|
Post by lonelywolf on Feb 1, 2008 17:24:28 GMT 3
Ziró käännähti ympäri, tuijottaen jälleen hieman murhaavasti shamaania, joka päättikin yhtäkkiä liittyä heidän seuraansa, vaikka ei toinen edes tiennyt minne he olisivat matkalla, tai miksi. ”He itse valitsivat tämän polun kanssani, enkä heitä pakota menemään yhtään sen pidemmälle kuin he itse päättävät shamaani.” susimaagi napsautti takaisin, ja kääntyi Rócell:ia kohti. ”Kuten sanoin, ei sinun ole pakko tulla mukaan jos et tahdo, mutta minun on joka tapauksessa jatkettava matkaani, ja jos kerran haluat olla tuon shamaanin kanssa, niin sinä saat sen tehdä, jos sinun niin mieli tekee.” mies lausahti toiselle neidoista.
Ziró sävähti hieman, kun tuo luonnonmaagi yhtäkkiä koskettikin hänen mieltänsä omallaan, puhuen suoraan hänelle. Susimaagin silmät loistivat vihasta shamaania kohtaan, sillä hän oli tunkeutunut hänen mieleen ilman lupaa, eikä hän sitä antaisi helpolla anteeksi. ”Ajan Vartijat elävät eri ajassa aikojen keskellä ilman aikaa, heitä ei voi voittaa sillä mahdilla minkä me omistamme, sillä he omistavat kaiken ajan, ja liikkuvat aikojen halki, käsissään avaimet meidän heikkouksiin.” Ziró ärähti takaisin, näyttäen siltä, kuin olisi valmiina oksentamaan.
”Mutta mitä tulee siihen, että olisimme veljiä, niin se pitää paikkansa vain sen kautta että olemme magian kautta liittettyjä toisiimme, mutta sinä et ole minä, enkä minä ole sinä! Sillä sinä olet villimaagi, luonnon kouluttama, etkä ole koskaan oppinut täysin hallitsemaan magian kanavoimista, ja se voi vielä koitua jonain päivänä kohtalokkaaksi.” susimaagi jatkoi, puhuen shamaanin mieleen, yrittäen saada toista käännyttettyä siihen, että opettelisi magian kanavoimisen sen sijaan, että luottaisi vaistoihinsa, tai luontoon.
|
|
|
Post by angarath on Feb 3, 2008 10:42:05 GMT 3
((lyhyyttt...))
Rócell hymyili vinosti shamaanin sanoille punehtuen hieman ja toivoi, ettei kukaan sitä nähnyt. Zirón puhuessa tyttö kääntyi tuohon päin. ”Haluaisin kyllä tulla mukaanne, mutta en ymmärrä, miksei häntäkin voi ottaa mukaan”, Rócell sanoi viitaten kädellään shamaaniin. Tyttö ei todellakaan ymmärtänyt miksi Ziró käyttäytyi niin omistuisesti. Hän ei myöskään lainkaan aavistanut, minkälaisia keskusteluja nuo kaksi kävivät toistensa mielissä (tai missälie..). Rócell ei oikein tiennyt mitä tehdä, joten hän päätti vain odottaa.
|
|
|
Post by Aqwell on Feb 4, 2008 16:58:06 GMT 3
(( Lyhyttä -.- ajatus katko))
Angelica seisoi sivussa kuuntelemassa keskustelua. Mitäköhän tästäkin vielä seuraa hän ajatteli kuullessaan Shamaanin sanat Tosin tuon loppuosan voi katsoa monesta eri suunnasta. Hän otti korunsa kaulastaan ja pyöritteli sitä toisessa kädessään. Aqurae aavisteli, että Zirólla ja shamaanilla oli meneillään myös kahden keskeinen keskustelu hieman syvemmällä tasolla.
Angelica kuuli Rócellin ja naurahti hieman. ”Koska hän vaikuttaa omaavan ärsyttämisen jalon taidon” hän sanoi leikkisästi. Ja Ziró ei vaikuta erityisen pitkäpinnaiselta shamaanien suhteen Aqurae lisäsi itselleen hymyillen.
|
|
|
Post by Ziegrand on Feb 4, 2008 20:12:55 GMT 3
Tuo virnisti, se oli hieman susimainen virnistys. "katso nyt nämä kaksi viehkeää tyttöstäskin pitää minusta, ja oi minä synnyin tämän hurmaavan taidon kanssa arvon viehkeä neiti." Shamaani puhui Angelican suuntaan ja sitten hän käännähti Rócellin puoleen. "Kiitos että hieman minua puolustatte, mutta tämä on nyt hiean sellainen asia johon voi sanoa vain yksi henkilö."
