|
Post by Aqwell on May 18, 2010 19:06:30 GMT 3
Kohteliaisuudella ei tässä ollut mitään tekemistä ja Louhikorpin uhkaus kuulosti varjosta lähinnä huvittavalta. ”Vai teurastat herättäjäsi. Se voisi olla mielenkiintoista kokeilla” hän totesi pohdiskellen ja ajatteli todellakin toteuttaa kokeilunsa jossain välissä. Ei hän itseään hengiltä halunnut, mutta kokeileminen kannatti aina. Suurin osa oli vain monisanaisia suurisuita, jotka lupasivat enemmän kuin pystyivät toteuttamaan. Varjosta oli hauskaa koetella rajoja ja tehdä typeryyksiä. Siinä mielessä he olivat samanlaisia Mindan kanssa: typerehtiminen oli taitolaji, jossa he kilpailivat. Tosin vielä tiedettävästi Minda oli se typerämpi heistä, mutta sitähän ei mainittu ääneen.
”Olen Minda tai oikeastaan osa häntä, mutta älä sano sitä hänelle. Varjoksi voi kutsua, jos on vaikeaa käsittää meitä yhdeksi” hän vastasi hattutytön kysymykseen ”Oikeastaan olen Mindan kaksisuuntaisenmielialahäiriön toinen ääripää ja osapuoli, jos halutaan tarkempi määritelmä. Olen melkein ajanut hänet hulluuteen ja onnistunut tappamaan, mutta sitä ei lasketa. Se oli täydellisesti suunniteltu ja toteutettu pysäytys”. Hänestä oli huvittavaa ajatella, että Minda olisi oletettavasti järjestänyt tästä suuremmankin shown, jos olisi tiennyt, kuinka lähellä oli kahta varjo-olentoa. ”Se riippuu paikasta, kuinka paljon meitä missäkin liikkuu. Verdaniassa meitä on enemmän, mutta harva meistä on erityisen sosiaalista porukkaa” jos häntä itseään ei laskettu. Se saattoi olla perää Mindan äidiltä, jossa oli hyvin paljon samoja piirteitä, kuin Mindan varjossa ja Mindassa itsessään, jota hän ei tosin myöntänyt syystä tai toisesta.
|
|
|
Post by bao on May 18, 2010 22:22:26 GMT 3
//Todellakin, varjo saisi tosin huomata ettei Vlad vain höpötä lämpimikseen vaan valan takia se sit viimesistään raadeltuna penkois kaikki maat ja mannut löytääkseen jtn millä teurastaa varjon, jos se siis herättäis vladin..Erikseen se voi tietenkin haastaa miekkosen..//
Vlad makaili tietämättömänä maailman menosta, ehkä niin oli hyvä. Niin tai näin. Hän ei nähnyt unia mikä oli ehdottomasti hyvä, unet kun tuppasivat paljastaa menneet virheet. Hänen kaltaisensa tyypit eivät näkisi mukavia rentouttavia unia menninkäisistä ja vaaleanpunaisista poneista vaan alitajunta loihtisi eteen veriroiskeisia taisteluita, rakkaiden tuskallisia kuolemia, avuttomien uhrien huutoja, paskaksi menneen etusormen rystysen...kaikkea mukavaa...
Jokin Vladin alitajunnassa kuitenkin valvoi teki suunnitelmia, heräämisen jälkeen olisi tunnetusti nälkä kun keho yritti kuroa umpeen energiavajeen. Alitajunta luokitteli tiedon tärkeäksi ja rupesi punomaan mietteitä ruuan laadusta...Mikäli riistaa ei löytyisi Vlad voisi napata ihmisen, niin oli ennenkin käynyt. Energiavajeen kurominen vaati paljon lihaa mikäli asiasta halusi samantien eroon, juureksilla ja rehuilla kituuttaminen kestäisi kuukauden. Siihen ei olisi varaa näin oudossa seurassa.
