|
Post by lonelywolf on Oct 30, 2007 18:28:39 GMT 3
((Eli Aqwelin kanssa sovittu peli ^.^))
Haukotus kaikui tyhjässä linnansalissa missä Ziró makoili väsyneesti erään puupöydän ääressä viinikuppi kädessään. "Mikä ihme oikein sai minut palaamaan tänne, luulin olevani matkaaja enkä pysy yhdessä paikassa kovinkaan pitkään." mies puhui itsekseen hiljaa, katsellen jäänsinisillä silmillänsä hienoja koristetauluja salin seinillä, haukotellen jälleen isosti. Ziró kostutti hieman huuliansa, ja joi kertaheitolla viinin alas kurkustaan, yskähtäen sen päälle sen polttaessa hieman kurkussa. "Voinko olla vielä jotenkin avuksi arvon Lordi?" eräs palvelustyttö sanoi tullessaan saliin kantaen uutta viinipikaria kädessään. "Meia, älä minusta huolehdi, voit mennä kyllä, sillä sinun palvelusaikasi on jo aikoja sitten päättynyt, mutta viiniä kyllä voisit tuoda hieman lisää jos vain jaksat." Ziró sai sanottua ja kääntyi tyhjän viinikuppinsa puoleen.
Palvelustyttö katosi hetkessä, mutta ei kauaakaan kulunut kun hän jo ilmestyi uudelleen miehen viereen. "Arvon Lordi, voisit hieman vähentää tuota juomistasi, tai muuten sinusta ei ole mihinkään huomenna." Meia sanoi kujeilevasti ja jatkoi: "Tuo on nimittäin jo kolmastoista pikari minkä juot tyhjäksi." Ziró käännähti katsomaan tyttöä ja virnisti. "Minä kun luulin että se olisi vasta ollut kymmenes." hän sanoi naurahtaen, ja viittasi toista lähtemään. Mies katseli palvelustytön perään hieman aikaa, ennen kuin taas kääntyi viininsä puoleen, kulauttaen senkin alas kurkustaan kerta heitolla, ja naurahti. "Vai muka kolmastoista, pikemminkin kolmas, siltä se tuntuu ei toi.." hän virnisti sanoen, mutta keskeytti pian kuullessaan ääntä salista. Hetkessä Zirón silmät välkähtivät jäänsinisinä, ja hän punoi tulesta maagisen liekehtivät miekan käteensä huudahtaen: "Kuka siellä! Parempi tulla esiin, kuin että tulen itse noutamaan sinut!"
|
|
|
Post by Aqwell on Oct 30, 2007 19:25:19 GMT 3
(( Ehkä hieman outo näin aloitukseksi ja ihan muutenkin))
Angelika seisoskeli linnan hallissa yhden tukipilarin takana siihen samalla nojaten. Nuori Aqurae pyöritteli toista miekkaansa käsissään ja kuunteli samalla jonkun toisen salissa olevan puheita ja muitakin ääniä mitä salissa kuului. Kuinkakohan kauan siitäkin on taas kulunut kun tänne tulin. Vielä ainakaan ei ole mitään ihmeellistä tapahtunut hän ajatteli hiljaa itseksen ja käänsi katseensa kattoon vaikkei mitään liinan alta nähnytkään. Angelica oli vaipunut syvälle omiin ajatuksiin ja jätti taas huomioimatta muun maailman
Nuori Aqurae oli liian keskittynyt omiin ajatuksiinsa eikä siksi huomannut liinan liukuvan pois hänen silmiltään ja tyttö näki katon, mutta samassa hänen silmissään säpsähti ilkeästi ja Angelikan Sai set -miekka putosi hänen käsistään käsistän ja osui helähtäen maahan. Angelica taipui kaksinkerroin maahan ja sai lopulta korjattua ja kiristettyä huivinsa takaisin niin että se tälläkertaa varmasti pysyisi paikoillaan. Neiti poimi pudonneen aseensa maasta ja nousi takaisin seisomaan. Tosin hänen epäonnekseen joku muukin oli kuullut miekan kilahduksen lattiaan ja ei ilmeisesti pahemmin kaivannut mitään yllätyksiä.
