|
Post by dallan on May 20, 2006 1:10:00 GMT 3
"Kaiken saa tappaa paitsi prinssin, joka tulee myrkyttää", yksisarvinen totesi kylmästi. "Täällä lähellä on tie, jota pitkin pääsee linnalle. Johdatan teidät sinne", eläin vielä jatkoi ottaen muutaman askeleen kohti tietä katsahtaen taakseen, että seurasiko tuo toinen. Mikäli näin oli, niin yksisarvinen käveli aina tielle saakka.
Kaikesta huolimatta musta vielä totesi, ettei tahtoisi joutua itse puuttumaan asioihin kovin suurissa määrin, mitä nyt pitäisi huolen siitä, että hänen tahtonsa toteutuisi niin kuin se väistämättä toteutuisi.
|
|
|
Post by submarine on May 25, 2006 15:11:24 GMT 3
Paljastuminen ei sitten ainakaan ollut ongelma. Jos hänet huomattaisiin, voisi yksinkertaisesti tehdä selvää paljastajasta ja jokaisesta hänen lähellään olevasta. Hän oli nähnyt erittäin paljon vaikeampia tehtäviä kuin tämä. Jonkin prinssin myrkyttäminen, kun kuolleista ei vieläpä ollut väliä, ei olisi voinut olla juuri helpompaa. Mutta tietenkin, aina oli mahdollisuus, että kaikki ei ollutkaan kovin helppoa. Jokainen salamurhaaja tiesi, että helppoa toimeksiantoa ei ollutkaan, oli vain toimeksiantoja. Jos totesi, että tietyn esineen vieminen aarrekammiosta oli turvallista, käveli melko varmasti laulellen suoraan peikon kitaan. Jos oli sitä mieltä, että vastustaja ei osannut käyttää aseita, sai terän kurkkuunsa. Hyvin moni toimeksiantoa helpoksi nimittävä ei palannut siltä. Joten tuli olla varovainen.
"Tämä tulee suoritetuksi korkeintaan muutamassa tunnissa. Toivon, että palkkioni ja keinoni poistua tästä maailmasta ovat valmiina silloin, kun palaan", hän vielä totesi lähtiessään kulkemaan tietä pitkin.
|
|
|
Post by dallan on May 25, 2006 15:32:16 GMT 3
Musta yksisarvinen hymähti hieman sen kuullessa rialin mainitsevan palkkiosta ja poispääsystä. Palkkion määrästä ei oltu missään vaiheessa sovittu ja se hieman vaivasi eläintä. Toisaalta taas uroksen tarvitsi vain kerran vilkaista sitäkin, mitä sillä nyt oli yllään, niin se saattoi vakuttaa itsensä siitä, että mitä todennäköisemmin kykenisi maksamaan kaiken, mitä oltiin pyydettykin.
Tästä paikasta poispääseminen oli sitten aivan eri asia, kun tuo valkoinen yksisarvinen oli tiessään ja se oli yksi niistä harvoista keinoista, joilla täältä saattaisi päästä pois. Ei yksisarvinen koskaan tulisi takaisikaan aivan niin kuin musta oli rialille kertonutkin. Parempi kai oli, että musta ei sanonut tästä asiasta vielä yhtään mitään. "Järjestän asiat valmiiksi täällä sillä aikaa", yksisarvinen sanoi salamurhaajan perään antaen tämän rauhassa jatkaa matkaansa ja keskittyä töihinsä. Ainakaan vielä yksisarvinen itse ei ollut aikeissa avoimesti puuttua asioiden kulkuun omilla toimillaan.