//krhmm...Rystynen paksana//
|
|
|
Post by naakdu on May 23, 2010 10:17:15 GMT 3
Tyttö kuunteli tarkasti, mitä Varjolla oli sanottavanaan ja painoi kaikki sanat mieleensä. Hän uskoi ymmärtävänsä, mitä Varjo tarkoitti kertoessaan olevansa osa Mindaa. Ajatus tavallaan sai tytön surulliseksi, hän kun oli toivonut tavanneensa toisen kuolleen sielun. Mutta kuolleilla oli oma valtakuntansa, ja vain hyvin harvoin kukaan jäi roikkumaan tälle puolelle, niin kuin hänelle oli käynyt. "Sinä et siis ole ainoa lajiasi... olet kuitenkin ensimmäinen varjo, jonka tapaan pitkään aikaan", tyttö sanoi hiljaa kun Varjo oli päässyt loppuun esittäytymisensä kanssa.
Tyttö kääntyi ja katsoi hatun alta ympärilleen. Vlad makasi siinä aivan lähellä tiedottomana. Tytön tuoreessa muistissa olivat vielä Varjon vähän aikaa sitten ääneen lausumat pohdinnat. Tytön valtasi suunnaton halu tietää, mitä tapahtuisi jos... "Herätä hänet. Minuakin kiinnostaa, mitä tapahtuu", tyttö sanoi äkisti Varjolle.
// huomasin, että on tosi hankalaa kirjoittaa ajattelevasta hahmostaan 'se' //
|
|
|
Post by Aqwell on May 23, 2010 17:02:19 GMT 3
"Jatka etsimistä. Kyllä meitä on varsin paljon, pitää vain tietää, mistä ja miten katsoa" varjo vastasi ja katsoi vastakkaista metsänreunaa. Ketään ei ollut lähettyvillä nyt. Ilmeisesti hattuunsa tukehtunut tyttö ei tiennyt varjojen eri luokituksista ja se hämärsi vähän kokonaiskuvaa. Hänhän oli voinut nähdä varjoja vaikka kuinka monta, mutta mitkä hän niihin laski, oli sitten eri asia.
Varjo naurahti hattutytön kommentille. "Tarvitsen jonkun pitämään huolta Mindasta. Hän on typerin Nadejra, jonka olen koskaan tavannut, enkä itse voi jäädä katsomaan hänen peräänsä, näit kyllä miksi" hän vastasi ja nousi seisomaan. Seuraava kysymys olikin, miten hänet herättäisi? Olisi hauskaa nähdä, mitä tapahtui, jos miehen niskaan tiputti useamman litran jääkylmää purovettä tai jonkun hehkuvan kuuman kiven, tosin jälkimmäisessä oli mahdollisuus, että hän heräisi itsestään kiven kuumennus vaiheessa, joten se piti jättää pois laskuista. Mitä muita keinoja oli? Ainahan Louhikorppi voitiin pistellä täyteen reikiä Mindan miekalla tai lyödä suunnattoman kovaa jollain piikkisellä risukimpulla johonkin ei niin mukavaan paikkaan tai yksinkertaisesti vain selkään. Ehkä käyttää jotain mukavaa Verdanialaista menetelmää? Toisin kuin Minda varjo kykeni varhais verdanialaiseen sanamagiaan jo pelkän lausunnan perusteella, mutta ei hallinnut sitä oikeastaan, se oli tylsän sidottu laji. Hallusinaatioita hän hallitsi vähän, mutta ei riittävästi ja ne vaikuttivat vain mieleen. Ei sokkiherätys sen piti olla. "Onko sinulla mitään mukavaa ideaa sokkiherätykseen?" hän kysyi hattutytöltä pirullisen virnistyksen kera. Tokihan oli ystävällistä kysyä yllyttävältä sivulliselta, joka oli oikeastaan varsin mukava henkilö, joskin hieman hiljainen.
//Ja Vlad ei sitten herää vielä ^^ Varjo saa luvan herättää sen//
|
|
|
Post by bao on May 23, 2010 19:41:51 GMT 3
Minulla ei ole sielua. Minulla ei ole mieltä. Minulla on hulluus, kiähkiähkihäää~ Olen Kohtalon korttipakan jokeri. Kielletty ote ottelussa. Kaikki mitä on muttei olekkaan. Olen Jamire. Sinä et. Olen ehkä. Olen silloin tällöin. Vai olenko. Tyhmä mies. Vannoi valan. Idiootti.