" Olet yllättävän varovainen arvon Loordi" Angelica sanoi kuuluvalla äänellä ja nojautui takaisin seinään "Sinä olet ilmeisisti myös hyvin vahva kun pystyt luomaan noinkin mahtavia miekkoja magialla". Aqurae tiesi tarkalleen missä toinen oli sillä äänet jotka salissa kaikuivat paljastivat toisen olinpaikan ja jos hän yrittäisi hyökätä Angelicalla olisi hyvä mahdollisuus väistää tai torjua tulevat iskut, tosin hän ei tiennyt kuinka nopea toinen oli tai jos hän käyttäisi jotain muuta taikaa niin ei olisi varmaa pystyisikö hän sen torjumaan. Neiti pysyi silti tyynen rauhallisena vaikka osittain arvasikin toisen seuraavan reaktion "Ja saanen vielä kysyä ajattelitko todella tulla hakemaan minut täältä tietämättä mikä minä olen?" Angelica vielä kysyi pitäen äänen edelleen samanlaisena hyvin tasaisenhillittynä ja vakaana. Itseasiassa nuori Aqurae odotti toisen hyökkäystä jostain syystä, sillä hän halusi myös testata kuinka nopea hän itse oli toiseen verrattuna.
|
|
|
Post by lonelywolf on Oct 30, 2007 20:01:15 GMT 3
Ziró säpsähti kuullesaan nuoren neidon äänen kantavan vastausta takaisin hänen huutamalle kysymykselle. "Miksi piileskelet kuin varas varjoissa!? Onko sinulla kenties salattavaa, kun et tuo itseäsi esiin?" mies huusi takaisin. Susimaagi alkoi olla hermostunut, sillä hänen ei todellakaan tehnyt mieli tapella linnan sisällä, siitä vain tulisi sotkua aikaan. Ziró päästi irti magian lähteestään ja miekka katosi hänen kädestänsä, tämän istuuntuessa takaisin pöydän ääreen. "En tiedä mitä teet täällä linnassa tähän aikaan, tai miten olet päässyt edes sisälle, mutta minulla on vielä viiniä jäljellä kannussa, ja haluaisin saada sen pois, joten laske aseesi ja tule juomaan kanssani." hän viimein lausahti kylmällä äänellä.
Mitään sanomatta, Ziró kaatoi itsellensä uuden kupin lämmintä viiniä, mutta kaatoi myös toiseen kuppiin, tietämättä miksi edes vaivautui niin tekemään. "En tiedä mikä olet, mutta tavallinen ihminen et ole, sen minä haistan sinusta jo kaukaa. Ja viinisi jäähtyy." mies sanoi hiljaa, mutta silti tarpeeksi kovaa, saaden sanat taas kaikumaan salissa. Tällä kertaa Ziró ei juonutkaan pikariaan tyhjäksi, vaan pikemminkin tuntui vain tuijottavan tummaan nesteeseen. "Mikä on nimesi neito? Ja mistä tulet?" susimaagi lausahti, siirtämättä katsettaan pikarista. "En usko että siellä varjoissa pilarin takana on kovinkaan lämmin, joten ole hyvä saavu valoon ja lämpimään." Ziró jatkoi, ja virnisti katsellen viiniin joka oli muuttunut läpinäkyväksi, kuin peiliksi, missä varjoinen hahmo seisoi pilarin takana.
|
|
|
Post by Aqwell on Oct 31, 2007 16:07:55 GMT 3
Angelica oli hetken hiljaa ja mietti kysymystä " No voihan sitä niinkin sanoa " hän sanoi sitten kohtalaisen hiljaa. Neiti oli taas jostain syystä ottanut toisen miekoistaan taas käteen ja hän pyöritteli sitä niin kuin aikasemminkin. Angelica kuunteli toista, muttei sanonut mitään ajatteli vai sillä hän ei itseasiassa tiennyt, mitä siellä virallisesti teki tai miksi siellä oli siihen aikaan, mutta sisälle pääsy oli ollut helppoa. " Voin laskea aseeni, mutta minä en juo viiniä se ei tee hyvää silmille" Agurae vastasi kantavalla äänellä, muttei vielä halunnut astunut esiin. Angelica seisoskeli vielä toistaiseksi pylvään takana pyöritellen toista miekkaansa käsissään ja kuunnellen toisen sanoja. Piakkoin hän kuitenkin laittoi miekan takaisin tuppeensa " Olet varsin oikeassa siinä etten ole tavallinen ihminen tai oikeammin ihminen laisinkaan" Hän sanoi sitten ja astui pylvään takaa lähtien kävelemään tasaisin askelin kohti pöytää.
