|
Post by Aqwell on Apr 10, 2010 13:56:40 GMT 3
Olisihan tämä pitänyt arvata. Jos ei jumalallinen olento, joka oli armosta hänelle suotu, niin sitten vihollinen. Myös yökyöpeli tuntui nauravan tälle idealle. Minda hymyili ja oli itsekin nauraa Dragomirille. ”Chesienda mír sienda mír hhenehair gche sienda eleínner * ” hän vastasi myötäillen Yökyöpeliä. Hän ei todellakaan kuulunut näihin kuroutadoreihin, mitä ikinään olivatkin.
Minda laski kätensä vasten kallioista maata ja köyristi selkäänsä venytellen. Hän myös oikoi molemmat siipensä ja tarkisti ne pääpiirtein mahdollisilta vahingoilta ja poisti niistä muutamia oksia ja lehtiä. Ei Nadejra toki olettanut löytävänsä murtumia tai mitään, mutta oli aina parempi tarkistaa se itse, kuin jättää tarkistamatta ja saada lääkärit peräänsä sen tekemään. Vaikka hän olettikin, ettei täältä löytyisi ketään, joka sitä tekisi, se oli silti jäänyt tavaksi. ”Sienda sér gsaresnawérene chem mír sienda mír hhenehair? ** ” hän kysyi yökyöpeliltä, koska oli edellisen nauramisen perusteella päätellyt, että hän saattaisi tietääkin. Ainakin oli mahdollista, että miehellä olisi arvaus siihen, koska Dragomir sitä ei huomattavasti ollut keksinyt. Tosin olihan se mahdollista, että nyt kun suljettiin pois kaksi muuta mahdollisuutta, hänkin ehkä pääsisi jäljille totuudesta.
//*Chesienda mír sienda mír hhenehair gche sienda eleínner [(che)esien(dg)a mii(rh) sien(dg)a mii(rh) hhe’ehai(rh) (gch)e sien(dg)a eleiinne(rh)] = En ole yksi heistä ** Sienda sér gsaresnawérene chem mír hhenehair? [Sien(dg)a see(rh) (gs)aressaweere’e (ch)em mii(rh) hhe’ehai(rh)? = tiedätkö mikä mina olen?//
|
|
|
Post by bao on Apr 12, 2010 20:22:46 GMT 3
Siipinainen kielsi olevansa kuroutadori. Grigor huokaisi ja rentoutti itseään hieman. Ja sitten kuuli hihitystä. Pöllömies vaikutti nauravan hänelle. Vlad oli valmiina sieppaamaan puukkonsa ja pakottamaan naurun loppumaan mutta tajusi itsekin olevansa melko naurettava. Ensin hän palvoo toista olentoa ja sitten onkin valmiina hyökkäämään samaisen olennon kimppuun. Hän hymähteli itsekin muutaman kerran.
Nainen tuntui tiedustelevan kyöpeliltä josko tämä tuntisi naisen rodun.
Oli kyllä hyvä kysymys. Tai siis mikä Minda oli? Kuroutadoreihin ei tosiaankaan viitannut muu kuin siivet. Eikä taistelun enkelinkään kuvaus tarkalleen häneen olisi sopinut. Siivekkäistä ihmisen kaltaisista olennoista kyllä oltiin kerrottu ja Grigor oli kuullut niistä matkoillaan ennen muttei ollut painanut niistä mitään mieleensä. Ainoat siivekkäisiin liittyvät tarut Louhikorppien perinnetiedossa kertoivat vain taistelun enkeleistä…Ja nykyään kuroutadoreistakin
Vlad yritti koota itseään. Menneisyyskohtaukset pahenivat vain. Ja aiheuttivat sekavuutta. ”Nae kunja ba meehr shanku bem°zur”* Vlad mutisi.