Vlad otti lukua edelleen tietämättä suunnitelmista hänen pään menokseen tai uudesta näyttelijästä tässä eeppiseessä näytelmässä jota näyteltäisiin aamunkoittoon asti. Alitajunta sentään havaitsi tämän uuden henkilön, tai lähinnä henkilön aurasta vuotavan qin. Elimistö imi sitä itseensä vahvistuakseen.
Hullu. Hullu. Ottaa jumalan qitä. Olenko?. Kyllä. Et. Hulluus. Hehehhee. Jamire. Hullu. Vai juovuksissa?. Tyhmä pitää vapauttaa valasta. Hän ei ole Kohtalon pelissä mukana. Jos idiootti kuolee. Kohtalo ei toimi niin. Esiinynkö?. Onko nyt minun aikani astua näyttämölle. Kuka. Minä. Sinä. "JAMIREEEE! Selvitä pääsi" Huuto kantautui kaikkien hereillä olevien korviin. Siinä kuului Jumalallinen mahti.
Käskevät selvitä. En minä. Selviän. Näin, jo olen kunnossa. Tehtäväni, kiähäähäähä. "Jamire.." Ääni oli painokas ja ukkosen jyrähdys painotti selkeästi sanomaa'Nyt kuule jollet kohta ala toimimaan niin eräät herkemmät ruumiinosasi naulataan lähimpään tammeen'
Kärsimättömiä ovat. Eivät luota. Mies nukkuu. Idiootti....
|
|
|
Post by naakdu on May 25, 2010 19:10:36 GMT 3
"... silti otat riskin?" Tyttö kihersi Varjolle, aavistaen, että tämä kyllä tarttuisi syöttiin. Siitä vasta tuleekin mielenkiintoista...
"Leikkaa häneltä jalka irti?" Tyttö ehdotti kuulostaen suorastaan nälkäiseltä. "Ei, vielä parempaa, vie hänen toinen kätensä. Sen pahempaa sokkia et voi hänelle aiheuttaa. Ai mutta, sinä taisitkin olla kuolevainen?" Tyttö vaikeni hetkeksi. "Se voisi olla kohtalokasta. Jos et uskalla tehdä sitä, kylmä vesi riittänee."
"Mitä teetkin, tee se pian, tai hän vielä herää"
// korjasin //
|
|
|
Post by No arvaappa on May 26, 2010 19:52:13 GMT 3
Niin siis koska en osaa kirjoittaa selkeästi(satuilu on eri juttu) Vlad ei pästä noita huutoja. Se makoilee mukavasti tiedottomana. Huutaja on itseasiassa väsyneiden aivojeni luoma toinen lottovoitto, random jumaluus.
|
|
|
Post by Aqwell on May 29, 2010 15:51:59 GMT 3
Varjo naurahti. Hänestä oli huvittavaa, miten samalla aallonpituudella hän loppujen lopuksi olikaan hattuunsa tukehtuneen tytön kanssa. Hänelle ei tekisi ongelmaa toteuttaa noista mitään, mutta hänen oli ajateltava Mindaa. Jos Louhikorppi olisi poissa pelistä sen takia, että hän olisi leikannut mieheltä käden tai jalan irti, saattaisi tulla suuriakin ongelmia Mindan perään katsomisessa ja ylipäätään hänen saamisessa hereille. Mutta tokihan sitä pystyi soveltamaan. ”Minä olen teoriassa kuolevainen, mutta se jääkööt teorian tasoon. Minulle ei ole mikään ongelma toteuttaa ehdotuksiasi sen kannalta, mutta tarvitsen jonkun vahtimaan Mindaa, joten ei ole suotavaa, että täällä olisi yksi auttava käsi vähemmän” varjo totesi ja nousi seisomaan. Hän poimi noustessaan maasta paksuhkon oksan (halkaisijaltaan noin 4 senttiä) ja vuoli metallikynsillään sen toisen pään keihäsmäisen teräväksi. ”Käden lävistäminen riittänee näin kompromissina? Kylmä vesi on liian laimea ratkaisu, mutta jäsenen irti leikkaus on epäkäytännöllinen nyt, ehkä joskus toiste sitten” varjo puhui hattutytölle samalla kun käveli Louhikorpin vierelle, ”voisit herättää ystäväsi vähän lempeämmin, kuin minä Louhikorpin tämän jälkeen. Hänestäkin on enemmän hyötyä hereillä.” Yökyöpeli oli liian raukkamainen pelkuri kohdeltavaksi samalla tavalla kuin sotalordi, ja varjo ei ollut varma, kuinka kiintynyt hattuunsa tukehtunut tyttö oli pöllönaamaiseen ystäväänsä.
