|
Post by submarine on Jun 4, 2006 19:32:07 GMT 3
Kasstal väisti ohitse lentävän tuolin lähes ilman yritystä. Heitto oli heikko, sairas mies ei varmastikaan pystynyt saamaan tarpeeksi voimia lujaan viskaukseen. Sen osuessa sitten seinään hän oli jo ottanut asennon ja vetänyt molemmat aseensa. Tämäkö nyt oli se prinssi? Siis tämä saastainen olento? Totta puhuen, hän ei nähnyt edes syytä tämän miehen myrkyttämiseen, mikään näin sairas ei tarvinnut sellaisia aineita ollakseen kuoleman partaalla.
Sairauksista hän ei ollut kovinkaan huolissaan, rialeiden kaupungissa sellaiset asiat kuin taudit olivat toissijaisia. Jos hygieniaa ja terveydenhoitoa ei ollut ja kannibalismi arkipäivää, taudit raivosivat ja raastoivat omalta osaltaan. Mutta sellaisessa ympäristössä ja sellaisilla olennoilla, kuin rialit olivat, kehittyi käsittämätön vastustuskyky taudeille. Monet niistäkin taudeista, joihin muut rodut olisivat heittäneet henkensä armotta, kuolivat hetkessä rotissa. Ja jos hän saisi jonkin taudin, se korkeintaan kiusaisi häntä hetken ennenkuin tuhoutuisi.
Tarkastellessaan miestä hän joutui, jopa luonteensa kustannuksella, toteamaan tämän täydellisen heikkouden. Tällä ei ollut muuta kuin koiranraato, eikä varmasti mitää todellista taitoa käyttää tätä improvisoitua asettaan. Hän voisi yksinkertaisesti heittää vaikka lonkalta tikkansa, eikä epäillyt sen onnistumista. Mutta parempi silti odottaa...
|
|
|
Post by dallan on Jun 4, 2006 19:43:39 GMT 3
Miehenkuvotus murisi puristaen kuollutta koiraa kädessään. Tuoli ei ollut osunut, joten taistelu oli todella likimain ohi. Ei mies tietenkään ollut mikään koiranraadolla ammatikseen taistellut ja jotenkin tyhmäntuntuinen ihminen tuntui tajuavansakin sen. Sen sijaan, että se olisi hyökännyt rialin kimppuun koiransa kanssa, niin mies äkkiä lähti juoksemaan kohti seinää romauttaakseen tuon olennon hajoavan talon alle. Talo todella oli niin huonossa kunnossa, että jo yhden törmäykden aikaansaamana sen katto lähtisi sortumaan alas mikäli rialille selin kääntynyt kaksimetrinen pääsisi sitä päin törmäämään kovalla voimalla, minkä tuon otuksen juoksuliike ehtisi kyllä saada aikaiseksi. Ehkä katon laudat tekisivät todella sitä vahinkoa, mihin koiran hennot luut tuskin juuri pystyisivät.
|
|
|
Post by submarine on Jun 4, 2006 20:41:07 GMT 3
Mikä hiton hullu tämäkin oli! Kasstal tajusi kyllä, mitä mies aikoi, ja kirosi lähestulkoon hädän alla miestä. Mutta, jos halusi pitää henkensä, ei koskaan saanut panikoida. Rial oli rauhoittunut jo ennenkuin edes hätääntyi. Hänellä ei ollut hetkeä pidempään aikaa toimia, eikä tosiaankaan miettiä. Siksipä hän tekikin ensimmäisen ajatuksensa mukaan: Viskasi oikeasta kädestään suhteellisen painavan macheten kieppuen kohti miehen jalkoja, pysäyttämättä heittävää kättään missään vaiheessa. Samaan aikaan, kun machete oli noin puolimatkassa, kolme heittoveistä viskattiin perään. Rial oli melkoisen varma, että vähintään machete saisi miehen sentään kompuroimaan. Tai ei varmuudella ollut väliä, sehän oli nyt välttämätöntä, jos halusi pitää tämän "prinssin" hengissä. Samaan aikaan, oli hanen uskonsa kykyihinsä miten vahva tahansa, rialin jalat esittivät oman näkökantansa ja ottivat asennon, joka kantaisi hänet niin nopeasti kuin vain mahdollista pois, jos mies nyt osuisi seinään.
