|
Post by angarath on Nov 10, 2007 20:48:55 GMT 3
((Niinkuin sanoin, tästä tuli nyt hieman lyhyt.. Mutta yritän saada jatkossa pituutta tekstiin ^^))
Rócell oli saapunut suuren linnan aulaan suojaan sateelta. Ulkona satoi kaatamalla ja neito oli jo aivan märkä. Sateen ropina kuului vain heikkona linnaan sisälle. ”Onko täällä ketään?”, Rócell huhuili hiljaa. Kukaan ei vastannut. Ei tietenkään.. Kuka täällä kuulisi, jos olisi jossain kaukana linna toisessa päässä Rócell ajatteli ja lähti samalla tutkimaan paikkoja. Jos kerran kukaan ei vastannut, niin kai saan edes hieman paikkoja tutkia neito jatkoi miettimistään.
Jonkin matkaa poukkoiltua linnan sokkeloisilla käytävillä alkoi Rócell erottaa edeltäpäin heikkoja ääniä. Varmuuden vuoksi neito veti isot siipensä piiloon viitan alle ja alkoi hiipiä ääniä kohti. Yht’äkkä Rócell kuuli edellisiä ääniä paljon kiihkeämmän ja selvästi raivostuneemman äänen edessä olevasta huoneesta ja samalla hetkellä ovi lennähti auki ja tumma hahmo juoksi pois huoneesta kadoten linnan varjoihin. Rócell lähestyi ovea varovasti, mutta keräsi lopulta rohkeutensa ja astui sisään auki olevasta ovesta.
Sisällä hän näki miehen, joka seisoi vuoteen vieressä. Vuoteessa makasi nainen, jonka silmät olivat sidottuina. Mitä täällä oikein on tapahtunut? Rócell ajatteli, ja sanoi ääneen: ”Anteeksi häiriö, mutta ulkona satoi ja ajattelin, että ei kai haittaa, jos tulisin hieman suojaan?”, neito aloitti varovaisesti, ja jatkoi sitten, ”voin kyllä jäädä odottamaan ulkopuolelle, jos keskeytin jotain.”
|
|
|
Post by Aqwell on Nov 10, 2007 21:53:08 GMT 3
Angelica pääsi Zirón avustuksella sängyn luo, mutta ennen kun hän meni makuulleen hän otti hieman vapisevin käsin tuolilta mekon irto hihat ja laittoine käsiinsä lämmikkeiksi. Hän on oikeassa siinä etten saisi tehdä mitään, mutta minkäs sille voi tyttö ajatteli nostaessaan jalat sängyn päälle. Aqurae aisti jonkin tulevan kohti huonetta ja pien kuuluikin nuoren tytön ääni, joka kuului ilmeisesti miehen palvelijalle. Angelica kuunteli kun mies huusi palvelijatytölle, joka ilmeisesti lähti huoneesta. "Älä viitsi huutaa" Aqurae sanoi toiselle :" Hän ilmeisesti yritti kertoa jotakin ja se tieto olisi voinut olla tärkeääkin". Tytön ääni oli edelleen vaimea ja ohut. hän oli kääntänyt päänsä miehen suuntaan helpottaakseen tapahtumien seuraamista.
Yhtäkkiä Angelica aisti jonkin lähestyvän. Joku on tulossa tänne, mutta se ei ole se samainen palvelija vaan jokin muu... hän ajatteli. Aqurae veti hiljaa ja mahdollisimman äänettömästi toisen miekoistaan esille, tosin tarkoilla korvilla sen kyllä kuuli, sillä ei voinut olla varmaa oliko tulija ystävä vaiko vihollinen. Tosin ei tyttö ei olisi voinut kunnolla edes puolustautua ellei käyttäisi muutamia Aquraeuuden antamista eduista, jotka saattoivat olla hengen vaarallisia. Angelica oli noussut hieman makuuasennosta ja oli nyt kyljellään tueten itseään toisellä kädellään, sillä silloin hänellä oli edes jonkinmoinen hyökkäys tai puolustus mahdollisuus. Aqurae oli aikeissa kysyä kuka toinen oli, mutta samassa kantausui ovelta naisen ääni, joka vaikutti enemmän pelokkaalta kuin uhkaavalta. Tyttö rauhoittui hieman ja laskeutui alemmas maaten nyt käsien päällä. "Kyllä sinä nyt jotain keskeytit, mutta voit tulla sisään ja jos on mahdollista niin kertoa kuka olet" Angelica sanoi mahdollisimman kovalla äänellä jotta toinen varmasti sen kuuli. Hänen äänensä oli nyt lähempänä normaalia voimakkuutta eli edelleenkin hyvin heikko. Nuori Aqurae laski kätensä ja siinä olevan miekan sängyn laidan yli alkaen pyörittelemään sitä tavanomaiseen tapaansa myös olettaen että toinen alkaisi kertomaan jotain itsestään.
