|
Post by angarath on Nov 19, 2007 16:19:00 GMT 3
Rócell suojautui Zirón taakse tietämättä, mitä hänen pitäisi tehdä. Neito huomasi heti, ettei maagi ehtisi valmistella suojaa tarpeeksi kestäväksi. Neito aikoi auttaa omalla energiallaan, mutta oli liian hidas. Zirón suoja murtui ja energia aalto pyyhkäisi miehen ylitse. Rócell tunsi pienen vavahduksen kehossaan ja kaatui maahan, mutta nousi nopeasti takaisin seisomaan.
Edessään neito näki Zirón, joka katsoi häntä lasittunein silmin. Rócell katsoi kauhistuneena, kuinka mies kaatui maahan verta valuen. Mitä minä teen?!? En ole erikoistunut maageihin, enkä osaa mitään parantamisesta, Rócell ajatteli hädissään. Neito ei kuitenkaan antanut paniikille valtaa. Hän nosti tajuttoman miehen sängylle ja ryntäsi sen jälkeen Angelican luo kädet verisinä, vaivautumatta pyyhkimään niitä mihinkään. Aqurae makasi tajuttomana maassa. Rócell yritti muistella, mitä hänen vanhempansa olivat sanoneet, kun hän oli ollut pieni.
Neidon vanhemmat olivat opettaneet Rócelia käyttämään voimiaan ja jakamaan niitä muiden kanssa. Voimien luovuttaminen toiselle ei ollut ollut koskaan Rócelin vahvuuksia. Minun on kuitenkin yritettävä, sillä en yksin pysty parantamaan Ziróa, neito ajatteli ja asetti kätensä Angelican rinnalle. Rócell keskittyi kaikin voimin pieneen liekkiin sisällään. Miinuutit kuluivat, eikä mitään tapahtunut. Neito ei kuitenkaan luovuttanut, vaan jatkoi yrittämistä. Lopulta hän tunsi heikon energian alkavan virrata käsiään pitkin maassa makaavan neidon kehoon. Energiavirta vahvistui vahvitumistaan. Rócell lopetti hyvin nopeasti, sillä neito ei viitsinyt rasittaa itseään liikaa. Angelica oli kuitenkin vain pyörtynyt, eikä tällä ollut hengen hätää, toisin kuin miehellä, joka makasi Rócelin takana olevassa sängyssä. Hikipisarat kiiltelivät hänen otsallaan, mutta nyt ei ollut aikaa pyyhkiä niitä pois. Neito toivoi, että Angelica palaisi tajuihinsa ennen kuin olisi liian myöhäistä.
|
|
|
Post by Aqwell on Nov 19, 2007 17:24:43 GMT 3
Angelica kuuli Satarin jättäneen viesin melkein heti, muttei pystynyt reagoimaan mitenkään kuitenkin niin energiavajaana. Yhtäkkiä tyttö kuitenkin tunsi energian virtaavan häneen ensin hyvin heikosti mutta nopeasti vahvistuen. Hän luuli että Ziró olisi tehnyt sen, mutta kun toinen lopetti ja Angelica avasi silmänsä se olikin Rócell. "Mitä on tapahtunut?" Hän kysyi kummissaan, muisten sen jälkeen yhtäkkiä lähes kaiken. "Missä Ziró on?" Aqurae kysyi hädissään arvellen jotain tapahtuneen. Tyttö nousi nopeasti pystyyn tosin vielä hieman huojuen ja joutuen ottamaan tukea seinästä. Arvioin voimani väärin hän ajatteli kauhuissaan.
