Sephirot
Member
"T?t? v??ryytt? ei voiteta kukkasin. T?t? verta ei pys?yt? my?t?tunto."
Posts: 32
|
Post by Sephirot on Apr 26, 2007 15:54:55 GMT 3
Haltian saadessa tukea viikatemieheltä, tämä huokasii helpotuksesta ettei tuo heppu antanut hänen lysähtää kasaan uudestaan. No olihan siinä apua kerrakseen, mutta haltia sai koottua itsensä harvinaisen nopeasti. Kuonoon oli saatu ja pahasti, siitä ei Sephirotilla ollut epäilystäkään. Kunhan nyt kukaan ei vain sotkisi tai estäisi heidän tekosiaan, niin kaikki olisi suurilta osin hyvin. Poikakin lähti jo kiiruhtamaan jonnekkin. Haltia oletti pojan etsivän heille apua, ja jos joku nyt edes sellaiseen tehtävään suostuisi kun näkisi ketä hänellä oli vastassa. "Hei poika!" Haltia huikkasi jo kulman taakse pujahtaneelle nuorukaiselle. No voi himskatti. pitikö tässä nyt toisten perässä alkaa juoksentelemaan, no saamanne pitää. Irrottautuen viikatemiehestä, haltia hoiperteli vaarallisesti ensimmäiset askeleensa. Tasapaino ei selvästikkään ollut aivan kohdallaan, mutta pian oli sekin asia korjattu. Haltian näkökin alkoi selventyä nopeasti tämän päästessä jaloilleen. Oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, mutta nyt. Haltia käveli rivakasti pojan perään, ja kauhukseen näki tämän jo olevan ensimmäisellä ovella koputtelemassa. Huoneen ovesta kantautui hieman ärtyneen ukon ääni, joka ei tietäisi hyvää. No mitään sen vakavampaa ei sattunut, mutta poika saisi nyt kuulla kunniansa.
Pojan yritykset eivät tuottaneet tulosta, eikä haltian juoksu sen paremmin. olihan tämä ravannut jo melkoisen matkan nuorukaisen perässä, pelkästään siksi ettei turhaan hankkiutuisi hankaluuksiin tuntemattomien kanssa. Pojalla oli hieman, sitä niin sanottua, uhkarohkeutta. Koituu vielä tuon pojan kohtaloksi. Vihdoin poika älysi hiljentää vauhtiaan istahtamalla oven viereen. Nyt haltia syöksyisi paikalle ja veisi pojan niskavilloista pois hämäriltä kujilta. Astuessaan kuitenkin askeleen poikaa kohti, niin voi ei. Nuorukainen alkoi nyyhkyttämään kovaan ääneen. No omapa oli ongelmansa jos kiinni tässä tilanteessa jäisi. Haltian katseen herpaantuessa hetkeksi pojasta tämän luona könötti jo nainen. Kuuliko haltia oikein, sairastupa. Sanoiko nainen juuri pojalle että sairastupa. Sairastupa. Nyt Sephirot älysi, mitä poika ajoi takaa, ja hymähti hiljaa. Vai että sillä tavalla. Tämä katseli kaksikon matkaa, ja päätti myös itse lähteä heidän peräänsä. kyllähän haltia tiesi, missä linnan sairastupa sijaitsi, muttei sitä sen pidempään ehtinyt ajatella.
|
|
Mana
Member
Regret creation that you made me in the shape not complete
Posts: 118
|
Post by Mana on Apr 29, 2007 15:56:32 GMT 3
((Otan nyt suuren riskiratkaisun viedessäni hahmoni juonta eteenpäin, mutta jos tämä haittaa muuta juonenkuvaa tms pahasti, tai jos tämä menee ristiin jonkin toisen jutun kanssa, niin sanokaa heti.))
Sanguine tarkkaili ympärilleen puistellen ruutipölyä vaatteistaan. Häntä turhautti suuresti koko tämä linna loputtomine käytävineen ja sokkeiloineen. Mikä idea tässä koko paikassa oli, kun menisi koko elinikä päästä selville, missä mikäkin paikka oli... Enempiä vampyyri ei ehtinyt pohtimaan, sillä käytävään oli aivan varoittamatta ilmestynyt joukko kaapuun verhoutuneita miehiä. He olivat saartaneet Sanguinen joka suunnasta, eikä hänellä ollut pakoreittiä. Yksi miehistä sanoi hiljaisella äänellä: "Ottakaa hänet kiinni. Olemme löytäneet kruununperillisen murhaajan." Vampyyri ei ymmärtänyt ollenkaan mistä oli kyse. Mistä perillisestä ja murhasta he oikein puhuivat? Miksi häntä syytettiin? Minne hänet vietäisiin? Ennenkuin vampyyri ehti tehdä mitään, miehet olivat tarttuneet häneen tiukalla otteella, ja lähtivät raahaamaan häntä jonnekin. Hetken kuluttua vampyyri huomasi, että he olivat tulleet takaisin suureen linnansaliin. Hän tunnisti paikan sen tuoksusta, mutta nyt siellä ei ollutkaan hälinää ja vilinää, vaan kaikki olivat hiirenhiljaa vampyyrin tullessa paikalle. Hänet laitettiin istumaan tuolille. Ihmiset kuiskivat jotain hänen ympärillään, kunnes kaikki hiljenivät suureleisen miehen alkaessa puhua vahvalla äänellä: "Kansalaiset, Teidän Majesteettinne... olemme tulleet tänne tänään tuomitsemaan suuren rikollisen, joka on surmannut Hänen Majesteettinsa kruununperillisen mitä kylmäverisimmin." Sanguine vääntelehti paikallaan levottomasti. Hän ei vieläkään ymmärtänyt mistä oli kyse, juurihan hän oli tänne saapunut, missä välissä hän olisi mitään prinssejä ehtinyt tappamaan? Hänellähän