|
|
|
Post by dallan on Jun 4, 2006 20:58:57 GMT 3
Prinssi ei tiennyt mikä häneen oikein osui, mutta aivan pian hän löysi itsensä makaamassa maassa valtavan tömäyksen jäljiltä kasvot aivan veressä. Mieheltä oli varmaan murtunut nenä hänen rysähdettyä lujaa maahan ehtimättä juuri asettaa käsiään eteen. Selkäänkin sattui, kun siihen oli uponnut kolme heittoveistä hetki sitten miehen vielä kompuroidessa jotain jaloissaan kiinni kunnes oli jo hieman alle sekunnin päästä menettänyt tasapainonsa. Seinä sai jäädä vailla törmääjäänsä, mutta miehen aiheuttama täräys maata vasten oli saanut rakennuksen hetkeksi horjumaan. Mitään ei kuitenkaan hajonnut. Prinssi makasi iskun jäljiltä tajuttomana maassa.
|
|
|
Post by submarine on Jun 4, 2006 21:25:29 GMT 3
Kasstal antoi itselleen tunnustuksen melkoisen uloshenkäyksen muodossa, muttei kuitenkaan jäänyt tuhlaamaan aikaansa. Sen sijaan hän asteli lattian yli, varoen ohimennen astumasta eläjien päälle muuten, kuin vahingossa. Tosin otukset kipittivät melkoista vauhtia pakoon jo ennen hänen tuloaan.
Päästyään ruhon luokse hän kumartui hetkeksi ja keräsi miekkansa talteen. Tämän jälkeen hän nyhti, ilman mitään hellävaraisuutta, veitsetkin irti. Terien poistaminen aiheutti verenvuotoa, mutta hän ei juuri siitä välittänyt. Työnnettyään aseensa takaisin paikoilleen hän ryhtyi toimeen. Ilman turhaa kiirettä hän veti esiin tikan ja pullon ruskeaa, paksua ainetta. Avattuaan pullon korkin hän upotti erityisesti tällaista tarkoitusta varten ontoksi koverretun tikanterän nesteeseen. Pyöriteltyään hetken piikkiä hän veti sen ylös ja kumartui. Hetken aikaa hän päätteli parasta kohtaa, ja ojensi sitten välineensä.
Mutta mitä tästä hyötyisi?
Kysymys tuli hänen päähänsä melkein samalla hetkellä, kun tikka olisi puhkaissut ihon. Mutta nyt se pysähtyi juuri ajoissa, pingoittaen nahkaa jo hiukan. Mietteissään rial veti sen kauemmas. Mitä hän tosiaan tästä hyötyisi? Hän saisi ehkäpä rahaa, mutta pääsisikö hän myös pois? Miten hän saattoi olla varma, että musta yksisarvinen ei vain katoaisi samalla tavalla ja jättäisi häntä nököttämään tänne? Osasiko se edes sitä? Valkoinen oli vaikuttanut osaavan, mutta tästä hän ei ollut ollenkaan varma. Eikä sen sitäpaitsi tarvinnut, hänestä tuli melko väittelykyvytön tehtyään tehtävänsä...
