Mana
Member
Regret creation that you made me in the shape not complete
Posts: 118
|
Post by Mana on Jun 26, 2007 19:58:56 GMT 3
((Oivoi, anteeksi... En ole päässyt hetkeen koneelle, enkä siksi tiennyt olevan minun vuoroni pelata... Pahoittelen viivettä.))
Sanguine lähti mytyksi kääritty ghoultyttö olallaan harppomaan pois vankityrmiltä. Hänen mielessään takoi vain yksi ajatus: oli päästävä karkuun ja äkkiä. Vampyyri oli havaitsevinaan jonkin muunkin olevan käytävässä, mutta koska kukaan ei tuntunut hyökkäävän hänen kimppuunsa, Sanguine jatkoi matkaa enempiä asiaa miettimättä. Pian ghoultyttö alkoi vinkua ja pärskiä kuolaa ympäriinsä. Vampyyri hermostui ja tiuskaisi tälle: "Muista mitä sanoin ja lopeta tuo pelleily!" Tyttö tuntui rauhoittuvan, ja Sanguine jatkoi kulkemistaan. Miksi ihmeessä hän oli mennyt hommaamaan itselleen taakaksi vielä tällaisen turhan riesan? Ärtyneenä vampyyri harppoi eteenpäin ja yritti pitää aistinsa tarkkoina. Ei saanut antaa vihalle ylivaltaa, muuten ei pysty tarkkailemaan ympäristöään ja silloin voisi käydä huonosti. Yhtäkkiä Sanguine pysähtyi kuin seinään ja tarkensi kuuloaan. Joku juoksi käytävää pitkin kohti häntä, eikä Sanguine ehtinyt piiloutua kun tämä tulija oli jo hänen luonaan. Vampyyri oli varma, että hän olisi jäänyt kiinni, mutta ilmeisesti tämä vartijaksi paljastunut tyyppi ei tiennyt vielä oikeudenkäynnistä ja Sanguinen tuomiosta. Tämä kysyikin vampyyrilta: "Minnekäs sinulla on kiire? Ja mitä tuossa nyytissä on?" Sanguine puri hammastaan ja yritti keksiä jotain vastaukseksi. "Vain tarvikkeita asevarastolle. Minun pitää viedä nämä nyt heti, on kiire..." "Hetkinen! Kuka sinä muuten edes olet? En muista nähneeni sinua aiemmin... joten miksi sinun täytyisi kuljettaa tavaroita?" Vampyyri nielaisi ja vastasi nopeasti: "Tein juuri kaupat asevastaavan kanssa, ja hän käski heittää nämä varastolle ennenkuin jatkan matkaani. Minun on ehdittävä toiseenkin kaupunkiin vielä tänä iltana." "Noh, jos sinulla kerran on kiire, minä voin heittää tavarat varastolle, olen itse menossa siihen suuntaan." "Ei tarvitse, saan nämä vietyä itsekin." Sanguine pinkaisi juoksuun. Pian vartija kuulisi mistä olisi kyse, sillä sana tuntui tässä linnassa kiirivän nopeasti. Silloin Sanguine olisi pulassa.
|
|
ryo
Member
It doesnt matter how strong you are...the key word is speed.