Varjo laskeutui Louhikorpin viereen. Hänen toinen polvensa oli maassa ja toinen jalka koukussa sen vieressä. Hän otti tukevan otteen puisesta pienkeihäästään ja iski sen voimalla läpi Louhikorpin kämmenestä. Yleinen Verdanialainen hyvää-huomenta-olet-nukkunut-liian-pitkään-ja-se-kostetaan –herätys, joka oli aina yhtä hauskaa toteuttaa.
|
|
|
Post by bao on May 29, 2010 18:10:34 GMT 3
Juonivat. Ilkeitä. Jännittävää. Jameren tehtävä. Kaunis lehti. Jännää.
"SLAÍNTE!!!!! KESHOOON MYU RAPUK RANTEGON SRUKI GOYNNÄ JUKAT'TEEN!!!!*" Vlad heräsi. Hän nappasti veitsensä liki samalla sekuntilla kun varjon veitsi koski hänen kämmeneensä, veitsellään hän teki viillon varjon suuntaan ja ponkaisi jalkansa kautta kyyryyn ja veti esiin toisen veitsen jostain kätköstään. Tälläkin veitsellä hän rupesi tekemään pistoja ja viiltoja varjoa päin välittämättä osuisiko jokin niistä. Ensimmäisellä veitsellä hän jäi suojaamaan suoritettuaan sillä tehdyn liikken loppuun.
Minun on tehtävä jotain. Hän ei saa valaansa pitää. Sielu täytyy kokonaan mustaksi muuttaa.
Jamireksi itseään kutsuva, lumppuläjältä näyttävä, loikki puusta alas ja Vladia päin. Lumppuläjä oli hyvin epämääräisesti kuvattava ilmestys. Selkeästi eläimellinen mutta kuitenkin jonkinlainen älynpilkahdus kulki pimeässä heikosti hohtavien silmien takana.
Tyhmä mies. Veitsiä. Oivoi, virhe. Pyhitettyä terästä. Eivät veitsiä. Aseita. Vaarallisia. Jumalallekkin. Tyhmä. Tyhmä. Täytyy estää. Lumppu otti hänkin esiin veitsen. Tai no se näytti veitsen muotoiselta aukolta jonka toisella puolella ei olisi muuta kuin pimeyttä. Veitsi ei ollut näitä perinteisempiä vaan tiivistettyä pimeyttä.
//Tuli taas vähän levotonta mutta syyt: Olin treeneissä, näin ku Voldemort kierrepotkua tehdessään kaatu persilteen vesilammikkoo, potkasin harjotuksii tehdessä sitä sitten rosvosektorille(en lujaa ja vahingossa) ja sit Eltsulla oli juoksemassa joku polttariseurue missä miehel oli balettihame..Näin ollen en ota mitään vastuuta
*en näe syytä tulkata tätä sillä tätähän saattavat eksyä lukemaan jotkut herkät ja nuoret ihmiset x)
|
|
|
Post by naakdu on Jun 9, 2010 15:14:37 GMT 3
"Käden lävistäminen… laimeampaa kuin pilkkominen, mutta kelpaa", tyttö vastasi varjolle salaa mielissään siitä, ettei toinen kallistunut kylmään veteen. Tyttö janosi nähdä hurmetta. Siitä tuntui olevan ikuisuus kun hänen omissa suonissaan vielä virtasi veri… tyttö huoahti äänettömästi. Hän nautti paljon enemmän varjoelämästään kuin elämästään ihmisenä, mutta silti häntä välillä kalvoi kaipaus, jokin omituinen tietoisuus siitä, ettei hänen kuuluisi olla tällainen. "En herätä häntä ollenkaan", tyttö lisäsi vielä hieman viiveellä viitaten Yökyöpeliin. Hänellä oli aavistus, että pöllöisä ystävä heräisi aivan pian ilman apuakin.