oli annettu selkeä tehtävä, eikä se liittynyt mitenkään murhaamiseen, eikä hän sitäpaitsi edes tiennyt kuka tämä murhattu oli. "Millä perusteella minua oikein syytetään?" Sanguine kysyi kylmänrauhallisesti. Vahvaääninen mies hörähti ivalliseen nauruun, ja kansa totteli nauraen mukana. Kun tämä oli saanut naurunsa loppumaan, tämä sanoi: "Kerrataanpas kuluneen viikon tapahtumia. Arvoisa prinssi lähti päivää vaille viikko sitten vierailulle naapurikuningaskuntaan. Kuitenkin, jo parin päivän matkan jälkeen hänet ilmoitettiin kadonneeksi, ja jo päivä siitä eteenpäin hänen vankkurinsa löytyivät tienvarrelta täysin tuhoutuneina. Kukaan ei selvinnyt hengissä. Asiaa tutkittiin, ja huomattin, että vankkurit oli räjäytetty..." Mies asteli tomerasti Sanguinen luo, ja repäisi palan hänen viittansa helmasta huutaen: "Todistuskappale numero yksi..." mies sanoi haistellen kankaanpalaa ja vei sen myös valamiehistön tutkittavaksi. ".. hänen vaatteissaan on ruutia!" Kansa kohahti miehen osoittaessa syytöksen Sanguinea kohtaan. Vampyyri puolustautui sanoen: "Miten te todistatte, että ruuti on peräisin räjäytetystä vaunuista?" Jälleen mies naurahti, ja varsin dramaattisin elein asteli jälleen Sanguinen luo. Salamannopeasti tämä repäisi hänen taskussaan piilossa olleen korun esille, ja esitteli sitä kaikille salissaoleville. Silloin vampyyrikin tajusi, kuinka loistavasta juonesta oli kyse. Hän huomasi kuninkaan vieressä istuneen tytön, joka hymyili hänelle ivallisesti. Tämä oli se sama aatelistyttö, johon hän oli törmännyt käytävässä, ja joka oli ainakin yrittänyt auttaa häntä. Vampyyri tajusi pian, ettei aatelistyttö ollut oikeasti aatelinen, vaan erään aatelisen palvelija. Tytön vierellä istui samainen tyttö, joka oli yrittänyt aiemmin tässä samaisessa salissa tappaa hänet syyttäen häntä veljensä murhasta. Tyttö tosin oli nyt pukeutunut aatelisasuun, ja Sanguine tajusi tämän olevan se kuuluisa kuninkaan tytär. "Tämä on arvoisan prinssin medaljonki, joka prinssillä oli mukana tämän lähtiessä matkaan, ja se löytyi tämän rikollisen hallusta! Aika huolimaton murhaaja, kun vie todisteita murhapaikalta mukanaan. Onko tässä riittävästi todisteita siitä, että hän on prinssin murhaaja!" Kansa yltyi valtaviin kannustushuutoihin, ja Sanguine katsoi kylmäkiskoisesti kuninkaantytärtä. Olisihan hänen pitänyt tämä arvata. Jos tuollainen hemmoteltu kakara ei saa tahtoaan muuten läpi, tämä turvautuu likaisiin temppuihin. Jos tyttö vain tietäisi, ettei Sanguine ollut asiaan syyllinen, ehkä tämä kaikki olisi voitu välttää ja todellinen syyllinen olisi saatu kiinni. Onnittelut, varsin tehokas juoni, Sanguine ajatteli mielessään. Kuinka sattuikin, että tuo palvelustyttö oli tuonut hänelle tuon korun aikaisemmin, ja kuinka vampyyri oli tietämättään säilyttänyt sen... ja se ruutitynnyri, kaikki täsmäsi täydellisesti. Häntä kohtaan esitetyt todisteet olivat kaikesta huolimatta jokseenkin hutiloidut, mutta ne riittivät, kun kyse oli kruununperillisestä. Ansa oli viritetty, ja Sanguine oli kävellyt suoraan siihen.
|
|
ryo
Member
It doesnt matter how strong you are...the key word is speed.
Posts: 18
|
Post by ryo on Apr 30, 2007 15:30:01 GMT 3
Ryon kävellessä hetken tukien haltiaa tämä töyssäsi itsensä pystyyn ja alkoi kävelemään itsekseen. Ryo ihmetteli hetken mutta käveli tämän perässä katsellen välillä taakseen ja ajatellen kuinka kauas Reynard oli jo kerennyt. Nopeasti haltia pystyi jo kävelemään kunnolla ja vauhti nopeutui hieman, joten ei auttanut Ryonkaan madella perässä. Pian Ryo kuuli kauheaa lapsen itkua, joka sai Ryon vähän säikähtämään. Silloinkun hän näki Reynardin märisemässä oven edessä hän huusi mielessään ettei näin todellakaan pitäisi tehdä! Vartiathan voisivat kuulla tuon itkun vaikka kuinka kauas. Mutta asukas, jonka ovella Reynard oli itkenyt hetken, alkoi yhtäkkiä viemään Reynardia jonnekkin. Ryo laittoi käden naamalleen ja puisteli päätään:"Olipa temppu kerrakseen..." Seuratessa Reynardia ja tuota aikuista, joka häntä vei eteenpäin, Ryo tuumi että nyt ollaan menossa joko sairastuvalle tai heittämään itkevä lapsi pihalle. Ryo ei kummiskaan uskonut tuota jälimmäistä itsekkään, mutta kukapa nuiden ärtyisten ihmisten tempauksia osaisi edeltä arvata. Kävely matka vain jatkui ja jatkui. Ryo käveli vielä haltian perässä hiljemmalla vauhdilla, jos vaikka haltia lyyhistyisi uudestaan kumoon. Olihan haltia menettänyt paljon verta ja saihan ihmetellä jo sitä että hän pystyi kävelemään vielä.