Posts: 18
|
Post by ryo on Jun 27, 2007 22:37:28 GMT 3
Ryo näki jonkun tulevan ovesta muttei voinut erottaa henkilöä vielä kunnolla. Ryo tunsi kylmän hien ihollaan. Hän tiesi, ettei tästä hyvää seuraa. Ryo:n käsi oli ottamassa viikatetta selässään kun hän tunsikin vain puristavansa tyhjää. Tietenkin viikate oli otettu pois ennen kuin hänet oltiin heitetty tyrmään. Ryo puristi silmänsä kiinni ja noutui mielessään. Hän tunsi olonsa alastomaksi ilman viikatettaan. Aukastuaan silmänsä Ryo pystyi nyt erottamaan henkilön. Selvästikkin mies. Hän laskeutui portaita alas hitaasti katsoen kylmästi Ryo:ta. Hänen päällään oli mustat vaatteet ja valkoista näkyi siellä täällä. Hiukset hänellä olivat lyhyet ja vaaleat. Ryo nielaisi. Eihän Ryo nyt pelännyt vaikka varma kuolemantuomio kävi mielessä. Mies asettui suoraan Ryon eteen ja katsoi nenä pitkällä häntä. "Saastainen..." Ryo kuuli miehen sanovan. Samassa Ryo olisi iskenyt kätensä miehen kurkulle mutta noviisin miekka tuntui Ryo:n kurkulla. Ryo tunsi miekan välittömästi joten vain hieman verta alkoi tihkumaan. Ryo oli kyllä muuten yleensä tyyni ja tuollaisesta välittämätön, mutta kaikella rajansa. Ryo astui taakse päin ja pyyhkäisi kaulaa. käteen jäi olettomattoman vähän verta. "Tuomio annetaan huomenna." Mies sanoi lähes iloisena siitä että pääsisi Ryo:sta eroon. "Ahaa. Että joudun vielä lahjotun oikeuden eteen." Ryo sanoi vaikka tiesi, että tuomi tulisi silti. Olihan hän tappanut vartioita, mutta tosin puolustaessaan itseään. Sillä ei nyt ollut väliä. Ryo oli lainsuojaton. Ryo kääntyi selin miestä päin ja tämä lähti kävelemään pois. Ryo katsoi miestä sivusilmällään. Tarvittaisiin ihme, että sellistä pääsisi pakenemaan. Ellei sitten saisi huijattua noviisia. Mutta siinäkin olisi se vaara ettei noviisi olisikaan tyhmä ja heiveröinen samaan aikaan. Ehkä silti oli vain kokeiltava. Piti keksiä jotain mahdollisimman uskottavaa. Ei, ei mitään tarinoita. Pitäisi saada noviisi tarpeeksi lähelle ja saada tyrmättyä hänet yhdellä nopealla lyönnillä. Miten sekin onnistuisi. Sellissä ei ollut ikkunaa, mutta itse tyrmän päässä oli ikkuna, josta Ryo huomasi että alkaa hämärtyä. Olisi enään ehkä kymmenisen tuntia aikaa keksiä syy saada noviisi lähelle. Mutta olisiki noviisilla sitten avainta, jolla pääsisi sellistä ulos. Ryo ei huomannut, että puristi nyrkkiään ja pitkäksi kasvaneet kynnet puhkaisivat ihon. verta tihkui lattialle. veren vuoto sai hänet seisahtumaan. samassa hän kääntyi ja sanoi: "Hei...voinko toteuttaa viimeisiä toiveitani? Kuolenhan kummiskin kohta." Noviisi oli hämillään. "Tarvitsisin lakanan tai sideharsoa käteeni. Siitä vuotaa verta." Ryo sanoi ja piteli kättä. Eihän kivusta välittänyt mutta nyt hän saisi noviisin hänen lähelleen. Kun noviisi hetken päästä löysi liinan ja lähti tuomaan sitä Ryo:ta kohti, oli Ryo valmiina. Kun käsi osui lähelle kaltereita, Ryo iski käteen kiinni salamana. Ennenkuin hän itsekkään huomasi oli hän kuristamassa liinalla noviisia. Noviisin henki pihisi mutta Ryo:n kylmä ja lähes tunteeton sydän ei tuntenut armoa. Ei ollut ensinmäinen kerta kun hän tappaisi jonkun. pian noviisi ainakin pyörtyi. Ei ollut aikaa tutkia mahdollista ruumista enempää kuin ottaa avaimet mitä hän löysikään. Ensinmäinen avain ei mennyt viereenkään, mutta ihme kyllä toinen avain todella oli sellin avain. Ryo oli onnessaan. Enään tarvittiin varustusta. Ja tietenki Hän katsoi noviisin elotonta ruumista. Ryo otti miekan ja totesi sen itselleen hyödylliseksi, mutta muita varusteita Ryo ei suostunut