|
Post by submarine on Mar 29, 2006 15:08:50 GMT 3
Jaa, tämä sitten kuitenkin heräsi takaisin eloon? No, eipä se sitten ollutkaan aivan typerä otus. Tosin nyt osa mielenkiinnosta oli poissa, kun yksisarvinen ei ollutkaan niin uhrautuva. Kasstal kuitenkin tipautti ajatuksen mielestään, ei sillä ollut loppujen lopuksi väliäkään. Nyt olisi vain saatava se sitten edes tilapäisesti hengiltä.
Hän ei nyt ollut mikään ekspertti muiden kuin ihmisten ja ihmistenkaltaisten olentojen ruumiinrakenteessa, mutta uskoi osaavansa tarpeeksi hyvin. Jos lähdettiin siltä pohjalta, että tämän olennon ruumiinrakenne vastasi edes osittain hevosta, hänellä oli muutama idea. "Kai sitä voisi kuitenkin yrittää? Minulla on muutama tuuma."
Ensin hän veti esiin kapean, neulaa muistuttavan tikarin. "Tämä tällainen on tarkoitettu haarniskan lävistämiseen. Se onnistuukin siinä, vaikka tietenkin voimaa tarvitaan kuitenkin. Sillä voisi yrittää, ainakin jos saan tiputtauduttua tai hypättyä jostakin." Hänen toinen ideansa oli iskeä leuan alta ylöspäin, jolloin saisi vähemmän vastusta. Tosin sen hän vielä piti omana tietonaan. Tämä oli tosiaan hiukan turhauttavaa, hän oli esitellyt jo hyvän osan eri välineistään, mutta kyllä se kai oli hyväksyttävää.
|
|
|
Post by dallan on Mar 29, 2006 23:13:42 GMT 3
Yksisarvinen ei oikein pitänyt tuon tikarin näkemisestä. Se katseli sitä hetken kammoksuen ja otti muutaman askeleen eteenpäin ihan vain saadakseen itselleen jotain muuta tekemistä kuin tuon aseen miettimisen. "Yritetään sitä", eläin sitten sai suustaan sanottua ja alkoi katsella ympärilleen. "Mutta sitä ennen meidän olisi hyvä löytää jokin suojaisa paikka, mistä sudet eivät löytäisi ruumistani ja ahmisi sitä suihinsa, ja jossa voisin sitten rauhassa levätä jonkin aikaa." Missään ihan tässä ei näkynyt mitään suojaisaa paikkaa, joten olisi kai mentävä kauemmaksi, jotta sellainen löydettäisiin. Yksisarvisella itsellään ei ollut aavistustakaan siitä, mistä tuollainen paikka voisi sitten lopulta löytyä, mutta tällaisia asioita varten oli hyvä olla auttamishaluisia ystäviä.
|
|
|
Post by submarine on Mar 30, 2006 14:46:35 GMT 3
Lisää ongelmia, lisää tarvetta ratkaista ne. No, kai ne sitten vain täytyisi ratkaista. Kasstal vilkuili hetken ympärilleen, täällä ei ainakaan ollut vaatimuksia täyttävää paikkaa. Toki ruumiin voisi työntää ihan vain veteen, mutta se varmaankin uppoaisi tai ajautuisi rantaan. "Ehkäpä sitten kiertelemme hiukan?" hän ehdotti työntäessään tikarin pois. Ei sitä juuri oltu käytetty, hänen voimansa eivät yksinkertaisesti riittäneet edes sen kanssa panssarin rikkomiseen, tosin kovetettuun nahkaan se puri hyvin. Siltikin, nahan tilanteessa saattoi myös yksinkertaisemmin vain lyödä machetella, ei se kauaa kestänyt.