|
|
|
Post by R.C. on May 1, 2007 11:17:06 GMT 3
(( Oma hahmoni tuntuu nyt lähinnä ajelehtivan virran mukana. ))
käytävällä tapahtuu:
Pojan kasvoilla kuvastui hienoinen ihmetys hänen havaittuaan syrjäkarein varjoissa häälyneen suippokorvaisen salamurhaajan, joka näytti selviytyneen omille jaloilleen. Haltian huonon kunnon jo kerran todistaneena ei lapsi olisi uskonut moista sisukkuutta näin lyhyessä ajassa mahdolliseksi, mutta toisaalta toinen edusti rotua jota hän ei sen paremmin tuntenut. Ehkäpä nopea elpyminen oli miehelle luonnollista. Reynardin mielessä käväisi nyt myös mahdollisuus, että varsinainen huolenaihe eli haavoittunut olisi tuntenut tien sairastuvalle, mutta mieshän ei vielä hetkeä aiemmin vaikuttanut olleen tarpeeksi tajuissaan vastaamaan kenellekään. Niin tai näin, olivat he onnistuneet hankkimaan oppaan määränpäähänsä. Edeltä kulkeva parivaljakko voisi kaiken lisäksi vielä varmistaa, ettei vastaan sattuisi enempää vartijoita. Moisesta uhasta saisivat takana tulevat mitä pikimmiten varoituksen, vaikka lapsi ei tällä hetkellä pahemmin uskaltanutkaan enää vilkuilla heidän puoleensa, välttääkseen herättämästä jo valmiiksi äkäisessä eukossa epäilyksiä. Jonkin aikaa kuljettua saapuivat he monien mutkien kautta lopulta ovelle, johon oli hutaistu maalilla hoitolan merkki. Vanha nainen huokaisi helpotuksesta tarttuessaan ripaan ja kehoittaessaan poikaa käymään edellään sisään. Tuskin poika oli kuitenkaan ehtinyt peremmälle astua kun ovela muija pamauttikin oven kiinni hänen takanaan. ”Perille toin mutta älä kuvittele että alkaisin vielä vierasta kakaraa hoitamaan.”, jupisi akka lähtiessään palaamaan tulosuuntaansa. Reynard käännähti tyrmistyneenä ympäri mutta pysähtyi vaitonaisena odottamaan huomatessaan, ettei ovea oltu sentään lukittu. Ei eukon liukeneminen lasta sanottavammin harmittanut. Mokoma noita-akka oli puristanut hänen kättään välillä niinkin äkäisesti että siihen oli sattunut. Poika oli purrut huultaan lähes koko matkan aikana. Kun poika arveli naisen ehtineen jo kauas, kurottui hän avaamaan oven ja vilkaisemaan sen raosta ulos käytävään. Jos miehet olivat vielä siellä, hän viittoi näille reitin olevan selvä. Sairastuvalla ei tähän aikaan yöstä ollut enää ketään muita paikalla. He saisivat kaiketi pärjätä omin tietoinensa, mikä ei arvaamattomassa tilanteessa ollut välttämättä vain huono juttu. Näin kukaan ei ainakaan kyselisi, mistä lukuisat haavat olivat peräisin.
|
|
Sephirot
Member
"T?t? v??ryytt? ei voiteta kukkasin. T?t? verta ei pys?yt? my?t?tunto."
Posts: 32
|
Post by Sephirot on May 3, 2007 21:37:15 GMT 3
Askelia edestä. Huutoja takaa. Mitä seuraavaksi. Peräti joku tulisi jälleen rihtomaan ja hakkaamaan haltiaa. Näin ei tosin käynyt kun käytävän pimeästä päästä kantautuvat askeleen lähenivät hetki hetkeltä. Luultavasti vartija tai sotilas jälleen juoksemassa ja haastamassa riitaa käytävillä harhailevien epämiellyttävien vieraiden kanssa. Hetken aikaa haltia mietti paikoillaan nopeaa toipumistaan. Hieman verta tästä vielä tihkui muttei se haitannut tätä. Haava tosin oli iso ja päässä, ja vaikeasti sidottavissa. Pitkiä hiuksiaan tämä ei kuitenkaan aikoisi tuhria ja pilata jonkun typerän siteen takia. Vuotakoot vaikka kuiviin, mutta tämän hiuksiin ei kosketa. Askelten aiheuttaja osoittautuikin naiseksi. Samaksi joka vähänaikaa sitten oli poikaa roikottanut kädestä ja vienyt sairastuvan suuntaan. Siellä tämä nyt varmaan lymyilisi odottamassa Sephirotia ja sitä miestä. Väistäen pimeyden verhoamaan käytävään piiloon huoneeseen palaavaa naista, haltia katsoi tämän kiukusta väsymyksestä kiristyneitä kasvojaan. Meinasi haltian oikein naurahtaa. Tuosta sietäisi kertoa myös pojalle. Nopeasti Sephirot tarkasti että reitti käytävällä olisi selvä ja poistui piilostaan kohti sairas tupaa.