"Linna" häämötti jossain tuolla tien päässä. Kokoa tuolla rakennelmalla todella oli. Rakennelma oli muureineen ja sisäpihoineen pienen kylän kokoinen. Itse asiassa se olikin vain pieni kylä eikä todella mikään linna. Kylän nimi nyt kuitenkin sattui olemaan Linna. Muurissa oli vain yksi portti, josta pääsisi sisään ja se oli tämän tien päässä. Portti oli rakennettu raudasta ja oli korkeudeltaan kymmenen metriä samoin kuin itse muurikin oli. Muuri oli valmistettu vankasta kivestä ja se oli montakymmentä senttiä paksu. Portin metalliputkien kärjet olivat vielä terotettu lävistävänteräviksi niin, että porttia pitkin ei noin vain käveltäisi ylös jos pystysuoria putkia ja niitä yhdistäviä poikittaisia putkia muuten olisikin voinut helposti hyödyntää kiipeämisessä. Portin ulkopuolella oli kaksi panssaroitua vartijaa. Rengaspanssariko heillä oli ja jotain nahkavaatteita sen lisäksi? Miehet olivat elämän ja työnsä kuluttamia ja lopen kyllästyneitä seisomaan vahtimassa porttia, josta kukaan ei ollut kulkenut vuosiin. Portti oli lähemmän tarkastelemisen paljastamana aivan hämähäkinseitin peitossa, mikä paljasti sen, että porttia ei oltu avattu niin pitkään aikaan, että seitit olivat saaneet rauhassa jatkaa kasvuaan ehjinä.
Porttia ei saisi auki muurin tältäpuolelta vaan sitä piti kiinni salpa, joka oli vielä lukittu kivimuuriin kiinni portin linnanpuolimmaiselle puolelle. Linnan puolella ei näkynyt ketään. Siellä oli vain valtava pudotus ennen linnan ovea, joka oli siihen ilmeisesti linnan rakennusvaiheessa kaivettu ja suuri ovi, josta itse linnaan pääsisi sisälle. Linnan sisärakenteita ympäröi vielä toinenkin muuri ja ilmeisesti tämän muurin sisällä oli se jonkinlainen pieni kylä. Muutama muuria korkeammalle ulottuva torni kaksoismuurin takaa saattoi erottua lähentelemässä taivasta korkeamalla kuin muurin harja teki. Muuten muurien sisuksesta ei oikein voinut päätellä mitään muuta kuin sen verran, että ehkä siellä olisi jopa jotain elämääkin, kun jonkin verran savua näytti nousevan taivaalle noiden kiviseinien takaa. Sellaista puunpoltosta tulevaa savua se vain oli eikä kyse ollut mistään vakavasta tulipalosta.
|
|
|
Post by submarine on May 25, 2006 15:58:51 GMT 3
Kasstal tarkkaili kylää kauempaa. Tämä oli nyt kai se "linna"... No, ainakaan tilanpuute ei olisi ongelma. Kaksi vartijaa vaikuttivat niin apaattisilta, että ohikulkevaa kissaa olisi varmasti hurrattu poikkeustapauksen johdosta monta päivää. Apaattisilta ja huomiointikyvyttömiltä. Toisaalta hän voisi tietenkin yrittää kiivetä jostakin kohtaa aidan yli huomiotaherättämättömästi, tai sitten hyödyntää muutamaa tikkaa. Molemmat vaihtoehdot eivät olleet kummoisempia, ottaen huomioon että kyläpahasen sisäpuoli vaikutti melkoisen autiolta. Eli hän voisi melko varmasti kiivetä vaikka pääportin päälle vilkaisemaan, miltä sisällä näytti.
Päättäen ainakin poistaa vartijat hän lähti astelemaan tietä pitkin, ujuttaen samalla kätensä huomaamattomasti tikan päälle. Päästyään puhe- ja heittoetäisyydelle hän pysähtyi ja jäi tuijottamaan.
|
|
|
Post by dallan on May 27, 2006 1:33:34 GMT 3
Toinen vartioista huomasi tulokkaan ja hämmästyi valtavasti. Hän tönäisi lähes seisaaltaan nukkuvaa vierustoveriaan ja kuiskasi tälle jotain. Työpari ei ollut ottaa uskoakseen tuota typeränä pilana pitämäänsä tietoa kunnes puoliksi vahingossa tuli vilkaisseneeksi tiellä kävelevää tulijaa ja oli menettää hämmästyksestä ja äkkinäisestä asentoa korjaavasta reaktiosta tasapainonsa. Mies puristi aseena käyttämäänsä hilpariaan.
Myös toinen vartioista oli aseistettu samalla tavalla ja hänkin oli voittanut väsymyksensä ainakin sen verran hyvin, että kykeni keskittymään muukalaisen tarkkailemiseen ja seisomaan vartioissa aivan kuin olisi todella vartioimassa tuota paikkaa eikä vain nukkumassa siinä.