Päätettyään, että oli aika hoitaa itselleen muutama väittelyvaltti, hän veti saman köyden, jota oli käyttänyt äskenkin, ja teki sen terättömästä päästä silmukan. Ihme kyllä, nyt naru vaikutti olevan vain murto-osan edellisestä pituudesta. Silmukan hän pujotti prinssin kaulaan niin, että saisi kiristettyä sen hetkessä. Vedettyään vielä toisen miekkansa esiin hän potkaisi miestä kylkeen tavalla, jonka tarkoitus oli juuri häiritä tajuton hereille. Samaan aikaan hän piti silmukan niin kireällä, että mies varmasti ymmärtäisi asian.
|
|
|
Post by dallan on Jun 4, 2006 22:22:42 GMT 3
Prinssinkuvotus heräsi ja yritti kompuroida pystyyn koettaen hieman kädellään murtunutta nenäänsä pyyhkäisten verisiä kasvojaan ja katsellen omaa kättään huomaten, että se todella oli aivan veren tahrima. Olento saattoi kuitenkin tuntea köyden kaulassaan ja näin ymmärsi, että oli jäänyt vangiksi. Se pisti lopun nousemisaikeelleen ja laski päänsä siihen, missä se oli hetki sitten ollutkin maaten jähmettyneenä paikallaan. Olento oli kyllä peloissaan ja ei tiennyt mitä tehdä. Näin ollen se ei tehnyt juuri mitään.
|
|
|
Post by submarine on Jun 4, 2006 22:35:56 GMT 3
Kasstal ei aikonut niikseen jäädä selittämään pitkään ja hartaasti, tai antaa tämän itse päättää, milloin nousta. Sanomatta mitään hän potkaisi miestä uudelleen kylkeen, repien samalla köyttä kireämmälle ja viittasi aseellaan oveen hetken, ennenkuin veti miehelle verisen viillon toiseen käteen sillä. Viestin olisi pitänyt olla melkoisen selvä: joko hän alkoi tallustaa narun jatkona tai meni paloina. Rialilla oli kokemusta vankien käsittelystä, eikä tämä olisi mitään uutta. Vaikka hän ei voinutkaan tappaa tätä, hän saattoi melkein tappaa tämän, tai ainakin lyödä irti muutaman sormen. Kuolettavan tyynesti hän piti köyttä niin kireällä, että miehen oletettava hengitys ei enää kulkenut, saisi nousta ylös jos halusi hengittää.
|
|
|
Post by dallan on Jun 7, 2006 0:00:54 GMT 3
Käskeminen toimi ja prinssi kipusi hitaasti jaloilleen kulkien sinne, mihin Kasstal tahtoi häntä kuljettaa. Mies haukkoi henkeään köysi kaulassaan peläten enemmän kuin tahtoi taistella tässä tilanteessa vastaan. Miehen pelko oli niin voimakasta, että se tuskin tulisi tekemään mitään odottamattomia liikkeitä. Tuntui senkin perusteella siis odotettavalta, että luonnollisissa rajoissa se tekisi mitä ikinä sitä käskettiinkään tekemään.
Yllätykset eivät kuitenkaan olleet vielä tältä päivältä ohitse. Ulkoa alkoi kuulua mielenkiintoisia ääniä. Aseita hyvin tunteva saattoi kuulla, että joku jännitti siellä karkeasti valmistettuja, mutta silti potentiaalisesti vaarallisia jousia. Noita jousia oli paljon. Ilmeisesti kylän asukkaat eivät olleetkaan aivan niin piittaamattomia prinssinsä kohtalosta, miltä aluksi oli näyttänyt, vaikkakin heidän vastarintansa ajoitusta saattoi kyllä tuon tulkinnan tukija ihmetellä.
|
|
|
Post by submarine on Jun 7, 2006 16:20:17 GMT 3
Kasstal päästi köyden nyt hölläämään niin, että mies sai henkeä, muttei kuitenkaan voinut olla tuntematta silmukkaa kaulassaan. Se viimeistään pitäisi tämän kurissa. Tilanne eteni melko hyvin, ottaen huomioon että kyläläiset olivat apaattisia kuin sipulit. Vai olivatko sittenkään?