Katsahtaen oven raosta kurkkivaa poikaa sievoinen hymy käväisi haltian kasvoilla. "Tiedätkö mitä olet juuri saanut aikaa?!" Haltia jyrähti ukkosen lailla ja asteli nuorukaisen ohi repäisten oven pois tämän pienokaisista käsistä päästäkseen sisään. Kumma kyllä, sairastupa oli täysin tyhjä eikä ristin sielua siellä haltia havainnut. Perinteisesti tuvassa käydessään, haltia istahti aina samalle kuluneelle nurkkatuolille josta ulottuisi kaikkiin tarvittaviin säliin. Pöly leijui ilmassa haltian päästessä istumaan. Tämä poimi pöydältä löyhän rievun, kasteli sen maassa lojuvassa sangossa jonka pohjalla oli vielä hieman vettä ja painoi sen haavaansa vasten. Samalla tämä painoi päänsä polviinsa, jotta verta ei pulppuaisi ulos samalla kun tämä jouduttaisi tyrehtymistä.
|
|
Mana
Member
Regret creation that you made me in the shape not complete
Posts: 118
|
Post by Mana on May 4, 2007 21:09:30 GMT 3
Sanguine tunsi olevansa kuin sumussa. Hän ei juuri ajatellut mitään kun häntä raahattiin takaisin tyrmään. Hän tunsi yhtäaikaa olevansa raivoissaan ja silti täysin voimaton. Vartijoiden paiskatessa tämän selliin lukiten oven perässään vampyyri vain seisoi jähmettyneenä paikoillaan eikä hänen päässään ollut kuin yksi ajatus:
"Miksi?"
Tämä koko farssinäytösoikeudenkäynti oli osoitus siitä kuinka helposti jopa ylintäkin johtoa voitiin lahjoa suuntaan jos toiseenkin. Olisiko muka oikeasti ketään heitetty tyrmään noin heppoisin perustein, noin surkeilla ja säälittävillä todisteilla ellei kyseessä olisi ollut jonkinasteinen salaliitto? Vampyyri lysähti lattialle istumaan ja mietti, kuka ja miksi oli tässä salaliitossa... ja ennenkaikkea, miksi juuri häntä vastaan?
Sanguine nousi takaisin jaloilleen ja potkaisi vihoissaan lattialla lojuneen astian seinään. Hän puristi nyrkkinsä vasten ruostuneita kaltereita painaen päänsä kohti lattiaa. "Alennustilassa, kuten arvollesi kuuluukin." Vampyyri nosti katseensa ja huomasi lavastajansa saapuneen paikalle. Sanguine ei voinut nähdä, mutta hän tunsi selkäytimessään asti tytön ivallisen ja voitonriemuisen katseen. "Niinhän teille opetetaan... oikeus ostetaan, eikä ansaita. Sellaisen ihmisen arvo ei yllä edes tämän sellin lattianrakoon." Tyttö yritti läimäistä Sanguinea, mutta tämä ehti väistää iskun. "Olet tehnyt niin paljon pahuutta, että vaikka nyt jäitkin kiinni syyttömänä, olet tuomiosi ansainnut." "Moralisoi pikku prinsessa joka juuri lunasti kirouksen ylleen lavastamalla viattoman... ja vieläpä tuomitsevan tämän tietämättä asioiden todellista laitaa, täysin ilman oikeutta ja väärin perustein. Etpä sinä kauaa enää lavertele..." Sanguine irrotti otteensa kaltereista ja virnisti tytölle ivallisesti. "Mitä sinä oikein tarkoitat?" Sanguine naurahti kylmästi tytön säikähdykselle. Ennenkuin tyttö ehti tehdä mitään, oli jo vampyyri iskenyt hampaansa tämän kurkkuun ja juonut hänen verensä kuiviin.
Lattialla miltei elottomana makaava tyttö kouristeli tuskissaan. Sanguine kumartui tämän ylle ja tarttui tätä hiuksista kiskoen tämän kasvot näkyviin. "En minä sinua tapa. Luuletko tosiaan että pääsisit niin vähällä?" Sanguine veti tytön ylös tämän kirkuessa korviavihlovasti. Tyttö kirkui yhä raivokkaammin huomatessaan terävät, pitkät kulmahampaansa.
|
|
ryo
Member
It doesnt matter how strong you are...the key word is speed.
