Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Jul 25, 2006 10:14:10 GMT 3
Ratsu olisi ollut miellyttävä, jalkoja tuntui polttelevan kaikki käveleminen. Vaikka mies kuvittelikin olevansa hyväkuntoinen, ei häntäkään oltu luotu ihan tällaisia vaelluksia kestämään. Toisaalta hevosen kanssa saapuminen vieraaseen kaupunkiin olisi voinut olla riskialtista ja loppuen lopuksi eläimestä saattoi olla pelkkää riesaa. Heidän piti nyt vain pysyä mahdollisimman huomaamattomina. Jos ei vetänyt kenenkään mielenkiintoa puoleensa välttyi kyllä avun annoilta, mikä oli ikänää, mutta myös kaikilta mahdollisilta pahoilta katseilta, joka vuorostaan oli suotavaa. Kaksikko oli aivan muurin tuntumassa. Siitä tuntui leviävän ympärilleen kuin kaiken ilman myrkyttävää löyhkää. Paikka mahtoi olla aika synkkä.
|
|
|
Post by Cerenia on Jul 25, 2006 21:28:39 GMT 3
"Olisipa tuo löyhkä vesiperäistä" Carmen mutisi itsekseen kävellessään reipasta tahtia. Vaikka hänen jalkansa olivatkin jo turtuneet, ei hän näyttänyt mitään väsymisen merkkejä. Ulospäin hänest äsiis saattoi huomata vain rauhallisen neidon jonka iho oli hieman kalpeahko ja jokä hymyili pitkästä aikaa. Hänen silmänsä katselivat lepäämättä jokasuuntaan etsien mahdollisia vaaroja ja oikoteitä.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Jul 28, 2006 11:18:54 GMT 3
Kaksikko saavutti portin ja siitä astuttuaan saattoivat molemmat päätellä löyhkän olevan kaikkea muuta kuin vesiperäistä. He olivat nyt saapuneet sellaiseen kaupunkiin, josta kerrottiin kirjoissa ja tarinoissa. Se oli täysin harmaa ja synkkä. Ohi kävelevien kasvoilta ei saattanut lukea juuri mitään, ei tuntemuksia ilosta tai surusta. Vain tympeitä mulkaisuja ja turtuneita ilmeitä. Kaikkialla oli likaista ja suorastaan rumaa. Äänimaailmakin tuli kuin seinän läpi. Jostain kuului raivokasta karjuntaa ja avonaisesta ikkunasta lensi värikkään sadattelun säestämänä iso ruukku, mutta tähän ei kukaan reagoinut. Toisesta rakennuksesta, ilmeisesti jonkinmoisesta tavernasta mätkähti ulos kaksi, ei kolme, toisiaan nyrkein hellivää karkearakenteista miestä huudellen rivouksia. Tähänkään ei kukaan reagoinut. Rakennukset olivat valtavia, useita kerroksia korkeita ja leveitä. Oikeastaan yksi kortteli oli vain yksi jättimäinen talo. Kuin muurien sisällä olisi korttelitolkulla pieniä linnoituksia. Ne oli kyhätty kokoon miestä suuremmista järkäleistä, vain muutamaan oli käytetty pienempiä, muutaman tiilen kokoisia murikoita. Kaikkialla olisi ollut pilkkopimeää ellei seiniin olisi ollut upotettu paikat valtaville räiskyville soihduille, joiden liekit nousivat parin metrin korkeuteen. "No niin... ilmeisesti olemme perillä. Nyt viesti pitää vain viedä jollekulle täällä. Eli etsikäämme jokin torin tai aukion tapainen." Mies astui ensin yhden, sitten toisen epäröivän askeleen, mutta olkiaan kohautettuaan lähtikin siitä matkaan. Tietämättä tosin yhtään oliko suunta oikea, mutta useimmiten tori oli kaupungin keskipiste, eli jos hän vain lähtisi portista suoraan eteenpäin, tuntui loogiselta päästä siten johonkin keskipisteeseen.
|
|