|
Post by Aqwell on Apr 3, 2010 13:12:10 GMT 3
Dragomirin yritys puhua Verdaniaa jäi tosiaan yrityksen puolelle. Murre teki tutunkin kuuloisista sanoista jotain aivan kummallista ja niiden joukosta löytyi sanoja, joita Minda ei ollut koskaan kuullutkaan. Ja kuitenkin Mindan toinen äidinkieli oli Verdania, vaikka hän ei kaikkia sanoja kyennytkään lausumaan ja hänen aksenttinsa oli hyvin Aqwell-kieleen kallistuva. Jotain Nadejra kuitenkin ymmärsi, hän tosin ei ymmärtänyt, miten ne liittyivät asiaan millään tavalla. Taistelun enkelit, olennot, joista Minda ei ollut koskaan kuullutkaan, oli ehkä selkeimmin ymmärrettäviä sanoja, myös ystävän hän ymmärsi. Miten nämä kaksi liittyivät toisiinsa? Joko mies oli pahasti erehtynyt hänestä, tai Mindalta oli mennyt hyvin paljon ohi.
Seuraavaksi mies sitten höpötti jotain kirouksista. Mindalle tuli entistä vahvemmin sellainen käsitys, ettei tällä miehellä ollut ihan kaikki kotona, tai sitten hän vihasi näitä Kurou-mitäliekään henkilöitä hyvin paljon. Kuutta kirousta nimittäin ei kenenkään pitänyt edes kestää, jos sitä katsottiin. Tosin olihan toki mahdollista, että tämä oli taas joku niistä asioista, jotka eivät liittyneet Verdaniaan ja sen omiin ongelmiin sitten mitenkään. Varhais Verdanialaiset kiroukset olivat oletettavasti hieman vahvempia, kuin nämä, mistä tämä puhui, ja oletettavasti vähän oli liian suppea määre. Minda oli hyvin kummastunut ja katsoi Dragomiria toinen kulma kurtussa. Hän oli oikeastaan jopa huvittunut tästä tilanteesta. Koska myös tässä henkilössä, joka oli pudonnut puusta, oli jotain enemmän vähemmän hullua. Nadejra se ei ollut, mutta jonkin sortin puoliolennoksi Minda sen silti luokitteli. Ulkomuodossa oli jotain kummallista. ”Chem sér sienda sér hhenehair? Fe quém?* ” Minda huusi tälle kummajaiselle vähän kauempaa. Lähemmäs hän ei aikonut, koska ei ollut niin hullu, että menisi lähelle pelkäävää olentoa, jonka lajia ei tuntenut. Siinä saattoi käydä yllättävän huonosti ja siitä hänellä oli enemmän kuin tarpeeksi vähemmän positiivisia kokemuksia.
// * Chem sér sienda sér hhenehair? [(hc)e(gn) see(rh) sien(dg)a see(rh) hhe’ehai(rh)?] = mikä sinä olet? Fe quém? [fe quee(m)] = ja kuka? //
|
|
|
Post by bao on Apr 3, 2010 13:48:06 GMT 3
Puusta pudonnut otus pyysi Vladia laittamaan veitsen pois. Hän tarkasteli hetken otuksen linnun silmiä eikä nähnyt niissä mitään arveluttavaa. Tai siis ne olivat linnun silmät eikä Grigor enään arvostanut lintujen palvojia kovin korkealle mutta siis.
Hän siirsi veitsikätensä hetkeksi selkänsä taakse. Tämän jälkeen hän nappasi hahmoa hartioista ja nosti otuksen pois risukosta. Otuksesta sai paremman kuvan sen ollessa ulkona risukosta. Ainakaan kokonsa puolesta se ei näyttänyt uhkaavaan ketään.