laittamaan. Liekkö mahtuisivatkaan. Ryo lähti ovea päin. Hän melkein syöksyi ovesta läpi ja suunnisti umpimähkässä johonkin suuntaan. Oli päästävä alas, jos ei vielä oltu alhaalla. Sitten voisi päästä vaikkapa ikkunasta ulos. Ryo juoksi kuin hullu käytäviä pitkin. Tosin hiljaisesti, mutta nopeasti. Portaita ei ainakaan löytynyt, joten hän olisi varmana alimmassa kerroksessa. Ryo aukoi ovia lähes satunnaisesti etsien ikkunallista huonnetta. Tietenkään hän ei mennyt huoneisiin joista kuuli hääntä. Vihdoinkin Huone, jossa oli ikkuna. Tosin huoneessa nukkui hiljaa ja sikeästi jokin. Juuri kun hän oli asettanut kätensä ikkunalle hän muisti muut. Ryon pää painui alas. Olisihan helppoa lähtä ilman muita nyt kun olisi mahdollisuus, mutta silti hän tunsi myötätuntoa pojalle, haltialle ja sille henkilölle, josta hän nyt ei paljoa taaskaan muistanut. Oli lähtä etsimään heitä.
|
|
|
Post by R.C. on Jun 28, 2007 0:24:38 GMT 3
(( Jollei kenelläkään ole vieläkään tietoa Sephirotista niin minun puolestani voimme yrittää jatkaa tällä kokoonpanolla kunnes hän palaa. ))
käytävällä tapahtuu:
Pojan helpotus oli melkoinen hänen nähdessään etsimänsä vampyyrin ilmestyvän hetken kuluttua ylös ja ulos tyrmiin johtavasta portaikosta. Sokealla vaikutti kuitenkin olevan taas kova kiire johonkin, joten Reynard ei ehtinyt astua esiin haarniskan takaa saati huikata henkilölle läsnäolostaan ennen kuin tämä oli jo harpponut hyvän matkaa ohitseen. Lapsen katse kiinnittyi oitis vampyyrin olalla kantamaan taakkaan, joka vaikutti aivan kuin liikehtivän ja vinkuvan hiljaa. Reynard räpäytti silmiään hämmästyksestä. Kuvitteliko hän omiaan vai kantoiko olento jotakuta toista harteellaan? Havainto sai lapsen jähmettymään joksikin aikaa aloilleen, kunnes hän tajusi lähteä seuraamaan sokeaksi uskomaansa vampyyriä. Ihmeen helposti toinen tosin tuntui löytävän tiensä eteenpäin näillä eksyttävillä käytävillä. Kenties kyse oli kyvyistä joista lapsella ei ollut mitään käsitystä. Niin tai näin, olisi hänen mentävä ja pahoiteltava tämän henkilön aiempaa heitteillejättöä ja tiedusteltava vampyyrin vointia. Pojalla oli jo ennestään tarpeeksi painoa omatunnollaan ilman että hänen tulisi sitä vielä toisten tähden kartuttaa. Seuraava tilanne joka sai pojan hiljentämään askeliaan ja vetäytymään varjoihin oli tuo käytävällä käyty keskustelu. Joku vartijoista oli siis pysäyttänyt vampyyrin ja rupesi vänkäämään tämän epäilyttävän kantamuksen takia! Reynard puri harmistuneena hammastaan tilanteen muututtua taas monta astetta huolestuttavampaan suuntaan. Onneksi vampyyri oli sentään sukkela suustaan ja vaikutti livahtavan pian kerkeän kielensä turvin liemestä. Vaan sanainen taisto ei sittenkään riittänyt ja pian lapsi tajusi etsimänsä henkilön ottaneen jalat alleen. Vartija huusi vihaisesti mutta päätti takaa-ajon sijasta lähteä kiiruhtamaan vankityrmän suuntaan, josta saattaisi tehdä yleisen hälytyksen. Tuohtunut mies ei onneksi huomannut hämärän verhoamaa poikaa juostessaan tämän ohitse. Niinpä Reynard saattoi pian itsekin lähteä luikkimaan karkulaisen perään. ”Vampyyri, odottakaa vähän olkaa kiltti!”, koetti lapsi herättää huudollaan edeltä menevän huomiota, sillä mikäli hän kadottaisi toisen näkyvistä valuisi kaikki näkemänsä vaiva taas hukkaan. Pyyntö tuntui näin tulenarassa tilanteessa varmasti tökeröltä, mutta pojalla ei tainnut olla muitakaan vaihtoehtoja. Herra Ryon kohtalosta hän oli toistaiseksi autuaan tietämätön, kuvitellessaan viikatemiehen hoitavan yhä haavojaan sairastuvalla haltian kanssa.
