Post by spyrre on Feb 6, 2014 20:12:57 GMT 3
((Pahoittelut pienestä sekavuudesta. <_< ))
Kaikesta saamastaan kyräilystä huolimatta Kehränterä tuntui osoittavan vielä enemmänkin odottamattomia ominaisuuksia hohtamisen, puheliaisuuden ja jokseenkin tehokkaan ruumiiden murhaamisen lisäksi. Huolestunut Spyro päätyi näyttämään varsin yllättyneeltä kun Gald, joka hetki sitten oli nulikan nähden ottanut nahkaansa useammankin kuin yhden haavan, näyttikin viillettyä käsivarttaan jossa ei kuitenkaan näkynyt jälkeäkään aiemmasta yhteenotosta. Poika räpäytti muutaman kerran silmiään siristellen miekan valossa ensin soturin mystisesti parantunutta käsivartta vilkaisten sitten hieman kyseenalaisesti tämän pitelemää miekkaa petolintumaisen miekkosen tokaistessa että tämäkin taisi olla Kehränterän aikaansaannosta... ja ottaen huomioon kuinka tämän käsi kyllä oli aiemmin valunut verta varsin ikävästi, ei purppuratukkakaan keksinyt oikein muuta selitystä näin nopeasti kadonneille haavoille.
"...huh. Eh. No... hyvä" se päätyi mutisemaan hieman epämääräisesti miekkaa silmäten, kai itsekin epävarmana mitä mieltä tästä olisi pitänyt olla, kunnes kuitenkin veti henkeä vieläkin kireänä, mutta kaiketi sentään tyytyen tähän hätään vaikenemaan mahdollisine epäilyksineen. Eh, oli epäilyttävä tai ei, lumottu miekka taisi alkaa osoittaa entistä enemmän hyödyllisiä ominaisuuksia... ottaen huomioon että ilman tätä heillä tuskin olisi ollut edes asiaa koko portaikkoon. Spyro ei ainakaan tahtonut edes ajatella mitä olisi tapahtunut jos he olisivat astuneet väijyvien varjojen sekaan ilman tätä.
Siitä huolimatta että alas kiermurtelevat portaat tuntuivat lähes loputtomilta ilman minkäänlaista näkyvyyttä kumpaankaan suuntaan, saavuttivat he viimein tasaisen lattian vaikka yllätys onnistuikin hätkähdyttämään molempia melkoisesti. Hermostuneesti Galdin tuntumassa ympärilleen parhaansa mukaan kuulostellessaan Spyrokaan ei onnistunut saamaan silmiinsä mitään mikä olisi kertonut jotain heidän ympäristöstään, panneiden veripisaroidenkin jo kadottua jonnekin. Kaipa näiden seuraaminen olisi johtanut selkeästi jonnekin... vaikka varsin sinnikäs ääni purppuratukan mielessä jakeli häiritseviä pahoja aavistuksia muistuttaen taukoamatta siitä, kuinka typerä idea edes oli olla täällä. Kuitenkin poika päätyi hammasta purren vaientamaan tämän, yrittäen keskittyä käsillä olevaan asiaan. Turhasta hermoilusta tuskin olisi ainakaan yhtään mitään hyötyä, vaikka asia olikin helpommin sanottu kuin tehty.
"...ehm. No. Jos täällä olis niitä otuksia, ne olis varmaan ja ilmaantuneet" nulikka päätyi mutisemaan, kenties pienenä rohkaisuna itselleenkin pimeyttä katseellaan haravoiden, kunnes muisti jotain oleellista alkaen etsiskellä Galdin hohtavaa kristallia taskuistaan. Ja viimein kerrankin kaikista epäilyistä huolimatta, saatiinkin odottamattoman positiivisia tuloksia äkillisen katastrofin sijasta. Tuskin kummallakaan heistä lopulta oli suuriakaan odotuksia esineen suhteen nulikan hapuillessa kiven taskunsa pohjalta epävarmoin sormin, päätellen aivan Galdin hieman epäilevästä kommentista, kunnes äkkiä heitä ympäröivä kevyt valokehä vahvistui ajaen varjoja kauemmas. Jännittynyt Spyro hätkähti hieman yllättyneenä, katsahtaen vaikuttuneena kirkkaasti hohtavaa pientä esinettä kädessään. Sääli ettei näkyvyys vieläkään ollut kummoinen mutta auttoi sentään kuitenkin paljon erottaa olevansa tosiaan hiljakseen levenevässä käytävässä vain tyhjän mustuuden sijaan, tunnelma kävi ainakin aavistuksen verran vähemmän musertavaksi.
