Mana
Member
Regret creation that you made me in the shape not complete
Posts: 118
|
Post by Mana on Apr 6, 2007 22:23:21 GMT 3
((Pahoittelen viivettä vastaamisessani))
Vampyyri väisteli pojan neuvoja kuunnellen esteitä portailla, jotka olivat ruumiita, mutta siihen Sanguine ei ehtinyt kiinnittää huomiotaan. Hän oli tosin kiitollinen pojan avusta, sillä hänen omat aistinsa eivät olleet parhaassa terässään haavojen ja verenhukan takia. Vihdoin, varsin vaivalloisen vaelluksen jälkeen vampyyri pääsi portailta alas ja hengitti raskaasti. Että pitikin haavoittua juuri tällaisella hetkellä, kun pitäisi pystyä antamaan parhaansa. Tilanne ei ollut todellakaan helppo, sillä Sanguine pystyi vain aavistamaan jo hieman kyllästyneenäkin, että pian jostain kulman takaa loikkaisi taas lisää porukkaa, jonka ainoa tavoite olisi tappaa heidät hinnalla millä hyvänsä. Mistä ihmeestä noita sotilaita sitäpaitsi pukkasi koko ajan? Sanguine tiesi, että linnanherran armeija oli varsin vakuuttava, mutta luulisi herralla olevan parempia kohteita armeijalleen kuin laittaa tämän ravaamaan pitkin linnan käytäviä muutaman tyypin perässä. Sanguine suoristi selkänsä ja oikoi sidettään. Verenvuoto oli sentään tyrehtymässä, ainakin toistaiseksi. Pitäisi yrittää vähän varoa, jotteivat haavat aukeaisi uudelleen. Mutta tällaisessa tilanteessa se oli varsin vaikeaa. Vampyyri mietti mitä tehdä seuraavaksi. Haltiamies oli ilmeisesti kadonnut, vieden sotilaatkin mennessään. Viikatemies taisi olla jossain lähistöllä, ainakin Sanguine päätteli niin kahdesta hengitysäänestä, joista toinen olikin sitten pojan. Hänen vaistonsa eivät olleet aivan terässä vieläkään, joten vampyyri toivoi, ettei erehtyisi. Pian ylempää portailta kuului kevyitä, nopeita askelia. Samainen aatelistyttö oli saanut itsensä liikkeelle, ja saapui jälleen vampyyrin luo. Tyttö pysähtyi ja jäi odottamaan, ilmeisesti sitä, että Sanguine sanoisi tälle jotain. Mutta vampyyri ei puhunut, joten tyttö ehti ensin sanomaan: "Oletko kunnossa?" Sanguine käännähti kohti tyttöä, katsoi tätä tympääntyneenä ja tuhahti: "Tilanteeseen nähden kyllä, mutta älä kiitä siitä itseäsi. Parempi että häivyt nyt vain, ja jätät minut rauhaan." "Mutta..." "Älä sano mitään. Ei yhtään mitään. Mene, ja etsi itsellesi turvapaikka, ja unohda kaikki mitä näit ja kuulit. Mene!" Tyttö seisoi hetken paikallaan avuttomana, mutta lähti sitten juoksemaan paikalta. Vampyyri painoi päänsä polviinsa, ja yritti hengittää syvään. Nyt pitää olla vahva. Hän arveli pojan pyörivän jossain lähettyvillä, ja kysyi tältä: "Poika... mikä nimesi lieneekin... mikäli suuntasi on sama kuin minun, voisitko toimia minun näkönäni siihen asti, että aistini toimivat taas kunnolla?"
|
|
ryo
Member
It doesnt matter how strong you are...the key word is speed.
Posts: 18
|
Post by ryo on Apr 7, 2007 17:34:38 GMT 3
Ryo huomasi muitten jo tulleen alas ja heidän perässään tulevan naisen. Ryo ei kiinnittänyt huomiota heihin paljoa mutta huomasin haavoittuneen henkilön puhuvan naiselle. Ryo laittoi hupun päähän ja astui henkilön ja lapsen eteen viikate selässään ja huppu peittämässä kasvonpiirteitä. "Jäin teille lapsenvahdiksi." Ryo sanoi hieman huvittuneena ja samaan aikaan tympääntyneenä. "Meidän on parempi alkaa etsimään haltiaa..Hän juoksi tuonne päin." Hän sanoi ja osoitti toiselle puolelle käytävää. "Tulkaa mukaan...Haltia pyysi pitämään teistä huolta." Lähdettyyään kävelemään Ryota ei kiinnostanut seuraisivatko he häntä mutta toivoi niin, koska eihän mitenkään keskenkasvuinen ja haavoittunut pärjäisi yksinään. Ryo katsoi olkapään yli ja näki heidät vähän matkan päässä itsestään. "Ainiin...Olisi hyvä tietää teidän nimenne. Minun nimeni on Ryo." Hän esittäytyi kaksikolle ja pysähtyi käytävän päässä olevan oven lähelle. Hän katsoi poikaa, joka oli henkisesti rappioitunut ja selvästi peloissaan. Eihän lapsen tulisi nähdä tuossa iässä ruumiita keskellä käytäviä. "Oletko kunnossa?" Ryo kysyi pojalta, mikä nyt oli tyhmä kysymys, koska hän näki pojan kasvoiltaan, ettei kaikki ollut kohallaan. "Elä pelkää..Minä suojelen sinua ja ystävääsi niin kauan kuin viikatteeni pysyy käsissäni." Ryo sanoi koittaen saada lapselle helpottuneemman olon. Ryo katsoi haavoittunutta henkilöä vähän aikaa ja avasi oven.