*Tämä ei voi olla hyväksi. (Vlad viittää kohtausten uusiutumiseen)(enkä jaksa yrittää säätää lausunta ohjeita tolle kun kielen luonti on kesken ja useat äänteet toimii vasta lausuttuina)
|
|
|
Post by naakdu on Apr 14, 2010 20:57:51 GMT 3
Kyöpelin ilme vakavoitui heti kun häntä puhuteltiin; hän ei varmaankaan ikinä tottuisi siihen, että joku muu kuin henkiolento katsoi häneen. Elävien katseet olivat niin paljon tarkkaavaisempia, ne näkivät aivan eri tavalla, ne kysyivät, kyseenalaistivat - ja no, olivat eläväisempiä. "Ee- et ainakaan kuroutadori", Yökyöpeli aloitti toivuttuaan äkillisen kysymyksen aiheuttamasta henkisestä jäätymisestä. "Et myöskään, mm, ihminen, etkä enkeli liioin. Olet kyllä joku puolilajinen, huu, hmm, jos saan sitä sanaa käyttää", pöllömies näytti pohtivalta ja vilkuili Mindaa puolittain kulmiensa alta. Hän ei uskaltanut kohdata naisen katsetta, vaan puhui leualle. "Mutta tarkemmin… nad… ei, en sittenkään ole varma. En, huu, miten sitä sanotaan? Mieleni ei tiedä." Yökyöpeli ei enää muistanut sitä hassunkuuloista nimeä, jonka oli joskus jollekin puolilajiselle rodulle kuullut, eikä lähtenyt arvuuttelemaan. "Olen tavallaan samalla tasolla Louhikorpin kanssa." Se lipsahti, Yökyöpeli oli kuullut lauseen viereisesessä kylässä hiipparoidessaan viikko sitten, ja oli siten tuoreessa muistissa. Normaalisti hän ei olisi verrannut itseään kehenkään.
// vähän sekava, pahoittelen ^^'' //
|
|
|
Post by Aqwell on Apr 15, 2010 19:59:00 GMT 3
Minda hymyili huvittuneena, kun Yökyöpeli listasi lajeja, joita hän ei ollut ja joihin hän mahdollisesti kuului. Hän myös aloitti oikean lajin nimen, mutta ei ilmeisesti muistanut loppua. Kunhan ei sekoittaisi häntä Najedroihin, sen Minda kyllä ottaisi loukkauksena. He olivat aivan eri laji, kuten kumpikin asiaa painotti. "Sienda sér hlesiede sienda ainn, Nad *" hän sanoi ja yritti kannustaa Yökyöpeliä jatkamaan. Itse Minda ei sitä suurimmalla todennäköisyydellä pystyisi sanomaan syistä, joita oli vaikea selittää. Nadejrasta oli kuitenkin varsin hauskaa leikkiä arvailuleikkejä, varsinkin, jos vastapuoli ei ollut Verdanialainen.
Minda siirtyi hetkeksi tarkkailemaan ympäristöään. Hän nosti oikean kätensä aavistuksen koholle ja antoi katseensa keskittämisen jäädä, jolloin mieli ei enää keskittynyt siihen, mitä näki, vaan siihen, mitä ilma kertoi missäkin olevan. Hän käänsi kättään aavistuksen oikealle ja levitti tutkittavaa aluetta käden mukaisesti ja sitten saman vasemmalle. Hän tarkisti kerralla kapeamman alueen, jotta kykeni ylettämään sen pidemmälle. Hänen ilmainvaltiain alueensa ** ei ollut vielä sanonut kenenkään lähestyvän, mutta aina oli hyvä tarkistaa sen ulkopuolisiakin alueita. Joskus oli liian myöhäistä paeta tai tehdä mitään, jos raja oli rikottu.
// * Sienda sér hlesiede sienda ainn[Sien(dg)a see(rh) (Hl)esie'e sien(dg)a ainn, Na'] =Aloitit oikein, Nad [Na'] ** Ilmainvaltiain alue = Ilma elementtisen Nadejran (ja Einéren ja Aqwelin) ympärillä oleva alue, jonka ilmaa he hallitsevat ja tarkkailevat jatkuvasti. Laajuus riippuu olennon vahvuudesta ja siitä, kuinka paljon muita ilmaelementalisteja on ympärillä. Suurenee ja kutistuu ilmainvaltijaan tahdosta. Lähinnä luovat sen, jotta ilma heidän ympärillään pysyy, eikä lähde, koska ilmaelementalistit (Verdanialaiset ja ilma-Aqwelit) ovat hyvin riippuvaisia ympärillään olevasta ilmasta ja jos se ei ole riittävän lähellä ilmaelementalisti yleensä ahdistuu voimakkaasti.//
|
|
|
Post by bao on Apr 15, 2010 21:34:08 GMT 3
Pöllömiähellä näytti olevan jonkin sortin aavistus naisen lajista ja nainen kehoittikin toista jatkamaan, Vlad katseli sitä hieman ulkopuolisen tunteen kanssa. Hän hivenen hätkähti kun paljastui, että pöllö tiesi hänen olevan Louhikorppi. "Meenj? Siis kuinka..?" Hän oli ihmeissään..Tosin hänhän oli ollut hetken ilman viittaa tatuointi paljaana ja vähänkin ihmisten historiaa lukenut osaisi yhdistää sen...