Angelica ei nähnyt mitään edelleenkään, mutta aisti susimaagin olevan hyvin heikko nyt ja siksi myös tiesi missä hän oli. Hän meni nopeasti sängyn luo ja polvistui siihen. No niin nyt pitää pysyä rauhallisena ja muistella mitä olen oppinut koulussa Aqurae ajatteli ja nosti kätensä otsalleen. Niinpä tietenkin hän lopulta hoksasi ja nousi siinä samassa ylös. Angelica repäisi lakanasta ison palasen ja sitoi sen haavan päälle niin että se lakkaisi piakkoin vuotamasta ja yritti sen jälkeen muistella mitä piti vielä tehdä. Olen vielä liian heikko arvioimaan onko hän menettänyt liikaa verta ainakaan näin suoraan, mutta veikkaisin ettei... Nuori Aqurae ajatteli pitäen itsensä edelleen tasaisen vakaana. Mutta hetkonen häneen pitää ladata energiaa lisää, mutta miten se tapahtuu? hän mietti sillä tiesi että oli jättänyt oman koulunsa kesken eikä täten ollut varma osasiko hän toisen lataamisen ja missä raja meni. Lopulta nuori Aqurae keksi sen. Hän otti maagin kädestä kiinni ottaen samalla toisen miekkansa käteen painmaen sen omaa kättään vasten. Tyttö keskittyi hetken ja lausui muutaman sanan jolloin miekkaa pitelevä käsi syttyi palamaan sinisellä liekillä ladaten samalla Angelicaa, mutta tälläkertaa tyttö ohjasi sen toista kättänsä pitkin maagiin. Hän latasi kohtalaisen kauan, mutta kun arveli oman rajansa mitalla niin että se olisi tullut täyteen hän lopetti. Tämän luulisi riittävän. Angelica ajatteli Hänellä on minua korkeampoi taso ja kestävyys, mutta en tunne sitä niin en voi ladata enempää kuin oma tasoni antaa .
Angelica jäi siihen istumaan nojaten käsillä sänkyyn. Piakkoin hän kuitenkin kääntyi Rócell neitoon päin ja hymyili hänelle."En tiedä mitä sanoa tähän, mutta ainakin olen kiitoksen velassa siitä että latasit minua niin että pystyin tekemään tälle asialle jotain, en tosin tiedä auttaako tämä kuinka paljon, mutta toivottavasti hänkin säilyy hengissä" nuori Aqurae sanoi hieman hennolla äänellä kääntyen sitten takaisin Ziróa kohti.
|
|
|
Post by lonelywolf on Nov 19, 2007 22:41:27 GMT 3
"Kaikki on hyvin, nuori aqurae sekä lohikäärme ovat molemmat hengissä.." Ziró kuuli äänen jostain häilyvästä pimeydestä. Kuollut ei hän ollut, sen susimaagi tiesi, mutta missä hän oli, sitä ei mies tiennyt. "Kuka olet?" Ziró esitti kysymyksen, mutta ei saanut minkäänlaista vastausta. Hän avasi silmänsä, mutta pimeyttä riitti niin pitkälle, kuin vain silmä pystyi kantamaan. Ei minkäänlaista valoa missään. Pian kumminkin pimeys alkoi hälventymään, mutta ei poistunut täysin, vaan jäi vielä kummittelemaan taustalle, kuin olisi katsellut huonosti väritettyä kuvaa, missä kaikki oli sekaisin eikä kuvasta saanut selkoa sellaisena susimaagi näki maailman. Häilyväisi kuvia siellä täällä. Linnan piha, kaikki kukkapenkit, linnan sali, sekä Rócell että Angelica.
Kummatin neidoista tuntuivat vain seisovan tai istuva huoneen sängyn laidalla, mutta kuka oli sängyssä, sitä ei Ziró nähnyt, muuta kuin verisen lakanan, sekä lattian. Maailma väreili hänen ympärillä tämän ottaessa lyhyitä askelia kohti sänkyä, jääden Rócelin sekä Angelican keskellä, katsellen rauhallisesti sängyssä makavaa veristä miestä, jonka silmät olivat täysin auki, tuijottaen Ziróa lasittunein silmin. Vaikka olisihan se ollut rankkaa tuijottaa itseään verisenä, mutta jostain syystä ei susimaagi tuntunut räpsäyttävän silmiänsä ollenkaan. Pikemminkin hänet valtasi suurempi rauha, sillä hän tiesi ehtineensä irroittaa sielunsa, ennen kuin energia aalto osui häneen, ja rikkoi hänen maagisen kilpensä.
Ziró kosketti kevyesti Angelican olkapäätä ja hymyili hieman, kuiskaten jotain, ja yritti saada äänensä kuuluviin, mutta tuntui että pimeys nieli kaiken. Susimaagi teki saman Rócell-neidon kanssa, mutta ei jälleen saanut ääntänsä ulos. Mies kääntyi jälleen sängyllä makaavan verisen hahmon puoleen ja nyökkäsi kevyesti kuullen jälleen saman tutun äänen päässänsä: "Olen valmis kun sinä olet, eiköhän toisten järkyttäminen ole jo tarpeeksi. Älä anna ystäviesi odottaa." Jälleen Ziró nyökkäsi kevyesti, ja virnisti hieman nähdessään tuon verise hahmon sängyssä hymyilevän hieman. "Olet oikeassa, on aika palata takaisin maailmaan." hän sanoi hiljaa, ja pimeys jälleen nieli hänet.