”Mimmoinen otus sinä oikein lienet? Et selkeästi ole niitä kirottuja pettureita mutta olet kuitenkin lintujen heimoinen, vai valehtelevatko silmäni? Vai oletko loitsinut itsellesi linnun silmät?”. Vetämättä henkeä välissä hän jatkoi. ”Osaatko verdaniaa? Valkoisien Siipien Kantaja ei ymmärrä minun murrettani, enkä ihmettele yhtään…”
//Jooh, etttä näin : D Kiitokseni ettei Kyöpeli lähtenyt livistämään vaan antoi nostaa itsensä risujen keskeltä//
|
|
|
Post by naakdu on Apr 3, 2010 14:15:19 GMT 3
Kyöpeli kuuli Mindan äänen kauempaa. Hän ei ymmärtänyt sanoja, mutta äänensävystä arvasi, että nainen kysyi häneltä jotakin. Yökyöpeli ei vastannut vielä mitään, sillä hänen oli hyvin vaikea keksiä, mitä vastaisi sellaiselle henkilölle, josta ei tiennyt, mitä kieliä tämä ymmärtäisi. Pakene, pakene, hänen jokainen solunsa vain huusi.
Yökyöpeli oli kai sittenkin liian peloissaan, että olisi lähtenyt karkuun. Hän vain säpsähti pahasti kun Gregor kumartui nostamaan hänet risukon toiselle puolelle, ja näytti kerta kaikkiaan pöllämystyneeltä. Kukaan tuntematon ei koskaan, koskaan ollut onnistunut koskemaan häneen hänen tahtomattaan. Miten hänen koko sisäinen puolustusjärjestelmänsä oli pettänyt hänet näin pahasti, ettei ollut pakottanut häntä pakenemaan jo aikoja sitten? Yökyöpeli ei ymmärtänyt. Tämä oli aivan uutta hänelle. Nyt hän seisoi siinä aivan liian lähellä Louhikorppia, joka kuulosti lintumiehen korviin vihaiselta tivatessaan häneltä kysymyksiä. Hän oli liian ymmällään vastatakseen niihinkään kysymyksiin, tuijotti vain. Yökyöpeli sentään tässä vaiheessa tajusi mennä reilusti kauemmas Drogomirista. Hän luikahti irti miehen otteesta ja höyhenten pöllähdyksessä oli muutaman metrin päässä silmät laajenneina kauhusta, kyyristyneenä niin, että näytti kaksin verroin lyhyemmältä kuin mitä oli.
Hetkeen hän ei sanonut mitään. Sitten hän sai tuotettua jotain pientä ääntä ja vastasi yllättäen Louhikorpin jälkimmäiseen kysymykseen: "Huu, y-ymmärrän verdaniaa jonkin verran, mutta en osaa sitä puhua sen enempää kuin sinäkään, luulisin." Hän huokaisi syvään, kuin tuonkin kakistaminen ulos olisi vaatinut suuria fyysisiä ja henkisiä ponnistuksia. Hän otti muutaman hiipivän askeleen viistosti sivummalle, niin, että pystyi näkemään paremmin nadejran, joka oli jäänyt Drogomirin taakse. Hän nappasi viereisen puun oksalta lehden ja pyöritteli sitä sormissaan, samalla kun liikehti levottomasti. "Mitä hän huusi äsken, hmm, tiedätkö?", Yökyöpeli kysyi Drogomirilta viitaten nadejraan. Pöllömies ei vieläkään ollut esittäytynyt, ja hän tiesi sen kyllä, mutta esittäytyminen tuntui hänelle vielä täysin mahdottomalta.
|
|
|
Post by Aqwell on Apr 3, 2010 14:29:55 GMT 3
Minda nojasi otsaansa toiseen käteensä ja yritti olla hymyilemättä ylen määrin. Nämä molemmat siis osasivat Verdaniaa, mutta eivät silti osanneet. Heillä oli siis mitä oletettavimmin suurempi ongelma ymmärtää häntä, kuin hänellä heitä. Minda otti jälleen esille lehtiön ja kynän ja kirjoitti uuden lapun ”Kyllä minä teidän kieltänne kirjoitan. En vain puhu sitä”. Tällä kertaa hän ei jaksanut välittää käsialasta ja se oli hänelle tyypillistä koukeroista käsialaa, joka oli jopa luettavaa, koska hän ei kirjoittanut pikakirjoitusta. Nadejra repi paperin irti lehtiöstä, rutisti sen ja heitti päin Dragomiria. Tuulen avustama paperitollo lensi varsin nopeasti, mutta suurta voimaa siihen ei saisi tekemälläkään, paitsi muutamaa kepulikonstia käyttäen. Eihän Minda toki ilkeä ollut, ainakaan vielä.