|
|
|
Post by R.C. on Apr 8, 2007 13:13:44 GMT 3
Poika pysytteli hiljaa sivussa vampyyrin vaihtaessa sanan tai kaksi aatelisneidon kanssa. Vaikka hän olikin pahoillaan tylysti pois karkoitetun naisen takia, oli varmasti parempi ettei tuo tuntematon joutuisi enää enempiin hankaluuksiin heidän kanssaan. Hän ei vieläkään täysin ymmärtänyt miksi nuori nainen oli päättänyt palata paikalle ja ehdoin tahdoin vaarantaa henkensä vampyyrin vuoksi. Kukaties pieni jännitys oli kiehtonut tätä tylsän aateliselämän rinnalla, tai ehkäpä tällä miehellä tai naisella oli aivan omalaatuinen vaikutus kanssaihmisiinsä. Entäpä jos vampyyri saattoi lumota muut tekemään työtä puolestaan? Näine kuvitelmineen kavahti lapsi lähes kauemmas haavoitetun seuralaisensa osoittaessa sanansa äkisti taas hänelle, peläten toisen arvanneen ajatuksensa. Tai kukaties todentaen nyt hänen ajan kuluksi päässään pyörittelemänsä teorian? Ei vampyyri tosin suoranaisesti pahalta puheidensa perusteella vaikuttanut, olkoonkin ettei poika uskaltanut katsoa toista silmiin. Pyynnön myötä Reynard sai joka tapauksessa taas hieman olennaisempaakin ajateltavaa sen sijaan että olisi laatinut pelkkiä oletuksia seuralaisensa olemuksesta. Niin mikä hänen seuraava suuntansa mahtoikaan olla? Poika ei ollut ehtinyt miettiä niin pitkälle kaikkien kauhujen keskellä. Yksi asia paloi hänen mielessään sentään selvänä: Linnasta oli päästävä pakoon niin pian kuin mahdollista. Massiivisessa rakennuksessa kuhisi nyt liian paljon vartijoita ja vihollisia. Alas esikaupunkiin olisi varmasti helpompi piiloutua odottamaan hälyn laantumista. Ensin olisi kuitenkin saatava aikuisten haavat sidottua jotta nuo eivät vuotaisi tyystin kuiviin. Sen verran lapsi tunsi vähintään olevansa vastuussa. ”Toki...”, vastasi poika vaimeasti, harkiten samalla kuumeisesti järkevintä määränpäätä. Hän ei tuntenut tätä linnaa lähes laisinkaan, joten lienisi viisainta kysyä tietä joltakulta toiselta joukkion jäsenistä. Minneköhän haltiamieskin oli ehtinyt mennä? ”...yritän ohjata teidät aluksi johonkin missä on vettä ja sidetarpeita.”, lisäsi lapsi vielä ja vaikeni nielaisten. ’Kunhan ette tee minulle pahaa. Kehossani on varmasti ihan mitätön määrä vertakin.’, hän ajatteli vain itsekseen. Samassa pojan huomio kohosi viikatemieheen, joka ilmoitti jo sopivimman reitin kaksikon puolesta. Mitäpä lapsi oli tähän vastaan sanomaan. Jos käytävillä oli yhä vartijoita, olisi turvallisempaa lyöttäytyä varteenotettavan soturin seuraan kuin harhailla haavoitetun kanssa kahdestaan. Kaiken lisäksi hän kantoi myös huolta kadonneesta salamurhaajasta. Lapsi nyökkäsi miehen kehoitukselle ja lähti seuraamaan tätä pitkin käytävää, saatellen yhä sokeaa vampyyriä mukanaan. Hänen kasvonsa olivat hyvin kalpeat ja hailakansiniset silmänsä verestivät hiukan unenpuutteen johdosta. Turtunut ilme ja aavistuksen tuijottava katse tekivät kyllä selväksi, ettei lapsi ollut kokonaan läsnä, jos kohta ei aivan shokissakaan. Epätoivon terästämä tahto yksin sai hänet jatkamaan ajelehtimista tässä tapahtumien virrassa, johon ei pahemmin voinut itse vaikuttaa. ”Kiitos, herra Ryo.”, vastasi poika miehelle ja koetti hymyillä ymmärtäessään toisen hyväntahtoisen tarkoituksen. Yritys jäi tosin pariksi hassuksi nykäykseksi suupielessä, niin väsynyt ja tolaltaan hän taisi olla. Hieman viiveellä lapsi tajusi myös esitellä itsensä. ”Nimeni on Reynard Seresmo, herra...”, lisäsi hän kiireesti ja käänsi katseensa vampyyrin puoleen, kuullakseen josko tämä aikoisi myös vastata.
|
|
Sephirot
Member
"T?t? v??ryytt? ei voiteta kukkasin. T?t? verta ei pys?yt? my?t?tunto."