"On aika palata maailmaan.." ääni kaikui pimeydessä, kunnes viimein pimeys nieli senkin. Zirón rinta alkoi hiljalleen kohoamaan, ja hänen lasittuneet silmänsä alkoivat jälleen saada samaa tuttu jäänsinistä väriä, ja susimaagin silmät painuivat kiinni. Miehen ympärille alkoi kertymään sumua, joka pian peitti Ziró allensa alkaen hohtamaan kevyesti lämmintä valoa, tämän alkaessa parantamaan omia haavojansa. Susimaagin hengitys alkoi rauhoittumaan, ja pulssi palasi pian. Sumu hälveni, ja valo himmeni myös Zirón alkaessa avata hieman silmiään, nousten viimein istumaan sängylle. Hetken aikaan hän vain katsoi kahta muuta, kuin tietämättä mistään mitään, kunnes huomasi veriset vaatteensa ja räjähti nauramaan syvällä basso äänellänsä.
|
|
|
Post by angarath on Nov 20, 2007 9:02:18 GMT 3
Rócell katsoi vierestä Angelican puuhia. Toivon todella että se autaa, neito ajatteli katsellen veristä miestä sängyssä. Rócell oli näkevinään pienen virnistyksen Zirón kasvoilla, mutta heti kun hän räpäytti taas silmiään se oli poissa. Pian alkoi miehen rinta kohoilla. Rócell katsoi silmät pyöreinä, kuinka Zirón haavat alkoivat pikkuhiljaa parantua ja silmiin tuli taas eloa. Noustuaan istumaan sängylle mies alkoikin yhtäkkiä nauraa. Rócell katseli kummissaan miestä. Mikä tässä on muka hauskaa? neito ajatteli uskaltamatta sanoa kuitenkaan mitään ääneen. Hän meni hieman lähemmäs vuodetta ja katseli siinä nauravaa miestä. Lopulta pieni hymy hiipi myös Rócelin kasvoille.
”Säikähdin pahan kerran”, Rócell tyytyi vain huomauttamaan. Neito istui Angelican viereen silmät edelleen kiinni Ziróssa. ”Miten sinä oikein teit tuon? Ei Angelica voinut tuota kaikkea saada aikaan”, Rócell ihmetteli tällä kertaa ääneen, luoden samalla anteelsipyytävän katseen vieressään istuvaan Angelicaan.
|
|
|
Post by Aqwell on Nov 20, 2007 19:22:14 GMT 3
Angelica katsoi varsin huvittuneesti Ziróa, joka oli hiljattain herännyt, parantanut itsensä ja ratkennut nauramaan. Hän kuuli myös Rócell neidon sanat naurun lomasta ja siirsi katseensa tähän. "En minä tehnytkään" tyttö totesi: "En ole ammatiltani parantaja ja kouluni jäi kesken tänne tultuani." Aqurae kääntyi selkä vasten sänkyä nojaten siihen. "En tosin ihan ymmärrä mikä tässä nyt noin huvittavaa oli" Angelica sitten sanoi pyöritellen samalla toista miekkaansa käsiensä välissä. "Luulenpa että on nyt on tainnut tapahtua vähän liikaa yhdelle yölle" Tyttö vielä sanoi kuin itsekseen.
Angelica hymyili itsekseen istuessaan siinä lattialla. Luulenpa että me saamme vielä lisää ongelmia niskaamme, jos jatkamme tätä rataa, mutta lienee parempi etten mainitse siitä nyt tällä hetkellä hän ajatteli laittaessaan aseensa takaisin paikoilleen ja noustessaan istumaan sängylle. Jotkut asiat on parempi pitää salassa ainakin nyt toistaiseksi. Nuori Aqurae hymyili Zirólle ja Rócelille niin ettei kumpikaan oikeastaan voinut aavistaa mitä kaikkea hän jätti sillä kertaa sanomatta.