|
|
|
Post by lonelywolf on Nov 10, 2007 23:59:53 GMT 3
Ziró käännähti ympäri, ja murahti eläinmäisesti Angelicalle, kääntäen kumminkin kasvonsa tulijaa kohtaa. "Kyllä keskeytit jotain, mutta et mitään tärkeätä arvon neiti." susimaagi vahvisti nuoren aquraen huudahduksen, tosin hieman vakaammalla ja hiljaisemmalla äänellä. "Ja Angelica." mies jatkoi: "Pistä se miekka pois kädestäsi, sillä täällä ei kaivata lisää vaikeuksia, mitä on jo ollut liikaa yhdelle yölle." Ziró liikkui nopeasti yhdelle lähellä olevista tuoleista ja istahti alas, mutta vaikka aikaisemman äänestä ei kuullut miltein muuta kuin pelkoa, ei hän silti uskaltanut päästää vierasta katseestaan. "Ole tervetullut Myrkmeren vanhaan linnaan arvon neiti." Ziró aloitti ja piti pienen tauon ennen kuin jatkoi: "Nimeni on Ziró, ja olen yksi linnan lordeista, tai ainakin niin he väittävät, mutta näin ystävien kesken vain Ziró." mies nauroi hieman omalle vitsillensä, mutta vakavoittui nopeasti haistaen jotain aivan muuta, kuin olisi odottanut vaeltajalta. "Arvon neiti on hyvä ja liittyy seuraamme, jos siis seuramme kelpaa, voin hyvin hakea kenties jotain lämmikettä näin sateella, vaikkapa lämmintä viinipunssia." Ziró lausahti hilliten kieltänsä, mutta samalla hän etsi käsiinsä ovella seisojan mielen ja sanoi suoraan toiselle yrittäen samalla pitää vihaa kurissaan: "En tiedä mitä teet täällä lohikäärme, mutta sinuna olisin varovainen sinusta lähtevän magian takia, ja kuten tiedät, maagit eivät ole hirveän innostuneita lohikäärmeistä, varsinkaan sellaisista jotka voivat ottaa ihmisen hahmon."
Susimaagi piti tiukasti katsekontaktia yllä tulleen neidon kanssa, hänen silmänsä miltein loistaen vihaa mutta samalla innostuneisuutta. "Meia, voisit tuoda sitä viiniä sittenkin lisää, sillä nähtävästi meillä on uusi vieras keskuudessamme, jonka tarinan minä mielellään kuuntelen." Ziró lausahti hiljaa, ja samassa jo palvelija astuikin huoneeseen, täysin viinikannu mukanaan höyryten. Nopealla ranteenliikkellänsä, mies pudotti muutaman kolikon neidon käteen ja kuiskasi hänelle jotain, jonka jälkeen hän katosi samalla tavalla nopeasti ja hiljaa, kuin ennenkin. "Viini lämmittää samalla, kun kuuntelemme sinun tarinasi arvon neiti. Ja ehkä voimme tehdä myös jotain märille vaatteillesi jos haluat, sillä uskon että Meia voisi mielellään lainata sinulle omiansa väliaikaisesti." susimaagi jatkoi, naamallaan mitä omituisin virne, kuin hänet olisi juuri kruunattu maailman kuninkaaksi.
|
|
|
Post by angarath on Nov 11, 2007 13:43:24 GMT 3
Rócell näki sängyssä makaavan neidon vetäneen toisen aseistaan esiin. Ensin Rócell säikähti, että neito olisi hyökkäämässä, mutta mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Mies, joka oli selvästi maagi, käski tyttöä laittamaan aseensa pois. Se helpotti jonkin verran Rócelin oloa. Mies esittäytyi Ziróksi ja tarjosi samalla viiniä. ”Ei kiitos”, Rócell vastasi kohteliaasti, ”en juo. Ja vaatteet saan kuivattua aivan itse nopeasti, kiitos vain.” Neito sytytti liekin käteensä ja kuljetti sitä vaatteidensa yllä. Pian ne olivatkin jo aivan kuivat.