Hän kirjoitti myös toisen lapun: ”kysyin mikä sinä olet ja kuka sinä olet”. Tällä lapulla hän heitti sinistä pöllömiestä. Lappuleikit olivat suorastaan hauskoja välillä, etenkin tähtääminen ja osuminen oli Mindan mieleen. Hän ei ollut täysin käsittänyt, mitä hauskaa siinä oikeastaan oli, kun osui toiseen, mutta jotain ratkiriemukasta siinä piili. Ehkä se kuului näihin eläimellisiin piirteisiin, mitä Mindalta löytyi vaikka muille jakaa, tai sitten juuri ne inhimilliset piirteet tekivät sen. Lumipallot ajoivat saman asian. Itse asiassa ne olivat jopa hauskempia, koska oli aina se mahdollisuus, että pallo läsähtäisi jonkun naamaan, toisin kuin paperitollo, joka ei hajonnut.
|
|
|
Post by bao on Apr 3, 2010 18:17:55 GMT 3
Pöllömiekkonen oli siis vähintääkin yhtä pihalla kuin Dragomirkin. "Olettaisin, että hän kysyi Kuka ja Mikä sinä olet. Näihin kysymyksiin voisitkin vastata..."
Nadejra oli tällä välin taas kirjoittanut lappusen jonka tähtäsi Dragomirille. "Ymmärrätte siis?". Dragomir kysyi Mindalta yrittäen katsoa tätä silmiin. "Niin, olettehan Te sentään taistelun enkeli, joka on valinnut vaatimattoman Hevosmieli Lóng wūyān kokelaakseen.."
Dragomir uskoi edelleen naisen olevan taistelun enkeli, tätä mielikuvaa häneltä ei hevillä saataisi pois. Se oli iskostettu liian hyvin Louhikorppien parissa sotalordien mieliin.
"Oletan ettei yritelmäni käyttää verdaniaa onnistunut. Te taistelun enkelit annoitte meille Louhikorpeille, ylpeille idän taistelijoille, Shān Huāhuìn, pyhän tunturin. Tunturi on nyt peitetty vääräuskoisten verellä. Tämä, että arvoton Lóng wūyā näkee enkelin ei voi merkitä muuta kuin, että olette hyvillänne, että saimme pidettyä Shān Huāhuìn.." Vlad olisi jatkenut mahtipontisen ja kunnioittavan välimaastossa poukkoilevaa lörpöttelyään pidempääkin mutta muisti sitten taas pöllöolennon. Joka ei vieläkään ollut esittäytynyt. Hyvin epäkohteliasta. Mutta sen Dragomir myönsi oudokkeen eduksi, että vaikka tällä olikin naamio hänen silmänsä eivät olleet peitettyinä.
Hän vaikeni ja jäi seisomaan paikoilleen ensimmäistä kertaa Diuyanin kuolemaa edeltävän hetken jälkeen epävarmana. Piru,taas hän ajatteli saastaista petturi Kuroutadoria. Vlad sylkäisi maahan,sanoi "Diuyan mustarastas" ja astui sylkensä päälle. Hyvin yleinen tapa idässä päin kun osoitettiin jonkun petturuuden tasoa.
//aiqa kökköö tää mun sepitelmä mut...//
|
|
|
Post by naakdu on Apr 3, 2010 19:48:44 GMT 3
Tarkkaillen Yökyöpeli seisoi puun vieressä. Jos hän olisi saanut päättää, hän olisi ollut puun latvassa. Lintuperspektiivistä pystyi helposti tarkkailemaan molempia henkilöitä samaan aikaan, täällä alhaalla hän joutui jatkuvasti vilkuileman Dragomirin ja Mindan välillä. Nyt katse oli kiinnittynyt enimmäkseen Mindaan, joka näytti kirjoittavan jotakin. Kohta jo lensi pieni liidokki kohti. Pöllömies nappasi sen ilmasta hämmentyneenä ja avasi sen. "Anteeksi, mutta... en osaa lukea", hän joutui kertomaan. Hän osasi lukea ainoastaan muutamaa salakieltä ja vanhoja hautakirjoituksia, sillä tarvitsi niitä käydessään Tuonpuoleisessa. Mutta vaikka hänellä oli melkein koko maailman aika käytössään, hän ei ollut opetellut lukemaan sen enempää. Yleensä Hattuunsa tukehtunut tyttö tulkkasi hänelle kaikki muut tekstit, mutta tyttö ei ollut nyt paikalla. Kyöpelistä tuntui äkkiä siltä kuin toinen puolikas häntä olisi poissa. "Huu, voinet tulkita sen minulle?", hän kysyi arasti Drogomirilta ja heitti lapun eteenpäin. Hän ihmetteli miehen seuraavaa puhelitaniaa, ilmeisesti mies kertoi omasta menneisyydestään.