Posts: 18
|
Post by ryo on May 5, 2007 18:59:54 GMT 3
Ryo seurasi haltiaa perässä jatkuvasti vilkuillen taakseen, ettei sieltä vaan sattuisi vartioita tulemaan. Paikka oli muuten tyyni, ennnenkuin kuului ääniä. Nainen, joka oli vienyt Reynardin sairastuvalle ravasi nyt pois sieltä. Ryo ei sen kumemmin välittänyt tuosta, eikä sen koommin nainenkaan Ryosta vaikka meni ihan vierestä. Ihme kyllä. Päästyään kävelemään kohti sairastupaa haltian kanssa Ryo seisahtui oven eteen. Hän tarkisti ettei kukaan seurannut. Ryo puisteli päätään katsoen alas ja astui sitten sisälle sairastupaan. Sairastupaa valaisi kynttilät ja muutama soihtu. Jotenkin sairastuvan sisällä oli lämpimämpi mitä käytävillä. Haltia istahti penkille ja pöly nousi ilmaan. "Täällä ei ole tainut käydä kukaan vähään aikaan? Tai ei ainakaan olla siivottu..." Ryo sanoi katsellen ympärilleen. "Jos täältä löytyisi vaikka metallia ja takka, jossa kuumentaa metalli. Saisimme poltettua veriset haavat umpeen." Ryo tuumi. Tuo asia oli melkeempä ainut minkä hän vain tiesi parantamisesta. Olihan tuo tapa tuskallinen mutta haavat eivät pääsisi tulehtumaan ja vuoto loppuisi. Ryo nojasi seinää vasten ja katsoi ylöspäin. Vaikka tihkuvien haavojen tuska tuntui polttelevan koko kehossa, ei Ryo antanut sen näkyä ulkoa päin. "Miksiköhän muuten nainen ravasi takaisin?" Ryo kyseli hieman epäröiden muilta. Mutta nainen ei ollut nyt ongelma. "Reynard...Etsitään me tarvikkeita veren tyrehdyttämiseen ja yrttejä, jotka edesauttavat parantamista." Ryo sanoi lapselle samaan aikaan kun käveli tämän ohi etsimään tarvikkeita, jotka mahdollisesti kelpaisivat tähän hätään.
|
|
|
Post by R.C. on May 6, 2007 20:47:23 GMT 3
sairastuvalla/käytävällä tapahtuu:
”Umm... löysin tien sairastuvalle?”, vastasi poika hieman pöllämystyneenä haltian pyyhältäessä hänen ohitseen huoneeseen, kovistellen tekosiaan samalla kuuluvalla äänellä. Mahtoiko mies vain piloillaan olla noin tuimistunut? Lapselta ei tähän hätään oikein hymyä herunut. Hän oli väsynyt, huolissaan ja temmottua käsivarttakin kivisti vielä ikävästi, vaikka tästä hän ei antaisi muiden tietää. Itsepä oli päättänyt viedä suunnitelman päätökseen. Olihan herra Ryokin pitänyt ajatusta hyvänä, mikä merkitsi keskenkasvuiselle melkoisesti. Hän kun ei ikänsä puolesta tainnut olla tilanteessa kovin hääppöisessä asemassa. Epäröivä katse käväisi sisään astuneessa viikatemiehessä kunnes huomio lankesi takaisin lattiaan. Jotain tuntui nyt puuttuvan. Lapsi pälyili hieman levottomasti suljetun oven suuntaan kunnes häntä pyydettiin etsimään tarvikkeita. Reynard nyökkäsi tähän lyhyesti ja alkoi sanaakaan virkkamatta käydä läpi lipastoja ja niitä hyllyjä, joihin vain suinkin ylettyi kurkistelemaan. Valkeaa, puhdasta sideharsoa löytyi pian yhdestä laatikosta, josta lapsi nosti sen läheiselle pöydälle. Hyllyiltä poika tavoitti lukuisia purnukoita, joiden etiketteihin oli kuvattu erilaisia yrttejä sekä selostuksia niiden käyttökohteista. Kotiopettajattaren koulima aatelispoika osasi jo auttavasti lukea ja kirjoittaa, vaikka hän oli ehtinyt opiskella korkeintaan vuoden tai kaksi näitä taitoja. ”'Haavojen... hoitoon...'”, tavasi lapsi hitaasti hämärässä valaistuksessa ja kiersi kannen auki katsoakseen sisältöä. Se näytti olevan jonkinlaista vihertävää tahnaa joka tuoksui voimakkaasti. ”Tämän pitäisi tehota.”, arveli Reynard vaikka ei ollutkaan pahemmin perehtynyt lääkekasveihin. Hän toimitti purkin miesten ulottuville, jääden tämän jälkeen aloilleen. Poika tiedosti yllättäen syyn rauhattomuuteensa. Vampyyrihän saattoi yhä harhailla käytävillä. Tämä nainen tai mies oli ollut aiemmin hänen vastuullaan. ”Menen etsimään vampyyrin sillä välin kun te hoidatte haavojanne. Älkää huoliko, pärjään kyllä.”, ilmoitti lapsi äkisti kirkkaalla äänellä ja pinkaisi liikkeelle ennen kuin kumpikaan aikuisista ehti juuta tai jaata sanoa. Hän kiskaisi oven auki ja livahti siitä liukkaasti ulkopuolelle. Pienten saappaiden kopina kaikui kohta käytävässä.
Reynard arveli olevansa turvassa niin kauan kun välttelisi vartijoita ja karttaisi epäilyttäviltä vaikuttavia vastaantulijoita. Hän ei kuitenkaan aikonut lähteä yksinään ylempiin kerroksiin harhailemaan tai huutelemaan vampyyrin perään. Miten hän olisi tätä edes kutsunut, kun olento ei ollut kertonut nimeään? ’Herraksi’ vaiko ’neidiksi’? Ei ainakaan vampyyriksi, sehän olisi herättänyt vain hysteriaa. Reynard vältteli pimeitä käytäviä ja kulki vain yleisiä teitä, joilta ei voisi eksyä. Tavoitettuaan samat portaat, joita pitkin he olivat hetkeä aiemmin laskeutuneet seisahtui lapsi keräämään rohkeuttaan. Ylhäältä kantautui jo askeleita. Hänen olisi kysyttävä, oliko joku kenties nähnyt vampyyriä. Tai vaihtoehtoisesti kuunneltava salaa, muutti lapsi mielensä tajutessaan lähestyvällä henkilöllä olevan seuraa. He puhuivat vaimeasti naureskellen keskenään. Poika painautui tiukasti varjoisaan nurkkaan ja koetti kuunnella, mitä tulijat puhuivat keskenään. He vaikuttivat olevan tulossa suuresta salista...