Rócell astui peremmälle huoneeseen hieman epäröiden, mutta perääntyi heti pari askelta Zirón seuraavien sanojen kohdalla. ”M-minä en siis.. Tulin vain etsimään suojaa sateelta”, Rócell änkytti jo hieman peloissaan, ”En arvannut, että täällä oli maagi. Ja sanon vielä, että en halua mitään pahaa.” En odottanut aivan tälläista vastaanottoa Rócell ajatteli keräten rohkeuttaan. Lopulta hän sanoi ääni enää hieman säristen: ” Nimeni on Rócell ja kuten jo huomasit, olen puoliksi lohikäärme. Tarinani on melko pitkä, joten kerron sen lyhennettynä, jotta jaksatte kuunnella. Vanhempani siis kuolivat kun olin nuori ja jouduin isovanhempieni hoitoon. He eivät ole kovin mukavia, joten päätin karata. Yleensä kierrän kaukaa sellaiset paikat, joissa on ihmisiä, mutta nyt en halunnut jäädä turhaan kastumaan ulos.” Rócell puhui hyvin nopeasti, jotta ei suututtaisi maagia enempää.
Rócell huomasi vieläkin seisovansa oven suussa ja astui peremmälle. Neidon katse kiersi pientä huonetta ja hän tutki joka sopen erittäin tarkasti. Lopulta neidon katse pysähtyi jälleen tuolilla istuvaan mieheen. ”Voisinko jäädä tänne vielä hetkeksi aikaa? Ainakin täksi yöksi, mutta lupaan, etten ole vaivaksi”, Rócell kysyi toiveikkaana. ”Ja tietenkin, jos se sopii arvon neidille”, hän vielä jatkoi kääntäen katseensa Angelicaan.
|
|
|
Post by Aqwell on Nov 11, 2007 14:00:52 GMT 3
Angelica totteli toisen pyyntöä ja laittoi kädessään olleen miekan takaisin paikalleen kuunnellen samalla toisen selityksiä hieman huvittuneena. Aqurae huomasi heti että toisella oli vaikeuksia hillitä itsensä, sen kuli selvästi hänen puheestaan. Hän ei ollut sielä täysin varma mikä juuri tullut neito oli, koska vain maagit näin yleisesti pystyivät huomaamaan sen niin tarkasti ja nopeasti, mutta oli Angelicalla sentään jonkinmoinen käsitys ennen kuin toinen oli sanonut mitään.
Angelica pyöritteli nyt koruaan käsissään samalla kun Meia kävi huoneessa muutaman kerran. "Ziró kuule" Aqurae alloitti: "Voisitko pyytää Meiaa tuomaan minulle teetä tai jotain." Tyttö oli nyt taas hieman rauhallisempi varsinkin kun voimat alkoivat pikkuhiljaa palailla. Pikalatausta voisi harkita vaikka se hiukan vaaralliseksi meneekin Angelica ajatteli hymyillen hiukan.
Angelica hätkähti omista ajatuksistaan kun toinen puhutteli häntä. "Sopiihan se" Tyttö vastasi siihen. Hän makasi kyljellään jotta hänen olisi helpompi puhua kaksikolle. "Nimeni on Angelica ja olen geenivirheellinen Aqurae" Aqurae esittäytyi kohtalaisen nopeasti. Tyttö kävi mielessään läpi kaikki mitä tiesi lohikäärmeistä ja puolilohikäärmeista ja löysikin sieltä haluamansa tiedon. " Rócell neito" Angelica aloitti nousten samalla huterasti istumaan: "tulisitko tähän viereeni nyt hetkeksi ja sytyttäisitkö uudelleen tuon liekin mikä äskettäin oli käsissäsi?" Tämän voisi laskea hieman vaarattomammaksi tavaksi kerätä energiaa, jos nyt muistan miten se tehtiin oikein... hän ajatteli. Tyttö hymyili hieman salamyhkäisesti antaen toiselle tilaa sängyn reunnalla. Toivottavasti laskelmani sitten pitävät paikkansa sillä muuten saattaa tulla hieman ongelmia...
|
|
|
Post by lonelywolf on Nov 11, 2007 18:14:36 GMT 3
Ziró ei keskittynyt Angelicaan paljoa, vaikkakin kuuli toisen kysymyksen selvästi, vaan piti katseensa tiukasti kiinni Róceliksi esittäytyneessä neidossa, vai pitiki sanoa lohikäärmeestä ihmisnahassa. "Minulla ei ole mitään sitä vastaan että olet yön täällä." susimaagi viimein sai sanottua pitemmän hiljaisuuden jälkeen, sallien kulun aquraen viereen sängylle. "Kuulit mitä Angelica-neito sanoi Meia." mies jatkoi nopeasti, ja nyökkäsi palvelijan puoleen, joka lähti pikaisesti noutamaan teetä nuorelle aquraelle. Ziró vain tyytyi istumaan tuolissa, katsellen Rócell-neitoa pistävän tarkasti, pitäen kädessään höyryävää viinipikaria.