Tuo sanoi ja raapi pitkähköillä kynsillään korvantaustaansa ja haukotteli helmien kilahdellen toisiinsa.
Sinä et voi sanoa sitä toisesta tyylistä magiasta kun minä sinun typistetystä taidostasi ammentaa magiaa ja lukita sitä noin ahtaaseen paikkaan ja luoda sen kuin harkko rautaa, etkä kuin tuli joka syö tiensä nopeammin mieheen kuin tuo harkkosi rautaa. Ziró:n mielessä asusti jälleen hänen äänensä. Ja voin minä aina lähteä eri suuntaan kuin sinä, tutkia tätä uudenlaista maailmaa.
|
|
|
Post by lonelywolf on Feb 7, 2008 11:57:23 GMT 3
Ziró sävähti hieman shamaanin puhutellessa kahta neitoa, jotka matkasivat hänen kanssaan, hän ei pitänyt tuosta äänensävystä, millä hän heille puhui. Susimaagia ärsytti kovasti se, että toinen oli oikeassa, sillä he olivat veljiä, tai ainakin olivat joskus aikojen alussa olleet, mutta maagisodan aikana, hänestä koulutettiin tappokone, muokattiin tuo magia niin, että se ei enään ollut vapaata. Hän joskus oli ollut samankaltainen shamaanin kanssa, mutta ei ollut enään, eikä koskaan tulisi olemaan.
”Minä lähden, ja minun mukaan saa tulla jos haluaa, mutta mitä takaisin tulemiseen tulee, niin siitä ei minun sanaa kannata ottaa, sillä sinne minne olen menossa, siellä ei elämää liiku, vain kuolemaa, ja siellä on minun määränpääni.” Ziró sanoi rauhallisesti, tuijottaen shamaania.
((Anteeksi hieman lyhyt tällä kertaa, mutta toivottavasti kelpaa.))
|
|
|
Post by angarath on Feb 13, 2008 9:26:13 GMT 3
Rócell kohotti kulmaansa Angelican kommentille, mutta ei sanonut mitään. Shamaanin puhuessa tyttö kääntyi tuohon päin ja hymyili tälle epävarmasti. Nyt enää tarvittaisiin siis Zirón suostumus. Rócell katsahti metsään päin, mutta kääntyi kuitenkin nopeasti takaisin Zirón puoleen. Metsä ei näyttänyt yhtään sen houkuttelevammalta, kuin aiemminkaan.
Tytön kuulessa Zirón vastauksen nousi pieni hymy tuo kasvoille. Shamaani siis pääsisi mukaan, jos haluaisi, mutta Rócell ei ollut yhtään niin varma halusiko tuo. Hän käänsi vihreiden silmiensä katseen shamaaniin odottaen toisen vastausta. Rócell kuitenkin tiesi, että jos shamaani päättäisi olla tulematta mukaan ei tyttö voisi asiaan enempää vaikuttaa.
((Lyhyttä on tämäkin ^^'))
|
|
|
Post by Aqwell on Mar 3, 2008 22:09:16 GMT 3
Angelica naurahti hieman Shamaanin kommentille, mutta pysyi muuten hiljaa. Hän oli edelleen päättänyt pysyä Zirón mukana osoittaakseen, että pystyi erottumaan muista Aquraeista eikä tarvinnut heidän valheellisia tai vaillinaisia tietojaan. ”Milloinkohan tässä sitten lopulta päästään jatkamaankaan” hän puhui itselleen Aquraeksi.
Angelica vajosi taas omiin aatoksiinsa. Tästä saisi varsin hyvän tarinan kirjoitettua. Hän ajatteli Jos vai näkisi mitä kirjoittaa. Sen voisi sittemmin lähettää Aquraeen ja katsoa mitä tapahtuisi tai jotain vastaavaa. ”No jatketaankos sitten? En mielelläni haluaisi ikävyyksiä näin alkuvaiheessa” Angelica yhtäkkiä sanoi kuin asiaan kuulumattomasti ja laittoi korunsa takaisin kaulaansa.
((en keksinyt mitään kirjoitettavaa -.- ))
|
|