muuten, että te ette leikkaisi minusta osia irti jos se ei olisi välttämätöntä, koska siinä tapauksessa minulta kestäisi pitkään kasvattaa itselleni uudet osat herättäessäni itseäni eloon."
"Aivoistani voisit tietenkin tehdä selvää, mutta luulisitko, että voimasi riittäisivän lävistämään kalloni?" Yksisarvisella oli suurikokoiset aivot sen kokoon verrattuna, mutta se nyt ei näkynyt sen ulkoisesta pään muodosta. Kallo sillä ei aivojen suuren koon vuoksi ollut kovin paksu, mutta ei tuo seikka nyt kovin helposti ollut näkyvillä, ellei asian tarkistamisen suhteen ollut jotain erityistä osaamista.
|
|