Juuri hänen aikoessaan astua ulos tuo hiljainen ääni esti. Hän tunsi aseet aivan tarpeeksi hyvin, että tiesi kyseessä olevan jousia. Paljon niitä, eivätkä niiden omistajat oletettavasti aikoneet kysellä mitään. Ja siihen tämä hyvä tuuri sitten kai loppuikin. Nyt tilanne voisi mennä melkoiseksi. Hänellä oli nyt kaiketi jotakin, jonka kyläläiset halusivat pitääkin. Sitä, miksi mies, joka varmaankin olisi pystynyt taudissaan tartuttamaan koko kylän, haluttiin säilyttää, hän ei lähtenyt edes arvailemaan. Mutta sen hän tiesi, että saisivat ampua miehen läpi saadakseen hänet.
Pohdittuaan tilannetta hetken hän asetti suuremman macheten pois ja veti esiin partaveitsenterävän veitsen. Sen hän asetti muitta mutkitta miehen kylkeä vasten niin, että yksikin äkillinen liike hänen tai miehen suunnalta saisi miehen kyljen aukeamaan edestä taakse. Saisivat sitten nostella prinssinsä sisäpuolet takaisin siihen kadulta, jos huvitti. Sitten hän lähti kuljettamaan miestä niin tarkasti edessään, kuin vain voi. Tämän suurempi ruumis peitti hyvin hänen kapean vastaavanasa taakseen. Vain tikaria pitelevä käsi oli esillä, ja se osoitti hyvin suoraan, mitä tapahtuisi pienestäkin nykäisystä. Haava olisi varmasti kuolettava. Miehen ruhon vielä peittäessä kokonaan rialin jousiampujilta, hän pysähtyi.
"Helvettiin tieltä! Ampukaa niin tämä kuolee, yrittäkään mitään niin tämä kuolee myös!" hän huusi. Vaikka kieltä ei ehkä osattukaan, tarkoitus tuli selväksi.
|
|
|
Post by dallan on Jun 7, 2006 20:38:01 GMT 3
Kukaan ei vielä ampunut, mutta äsken vielä niin rauhallisia kylän asukkaita oli kokoutunut noin kymmenen metrin päähän oviaukosta kukin omiin sijainteihinsa tähtäämään varsin laaduttomilla, mutta silti vaarallisilla jousillaan oviaukosta tulijoita.
Samalla veitsellä uhattu prinssi köysi kaulassaan yritti tehdä kaikkensa, jotta sitä ei olisi vahingoitettu. Se tarkkaavaisesti pyrki seuraamaan jokaista saamaansa käskyä ja yritti mahdollisimman tarkasti lukea rialin aikeita säilyäkseen hengissä ja lisähaavoitta.
Kyläläiset eivät olleet halukkaita vahingoittamaan prinssiään ja eivät uskaltaneet ampua. Yksi kyläläisistä huusi jotain tuolle rialille, mutta kieli oli vierasta ja yhteisymmärrystä ei näin ollen syntynyt. Sanoista silti saattoi kuulla niiden olevan vihaisia ja nainen viittoi puhuessaan kädellään yrittäen näyttää, että mies piti viedä takaisin sisälle. Asukkaat eivät ottaneet askeltakaan rialia ja prinssiä kohden, sillä he kyllä tajusivat muukalaisen olevan tosissaan. Tie oli vapaa kävellä kylästä pois, mutta tarkkaavaisuuden menettämiseen ei ollut varaa. Jokainen vastaantulija luikki nopeasti tieltä pois suojellakseen tällä toiminnallaan prinssiä. Rialia kohden silti osoitettiin yhä jousilla ja ampujat odottivat tilaisuuttaan.
|
|
|
Post by submarine on Jun 7, 2006 21:08:02 GMT 3
Kasstal pysyi tarkkana, yhteenkään väärään liikkeeseen ei olisi varaa. Jos hän herpaantuisi, kuolo korjaisi. Mutta niin kauan, kuin hänen kuolemansa repisi vatsan auki prinssiltäkin, nämä eivät ampuisi. Joten hän säilytti tiukan otteen veitsestään ja lähti hiljalleen hivuttautumaan poispäin. Mikä hitto tässä miehessä näitä niin viehätti? Sen olisi pitänyt jo pelkästään haistakin niin paljon, että olisi tullut poltettua elävältä. Vai oliko tässä nyt jokin muu kyseessä? Tapahtuisiko näille jotain kamalaa, jos mies poistuisi? Sillä ei itse asiassa ollut hänelle väliä, hän olisi antanut vaikka koko tämän maailman, mikä se ikinä sitten olikin, kuolla päästäkseen takaisin omaansa. Jollakin tuntemattomalla, ilmeisen surkealla maailmalla ei ollut hänelle mitään väliä.