Sitten Yökyöpeli veti syvään henkeä, ennen kuin vastasi vihdoin kysymykseen, jonka molemmat, sekä Minda että Dragomir olivat esittäneet jo kahteen kertaan - vaikkakaan Kyöpeli ei vielä tiennyt, että Minda myös oli sitä kysynyt. "Niin, hmm, Louhikorppi, voin kyllä vastata. Tiedän, että sinä olet Louhikorpin Dragomir ja hän Minda-Nahren", hän aloitti epävarmasti oikein tietämättä, kuinka tuiki tuntemattomille esittäydyttiin. "Minä puolestani... hmm, minua kutsutaan Yökyöpeliksi." Hän puhui hitaasti ja piti usein puhuessaan pitkiä taukoja. Hänellä ei itsellään ollut kiire ikinä minnekään - paitsi joskus harvoin pakoon - ja se kuului hänen puheestaankin. Nopeampaan puheeseen tottuneen saattoi olla hankala tietää, milloin hän aikoi vielä jatkaa puhumista. "Huu, Yökyöpeli on siis nimeni, ainakin sillä nimellä te voitte minut nyt tuntea, hmm."
|
|
|
Post by Aqwell on Apr 3, 2010 20:27:25 GMT 3
Dragomir onnitui taas menemään Mindalta yli hilseen. Hän kyllä ymmärsi sana, mitä mies sanoi, mutta ei todellakaan tiennyt, mitä hän niillä tarkoitti. Taistelun enkeli hän ei ollut, eikä hän ollut tullut tänne ottamaan ketään kokelaaksi mihinkään, kunhan oli tullut, tai oikeastaan tuotu. Mindan ilme oli todella näkemisen arvoinen, kun Dragomir jatkoi. Ihmetyksellä ei ollut rajaa. Mitä tolkutonta tuo mies höpisi? Tunturien peittäminen verellä kuulosti hänen menneisyydeltään, jos tunturin vaihtoi kaupungiksi, mutta oletettavasti ne kaksi asiaa eivät liittyneet toisiinsa millään tavalla.
Minda kirjoitti lapun: "Anteeksi, mutta en nyt täysin ymmärtänyt, mitä ajat takaa tällä. Ensinnäkin minä en ole taistelun enkeli ja toisekseen minulla ei ole hajuakaan, mitä puhutte." Hän taitteli lapusta lennokin ja heitti sen kohti Dragomiria.
Myös pöllömie oli esitellyt itsensä vihdoin yökyöpeliksi. No mutta siinä vasta vaikeasti lausuttava sana. Mindaa nauratti jo pelkkä ajatus yrittää lausua se. Mutta oli Nadejralla toinenkin idea. Laitetaan tämä yökyöpeli lausumaan hänen koko nimensä, jos hän sen tietää. "Sienda sér gsaresnawérene sér bráni sienda mír ennar?*" hän kysyi yökyöpeliltä mahdollisimman selkeällä ääntämyksellä ja mahdollisimman lähellä Verdaniaa olevalla painotuksella. Sanatkin olivat suunnilleen samat molemmissa kielissä ja Mindan muistien mukaan tarkoitus oli loppujenlopuksi sama.
//* Sienda sér gsaresnawérene sér bráni sienda mír ennar? [Sie(nd)a seer (sg)aresnaweerene seer (br)aani sie(nd) miir ennar] = Tiedätkö sinä kaikki nimeni? //
|
|
|
Post by bao on Apr 3, 2010 20:37:48 GMT 3
Naisen keskittyessä enemmän Yökyöpeliksi esittäytyneeseen otukseen Dragomir ihmetteli saamaansa lappua; Mitä ihmettä, nainenhan vastasi taistelun enkelin kuvausta vaikka nyt olikin lyhyempi kuin kirjoitukset kertoivat menneisyydestä,siniset viirut selittyivät hyvinkin sotamaalaukseksi ja mustat silmät taas kertoivat enkelin nähneen julmiakin asioita. Dragomir käänsi päätään hämmentyneenä. Sitten häneen mieleensä hiipi kammottava ajatus, jos siipinainen olikin Kuroutadorien lähettämä kostaja! Grigor otti muutamia vaivihkaisia askeleita taaksepäin. Hän idiootti oli mennyt vielä pljastamaan, että halveksi Diuyanin petturuutta ja että hän nimenomaan oli sotalordi Louhikorpeista, vielää itse Hevosmieli Lóng wūyā. Vihatuin kaikista Louhikorpeista.