Toinenkin tuuma putkahti hänen ajatuksiinsa. "Toimiiko se toivominen vieläkin?" hän kysyi. Jos niin olisi, niin sitähän voisi vain toivoa vaikkapa hänkin tai vastaavan, jossa olisi sisältä ulospäin aukeava luukku. Sitten homma vain hoituisi siellä, ja yksisarvinen voisi elvyttyään yksinkertaisesti työntää luukun auki ja lähteä.
|
|
|
Post by dallan on Mar 30, 2006 21:20:47 GMT 3
"Tietenkin minä voisin muuttaa maailmaa vielä lisää, mutta siinä olisi seurauksensa, jotka koskisivat myös sinua. Suosittelisin yrittämään helpompaa ratkaisua ensin." Yksisarvinen asteli jo siihen malliin, että olisi mielellään jo lähtenyt johonkin ja jättänyt miettimisen vähemmälle. Sitten eläimen mieleen kuitenkin vilahti ajatus, että ei tämän näköisenä olisi sopivaa mennä yhtään minnekään, jossa olisi enemmän väkeä katselemassa.
"Odota tässä hetki, tulen ihan pian takaisin." Yksisarvinen ei oikein jäänyt odottelemaan vastausta, vaans samassa katosi näkyviltä aivan kuin olisi vain haihtunut ilmaan. Ei se kuitnenkaan ollut poissa kuin vain minuutin ja muutaman sekunnin yli kunnes jo ilmestyi takaisin näkyville. Sama eläin sieltä putkahti, mutta sillä erotuksella, että enää se ei ollut läpimärkä, vaan sen karva kiilsi ja harja ja häntä olivat siististi kammattuja. Kaiken huippu oli, että yksisarvisella oli päällään purppuran väriseksi värjätystä omaisuuden maksavasta kankaasta valmistettu vaate, johon oli ommeltu pieniä kukkia valtava määrä langalla, joka hohti keltaisena kuin aito kulta. Yksisarvinen oli näköjään ajatellut kuolla arvokkaan näköisenä.
"Nyt voidaan lähteä. Laittauduin hieman, jotta sitä kehtaisi astella muidenkin silmien edessä." Uroksella oli juuri tällä hetkellä turhamainen taipumus päästä koristelemaan koristella itsensä kuin kuninkaallinen.
|
|
|
Post by submarine on Mar 30, 2006 22:30:32 GMT 3
Kasstal tiesi, että olisi pitänyt kummastella tämän muutosta, mutta alkoi olla sellaisella päällä, että mikään ei enää suuremmin ihmetyttänyt. Eniten häntä kiinnosti päästä nyt pois täältä, oikeaan maailmaan. Hänellä oli muutenkin ollut eräänlainen kiire, eikä tämä sitä auttanut.
"Mennään sitten, ei minulla ainakaan ole koko päivää tuhlata yhden elämän lopettamiseen. Tämä on jo nyt vienyt melkoisesti aikaa, minun ja varmaankin sinunkin." Kasstal vannoi hiljaa mielessään, että ei enää toista kertaa jäisi keskustelemaan yksisarvisille. Jos niitä vielä ilmestyisi, hän joko lähtisi hetimiten toiseen suuntaa tai antaisi aseidensa puhua. Oli sitäpaitsi jo muutenkin naurettavaa, että tällainen yksinkertainen tehtävä vaati näin valtavasti aikaa.
|
|
|
Post by dallan on Apr 2, 2006 14:32:41 GMT 3
Yksisarvinen lähti astelemaan pois lammen suunnasta. Kovin nopeasti se ei liikkunut, sillä ei oikein tiennyt, mihin suuntaan sen olisi pitänyt mennä. Eläin seuraisi Kasstalia sinne, mihin hän vain päättäisikään sitä johdattaa.
"Kiireellä tässä nyt ei varmaan saada hyvää aikaiseksi, mutta tehdään juuri niin kuin te vain toivotte. Varoitan nyt vain, että tämä prosessi ei välttämättä ole aivan yksinkertainen teko, jonka voi vain tuosta vain hoitaa pois päiväjärjestyksestään."