Posts: 32
|
Post by Sephirot on Apr 9, 2007 17:46:11 GMT 3
//Voitte loikata ylitseni. Sephirot makaa edelleen tajuttomana pimennossa ja tästä vuotava veri on muodostanut lattialle verilammikon, jossa Sephirot makaapi.//
|
|
Mana
Member
Regret creation that you made me in the shape not complete
Posts: 118
|
Post by Mana on Apr 10, 2007 11:53:40 GMT 3
Sanguine repäisi yltä päältä veressä olleen siteen pois ympäriltään. Ei siitä olisi enää mitään hyötyä, se ei pidättelisi verta, jos sitä olisi vielä vuotaakseen. Muut esittelivät juuri itsensä, mutta Sanguine ei kyennyt kuin nielaisemaan kuivasti. Toisaalta, eihän siitä välttämättä haittaa olisi, jos hän nimensä kertoisikin, mutta... hän ei halunnut aiheuttaa heille enää enempää harmeja, joten hän päätti vaieta. Mitä vähemmän he hänestä tietäisivät, sen parempi heille. Ehkä he saattaisivat pitää häntä töykeänä, mutta myöhemmin he ymmärtäisivät, miksi näin oli parempi. Vampyyri nyökkäsi pienesti pojalle, ja sen jälkeen myös Ryolle, joka oli ehdottanut, että he lähtisivät etsimään haltiaa. Hän sanoi ohittaen nimikysymyksen: "No, lähdetään sitten. Toivottavasti löydämme hänet." Vampyyri yritti tarkentaa aistejaan, jotta näkisi pimeän käytävän, minne he olivat siis suuntaamassa. Mitä pidemmälle käytävään hän kulki, sitä enemmän käytävä tuntui haarautuvan moniksi pieniksi käytäviksi. Tämä linna oli kyllä varsinainen sokkelo. Miten kummassa edes henkilökunta pystyi suunnistamaan tällaisessa paikassa? Vampyyri tukeutui välillä kiviseinämiin, mutta pystyi jo kävelemään kohtalaisen normaalisti. Käytävät olivat niin pitkiä ja pimeitä, että oli vaikeaa tietää, milloin ne päättyisivät. Vai päättyisivätkö ne koskaan... Ja minne ne johtaisivat... Vampyyri kuulosteli ympärilleen yrittäen paikantaa missä poika ja viikatemies olivat. Toivottavasti eivät kovin kaukana... Jostain kaukaa käytävältä kantautui jokin epämmiellyttävä haju. Vampyyri ei ollut varma kuvitteliko hän sen, ja jos ei, niin mistä haju oli peräisin. Hän ravisti nopeasti päätään ja keskittyi kulkemaan eteenpäin. Oli liikuttava varoen, sillä käytävä tuntui kaikuvan pahasti, eikä koskaan voinut olla varma jos joku tarkkailisi heitä...
|
|
ryo
Member
It doesnt matter how strong you are...the key word is speed.
Posts: 18
|
Post by ryo on Apr 10, 2007 17:54:54 GMT 3
Ryon astuttua ovesta avautui käytävä, joka näytti sokkeloiselta. Hän yritti katsella oliskiko vartiat tai kenties haltia itse jättänyt jälkiä maahan tai minnekkään muualle. Hän näki ettei ovia ollut auki, joten hän ei turhautunu katselemaan huoneisiin. Henkilö pojan kanssa hänen takanaan alkoi näyttää paremmin voivalta vaikka nojasi välillä seiniin. Ryo seisahtui paikalleen ja nosti käden ilmaan merkiksi muille pysähtyä. Hän oli kuullut juoksu askelia. Ryo ei ei tiennyt tulivatko ne edestä vai takaa, koska käytävä kaikui ikävästi. Ennenkuin hän kerkesi sanoa muille piiloutua hän näki käytävän toisessa päässä avautuvan oven. "Ei nyt..." Ryo sanoi hiljempaa itsekseen ja yritti nähdä oliko käytävän päässä vartioita vai palvelusväkeä. "Jääkää tähän." Ryo sanoi kaksikolle ja lähti kohti ovea. Nyt hän erotti jo henkilön, joka oli tullut ovesta. Tämä hahmo oli selvästi nainen ja säihkädyksissään puotti tarjottimen lattialle. Ryo katsoi vähän aikaa naista ja näki ettei hänestä olisi mitään vaaraa. Hän kaappasi naisen otteeseen ja tukki suun, ettei tämä pystynyt kiljumaan vartioita paikalle. "Tulkaa tänne sieltä." Ryo sanoi normaalilla äänellä tietäen että he kuulisivat kaiun perusteella. "Tiedätkö paljonki vartioita on täällä?" Hän kyseli naiselta. Nainen ei nyökännyt eikä pudistanut päätään. Ryo viskasi naisen yhteen huoneista ja kuuli että ovi meni lukkoon. Hän ei kummiskaan voinut olla varma että oliko naisella avainta, joten oli lähdettävä pian. Hän haki loput henkilöt mukaansa ja lähti ovesta vasempaan ja kaappasi soihdun mukaansa. "Pitäkää silmänne valppaana." Ryo sanoi henkilölle ja Reynardille. Hänen huonon lähimuistinsa vuoksi hän ei muistanut oliko henkilö esittäytynyt