Hiljalleen hän hivuttautui nyt ihmiskilveksi tulleen vankinsa kanssa poispäin, tehden erittäin selväksi, että pystyisi kuollessaankin viemään miehen mukanaan. Ironista kyllä, hän oli varma että pystyisi yksinään poistumaan ongelmitta, vaikka jokainen alkaisi ampua yhtä aikaa. Mutta rial halusi hyvästä syystä tämän miehenkin mukaansa, joten hän joutui liikkumaan vähä vähältä eikä voinut edes juosta.
"Minä en tosiaankaan pilaile. Ne jouset alas tai prinssinne palaa teille, pala kerrallaan!" Kasstal huusi lopulta päästyään siihen pisteeseen, jossa alkoi olla jo lähes joka puolelta tähtäyksen alla. Tietenkään kukaan ei noin vain ampuisi, mutta aina oli parasta laskea moraalia. Kieltä ei ehkä ymmärretty, mutta jokainen varmasti tajusi taas, mitä ajettiin takaa.
|
|
|
Post by dallan on Jun 8, 2006 16:10:45 GMT 3
Komennolla ei tällä kertaa ollut vaikutusta. Kukaan ei laskenut jousiaan ja ei tuntunut tekevän elettäkään siihen suuntaan. Hieman nuo ampujat kuitenkin epäröivät ja heidän keskittymisensä herpaantui muutamaksi sekunniksi. Mitään sen kummempaa muutosta ei kuitenkaan tapahtunut.
Ampujat eivät avoimesti seuranneet rialia ja kaapattua prinssiä, mutta heidän läsnäolonsa jossain talojen takana ja ikkunoissa oli selkeä. Ampujien ei tarvinnut juuri liikkua sillä kyläläisiä oli kaikkialla ja lähes jokainen heistä tuntui olevan aseistettu. Tunnelma säilyi kireänä, mutta kukaan ei tehnyt mitään ellei rial siihen oikein erityistä tilaisuutta antanut.
|
|
|
Post by submarine on Jun 8, 2006 16:54:00 GMT 3
Kasstal ei tuhlannut aikaansa toistamalla käskyä, vaan jatkui hivuttautumistaan. Vihollinen oli joka puolella. Jos hän edes laskisi käden, joka piteli veistä, tekisivät varmasti ainakin kymmenisen nuolta seuraa hänen sisälmyksilleen. Tilanne ei ollut mitenkään hyvä tai varma, mutta silti rial tunsi itsensä oudon varmaksi. Täällä tilanne oli yksinkertainen, mutkaton, vaikea ainoastaan muille. Hän oli oma herransa ja käski muita nyt.
Tilanne eteni aivan samanlaisena, hyvin hitaana mateluna aina muurille asti. Tämä oli tietenkin oma ongelmansa, tällaista ruhoa ei niin vain saisikaan yli, ottaen vielä huomioon tarpeen pysyä kokoajan kiinni siinä. Mutta jos yli ei päässyt, piti päästä läpi. "Portit auki! NYT HETI!" hän karjaisi täysin voimin kohentaen erittäin näkyvästi veitsensä asentoa. Ehkäpä niitä ei oltu avattu pitkään aikaa, mutta nyt siihen tulisi muutos. Häntä ei kiinnostanut muu, kuin se että tiellä oli jotakin.
|
|
|
Post by dallan on Jun 9, 2006 18:40:37 GMT 3
Kyläläiset olivat epävarmoja sen suhteen, mitä heidän tulisi tehdä. Kieltä heistä ei ainakaan suurin osa ymmärtänyt ja rialin tahtokin jäi jonkin verran epäselväksi. Silti siitä ei ollut mitään epäselvyyttä, että sen suhteen, mitä tuo olento nyt tahtoikaan, se luultavasti pyrkisi saavuttamaan haluamansa keinolla millä hyvänsä.