|
|
|
Post by lonelywolf on Nov 22, 2007 10:14:13 GMT 3
”Voi olla että taidan tulla tarvitsemaan uusia vaatteita, näiden veristen rättien sijaan, vai miltä se teistä näyttää?” Ziró naurahti, kuin mitään ei olisi sattunut juuri hetki sitten. Mies lopetti nauramisen, mutta pieni hymy jäi vielä karehtimaan hänen kasvoillensa, susimaagin katsoessa Angelican silmiin. ”Saan jälleen kerran kiittää henkeäni siitä, että olen omaksunut maagien koulutuksen täysin, enkä nukkunut tunneilla.” Mies lausahti jälleen, ja siirsi katseensa Rócell-neitoon, hymyillen myös tälle. ”En ainakaan paljoa..” hän jatkoi nopeasti, ja alkoi nauramaan uudestaan pehmeällä äänellänsä. Äkisti Ziró kumminkin vakavoitua, ja nousi sängyltä, ja mitään miettimättä, hän alkoi kiskomaan veristä paitaansa pois päältään. Liian pitkään oli susimaagi ollut yksinään, jotta olisi muistanut välittää siitä, että joku oli huoneessa myös kuin vain hän itse. Tajutessaan että hänen kanssaan huoneessa oli kaksi muuta hyvän näköistä neitoa, puna nousi Zirón kasvoille, ja hän pisti paidan äkisti takaisin päällensä, vilkuillen kahta typerästi naama punaisena. ”Anteeksi, en ole tottunut siihen, että huoneessa olisi joku muu minun lisäkseni..” mies soperteli hiljaa, ja veti turhan lujaa paitaansa paremmin itsensä peitoksi. ”En usko että saamme tän yönä enään seuraa, ainakaan toivottavasti, joten meidän kaikkien pitäisi levätä, jotta jaksamme huomenna, sillä jotenkin minusta tuntuu, että tämän iltainen ei jää viimeiseksi.” Ziró lausahti kuuluvalla äänellä, katsoen molempia vuoronperään, kuin odottaen vastausta kaikkeen jommalta kummalta. ((Pahoittelen lyhyyttä, täällä on kiireitä töissä joten en ole ehtinyt oikein vastailla, mutta ainakin pääsette jatkamaan toivon mukaan ))
|
|
|
Post by angarath on Nov 22, 2007 19:52:07 GMT 3
((Lyhyt, mutta Aqwell hoputti, joten en viitsinyt pitää piinassa ^^))
Rócelin silmät laajenivat hieman huomatessaan, että Ziró oli ottamassa paitaansa pois. Kun neito huomasi miten mies punastui ja alkoi selitellä, oli Rócelin vaikea pidätellä nauruaan. Hän päätyi kuitenkin vain hymyilemään. Rócell haukotteli leveästi. ”Taidat olla oikeassa”, hän sanoi Zirólle. ”Mutta en ole tainnut vielä kysyä, että missähän minä mahtuisin nukkumaan”, neito kysyi. Neito ei tieenyt, oliko Angelican alun perin ollut tarkoitus nukkua täällä, vai oliko huone ollut Zirólle. Näin lyhyessä ajassa oli Rócell ehtinyt jo kintyä kahteen ihmiseen. Melkein vuoteen hän ei ollut tavannut ketään, joten tämä tuntui hieman oudolta. ”Ja jos ei haittaa, niin voisinko sittenkin jäädä hieman pidemmäksikin aikaa?” neito kysyi tällä kertaa hieman ujommin. Rócell punastui hennosti. Nut neito ei ollut varma, olisiko halunnut lähteä enää ollenkaan, mutta tiesi, ettei voisi jäädä tänne lopullisesti asumaan.
|
|
|
Post by Aqwell on Nov 22, 2007 20:35:15 GMT 3
Angelica kuuli ympärillä tapahtuvat jutut, muttei oikein ymmärtänyt niitä, koska ei nähnyt. "Mitä tapahtui?" Tyttö kysyi kummissaan. Nuori Aqurae oli mielellisesti hyvin väsynyt, mutta muuten ei ollenkaan ja se yleensä haittasi hieman nukkumista. Toivottavasti Ziró on oikeassa, nimittäin en mielelläni kaipaisi enää tänä yönä enempää harmeja. Liikaa ajattelua hän ajatteli nostaessaan jalkansa sängyn päälle. Angelica tiesi että sänky oli hieman verinen, mutta aamulla hän joutuisi kuitenkin puhdistamaan pukunsa, joten se ei haitannut. "Jos teitä ei haittaa niin minä nukkuisin mieluiten täällä, koska on jotenkin turvallisempaa, kun tänne ei todennäköisesti kukaan hyökkää nyt vähään aikaa uudestaan ." Aqurae sanoi.