vai ei. Uusi käytävä pimentyi mutta soihdun valon avulla hän näki hyvin eteensä. Linnassa täytyi olla vielä vartioita, olihan hän kuullut juoksu askelia. Ja ei kun uudestaan. Ryo huomasi takana tulevan vartioita ja arveli, että nainen oli mennyt vartioiden puheille. Hän kirosi itsekseen, koska ei ollut saanut naista vaimennettua tarpeeksi pitkäksi aikaa. "Juoskaa edeltä ja etsikää haltiaa!" Hän huusi Reynardille ja henkilölle. Ryo aikoi varmistaa sen, että jos vartiat saisivat heidät kiinni niin ainakin kaksikko selviäisi. Ryo tarttui viikatteeseen ja tuli hiljempaa perästä heittäen vartioita päin soihdun. Pian vartiat saisivat heidät kiinni. Ryon mielessä kävi, ettei olisi viisainta taistella nyt. Hän otti pienen spurtin ja juoksi Reynardin ja henkilön kiinni. "Juokse Reynard! Minä otan tämän toisen." Hän otti henkilön syliinsä ja juoksi reynardin vierellä ja tähyili taakse. Vartiat olivat liian hitaita haarniskoissaan saadakseen heidät kiinni. Eksytettyään vartiat Ryo nojasi käsillään hengästyneenä seinää vasten. "Emme löydä haltiaa näin...Vartioita on liikaa yhdelle miehelle." Hän valitti vihaisena itselleen. Samalla viereisestä käytävästä kuului ääntä. Ryo näytti, että nyt on oltava hiljempaa.
|
|
|
Post by R.C. on Apr 10, 2007 22:37:21 GMT 3
(( Hahmoni harhautuu hieman eri teille. ))
käytävässä tapahtuu:
Viikatemiehen otettua tilanteesta ohjat tyytyi poika seuraamaan soturia, saatellen samalla sokeaa vampyyriä. Lapsi ei pysynyt aivan herran vauhdissa, sillä hän jäi vartomaan aina vierellään kulkenutta haavoittunutta heikotuksen saadessa tuosta vallan. Onneksi naisen tai miehen tila osoitti kuitenkin hitaita kohentumisen merkkejä, kenties tuon poikkeuksellisten kykyjen tai kasvaneen itsepintaisuuden ansiosta. Silti lapsi pysytteli yhä seuralaisensa tuntumassa siltä varalta että tämä kaatuisi tai uhkaisi harhailla sivuteille lukuisten käytävien eksyttävässä labyrintissä. Reynard noudatteli kuuliaisesti miehen käskyjä, kunnes tämä kehoitti heitä kiiruhtamaan ja etsimään haltiaa. Lapsi vilkaisi vampyyriä ja puisteli pienesti päätään: ”Teidän ei varmaankaan kannata rasittaa itseänne tuossa kunnossa. Etsin kyllä puolestanne.”, lupasi poika jo toistamiseen. ”Jos jatkatte tästä suoraan eteenpäin, seuraa herra Ryo varmasti pian perässä.”, arveli lapsi edelleen. Hän ymmärsi, ettei soturi voinut yhtä aikaa sekä suojella heitä kahta vartijoilta että etsiä kadonnutta salamurhaajaa. Keskenkasvuinen taasen oli joukkion ainoa vammoilta säästynyt henkilö. Hän oli ikänsä ja kokonsa puolesta kenties kykenemätön taistelemaan, mutta sitäkin vikkelämpi kintuistaan. Eikä aikaakaan kun poika oli napannut seinältä soihdun ja luikkinut edeltä käytävään. Jossain vaiheessa kaiut alkoivat sekoittua toisiinsa ja tie haarautua useille eri tahoille. Poika oli hetken epävarma valinnastaan, mutta päätti lopulta lähteä suuntaan, joka todennäköisesti tulisi myöhemmin soturin ja vampyyrinkin valitsemaksi. Hän riisui kenkänsä ja kantoi niitä vapaassa kädessään vaientaakseen tehokkaasti askeleensa. Ennen kuin lapsi arvasikaan, muuttui käytävä hänen ympärillään aivan pimeäksi. Kiittäen mukaansa ottamaansa soihtua hän jatkoi aivan hiljaa hiipien etenemistään, kuullakseen jopa hengityksen äänet. Poika käänsi päätään taakseen tähytäkseen. Eivätkö viikatemies ja vampyyri olleet vieläkään tavoittaneet häntä? Reynard arveli juosseensa turhan kovaa ja kenties... valinneensa väärän reitin. Hän oli jo kääntymässä takaisin kun tunsi äkisti astuvansa johonkin tummaan ja märkään. Vettäkö? Ei... verta! Poika veti syvään henkeä ja siirsi katsettaan kunnes kohtasi karmean näyn pimeässä nurkassa: Haltia virui lattialla tiedottomana ja verissään. Ei kai hän ollut kuollut? ”Herra...!”, huudahti poika ja lankesi polvilleen miehen viereen. Hän ojensi kätensä ja koetti epätoivoisesti ravistella toista hereille. Kuinka hän muka kantaisi aikuisen pois tästä syrjäisestä loukosta?
|
|
Sephirot
Member
"T?t? v??ryytt? ei voiteta kukkasin. T?t? verta ei pys?yt? my?t?tunto."