"Nimeni on Angelica ja tulen kaukaa Aquraeiden valtakunnasta" Angelica sanoi päästessään pöydän viereen. Hän teki pienen niiaavan eleen oppiensa takia. Lopulta hän kuitenkin istuutui ja käänsi päänsä toisen suuntaan. Nuori Aqurae oli lähestulkoon varma, että toinen kiinnittäisi ensimmäisen huomionsa hänen silmillään olevaan huiviin, kuten kaikki muutkin tähän asti. "Nyt kun olen esittytynyt voisit varmaan esitellä myös itsesi" Tyttö aloitti tosin tälläkertaa hiljempaa ja pehmeämmin "Tiedän että olet jonkun asteen maagikko ellen täysin väärin ole käsittänyt?." Tyttö ei tiennut miltä hänen keskustelukumppaninsa näytti, mutta se, että hän ei pakosti häntä näkisi, ei ollut aikoihin tyttöä haitannut sillä hän kyllä tiesi, jos toinen yrittäisi jotakin ihan katsomattakin.
|
|
|
Post by lonelywolf on Nov 2, 2007 0:31:00 GMT 3
Ziró ei hymyillyt toisen astuessa esiin, ja olihan se hieman pakko myöntää että huivi silmillä pisti silmiin, liiankin tehokkaasti, ja koko olemuskin oli aivan jotain muuta kuin tavallisen ihmisen. "Tiesin asian että olet ihminen, vain sen tähden, koska aurasi ei heijasta ihmisyyttä laisinkaan, vaan aivan jotain muuta, mitä en ole elämäni aikana tavannut." mies sanoi, ja joi viini pikarinsa tyhjäksi kertaheitolla. "Eikä tosin sana aqurae soita minkäänlaista kelloa muistoissani, vaikka paljolti olen maailmaa kierrellyt." susimaagi jatkoi, tuijottaen tyhjää pikariaan.
"Tosiaan, kerran olit tarpeeksi ystävällinen minua kohtaan, niin miksi en voisi myös omaa nimeäni kertoa, tai kuka olen." mies aloitti, ja siirsi katseensa neitoon. "Nimeni on Ziró, ja kuten nähtävästi olet huomannut niin olen maagi. Tarkemmin kuvailtuna susimaagi, mutta olet voinut kuulla myös meistä nimellä muodonmuuttaja." susimaagi jatkoi, tuijottaen pistävästi neitoa jäänsinisillä silmillänsä. "Meitä on harvassa, mutta joitain jäi eloon maagi sodan ajoilta, ja siitä lähtien olemme piiloutuneet ihmismuotoihimme, vaikka tosin monet vielä liikkuvat avoimesti heidän aidossa muodossansa." Ziró sai sanottua, ja päätti täyttää jälleen pikarinsa.
"Sitä en kumminkaan voi olla huomaamatta, että sinä, miltein tuntematon lajinedustaja olet niin kaukana kotimailtasi, että tuskin moinen voi olla vain sattuman varassa tapahtunut." mies puhui pikarinsa takaa, pyöritellen sitä kädessänsä. "Meillä on koko yö kyllä aikaa, ja minulla on hyvät korvat, ja minulle kelpaa aina tarina ennen yöpuuta." Ziró naurahti, ja hörppäsi pikaristaan.
|
|
|
Post by Aqwell on Nov 2, 2007 15:57:17 GMT 3
Angelica kuunteli toista tarkkaavaisesti pyöritellen samalla kaulakoruaan käsissää. "En ihmettele ettet ole meistä kuullut." hän aloitti pehmeään, mutta siltikin jotenkin omituiseen sävyyn "Hyvin harva on sillä meillä ei ole tapana poistua valtakuntamme mailta. Tosin minä olen poikkeus." Angelicalla oli jo pienestäpitäen ollut pakkomielteenomaisesti näprätä jotain lähes koko ajan eikä se tapa ollut vanhemmiten poistunut.
"Susimaagi" Angelica toisti "Olen kuullut teistä ja siksi on oikein mukavaa tavata kaltaisesi voimakas animaagi." Tyttö muisteli kaikkia kertomuksia mitä oli lapsuuden aikana kuullut vanhemmiltaan ja opettajiltaan kaikenlaisista animaageista. Hän ei muistanut kaikkea, mutta tiesi kuulleensa tästäkin lajista joskus. Angelican teki mieli ottaa side pois ja katsoa miltä toinen näytti, mutta tiesi ettei se oikein käynyt. Hoaah miksi tämän pitää aina olla niin vaikeaa hän ajatteli ja painoi hetkeksi päänsä käsiin ja ei voisi olla yhtään se suurempia ongelmia ei .