|
|
Sephirot
Member
"T?t? v??ryytt? ei voiteta kukkasin. T?t? verta ei pys?yt? my?t?tunto."
Posts: 32
|
Post by Sephirot on Jun 28, 2007 20:52:30 GMT 3
//Tänne minä saavuin, kiireistäni huolimatta, ja nyt yritän jotenkin päästä mukaan...toivottavasti en sekoita juonea totaalisesti omalta osaltani...// Haltia katsoi sormeaan väräyttämättä ja nopeasti huomasi että oli jossain aivan muualla missä haltia juuri äsken oli ollut. Henki tuntui jälleen kulkevan miehen sisällä ja tämä yritti unohtaa kaiken näkemänsä. Mitään ei tapahtunut, haltia vakuutti itselleen ja asteli asiasta piittaamattomana pois päin tyrmien luota. Nyt hän suorittaisisi omat tehtävänsä pois alta. Edessä olisi, ehkein niin hankalakaan, linnan herran surmaaminen. Jos tämä olisi saanut jotenkin vihiä tästä, niin ainakin yksi puolelta toisin linnaa tietäisi tarvittavat tuntuomerkit ja osaisi varoa ja aseistua tulevan varalle. Haltia kuitenkin oli tyyni ja asteli varovaisesti kohti tiettyä käytävää, kokoajan tähyillen ympärilleen vaarojen varalta. Aikansa kuljettuaan, käytävän suulla seisoen, haltia painoi korvansa seinään ja kuunteli tarkasti. Jostain kantautui askelia, juoksevia sellaisia sekä jotain puhetta. Oikeastaan huutoa, muttei siitä saanut selvää. Se kantautui varmasti jostain toiselta puolen linnaa. Haltia arveli ettei se varmastikkaan ollut mitään tärkeää ja jatkoi äänettömin askelin punaista mattoa pitkin käytävän päätä kohti. Se olisi tehtävä nyt tai ei koskaan.