"Twa u draa deto?" mies kysyi vakavana. Kylällä oli näköjään aivan oma kielensä, jota ei muualla puhuttu. Tämä hien ja virtsan hajuinen mies näytti vakavalta ja piteli asettaan siihen malliin, että saattaisi jopa käyttää sitä. Paremmin aseiden käsittelyä tuntenut olisi kyllä huomannut, että tämä vartija ei ollut mitenkään kokenut aseenkäsittelijä vaan piti asettaan aivan surkealla otteella ajatellen sillä lyömistä.
|
|
|
Post by submarine on May 27, 2006 1:46:05 GMT 3
Kasstalin vastaus oli nopea kädenheilautus, kaksi nopeaa esinettä kiisi matkaan. Yhdessä nopeassa hetkessä vartijat oli hiljennetty, nopeasti ja varmasti. Tämä oli ollut erittäin helppoa, ei tällaisia vartijoita kuulunut asettaa porteille. Vartijoiden tuli olla valppaita, aina valmiina. Tämä kai tarkoitti sitä - tosi Kasstal ei koskaan laskisi sen varaan - , että tämä "linna" ei varmasti ollut mikään puolustautumisen paratiisi. Todeten kuitenkin myös, että joku saattaisi kaikesta huolimatta olla tulossa, hän asteli ruumiiden luokse ja nosti molemmat hilparit piikeillä pystyyn. Varmistettuaan niiden kestävän hän, joidenkin vaikeuksien jälkeen, laittoi ruumit nojaamaan niihin. Kauempaa näyttäisi aivan siltä, että vartijat nojailisivat yhä apaattisina aseisiinsa.
Saatuaan tämän valekuvan valmiiksi hän asteli portin luokse ja kokeili sen pintaa. Kovaa rautaa. Sitten hän tarttui putkeen, ja käyttäen kaikkia neljää raajaansa alkoi kiivetä. Päästyään harjalle hän kohotti päätään niin varovasti kuin pystyi ja vilkaisi toiselle puolelle.
|
|
|
Post by dallan on May 27, 2006 1:59:16 GMT 3
Portin toisella puolella oli vain jonkin verran maa-aluetta ennen valtavaa vallihautaa, jonka takana oli toinen muuri ja suljettu suuri ovi. Ovesta ei nähnyt läpi ja seuraava muurikin oli niin korkea, ettei edellisen muurin harjalta kyennyt näkemään sen ylitse. Maassa oli vain vähän ruohikkoa ja suurimmalta osin tuokin nurmi oli kulunutta ja multaista maata näkyi hyvin monesta kohdasta. Ruohoa oli vielä syömässä yksi laihahko hevonenkin, joka joutui aika paljon liikkumaan paikasta toiseen, jotta olisi saanut edes jotain suuhunsa ravinnontarpeensa täyttääkseen. Ruohoalueella ei ollut aikoihin käynyt kukaan. Tuo hevonen siellä silti mystisesti oli, vaikka muista olennoista ei tuntunut olevan jälkiä ja hevonenkaan ei ollut ollut maaston perusteella alueella vielä kovin pitkään.
Vallihaudan pohjalla oli vain jonkin verran taivaalta satanutta vettä ja kivistä maastoa. Pudotus oli noin 10 metriä syvä ja hauta oli leveydeltään varmaan 6 metrinen. Linnan oviaukolla ei tuntunut olevan minkäänlaista laskusiltaa, jonka olisi voinut laskea niin, että vallihaudan ylitse olisi voinut päästä. Sisemmän muurin harjalla ei näkynyt ketään. Mistään ei oikein kuulunut ääniäkään. Ei muurin sisällä tuntunut olevan elämän ääniä muuten kuin vähäinen vain tarkkakuuloiselle kantautuva ehkä polttopuiden palamisesta tullut tulen roikun ja puiden paukkeen hiljainen ja kaukainen ääni. Hevonen vain hieman korahti tulijalle ja laajensi hieman sieraimiaan nuuhkiakseen ilmaa ja kohotti päätään nähdäkseen tuon olennon paremmin. Se oli valmis menemään karkuun hetkellä millä hyvänsä jos tuo portin harjalla ollut olento tekisi yhdenkin äkkinäisen liikkeen.