Nainen liikutti kättään hyvin vähäisesti. "Mitä teet?" Oli aina parempi olla tietoinen muiden kyvyistä ja heikkouksista, omituisempiakin liittoumia..ja verikostoja, kuin heidän metsäaukealle kokoontunut kolmikkonsa oli. Ja puhuen lähinnä itselleen "Mitä me teemme täällä? Onko tämä jokin Slaíten Kohtalon juoni? Missä tolkku, ei ainakaan minun päässäni...Jeeema shuikenryo'také jdoor Slaínte.."Mietinnät päättyivät sadatteluun Grigorin äidinkielellä.
|
|
|
Post by naakdu on Apr 16, 2010 21:13:55 GMT 3
Yökyöpelillä oli hieman tajuta ymmärtää, mitä Minda halusi häneltä. Hän kyllä ymmärsi, mitä nainen oli sanonut, mutta... 'aloitit oikein'? Miksei Minda kertonut sitten oikeaa vastausta? Pöllömies oli hämmentynyt. Pitikö sitä nyt ruveta arvaamaan, sitäkö nainen halusi? Kyöpelistä ajatus oli vaivaannuttava, hän joutui niin harvoin tällaisiin tilanteisiin ettei oikein osannut toimia niissä ja tiedosti koko ajan epävarmuutensa.
"H-haluatko sinä, että yritän arvata?" Pöllönkasvo kysyi ja käänsi päätään vinoon niin kuin vain linnut voivat kääntää. Hiuksiin sidotut tiu'ut helisivät vaimeasti kun hän teki niin. "En ole hyvä arvaamaan... Se siis alkoi na.. na? Tuota noin.." Kyöpeli alkoi kävellä edestakaisin, kuin purkaakseen paineitaan liikkumiseen. "Na niin kuin najadi? Ei, najadikaan et ole, kaikkea muuta", mies tuumaili siinä kävellessään. Hän näytti siltä, kuin puhuisi puoliksi itsekseen ja puoliksi Mindalle, sillä hänen katseensa ei ollut oikein kohdistettuna mihinkään. "Se oli kuitenkin lähellä najadia? Najedra?" Kyöpeli alkoi ajatuksissaan kiertää lähellä olevaa puuta. Kierros, toinen kolmaskin kului ennen kuin hän jatkoi pohdiskeluaan: "Ei ehkä kuitenkaan najedra. Nad.. nade... nada... nad? Nad jotain."
Hiippari pysähtyi ja näytti onnettomalta, sillä hän ei tosiaankaan saanut päähänsä sitä sanaa, jota etsi, vaikka aavistus hänellä kyllä oli. "Voisitko kertoa, ei minusta ole tähän."
Päätettyään epätoivoisen arvailun Yökyöpeli sattui kuulemaan Grigorin mutinat. Kuten useimmillä yöeläjillä, hänelläkin oli loppujen lopuksi tarkka kuuloaisti - välttämätön selviytymiskeino pimeässä. Louhikorpin sanat jotenkin saivat Kyöpelin ajatukset liikkeelle, ja hän arasti ihmetteli: "Hmm, totta puhuakseni minäkin mietin, mitä me täällä teemme.. tai oikeastaan, mitä te teette täällä.."
|
|
|
Post by Aqwell on Apr 16, 2010 23:05:44 GMT 3
Ketään tuntematonta ei tällä hetkellä ollut lähipiirissä. Eläimiä kyllä löytyi, mutta niillä ei ollut juurikaan merkitystä nyt. Dragomir kuitenkin onnistui keskeyttämään hänet kysymyksellään. ”Chesienda mír sienda mír chechemi * ” hän lausahti nopeasti ja veti kätensä kiinni. Hän ei ollut täysin varma, pystysikö selittämään sitä, vai ei, joten päätti olla edes yrittämättä. Nyt hän kuitenkin pystyi taas keskittymään siihen, mitä Yökyöpeli puuhasteli. Hän oli ilmeisesti päätynyt arvailemaan, vaikka oli jäänyt vaille myöntävää vastausta. Heti, kun pieni mies oli maininnut lajin Najedra, Minda jännittyi ja murisi uhkaavasti. Yökyöpeli vaikutti olevan omissa ajatuksissaan ja oli ehkä sanonut sen vahingossa, mutta Nadejralle oli suuri loukkaus tulla kutsutuksi Najedraksi. Sama päti toisinpäin. Lopulta Yökyöpeli kuitenkin kielsi sen ja murina laantui, vaikka ilme olikin vielä, ei niitä ystävällisimpiä.
Minda yritti pitää itsensä suurin piirtein rauhallisena. Hän hengitti muutaman kerran syvään silmät kiinni ja pian hänen ilmeensä oli huomattavasti rauhallisempi. ”Chesienda mír verenn dedejill. Sienda sér henehh sienda sérzám chesaresnanid, ih sienda sér derien gsaresna ** ” hän vastasi Yökyöpelille, joka joko saisi jatkaa arvailujaan tai jättää väliin. Hän ei itse tälle voinut mitään.