Käytävässä oli koleaa ja vilunväreet kulkivat Sephirotin selkää pitkin niskaa kohti. Haltia värähti kylmyydestä muutaman kerran. "Miten täällä voi muka asua." Mies ajatteli ääneen ja mietti miksei aikaisemmin ollut sitä huomannut linnassa asumisensa aikana. Eihän hän ollut vielä kovin kauaa täällä ollut, mutta silti. Käytävän pää alkoi jo häämöttää eikä ainuttakaan vartijaa tai ainoatakaan haarniskaan pukeutunutta heppua ollut näkynyt. Oliko tämä ansa ja kaikki odottivat haltiaa tietenkin itse herran huoneessa valmiina iskemään, kun tämä astuisi ovesta sisään. Olihan sekin hyvin todennäköistä, mutta se kaikki riippui linnaherrasta. Sen verran kokemusta Sephirotilla oli miehestä, ettei tämä ollut kovin puhelias ja ehkä hieman hajamielinenkin. Mutta unohtaisiko tälläistä asiaa niinkin nopeasti heti kuulemansa jälkeen. Sekin oli mahdollista kun oli tästä herrasta kyse. Haltia hymähti ja pysähtyi suurien ovien eteen. Ovet oli kullalla reunustetut ja punaisella kankaalla vuoratut. Ne tuntuivat pehmeältä haltian sileissä käsissä kun tämä siveli niitä hienovaraisesti. Mutta kankaaseen oli tarttunut se sama kylmä ja märkä miltä käytävässä oli aiemmin tuntunut. Sephirot asetti kätensä oville ja harkitsi vielä mielessään sisään ryntäämistä. Jos se olisikin ansa... tai sitten ei. Haltia irrotti otteensa vielä ovista ja asetti pitkän, suipon korvansa ovea vasten. Oven toiselta puolen kuului kynän raapustamista ja puhetta. Haltia jäi kuuntelemaan. "Rich. Tämä tehtävä on yksin sinun, ja luotan täysin että teet sen niin kuin oletan." "Kyllä, Herra. Teen mitä vain pyydätte." Nuori ääni vastasi miehelle. "Vie tämä kirje mitä pikimminkin kreivi Norrighterille. Löydät hänet Kel'Thuzad nimisen aluksen luota, satamasta. Löydäthän sinne varmasti?" "Kyllä Sir, ei epäilystäkään etten löytäisi." "Hyvä poika. Lähde matkaan."
Nopeat askeleet lähestyivät ovea jota vasten haltia oli nojautunut. Sephirot irrottautui nopeasti ovesta, muttei kerennyt kauaksi, kun pienikokoinen poika jo suhahti tähän pahki. Poika kaatui, samoin haltia. "Katsoisit vähän eteesi!" Poika sähähti vihaisena noustessaan seisomaan ja paljasti hampaansa. "Et näköjään ole mikään tavallinen ihminen." Haltia tuumasi ja nousi ylös. Poika astui askeleen lähemmäs ja murahti. Haltia reagoi siihen nopeasti ja astui askeleen taaksepäin. Siinä kaksikko toisiaan aikansa toljottivat, kunnes pojan ilme alkoi muuttua. Aivan kuin jotain olisi valjennut nulikalle. "Sinähän...Si-Sinähän olet se..." Juuri se mitä haltia oli viimeiseksi toivonut, oli saanut pojan hämilleen. Nuorukainen astui askelia peloissaan taaksepäin kohti ovea, josta äsken oli juossut.
Haltia toimi nopeasti ja sieppasi pojan nilkasta kiinni. Nuorukainen kaatui maahan ja kääntyi kohti haltiaa. Poika ojentui ja sai tehtyä pienet mutta ilkeän näköiset reiät haltian käteen. "Senkin vihulainen!" Haltia parahti ja kahlitsi pojan kädet jaloillaan ja asetti toisen käsistään tämän otsalle. Siinäpähän olet. Haltia ajatteli. "Rich! Mitä siellä tapahtuu!" Kuului yllättäen oven tuolta puolen. Haltian silmät jähmettyivät ja tämä nosti pojan nopeasti ylös tarttuen tämän käteen lujasti kiinni. "Ole hiiskumatta ja seuraa." Haltia lähti juoksuun ja poika seurasi mukisematta tätä kädenmitan päästä yritellen pysytellä haltian vauhdissa. Kaksikko ehti jo pimentoon, kun heidän takanaan olevat ovet avautuivat ja sulkeutuivat lähes heti sen jälkeen. Mitä tällä kertaa otinkin mukaani, niin en voi noin vain siitä luopua.