Yksisarvinen olisi toivonut, että tuo olento olisi suhtautunut tähän asiaan hieman positiivisemmin ja olisi tehnyt muutakin kuin vain koko ajan valittanut siitä, mitä ympärillä tapahtui. Olennon asenne harmitti tuota eläintä valtavasti, mutta ei asia ainakaan tästä paranisi jos se yltyisi vielä väittelyksi siitä, miten asioihin olisi hyvä suhtautua.
"Jos vaikka ajattelisitte tätä työnä, joka on ikävää puuhaa siinä, missä työn tekeminen usein onkin ja vaikka ajattelisitte niitä kolikkoja, jotka minä tästä hyvästä teille annan." Yksisarviselta alkoi mennä hermot eikä se jaksanut enää puhutella toista ystävällisesti tässä vaiheessa. "Minä olen tässä tappamassa itseäni sinun vuoksesi, joten toivoisin, että voisitte edes olla muodollisen kohtelias minua kohtaan, vaikka ette tarkoittaisikaan sitä, mitä sanotte." Yksisarvinen kovensi ääntään tässä kohdassa ja hengitti vihaisesti ilmaa sieraimiensa kautta kuuluvasti.
"Menen tuonne sadan askeleen päähän katselemaan pilviä. Olkaa hyvä ja tulkaa luokseni vain jos mielitte vähän korjata asennettanne tätä kohtaan. Sen uhrauksen saatte tehdä, mikäli tahdotte, että omaa hyvyyttänne vielä autan teitä ja vielä maksan teille siitä, että minä saan olla teille avuksi." Vihainen eläin lähti todella tallustamaan kuninkaallisen korean vaatteensa kanssa tasan sadan pitkän askeleen päähän ja jäi sitten seisomaan sille sijoilleen katselemaan niitä pilviä ikään kuin niissä olisi ollut jotain mielenkiintoista.
|
|
|
Post by submarine on Apr 2, 2006 14:43:56 GMT 3
No voi hitto, nyt se vielä vaati kohteliaisuutta! Kasstal ei yleensä hermostunut kovin helposti, paitsi nyt ehkä lajikumppaneilleen, mutta nyt hän alkoi jo suuttua. Ja tämän oli pitänyt olla aivan rauhallinen päivä. Mistä tällaisia otuksia oikein tuli? Tilanne alkoi olla pirullinen, ensin tämä tuli hänen luokseen, halusi apua ilman palkkiota ja kun ei saanut, niin molemmat päätyivät tänne. Ja nyt se valitti, että piti olla kohtelias ja avulias! Miksi se oli niin vaikeaa, veitsi päähän ja sillä siisti.
Mutta pakko kai se oli vain olla kohtelias, ei tässä muu auttanut. Luvattuaan itselleen ottaa otuksen kunnolla hengiltä sitten kun aika tuli, hän asteli tämän perään. "Hyvä on, korjaan asennettani", hän totesi.
|
|
|
Post by dallan on Apr 3, 2006 13:33:12 GMT 3
"Kiitoksia, arvostan sitä. Minullakin olisi ollut paljon parannettavaa siinä, miten olen tänään käyttäytynyt, mutta yrittäkäämme nyt jatkaa elämää tästä eteenpäin ja jättää menneet taakse. Yhteinen tämä ongelmamme kuitenkin on ja tosiaan jos se minusta vain olisi kiinni, niin en olisi koskaan aiheuttanut teille mitään tällaista. Maailma ei vain ole sellainen, että minä voisin sanella sen, mitä siellä tapahtuu."