Miesten syventyessä syvällisempiin keskusteluihin Minda pysyi hiljaa. Hän oli täällä sattumalta, eikä jokaisen tarvinnut tietää sitä, jottei hänelle kävisi huonosti. Oli kuitenkin mahdollisuus, että jompikumpi heistä lavertelisi hänen hengissä olostaan Vendaneille ja siitäkö vasta soppa syntyisi. Jos täällä oli joku heikäläisistä, hän olisi jo varmasti tunnistanut Mindan, sen verran kuuluisa hän Verdaniassa oli. Saakoot miettiä rauhassa, mitä miettivätkin, mutta Minda ei kohtaloon uskonut, tietyistä teknisistä syistä, joita hän karttoi kaiken mahdollisuuden mukaan. Itse asiassa hänen ”kartettavat” lista oli suhteessa hyvin suuri: siihen kuuluivat muun muassa hänen oma äitinsä, Verdanian johtaja, Mirco (tosin siihen hän harvoin kykeni), tekniset syyt olla uskomatta kohtaloon (joita hän ei itsekään halunnut ajatella) ja ties kuinka moni muu. Mindan ehkä pitäisi listata ne kaikki ja laittaa lappu Chinnoreaan *** väliin talteen ja lisätä tai poistaa sitten aina tarvittaessa asioita.
// * Chesienda mír sienda mír chechemi = En mitään ** Chesienda mír verenn dedejill. Sienda sér henehh sienda sérzám chesaresnanid, ih sienda derien gsaresna = En voi sanoa. Sinun on arvattava itse, jos haluat tietää *** Chinnoreas on Mindan kaikkitietävä muistivihko, jonka kanssa hän yleensä käy keskusteluja. Sitä ei voi käyttää kukaan muu, koska se tunnistaa käyttäjänsä veren. Chinnoreas väittää tietävänsä kaikkiin kysymyksiin, kaikilta ajoilta, vastaukset, mutta hän itse sanoo, ettei hänellä ole lupaa vastata kaikkiin kysymyksiin.//
|
|
|
Post by bao on Apr 18, 2010 21:32:27 GMT 3
"Hänestä" Vlad teki nyökkäyksen naista kohden "En tiedä, itse päätin perääntyä taktisesti ihmisten ulottumattomiin.. Jostain syystä he eivät tule tänne". Lausetta seurasi olkien kohautus. "Koko elämälläni ei ole pitkään aikaan ollut minkään laista suuntaa, että silleen. Olen vain kuljeksinut yksin yrittäen saada menneisyyden vangituksi takaisin mielen perukoille". Grigor yllätti itsensä puhumalla näin paljon tuntemattomassa seurassa. "Jos nainen ei kerro meille mikä hän on, etkä sinä ole varma? Niin kerrotko millainen olento sinä sitten olet? Kavahdut katsetta etkä halua itseäsi huomattavan, tottunut pakenemaan ja piiloutumaan enemmän kuin taistelemaan...Voisi kuvitella..." Vlad muisti miehen tiu'ut , niistä tuli mieleen kellot ja koristeet joita käytettiin Rangalla ja nevalla pitämään vainajat poissa. Olisikohan pöllömiekkonen vain pelkuri?
//36 h nukkumati, pt-skaban voitto, ranteet tuplana, voin vain miettiä montako asia/kirjoitusvirhettä tuli.//
|
|
|
Post by naakdu on Apr 19, 2010 11:50:29 GMT 3
Kyöpeli oli pannut merkille, miten Minda muuttui kireämmäksi heti hänen lausuttuaan nimen 'najedra'. Mitä hänellä oli najedroja vastaan? Kyöpeli mietti hetken, mutta tiesi, ettei uskaltaisi kysyä asiaa suoraan ja jätti sen sikseen. Leikki saattaisi ryhtyä vaaralliseksi, parempi jättää najedrat vastaisuudessa mainitsematta. Yökyöpeli ei halunnut ikävyyksiä.
"Siinä tapauksessa jään vastausta vaille, huu, niin sanoakseni.." Yökyöpeli sanoi Mindalle äänessään haikeutta ja tukahdutettua uteliaisuutta. Minda kai halusi kiusata häntä, kun jätti kertomatta - tai sitten se oli joku omituinen tapa. Pöllömies ei takertunut siihenkään, vaikka asia jäikin häiritsemään häntä.