"Mitä taas tulee taikomiseen, niin teinä olisin hyvin varovaisia mitä teette tämän linnan sisäpuolella, jotkut sanovat sen olevan turvallinen, mutta se on kaikkea muuta, varsinkin niille, jotka eivät ole tästä maasta." Ziró lausahti molemmille, paljon rauhallisemmalla äänensävyllä kuin aikasemmin. Pian Meia saapuikin takaisin, hopeisella tarjottimella kannu haudutettua teetä, sekä joitain leivoksia sekä Angelicalle, mutta myös toinen kuppi Rócelia varten kaiken varalta. Palvelijan mentyä, ja jätettyä tarjotin huoneeseen, Ziró kosketti jälleen magiansa lähdettä ja ammensi voimaansa siitä, punoen muutaman tuulen virtauksen ja sulki oven sekä sinetöi sen magiallansa.
"Näin kukaan ei pääse huoneeseen, eikä kukaan myöskään pääse huoneesta pois, muuta kuin tappamalla minut." Susimaagi sanoi naurahtaen, hänen jäänsiniset silmänsä välkähtäen kylmää valoa. "Mutta sinähän halusit yösijan etkö vain Rócell-neito?" mies jatkoi ja naurahti taas hiljaa, ja jäi tuijottamaan kaksikkoa jälleen omituinen virne naamallansa.
|
|
|
Post by angarath on Nov 11, 2007 19:57:13 GMT 3
Rócell käveli Angelican viereen ja istahti sängylle, mutta ei sytyttänyt liekkiään. Neito aavisti, että Zirón varoitus kannattaisi ottaa tosissaan ja jättää taikominen linnan ulkopuolelle. Miehen pistävä katse sai kuitenkin Rócelin tuntemaan olonsa hieman epämukavaksi. Rócell tarttui palvelijan tuomaan höyryävään kuppiin epäröiden, huomaten vasta nyt, että oli todella janoinen, vaikka olikin juuri hetki sitten ollut aivan litimärkä. Ei juoma voi olla myrkytettyä, jos kerran Angelicallekin sitä tarjotaan neito ajatteli siemaisten hieman juomaansa.
Rócell huomasi, kuinka maagi alkoi sulkemaan ovea, mutta ei välittänyt. Suljetut huoneet eivät olleet neidon lempi paikkoja, mutta hän ei halunnut näyttää siltä, ettei luottaisi toisiin huoneessa olijoihin. Sen sijaan hän vastasi Zirón esittämään kysymykseen. ”Kyllä mielelläni, jos siitä ei ole liikaa vaivaa”, Rócell sanoi rauhallisesti. ”Lupaan tietenkin lähteä heti aamun koitteessa. En halua roikkua nurkissanne varsinkaan, jos se häiritsee.”
|
|
|
Post by Aqwell on Nov 12, 2007 17:22:48 GMT 3
Angelica huojui hieman ja kaatui takaisin sängylle hengittäen raskaasti. Kheah ehkä minun pitäisi todellakin harkita sitä mitä aioin hän ajatteli. Tyttö makasi kyljellään sängyllä jalat edelleen lattialla. Hän kuunteli mitä ympärillä tapahtui ja aisti Zirón luoman magian ovessa. Miksi hän teki noin? Aqurae ajatteli siirtäen samalla kätensä miekoilleen. " Anteeksi, mutta tämä on pakko" Tyttö sanoi ja käänsi itsensä ympäri vetäisten miekkansa esille ja painoi ne rinnalleen. Nyt tämä on pakko sillä muuten en jaksa... hän vielä ajatteli ennen kuin sytytti käsiinsä siniset liekit johdattaen ne miekkojensa kautta itseensä ladaten samalla itseään. Piakkoin hän kuitenkin lopetti ja siniset liekit haihtuivat. Angelica nousi pystyyn hymyillen ja laittoi miekkansa takaisin paikoilleen. Nuori Aqurae kaatoi itselleen teetä ja tälläkertaa hänen kätensä eivät tärisseet. Angelica kuunteli kaksikon keskustelua juoden samalla teetä. "Minun puolestani sinun ei tarvitse ihan heti aamusta kuitenkaan lähteä" tyttö sanoi varmalla äänellä: "Ja Ziró tuo sinun alinomainen virnuilusi alkaa pikku hiljaa painostamaan. Enkä muutenkaan oikein ymmärrä miksi lukitsit tuon oven." Nuori Aqurae epäili jotain, muttei itsekkään ollut varma. Hän nousi sängystä ja käveli ovelle koskettaen sitä saapuessaan perille ja torjui hänet niin kuin Angelica oli odottanutkin. Tyttö palasi vaitoinaisesti takaisin sängylle istahtaen sitten siihen. Hän hymyili hieman ja otti lisää teetä sekä leivonnaisen näyttämättä ulkoapäin epäilyksiään.