Veitsen siirtäminen uuteen asentoon säikäytti prinssin ja kyläläiset. Kukaan ei silti tuntunut tietävän, mitä tuo rial oikein tahtoi. Oli arvattavissa, että se tahtoi pois, mutta kyläläiset eivät tienneet, miten se oli ylipäätänsä edes päässyt tähän kylään ja vielä vähemmän he olivat tietoisia siitä, miten tästä kylästä pääsisi pois. Heistä ei ollut toteuttamaan rialin toivetta ja ilmeisesti rial yrittäisi saada tahtonsa läpi prinssiä uhkaamalla. Tämän vuoksi kyläläiset eivät suinkaan laskeneet aseitaan ja rynnänneet avaamaan porttia muukalaisen toiveen mukaisesti, mitä he eivät siis ymmärtäneet, vaan kohottivat jousensa ja jännittivät ne osoittaen siillä suoraan rialia kohti. Tällä tavalla he vuorostaan pyrkivät tekemään selväksi, että muukalainen menisi prinssin mukana jos prinssiä ei voitaisi pelastaa.
|
|
|
Post by submarine on Jun 9, 2006 19:31:09 GMT 3
Selvä sitten, toisen suunnitelman aika. Nämä eivät kai sitten edes tienneet, miten täältä pääsisi pois, muuten portit olisi avattu. Mutta niin ei käynyt, ja ihmiset vain jännittivät jousiaan. Ja paskat tästä, hänhän ei jäisi keplottelemaan miestä yli portista. Mutta hänhän voisi... Käskeä köyttä. Niin yksinkertaista se oli, hänen maaginen köytensä kyllä ajaisi asian. Sen katkaiseminen oli melkeinpä sula mahdottomuus, ja se käyttäytyi kuin elävä olento totellessaan hänen käskyään. Hänen ei tarvitsisi edes ottaa miestä mukaansa, ja silti hänellä olisi panttivanki! Loistavaa, kerrankin todella loistavaa. Se idioottimainen velho, jonka kuolleista sormista hän oli kalun vääntänyt, ei ollutkaan ollut aivan turha.
Vaistotessaan, mitä Kasstal halusi, köysi alkoi kiristyä. Pian se oli jo niin, että miehen happi kulki erittäin heikosti. Samaan aikaan hänen kätensä hakeutui etsimään esineitä, joita hän oli kovin harvoin käyttänyt. "Nyt minä voin vain sanoa: haistakaapa helvetti!" hän huusi viskatessaan kolme pyöreää esinettä ilmaan. Muutamaa hetkeä myöhemmin jokainen niistä räjähti rikinkatkuiseksi savupilveksi, jotka yhdessä peittivät hyvän alueen, melkein koko portin ja kaikki vähänkin lähempänä olevat miehet. Ohimennen hän tiputti tulpat maahan ja survaisi köyden koukun porttiin, josta se ei irtoaisikaan aivan helposti. Sitten, tietäen ettei savuverho kestäisi pitkään, hän veti veitsen pois ja loikkasi täysin voimin ylöspäin, kohoten reilun matkaa ennenkuin takertui porttiin kaikilla neljällä pitkäkyntisellä raajallaan. Siitä hän lähti sitten nopeaan tahtiin kiipeämään, välittämättä alhaalla tapahtuvasta. Kaikkialla oli nyt täysin läpitunkematon savu, joten hänellä oli ainakin hetki aikaa kiivetä. Ja muutama tunti aikaa informoida sitä hiton yksisarvista, että tämän myrkyttämäksi kaavailema mies tukehtuisi piakkoin, ellei hän saisi todistetta mahdollisuudesta palata.
|
|