"Huu, ihmiset pelkäävät metsää. Suurin osa. Siis, suurin osa ihmisistä pelkää, tuota, metsää, siksi he eivät, hmm, tule tänne", Yökyöpeli takellellen valisti Vladia. "He pelkäävät tuntematonta. Kylissä ja kaupungeissa on, näin sanoakseni, turvallisempaa heille." Kyöpeli hetken seisoi yhdellä jalalla, sillä hänen toinen jalkansa oli puutunut. Sitä sattui vähän väliä. "Olet siis vaeltaja? Huu, itse asiassa se selittääkin paljon. Vaeltajia onkin ties minkämoisia." Tieto ei yllättänyt Kyöpeliä. Vaeltajissa tosin oli se huono puoli, että he olivat arvaamattomia. Ties mitä salaisuuksia kätkeytyi tuonkin miehen kiltin taakse...
Sitten mies käänsi keskustelun häneen, pöllöön. Se sai hiipparin hätkähtämään niin pahasti, että hän menetti tasapainonsa ja kaatui. Hän ei ollut suunnitellut, että joutuisi mahdollisesti kertomaan jotain itsestään. "Anteeksi, anteeksi.. Niin, totta, huu, hänestä en tiedä", Yökyöpeli aloitti kierrellen samalla kun nousi ylös turpeesta. "Mitä minuun tulee, minä... tuota..." hän piti tauon. Mitä hän itsestään kertoisi? Hän oli tavallaan vaeltaja, sen ehkä voisi sanoa. Mutta hän oli myös yöllinen hiippari, suojelija, myytti, eikä kuitenkaan ollut mitään. Mitä tällainen kummajainen voisi kertoa itsestään?
Kyöpelin lause jäi kesken, sillä hän tunsi äkkiä sen tutun kylmän tunteen. Kuin hiipivän kuiskauksen. Se sai hänet yleensä valppaaksi, mutta nyt hänestä alkoi äkkiä tuntua vain turvalliselta - hän nimittäin tiesi, kuka oli tulossa. Hattuunsa tukehtunut tyttö, hänen kumppaninsa, oli mitä ilmeisimmin hyvin lähellä. Tavallinen ei olisi huomannut sitä kylmää auraa, jota varjo-olento mukanaan kantoi, mutta ajan saatossa Kyöpeli oli oppinut tuntemaan sen ja tiesi tarkkaan, että tyttö ei voinut olla kaukana.
|
|
|
Post by Aqwell on Apr 19, 2010 16:41:26 GMT 3
Minda kyllä keskittyi siihen, mistä miehet keskustelivat, vaikka ei itse aikonut ottaa osaa siihen. Syynä oli lähinnä se, ettei hän tiennyt, miksi oli täällä, kunhan oli. Jos sitä lähtisi selittämään, siitä tulisi ensinnäkin hyvin pitkä selitys ja toisekseen varsin epäselvä ottaen huomioon, kuinka paljon hän ei pystyisi sanomaan. Ne asiat oli yksinkertaisesti kierrettävä tai jätettävä sanomasta, mikä saattoi herättää kysymyksiä, joihin hän ei pystyisi vastaamaan, mutta siinäkin oli omat ongelmansa. Ei koskaan voinut varmalla sanoa, mitä kukakin kysyi ja mikä ketäkin kiinnosti ja, koska Yökyöpeli oli olento hassuimmasta päästä, hän saattaisi lähteä utelemaan suljettuja asioita.
Joku ilmestyi Mindan ilmainvaltain alueelle ja Nadejra oli pystyssä alta aika yksikön. Hänkin tunsi tämän tunteen: se lähti varjo-olennosta. Niistä hänellä oli kaikkea muuta kuin hyviä kokemuksia viime ajoilta ja itsessään sellaisen ilmestyminen sai hänet valpastumaan. Hän ei pystynyt tarkalleen sanomaan, tunsiko hän juuri tämän varjo-olennon, mutta oletti asian olevan niin. Yksi heistä tuntui kulkevan hänen kannoillaan taukoamatta ja juuri se oli saada Mindan hengiltä ennen tänne tuloa. Minda murisi ja seisoi puoliksi hyökkäävässä asennossa. Hän oli yleensä suht rauhallinen, mutta tietyissä tilanteissa, joihin tämä nyt luettiin, hän saattoi käyttäytyä hyvinkin aggressiivisesti. Kaikesta huolimatta Nadejra yritti pitää itsensä kasassa vielä. Hän ei voinut olla varma, oliko kyseinen varjo se sama vai ei ja, jos se ei ollut, niin ei ollut mitään syytä saada itseään sellaiseen tilaan, jossa kukaan ei häntä enää kestänyt. Mindan korviin kantautui tuttu nauru ja automaattisesti hän syvensi asentoaan ja valmistautui kutsumaan miekkansa esille. Mitä hän ei tiennyt, oli, että nauru oli kuulunut hänen omasta päästään, eikä kukaan muu ollut kuullut sitä. Oikeastaan se oli vain muisto, joka oli lauennut tämän tilanteen myötä, mutta sitähän ei kukaan voinut hänelle mennä sanomaan, eihän kukaan muu ollut kuullut sitä.