|
|
|
Post by lonelywolf on Nov 12, 2007 21:47:04 GMT 3
Ziró sävähti välittömästi nuoren aquraen tarttuessa omaan magiaansa kiinni, mutta piti kasvonsa ilmeettöminä. "Minulla on syyni tehdä se, mitä sitten ikinä teenkin täällä, tai jossain muualla." mies sanoi äkillisen kylmällä äänensävyllä, virneen poistuessa susimaagin kasvoilta, tämän jäädessä tuijottamaan murhaavasti Angelicaa. Ziró käänsi katseensa pian neidosta, alkaen tuijottamaan kattoa, ja nojasi tuolillansa seinään kuin alkaisi nukkua. Rauha katosi kumminkin äkisti sillä, susimaagi pian tunsi magian kohahduksen sisällänsä, kun hänen suojamuureja koeteltiin, alkaen murista uhkaavasti kurkkuäänellä, ja punoi saman palavan magian miekan käteensä.
Nähdessään ettei todellista vaaraa todella ollutkaan, vaan Angelica oli vain koetellut ovea yksinään, Ziró päästi magiastaan irti, miekan kadotessa samalla silmänräpäyksessä ja murina katosi, mutta sama murhaava katse kuin aikaisemminkin, pysyin miehen kasvoilla. "Minä en halua ottaa turhia riskejä vihollisistani, niin kauan kuin minulla on samassa huoneessa, varmaan ainoa lajiaan oleva aqurae, tuntemattomasta kansasta, sekä lohikäärme, joka on vielä ihmisnahassa." susimaagi lausahti kylmästi. "Mutta älä koettele oven magiaa, sillä se koituu vielä kohtaloksesi. Sillä usko pois, täällä olet enemmän turvassa, kuin oven toisella puolella." hän jatkoi nopeasti, ja sulki jälleen silmänsä, mutta rauhaisa ei hän todellakaan ollut, vaikka näytti jälleen nukkuvansa.
|
|
|
Post by angarath on Nov 13, 2007 15:02:41 GMT 3
Rócell tarkasteli Zirón olemusta. Jokin siinä häiritsi häntä, mutta neito ei osannut sanoa mikä. Onneksi hän pyyhki tuon virneen kasvoiltaan. Olisin tullut hulluksi, jos se olisi jatkunut hetkenkään pidempään, Rócell ajatteli. Hän laski mukinsa takaisin pöydälle, sillä hänen kätensä alkoivat täristä. Äh... Ja tämäkin vielä. Miksi ihmeessä käteni alkavat täristä juuri nyt? Rócell ihmetteli, mutta yritti silti olla näyttämättä muille käsiensä tärinää. Neito laski kädet syliinsä ja alkoi tutkiskella huonetta muka kiinnostuneena.
Tärinä ei lakannut, mutta ei siitä hirveästi haittaakaan ollut. Voisikohan se olla vain jännityksestä, jota en halua paljastaa itselleni? neito pohdiskeli hiljaisuuden vallitessa pienessä huoneessa. Toivottavasti se ei pahene, sillä sitten se alkaa näkyä myös ulospäin. Rócell ojensi kätensä ottaakseen leivoksen. Neito yritti pinnistellä, jotta se ei tärisisi ja saikin sen pidettyä jotenkuten kurissa. Jos kukaan ei katsoisi oikein tarkkaan, ei kukaan sitä huomaisi. Pitää vain yrittää rauhoittua, hän vakuutteli itselleen.
Rócell yritti hengittää mahdollisimman rauhallisesti ja huomasi, että hänen sydämensä hakkasi todella kovaa. Maagin läsnäolo tuntui vieläkin hieman epämukavalta, vaikka tämä olikin lopettanut tuijottamisen ja typerän virnistelynsä. Pian neito sai hengityksensä taas kulkemaan normaaliin tahtiin, mutta kädet eivät vieläkään lakanneet tärisemästä. Kunhan vain totun maagiin, niin uskoisin sen loppuvan. Siihen asti minun on pidettävä käten visusti piilossa, Rócell jatkoi mietiskelyään.
|
|
|
Post by Aqwell on Nov 13, 2007 17:56:54 GMT 3
Angelica laski teekuppinsa sängyn lähellä olevalle tuolille ja nojautui taaksepäin kellahtaen selälleen sängylle. Hän oli osittain uppoutunut omiin ajatuksiinsa, mutta kuuli kyllä selkeästi mitä ympärillä tapahtui. Nuori Aqurae ratkesi nauramaan kun toinen sanoi 'ainoa lajiaan oleva Aqurae'. "En nyt sentään ihan ainoa ole" tyttö sai sanottua naurun keskeltä. Lopulta hän kuitenkin rauhoittui maaten edelleen selällään sängyllä. Agurae aisti Rócellin epävarmuuden, muttei välittänyt siitä.