Posts: 32
|
Post by Sephirot on Apr 11, 2007 18:46:02 GMT 3
Pimeillä käytävillä kuljeskelminen oli osuittautunutkin kohtalokkaaksi virheeksi. Ei siinä näin pitänyt käydä. Nyt haltia vajosi yhä syvemmälle pimeään uneensa, mutta yritti kamppailla sitä vastaan. Liikettäkään haltia ei kyennyt tekemään ja hengityskin alkoi ahdistaa. Pitäisikö todellakin luopua kaikesta näin nuorena, ja jättää ystävät kärsimään. Haltia päästi pienen tuskan korahduksen suustaan, ja tunsi samalla kivun päässään. Tosin lievästi. Mikään ruumiinosa ei toiminut kunnolla, eikä tajuntakaan sen paremmassa kunnossa ollut. Loppu oli lähellä, eikä kukaan varmasti koskaan löytäisi haltiaa pimennon kätköistä. Mutta samassa joku kosketti haltiaa, ja heilutti rajusti. Nytkö joku sotilas oli saapunut pilkkomaan haltian niin pieniksi paloiksi, että olisi vielä entisestäänkin vaikeampaa löytää. Kosketus ei ollut aikuisen, vaan lapsen. Haltia yritti muistella ja pähkäillä, kuka se olisi. Poika. Se miehen alku, joka auttoi haltian vankilasta. Mutta eihän Sephirot voinut varma siitäkään olla. Epätoivoisesti tämä yritti avata silmiään, mutta turhaan. Haltia ei pystynyt antamaan ainoatakaan merkkiä siitä, että olisi hengissä. Mutta toivotavasti kolmikko pystyi huomaamaan sen, eikä jättäisi tätä yksin pimeään nurkkaan.
|
|
Mana
Member
Regret creation that you made me in the shape not complete
Posts: 118
|
Post by Mana on Apr 14, 2007 20:46:43 GMT 3
Sanguine harhaili sotilaiden hyökkäystä paeten käytävillä yhdessä viikatemiehen ja pojan kanssa. Nyt olisi löydettävä hyvä suunta, ja pian, sillä hän ei ollut vielä taistelukunnossa, ja ilmeisesti sotilaita liikkui vielä lähistöllä, sillä mies viittoili heitä olemaan hiljempaa. Vampyyri kuuli pojan lupautuvan etsimään haltiaa, ja tämä lähti johonkin suuntaan, mutta vampyyri ei ehtinyt huomata minne. Käytävät haarautuivat loputtomiin. Sanguinen aistit alkoivat pikkuhiljaa toimia, ja hän pystyi taas kuulollaan muodostamaan näkökenttää. Hän ei osannut valita käytävien välillä, vaan lähti summanmutikassa johonkin niistä. Vampyyri yritti kulkea hiljaa, jottei hän herättäisi huomiota sotilaiden keskuuteen. Heitä voisi olla ihan missä tahansa. Samassa Sanguine kuuli jälleen tutun äänen jalkojensa alta. Outo marssitahti kumahteli käytävän lattiaa vasten koko ajan lähestyen. Tämäkin vielä, vampyyri kirosi mielessään ja yritti jatkaa matkaansa hiipien. Toivottavasti nuo otukset eivät kuulisi häntä, sillä nyt hän ei voinut pysähtyäkään. Vampyyri kulki hiljalleen eteenpäin. Hän huomasi, että käytävä jonka hän oli valinnut, päättyi suureen varastorakennukseen. Se oli täynnä aseita ja muuta tarpeellista. Vampyyri varastikin itselleen muutamia tikareita, sillä miekat eivät olleet kovin hääppöisiä. Sitten hän tajusi, että siellä missä oli asevarasto, olisi myös sotilaita. Parempi siis poistua... mutta minne?
|
|
ryo
Member
It doesnt matter how strong you are...the key word is speed.
