Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Jan 26, 2006 20:37:07 GMT 3
"Kaikki tuntuu olevan kunnossa." Mies nyökkäsi hajamielisesti ja vilkaisi ovellepäin, mistä kuuluikin jo ääniä. "Sinä arvattavasti kaipaat lepoa. Minusta tuntuu, että minulla taas on hiukan töitä. Taidan lähtteä sen joukkion perään, sillä jos en aivan varma ole. Siinä porukassa oli jotain tuttua minulle, enkä millään muista että mitä." Mies kohautti olkiaan ja vilkaisi kohti pientä ikkunaa huoneen peräseinällä.
|
|
|
Post by Cerenia on Jan 26, 2006 20:40:51 GMT 3
"itseasiassa minä vain käytin liian paljon voimiani kerralla" Carmen sanoi "jos haluat niin voin tulla mukaasi" Hän sanoi vielä. Häntä ei ollenkaan kiinnostanut jäädä sisälle lepäämään varsinkaan kun hän ei tiennyt kyläläisten suhtautumista noitiin.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Jan 26, 2006 21:11:14 GMT 3
"Mutta näytät kovin voipuneelta. Jos maksan yösi täällä. Lupaan olla huomenillalla jo takaisin." Mies esteli, sillä suoraan sanottuna nainen näytti hirveältä. Kuin kuolemansairaalta. "En voisi ottaa harteilleni niin suurta vastuuta, että kuljettaisin väsynyttä neitoa tietymättömiä matkoja. Ei ei. Käyn juttelemassa isännän kanssa, jotta saat ansaitsemasi levon. Sanon heille, ettei sinua saa häiritä." Miehen katse oli aavistuksen huolestunut, mutta enemmänkin levoton. Hän tunsi itsensä ahdistuneeksi mokoman tilanteen vuoksi.
|
|
|
Post by Cerenia on Jan 27, 2006 14:59:02 GMT 3
"Ei tarvitse, minä olen ihan kunnossa" Carmen sanoi. Hän tosiaan näytti kalpealta ja sairaalta mutta tiesi että asia korjaantuisi erittäin pian. Oli hän pahemmissakin tilanteissa ollut. "Ja vapaaehtoisestihan minä lähtisin mukaan" Hän sanoi hymyillen pienesti.
Kyläläiset kurkkivat edelleen oven raosta. Suurin osa kurkkijoista oli teinejä tai keski-ikäisiä aikuisia.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Jan 30, 2006 23:20:15 GMT 3
"Itseasiassa.." Mies epäröi hetkisen, mutta kohtasi sitten naisen katseen. "Minusta tuntuu, että minun olisi todella parempi lähteä yksin. Minut on lähetetty täyttämään eräänkaltainen tehtävä ja uskon tuon joukkion siihen liittyvän ja valehtelin siitä, että lähtisin heidän peräänsä. Lähtisin arvattavasti täysin päinvastaiseen suuntaan, kuin mihin nuo ruojat menivät." Hiljaisesta äänestä oli kaikki lämpö ja ystävällisyys kadonnut. Ainoastaan päivettyneiden kasvojen perusilme oli hiukan ristiriidassa puheen sävyn kanssa, miehen huulet todella pysyivät kuin pienessä kiusoittelevassa hymyssä, vaikka silmistä pauhusi sellainen viha ja raivo, ettei mitään rajaa. "Jospa teemme niin, että molemmat lähdemme minne mielimme, mutta itse palaan varmaankin jo aamunkoitossa takaisin tänne. Luultavasti minun pitää hiukan penkoa paikkoja ja kysellä kuulumisia täälläkin, mutta sitä ei näin yöllä viitsi tehdä, kun ihmiset ovat vielä säikähtäneitä." Vilkaisu ovelle päin todisti sanat, sillä kasvot joita ovenraossa pilkotti olivat kaikki kalpeita ja silmät yhä lautasen kokoisia järkytyksestä. "Mitä sanoisit jos vain tapaisimme järven rannalla... Puolen päivän aikaan?"