Haltia pysähtyi ja katsahti poikaa takanaan. Tämä huohotti kuollakseen ja tuntui olevan peloissaankin vielä kaiken huipuksi. "Jos lupaat olla kunnolla, niin vannon ettei sinulle käy kuinkaan." Poika nosti katsettaan ja pieni kyynel vieri tämän poskea pitkin valahtaen Sephirotin kädelle. Nuorukainen nyökkäsi myöntyvästi ja pyyhki toisella kädellään kyyneliä silmäkulmastaan.
|
|
Mana
Member
Regret creation that you made me in the shape not complete
Posts: 118
|
Post by Mana on Jul 3, 2007 15:01:48 GMT 3
Sanguine rynnisti eteenpäin mytty olallaan, kunnes kuuli yhtäkkiä takaansa jonkun huutavan hänen peräänsä. Vampyyri seisahtui kuin seinään. Käytävien tyhjyys sai huudon kaikumaan moniäänisesti, eikä vampyyri ollut täysin varma mistä suunnasta häntä huudettiin. Ääni tosin kuulosti tutulta, joten hän päätti vain odottaa että toinen saisi hänet kiinni. Sanguine kyyristyi hetkeksi pieneen syvennykseen ja yritti kerätä voimiaan. Hänellä ei ollut aavistustakaan miten pääsisi ulos linnasta, saatika miten pääsisi ulos siten etteivät vartijat saisi häntä kiinni. Kaiken lisäksi hänen riesanaan oli tämä typerä ghoul, ja mikä pahinta, Sanguine ei ollut saanut Isäntänsä antamaa tehtävää edelleenkään suoritettua. Kuinkahan kauan siitäkin oli kun hän oli tullut tähän linnaan? Vampyyri oli jokseenkin ulalla päivistä ja tunneista, sillä linna oli jokapuolelta samanlaista, eikä mistään tapahtumistakaan voinut päätellä ajan kulumista.
Toivottavasti aikaa ei olisi kulunut kuitenkaan paljon, sillä muuten Sanguinea alettaisiin etsiä. Se tästä vielä puuttuisi jos hänen vampyyritoverinsa syöksyisivät tähän soppaan mukaan. Ghoul vikisi hiljaa viltin alla. Hetken ajan vampyyrin tunsi aavistuksen sääliä tuota olentoa kohtaan. Hän piti tätä vain omana riesanaan, mutta itsehän hän tämän oli tällaiseksi muuttanut. Sitäpaitsi, tyttöhän olisi halunnut kuolla eikä muuttua ghouliksi... Siinä istuessaan mietteissään Sanguine odotti josko toinen tavoittaisi hänet. Käytävästä kuului jos jonkinlaisia ääniä, joten olisi pidettävä kiirettä.
|
|
ryo
Member
It doesnt matter how strong you are...the key word is speed.
Posts: 18
|
Post by ryo on Jul 6, 2007 20:41:42 GMT 3
Ryo hiippaili pois huoneesta. Oli taas valittava vasen tai oikea suunta käytävästä. Hän katseli vähän aikaa kumpaankin päätyyn ja laittoi oven takaisin kiinni niin hiljaa kuin sen vain sai. Ovi narisi hieman mutta henkilö joka oli huoneessa ei näyttänyt reagoivan ääneen Ryon onneksi. Ryo alkoi arpomaan suuntaa jalopuksi lähti oikealle. Tultuaan käytävän päähän hän katseli taas kumpaankin suuntaan ettei vartioita olisi käytävillä. Ryo ei nähnyt vartioita, joten hän asteli nyt käytävillä muina miehinä. Päästyään vasemman puolen päähän hän kuuli ääniä käytävästä. Hän ei voinut ottaa riskiä, että äänen päästäjät olisivat vartioita joten hän jäi odottamaan. ääniä kuului kahdelta henkilöltä. Toinen äänistä tuli selvästi kauempaa kuin toisen. Kun Ryo ei enään kuullut ääniä hän astui taas uudelle käytävälle. Jotenkin tuntui liian rauhalliselta, kuin vartioita ei linnassa