Yhtäkkiä Angelica aisti tutun henkilön lähietäisyydellä ja se sai hänet hieman hätkähtämään ja nousemaan takaisin istumaan. "Miksi sinä olet täällä Satar?" Aqurae kysyi varmalla ja kuuluvalla äänellä nuosten pystyyn ja kääntyen selkä ovelle päin. Nuorehko miespuolinen Aqurae astui esiin varjoista "Sinun luulisi se tietävän Angelica hyvä" hän aloitti Aquraein kielellä astuen samalla askeleen lähemmäs. Angelica vetäisi automaattisesti sai settinsa esille perääntyen hieman "Tiedät varsin hyvin etten tule takaisin" tyttö vastasi siihen pitäen toistaiseksi vielä saman kielen kuin ennenkin. "Tiedän kenen asioilla liikut ja kenen lähetti olet ,mutta se ei liikuta heillä ei ole oikeutta pakottaa minua palaamaan" hän jatkoi: "Ja tiedät hyvin mitä seuraa jos minut yritetään pakottaa takaisin Satar." Tytön ääni oli sähäkkä, mutta selkeä. Kaksikko kiersi hidasta kehää huoneessa. "Angelica kuule" Satar aloitti rauhallisesti pitäen edelleen Aquraen kielen yllä: "Tämä on nyt pakko kaikki jäi kesken kun lähdit etkä muutenkaan saisi vastustaa ylempien, etenkään suur-Aquraen, käskyä." Angelica tiesi että olisi pulassa jos toinen yrittäisi väkivalloin häntä ottaa mukaansa sillä lähetit olivat ammattilaisia sinisen tulen käyttäjiä ja Satar oli muutenkin loistava taistelija niin kuin suur-Aquraen lähetin kuuluikin. "Miten sinä edes löysit minut tai pääsit sisälle huoneeseen?" Angelica sanoi hermostuneesti. "Etkö muista että käyttämäsi lataus menetelmä paljasti sinut ja tänne sisälle pääseminen on yllättävän helppoa meille läheteille jos huoneessa on jo valmiiksi joku meistä" Satar vastasi edelleen tyynen rauhallisensi. Tyttö tiesi ettei pystyisi pitämään itseään kurissa enää kauaa Satar oli häntä vahvempi ja sitäpaitsi hän osasi tämän asiansa, hermostuttamisen ja ärsyttämisen nimittäin. "Ole ystävällinen ja lähde sillä tiedät, ja hekin tietävät, etten ole tulossa takaisin sinne" Tyttö sanoi vielä edellistä hermostuneemmin. Samassa kaksikko pysähtyi. "Pitääkö minun pakottaa sinut mukaani vai tuletko vapaaehtoisesti" Satar sanoi: "Tiedät etten luovuta, mutta annan sinulle nyt kaksi vaihtoehtoa joista valita" Aguraen katse oli viiltävän kylmä ja samalla jotenkin petollisen tuntuinen. Vaikka Angelica tiesi mitä olisi kannattanut siinä vaiheessa tehdä hän vain pysyi paikallaan hiljaa valmiina koskatahansa tulevaan tai aloitettavaan hyökkäykseen.
((Satar puhuu tässä roolissa siis pelkkää Aquraeta ja Angelica samaa mitä ennenkin))
|
|
|
Post by lonelywolf on Nov 14, 2007 21:27:33 GMT 3
Ziró hengitti suht' raskaasti, istuessaan tuolilla seinään nojaten, mutta ei tuntunut huomaavan. Vaikka mies piti silmiään kiinni, niin silti hänen hermostuneisuutensa vain kasvoi ja kasvoi. Äkisti susimaagin silmät rävähtivät auki, hohtaen kylmää ja kuollutta jäänsinistä valoa. Syvä bassomainen murina täytti huoneen siltä seisomalta, Zirón hypähti pystyyn tuijottaen murhaavasti uutta huoneessa seisovaa. "Sinulla ei ole asiaa tänne vaeltaja!" mies puhui syvällä äänellä, kääntämättä katsettaan pois missään vaiheessa. "Sinä et ole tervetullut joukkoomme Aqurae!" susimaagi jatkoi ja virnisti ilkeällä tavalla, tunnistettuaan saman hajun mikä ympäröi Angelican.