(( Mana, saat päättää kuuleeko hahmoni mitään tietoja hahmosi tapauksesta. ))
|
|
Sephirot
Member
"T?t? v??ryytt? ei voiteta kukkasin. T?t? verta ei pys?yt? my?t?tunto."
Posts: 32
|
Post by Sephirot on May 17, 2007 22:21:47 GMT 3
Pitkien kipuaaltojen jälkeen näytti siltä että haava alkaisi vihdoin tyrehtyä. Mikä onni, sinänsä. Jälleen haltiaa hävetti typerä käyttäytymisensä ja pojalle huutaminen. Eihän tuossa nuorukaisen kiusaamisessa mitään järkeä ollut, ehkä olisi parasta jättää koko kakara tänne ja lampsia itse kauas tästä paikasta peräti jopa koko linnasta. Mutta ensin Seph hoitelisi linnan herran, maksoi se sitten mitä tahansa. Kun herra viikatemies meni avaamaan suunsa, ja puhuvaan tulesta ja raudasta, haltia nosti päänsä polvistaan ja nousi seisomaan nopeasti. Vai että rautaa ja tulta. Siihen tuo mies ei saisi haltiaa ryhtymään edes villeimmissä mielikuvituksissaan, ei nyt ei koskaan. Ensinnäkin haltia inhosi tulta, sen polttavaa kuumuutta. Uskaltakootkin koskea edes hiuskarvaan jollain polttavalla raudalla. "Jos todellakin luulet minun ryhtyvän polttamaan itseäni, niin olet väärässä." Haltia asteli rivakasti siltä seisomalta ulos huoneesta, eikä kukaan tuskin vastaväitteitä sille sanoa ehtinyt.
Käytävällä oli hiljaista. Ainoastaan salin suunnasta kantautui jotain vaimeaa pölinää, josta ei saanut mitään selvää. Haltia vieritti päätään puolelta toiselle ja varmisti ettei sotilaita väijyisi lähistöllä. Tietenkin vaanivat ohikulkijoita jossain pimennossa. Hitaat ja mahdollisimman kevyiksi tehdyt askeleet jättivät jälkeensä ainoastaan pöly vanan joka kiemurteli kivilattialla kuin käärme. Sephirot nojasi seinään ja huokaisi. Todellakin nuoren miehen voimat olivat kulutettu loppuun. Aistitkin alkoivat jo harhailla jossain aivan muualla, mutta yhden asian haltia sentään erotti. Kiljaisun. Jostain kolkasta haltia erotti selvän kiljaisun, ja vieläpä naisen. No tuskin miehet edes kiljuisivat. Haltian mielenkiinto heräsi jälleen. Herra saisi vielä odottaa tuomiotaan. Ensin Seph tahtoisi tietää mistä tuo kiljaisu mahtoi johtua.
Ihme kyllä käytävät olivat edelleen tyhjiä. Elonmerkkejä ei sen pahemmin näkynyt, mutta eihän se tietenkään pahakaan ollut. Miksipä haltia jonkun tahtoisi tavata tälläisellä hetkellä. Sen parempi jos ketään ei vastaan tulisikaan. Kumma tunne valtasi haltian, kun tämä läheni askel askeleelta kiljaisun suuntaan. Käännyttyään kulman takaa linnan tyrmien luokse, erittäin järkyttävä näky kohtasi haltian silmät. Nuori tyttö, ilmeisesti aatelinen, roikkui hiuksistaan erään vankityrmän luona. Seph jähmettyi paikoilleen ja melkein lysähti polvilleen näyn nähdessään. Mistähän mahtoi olla kyse...
|
|
Mana
Member
Regret creation that you made me in the shape not complete
Posts: 118
|
Post by Mana on May 26, 2007 15:33:26 GMT 3
((RC: Oletan, että nuo henkilöt keiden puhetta poika kuuli ovat joitain randomsotilaita tai vastaavia, joten yritän ohjailla siten, että.. noh, pojalla on ainakin hyvät mahdollisuudet kuulla tapahtumasta. Jos minä käsitin jotenkin väärin, niin oikaise...))
Käytävällä:
Ihmiset puskeutuivat tuohduksissaan ulos linnansalista. Oikeudenkäynti oli päättynyt, ja hallitsija tahtoi vetäytyä neuvonantajineen omaan rauhaan. Vilkas puheensorina täytti käytävän. Ihmisjoukosta hieman erillään oli pari sotilasta, jotka tiesivät tapahtuneesta, joskin hieman eri näkökulmasta kuin muut vieraat. He eivät tienneet, että heitä salakuunneltiin...