|
|
|
Post by Cerenia on Jan 31, 2006 18:08:54 GMT 3
"Hyvä on, tehdään sitten niin" Carmen sanoi ja nousi seisomaan. Hän hymyili vielä miehelle ja lähti sitten majatalosta takaisin aukiolle, jossa hän alkoi heti auttamaan kyläläisiä paikan koraamisessa.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Jan 31, 2006 20:55:59 GMT 3
Hetkiseksi miekkonen jäi vielä aloilleen. Hän antoi katseensa kiertää hämärästi valaistulla käytävällä, kuunnellen ulkoa kantautuvia ääniä: huudahduksia, itkua ja tiukkoja käskyjä. Iloinen ilta oli muuttunut hetkessä varsin surkeaksi. Todella harmillista, pieni juhlinta olisi kyllä ollut paikallaan, mutta eihän ruikutus koskaan auta. Päättäväisen kannoillakääntymisen jälkeen mies suunnisti portaille, asteli läpi alakerran ja astui ulos yöilmaan. Ei, hän ei nyt pääsisikään nukkumaan. Mies kaivoi viittansa poimuista pari kolikkoa ja heitti ne majatalon pitäjälle osoittaen komeaa hevosta, jonka oli tarkoitus vetää pöydin ja tuolein lastattua kärryä. Isäntä vain nyökkäsi ja riisui ratsunsa nopeasti ja hetkessä tuntematon mies oli jo ratsastanut läpi porteista, joita alettiin sulkea samalla hetkellä.
|
|
|
Post by Cerenia on Jan 31, 2006 22:05:10 GMT 3
Carmen auttoi kyläläisiä korjaamaan aukiota koko yön. Häntä ei väsyttänyt tippaakaan. Itseasiassa hän oli vihainen. Hyvin vihainen. Hänen vihansa kohdistui hyökkääjiin jotka olivat hajottaneet viattomien ihmisten kylää. Muutaman kerran kyläläiset katsoivat Carmenia kummissaan ja osa ihmisistä ei näyttänyt yhtään pitävän siitä että Carmen oli noita. Pian aamu jo sarasti mutta Carmen ei silti lopettanut aukion raivaamista. Hänellä olisi vielä monta tuntia aikaa auttaa kyläläisiä ennen kuin kello löisi keskipäivää.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Jan 31, 2006 22:39:59 GMT 3
Ratsu oli aamunkoitossa väsynyt ja hikinen. Vaikka aamu oli lempeän lämmin saattoi hevosesta nousevan kosteuden helposti aistia. Mies sääli eläinparkaa, joka ei varmasti ollut odottanut tällaista rääkkiä, mutta selvästi oli tottunut pitempiinkin välimatkoihin, sillä sen lihakset olivat kookkaat ja voimakkaat ja erottuivat hyvin paksun nahan alta. Puolen päivän aikaan saisivat sekä mies, että hevonen pienoisen levähdystauon osakseen. Mutta näitä ei tummatukkainen pää ehtinyt miettimään, vaan hänen mielensä suorastaan kiehui paljon synkempiä ajatuksia. Kylässä todistamansa terrori ja tuho olivat vain alkusoittoa, tai näin hän ainakin pelkäsi. Rivakkaan nuo kaksi kiisivät suuren niityn läpi kohti kohtaa, missä mies tiesi maantien sijaitsevan, sitä pitkin he pääsisivät helposti viimeiselle etapilleen ennen järven rantaan palaamista. Kaukana metsän takana näkyikin pieni savujuova, jonka miekkonen tiesi nousevan jykevästä kivimonumentista.