Samassa paksu harmaa jääkerros peitti huoneen seinät sekä oven, sinetöiden kaiken vahvimmalla magiallansa, mitä hänestä vain kumpusi. "Sinä joka tuot tänne vain kuolemaa, saat sitä itse osaksesi!" Ziró murisi, pidellen kiinni magian lähteestään, punoen samalla hengen kilpiä, jotka sinetöisivät muun magian pois, osuessaan kohteeseen. "Olet joko typerä, tai muuten vain halukas kuolemaa kun tuolla tavalla tulet kuokkavieraaksi juhliin, mitkä eivät alunperin olleet tarkoitettu sinulle." susimaagi murisi vihaisesti, ja otti muutaman askeleen lähemmäksi, punoen niin tulen kuin jään, että ilman virtauksia käteensä.
|
|
|
Post by angarath on Nov 15, 2007 15:17:21 GMT 3
((Taas hieman lyhyt, koska juuri tällä hetkellä Rócelilla ei ole varsinaista "roolia" tässä.))
Rócell tuijotti uutta tulokasta hieman hämillään. Hän ei saanut mitään selkoa toisen puheesta, mutta sai sentään jonkunlaisen käsityksen tapahtumista. Tämä saattaa mennä vaaralliseksi Rócell tuumi. Neito oli luullut, ettei Zirón taikamuureista pääsisi kukaan läpi, mutta toisaalta Rócell ei ollut koskaan aikaisemmin kuullut Aquare lajista.
Rócell seurasi tilannetta hieman syrjemmältä ja antoi Zirón ja Angelican hoitaa asian. Varmuuden vuoksi hän kuitenkin nousi ylös valmiina puolustautumaan, jos jotain isompaa alkaisi tapahtua. Nyt Rócelia alkoi todella hermostuttaa suljettu huone. Hänellä ei ollut mitään kokemusta maageista eikä Aquraeista, ja nyt hän oli joutunut samaan huoneeseen maagin sekä kahden Aquraen kanssa.
Neito harkitsi jo Zirón selän taakse piiloutumista, mutta totesi lopulta, että se näyttäisi liian raukkamaiselta. Lopulta Rócell tyytyi vain vetäytymään mahdollisimman kauas uudesta tulokkaasta. Mutta pelkoa hän ei silti näyttänyt ulospäin, sillä neito oli huomannut, kuinka helposti Aquaret sen haistoivat.
|
|
|
Post by Aqwell on Nov 15, 2007 15:36:11 GMT 3
Satarin katse siirtyi susimaagiin ja siitä takaisin angelicaan. Hänen katseensa oli pistävä kuin se olisi mennyt suoraan tytön lävitse, mutta Angelica tiesi mitä toinen tällä tarkoitti. "Ziro ole ystävällinen ja jätä hänet rauhaan" Angelica sanoi: "Sillä jos hän kuolee saan niskaani vielä lisää ongelmia... Kuten V.Vt tai parhaimillaan jopa Suur-Aquraen" Agurae sanoi loppuosan ´hyvin hiljaa mutta silti kuuluvasti. Saman aikaisesti hänen keskittymisensä tilanteeseen alkoi pikkuhijaa heikentyä, mutta Satar odotti vielä. "Ja jos suur-Aqurae tulee niin kukaan meistä ei ole turvassa." Angelica huokaisi: "He hajottavat suojauksesi ulkoa käsin, en tiedä miten se tapahtuu, mutta silloin sinä menetät suuren määrän energiaa." Nuori Aqurae oli kääntynyt sivusuuntaisesti tulijaan nähden. Ja samassa toinen sitten hyökkäsikin. Kyse oli vain sekunneista ja oikeaan aikaan oikealla tavalla reagoimisesta, kun kaksikko oli jo miekat vastakkain kohtalaisen lähellä toisiaan. " Jos saat tilaisuuden niin lähde Satar" Angelica sähähti Aquraeksi. "Lähden kun vasta kun suostut tulemaan mukaani" Satar vastasi siihen hyökäten samalla uudestaan. Angelica torjui hyökkäyksen ja sanoi: "Minä en ole lähdössä täältä minnekään ja jos jäät kuolet. Älä unohda että täällä on sinua reilusti vahvempi maagi."