Tyttö ravisti ajatukset pois päästään ja keskittyi taas täysin siihen, mitä varjo puuhaili. Hän laski mielessään kolmeen, kun varjo valmistautui. 3... 2… 1… isku!
… ja korviahuumaava huuto, joka sai ystävämme Yökyöpelin loikkaamaan äkkiä pystyyn ja kiipeämään paniikissa lähimpään kuuseen. Hän ei tiennyt, mikä huuto oli ollut tai mistä se tuli, eikä todellakaan jäänyt ottamaan siitä selvää ennen kuin oli turvassa. Puusta hän sitten kurkki varovasti alas ja näki Vladin riehuvan. Mikä näitä ihmisiä, tai pikemminkin olentoja oikein vaivasi? Koko ajan tappelemassa. Yökyöpeliä pelotti seura, johon hän oli joutunut. Samassa hän huomasi, että samaisesta puusta, johon hän oli kiivennyt, tiputtautui alas jokin omituinen olento, ja entistä säikähtäneempänä kiipesi korkeammalle puuhun.
Hattuunsa tukehtunut tyttökin huomasi omituisen lumpun pudottautuvan alas puusta. Hän ei oikeastaan nähnyt olentoa, mutta kuuli sen kyllä. "Mitä sinä teet? Anna niiden tapella", tyttö kivahti olennolle.
// Whoo, olen elossa ~ en tiedä, kuinka usein pystyn täältä Saksasta käsin pelaamaan, mutta yritetään nyt aina välillä kirjoitella :3 //
|
|
|
Post by Aqwell on Jun 19, 2010 16:59:30 GMT 3
Varjosta tämä oli jopa huvittava reaktio. Louhikorppi siis todella aikoi toteuttaa lupauksensa. No mutta toistaiseksi tässä ei ollut mitään ongelmaa. Varjo oli taitava käyttämään käsiään nopeisiin puolustuksiin ja jos hän ei jaksaisi puolustautua, niin ainahan pystyi leikkimään katoamisleikkejä ja ilmestyä kiusaksi vaikka Louhikorpin taakse. Toistaiseksi hän käytti puolipysyvyyttään hyödyksi ainoastaan, kun ei jaksanut tai ehtinyt väistää. Oli helppoa antaa iskun vain mennä läpi, nyt kun vastustajana ei ollut Minda.
Mistä Varjo ei pitänyt, oli se erikoinen olento, joka yhtäkkiä keskeytti heidän välisen kamppailun, jota varjo ei itsessään vielä ollut tosissaan ottanut. Hän oli täysin samaa mieltä hattuunsa tukehtuneen tytön kanssa siitä, että heidän pitäisi antaa jatkaa, mutta jos kerran tämä henkilö, kuka liekään, halusi ottaa yhteen Louhikorpin kanssa, niin aina Varjo oli valmis katsomaan sivusta. Toisena syynä oli myös yökyöpelin herääminen, jonka hän oli sivusilmällä pannut merkille. Nyt kun ei tarvinnut juurikaan keskittyä siihen, mitä Louhikorppi teki, hän pystyi keskittymään siihen, että sai jonkun huolehtimaan siitä, että Minda saattaisi jopa herätä inhimillisellä tavalla. Varjo siis kadotti itsensä ja ilmestyi yökyöpelin taakse toiselle oksalle. ”Haluan, että vahdit Mindaa kun hän herää. Otan itse hänet irti puusta, koska te ette voi turvallisesti koskea hänen miekkoihinsa, mutta jonkun muun kuin minun on oltava hänen luonaan, kun hän herää” Varjo puhui rauhallisella äänellä ja oletettavasti säikäytti yökyöpelin, joka säikähti lähes kaikkea muutenkin, mitä hän oli pannut merkille.