|
|
|
Post by submarine on May 29, 2006 20:06:14 GMT 3
Kasstal tarkasteli hetken toista porttia toisen harjalta, vaistomaisesti varoen piikkejä. Tämä oli reilusti korkeampi, kiipeäminen noin vain ei ollut kovin järkevää. Jos lipeäisi, vaikka se olikin melkoisen epätodennäköistä, alas oli ikävä matka. Kyllä hän varmaankin tippuisi jaloilleen, mutta siltikin, vesi voisi hälyttää jonkun paikalle. Hevosesta hän ei oikein osannut sanoa mitään, mahdollinen epätavallinen hälytyskeino, tai sitten se vain sattui olemaan siinä. Tosin, ottaen huomioon sen ilmeisen äsköisen ilmestymisen tänne, sen ratsastaja ei ollut varmaankaan kovin kaukana.
Todettuaan, että paras olisi parasta kiivetä nyt sitten toisenkin portin yli, hän työnsi kätensä eräänseen pussiin. Pian sieltä ilmestyi esiin naurettavan pieneltä näyttävä haka, johon kiinnittyi langan paksuinen köysi. Täysin naurettavan näköinen kalu, kuin lapsen lelu. Mutta silti hän puristi kalun kahden sormensa väliin, pyöräytti muutaman kerran ympäri ja sinkosi kohri portin harjaa. Vaikka esineen olisi pitänyt melkein jo tippua tuulen vaikutuksesta kesken lennon, se kuitenkin lensi melkoisen itsepintaisesti aina muurin päälle ja takertui kiinni. Nykäistyään sitä muutaman kerran rial sitoi langan vyötärölleen ja loikkasi. Langan, jonka olisi pitänyt rikkoutua heti, avulla hän heilautti itsensä vasten porttia.
Sitten hän alkoi kiivetä, kuin kyseessä olisi ollut vahva köysi, eikä suinkaan erittäin ohut lanka. Väline ei varmastikaan ollut normaali, vaan melko selvästi maaginen ja näinollen erittäin käytännöllinen. Pian hän olikin onnistunut kiipeämään portin harjan korkeudelle, ja vilkaisi senkin yli varovaisesti.
|
|
|
Post by dallan on May 31, 2006 22:19:57 GMT 3
Tämän muurin takana se kylä viimein oli. Kylä oli tiheään rakennettu ja täynnä pieniä hökkeleitä. Yhtäkään tuosta köyhyydestä ja tavallisuudesta poikkeavaa rakennusta koko paikassa ei ollut. Kaikkialla oli vain noita pieniä hökkelitaloja ja ihmisiä huput päässään kävelemässä kukin minnekin omia askareitaan suorittaen. Noiden ihmisten pituus oli melko lyhyt. Keskimäärin he olivat siinä noin 140 senttisiä aikuisina. Missään ei näkynyt lapsia leikkimässä. Tunnelma oli vain erityisen vaivaantunut. Kukaan ei tuntunut huomaaman muurin päältä katselevaa muukalaista vaan kaikki vain kävelivät pitkin likaisia katuja hiljaa kukaan toisilleen puhumatta. Kylässä ei edes ollut hevosia missään, vain noita varsin samannäköisiä ihmisiä, jotka kantoivat päällään kaikki lähes identtisen näköisiä vaatteita kävellenkin varsin samantyylisesti maahan katsellen ja omiin asioihinsa keskittyen.
Kylästä nousseen savun tarinakaan ei ollut mitään sen kummempaa kuin kasa polttopuita jonkinlaisella alttarilla kylän keskellä. Puita näköjään uhrattiin tämän kansan jumalille polttamalla ne tuossa vaatimattomalla uhrauspaikalla, jota ei ollut juuri sen koommin koristeltu mitenkään. Kukaan ei edes seurannut tuota uhraustoimenpidettä. Aina välillä joku vain vaivautui vilkaisemaan, ettei tuli vain olisi päässyt leviämään. Jos se pääsisi, niin koko kylä todennäköisesti palaisi. Yksi erikoisuus kylässä kyllä tuntui olevan: missään ei ollut laskusiltaa tai mitään muutakaan sillaksi kelpaavaa tuon valtavan kylää ympäröivän kuopan ylittämiseksi.