Kaksikko teki hetken pientä hyökkäys-torjunta kuviota pyörien samalla pientä ympyrää, mutta yhtäkkiä he pysähtyivät jostain syystä selät vastakkain. "Sinä lähdet nyt ja minä jään" Angelica aloitti ja valmistautui tulevaan lataamalla. "Ei minä lähden ja sinä tulet mukaan" Satar vastasi ladaten myös. He väittelivät siinä aikansa, Aguraeksi, selät vastakkain kumpikin ladaten itseään. Satar energiapalloa ja Angelica itseään. "Ziró" Angelica sanoi rauhallisesti "Suojaa itsesi ja Rócell neito ellette halua menettää henkeänne." Satar ihmetteli toisen sanoja, mutta ymmärsi ne heti kun he olivat kääntyneet ympäri. Angelica ei oletetusti ollut ladannut energiapalloa vaan itseään ja mennyt yli sallitun rajan. Satar ehti juuri ja juuri suojata itsensä kilvellä, kun Angelica romahdutti energiansa purkaen sen samalla ympäristöön. Molemmat keskellä olleet lensivät kumpikin vastakkaisiin seiniin, joiden ympärille patoutunut magia alkoi heiketä voiman purkauksen myötä.
Lopulta lähes kaikki palautui normaaliksi. Satar pääsi nopeasti pystyyn jääden hetkeksi katsomaan hävitysten jälkiä ja taas lattialla tajuttomana makaavaa Angelicaa. Hän käveli toisen luo koskettaen tätä sitten ja ladaten tähän vähän omasta energiastaan, jotta toine pääsi sallitulle alueelle, muttei kuitenkaan herännyt. Hän jätti myös viestin Angelica mieleen Sinä voitit tämän erän, mutta ensikerralla se ei ole mahdollista . Sen jälkeen Satar käveli samaan paikkaan mistä oli tullutkin ja poistui paikalta heikentyneen loitsun läpi ulos linnasta takaisin Aquraeiden maille. Angelica makasi lattialla miekat lattialla lähellä häntä, tosin tälläkertaa hän ei ollut vaarassa kuolla tai mitään vastaavaa.
|
|
|
Post by lonelywolf on Nov 18, 2007 16:34:26 GMT 3
Ziró oli jo aikeissaan hyökätä, mutta perääntyi nuoren aquraen tullessa väliin sanoillansa. Susimaagi tuhahti, ja otti askeleen edemmäksi, pitäen magian virtauksia kädessänsä muristen koko ajan vihaisesti. Mutta jälleen mies joutui perääntymään kahden aquraen alkaessa miekkamittelön toistensa kanssa, mutta ei päästänyt magiaansa irti, sillä hän pelkäsi että jos hän sen tekisi, olisi hänen elämänsä vaakalaudalla. Zirón katsellessa kahden taistelemista hänen ajatuksensa juoksivat tuohon niin sanottuun suur-aquraeen, ja siihen että Angelica neito oli aivan oikeassa sen suhteen, että jos hänen suojauksensa murtuisi, ja hän olisi vielä sidottuna magiaansa, menettäisi hän runsaasti omaa energiaansa, ja pahimmassa tapauksessa oman henkensä.
Susimaagi ei uskaltanut hyökätä, sillä Angelica oli aivan liian lähellä vihollista, muutoin olisi hän voinutkin vapauttaa oman energiansa, ja tappaa tuon vanhemman aquraen, sillä hänessä ei ollut magiallisesti hänelle vastusta ollenkaan. Kuullessaan neidon huutavan jotain suojauksesta, ja huomasi että toinen olikin nostanut oman energia tason ylitse oman rajansa, Zirón silmissä vilahti hetken pelko, ja päästi irti magian virtauksistaan ja ryntäsi Rócell-neidon eteen, punoen magiansa uudelleen, mutta tällä kertaa suojaavaksi eikä hyökkääväksi. "Angelica!" mies ehti huudahtaa, kunnes energia irtautui nuoresta aquraesta, ja iski vasten susimaagin suojausta.
Kaikki tapahtui muutamassa sekunnissa, ja jos Ziró olisi tajunnut edes hetkeä aikasemmin mitä neito oli tekemässä, olisi hänen suojauksensa voinutkin kestää energia-aallon, mutta kaikki tapahtui liian äkisti, eikä mies ehtinyt punoa suojaa loppuun ennen aaltoa. Miehen silmät loistivat kylminä, ja hänen kurkusta nousi raskas murina, hänen pitäessä parhaansa mukaa suojaa pystyssä, suojatakseen Rócell-neitoa sekä itseään. Susimaagi maaginen kilpi pirstoutui, ja hetken hänen silmissään jälleen välähti pelko, kunnes energia aalto rysähti häntä päin, peittäen hänet allensa. Vielä aallon loputtua, Ziró oli puoliksi seisten, sekä puoliksi kyyryss lohikäärme-neidon edessä verta valuvana, kunnes viimein käänsi kasvonsa Rócelin puoleen, katsoen toista lasittunein silmin, ja kaatui maahan ja jäi siihen tajunsa menettäneenä, sekä verta valuvana.
|
|