"Eh, no. Toimii aika hyvin. Ainakin tiedetään minne mennään" Spyro myötäsi levottomaan sävyynsä antaen katseensa kiertää vaihteeksi hieman konkreettisemmassa ympäristössä, kuitenkin vilkaisten Galdia jokseenkin nihkeästi tämän tokaistessa mahdollisesta katoamisesta. Pelkkä ajatus sai nulikan irvistämään hiukan pitelemästään kristallista huolimatta.
"....en kyllä tiedä auttaisko se sitten" mutistiin epämääräiseksi vastaukseksi, pojan vilkaistessa jälleen varjoja kyräillen ympärilleen. Kenties valosta oli Kehränterän keralla jotain hyötyä, mutta siltikään nulikka ei osannut olla vakuttuunut että kristalli olisi riittänyt jonkinlaiseksi puolustukseksi jos hän onnistuisikin harhautumaan yksin jonnekin.... ehh, ehkä taisi olla vain parasta olla ajattelematta sitä...
Jännittynyt poika liikehti paikallaan aikoen mahdollisesti vielä sanoa jotain, kunnes jostan näkymättömistä kuuluva äkillinen ääni sai kummatkin kuokkavieraat säpsähtämään. Se tukahdutti nopeasti esiin pyrkivän kirouksenpuolikkaan napsauttaen leukansa kiinni Galdin kohottaessa varoittavasti kättään. Ääni oli pieni mutta ei selvästikään lähtöisin kummastakaan heistä, joka oli omiaan saamaan kummankin varsin varpailleen. Nielaisten hiljaa Spyrokin jännittyi hetkeksi kuuntelemaan yrittäen varautuneesti kohottaa kristallia ylemmäs nähdäkseen paremmin, kuitenkaan onnistumatta saamaan näkyviin vieläkään muuta kuin lisää mustuutta käytävässä heidän edessään. Nyt viimein tämän pienen asian vahvistamana alkoi tunne siitä että edessä tosiaan oli jotain käydä entistä konkreettisemmaksi pelkän vainoharhaisen tuntemuksen sijasta, pojan osaamatta päättää kumpi lopulta oli ollut pahempi: tieto siitä, että edessä oli jotain joka piti ääntä, vaiko pelkkä aavistus että pimeässä saattaisi väijyä missä tahansa lähes mitä tahansa. Kumpikin oli lopulta varsin ikävää omalla tavallaan... Galdin kohta kuiskatessa kehotuksensa ennen kuin suuntasi eteenpäin Spyro vetäisi henkeä, nyökkäsi vaiti lähes itselleen miehen tuskin näkemättä elettä selkänsä takana, ennen kuin nulikkakin seurasi epäröiden tämän jälkeen kristallia puristaen.
Tällä kertaa eteneminen pysähtyi kuitenkin jälleen nopeammin kuin oli odotettu, kun varjojen seasta piirtyivätkin äkkiä eteen ikivanhat, kookkaat ovet. Valon heijastuessa yllättäen vuosisatojen saatossa tummentuneen puun pinnasta purppuratukkakin seisahtui hätkähtäen, jääden mittailemaan näkyä epäluuloisesti katseellaan hieman kauempaa kulmiaan kurtistellen, vaihtaen ohimennen levottoman katseen edellä kulkeneen soturin kanssa.
"Varovasti, jos niissäkin on jotain" nulikka sihahti varautuneena kammiossa sattunut välikohtaus luurankoineen vieläkin tuoreena mielessään, kurottaen sitten kaulaansa eteenpäin Galdin tökätessä toista ovista Kehränterän kärjellä. Siitä huolimatta että purppuratukka jo tätä lähes pelkäsi, ei kosketus kuitenkaan tainnut saada aikaan oikein mitään... ainakaan vielä. Poikakin kyräili ovia tovin empivästi yrittäen parhaansa mukaan saada silmiinsä jotain epäilyttävää ja vilkaisten pikaisesti ympärilleen sekä taakseen kaiketi varmistaakseen ettei mitään ikävää ollut ilmaantunut yllättäen tyhjään käytävään. Mitään ei kuitenkaan tainnut näkyä tai kuulua... tosin, vaikka logiikka sanoikin ettei käytävään josta he juuri olivat tulleet voisi ilmaantua tyhjästä mitään, ei nulikka voinut olla vilkuilematta hermostuneena olkansa ylitse. Viimein hetken emmittyään se kuitenkin ähkäisi hieman turhautuneena kohauttaen olkapäitään näylle edessään, ja käänsi huomionsa levottomana ja jokseenkin kysyvään sävyyn Galdin suuntaan. Ovet eivät varsinaisesti rohkaisseet koskemaan saati avaamaan näitä, mutta ainoa reitti vei eteenpäin... mystisen äänenkin epäilemättä kantautuessa jostakin ovien takaa. Ikävä kyllä vaihtoehtoja ei tainnut suuremmin olla.