Eläin piti teatterista, jossa ei ilmaistu tunteita sellaisinaan kuin ne aidosti olivat vaan esitettiin jotain muuta kuin mitä todella oltiin pitäen ikävät asiat piilossa. Tämä oli pientä roolipeliä, jossa vain oma keho toimi pelinappulana. Yksisarvinen painoi päänsä alas taivaanrannasta ja alkoi katsella eteenpäin kohti kaukaisuuksia, jonne katse ei enää kantanut. Mietteet olivat taas hetkeksi vallanneet tuon olennon mielen ja kesti hetki ennen kuin se toi ne julki.
"Mainitsit olevasi ammattitappaja ja käsittääkseni olet vielä kiinnostunut noista kolikoista, joita sinulle näytin. Löysin vain kasan noita kolikkoja kerran eikä minulla itselläni ole niille käyttöä." Yksisarvinen oli hetken hiljaa aivan kuin olisi tahallaan odotuttanut toista hetken. "Olisi vain yksi olento vielä itseni lisäksi, josta toivoisin pääseväni eroon sitä ennen kuin tulee minun vuoroni heittää hetkeksi henkeni. Luuletko, että sellainen voisi olla mistään hinnasta mahdollista?"
|
|
|
Post by submarine on Apr 4, 2006 15:22:53 GMT 3
Kasstal huokaisi mielessään helpotuksesta, ettei hänen tarvinnut alkaa enempiä anelemaan. Ei hän ylpeä ollut, mutta ei häntä suuremmin enää huvittanut pyydelläkään. Mutta nyt voisi tämä taas jatkua, olisi ohikin melko pian toivon mukaan. Mitä pikemmin sen parempi, ehdottomasti.
Yksisarvisen alkaessa puhua jostakin toisesta tapettavasta rotta kiinnostui hieman. Mikähän mahtaisi olla se, joka pitäisi ottaa hengiltä? Paitsi että kun otettiin huomioon, keitä täällä oli, vaihtoehdot supistuivat. Ainakaan hän ei ollut nähnyt täällä muita kuin heidät kaksi, ja yksisarvisen mainitsemat eläimet. Oliko hän itse se, josta tämä halusi päästä eroon? Se olisi turha toivo, ei hän itseään tappaisi. "Mikähän on tämä olento?" hän kysyi, puoliksi odottaen kuulevansa oman nimensä.
|
|
|
Post by dallan on Apr 15, 2006 14:23:09 GMT 3
"Minä en hoida näitä juttuja, joten haen veljeni tänne jos se sopii." Yksisarvinen ei jäänyt kuuntelemaan vastausta vaan lähti astelemaan nopeasti läheisen suuren puun taakse. Eläin valitsi sijaintinsa sen takana siten, että sitä ei enää saattanut nähdä siitä, missä Kasstal nyt oli. Ei tuosta hetkestä pitkään enää kestänytkään kunnes yksisarvinen jo asteli puun takaa takaisin paikalle. Samalla tavalla se oli yhä pukeutunut ja näytti siis yhä törkeän varakkalta. Ei sinäänsä olisi ollut yllättävääkään, että yksisarvisen kaltainen harvinaisuus voisi lyödä rahoiksi näinä päivinä jos vain keksi noille kiiltäville kolikoille jotain käyttöä.
Jokin yksisarvisessa oli silti muuttunut. Se oli painavampi, ulkonäöltään hevosmaisempi ja karvaltaan ihan musta (tarkempi kuva hahmoesittelyssä). "Niin, tuota, mihin minä jäin? Tosiaan, erään kuninkaan pojan terveystila tarvitisi vähän järjestelyjä. Olisi hyvä, että hänet voisi myrkyttää kuolemansairaaksi tai jotain sellaista siten, että veljeni kaltainen voisi vielä arantaa hänet, mutta ei sentään mikään tavallinen ihmislääkäri. Tuolla lähellä on kuulopuheiden mukaan linna, jossa hän asustelee."