Posts: 18
|
Post by ryo on Apr 15, 2007 15:33:22 GMT 3
Ryo ei ollut huomannut henkilön lähtöä ajoissa, koska oli tarkkaillut vartioita. Poikakin oli jo lähtenyt. Ryon täytyi nyt lähtä etsimään heitä ja vältellä vartioita. Hän ajatteli, että poika tarvitsisi enemmän apua, koska hänestä tuskin oli taistelemaan vartioita vastaan ja taas henkilö oli parantumaan päin. Ryo aukaisi oven nähtyään ettei vartioita enään ollut käytävällä. Ryo meni hölkkäämis vauhtia pitkin käytäviä katsellen huoneisiin etsien poikaa. Poikaa ei näkynyt eikä kuulunut. Ryon kuljettua muutamia vartteja huoneista toiseen ja käytävästä seuraavaan hän astui johonkin tahmeaan. Se oli hyytynyttä verta. Jonkun täytyi olla haavoittunut tai kuollut ehkä tunti sitten. Hän näki varjoissa liikettä ja meni lähemmäs. Poika yritti herätellä haltiaa. "Onko hän...?" Ryo kysyi pojalta. Poika ei todennäköisesti kuullut kysymystä härättäessään haltiaa. "Hänet on saatava pois täältä hoitoon ja pian." Ryo sanoi päättäväisenä. Nyt oli löydettävä parannustarvikkeita ja rauhallinen paikka, mutta mistä sellaisen paikan löytäisi nyt saati sitten tarvikkeet? Ryo katsoi Reynardia ja alkoi tutkia pystyisikö hän auttamaan haltiaa mitenkään. Ryo kuunteli hengittikö haltia. Hän tunsi heikkenevän hengityksen kättä vasten. "Jos toimimme nopeasti haltia saattaa selviytyä." Ryo sanoi. Ryo ei tiennyt parannuksita tai lääketieteestä mitään. "Meidän on löydettävä joku joka osaa nämä hommat..." Hän sanoi epätoivoisena.
|
|
|
Post by R.C. on Apr 15, 2007 21:55:56 GMT 3
käytävällä tapahtuu:
”Älkää antako periksi, herra, apua tulee aivan pian!”, koetti lapsi hädissään tokkuraista haltiaa rauhoitella, vaikka oli itse lähes hysterian partaalla. Ei kai tämäkin henkilö kuolisi hänen käsiinsä? Poika laski soihtunsa ja yritti varovasti nostaa loukkaantunutta raahatakseen tämän pois pimeästä käytävästä, mutta kuten arvata saattoi, ei hän saanut aikuista miestä hievahtamaankaan. Epätoivo valtasi hyvää vauhtia alaa Reynardin sydämessä. Pitäisikö hänen huutaa apua, vaikka vartijat saattaisivat kuulla? Ei, olisi parempi pistää juoksuksi ja etsiä muu joukkio käsiinsä. Soihdun hän jättäisi tänne merkiksi haltian olinpaikasta. Poika nousi seisomaan ja kääntyi lähteäkseen, ollen kuitenkin samassa vähällä sännätä päin viikatemiestä. Lapsi äännähti yllätyksestä ja tuiskahti suinpäin takamukselleen. Voi varjele kuinka helpottunut hän olikaan miehen näkemisestä! ”Herra Ryo!”, uikahti lapsi ilon- ja itkunsekaisella äänellä. ”Meidän on autettava haltiaa tai hän kuolee!”, jatkoi poika lähes paniikissa. Kunpa vain vieras olisi tässä tilanteessa yhtä pyyteetön kuten aiemminkin! Tähän Reynardin oli ainakin pakko luottaa. Miehen kumarruttua tutkimaan haltiaa alkoi pojasta kuitenkin vähitellen tuntua siltä, että kaikki saattaisi vielä kääntyä hyväksi... vaan entä missä vampyyri oli? Eikö tämä ollut tullut herra Ryon mukana? Lapsi kauhistui muistaessaan luvanneensa ohjata tuon sokean henkilön turvaan. Hän oli kuvitellut tämän kohtaavan pian perässä seuranneen viikatemiehen käytävässä, mutta ilmeisesti ajatus oli mennyt metsään. Reynard kohotti kätensä ohimoilleen ja puisteli pienesti päätään. Nyt hän oli sitten vastuussa vampyyrinkin eksymisestä. Noh, tärkeimmät asiat ensin, toisin sanoen oli parempi keskittyä tilanteeseen, johon hän saattoi tällä haavaa parhaiten vaikuttaa. Haltia oli saatava johonkin hoitoon ja pian, tästä oli lapsi yhtä mieltä toisen miehen kanssa. Hänellä vain ei ollut hajuakaan siitä, mihin heidän kannattaisi suunnata kulkunsa. ”Tuota... en tunne tätä linnaa oikeastaan lainkaan, mutta kenties... jos koputtaisimme jonkun asukkaan oveen ja kysyisimme tietä... kunhan vain emme paljastaisi olevamme etsintäkuulutettuja...”, järkeili lapsi kuumeisesti. Hassua miten sitä pienikin mieli keksi hyviä ideoita kun adrenaliini pakkasi verta huimaa kyytiä päähän. Äkisti poika olikin johdatellut itsensä jonkinlaiseen ratkaisuun: ”Jospa minä menisin tiedustelemaan ja te odottaisitte haltian kanssa varjoissa, niin emme herättäisi turhia epäluuloja? Harhailevia lapsia ei yleensä katsota niin pahalla.”, ehdotti Reynard toiveikkaasti. Hän kohotti soihdun taas käteensä ja odotti mitä mies arvelisi tästä ideasta.
|
|
Sephirot
Member
"T?t? v??ryytt? ei voiteta kukkasin. T?t? verta ei pys?yt? my?t?tunto."