//Ja tällä kerralla ei suomennettavia osioita ^^ Vähän helpotusta teidänkin elämään //
|
|
|
Post by bao on Apr 19, 2010 21:36:35 GMT 3
//Nyt oon kyl vähä pettyny ku ei ollu mitään mistä mennä sekaisin ja kämmiä xD//
Nainen oli vaistonnut jotakin ja pöllömieskin näytti valppaammalta lopetettuaan lauseen kesken. Jotakin oli siis tulossa, olisiko se sitten hyvä? Vlad hylkäsi samantien ajatuksen Tounaoon vaipumisesta, jos hän olisi Tounaossa ja kohtaukset alkaisivat uudelleen hän hukkuisi Shān Huāhuìn unikuviin. Sitä paitsi hän tiesi jo, että joku oli tulossa ja Grigorilla oli siihen asti aikaa valmistautua. Nainen vaikutti kireältä. hyvin kireältä. "Siivekäs, yritä hillitä itsesi. Mikäli se on jotain helvetin perimmäisistä koloista meikäläinen pitää siitä kyllä huolen mutta jos päästät itsesi tilaan missä et havaitse ympäristöä tai vihollisen Kyochya niin olet jo hävinnyt taistelun". aolipas hän nyt puheliaalla tuulella.
|
|
|
Post by naakdu on Apr 21, 2010 11:57:42 GMT 3
Yökyöpeli ei enää ollenkaan kiinnittänyt huomiota Grigoriin ja Mindaan, sillä lähestyvä varjolainen vei kaiken hänen huomionsa. Pöllömiehelle kävi näin useinkin; hän koskaan ollut samalla tavalla tietoinen ympäristöstään niin kauan, kuin hän tiesi odottaa jotakin. Kunhan hänen kumppaninsa pääsisi paikalle, asiat olisivat paremmin. Sitten hän voisi taas rentoutua ja tuntea olonsa turvallisemmaksi.
Hattuunsa tukehtunut tyttö eteni metsässä melko nopeasti, eikä ihmekään - se oli varjo-olento vailla kunnollista, fyysistä ruumista, joten se pystyi kulkemaan puiden läpi niin halutessaan. Eteneminen ei ollut sen enempää juoksemista kuin kävelemistäkään, tyttö pikemminkin lipui eteenpäin niin kuin aaveet yleensä lipuvat. Se ei juurikaan pysähdellyt, sillä se tiesi, että Yökyöpeli oli lähistöllä ja halusi palata hänen luokseen. Sillä ei ollut paljonkaan kerrottavaa retkestään - retki oli ollut tavanomainen tarkkailukierros läheisessä kylässä. Kyläläiset eivät olleet edes huomanneet pientä tytön henkeä kulkemassa kaduilla, eikä se ollut mikään yllätys: tavalliset ihmiset harvoin kiinnittivät huomiota varjo-olentoihin vaikka ne tanssisivat heidän neniensä alla. Joskus kävi niin, että joku näki tytön, ja silloin kylässä huhuttiin kummittelusta seuraavat pari vuotta. Tytön mielestä sellaiset tapahtumat olivat oikeastaan aika hauskoja, vaikka Kyöpeli niistä aina varoitteli ja paheksui välillä tätä tytön leikkiä. Varjo-olento hymyili ajatuksilleen, mutta sen hymy jäi näkemättä keneltäkään - vaikka paikalla olisikin sattunut olemaan joku, hymy peittyi aina silinterin alle, joka oli tytön kasvoja vasten ja joka oli hänet tukehduttanut silloin kauan sitten..
Tyttö saapui sen puun luokse, jonka oksalle oli jättänyt Yökyöpelin lähtiessään, mutta pöllömiestä ei näkynyt siellä. Se oli epätavallista; kyöpeli yleensä aina odotti tyttöä siinä, missä oli luvannutkin. Tyttö tuhahti, ja kuunteli ympäristöään. Hattu peitti sen näkyvyytensä, joten sen oli parempi luottaa kuulo- kuin näköaistiin. Se arveli tietävänsä, mihin suuntaan Kyöpeli oli mennyt, ja lähti oikeaan suuntaan.