Yksisarvinen liikutteli vähän päätään ja taivutteli polviaan. Sen ruumiista kuului pari voimakasta rusahdusta. Ei tuo mitään vakavaa silti ollut. Eläin oli aika likainen. Se oli tuhkan peittämä ja haisi voimakkaasti rikiltä ja hieman mädäntyneeltä. Olennon sarvi, pää ja hieman niskakin olivat kuivuneen, mutta suhteellisen tuoreen veren kastelemia.
"Mutta puhutaan silti ensin rahasta."
|
|
|
Post by submarine on Apr 15, 2006 18:07:13 GMT 3
Mitä tämä nyt sitten oli? Yksisarvinen oli vain yhtäkkiä korvautunut toisella, rivakammalla otuksella. Ilmeisesti tämä oli nyt sitten se ensimmäisen veli. No, jos se oli halukas maksamaan, niin eivät asiat kuitenkaan olleet kovin paljoa muuttuneet. Niin kauan kuin Kasstal sai rahansa, hän tekisi työtä vaikka puulle.
Melko mielenkiintoinen fakta oli kuulla, että yksisarviset eivät sitten välttämättä olleetkaan mitään pyhimyksiä. Jos ne kerran osasivat parantaa myrkytyksiä, niin kaiketi helpointa olisi, jos olisi myrkyttyneitäkin. "Ei pitäisi olla kovinkaan vaikeaa, jos ainoat vaatimukset ovat tuossa", rial totesi. Asia olikin niin, että ei ollut kyse myrkyn vahvuudesta, vaan sen tuntemattomuudesta. Heikompikin myrkky toimisi tehokkaasti, jos lääkäri ei tuntisi sitä. "Puhukaamme sitten rahasta. Tee tarjouksesi."
|
|
|
Post by dallan on May 8, 2006 18:50:50 GMT 3
Musta eläin katsahti vielä taaksensa. Sen valkoinen lajitoveri oli tiessään eikä häntä voinut enää nähdä, kuulla tai haistaa mistään lähettyviltä. Yksisarvinen raaputti vasenta etujalkaansa hieman oikealla etujalallaan päästäkseen eroon epämiellyttävästä kutinasta kunnes sitten vilkaisi vielä uudemman kerran taaksensa varmistaakseen, ettei valkoista näkyisi missään. Tiessään se oli aivan niin kuin pitikin olla.
"Se meni ja takaisin ei tule. Tiedä sitten se, että tuolla valkoisella ei ole tässä projektissa osaa eikä arpaa. Se oli tässä mukana vain sen vuoksi, että minä olen hänen vapaa tahtonsa ja määrään sen, miten hän elämäänsä elää ja saatan määrätä senkin, että hän esittelee tälläisia asioita sinulle."
Eläin oli turhautunut. Ei se rialille ollut vihainen, mutta jatkuvasti nuuhki itseään ja ei saanut mielestään karkoitettua sitä ajatusta, että oli kamalan likainen ja haisi pahalta. Se olisi kyllä ihan ensimmäiseksi käynyt pesulla, mutta kai nyt yksi linnan asukki tässä vielä tarvitsisi siivota pois maailmankartalta ennen kunnon kylpyä. Toivottavasti linnasta edes saisi lämmintä vettä. Kylmässä lammessa oli ikävä peseytyä.