Posts: 32
|
Post by Sephirot on Apr 18, 2007 17:50:16 GMT 3
Haltian päätä särki aivan vietävästi. Mikä neuvoksi. Haltia yritti saada selvää mitä kaksi henkilöä keskustelivat tämän luona, muttei saanut sanoista selvää. Sephirot koski, päästä varpaisiin. Mutta periksi haltia ei antanut. Ajatukset pyörivät siellä sun täällä, eikä niistäkään oikein selkoa saanut. Viimeisillä voimillaan haltia avasi vaivalloisesti silmänsä. Pimeässä hän ei erottanut mitään, mutta kun sumentuneet silmät alkoivat tarkentaa näkökenttää oli jo paljon parempi. Hän erotti pimeyden joukosta pojan pitelemässä soihtua, mutta kuka tuo toinen oli. Viikate tämän käsissä kertoi jotain aiemmasta, mutta haltia ei muistanut siitä mitään. Ei kerrassaan ainoatakaan muistikuvaa. Entä jos... Haltian ajatukset olivat vahvoja sillä hetkellä ja tämä salamana nousi ylös maasta. Tosin horjuen uhkaavasti taaksepäin. Haltia yritti nojata käytävän seinään parhaansa mukaan, että pysyisi edes hetken pystyssä. Tosin jalat meinasivat antaa periksi.
Nyt haltia erotti miehen paljon selvemmin, ja tälle valkeni kuka heppu oikein oli. Ryo. Haltia huokaisi helpottuneesti. Yhtäkkinen kipu iski haltiaa. Tämä nosti kätensä päässään sijaitsevalle haavalle, ja sen pois ottaessaan näki ilkeän paljon verta. Näky ei miellyttänyt ollenkaan, ei sitten tippaakaan. "Oletteko seisseet siinä jo kauankin? Ja missä se... eräs on?" Haltia jätti mainitsematta sanan vampyyri, aivan varmuuden vuoksi. Huonokuntoisena haltia jäi seinää vasten nojaamaan, katsellen kattoa.
|
|
Mana
Member
Regret creation that you made me in the shape not complete
Posts: 118
|
Post by Mana on Apr 20, 2007 17:45:18 GMT 3
Vampyyri vilkuili vuoron perään jokaiseen mahdolliseen pakosuuntaan. Minne hän oikein lähtisi? Miten hän oikein löytäisi toiset? Samassa käytävältä kuului askelia. Ilmeisesti taas joitain vartijoita. Sanguine perääntyi asevarastoon ja piiloutui nopeasti suureen tynnyriin. Tämä oli kuitenkin virhe, sillä tynnyri oli täynnä ruutia, ja sitä tarttui vampyyrin verisiin vaatteisiin tehokkaasti. Toivottavasti kukaan ei nyt leikkisi tulella, tai hänelle kävisi huonosti...
Pari vartijaa astui sisälle asevarastoon ja he puhelivat jotain hiljaa. Toinen heistä tarttui tynnyriin ja yritti nostaa sitä kärryille, mutta tämän oli pakko pyytää toinen avukseen. Vartijat kummastelivat hetken tynnyrin painavuutta, ja Sanguine oli varma että jäisi kiinni. Kuitenkin tynnyri nostettiin kärryille, ja sotilaat lähtivät vetämään sitä pitkin käytäviä. Vampyyrilla ei ollut aavistustakaan siitä minne häntä vietäisiin, sillä hän ei nähnyt tynnyrissä tai sen ulkopuolelle yhtään mitään.
Käytävä toisensa perään vartijat vain kuljettivat ruutitynnyriä, kunnes vihdoin kärryt pysähtyivät. Hetkeen ei tapahtunut mitään, kunnes vampyyri tunsi kuinka tynnyriä nostettiin taas ilmaan. Sitten se viskattiin lattialle, ja se kieri pitkin lattiaa kolahtaen lopulta seinään. Sanguine pidätti ääntään, sillä tynnyri oli varsin ahdas ja iskut tuntuivat ilkeästi joka puolella kehoa. Vartijoiden askeleet etääntyivät, ja hetken odotettuaan vampyyri avasi tynnyrin ja lähti hiipimään kohti suojaa. Hänet oli tuotu ilmeisesti käytävien risteyskohtaan, mutta hänellä ei ollut aavistustakaan missä päin linnaa hän oikein oli. Jälleen hänen oli pohdittava mihin suuntaan lähtisi.
|
|
ryo
Member
It doesnt matter how strong you are...the key word is speed.