Kaikesta saamastaan kyräilystä huolimatta Kehränterä tuntui osoittavan vielä enemmänkin odottamattomia ominaisuuksia hohtamisen, puheliaisuuden ja jokseenkin tehokkaan ruumiiden murhaamisen lisäksi. Huolestunut Spyro päätyi näyttämään varsin yllättyneeltä kun Gald, joka hetki sitten oli nulikan nähden ottanut nahkaansa useammankin kuin yhden haavan, näyttikin viillettyä käsivarttaan jossa ei kuitenkaan näkynyt jälkeäkään aiemmasta yhteenotosta. Poika räpäytti muutaman kerran silmiään siristellen miekan valossa ensin soturin mystisesti parantunutta käsivartta vilkaisten sitten hieman kyseenalaisesti tämän pitelemää miekkaa petolintumaisen miekkosen tokaistessa että tämäkin taisi olla Kehränterän aikaansaannosta... ja ottaen huomioon kuinka tämän käsi kyllä oli aiemmin valunut verta varsin ikävästi, ei purppuratukkakaan keksinyt oikein muuta selitystä näin nopeasti kadonneille haavoille.
"...huh. Eh. No... hyvä" se päätyi mutisemaan hieman epämääräisesti miekkaa silmäten, kai itsekin epävarmana mitä mieltä tästä olisi pitänyt olla, kunnes kuitenkin veti henkeä vieläkin kireänä, mutta kaiketi sentään tyytyen tähän hätään vaikenemaan mahdollisine epäilyksineen. Eh, oli epäilyttävä tai ei, lumottu miekka taisi alkaa osoittaa entistä enemmän hyödyllisiä ominaisuuksia... ottaen huomioon että ilman tätä heillä tuskin olisi ollut edes asiaa koko portaikkoon. Spyro ei ainakaan tahtonut edes ajatella mitä olisi tapahtunut jos he olisivat astuneet väijyvien varjojen sekaan ilman tätä.
Siitä huolimatta että alas kiermurtelevat portaat tuntuivat lähes loputtomilta ilman minkäänlaista näkyvyyttä kumpaankaan suuntaan, saavuttivat he viimein tasaisen lattian vaikka yllätys onnistuikin hätkähdyttämään molempia melkoisesti. Hermostuneesti Galdin tuntumassa ympärilleen parhaansa mukaan kuulostellessaan Spyrokaan ei onnistunut saamaan silmiinsä mitään mikä olisi kertonut jotain heidän ympäristöstään, panneiden veripisaroidenkin jo kadottua jonnekin. Kaipa näiden seuraaminen olisi johtanut selkeästi jonnekin... vaikka varsin sinnikäs ääni purppuratukan mielessä jakeli häiritseviä pahoja aavistuksia muistuttaen taukoamatta siitä, kuinka typerä idea edes oli olla täällä. Kuitenkin poika päätyi hammasta purren vaientamaan tämän, yrittäen keskittyä käsillä olevaan asiaan. Turhasta hermoilusta tuskin olisi ainakaan yhtään mitään hyötyä, vaikka asia olikin helpommin sanottu kuin tehty.
"...ehm. No. Jos täällä olis niitä otuksia, ne olis varmaan ja ilmaantuneet" nulikka päätyi mutisemaan, kenties pienenä rohkaisuna itselleenkin pimeyttä katseellaan haravoiden, kunnes muisti jotain oleellista alkaen etsiskellä Galdin hohtavaa kristallia taskuistaan. Ja viimein kerrankin kaikista epäilyistä huolimatta, saatiinkin odottamattoman positiivisia tuloksia äkillisen katastrofin sijasta. Tuskin kummallakaan heistä lopulta oli suuriakaan odotuksia esineen suhteen nulikan hapuillessa kiven taskunsa pohjalta epävarmoin sormin, päätellen aivan Galdin hieman epäilevästä kommentista, kunnes äkkiä heitä ympäröivä kevyt valokehä vahvistui ajaen varjoja kauemmas. Jännittynyt Spyro hätkähti hieman yllättyneenä, katsahtaen vaikuttuneena kirkkaasti hohtavaa pientä esinettä kädessään. Sääli ettei näkyvyys vieläkään ollut kummoinen mutta auttoi sentään kuitenkin paljon erottaa olevansa tosiaan hiljakseen levenevässä käytävässä vain tyhjän mustuuden sijaan, tunnelma kävi ainakin aavistuksen verran vähemmän musertavaksi.