"Pitäisi peseytyä," yksisarvinen lopulta sanoi ääneenkin. "Toivottavasti linnasta saa lämmintä vettä sitä varten. Ei huvittaisi yhtään mennä näin saastaisena ihmisen katseltavaksi." Musta uros asteli puun viereen ja hankasi päätään sitä vasten. Ärsyttävästä kutinasta oli joskus todella vaikea päästä eroon. Pari palaa kaarnaa irtosi tuossa toimessa ja eläin oli nyt entistäkin likaisempi. "Operaatiostamme vielä sen verran, että koko linnan väellä ei ole mitään sanottavaa minun tahtoani vastaan. Vapaa tahto on valetta, sillä minä olen kaikki, millä on päätösvaltaa tässä maassa ja kaikki täällä tapahtuu minun tahtoni kautta." Yksisarvinen pureskeli hetken omaa kieltään ennen kuin jatkoi puhumistaan. Ainakin se oli yhtä kova puhumaan kuin veljensä, kun vauhtiin pääsi ja senkin ruumis tarvitsi välillä tauon, jotta kykenisi vetämään itselleen kylliksi happea jatkaakseen pystyssä pysymistään. "Paljon minä tiedän, mutta rahanne arvosta minulla ei ole aavistustakaan. Jotain kolikoita, kultahippuja, pieniä hiottuja kiviä, jalokiviä ja sen sellaista minulla on, mutta en minä tiedä, mitkä niistä ovat käypää rahaa sinun maillasi. Kauniistä kivistä minä en kyllä hevin luovu, sillä ne minä tarvitsen itseni koristelemiseen. Tylsistä väreistä ehkä."
|
|
|
Post by submarine on May 8, 2006 20:39:46 GMT 3
Kasstal kuunteli, kuinka yksisarvinen selitti asioita. Olkoon vain valkoinen kadonnut, ei hänellä ollut sille mitään väliä. Jos joku tarjosi työtä, niin hänellä ei ollut väliä, niin kauan kuin palkkio tuli. Eikä häntä sitäpaitsi kiinnostanut pätkääkään, mitä sille valkoiselle oli tapahtunut. Häntä ei myöskään kiinnostanut paljoakaan, jos eläin oli likainen. Sen kuin oli, ei häntä kiinnostanut tämäkään. Kaikkein kiinnostavinta oli päästä mahdollisimman nopeasti pois, vaati se sitten mitä vaati. Mutta yksi kysymys kuitenkin heräsi.
"Mutta jos kaikki tapahtuu tahtosi mukaan, mihin minua tarvitaan sen prinssin myrkyttämisessä?" hän esitti. Ei niin, etteikö hän voisi tehdä sitä, mutta kuitenkin se mietitytti.
|
|
|
Post by dallan on May 13, 2006 23:24:40 GMT 3
Yksisarvinen mietti jonkin aikaa. Se heilutteli häntäänsä, pureskeli suunsa sisuksia ja liikutteli koviaan. "Sinua tarvitaan siihen, että asiat tapahtuisivat tahtoni mukaan", yksisarvinen lopulta vastasi.
"Linnassa on varmaan pari vartijaa ja heitä on ehdottomasti kielletty päästämästä ketään sisäpuolelle. Heidän ohitsensa tarvitsisi päästä. Sitten prinssin huoneen ovi on vartijoitu ja sinne pääsee vain tuosta ovesta tai sitten kiipeämällä ikkunasta. Ikkuna tosin on varsin korkealla ja ei sitä koskaan edes tiedä milloin tuo prinssi on omassa huoneessaan ja milloin jossain muualla."
"Sellaista peliä olisi siis tänään tarjolla."
|
|
|
Post by submarine on May 14, 2006 13:58:31 GMT 3
Eli siis teknisesti ottaen mikään ei suuremmin tapahtunut yksisarvisen tahdon mukaan, ainakaan tässä tilanteessa. Jollei Kasstal itse suostuisi, niin sitten sen tahdolla ei olisi mitään merkitystä asian kanssa. Mutta mitäpä siitä, tämä oli tavallinen toimitus.
"Jätä vain tekniset hienoudet minun ongelmakseni, juuri siksi sinä minua tarvitsetkin. Haluan tietää vain yhden asian: onko esimerkiksi näiden vartijoiden kuoleminen hyväksyttävää?" Tietenkin hän voisi tehdä yksinkertaisen piiloiskun, kiivetä ikkunasta ja myrkyttää kohteen, mutta aina oli myös suorempi keino. Muutaman vartijan ei luulisi tuottavan liikaa päänvaivaa edes lähitaistelussa.
|
|