Hän otti vielä muutaman askeleen taaksepäin kunnes oli viittansa luona. Mies puki sen äkkiä päälleen ja tunnusteli, että siihen piilottamansa aseet olivat paikoillaan. Siellä olivat, mutta mahtaisiko tavallinen karkaistu teräs vahingoittaa kostajaa jos siivekäsnainen oli kostaja
//Selkään sattuu ja matikka kusee//
|
|
|
Post by naakdu on Apr 4, 2010 20:22:46 GMT 3
Oli tavallaan häiritsevää, ettei Yökyöpeli voinut tietää, mitä Minda sanoi Dragomirille. Yökyöpelillä ehkä oli pöllönsilmät, joilla näki hyvin pimeässä, mutta ihmeisiin hän ei pystynyt - hän ei nähnyt, mitä paperitolloissa luki. Mindahan oli saattanut ehdottaa vaikka jotain hyökkäystä… Tai ehkei sittenkään, siivekäs ei vaikuttanut sellaiselta, joka suunnittelisi salaliittoa selän takana. Toisaalta koskaan ei voinut olla liian varovainen. Siitä Kyöpeli puolestaan yllättyisi, jos Dragomir suunnittelisi jotain hämäräperäistä, mies vaikutti juuri sellaiselta henkilöltä.
Kun Minda puhutteli Yökyöpeliä, pöllöhiippari joutui kuuntelemaan tarkkaan. Hän mietti hetken, oliko ymmärtänyt kysymyksen oikein, ennen kuin vastasi: "Huu, hmm, en, totta puhuakseni." Hän oli jokseenkin varma, että nadejra oli kysynyt jotain siihen suuntaan, tiesikö hän naisen koko nimen. Kysymys oli ollut tarpeeksi yksinkertainen ymmärrettäväksi. Yökyöpeli mietti vain, miksi nadejra halusi koko nimensä kertoa. Toiset kai olivat valmiimpia avautumaan.
Yökyöpeli ei voinut olla siirtämättä huomiotaan Lohikorppiin, kun mies otti muutaman askeleen taaksepäin ja näytti jotenkin paljon kauhistuneemmalta kuin aikaisemmin. Nyt se kaivoi viittaansa ja heitti sen päälleen. Oliko hän lähdössä? Yökyöpeli mietti. Yhdellä viitan heilautuksesta kilttiin pukeutuneesta miehestä tuli heti paljon uhkaavamman näköinen. Vaatteilla sai ihmeitä aikaan.
|
|
|
Post by Aqwell on Apr 4, 2010 20:53:56 GMT 3
Harmi. Hän ei siis voinut härnätä Yökyöpeliä sillä, että hän oletettavasti lausuisi sen päin honkia. Sitä oli niin huskaa kuunnella, kun joku, joka ei puhunut Verdaniaa tai muuta Aqwell-pohjaista kieltä yritti lausua Verdanialaisia, lähinnä Aqwell-kielen lausumistapaan pohjautuvia nimiä. Niissä takkuilivat jopa Verdanialaiset, jotka eivät koskaan olleet puhuneet tai harjoitelleen Aqwell-kieltä. Minda huitaisi kättään merkiksi siitä, ettei sillä ollut väliä sitten. Se oli ollut vain kysymys. Hän istui jälleen maahan toinen jalka koukussa, toinen maan tasalla, tosin koukussa oli sekin.