"Eh, no. Toimii aika hyvin. Ainakin tiedetään minne mennään" Spyro myötäsi levottomaan sävyynsä antaen katseensa kiertää vaihteeksi hieman konkreettisemmassa ympäristössä, kuitenkin vilkaisten Galdia jokseenkin nihkeästi tämän tokaistessa mahdollisesta katoamisesta. Pelkkä ajatus sai nulikan irvistämään hiukan pitelemästään kristallista huolimatta.
"....en kyllä tiedä auttaisko se sitten" mutistiin epämääräiseksi vastaukseksi, pojan vilkaistessa jälleen varjoja kyräillen ympärilleen. Kenties valosta oli Kehränterän keralla jotain hyötyä, mutta siltikään nulikka ei osannut olla vakuttuunut että kristalli olisi riittänyt jonkinlaiseksi puolustukseksi jos hän onnistuisikin harhautumaan yksin jonnekin.... ehh, ehkä taisi olla vain parasta olla ajattelematta sitä...
Jännittynyt poika liikehti paikallaan aikoen mahdollisesti vielä sanoa jotain, kunnes jostan näkymättömistä kuuluva äkillinen ääni sai kummatkin kuokkavieraat säpsähtämään. Se tukahdutti nopeasti esiin pyrkivän kirouksenpuolikkaan napsauttaen leukansa kiinni Galdin kohottaessa varoittavasti kättään. Ääni oli pieni mutta ei selvästikään lähtöisin kummastakaan heistä, joka oli omiaan saamaan kummankin varsin varpailleen. Nielaisten hiljaa Spyrokin jännittyi hetkeksi kuuntelemaan yrittäen varautuneesti kohottaa kristallia ylemmäs nähdäkseen paremmin, kuitenkaan onnistumatta saamaan näkyviin vieläkään muuta kuin lisää mustuutta käytävässä heidän edessään. Nyt viimein tämän pienen asian vahvistamana alkoi tunne siitä että edessä tosiaan oli jotain käydä entistä konkreettisemmaksi pelkän vainoharhaisen tuntemuksen sijasta, pojan osaamatta päättää kumpi lopulta oli ollut pahempi: tieto siitä, että edessä oli jotain joka piti ääntä, vaiko pelkkä aavistus että pimeässä saattaisi väijyä missä tahansa lähes mitä tahansa. Kumpikin oli lopulta varsin ikävää omalla tavallaan... Galdin kohta kuiskatessa kehotuksensa ennen kuin suuntasi eteenpäin Spyro vetäisi henkeä, nyökkäsi vaiti lähes itselleen miehen tuskin näkemättä elettä selkänsä takana, ennen kuin nulikkakin seurasi epäröiden tämän jälkeen kristallia puristaen.
Tällä kertaa eteneminen pysähtyi kuitenkin jälleen nopeammin kuin oli odotettu, kun varjojen seasta piirtyivätkin äkkiä eteen ikivanhat, kookkaat ovet. Valon heijastuessa yllättäen vuosisatojen saatossa tummentuneen puun pinnasta purppuratukkakin seisahtui hätkähtäen, jääden mittailemaan näkyä epäluuloisesti katseellaan hieman kauempaa kulmiaan kurtistellen, vaihtaen ohimennen levottoman katseen edellä kulkeneen soturin kanssa.
"Varovasti, jos niissäkin on jotain" nulikka sihahti varautuneena kammiossa sattunut välikohtaus luurankoineen vieläkin tuoreena mielessään, kurottaen sitten kaulaansa eteenpäin Galdin tökätessä toista ovista Kehränterän kärjellä. Siitä huolimatta että purppuratukka jo tätä lähes pelkäsi, ei kosketus kuitenkaan tainnut saada aikaan oikein mitään... ainakaan vielä. Poikakin kyräili ovia tovin empivästi yrittäen parhaansa mukaan saada silmiinsä jotain epäilyttävää ja vilkaisten pikaisesti ympärilleen sekä taakseen kaiketi varmistaakseen ettei mitään ikävää ollut ilmaantunut yllättäen tyhjään käytävään. Mitään ei kuitenkaan tainnut näkyä tai kuulua... tosin, vaikka logiikka sanoikin ettei käytävään josta he juuri olivat tulleet voisi ilmaantua tyhjästä mitään, ei nulikka voinut olla vilkuilematta hermostuneena olkansa ylitse. Viimein hetken emmittyään se kuitenkin ähkäisi hieman turhautuneena kohauttaen olkapäitään näylle edessään, ja käänsi huomionsa levottomana ja jokseenkin kysyvään sävyyn Galdin suuntaan. Ovet eivät varsinaisesti rohkaisseet koskemaan saati avaamaan näitä, mutta ainoa reitti vei eteenpäin... mystisen äänenkin epäilemättä kantautuessa jostakin ovien takaa. Ikävä kyllä vaihtoehtoja ei tainnut suuremmin olla.