Vankilassa:
Sanguine roikotti ghouliksi muuttunutta aatelistyttöä hiuksista tämän kirkuessa paniikin vallassa. Sanguine käänteli tytön päätä puolelta toiselle. Yhtäkkiä tyttö meni aivan veltoksi ja lopetti kirkumisen. Vampyyri veti tämän hiuksistaan seisomaan ja tyttö katsoi häntä lautasenkokoisiksi laajentuineilla silmillään. "Mikset antanut minun kuolla ja nukkua rauhassa pois? Miksi teit minusta tällaisen?" tyttö vikisi lähes kuulumattomalla äänellä. "Niinpä. On häpeällistä, että on olemassa sinunlaisiasi, vielä ghoulejakin tyhmempiä tapauksia. Ghoulitkin ovat varsin typerää sakkia.. mutta sinä kyllä erotut heidänkin joukostaan vähäisillä älynlahjoillasi." Tyttö vilkaisi Sanguinea alta kulmien. Sanguine piti otteensa tämän hiuksissa, ja nappasi lattialta juuri kumoon potkaisemansa astian. Hän nosti sen tytön kasvojen eteen ja tyttö näki siitä peilikuvansa. Tyttö näki kuvastimeen katsoessaan ghoulin kasvot.
Tyttö oli ruma.
Tämä alkoi kirkua uudelleen inhottavan säröisellä äänellä, ja silloin Sanguine tempaisi astian tytön käsistä ja pamautti tällä tyttöä takaraivoon. "Varjelkoon, tuki jo suusi, ja päästä minut pois täältä." "Miksi päästäisin, kun teit minusta ruman!" "Eikö sinulla tosiaan ole muuta tekemistä kuin ulkonäkösi? Sinähän päästät minut ulos, juuri nyt, tai muuten jätän sinut yksin tänne ilman suojaa kunnes vartijat tulevat ja huomaavat miten heidän pikku prinsessalleen on käynyt." Tyttö irvisti, ja kuola valui tämän suusta kuin vesikauhuisella piskillä. Tämä nappasi seinällä roikkuneet avaimet ja avasi sellin oven. Sanguine nappasi sellistä kulahtaneen peiton ja heitti sen tytön ympärille yrittäen peittää tämän mahdollisimman hyvin. Hän ei voinut olla ajattelematta, että tytön ghouliksi jättäminen oli virhe. Nyt tämä roikkuisi hänen taakkanaan, kunnes hän keksisi mihin viskata tämän. "No niin, sitten mentiin. Äläkä sitten rimpuile, tai tiedät miten käy." Sanguine nosti peittoon käärityn tytön mytyksi olalleen ja lähti astelemaan ulos sellistä.
|
|
ryo
Member
It doesnt matter how strong you are...the key word is speed.
Posts: 18
|
Post by ryo on May 30, 2007 18:25:35 GMT 3
Juuri kun Ryo oli aikeissa puhua pojalle oli poika jo juossut pois huoneesta. Ryo pyöräytti silmiänsä ja jatkoi mahdollisten lääkkeiden etsintää huoneessa. Pian hän kuuli kun haltiakin sanoi jotain. Ryo ei liiemmin kuullut muuta kuin vihamaisen äänen ja sen jälkeen oven paiskauksen. "Huoh..." Viikatemies oli tympääntynyt. Nyt hän oli yksin huoneessa, josta pitäisi etsiä lääkkeitä. Yksin isossa linnassa, josta pitäisi päästä pois. Ryo istui tuolille ja otti taskustaan sormuksen. Ryo oli omissa maailmoissaan ja pyöritteli kädessään sormusta, jonka oli ottanut tappamaltaan mieheltä todisteeksi, että saisi rahansa miehestä. Hyvinkin pian Ryo sätkähti ja huomasi kuinka oli ollut ajatuksissaan. Hän puisteli päätään ja nousi pystyyn. Haavat eivät tuntuneet enään pahoilta, mutta hoidettava ne oli. Ja takaisin etsimään niitä pahuksen lääkkeitä. Suutuspäissään Ryo löi kaapin nurin, josta etsi lääkkeitä. Kuin lottovoitosta hänen jalkojen juureen vieri jotain salvaa. Ryo nosti purkin ja luki: "Haavoille telehduksen estämiseksi." Luki purkissa muutakin, muttei Ryo innostuksissaan erottanut teksistä sen enempää. Hän levitti salvan haavoilleen. Lähdettyään huoneesta käytävälle etsimään nuita henkilöitä, jotka olivat hänen läsnä vielä jonkusen aikaa. Ryo katseli käytävän päässä olevassa risteyksessä mihin suuntaan lähtisi. Mihin mahdollisesti he olisivat menneet. Ryo otti suunnakseen oikeanpuoleisen käytävän ja lähti kävelemään sitä pitkin. Askeleet tuntuivat horjuvan ja päässä huimasi välillä. Viikatemies puisteli päätänsä ja jatkoi matkaa. Huomaamattaan hän horjahti oviaukkoon, jossa ei ovea ollut, ja putosi alas portaita. Vieriessään portaita alas Ryo tunsi kipua jokapuolella. Kuin häntä olisi mukiloitu armotta. Ryo menetti tajuntansa hyvinkin pian. Kun portaat loppuivat Ryo luisui vielä pienen matkan ja jäi makaamaan lattialle kuin raato. Tajuttomana hän makaisisi ties kuinka kauan. Huone, johon Ryo oli joutunut, oli vartioiden ja sotilaiden lepohuone. Vartiat menivät katsomaan elottomaa Ryo:ta ja kyselivät toisiltaan kuka tämä on. Eräs vartioista huomasi Ryon olleen yks heistä, joita on jahdattu jo tarpeeksi