"itseasiassa on se" Angelica sanoi nostaen samalla sormeaan huomauttavasti. Lopulta hän kuitenkin nousi kuitenkin siitä ja palasi suht koht normaaliin istuma-asentoon pitäen kädet edelleen pöydällä. " No sanotaanko että olen geenillisesti virheellinen siksi tämä huivi. Ja jo se on sattumaa puhdasveristen Aquraeiden joukossa" Angelica kertoi "Näin lyhyesti kerrottuna minulla oli siis jo pienestä pitäen ollut silmä ongelmia, tosin ei ihan sellaisia mitä nykyään, ja kun sitten tuli se päivä jolloin täyti kuusitoista ja sain tämän virallisen Aquraeuuden kaikki sitten vain paheni ja vaalean asun sijaan minulle tuli tämä tummansininen ja normaalien Aqurae silmien sijaan hyvin paljon Aqweleiden silmiä muistuttavat, tosin syväntummansiniset, silmät. Ja koska kukaan ei ollut koskaan nähnyt mitään vastaavaa niin sain paljon huomiota osakseni, ja koska en kestänyt sitä lähdin pois ja löysin itseni täältä." Sitten hän piti pienen tauon " Ja jos tuo ei ole sattumaa niin mikä sitten?" tyttö huokaisi syvään ja laittoi sitten korun takaisin kaulaansa. Angelica nousi ylös ja haukotteli hieman "minusta me voisimme siirtää loput kysymykset huomiseen sillä olen aika väsynyt ja jos sopii menisin mielelläni mahdollisimman pian nukkumaan" hän sitten ehdotti, mutta jäi kuitenkin vielä siihen seisomaan ja odottamaan toista.
|
|
|
Post by lonelywolf on Nov 9, 2007 15:30:50 GMT 3
"Ei se ole ihme ettei teistä ole tietoja, sillä monet kansat haluavat elää, ja elävätkin erakko elämää, poissa kaikkien muiden mielestä sekä silmistä, niin he varmistavat heidän rauhassa elämisensä." Ziró sanoi hiljaisella äänellä, ja nousi itsekkin ylös. "Liian monen rauhan olen jo rikkonut etsimällä ja löytämällä, kiittäkää siis onneanne, että en ole löytänyt teitä. Seikkailuja sydämeni halajaa, ja se on minun elämäni." mies jatkoi nopeasti virnistäen, ja viittasi neitoa seuraamaan perässä.
Ennen kuin kaksikko ehti oville saakka, Ziró huudahti jo Meian näkyviin. "Tiedän että olet siellä, sillä tunnen sinut liia hyvin. Mene siis ja kerro isännälle, että seurassani on täällä ystäväni, joka myös yöpyy minun kanssani, eikä häntä saa häiritä." susimaagi puhui nopeasti, mutta totisesti, seuraten samalla kun varjo katosi nopeasti paikalta. Mies jatkoi matkaansa, työntäen ovet auki, ja johdatti neidon erääseen toiseen saliin, ja sen takaa pienestä ovesta suurempaan huoneistoon.
"Minulla ei ole paljoa tarjota, mutta sängyssä saat nukkua, sillä , minulla on töitä tänä yönä. Mutta älä huolehdi, et silti jää ilman vahtia sillä minulla on silmiä kaikkialla, joten turvassa olet tänä yönä." Ziró sanoi kuiskaten tullessaan neidon viereen, ja jatkoi: "Älä luota täällä keneenkään, sillä jopa seinillä on korvat täällä." ja katosi samasta pienestä salaovesta ulos, jättäen neidon yksin huoneeseen.
|
|
|
Post by Aqwell on Nov 9, 2007 18:50:30 GMT 3
Angelica mietti toisen sanoja mielessään samalla kun he kävelivät eteenpäin. Kuinkakohan pitkään hän eläisi jos sen paikan löytäisi tyttö ajatteli hymyille hiukan. Aqurae käveli hieman miehen takana kuunnellen samalla tarkkaavaisesti ympäriltä kuuluvia ääniä. Lopulta he vaikuttivat saapuneen jonkinlaiseen huoneistoon. Tyttö käveli vielä hieman miehen ohi pysähtyen sitten kuuntelemaan häntä. Angelica oli aikeissa kiittää ja samalla myös varoittaa tätä etsimästä hänen kansaansa, mutta hän oli jo lähtenyt. No on kai pakko luottaa hänen sanaansa, mutta mitä minä muutenkaan täällä yksin puhuisin tyttö ajatteli. Hän käveli rauhallisin askelin sängyn luo ottaen samalla vyönsä ja aseensa pois ja laski ne läheiselle pöydälle. Angelica otti myös liinan silmiltä ,pitäen samalla toista kättään silmillään, ja laski senkin pöydälle. Kynttilöitä oli turha etsiä sillä hän ei niitä kuitenkaan tarvinnut, joten hän käveli pimeässä huoneessa hakin tuolin ja vieden sen sitten sängyn viereen. Tyttö riisuutui ja laski mekkonsa tuolille mennen sitten sänkyyn ja siinä olevan peiton alle. Aqurae makasi vielä hetken siinä täysin hereillä, vaikkei se siltä näyttänyt, miettien päivän tapahtumia, mutta vajosi kuitenkin pian syvään uneen. Vaikka Angelica nukkui ja piti silmiään kiinni hänestä näytti että maailma hänen ympärillään olisi pyörinyt. Yhtäkkiä sen pyörimisen lomaan ilmestyi kaksi hahmoa, jotka näyttivät kumman tutuilta. Lopulta kun kuva sitten tarkentui ja Angelica erotti hahmot hän tunnisti ne vanhemmikseen. He tuntuivat etsivän jotakin. Samassa hahmoja tuli lisää tälläkertaa ne olivat kummallisia ja pelottavia tai muutenvaan ilkeitänotuksia. Sitten tapahtui jotain mitä ei voi sanoin kuvata ja samassa Angelica nousi säpsähtäen pystyyn ja hänen silmänsä revähtivät auki. Kesti hetken ennen kuin säpsähdykset saivat hänet kokonaan hereille. Ja taas Hän ajatteli Mikseivät he jätä koskaan minua rauhaan kun tietävät etten ole tulossa takaisin. Aqurae sulki silmänsä ja laskeutui takaisin selälleen. tytön ajatuksissa pyöri sanoja, jotka muodostivat tuttuja lauseita. He eivät tiedä miltä tuntuu olla erilainen oli Angelican viimeinen ajatus ennen nukahtamista.