Posts: 18
|
Post by ryo on Apr 21, 2007 16:05:03 GMT 3
Ryo kuuli Reynardin ehdotuksen ja piti sitä hyvänä ratkaisuna. Yritettyään ottaa haltiaa syliin tämä yhtäkkiä hyppäsi ylös ja näytti valmistautuvan taisteluun mutta sitten hänen kasvoillaan näkyi helpotus. Haltia näytti luuhistuvan takaisin läjään mutta Ryo nopeasti tuki häntä. "Reynard....Lähdetään kyselemään tietä." Ryo sanoi päättäväisenä. Käytävää kuljettuuaan poika koputteli oville tuloksetta. Kukaan ei avannut ovea taikka tiennyt missä olisi lähin lääkäri. He jatkoivat ovelta ovelle ja samalla vältellen vartioita tai muita epäilyttäviä ääniä toisista käytävistä. "Ehkä linnassa ei ole lääkäriä...Ehkä meidän pitäisi etsiä linnan ulkopuolelta?" Ryo ajatteli ääneen. Samalla Ryo mietti missä ihmeessä henkilö mahtaisi olla nyt. Hän ei maininnut pojalle asiasta mitään mutta tietysti poika sen itsekkin näki, että henkilö olisi eksynyt tai lähteny omille teilleen ilman että Ryo olisi huomannut sitä. "Kokeillaan vielä vähän aikaa löytyykö sitä apua." Ryo sanoi hiljaisella äänellä.
|
|
|
Post by R.C. on Apr 25, 2007 10:11:53 GMT 3
(( Ryo, vältä kuvailemasta etukäteen hahmoni tekemisiä. ))
käytävässä tapahtuu:
Toiveikas hymy kirkasti pojan kasvot hetkeksi, sillä miehen hyväksyntä sai hänetkin uskomaan epätoivoiseen suunnitelmaan. Samassa haltiakin näytti osoittavan hienoisia tokenemisen merkkejä, mikä kevensi myös suuresti lapsen mieltä. Hän katsahti vuorotellen sekä haavoittuneen että viikatemiehen puoleen ja nyökkäsi pienesti molemmille. ”Selvä on. Minä menen edeltä niin voitte pitää huolta haltiasta, herra Ryo.”, ilmoitti poika ja pinkaisi viipymättä soihtuineen edemmäs käytävään. Hän ei kuitenkaan toistanut enää sitä virhettä, että olisi tehnyt valintoja tienristeyksissä ennen kuin jälkijoukko ehti samalle paikalle. Näin he eivät toivottavasti joutuisi enää toisistaan erilleen. Lasta askarrutti yhä vampyyrin nykyinen sijainti. Hän oli tavattoman pahoillaan kömmähdyksestään ja toivoi tavoittavansa henkilön taas pian. Nämä ajatukset katkesivat ensimmäisen vähänkään asutulta vaikuttavan huoneiston osuessa kohdalle. Poika veti syvään henkeä ja kohotti katseensa kohti ripaa. Hänen täytyisi nyt hieman näytellä. Lapsi kurottui koputtamaan kuuluvasti oveen, joka hetken kuluttua hänelle avattiinkin. Sisään ei tosin ollut asiaa, sillä esiin ilmestynyt uninen asukas esti turpealla ruhollaan moisen aikeen. Pyylevä mies pälyili hetken epäluuloisena ympärilleen kunnes tajusi laskea katseensa ja huomata siellä odottavan pojan. ”Mitäs asiaa?”, murahti parhaimmillaan vain alemman keskiluokan edustaja äkäisesti. ”O-osaisiko herra neuvoa minulle tien tohtorille? Eksyin käytävissä ja loukkasin...”, alkoi lapsi vapisten sopertaa, mutta tunteisiin vetoaminen ei tuottanut aivan toivottuja tuloksia. ”Äh, painu matkoihisi!”, ärähti ukko äkäisenä. Hyvät unet olivat hänelle nähtävästi satunnaista häiriötä tärkeämmät. Joku toinen ottaisi lapsen varmasti huostaansa. Näin arvellen paukautti mies oven lapsen nenän edestä kiinni. Mitä edesvastuuttomuutta! Reynard ehti hivenen suutahtaa, kunnes hän muisti taas tehtävänsä kiireellisyyden. Muutaman seuraavan vesiperän jälkeen hän päätti pistää paremmaksi. Jollakin ilveellä nämä tunteettomat hirviöt olisi voitettava puolelleen, vaikka sitten luihummalla tavalla. Reynard oli aivan varma siitä, että näin suuressa linnassa olisi vähintään yksi hoitaja. Seuraavan oven kohdalla poika koputti ensin nopeasti ja lysähti sitten kuin uupumuksesta lattialle istumaan. Ja tuskin oli asukas ehtinyt puoleensa katsoa, kun lapsi alkoi parkua mitä sydäntäsärkevimmällä äänellä, välittämättä vähääkään herättämästään huomiosta. Vanhempi nainen tuijotti lasta kiukkuisesti kunnes joutui nöyrtymään muiden ongelman edessä. Poika ei näyttänyt aikovan liikkua mihinkään ennen kuin saisi apua. Kakara vaikutti tosiaan olevan verissään, vaikkakin veri ei todellisuudessa ollut hänen omaansa. Se oli tarttunut muiden vuolaina vuotaneista haavoista. ”Hysh nyt, pentu. Tajuan kyllä että olet loukannut itsesi. Ohjaan sinut sairastuvalle.”, tyynnytteli nainen rasittuneesti ja otti lasta kädestä. Itkua tuhertaen tämä lähti kulkemaan eukon rinnalla, vaikka katsahtikin kerran taakseen ja virnisti siellä odottaneille. He olivat vihdoin viimein löytäneet oppaan lääkärin luokse. Kunpa muut noudattaisivat vielä varovaisuutta jotta matka sujuisi välikohtauksitta...
|
|