pitkään. Siltä seisomalta noviisi tason vartia veti miekkansa esiin ja akoi tappaa Ryon. Vartia, joka oli Ryon tunnistanut, esti noviisin liikkeet. "Hänet laitetaan oikeuden eteen." Vartia sanoi ja nosti Ryon hartioilleen. Noviisi ei voinut siinä tilanteessa kuin nyökätä ja laskea aseensa alas. "Pääset vahtimaan vankia, poika." Kokeneempi vartia sanoi ja näytti seuraamaan toista vartiaa, joka oli jo matkalla viemaan Ryon vankilaan. Ties kuinka kauan aikaa oli kulunut kunnes Ryo aukoi silmiään. Kivilattia hänen allaan oli kylmä. Ryo huomasi edessään kahleita ja kääntyi katsomaan nopeasti taakseen. Hän oli sellissä ja pysyisi siellä, kunnes mahdollinen tuomio annettaisiin. Ryo juoksi kaltereihin kiinni ja ennenkuin hän kerkesi tajuta, oli hänen kaulallaan miekka. Noviisi vartia oli vahtimassa Ryo:ta. "Miksi olen täällä?" Ryo sanoi vaikka tiesi tulevan vastauksen. "Sinua syytetään murhasta ja vartioiden tappamisesta." Noviisi sanoi hennolla äänellä. Ryo katsoi noviisia. Tämä oli hentorakenteinen ja selvästi jännitti tilannetta. Ryon huulille tuli hetkeksi hymy, josta noviisi ei pitänyt. "Sinusta ei olisi vartiaksi...Ihme, että olet vartioimassa minunlaista sarjamurhaajaa." Ryo sanoi nauraen. Ihan kuin noviisi ei olisi tiennyt miksi Ryo niin sanoi. "Katso nyt itseäsi. Hyvä, että miekka pysyy käsissäsi." Ryo jatkoi noviisin ivaamista. Ennenkuin noviisi olisi taas aloittanut ajattelemattoman liikkeensä ovi avautui kauempana. Kummankin päät kääntyivät ovea kohti katsomaan kuka sieltä tulisi.
|
|
|
Post by R.C. on May 31, 2007 17:55:59 GMT 3
Varjoihin vetäytynyt poika pysyi lähes hengittämättä koko sen hetken jona sotilaat ohittivat hänen kätköpaikkansa. Lapsen korvat höristyivät hänen kuullessaan toisen miehistä kuvailevan myöhässä saapuneelle toverilleen salissa käytyä oikeudenkäyntiä, jossa joku oli juuri saanut ansionsa mukaan. Hän kuvaili naureskellen tämän onnettoman henkilön tummanpuhuvaa ulkomuotoa, julkeita sanoja ja ilmeitä farssiksi muuttuneen tapahtuman edetessä. Jokin tässä kertomuksessa muistutti poikaa elävästi vampyyristä. Ei kai sokea ollut joutunut hänen takiaan vaikeuksiin? Reynardin sydän muljahti ikävästi ja hän vetäisi keuhkonsa täyteen ilmaa, antaen henkäyksen karata syvänä huokauksena kunhan miehet olivat menneet menojaan. Päätään puistellen poika otti suunnakseen taas linnan tyrmät, jotka alkoivat käydä hänelle yhä tutummiksi - kas kun lapsi ei joutuisi niihin kohta itsekin! ’Yritän vielä etsiä vampyyrin ja auttaa häntä, sitten voin lähteä tieheni ja jättää tämän kammottavan linnan taakseni.’, ajatteli poika itsekseen astellessaan rivakoin askelin pitkin käytävää. Hän uskoi jo muistavansa missä päin sellit sijaitsivat, eikä erehtynytkään tällä kertaa reitistä. Pian lapsi saapui portaille, jotka veivät alas ummehtuneeseen vankilaan. Vaan hetkinen, joku tai jotkut kuulostivat olevan tulossa ylös askelmia! Salamannopeasti poika perääntyi taas läheiseen syvennykseen ja siinä koristeena seisovan vanhan, onton haarniskan taakse. Hän jäi hiljaa vartomaan, kuka tyrmästä olisi tulossa. Tässä tilanteessa ei sietäisi vielä mennä paljastamaan itseään, muutoin mahdolliset vartijat voisivat napata hänet loukkuunsa kuin rotan konsanaan.
(( Jos portaita on nousemassa vampyyri, hän voi aistia hahmoni läsnäolon. Tilanne on nyt vähän sekava, mutta koetan sujauttaa hahmoni taas jossain sopivassa kohtaa johonkin juoneen mukaan. ;^^ ))
|
|
|
Post by R.C. on Jun 19, 2007 9:32:00 GMT 3
(( Minun puolestani voisimme hypätä Sephirotin vuoron yli koska näyttää siltä ettei hän ehdi vastaamaan. Poissaoloviesteissä taisi olla siitä jotain ilmoitustakin. Eli Mana olisi seuraavana. ))
|
|
ryo
Member
It doesnt matter how strong you are...the key word is speed.
Posts: 18
|
Post by ryo on Jun 22, 2007 15:05:29 GMT 3
(( tunnen sephirotin msn:n kautta ja muistan kyllä jotain, että hän ois niin kiireinen ettei olisi aikaa käyä täällä taikka missään muuallakaan..Aiko hän kirjottaa poissaoloihin mutta ei ilmeisesti kerennyt...ja itselleni ei ole tullut mieleen mainita asiasta. ja liiemmin itsekkin olen ollut hieman kiirrelisempi kun mopokortti ja kaikki tulossa niin pitää harjoitella. Nyt kyllä kerkeän käymään täällä aina. Elikkä nyt odotellaan Manaa? ))
|
|
|
Post by R.C. on Jun 25, 2007 21:54:42 GMT 3
|
|