|
|
|
Post by lonelywolf on Nov 9, 2007 19:35:49 GMT 3
Ziró nosti hieman päätänsä aikaisemman salin tuolilta, ja virnisti isosti, sillä hän oli saanut juuri sen tiedon mitä oli halunnutkin. Uudet kansat toivat aina mukanaan uusi seikkailuja, ja he taas toivat mukanaan paljon kultaa yleensä matkaajille. Aquraeit eivät ainakaan olleet mestareita mielenhallinassa, varsinkaan tämä nuorukainen. Susimaagin ei ollut tarve kauaa etsiä unimaailman puolelta juuri kyseisen neidon mieltä, sillä tuntui kuin se olisi suoraan tullut hänen luoksensa antautumaan ilman taistelua. Taistelu tosin oli vielä edessä, sillä Ziró oli aina kiinnostunut uusista lajeista sekä heidän taistelukyvystänsä, ja nousi tuolista punoen muutaman maan sekä ilma virtauksen eteensä.
Nuo ilman sekä maa demonit nousivat suoraan miehen eteen, ja kumartuivat nähdessään Zirón. "Takahuoneessa on jotain mistä haluan selkoa, mutta te ette saa vahingoittaa häntä, vain ottaa selvää siitä mihin hän kykenee." hän sanoi hiljaa, ja magiasta luodut demonit painoivat jälleen päänsä alas, ja katosivat ilmaan. "Tästä tulee vielä hauskaa." susimaagi nauroi itseksensä, ja loi maagisen peilin huoneeseen, jotta hän näki mitä tapahtui.
Sekä ilman että maan demoni ilmestyi nuoren aquraen sängyn vierellä, aiheuttaen juuri sen verran melua mitä tarvittiin ihmisen herättämiseen, ja menivät lähemmäksi pääovea, estäen ketään tulemasta, tai lähtemästä huoneesta. Sanaakaan sanomatta, alkoivat he viskellä tavaroita tullen uhkaavan lähelle neitoa, ja vetivät sapelinsa esiin valmistautuen hyökkäämään.
|
|
|
Post by Aqwell on Nov 9, 2007 20:27:31 GMT 3
Angelica makasi sänkyssä syvässä unessa kun yhtäkkiä vaistot pakottivat hänet hereille. tyttö ei vielä liikahtanutkaan, mutta kuunteli tarkasti mitä ympärillä tapahtui. Hän kuuli huoneessa olevien vetävän sapellinsa esiin ja reagoi siihen nopeilla, mutta hallituilla liikkeillä. Aqurae vetäisi mekkonsa ja vyönsä sängylle ja sai ne nopeasti ylleen, hihat hän tosin jätti penkille, hän sitoi vielä huivinsa silmille ja otti sai settinsa esille, ja kaikki tämä tapahtui siinä ajassa kun demonit ehtivät ottaa kaksi askelmaa. Mitä tämä on, mistä nuo kaikki Demonit ovat tulleet ja miksi? Tämän takana on pakko olla jokin muu eivät Demonit muuten olisi tänne tulleet Angelica ajatteli perääntyessään askeleen.Aqurae suunnitteli hyökkäys järjestyksensä valmiiksi ennen kuin lähti tekemään mitään, koska hänellä oli aikaa ja se oli tässä tapauksessa parempi vaihtoehto kuin hyökätä minne sattuu.