//Hieman hassu tämä. On ollut vähän ongelmia koneelle pääsyn kanssa ja nyt on häiriötekijöitä//
|
|
|
Post by bao on Jun 19, 2010 17:11:24 GMT 3
Jamire sähisi muille ja nappasi Vladin vasemman käden taitavasti itselleen. Lähes silää nopeammalla liikkeellä lumppu vilsi käden auki olasta ranteeseen saakak, nuolaisi veitsensä terää ja sylkäisi avonaiseen käsivarteen. Käden haava rupesi umpeutumaan jättäen kuitenkin viitokohtaan ohuen tumman juovan. Vlad havaitsi koko tapahtumasta vain tajuttoman kivun käsivarressaan. "Mitä ?!!" Lumppu irrottautui ja viilsi kolme vaakaviiltoa olan läheisyyteen. "Hei hei sankaripoika" ja juoksi metsikköön. Siellä hän/se/Jamire katosi jättäen peräänsä vain mielenvikaisen naurun. Hänen mestarinsa olisivat nyt iloisia.
Vlad tarrasi automaattisesti käsivarteensa vaika jokainen viilto oli jo umpeutunut ja arpeutunut. Vaikka saastunut terä olikin vapauttanut hänet valoista ikuisiksi ei raivostunut mies sitä huomannut, hän loikkasi nyt täydessä sotatilassa lähemmäs aukion keskustaa ja otti paremman asennon varmuuden vuoksi. "KUKA TEISTÄ SE OLI?!! KUKA TEISTÄ?11!!!" Hän katsoi olkavarttaan, hänet oli nyt merkitty pimeyden omaksi ja vielä valatkin rikottu. Hänellä ei olisi toivoa omiensa parissa..Mikäli nämä löytäisivät saastuneet arvet..
|
|
|
Post by naakdu on Jun 20, 2010 22:00:00 GMT 3
Yökyöpeli oli toistamiseen pudota puusta kuullessaan Varjon äänen takaansa. Hän kuitenkin sai viime tingassa tarrattua kiinni oksasta ja säilytettyä tasapainonsa, mutta sydän tuntui hakkaavan kurkussa vielä siinäkin vaiheessa, kun hän viimein tajusi, ettei hengenvaaraa ollut. Varjo oli ilmestynyt hänen taakseen ilmeisen hyvissä aikeissa. "Tuota, huu, t-tietenkin", Kyöpeli piipitti hieman myöhässä korjaten asentoaan paremmaksi. "Hän tosin, hmm, herätköön ennen aamua." Aamuun oli vielä pitkä aika, eihän siitä ollut kauaa kun aurinko oli laskenut, mutta Yökyöpeli katsoi parhaaksi mainita asiasta. Hänellä ei ollut aavistustakaan, kuinka kauan Minda olisi tajuttomana, mutta jos aamu ehtisi valjeta… No, Yökyöpeli oli nimensä mukaisesti yöeläin eikä pystyisi päivänvalossa yhtään mihinkään.
Yökyöpeliltä jäi kokonaan näkemättä, mitä alhaalla tapahtui. Hattuunsa tukehtunut tyttö oli aluksi varsin pettynyt, kun Varjo jätti tappelemisen sikseen sattuneen häiriötekijän vuoksi, ja hän näytti hapanta naamaa - joskaan kukaan ei sitä nähnyt hatun takaa. Mutta sitten hänen ilmeensä kirkastui, lumppukasa kun pisti toiminnaksi. Viilto, verta, huutoa - sitten kaikki oli äkkiä ohi ja omituinen olento luikki takaisin metsän pimeyteen.