Angelica veti peiton, joka oli kuin ihmeen kaupalla säästynyt vereltä tippuessaan lattialle, päällensä ja vaihtoi pukunsa vaaleaan mekkoon, jolla hän yleensäkin nukkui jääden lopuksi istumaan sängyn päälle jalat koulussa. "Niin ja huomenna voisimme hankkia minulle uuden liinan silmille." tyttö totesi. Hän irrotti magiasta punotun liinan silmiltään pitäen niitä kiinni koko ajan. Hän peitti ne käsillään, mutta jätti kuitenkin pienen raon, josta pystyi katsomaan. Angelica ei nähnyt mitään vaikka hän ottikin kätensä pois. Ilmeisesti sokeus kohtaus. Varsin hyvin ajoittunut tyttö ajatteli. "Teille tarjoutui tilaisuus nähdä eräs asia mitä en yleensä näytä kellekään." Aqurae sanoi normaalilla äänellä: "Nimittäin silmäni." Ja sen sanottuaan Angelica kääntyi ympäri kaksikkoa kohden pitäen päänsä riittävän ylhäällä. "Nyt ei ole pelkoa räpsimisestä ainakaan vähään aikaan" hän sanoi hymyillen. Tytön siniset silmät kiilsivät hiukan valossa ja vaikka hän ei nähnyt, katsominen oli silti varsin mukavaa aina välillä. Toivottavasti tämä pysyy vielä vähän aikaa Angelica ajatteli itsekseen hypistellen peiton kulmaa sormillaan.
((Taas jotain outoa rustaan tässä ^^))
|
|
|
Post by lonelywolf on Dec 16, 2007 2:54:02 GMT 3
"Miksi et saisi jäädä-neito, kyllä täällä tilaa riittää, ja olen aivan liian kauan viettänyt aikaa yksinäni, joten seura kelpaa minulle hyvin. Ja mitä nukkumiseen tulee, niin saat sänkyni, olen tottunut nukkumaan tuolilla, helpompi sieltä käsin valvoa tapahtumia kuin vaakatasossa." Ziró sanoi hiljaa, peittäen kädellään haukotustansa. "Tietenkin on sänkyyn vaihdettava puhtaat vaatekerrat, sillä en ihmettele jos et halua nukkua veren täyttämällä pedillä." susimaagi naurahti, ja jäi hymyilemään lohikäärme-neidolle. Ziró repi sängyn päältä kaikki likaantuneet lakanat, jättäen ne oven viereen mytyksi ja valmiiksi pois kuljetettavaksi.
"Meidän olisi parasta nukkkua, kaikkien meidän, sillä ilta on ollut raskas ja täynnä kaikkea, mitä en osannut odottaa. Sillä myös minun on ladattava voimiani, vaikka olen maagi, olen silti vain ihminen ja myös minulla on rajani, joita en voi ylittää tappamatta itseäni." mies lausahti, ja haukotteli leveästi. Ziró otti muutaman askeleen ovea kohti, ja ojensi kätensä sinne ilmestyneen tummiin pukeutunutta naista kohti. "Kiitos Meia, nämä lakanat tulevat tänä yönä käyttöön." susimaagi sanoi ja otti puhtaat vaatekerrastot palvelijan kädestä, lähtien sänkyä kohti. "Hetkinen vain arvon lordi." Meia keskeytti ja veti miehen takaisin luoksensa. "Ensinnäki sinä vaihdat vaatteet, sillä välin kun minä pistän sängyn kuntoon vierastasi varten, sillä naisten edessä täytyy osata pukeutua oikein." Meia lausahti naurahtaen Zirólle, katsoen tämän verisiä vaatteita, ja heitti hänelle puhtaan paidan.
"Varo sanojasi Meia, varo leikkimästä tulella, sillä jossain vaiheessa poltat itsesi pahasti." susimaagi vastasi takaisin murahtaen leikkisästi, mutta otti paidan kiitollisena vastaan kumminkin, jättäen Meian hääräämään sängyn kimpussa, lähtien itse ovesta ulos, jättäen sen kumminkin raolleen, vaihtaen paitansa puhtaaseen.