Angelican ruumis jännittyi äkisti valmius asentoon, tosin vain hetkeksi sillä hän lähti salaman nopeaan hyökkäykseen kohti demoneita. Aqurae hyppäsi ja ponnisti toisesta seinästä suoraan Demonien taakse ja iski sitä suoralla pistolla yhtä päähän, jonka jälkeen se katosi samalla kun Angelica palasi takaisin lähtöpaikkaansa ponnistaen toisesta seinästä. Mitä ihmettä tämä oikein on? Tyttö ajatteli Nämä eivät ole tavallisia Demoneita vaan jonkun luomia. Aqurae säilytti lähes täydellisesti mielen hallintansa, sillä hän tiesi mitä siitä saattaisi seurata. Yksi Demoneista erkaantui muista ja lähti hiipimään häntä kohti toista kautta. Angelica huomasi sen aikeet, mutta sen sijaan että olisi sen kimppuun hyökännyt, hän lähti kohti muita jäljellä olevia aikoen hyökätä keskellä olevan kimppuun alapäin, mutta hänen epäonnekseen molemmilla puolilla olevat Demonit huomasivat hänen aikeensa ja juuri ennen kuin tyttö sai iskettyä hän joutuikin äkisti vaihtamaan sen molempikätiseen torjuntaan itsensä suojaamiseksi, mutta vain muutamalla liikkeellä hän sai käännettyä pysäytetyn torjunnan niin että molemmat Demonit joutuivat perääntymään ja keskimmäinen haihtui ilmaan. Nyt hän oli heidän keskellään. Samassa yksi heistä lähti hyökkäykseen, Angelica väisti taidokkaasti ja iski takaisin, mutta samaan aikaan toinen Demoni oli lähtenyt liikkeelle ja sen väistäminen meni täpäräksi ja silmillä ollut side irtosi ja tippui maahan. Nuori Aqurae näki vastustajansa, mutta sai taas suuren säpsähdys kohtauksen. Koska tyttö oli jo ennestään hermostunut, joten säpsähdykset vaikuttivat nyt entistä enemmän eikä Angelica sen takia pystynyt hallitsemaan itseään. Aqurae kouristeli maassa samalla kun Demonit lähestyivät häntä joka puolilta, mutta yhtäkkiä se loppui. Angelica vaipui tajuttomuuden tilaan siis toisin sanoen pyörtyi ja Demonit pysähtyivät kuin seinään ja lopulta katosivat. Nuori Aqurae jäi tajuttomana makaamaan lattialle miekat edelleen käsissään.
|
|
|
Post by lonelywolf on Nov 10, 2007 13:11:09 GMT 3
Ziró tyytyi vain katsomaan huoneen tapahtumia, itse kumminkaan ottamatta minkäänlaista osaa siihen. Tietenkin oli hän luonut demonit magiallansa, mutta vapaan tahdon hän oli heille luovuttanut yhdellä ehdolla, ja se taas piti huolen siitä ettei neitoa vahingoiteta millään Nuoren aquraen saadessa kohtauksen, oli susimaagin pakko tehdä jotain asialle, punoen muutaman magian virtauksen, ja poisti demonit huoneesta, sulkien maagisen peilin ja astui huoneeseen, sytyttäen takan, sekä kynttilät valaisemaan hämärää. Mies tarttui molemmilla käsillänsä kiinni neitoon, ja nosti toisen puoliksi syliinsä, yhdistäen oman mielensä toisen kanssa.
Zirón mieli täyttyi erillaisista valon välähdyksistä, tämän käydessä neidon mielen sisällä hänen muistoissaan, hänen silmissänsä. Susimaagi sävähti ja vetäytyi toisen mielestä ulos, tuijottaen neitoa pelkoa silmissänsä. Jos vain olisin tiennyt, että hän kärsii näin, paljon en olisi koskaan tätä tehnyt. hän ajatteli, tuijottaen jäänsinisillä silmillänsä toista sääliä hehkuen. "Anna anteeksi Angelica.." mies viimein lausahti hiljaa, ja punoi tulen parantavia punoksia neidon sisään, käyttäen kaikkea magian tietoutta ja taitoa mitä hänellä oli vain saadakseen toisen virkoamaan.