Jostain syystä tyttöä alkoi naurattaa suunnattomasi, kun Vlad vimmoissaan alkoi etsiä syyllistä tälle epäilemättä hyvin hämmentävälle ja omituiselle välikohtaukselle. Tyttö kikatti aukion laidalla katketakseen, makeammin kuin pitkiin aikoihin. Hänen mielestään Vlad ja hänen reaktionsa oli mitä mainiointa viihdettä. "Näytämmekö me sinusta epämääräiseltä lumppukasalta?", tyttö kihersi enemmänkin itsekseen kuin Vladille. Lausetta ei välttämättä edes kuulunut kunnolla muiden äänien alta.
|
|
|
Post by Aqwell on Jun 21, 2010 13:30:15 GMT 3
Hmph… Varjo olisi niin halunnut nähdä yökyöpelin putoavan jälleen. Olisihan se ollut reilu palkkio hänen yritykselleen. ”Kyllä hän ennen aamua herää. Muutama minuutti kun kivun lähde on poistettu” hän vastasi katsoessaan alas Louhikorpin puuhia. Hänestä oli perin huvittavaa katsella, kun toiset hankkivat itselleen ongelmia. Itsehän oli sellaisia mennyt vannomaan. Varjo ei tiennyt omaavansa ketään suojelijaa, mutta ilmeisesti jollakin muullakin oli kana kynittävänä tämän Louhikorpin kanssa.
Varjo vaihtoi jälleen paikkaa ja ilmestyi, ei kovin kauas, Louhikorpin taakse. ”Riippuu näkökulmasta” hän sanoi välinpitämättömästi hieman jopa huvittuneeseen sävyyn, ”Sinä olet yksi syyllinen, mennessäsi vannomaan, minä olen toinen, halusta kokeilla, aiotko todella pitää sen. Kolmas on hattuunsa tukehtunut tyttö, joka yllytti ja kannusti minua, joka itsessään oli viisasta, vaikkakin jokseenkin tarpeetonta, ja neljäs se minulle tuntematon henkilö, joka pahensi alkuperäistä ongelmaasi. Riittävätkö syylliset?” Neljä oli hyvä luku, perustuihan se Verdanialaiseen aikajärjestelmään. Ja täytyihän miehelle antaa vaihtoehtoja, mistä valita. Ei varjo suinkaan ilkeä ollut.
|
|
|
Post by bao on Jun 21, 2010 13:51:26 GMT 3
"Eli väitätte siis ettette tiedä MITÄÄN tuosta tuosta.."Raivostuneena miehen vaikeaselkoinen aksentti oli huomattavasti hallitsevampi ja kovinkaan moni ei saisi siitä selvää jolleivät puhuisi myös joitan itäisiä murteita.
Nämä muut eivät siis tienneet, että Vladilta oli juuri riistetty soturin kunnia? Helpottavaa miehen kannalta. Nyt hänen tarvitsisi vain saada käsivarsi peittoon niin hänen omat heimolaisensa eivät kävisi kimppuun. Hän laskeutui maahan toisen polvensa varaan ja mulkoili muita sen verran kuin kykeni nyt näkemään. Vaikka hänen alitajuntansa oli huolehtinut qin täyttymisestä ei tieot asisata ollut vielä miehen tietoista minää saavuttanut joten hön ei ollut päästänyt qitä tai muita energioita helpottamaan näköaistia.
Mies hengitti syvään, jos hän aikoisi saada selvyyttä asioihin hänen olisi rauhoituttava. Hänen puheistaan ei saisi mitään selvää jos hän puhuisi samaan tahtiin. Jopa petturi Diuyanilla oli ollut vaikeuksia yhteiselonkin jälkeen ymmärtää hänen puhettaan jos hän sortui puhumaan liian raskaasti omaan äidinkileensä aksentoituen.
Hän kurtisti kulmiaan, taas ajattelemassa Mustarastasta. Lopulta hän nousi ylös itsestään pitkän ajan kuluttua vaikka todellisuudessa melko ripeästi ja jäi seisomaan aukiolle hartiat lytyssä. "Osaatteko kertoa minulle mitään tästä neljännestä syllisestä?"
|
|