((Pahoittteluni että en ole hiemaan aikaan vastaillut peliin, töissä kiireitä aivan liian paljon, mutta nyt viimein takaisin tänne. Meia on ohjailtavissa jos tarve vaatii ^^))
|
|
|
Post by angarath on Dec 17, 2007 15:26:16 GMT 3
Rócell katsoi Angelican silmiä hieman hämmentyneenä. Neito ei ollut koskaan kuullut Aquraeista, saatikka sitten nähnyt näiden silmiä. ”Onko kaikilla Aquraeilla tuollaiset silmät?” Rócell kysyi hieman epävarmasti. Hän ei yleensä esittänyt kysymyksiään näin suoraan lähes tuntemattomille ihmisille, joten se kuulosti neidon korvissa hieman töykeältä, vaikkei tämä sitä niin tarkoittanutkaan. Pian hän kitenkin kiinnitti huomionsa jälleen Ziróón. ”Kiitos”, neito lausahti hiljaa miehelle, kun tämä lähti ulos. ”Mutta täällähän on vain yksi sänky. Onko täällä vierashuoneita? Kyllä voin nukkua lattiallakin, jos vain patjan saisin”, Rócell puhui osoittaen kysymyksensä Angelicalle. Neito ei ollut juuri koskaan saanut nukkua kunnollisessa sängyssä, joten tätä ei haittaisi, jos joutuisi nukkumaan lattialla, koska oli jo tottunut siihen. Rócell hymyili hieman Angelicalle epävarmasti kääntäen katseensa sitten nopeasti palajaisiin varpaisiinsa.
((He.. Lyhyellä jatkan ^^'))
|
|
|
Post by Aqwell on Dec 19, 2007 15:04:25 GMT 3
Angelica ei taaskaan keskittynyt tilanteeseen ja hätkähti Rócelin kysyessä häneltä jotein. "Ei ole" Aqurae sanoi: "Olen ainoa jolla on. Kaikilla muilla on paljon kauniimmat ja..." hän jätti lauseen kesken, koska ei halunnut sanoa sitä. Hän ei halunnut olla erilainen vaan normaali niin kuin kaikki muutkin. Tyttö huokaisi syvään. Niin suurin unelmani oli tulla V.Vksi, muta se ei enää ole mahdollista hän ajatteli pettyneenä. Angelica nousi seisomaan ja käveli pari askelta saapuen pöydän luokse, jolle oli taas laskenut aseensa. Hän kosketti sitä varovasti ja antoi kätensä laskeutua sen päälle. Ainoat uskolliset ystäväni, jotka ovat palvelleet minua tähän asti ja tulevat palvelemaan jatkossakin... ainakin olettaisin niin Aqurae ajatteli ja piti katseensa miekkoissa vaikkei niitä nahnytkään.
Yhtäkkiä Angelica muisti taas jotain täysin asiasta poikkeavaa. "Ziró!" hän huusi ja kääntyi ovelle päin. Hän saattaisi tietää heistä jos hyvä tuuri käy Aqurae ajatteli ja odotti että mies palaisi huoneeseen. Jos en voi elää tavallista Aqurae elämää voisin edes yrittää suojella eräitä, jotka ovat vielä suuremissa ongelmissa kuin mitä itse... Tyttö sekoili taas jotain omaa. Hän tiesi että oli olemassa eräs laji jota oli jäljellä enää muutama ehkä yksi tai kaksi ja heitäkin vainottiin, joten hän ei ollut ainoa, joka oli ongelmissa.
((Taas jotain outoa))
|
|
|
Post by lonelywolf on Dec 21, 2007 17:51:08 GMT 3
Ziró huokaisi hiljaa päästyään oven ulkopuolelle, ja jäi nojaamaan seinää vasten. ”Mitä ihmettä minä oikein ajattelen.. Olisin voinut kuolla tuolla sisällä vain sen takia, koska halusin typerästi suojella tuntematonta.” susimaagi lausahti hiljaa itsekseen. ”Olen elämäni elänyt yksin, ja taistellut taisteluni yksin, en koskaan ole kaivannut muita sen jälkeen kun lähdin maanpakoon oman kansani luota, jättäen heidät kuolemaan.” hän jatkoi hiljaa, ja painoi pään rintaansa vasten. Pienellä magian punouksella Ziró loi käteensä hehkuvan kristallisen peilin, ja syventyi katselemaan tuhottua kylää, jossa vain demonit nykyisin liikkuivat, ja jossa pelkästään ilma oli tappavaa tavalliselle ihmiselle. Susimaagien kylä.