olisikaan. Eihän Ryo ollut kuullut varusteitten ääniä vain normaalia askelia. Ryo oli vähän hämillään missä hän nyt oli eli hän oli eksyksissä. Ryo hieroi päätään ja käveli kohti puista ovea. Hän pysähtyi oven viereen ja yritti hahmottaa mielessään reittiään mistä hän oli tullut. Olisi harmillista unohtaa reitti takaisin ikkunalle, josta olisi helppo pudottautua pois linnasta. Uudet äänet lopettivat pian hänen mietiskelynsä ja hän vaistomaisesti meni puisesta ovesta sisään. Tällä kertaa äänen tekivä panssarit. Oven toisella puolella juoksi ehkä kolme varustautunutta miestä. Kun Ryo vihdoin tajusi olleensa jonkun huoneessa hän näki naishenkilön nousseen sängyssä. Hän näytti säikähtäneeltä ja mitä vielä...Nainen alkoi kirkumaan ja samassa käytävältä tulevat äänet pysähtyivät hetkeksi ja lähtivät tulemaan takaisin. "Ei nyt, ei nyt!" Ryo puhui ääneen. "Olisit ollut hiljaa." Oveen koputettiin. "Mikä hätänä neiti?" Kuului oven toiseltä puolelta. "APUA! Täällä on joku perverssi!" Nainen kiljui täyttä kurkkua. Ryon silmät painuivat kiinni. "Pervessi..." Ryo mumisi matalalla äänellä. "Taisi naikkonen luulla itsestänsä liikoja." Samassa ovi lennähti auki vaikka Ryo yritti pitää sitä kiinni. Vartia kävi välittömästi Ryon kimppuun. Ryo hypähti sivummalla ja löi vartiaa päähän. Toinen tuli miekka kädessä heti perässä. Tähän Ryo ei voinut vastata muuta kuin yrittämällä torjua se noviisilta varastamallaan miekalla. Ryo kerkesi juuri ja juuri saada miekan vartijan aseen eteen mutta torjunta oli heikko. Ryo lennähti nurin, mutta sai hän kierrähdettyä nopeasti itseänsä pystyyn. Vartia jatkoi miekalla huitomistaan joksenkin amatöörimäisesti. Olihan iskut valtavan voimakkaita, mutta muuten hänen miekän käsittelynsä oli surkeaa vartijaksi. Ryo sai torjuttua iskut, mutta horjui iskujen voimasta. Ryo joutui nurkkaan. miekan viilto oli tulossa nyt sivuttain. Ryo vetäytyi nopeasti kyykkyyn ja lähti ovea kohti. Hän ajatteli, että verenvuodatus saisi loppua jo vähäksi aikaa joten hän nyt karkaisisi tilanteesta. Juuri ovelle päästyään hän törmäsi kolmanteen vartiaan. Ryo ei lentänyt kummiskaan nurin mutta kolautti päänsä panssariin. Äkkiä hän pudisti päätään ja oli lyömässä miekallaan. Vartia torjui taitavasti iskun. Ryo painoi miekallaan ja lähti työntämään vartiaa kohti käytävän seinää. Vartia painoi vastaan mutta rautaiset kengät luistivat tarpeeksi paljon Ryon eduksi. Saatuaan vartian edestä kaksi muuta vartiaa oli jo hyökkäämässä yhtä aikaa. Ryo syöksyi vasemmalleja pyörähti pystyyn. Kauan hän ei kerennyt katsoa kun olivat jo kaikki kolme hänen luokse ryntäämässä. "Auts" Ryo päästi suustaan ja lähti pinkomaan minkä jaloistaan pääsi. Panssareissa näytti olevan hidasta ja ranskasta juosta, joten Ryon omaksi onnekseen hän pääsi karkkuun hyvinkin nopeasti. Monen käytävän ja kulman jälkeen Ryo uskalsi ottaa henkeä. Hiki valui hänen hiuksistaan naamalla ja siitä tippui maahan. Vedettyään henkeä Ryo lähti hölkkä vauhdilla pitkin käytäviä etsimään muita ja toivoi ettei joutuisi vastaavaan tilanteeseen enään.
