|
Post by Cerenia on Feb 3, 2006 20:21:00 GMT 3
Carmen nyökkäsi "Ihan miten vain" Hän sanoi kääntäen katseensa järveen. Carmen ei uskonut että kyläläiset tiirasivat järvelle uusien vihollisten pelosta vaan koska eivät suvainneet noitia. Itseasiassa hän oli aivan varma siitä. Tosin Carmen oli taipuvainen pessimistiseen ajatteluun.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Feb 3, 2006 20:27:04 GMT 3
Toisen kulma kohosi aavistuksen, naisen kylmästä vastauksesta, mutta olkiaan kohauttaen hän sitten hymähti. : "No tuota, oli varsin miellyttävää tavata. Ja toivotan teille miellyttävää jatkoa. Käväisen arvattavasti kylässä etsimässä hiukan tykötarpeita matkaa varten." Toinen hymyili taas samaa ilkikurista hymyään ja nyökkäsi kylää kohti. Hetki tuntui hiukan epämiellyttävältä, jollain tavalla puheet eivät luistaneet, eikä nuori mies oikein tiennyt mitä tehdä ja hän vai seisoi typeränä aloillaan, vaikka mielessä jatkuvasti kolkutti ajatus siitä, että hänen olisi nyt vain lähdettävä.
|
|
|
Post by Cerenia on Feb 3, 2006 21:25:15 GMT 3
Carmen nyökkäsi ja hymyili pienesti mutta samassa kylän vartiotornista lensi nuoli aivan hänen viereensä "Arvasinhan minä" Carmen sanoi katsahtaen torniin. "Aivan kuten muissakin kylissä" Hän mutisi ja katsahti mieheen mutta siirsi sitten katseensa takaisin järveen.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Feb 3, 2006 22:32:35 GMT 3
Nuolen ilmaantuminen selvästi tyrmistytti miestä. "No kaikkea sitä.." Hän puisteli päätään ja kääntyi ratsunsa puoleen. "Miten on? Mitä itse aiot nyt?" Mielessään hän päätti etsiä tarpeensa seuraavasta kylästä, mieli ei pahemmin kaipaillut joukkoon josta aseettomia ammuskeltiin. Mies silitti hevostaan ja sitoi suitsia paremmin kiinni. Häntä ei todellakaan huvittanut nousta ratsunsa selkään, mutta ei kai tässä muukaan auttanut.
|
|
|
Post by Cerenia on Feb 3, 2006 23:22:58 GMT 3
"En tiedä" Carmen sanoi. Hän katsahti vartiotorniin "mutta tänne minun on turha jäädä" Carmen sanoi. Hän katsahti järvelle. Vaikka Carmen tiesikin että monien kylien asukkaat eivät suvainneet noitia niin kylla se silti satutti häntä. Hän ei vain näyttänyt sitä
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Feb 3, 2006 23:32:18 GMT 3
"Voin pudottaa sinut seuraavan kylän kohdalle, lähden tästä suuntaamaan kaakkoon päin ja tiedän siellä päivän matkan päässä olevan seuraavan kylän, tosin tätä aavistuksen isomman." Mies hymyili vielä naiselle ja heilautti sitten itsensä ratsunsa selkään. Eläinparka oli koko keskustelun ajan vuoroin juonut, vuoroin syönyt ja mies tunsi pientä kateutta tätä kohtaan. "Jos tunnet olosi täällä ikäväksi on varmasti järkevää lähteä mukaani, voimme yöpyä jossain matkan varrella, jos sinua ei taivaankannen alla nukkuminen haittaa."
|
|
|
Post by Cerenia on Feb 3, 2006 23:56:50 GMT 3
Carmen hymyili pienesti. "Se olisi mukavaa ja ei minua taivasalla yöpyminen haittaa" Hän sanoi ja hymyili pienesti kätkien sen kuinka kyläläisten ajattelutapa häntä satutti
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Feb 4, 2006 0:04:40 GMT 3
Mies ojensi kätensä naiselle, auttaakseen tämän satulaan. "Siinä tapauksessa, mitä tässä nyt enää odotellaan. Hyppää kyytiin ja lähdetään matkaan." Vekkulisti mies iski silmäänsä ja nyökkäsi aivan päinvastaiselle suunnalle kuin missä ilmeisen vihamieliseltä näyttävä kylä sijaitsi.
|
|
|
Post by Cerenia on Feb 4, 2006 0:20:53 GMT 3
Carmen hymyili pienesti ja tarttui miehen käteen nousten myöskin hevosen selkään Minne vain, kunhan se on kaukana täältä Carmen ajatteli jos hän ei olisi koko ikäänsä peitellyt tunteitaan niin olisi hänen poskelleen nyt vierhtänyt varmasti muutama yksinäinen kyynel. Carmen kuitenkin katsahti kohti suuntaa johon heidän oli määrä mennä.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Feb 5, 2006 15:18:01 GMT 3
Mies iski kantansa ratsun kupeisiin ja eläin suorastaan singahti eteenpäin, kohti ahkerasti käytettyä kauppareittiä, joka veisi heitä järven rinnalla pitkän matkaa, kohti taivaanrannassa näkyvää vuoristoa ja taas sen taa. Kohti tuntematonta. Mielessään mies lausui vielä rukouksen, toivoen ettei tästä matkasta tulisi hänen viimeisensä.