|
|
|
Post by submarine on May 31, 2006 23:45:32 GMT 3
Jokainen omalla tavallaan, kulki Kasstalin mielessä hänen katsellessaan kylän tapahtumia. Vaikutti siltä, että nämä olivat onnistuneet viemään apatian aivan uudelle tasolle. Ei vaikuttanut aivan uskomattomalta, että hän olisi voinut vaikkapa kävellä kylän poikki ilman sen suurempia ihmetyksiä. Ainakin hän pääsisi melkoisen varmasti alas ilman, että nämä piittaamattomat olennot paljoa katsoisivat. Sitten täytyisi vain katsoa, missä se prinssi oli.
Päättäen, että oli parempi toteuttaa suunnitelma nyt heti, hän tarkisti vieläkin portin päälle isketyn minimaalisen koukun ja hyppäsi. Ei rial montaakaan kymmentä senttiä ehtinyt laskeutua, ennenkuin köysi otti vastaan ja hidasti. Sitten hän laskeutui sen avulla hitaasti alas. Päästyään maata vasten hän painautui heti muurin tarjoamiin varjoihin ja nykäisi köyttä. Ilman mitään vastusteluja väline tipahti hänen odottavaan käteensä ja se kerittiin kiinni.
Nyt hän keskittyi tarkkailemaan, mitä tapahtui, jos mitään, ja olisiko prinssin olinpaikasta mitään tietoja. Paljastumistaan hän ei pelännyt, koko olemuksensa ja mustat vaatteet olivat omiaan kätkemään hänet pieneenkin varjoon.
|
|
|
Post by dallan on Jun 1, 2006 0:08:11 GMT 3
Rial oli ollut varsin oikeassa sen suhteen, että hän saattaisi kävellä koko kylän läpi ilman, että kukaan puuttuisi siihen millään tavalla. Oli ihan varmasti niin, että hänet oltiin huomattu, sillä muutama ihmishahmo sattui kävelemään juuri tuon portin edestä rialin laskeutuessa alas. He vain tuijottivat maahan resuisten kaapujensa lomasta ja kävelivät hiljaa pois haisevine ja rikkinäisine vaatteineen.
Suoraan sanottuna juuri minkäänlaista muutosta ei tapahtunut rialin laskeutuessa kylän ihmisten pariin. Voisi olla hyvin vaikea projekti löytää tästä kylästä ketään, kuka nyt olisi se puhuttu prinssi. Yksikään talo ei nimittäin viitannut siihen, että siellä asuisi joku varakkaampi tai edes jollain tavalla tärkeämpi henkilö. Osa taloista kyllä oli toisiaan rikkinäisempiä, mutta mikään niistä ei varsinaisesti ollut silmäänpistävästi ehjempi tai edes silmäänpistävästi lähempänä romahtamista kuin joku toinen. Sama tuntui pätevän kaikkiin ihmisiin. Olemukseltaan ja ulkonäöltään he tuntuivat olevan kuin toistensa kopioita lähietäisyydeltäkin. Kyllä ihmisillä toki erilaiset kasvot olivat. Osa heistä oli naisia ja osa miehiä. Osa vanhoja, osa nuoria, osa pitkätukkaisia ja parrakkaita ja osa sitten toisennäköisiä. Nuo kasvot olivat tosin hieman hankalampia nähdä jokaisen kumarasta kävelyasennosta johtuen.
Alkoi satamaan hieman. Joku yritti pelastaa uhritulta suojaamalla sitä likaisella suurella liinalla, jonka saattoi kiinnittää uhrauspaikkaan kiinni tulta vedeltä suojaamaan. Hän oli liian hidas ja tuli sammui. Epäonnistunut nainen käveli pois. Heikko savu vielä nousi nopeasti kastuneista puista kadoten kuitenkin pian ilmaan.
|
|
|
Post by submarine on Jun 1, 2006 8:23:01 GMT 3
Nämä eivät välittäneet?Olivatko ne oikeasti edes elossa? Kasstal oli nähnyt eloisampia ruumiitakin, nämä ihmiset kyllä voittivat välinpitämättömyydessä aivottoman epäkuolleenkin. Hänen oli pakko myöntää, tämä tehtävä ei vaikuttanut olevan mistään kotoisin...