Puiden lomasta pian näkykin tumma hahmo, jonka Yökyöpeli heti tunnisti. "Huu, hmm, sinä sitten tulit", pöllömies mutisi nähdessään varjon puun takana.
|
|
|
Post by Aqwell on Apr 21, 2010 18:20:10 GMT 3
Dragomir yritti saada häntä kokoamaan itsensä ja rauhoittumaan, mutta oikeastaan vain pahensi tilannetta. ”Sér chesienda sér gsaresna chechemi * ” hän sanoi hyvin pahaenteisellä äänensävyllä murinan lomassa. Ja se oli totta. Dragomir ei tiennyt hänen lajiaan, joten oli oikeastaan typerää mennä sanomaan mitään sellaista. Mitä enemmän hän raivostui ja menetti itsensä, sitä varmemmin hän voittaisi sen nimenomaisen varjo-olennon. Viimekerralla hän oli ollut valmiiksi niin heikko, ettei hänen päihittämisensä ollut ollut temppu eikä mikään kellekään, joten sitä ei periaatteessa laskettu. Toisaalta oli halpamaista mennä hyökkäämään sellaisen kimppuun, joka oli viimeisen viikon ollut nukkumatta ja suunnattoman rasituksen alla, koska ei itse voinut sille mitään. Siitä Minda halusi kostaa, ja siitä hän kostaisi. ”Sér chesienda sér vennerire dennedéz dennechem sienda sér dedejill sienda sér vennerirenidoer ** ” Nadejra lisäsi kuin varoituksena. Sekin oli oletettavasti totta, tosin Minda ei tiennyt, kuinka taitava Dragomir oli.
Varjo ilmestyi puidenlomasta ja Minda pysyi paikallaan. Hän ei koskaan hyökännyt heti, vaikkakin usein hänen ei heti -aika määritelmänsä oli huomattavasti lyhyempi aikaväli, kuin muilla. Jokin kuitenkin ei täsmännyt. Varjo oli huomattavan lyhyt, jopa Yökyöpeliin verrattuna, eikä sillä ollut sitä raivostuttavaa virnettä naamallaan, jota Minda oli odottanut. Oikeastaan tällä ei näkynyt kasvoja ollenkaan, sen lisäksi se tuntui olevan huomattavasti käsin koskettelemattomampi olento, kuin se, josta Minda ei pitänyt. Tosin miksi ihmeessä sillä oli hattu naamallaan? Ei sillä, että Minda olisi sen kasvot välittänyt nähdä, mutta se oli kuitenkin jokseenkin omituista. ”Chem fe quém sér sienda sér hhenehair? Chesienda sér hhenehair chér quém sienda mír uecende sienda sér dennesienda hhenehair *** ” Minda kysyi edelleen selkeästi uhkaava paino äänessään. Hän ei pitänyt varjoista ja syystäkin, joten tämän oli parempi vastata ja pian. Minda ei aina ollut erityisen kärsivällistä sorttia. Hän oli kuitenkin vaihtanut asentoaan vähän vähemmän hyökkäävään, vaikka pystyikin koska tahansa liikkumaan mihin suuntaan tahansa hyvinkin nopeasti. Nadejraa jäi hyvin paljon häiritsemään se, kuka loppujen lopuksi oli nauranut, niin kuin se? Siinä olikin sitten pohdittavaa loppuyöksi.
// * Sér chesienda sér gsaresna chechemi = sinä et tiedä mitään ** Sér chesienda sér vennerire dennedéz dennechem sienda sér dedejill vennerirenidoer= sinä et kykene siihen mihin sanot kykeneväsi *** Chem fe quém sér sienda sér hhenehair? Chesienda sér hhenehair déz siendachem sénner = Mikä ja kuka sinä olet? Et ole hän joka oletin sinun olevan //
|
|
|
Post by bao on Apr 21, 2010 22:53:24 GMT 3
Nainen selkeästi tiennyt mitään Louhikorppien sotalordeista. "Nainen, kykenen enempäänkin"*. Vlad päätti kuitenki olla itse kiihtymättä ja siirtyi kauemmas muista tavalla mitä ihmissilmä olisi luullut varjoksi tai tuulen liikuttamaksi aineeksi. 'Mokoma puolilajinen..' Päätöksestään huolimatta Vlad oli hivenen närkästynyt kun sipinainen kehtasi arvostella häntä, hän oli sentään taistellut voitokkaasti helvetin syvimmn piirin olentoa vastaan. Ja hän oli Lóng wūyā Hevosmieli, ehkä vaarallisin Louhikorppien sotalordeista ja kenties olisi siirtynyt johtajaksi jollei olisi tapahtunut erästä pientä välikohtausta Kuroutadorien kanssa...