|
|
|
Post by Cerenia on Feb 5, 2006 17:11:05 GMT 3
Carmen istui hevosen selässä miehen takana ja katseli ohi kiitäviä maisemia. Hevosen kiitäessä hänen pitkät tummanlilat hiuskensa liehuivat tuulessa. Carmen sulki silmänsä ja kuvitteli lentävänsä tulifeeniksin selässä niinkuin edellisessä seikkailussaan. Tuli ja vesi, toistensa vastakohdat ja Carmenin voiman lähteet. Aivan yhtä ristiriitaiset kuin Carmenin ajatukset. Hetken kuluttua hän avasi taas silmänsä, vilkaisi miestä ja katsahti lopulta taivaalle.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Feb 5, 2006 18:05:16 GMT 3
Ratsun suitsia pitelevä pysyi vaiti. Hänen päässään liehui nyt tuhat ja sata kysymystä ja harmillisen vähän vastauksia. Vielä eilen mies oli kuvitellut kiireen olevan olematon mahdollisuus. Kaikkihan oli aloitettu monta vuotta etuajassa. Ennustusten näytäntöjen kuului alkaa vasta pitkän ajan kuluttua, mutta nähtyään kylään hyökänneen joukon, hän tiesi jonkin olevan pielessä. "He liikkuvat jo.." Hän mutisi itsekseen ja kannusti taas hevostaan, heidän pitäisi ehtiä suurten metsien suojaan ennen pimeää, siellä olisi paljon turvallisempaa yöpyä kuin näin aukealla ja hän vilkaisi ympärilleen. Järvi itsessään oli jo aikaa sitten jäänyt taakse, nyt tie seuraili rauhallisen leppoisaa jokea, joka laskisi äsken tutuksi tulleeseen järveen. Hän kohotti katseensa aina kaukana siintäviin vuoriin asti, tuolla tämä joki ei suinkaan olisi näin suloisen rauhallinen. Tuolla suunnalla kaikki oli petollista.
|
|
|
Post by Cerenia on Feb 6, 2006 18:20:43 GMT 3
carmen katsoi jokea ja siinä uivia kaloja. Hän kuuli kalojen puhuvan, tietysti hän ymmärsi niitä, pystyihän hän itsekin muuttumaan mereneläväksi. Pian Carmen huomasi kuinka pieni lintu lensi hevosen vierellä. Neito katsoi lintua vaimeasti hymyillen mutta silti hänestä tuntui että jokin oli hullusti...muta mikä...?
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Feb 7, 2006 0:42:26 GMT 3
Hevosen vauhti oli jo aikaa hidastunut ja itsekkin mies tunsin koko kehonsa huutavan lepohetkeä. Hän saattoi hyvin kuvitella miltä neidosta hänen takanaan tuntui ja niinpä joen tehdessä pienen mutkan niin, että virta oli hiukan leppeämpi suvantokohdassa ennen mutkaa hän lopulta antoi ratsun hidastaa ja lopulta pysähtyä. "Parempi, että lepäämme hetken, muuten olemme kohta kaikki kolme hoidon tarpeessa." Hän koitti kuulostaa huolettomalta, mutta hengästynyt ääni ja kurtistetut kulmat puhuivat omaa kieltään. "Ennen tuota metsää, tuolla kaukana on maatila, missä kasvatetaan kanoja ja hanhia. Näin minulle kerrottiin. Pysähdymme seuraavaksi siellä ja hankimme hiukan eväitä, sen jälkeen etsimme yösijan jostain metsän siimeksestä. Puut ovat isoja joten niiden varjossa tai oksilla on hyvä levätä." Kiristynyt ääni mutisi miehen heilauttaessa itsensä satulasta ja ojentaen kätensä auttaakseen neidon alas.
|
|
|
Post by Cerenia on Feb 7, 2006 17:03:08 GMT 3
Carmen hymyili ja tarttui miehen käteen astuen alas satulasta. "niin, minusta tuo kuulostaa erittäin varteenotettavalta suunnitelmalta" Hän sanoi ehkä hiukan poliittisesti mutta naurahti sitten pienesti. Carmen katsahti taivaalle, ilma oli kaunis ja vesi solisi hiljaa. MAinio paikka lepohetkeä varten. Joen rannassa oli melko suuri kivi. Carmen astelikin suoraan kiven luo ja istahti siihen
|
|