Sillä välin, kun Minda oli keskittynyt Yökyöpeliin ja ajatuksiinsa Dragomir oli saanut viitan takaisin ylleen. Nadejra ei pelännyt viittaheppuja, joten hän ei pahemmin hätkähtänyt muutosta. Viitat olivat yleisiä myös Verdaniassa, ehkä siksi, tosin varsin epäkäytännöllisiä välillä. Koristuksena niitä suosittiin taisteluissa, mutta silloin olivat kyseessä ammattilaiset, jotka todella osasivat taistella viitta päällä. Dragomirin ilmeessä oli kuitenkin jotain erikoista. Se ei ollut aivan yhtä, miten sen nyt sanoisi, ystävällinen? Siinä oli joku muuttunut. Minda kallisti päätään ja katsoi Dragomiria kysyvästi. "Mi mi mi? * " hän kysyi Dragomirilta ja toivoi, että hän ymmärsi murretun sanan. Oliko hänen lappusensa muuttanut hänen käsitystään entistä vääremmäksi?
//* Mi [mi]= lyhenne sanasta Chemi=Mitä. Mi mi mi on myös eräänlainen sanonta, joka tarkoittaa sana paria "mitä nyt" käytössä yleisesti koko Verdaniassa//
|
|
|
Post by bao on Apr 4, 2010 21:13:10 GMT 3
"Yritän luokittella mikä olet" Dragomir sanoi kiinnittäen katseensa mahdolliseen kostajaan.
Nainen tosin oli istahtanut eikä näyttänyt vaaralliselta mutta mistäs sitä ikinä tietää. Koko yö oli muutenkin mennyt metsään, kirjaimellisesti.
Iltapäivällä Vlad oli vielä ollut maantiellä kuljeksimassa Koska hänen ruumiinsa tuotti nopeasti lämpöä hän oli päättänyt kulkea ilman viittaa niin, että selän tatointi oli näkyvissä. Ihmisiä tai muita olentoja ei ollut ollut näkyvissä joten Grigor ei ollut ollut huolissaan että hänet tunnistettaisiin Louhikorpiksi. Pahaksi onnekseen läheisen kylän päälliköllä oli koulutettu haukka joka oli ollut metsästämässä...Kylä oli lähettänyt kunnon vastaanottokomitean. Kaksikymmentä miestä aseistuksineen.
Se, että osa oli ollut tarpeeksi typeriä hyökätäkseen erillisenä laumana oli koitunu Grigorin eduksi. Hän oli onnistunut tappamaan miehistä viisi ja haavoittamaan seitsemää ennen kuin oli joutunut perääntymään metsään. Syvemmälle metsään maastoutuessaan hän olih uomannut omituisia merkkejä puiden rungoissa ja että ihmiset olivat jäämässä taakse ja perääntymässä metsästä.
Ja nyt hän oli täällä,kahden omituisen hyyypiön kanssa metsässä, jota ihmiset välttivät, keskellä yötä ja toinen hypiöistä saattoi uhata hänen sieluaan. Taas näitä päiviä, hän tuumi itsekseen.
//looool, tosi huonoa tekstiä mutta ehkä annatte anteeksi//
|
|
|
Post by naakdu on Apr 6, 2010 11:10:52 GMT 3
Dragomirin käyttäytymisessä oli nyt jotain outoa, eikä Kyöpeli keksinyt, mitä. Hän ei edelleenkään luottanut kumpaankaan paikalla olevaan, mutta uteliaisuus oli herännyt siinä määrin, ettei hän enää pakenisi. Ainakaan yhtä kärkkäästi kuin aluksi. Häntäkin totta puhuen kiinnosti, mikä Minda oli, ei vain ollut uskaltanut kysyä sitä suoraan. Toivottavasti siivekäs ei nyt kuitenkaan paljastuisi Louhikorpin pahimmaksi viholliseksi. Sellaistakin sattui. Yökyöpeli ei tahtonut joutua kahden taistelevan olennon väliin, etenkään kun kumpikaan ei ollut ihminen. Hän värähti ajatuksestakin, kyykistyi taas, ja tarkkaili tapahtumien etenemistä.