|
|
|
Post by R.C. on Jul 8, 2007 1:04:36 GMT 3
(( Peluutan hahmoni viimeistään seuraavalla vuorollani pois kuvioista jotta hänen tarinansa pääsisi etenemään myöhemmin muissa merkeissä. Kiitän näin etukäteen jo kaikkia muita osanottajia. Tämä on ollut todella vauhdikas ja vaiheikas spektaakkeli! =) ))
Poika helpottui huomatessaan edellään juoksevan vampyyrin kuulevan hänen huutonsa, hidastavan vauhtiaan ja livahtavan piiloon läheiseen syvennykseen. Lyhytjalkaisempana hän olisi hyvin pian jäänyt pahasti jälkeen ja kadottanut toisen ehkä kokonaan. Reynard vilkaisi kiiruhtaessaan taakseen varmistaakseen ettei kukaan seurannut häntä. Toistaiseksi käytävä vaikutti kuitenkin rauhalliselta ja vain pienten saappaiden matalat korot kaikuivat vaimeasti koleilta seiniltä. Reynard pysähtyi paikassa jossa oli nähnyt sokeankin lähes seisahtuvan. Havaitessaan toisen kyyristelevän siinä vieressä siirtyi poikakin samoihin varjoihin selvittämään tarkoitustaan. Se ei oikeastaan ollut kummoinen, mutta tulipa nyt kuitenkin hoidetuksi: ”Tuota... halusin varmistaa että olette kunnossa ja... pyytää anteeksi aiempaa huolimattomuuttani.”, selitti lapsi hieman huohottaen. Hän ei vitkutellut sanoissaan tietäessään tilanteen kiireellisyyden. ”Herrat jäivät sairastuvalle lähtiessäni etsimään teitä. Uskon ettei heillä ole mitään hätää. Olen iloinen että kohtasimme vielä kerran.", jatkoi poika ja vaikeni hetkeksi vetääkseen välissä henkeä. "Jos haluatte käydä hoitamassa haavojanne, niin seuratkaa tätä käytävää jonkin matkaa ja kääntykää ensin vasemmalle, sitten seuraavasta risteyksestä oikealle ja alas portaita kunnes tulette puiselle ovelle. Vartija oli menossa tekemään hälytystä, joten aikaa ei ole hukattavaksi.”, neuvoi Reynard ripeästi ja katsahti pikaisesti myttyä olennon olkapäällä. Se vaikutti aivan joltain henkilöltä... Poika ravistautui kuitenkin hätäisesti irti huomiostaan ja puraisi huultaan. Hän ei ehkä halunnut tietää. Näillä aikuisilla tuntui olevan niin paljon omia tavoitteita ja synkkiä salaisuuksia tässä linnassa, ettei lapsi millään olisi pysynyt moisista perillä. Reynardilla taasen ei ollut muuta huolta kuin henkensä varjeleminen. Lieni siis parempi pysyä erossa vaikeuksista kun vastikään oli niistä kuin ihmeen kaupalla selvinnyt. ”Mitä minuun tulee... taidan nyt lähteä pakoon tästä linnasta...”, kuiskasi poika alas kenkiinsä tuijottaen. Uupumus paistoi hänen kasvoillaan ja turtumus katseestaan. Pieni päättäväisyyden säie vilahti kuitenkin viivaksi vetäytyvistä huulista. Hän katsahti ylös vampyyriin, nyökäten tälle kunnioittavasti: ”Oli kunnia tavata teidät, vaikka olosuhteet olisivat voineet olla vallan toiset.”, totesi poika, kumarsi pienesti ja lähti lähes samantien pinkomaan omia teitään edemmäs käytävään. Lapsi etsisi nyt nopeasti oven josta pääsisi ulkoilmaan. Hän jättäisi tämän linnan kauhuineen taakseen, välttyäkseen yhä uusilta järkytyksiltä. Tulevaisuus kiertolaisena muurien ulkopuolella tuntui tosin sekin toivottomalta, mutta jokin sai lapsen jatkamaan eteenpäin. Kenties se oli vain lupaus, jonka hän oli antanut hiljattain murhatulle sisarelleen. Lupaus pysyä hengissä ja jatkaa elämää...
|
|