Mutta, todettuaan nyt pystyvänsä yksinkertaisesti kävelemään ympäriinsä, hän irrottautui varjoista ja lähti astelemaan väkijoukon seassa. Hänen askelensa olivat kevyitä, kuten ne aina tapasivat olla, toisin kuin ihmisten apaattinen laahustus. Ja ne kaikki olivat samannäköisiä... Mitä tämä oikein oli? Olivatko nämä niin sisäsiittoisia, että alkoivat jo muistuttaa toisiaan. Ironista kyllä, se olisi hyvin voinut olla mahdollista, ottaen huomioon poistumisreitin ilmeisen puuttumisen. Ja mikä se hevonen ulkopuolella oli ollut, ei ainakaan näiden omaisuutta. Ja sitten vielä, mitä tällä tavalla apaattiset olennot välittäisivät siitäkään, jos heidän prinssinsä myrkytettäisiin?
Pohtien näitä asioita hän asteli eteenpäin, etsiskellen katseellaan jotakin merkkiä kohteensa olinpaikasta.
|
|
|
Post by dallan on Jun 4, 2006 1:24:53 GMT 3
Tyhjiä tai tapahtumiltaan merkityksettömiltä tuntuvia katuja näytti olevan kaikkialla. Missään ei ollut prinssistä merkkiäkään. Ennen kuin vanhempi kaapuun pukeutunut mieshenkilö, jolla oli jo pitkä siistimätön parta ja vankka kävelykeppi käveli hitain askelin kohti rialia. Heikoilla silmillään mies yritti erottaa, että mitä siinä edessä oikein näkyi.
"Muukalainen?"
Yllättäen mies puhui aivan samaa kieltä kuin yksisarviset olivat tässä aikaisemmin tänään puhuneet. Äänikin sillä oli samankaltainen kuin se oli mustalla ollut. "Prinssiäkö sinä täällä olet etsimässä?" Miehen oli selvitettävä kurkkuaan hetken. Hänen äänensä oli heikko ja hiljainen ja miehen kuulo oli varmasti niin huono, ettei hän kuullut omaa puhettaan. "Niin ne kaikki ovat. Sama tarina taas."
Mies käveli lähemmäs ja katseli tarkkaan tätä muukalaista arvioiden silmillään hänen sopivuuttaan prinssin tapaamiseen. "Vahva nuorukainen sinä olet. Ehkä sinusta olisi sitä paholaista tapaamaan. Tule perässä, minä näytän sinulle tien. Kysy jos sinulla on kysyttävää."
Mies lähti oikein hitaasti kävelemään eteenpäin. Prinssin olinpaikka oli aivan toisella puolella kylää, joten matka kesti kauan jos Kasstal sen tahtoi vanhan miehen kanssa tehdä, vaikka se ei matkana nuorille jaloille edes tuntunut pitkältä. Tuolta kylän puolelta löytyi aivan samannäköinen hökkeli kuin mitä nämä kaikki muut talot olivat. Tähän vanha mies pysähtyi ja kertoi, että siellä prinssi olisi varoittaen vielä, ettei otus pitänyt vieraista ennen kuin lähti hitaasti laahustamaan pois.
|
|
|
Post by submarine on Jun 4, 2006 12:06:14 GMT 3
Kuullessaan jonkun puhuttelevan itseään, Kasstalin käsi hakeutui heti aseen kahvalle. Jos hän olisi lyönyt, miehen elämä olisi loppunut siihen, sillä hän iski aina kuolettaviin paikkoihin. Mutta tajutessaan, mitä tämä sanoi, laski hän kätensä alas ja jäi katsomaan. Sanomatta sanaakaan hän lähti sitten hitaasti seuraamaan miestä, vahtien koko ajan ympäristöään väijytyksen vuoksi. Ohimennen hän pani merkille, että mies ei ilmeisesti sitten ollut kylän väkeä.