|
|
|
Post by Aqwell on Apr 6, 2010 11:50:26 GMT 3
Minda katsoi huvittuneesti hymyillen Dragomiria ja nojasi leukansa käsiinsä. Yrittäkööt rauhassa luokitella. Huomaa pian, että se onkin vaikeampaa, kuin miltä päällepäin näyttää, hän ajatteli. Harva tseasiassa osasi suoraan sanoa, mikä hän oli, jos ei ollut saanut Verdanialaista koulutusta, tai ei itsessään ollut Verdanialainen. Tietyt piirteet kyllä olivat selvät, joten mahdotonta se ei ollut. Oli sitten eri asia, jos kumpikaan miehistä ei edes tuntisi sitä pohjalajia, jota hän oli. "Dennechem sienda sér hhenehair de sér nahdi?" Minda kysyi uteliaaseen sävyyn, jossa selkeästi kuului se, että hän oli enemmän huvittunut tilanteesta, kuin uhkaava. Kun kerran olivat osoittaneet ymmärtävänsä häntä, niin saakoot ymmärtää jatkossakin. Puhuminen oli aina hauskempaa, kuin kirjoittaminen, etenkin, jos pystyi lausumaan sanoja niin hankalalla tavalla, ettei toinen ymmärtänyt. Siinä oli jokin oma viehätys nähdä toinen hyvin kummastuneena ymmärtämättä sanaakaan siitä, mitä olit juuri hänelle sanonut.
//Lyhytt... Dennechem sienda sér hhenehair de sér nahdi? [(d)enne(ch)em sie(nd)a seer hhe'ehai(rh) (d)e seer nahh'i = Mihin sinä olet päätynyt? //
|
|
|
Post by bao on Apr 7, 2010 13:49:13 GMT 3
Siivekäs nainen kysyi jotain. Grigorin mieli rekistöröi kysymyksen tarkoitukseksi tiedustella mihin lopputulokseen hän ihmettelyssään oli päätynyt "En tiedä vielä...Oletko kuroutadorien kostaja?"
Parempi kai asia oli tokaista suoraan kuin odotella, että kostaja hyökkäisi. jos se siis kostaja oli. Tässä omituisessa maan kolkassa mistään ei voinut olla varma. Ei itää muttei kuitenkaan länttäkään.
Lännessä häntä ei oltu huomattu Louhikorpiksi edes bordellissa...Täällä päin pystyi hädin tuskin kulkemaan kaapu päällä illan hämyn aikohin toreilla joutumatta todistelemaan olevansa ihminen, mitä hän ei todellakaan ollut. Kaukana siitä, Louhikorpit olivat ehkä kenties geneettisesti lähempänä mustia haltioita, drowneja tai jäätikön suden palvojia
Mutta mikä tuo nainen oli? Pöllömies vaikutti harmittomalta vaikakkaan ei hänkään ihminen ollut.
|
|
|
Post by naakdu on Apr 10, 2010 8:56:23 GMT 3
Mindan kysymys jäi ymmärtämättä Yökyöpeliltä. Hän näytti hetken hämmentyneeltä, vaikkei suoraan ollutkaan tässä keskustelussa mukana, mutta sai sitten muuta mietittävää kun Grigor hetken miettimisen jälkeen vastasi. Grigorin puhetta Yökyöpelin oli paljon helpompi ymmärtää kuin Mindan. Itämaalainen aksentti kuitenkin oli loppujen lopuksi lähempänä niitä kieliä, joita yöpöllö oli kuullut elämässään eniten.
Koska sanat oli helppo ymmärtää, niihin oli myös helppo reagoida. Yökyöpeli väkisinkin päästi muutaman korkean, hinkuvan vingahduksen, ja yritti turhaan peittää ne laittamalla kädet suunsa eteen. Hän yritti pysyä hiljaa, mutta ei voinut tälle puuskalle mitään. Se oli nimittäin naurunpuuska. Yökyöpeli nauroi.
Kuroutadorien kostaja! Mindako? Minda, joka puheen perusteella oli aivan toiselta puolelta maailmaa kuin lintuja palvovat kuroutadorit! Jos Yökyöpeli oli hetki sitten vielä pelännyt henkensä tähden näitä kahta, tämä sai hänet hetkeksi unohtamaan pelkonsa. Mindalla ehkä oli sulkaiset siivet, jotka saattoi yhdistää näihin lintujenpalvojiin, mutta Yökyöpeli saattoi vaikka vannoa, ettei naisella ollut mitään tekemistä sen heimon kanssa.
"Ei hän ole kuroutadorien kostaja", Yökyöpeli hihitti itsekseen. "Eihän?", hän lisäsi vielä hiljaa jo vakavoituneena.
|
|