|
|
|
Post by Cerenia on Feb 2, 2006 16:25:34 GMT 3
Monta tuntia ennen puoltapäivää, kun Carmen oli kyllästynyt kyläläisten katseisiin. Lähti hän takaisin kohti järven rantaa. Sinne päästyään, hän näki jyrkän kiellekkeen, jonka päälle neito sen enempää miettimättä kiipesi. Hän istui korkealla kiellekkeellä hetken, kunnes päätti hypätä sieltä järveen. Carmen nousi ylös ja hyppäsi. Hän sukelsi suoraan suureen ja syvään järveen muuttuen samalla merenneito hahmoonsa. Sitten hän meni järven rannalla olevalle kivelle istumaan ja jäi siihen katselemaan taivasta.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Feb 3, 2006 14:14:16 GMT 3
Ja taas nuo kaksi pyrähtivät matkaan. Ratsu oli tuskin vettä ehtinyt juoda miehen toimitettua asiansa sellaisen nopeudella. Oveen koputettuaan, hänet oli lähinnä tempaistu sisälle ja eläin oli saanut jäädä seisomaan hoitamattomlle piha-alueelle vesikulhon eteen, johon neste laski katolta tulevaa putkea pitkin. Matka tuntui tästäkin huolimatta taittuvan hiukan joutuisammin, sillä pahin hätä, joka niskassa oli huohottanut oli nyt laantunut. Mies kohotti katseensa taivaalle, kohta hänen kuuluisikin olla jo järven rannalla. Matkaa ei ollut enää pitkälti, ehkä kymmenys siitä, mitä hän oli koko tön aikana ratsuaan kiusannut ja nyt koko yön valvominen antoi jo ensimmäisiä merkkejään. Ei hänkään mikään yli-ihminen ollut, tällainen harhailu ilman kunnon lepoa ja ruokaa, mieli käyden näin ylikierroksilla rasitti kyllä ketä tahansa. Maisemat alkoivat muuttua ja mies tajusi lähestyvänsä järveä, sillä pieni tuulenvire liikutteli puidenlehtiä ympärillä.
|
|
|
Post by Cerenia on Feb 3, 2006 18:30:34 GMT 3
Carmen oli mennyt suuren puun alle istumaan ja katselemaan järvelle. Hän mietti mitä kyläläiset mahtoivat ajatella hänestä. Ainakin he olivat katsoneet häntä oudosti. Carmen ei ollut varma kellon ajasta mutta aurinkoa katsoessaan hän arveli sen olevan miltei puolipäivä.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Feb 3, 2006 18:35:58 GMT 3
Nyt järvi jo näkyi miehen alapuolella, laaksossa. Laskeutuminen olisi helppoa sillä pieni kukkulalle jonka päälle hä oli juuuri saapunut ei ollut alkuunkaan jyrkkä ja nurmi sen yllä, helppokulkuista ja kuivaa. Viimeisen kerran hän kannusti ratsunsa laukkaan ja kohta he jo kiisivätkin järven viertä, kohti paikkaa, jossa mies oli ensikerran törmännyt tuohon hiukan erikoiseen naisihmiseen. "Heipähei taas!" Kaikui veden yllä tervehdys, miehen katseen viimein poimittua hahmon suuren puun alta. Äänen virkeys ja iloisuus, tosin olivat aikapitkälle pelkkää bluffia, sillä hän oli nyt todella rasittunut. Naisen kohdalle viimein päästessään, mies hyppäsi ratsunsa selästä ja tökkäsi eläimen kohti rantaviivaa ja suorastaan villisti se ryntäsikin juomaan. "Täällä kaikki kunnossa?"
|
|
|
Post by Cerenia on Feb 3, 2006 19:14:40 GMT 3
Carmen katsahti mieheen "Hei vain" Hän sanoi hiljaa "ja kyllä kaikki on kunnossa, jossei oteta huomioon sitä että tuolta kylän vartiotornista on tiirailtu tänne siitä asti kun lähdin kylästä" Hän sanoi osoittaen vartiotornia kiellekkeen huipulla.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Feb 3, 2006 19:44:40 GMT 3
"Hmm.. no tuskin tuo on ihmekkään, kun kyläläiset yhtenä yönä joutuivat sellaisen höykkyytyksen kohteiksi. Rahvasta pitää ymmärtää niinkuin eräskin hallitsija sanoi." Mies hymähti olkiaan kohauttaen ja laski sitten katseensa vartiotornista seuralaisensa kasvoihin. "Sain selville erinäisiä asioita, jotka lähinnä vain vahvistivat epäilyksiäni. Koko yö oli kyllä sellaista kiireen alla juoksemista, että sekä minä, että ratsu olemme aivan poikki." Pieni haukotus ja anteeksipyytävä hymy perään. "Luulen, että minun on pian jatkettava taas matkaani. Olen täällä erään työtehtävän tiimoilta ja se sai yöllä uutta pontta alleen."
|
|