”Olen lajini viimeisiä, meidät on tuomittu kuolemaan ennen ajan loppua mutta jostain syystä menin vetämään viivan ajan pyörään jonka olisi pitänyt kutoa minut pois tästä maailmasta ja ajat sitten, mutta nyt olen saanut maksaa teostani ja saanut kävellä tämän maailman teitä aina maailman rikkoutumisesta saakka.” Ziró jälleen puhui, mutta tällä kertaa näytti siltä, kuin hän olisi puhunut peilille. Susimaagi hymyili hieman. ”Kuinka typerää.” mies naurahti hieman, ja istuutui lähimmälle penkille katsomaan huoneen ovea. ”Minun olisi pitänyt kuolla tuona päivänä muutama aika sitten, mutta menin sotkeutumaan kohtaloon ja vaikka vuoret sortuivat, ja meret kuivuivat, sekä maat avautuivat jäin minä henkiin, ja sain nähdä maailman murtuvan ja syntyvän uudelleen, vain siitä syystä että meidän kansa rupesi sotimaan sotaa, joka nykyisin tunnetaan tarujen kirjoissa maagien sotana.. ajan murtumisena..”
Ziró päästi viimein magian lähteestään irti, ja katsoi peilin katoamista, missä välkkyi hänen muistonsa kirkkaana kaikesta siitä, mitä hän oli tehnyt ja nähnyt. Susimaagi nosti hieman päätään kuultuaan oman nimensä lausuttavan kuiskaten hiljaa: ”Ja nyt olen sotkenut kaksi viatonta lajia tähän viimeiseen sotaan minun elämästäni, maailman elämää vastaan, sillä niin kauan kuin minä elän, tuon vain surua kaikille niille jotka elävät lähelläni, sillä ajan maagit eivät luovuta, ennen kuin ovat metsästäneet minut hengiltä ja näin viimein tasapainottaneet elämän oikealle radalle..” nopeasti tukki Ziró suunsa, muistaessaan tuon huoneensa oven olevankin auki, eikä kiinni, ja ensimmäistä kertaa hänen elämässään hänen silmistään todella paistoi pelko siitä, että toiset olisivat kuulleet hänet.
|
|
|
Post by angarath on Dec 21, 2007 20:27:33 GMT 3
Rócell alkoi tutkimaan huonetta hieman tarkemmin. Neito ei usein törmännyt näin ylellisiin paikkoihin, joten tietenkin ne kiinnostivat. Huone ei kuitenkaan ollut järin suuri. Rócell vajosi ajatuksiinsa. Voisikohan Ziró tietää jotain vanhempieni kuolin tavasta? Jos hän ei tiedä, niin ei varmaan kukaan. Mutta miten kysyä häneltä? Neito ei ollut koskaan maininnut sanaakaan kenellekkän vanhemistaan. Aina kun tältä oli jotain kysytty Rócell oli mennyt aivan lukkoon, eikä sanonut sanaakaan vähään aikaan. Ehkä hieman myöhemmin.. Sitten kun olen tutustunut heihin paremmin.. Hän päätti ja nosti katseensa maasta, johon se oli vahingossa jäänyt.
Angelica huusi Ziróa ja Rócell käänsi päätään nähdäkseen miehen kun tämä ovesta tulisi. Neito kuuli oven ulkopuolelta kuitenkin hiljaista puhetta. Kun mies sitten tuli kysyi Rócell tältä heti: ” Sanoitko jotain? Olin hieman ajatuksissani, joten en kuullut. ” Neidolla ei ollut aavistustakaan, mistä Ziró oli puhunut, mutta pieni pelon häivä pilkahti miehen silmissä ja se sai Rócellin hieman tarkkaavaiseksi.
|
|
|
Post by Aqwell on Dec 21, 2007 22:20:13 GMT 3
Angelica istui sängyllä katse omiin miekkoihinsa, joita hän piti kädessään. Kunnes yhtäkkiä hän kuuli Zirón sanovan jotain oven toisella puolella. Hän kuunteli tarkasti sanoja joita hän lausui ja ymmärsi, että hänelläkin oli suuria ongelmia tai ainakin oli ollut. Aqwellmaagit eivät siis olleet ainoita, jotka maagisodan aikana lähes tuhoutuivat kokonaan Aqurae ajatteli hieman surullisesti. Tyttö ei tiennyt mitä kaikkea toinen oli kokenut, mutta jos Ziró ei sitä ottaisi heidän seurassa puheeksi hän jättäisi asian rauhaan. Viimeiset lauseet saivat hänet kuitenkin ajattelemaan enemmän. Harmi kun en osaa telepatiaa... Angelica ajatteli.