"Herää nuori aqurae, vielä ei ole sinun aikasi lähteä maanpäältä, tule pimeydestä takaisin valoon, tule takaisin elämään." Ziró lausui suoraan neidon sielulle ja sydämelle, punoen magiasta verhon Angelican silmille joka toimisi toistaiseksi, kunnes mies löytäisi sen huivin joka aikaisemmin oli neidon silmillä, ja jäi odottamaan virkoaisi nuori aqurae hänen sylissänsä.
|
|
|
Post by Aqwell on Nov 10, 2007 16:34:25 GMT 3
Angelica matkasi tajuttomuuden virrassa tietämättä mitä oikeassa maailmassa sillä hetkellä tapahtui. Hän ei tuntenut mitään, mutta kuuli ääniä jostain kaukaa. Joku toisti hänen nimensä ja se jäi kaikumaan tyhjyydessä saamatta mitään aikaan. Aquraen eläämää ylläpitävät elintoiminnot alkoivat pikkuhiljaa heikentyä ja hänen ihonsa tuntui kylmältä ja paikoin jo hieman sinersi.
Angelica oli jo aikeissa luovuttaa kun tunsi yhtäkkiä lämmön osittain palaavan ruumiiseensa ja kohtalaisen tutuksi tullut miehen ääni kutsui häntä takaisin elämään. Hän yritti taistella vastaan, mutta se tuntui toivottomalta. Tämä ei saa päättyä tähän Angelica ajatteli ja yritti liikkua, jottei olisi ajelehtinut virran mukana kuolemaan. Samassa nuori Aqurae putosi. Hän tippui ja tippui yhä alaspäin tietämättään minne joutuisi. Yhtäkkiä tyttö kiljaisi ja nousi äkisti pystyyn. Hänen hengitti raskaasti ja nosti vaistomaisesti kädet silmilleen tuntien magiasta punotun liinan peittävän niitä.
Angelican iho oli edelleen jäisen kylmä ja ruumiinsa heikko eikä hän vielä pysynyt omin voimin pystyssä, vaan kaatui uudelleen samaan suuntaan kuin oli noussutkin. Tyttö tunsi toisen lämmön ja hän huomasi myös toisenkin asian. Hänen magiansa oli samaa kuin mitä niiden Demonien, jotka hänen kimpuunsa olivat hyökänneet, sisältämä magia. Mitä tämä oikein on? hänkö on tämän kaiken takana? Angelica ajatteli. Tyttö ei voinut liikkua kunnolla eikä siksi pystynyt oikein tekemään mitään. "Sinäkö olet tämän kaiken takana?" Aqurae kysyi hiljaisella ja heikolla äänellä. Hän vapisi hieman kylmyydestä, mikä tuntui häntä edelleen ympäröivän. Tytön mielessä pyöri erilaisia kysymyksiä, joihin hän halusi vastauksia, mutta pysyi toistaiseksi vaiti ja yritti kerätä lisää energiaa, jotta pysyisi hereillä nyt toistaiseksi.
|
|
|
Post by lonelywolf on Nov 10, 2007 17:02:41 GMT 3
"Lepää nyt nuori aqurae, kysymyksiä saat kysyä myöhemmin, sillä nyt on minun saatava sinut kuntoon." Ziró lausui, mutta ei ääneen, vaan suoraan Angelican mieleen. Susimaagi piti kiinni magian lähteestään, ammentaen voimaa sekä energiaa neidon kehoon omastansa. "Sinuna ottaisin varovasti tämän yön, mutta aamunsarastuksen aikaan olet yhtä hyvässä kunnossa kuin aikaisemminkin." mies puhui jälleen telepatialla. Ilma kaksikon ympärillä alkoi kylmenemään, kun Ziró imi itseensä enemmän energiaa ympäriltään magian avulla, mitä oli moneen vuosikymmeneen tehnyt, saaden ympärillä olevat kasvit sekä hyönteiset, että pienet eläimet kuolemaan.
"En voi olla tarpeeksi pahoillani siitä mitä tein, mutta minun oli pakko nähdä omin kaksi silmin oletko vihollinen vai ystävä." Ziró viimein avasi suunsa, ja auttoi Angelican istuma-asentoon viereensä, polvistuen itse hänen eteensä ja painoi päänsä alas osoittaen suurta kunniaa nuorelle aquraelle. "Siksi minä Ziró, yksi viimeisistä susimaageista pyydän mitä kohteliaammin anteeksi hyökkäystä, ja pyydän että olisit armollinen minua kohtaan, ja jäisit vieraakseni tänne linnaan jotta voin auttaa sinua tehtävässäsi täällä." susimaagi jatkoi pitäen päänsä alhaalla, katsomatta neitoon.