Aukealle ilmestyi jonkin sortin kummitus. Niitä ei Grigor säikähtäisi, varsin harmittomia useimmiten mutta koskaan ei voinut olla varma. Hänen oli pakko rikkoa jälleen lupaus itselleen ja hän vaipui Tounaoon saadakseen yhteyden aukiolla oleileviin sieluihin. Yönäkönsä hän menettäisi loppuyöksi ja pariksi seuraavaksikin jollei lepäisi mutta jäipähän hänelle silti ihmistasoinen näkökyky ja muut aistit.
//*Kuvitelkaa sellainen oikein Jallemainen äänensävy//
|
|
|
Post by naakdu on Apr 24, 2010 13:07:20 GMT 3
Hattuunsa tukehtunut tyttö ei heti reagoinut mitenkään Yökyöpeliin. Varjolainen vain seisoi paikallaan puolittain puun takana - se tosin näytti enemmän leijumiselta kuin seisomiselta, vaikka tytön jalat kyllä olivatkin ihan maan pinnan tasolla. Se tiesi, että aukiolla oli muitakin kuin Yökyöpeli, eikä voinut olla ihmettelemättä, miten se oli mahdollista, sillä pöllömies ei melkeinpä koskaan ottanut kontaktia keneenkään. Jotain oli täytynyt tapahtua, jotain hyvin omituista. Aave ei muistanut koskaan pelänneensä mitään tässä varjoelämässään, mutta kummallinen tunne, joka sen sisällä myöri, oli hyvin häiritsevä... Mutta mitä jo kerran kuollut voisi muka pelätä? "Keitä..?" Tyttö kysyi pöllöisältä kumppaniltaan. Aaveen ääni oli muutenkin hiljainen, ja naaman peittävä silinteri vaimensi sitä entisestään, joten ääni kuului hädin tuskin. Yökyöpeli kyllä kuuli kysymyksen, sillä hän oli tottunut kuuntelemaan tarkasti, mitä tytöllä oli sanottavanaan, ja ymmärsi mitä tyttö sillä tarkoitti. Heidän välillään tuntui vallitsevan jonkinlainen koskematon yhteys, eikä monia sanoja välttämättä aina tarvittu juurikaan kommunikointiin. Pöllömies kumartui tytön puoleen, ja yritti puhua niin hiljaa, etteivät Minda ja Louhikorppi kuulisi keskustelua. "Huu, toivon, että se oli vain sattumaa. Toinen heistä on vaeltajamies Grigor, siivekäs nainen on Minda. En heistä tiedä enempää..." Yökyöpelin kuiskiminen oli yhtä hidasta kuin hänen puheensa, mutta tyttö oli tottunut siihen. Sanat eivät kuitenkaan rauhoittaneet henkiolentoa ollenkaan. Se kyllä oli saanut juuri paljon enemmän tietoa paikallaolijoista ja siitä, mitä oli tapahtunut, kuin mitä sivustakuuntelija olisi voinut arvata. Mutta vieläkään se ei tiennyt tarkkaan, miten tähän tilanteeseen oltiin jouduttu, eikä sitä, olivatko Grigor ja Minda jollain tapaa vaarallisia. Yökyöpeli ei tuntunut myöskään tietävän vastausta jälkimmäiseen, muuten hän olisi maininnut asiasta.
Yökyöpeli käännähti säikähtäneen näköisenä, kun Minda äkkiä kysyi jotain. Hän nyt vasta taas tajusi, miten tärkeää olisi koko ajan pitää Mindaa ja Grigoria silmällä. Hattuunsa tukehtuneen tytön saapuminen oli sekoittanut hänen ajatuksensa täysin, ja olisi voinut kostautua. Tyttö sen sijaan ei näyttänyt reagoivan mitenkään ulkoisesti Mindan sanoihin, seisoi vain edelleen paikallaan kuin patsas. Vaikka tyttö ei ollut kunnolla fyysinen olento, se ei silti ollut mitenkään erityisen läpikuultava, ainakaan yövalaistuksessa, niin että sitä olisi hyvinkin voinut luulla patsaaksi. Kun tyttö ei vaikuttanut siltä, että aikoisi vastata, Yökyöpeli avasi suunsa sen puolesta. "Hattuunsa tukehtunut tyttö on, hmm, ystäväni. Ette varmaankaan tunne häntä." Yökyöpeli käytti tarkoituksella tytöstä puhuessaan aina sanaa 'hän', vaikka kaikki muut käyttivät yleensä tytön kaltaisista sanaa 'se'. "Kumpikaan. Hmm, ystäväni ei ole pahantahtoinen."
|
|