Angelica oli omissa ajatuksissaan ja tajusi miehen tulleen vasta kun Rócell neito häneltä kysyi kysymyksen. "Ei hän mitään ihmeellistä sanonut." Aqurae totesi pyöritellen miekkoja käsissään. toivottavasti hän ei kysele tuon enempää, sillä Ziróllakin mahtaa olla vaikeaa.. tyttö ajatteli, sillä Angelica tiesi miten vaikeaa oli jos joku seurasi.
"Mahdako tietää mitään elossa olevista Aqwellmaageista?" Angelica kysyi kääntäen päänsä miestä kohti. "Heidät tuhottiin melkein täysin maagisodan aikana. Vain kaksi jäi eloon" Aqurae jatkoi pienen tauon jälkeen. Niin haluaisin tavata heidät ennen kuin heidätkin sitten lopulta tapetaan hän ajatteli ja tuli entistä surullisemmaksi. Miksi kaikkien voimakkaiden maagilajien pitää tuhoutua? tyttö sitten kysyi itseltään, mutta pysyi toistaiseksi taas vaiti.
|
|
|
Post by lonelywolf on Dec 21, 2007 22:55:34 GMT 3
"En tietenkään uskonut pääseväni teisä niin helpolla, mutta en myöskään ole mitään sitä vastaan että tulette mukaani.” Ziró sanoi jäätävästi astuessaa sisään, tajuten samantien että, Angelica oli kuullut hänen sanansa, mutta ei uskonut, että vielä ymmärsi sitä, kuka hän oikeastaan oli. "Minne olen päättänyt mennä, sitä en vielä tiedä. Mutta sen tiedän että polte tulee seuraamaan meitä minne ikinä sitten päätänkin lähteä. Myös muu maailma on kokenut ikävän kosketuksen. Magian kosketuksen." hän jatkoi ja katsoi pitkään neitojen ilmeitä kuin yrittäen valmistaa heitä tulevaan. Ziró astui lähemmäksi sänkyä, kääntyen Meian puoleen, joka ilman sanoja jo ymmärsi, että tämä asia menisi yli hänen käsityksensä, ja lähti huoneesta sulkien oven perässään kunnolla.
"En tiedä kuinka paljon tiedätte tästä vanhasta mytologiasta, ja magiasta mutta sen taitajat eivät ole mitään heikkoja." mies lausahti hieman vihaisen tuntuisena mainitessaan maagit ennen kuin aloitti kertomuksensa: "Ennen magian pystyi tuntemaan ja melkein kuka tahansa olisi voinut kouluttaa itsensä sen taitajaksi. Mutta se oli ennen maailman rikkoutumista, ja nykyään tuo aika tunnetaan Legendojen Aikakautena." mies aloitti katsoen jäänsinisillä silmillään Angelicaa sekä Rócell neitoa yrittäen lukea heidän ilmeitään samalla kun jatkoi: "Maailma murtui magian käytön takia. Se tasoitti vuoret, siirsi meret toisiin paikkoihin, ja missä ennen oli meren pohja.. sieltä nousivat uudet vuoret. Magia lopulta teki lopun itsestään, ajaen kaikki sitä sisällään pitäjät hulluuteen. Ja ne jotka selvisivät.. katosivat historiankirjoista." Ziró puhui hiljaa, mutta silti miehen ympärillä tuntui todella kireä ilmapiiri. "Olen yksi heistä.." mies lausahti silmissään hullun kiiltoa.
"Mitä taas aqwellmaageihin tulee, siinä minä valehtelin sinulle Angelica. Minä kyllä tiedän lajisi, ja mistä sinä tulet, mutta omaksi parhaaksesi, oli minun salattava tämä tieto, sillä mitä vähemmän sinä tiedät, sen paremmassa turvassa sinä olet omalta kansaltasi." Ziró sanoi hieman hiljemmalla äänensävyllä. "Minä taistelin heidän kanssaan maagisodan aikana Legendojen Aikakaudella, mutta niin monet heistä lopulta menettivät mielenrauhansa ja lopulta saapuivat hulluuden rajalle magian lähteen saastuttua, ja tuhosivat niin itsensä kuin meitä muita." hän jatkoi ja katsoi totisena Angelicaa. "Vain harvoja jäi eloon, ja meitä harvoja metsästetään.. Ajan vartijat eivät lopeta ennen kuin joka ikinen Legendojen Aikakauden maagi on tuhottu ja maailmaan saatu rauha." Ziró kuiskasi viimeiset sanat jotka jäivät ilkeällä tavalla kaikumaan huoneeseen.
|
|