Hän tiesi jo, että tähän asiaan liittyi magiaa, tai jotakin muuta vastaavaa. Kasstal ei ollut niitä, jotka yrittivät rauhoitella itseään typerästi, hän tiesi asioiden olevan oudosti. Kylä ei ollut normaali, tänne ei tavallisen ihmisen olisi pitänyt noin vain edes päästä, kuten ei poiskaan, ja tämä mies ei ollut yksi kyläläisistä. Ja ilmeisesti hän ei ollut ensimmäinen tämän tehtävän yrittäjä. Hän oli nyt tilanteessa, jossa ei voinut enää palata. Kuin kärpänen valtavassa hämähäkinverkossa, jossa saattoi vain liikkua eteenpäin ja toivoa, ettei sotkeutuisi välissä ja tulisi syödyksi. Tämä tilanne ei ollut mitenkään tavallinen, ties mikä kirous oli kyseessä, mutta hän tulisi kulkemaan verkon läpi.
Päästyään rakennuksen luokse hän katsoi hetken vaitonaisena miehen mennessä pois. Hienoa, "prinssi" ei sitten tainnut olla edes ihminen, jos siitä puhuttiin otuksena. Ja se taas tarkoitti, että ei ollut ollenkaan mahdotonta, että se pistäisi vastaan. Mutta takaisinkaan ei voinut enää kääntyä. Kasstal alkoi valmistautua. Hän tarkasti ensin, mitä omisti; viisi heittoveistä, kymmenisen tikkaa, yhden pienitehoisen savupommin, myrkkyjä ja machetensa. Ohimennen hän varmisti, etteivät miekat olleet liian tiukasti huotrissaan. Sitten hän kiristi asunsa niin, että mikään ei lepattanut. Ja lopuksi - vaikka siitä ei ollutkaan mitään hyötyä täällä, paitsi ehkä piiloutumisessa - hän veti mustan hupun päänsä yli.
Tietäen olevansa niin valmis, kuin pystyi, hän raotti ovea ja astui mahdollisimman hiljaa sisään.
|
|
|
Post by dallan on Jun 4, 2006 18:58:27 GMT 3
Ovesta tuli ulos jotain muuta kuin ihmisen hajua. Sisällä haisi mädäntyneen lihan ja veren haju. Vain yhden huoneen käsittänyt talo oli hajun veroinen. Sen asukki, tämä "prinssiksi" kutsuttu olento, oli kyllä ihminen tai ainakin hyvin ihmisen kaltainen olento. Mies oli yli kaksi metriä pitkä sekä erittäin karvainen ja haisi aivan kamalalta. Olennolla ei ollut mitään vaatteita päällään ja se oli lihavassa kunnossa seisoen talossaan rikkinäisten huonekalujen ja saastan keskellä puolittain järsitty raaka kuollut koira vieressään, joka oli tässä vaiheessa jo täynnä pieniä sitä syöviä ötököitä. Ulkoa ääniä kuultuaan mies oli ottanut käteensä noin suuren miehen istuttavan jakkaran, minkä olento heitti suoraan tulijaa kohti sen koommin mitään kyselemättä. Muita aseita talossa ei mädäntynyttä koiraa lukuun ottamatta ollut ja henkensä puolesta pelännyt kuvotus tavoitteli seuraavaksi tuota kuollutta eläintä käyttääkseen sitä aseenaan jos jakkaranheitossa ei ollut tarpeeksi.
Mies ei ollut talon ainoa uhka ja ei edes se suurin uhka. Sen sisällä oli pieniä hiiriä ja verta imeviä pienikokoisia hyönteisiä. Hyönteisten pistot eivät sinällään olleet vaarallisia, sillä niitä ei ollut talossa kuin parikymmentä ja ne eivät tarvinneet paljoa verta ravinnokseen, mutta kaikki nuo ötökät kantoivat vaarallista tautia, mitä ne pistoillaan levittivät. Ötököistä säästynyt saattaisi silti saada tartunnan, sillä sama tauti leijui koko tuon rakennuksen sisällä ja tuo talon sisällä ollut suurikokoinen mieshenkilö oli mitä ilmeisimmin sairauden uhri. Hänen ihossaan nimittäin oli useita punaisia paiseita lähes kaikkialla ja hänen vasen kätensä oli uuttunut ihonväriltään aivan valkoiseksi.
|
|