"Jos olisin vain uskonut sinua ja kertomustasi itsestäsi aikaisemmin, olisin harkinnut kahdesti, ennen kuin olisin mitään näin typerää tehnyt." mies sanoi hiljaa, ja viimein nosti päänsä, katsoen kylmillä jäänsinisillä silmillänsä Angelicaa.
|
|
|
Post by Aqwell on Nov 10, 2007 17:47:31 GMT 3
Angelica otti vastaan toisen telepaattise viestit, muttei syystä tai toisesta pystynyt tiedostamaan niitä kunnolla. Hän tunsi lämmön palaavan takaisin ruumiiseensa, mutta siltikin outo kylmyys tuntui lisääntyvän. Puistatusten lisäksi hänellä oli jotenkin pyörryttävä tunne, jonka hän tiesi johtuvan magiasta, mitä hän ei ollut koskaan elämänsä aikana vastaanottanut näin paljon.
Se siis oli hän Angelica ajatteli kuultuaan miehen sanat. Samassa hänet autettiin takaisin istumaan. Tyttö ei nähnyt mitä virallisesti tapahtui, mutta käsitti suunnilleen mitä toinen teki ennen kuin hän aloitti puhumisen. Mitä minä voisin vastata tuohon Aqurae ajatteli. Tyttö ei oikein pysynyt kärryillä mitä tapahtui, sillä lähes kaikki tapahtuneet asiat sekoittivat häntä. "Nyt en ymmärrä" Angelica sanoi hiljaa. Tyttö koukisti polvensa ja painautui niitä vasten. Pyörryttää. hän ajatteli ja yritti pitää itsensä pystyssä välittämättä toisen hiukan painostavasta katseesta.
Hetken kuluttua Angelica yritti nousta seisomaan, mutta ilman tukea se ei onnistunut. Hän etsi käsillään myös lattialla olleita miekkojaan löytäen ne sitten. Aquraen kädet tärisivät hieman ja se vaikeutti miekkojan paikoilleen laittoa. hänen hengityksensä oli edelleen raskasta, mutta hieman tasaisempaa. Tyttö löysi myös liinansa. Se oli katkennut sapellin osumasta eikä hän sitä olisi saanut korjattua. "pitänee hankkia uusi liina" hän totesi itsekseen sivellen katkelma kohtaa josta langat olivat jo alkaneet hiukan purkautua.
|
|
|
Post by lonelywolf on Nov 10, 2007 20:09:18 GMT 3
"Nuori aqurae.." Ziró aloitti takerrellen, kun huomasi neidon nousevan pystyyn. "Sinun ei pitäisi vielä tehdä mitään, sillä olet menettänyt suuren osan ruumiisi energiasta. Sinun pitäisi levätä ja kerätä energiasi takaisin." susimaagi jatkoi, pysytellen yhden polvensa varassa, katsellen Angelicaa. Nopeasti mies nousi ylös, ja meni tukemaan neitoa, taluttaen häntä sänkyä kohden. "Sinun oikesti pitäisi levätä, äläkä huolehdi liinasta, aamulla käsken yhden hovinpalvelijan tuoda sinulle uuden, jotta voit jatkaa elämääsi, mutta ole ystävällinen ja lepää." Ziró lausahti, hieman hätääntyneellä äänensävyllä, ja miltein pakotti neidon istumaan sängyn laidalle.
Äkisti mies murahti omituisesti kuin susi, ja kääntyi katsomaan ovensuuta silmät kiiluen. "Meia, tiedät että en pidä keskeytyksistä, varsinkaan silloin kun en ole antanut minkäänlaista määräystä asiasta kenellekkään." susimaagi ärähti vihaisesti, ja katsoi kuinka aikaisempi palvelija astui esiin varjoista. "Ennen kuin sanot mitään muuta Arvon Lordi, niin pyydän että kuuntelette minua ensin." Meia sanoi painottaen lordi sanaa lauseessaan, kuin olisi inhonnut koko sanaa. "Ensinnäkin sinä Meia kuuntelet MINUA, ja toiseksi, jos haluat säilyttää arvokkuutesi ja henkesi, niin älä toistamiseen keskeytä minua millään tavalla enään koskaan!" susimaagi vastasi vihaisesti, silmät leimuten.
Meia keräsi nopeasti hameensa helmat, ja ryntäsi puoliksi pelokkaan ja puoliksi surullisen näköisenä ulos huoneesta, jättäen kumminkin oven täysin auki. Ziró katsahti palvelijan perään hetken, mutta antoi asia olla viimein, ja käänsi katseensa takaisin Angelican puoleen. "Lepää tämä yö, sillä lepo on sinull.." mies jälleen aloitti, mutta joutui keskeyttämään kuullessaan jälleen askelia salin puolelta ja alkoi huutamaan: "Meia, johan minä sanoin että minua ei saa häiri.." mutta keskeytti nopeasti, kun haistoikin että tulija oli aivan jokin muu kuin äskeinen palvelija, mutta kuka hän oli?
|
|