Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Jan 8, 2006 1:49:48 GMT 3
"Öh... kiitos." Pieni kumarrus seurasi miltei kuiskattuja sanoja. Kylläpä tulen lämpö tuntuikin hyvältä, hän ei ollut huomannutkaan kuinka oli alkanut palella oitis vedestä noustuaan. Käsivarret ojentuivat ottamaan vaatteet vastaan ja salaatyytyväinen hymy vilahti kasvoilla miehen samalla ojentaessa vaatteita hiukan lämpenemään valkean lähelle. " Ja minua saa kutsua Winiksi. Koko nimeni on Winthrow Alles." Pieni kumarrus ja kujeileva hymy suotiin tummanlilojen hiusten korostamia kasvoja kohti. Jos vielä hetki sitten ilmassa olikin saattanut aistia tuhansien kukkien lempeän rakkauden ja lintujen kaipuun taivaan vapauteen, oli elämä kaikkialla viimein hiljennyt yön ja unen odotukseen. Taivaan toisesta rannasta toiseen alkoi viimein hiipiä yön tumma sametti vetäen tähtiä, kuin kauneimpia timantteja perässään. Tuli rätisi, se olikin ainoa ääni minkä saattoi aistia. "Uskoisin että aiemmin huomasin tuolla jonkinlaiset muurit? Olen vieras täälläpäin." Anteeksi pyytävä vilkaisu kohti kauniita violetteja silmiä. Nuori mies taisi nyt todella olla avun tarpeessa. Kolmas yö peräjälkeen pelkkä viitta suojana ei tuntunut houkuttelevalta, kun sen sijaan kunnon patja ja ilta-ateria houkuttelivat entisestään puoleensa. "Osaisittekohan sanoa, m'lady, olisiko minun mahdollista päästä noiden muurien sisään suojaa pyytämään? Olisikohan siellä majoitusta ja ajanvietettä meille yksinäisille kulkijoille?"
|
|
|
Post by Cerenia on Jan 8, 2006 19:39:36 GMT 3
"En tiedä kannattaako sinne mennä tai pääseekö sinne ylipäätänsä" Carmen sanoi "En ole itsekään täältä, mitä nyt istuin päinvän järven rannalla" Hän jatkoi ja katsoi miestä. Hetken hiljaa oltuaan neitokainen vilkaisi muureja "Mutta kyllä siellä varmasti elämää on ja majatalokin löytyy melkovarmasti." Carmen sanoi ja sipaisi pienesti hiuksiiaan. "Ja tuskin kukaan rupeaa edes ryppyilemään..." Hän jatkoi hymyillen pienesti. Järvi oli tyyni. Enään ei tuullut ollenkaan ja kuukin oli jo noussut taivaalle.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Jan 8, 2006 23:08:25 GMT 3
Ympäripyöreä vastaus hiukan ärsytti, mutta tuntemusten ei annettu turhaan näkyä päälle päin. Mies kiskaisi tunikan ylävartalonsa peitoksi ja vilkaisi taas kohti paikkaa millä muurit olivat päiväsaikaan näkyneet. Nyt siltä suunnalta kajasti ajoittain lepattavaa valoa muuten pilkkopimeään yöhön. "Aiotteko itse suunnata tästä oman yösuojan etsintään? Ei olisi minulta kovinkaan korrektia jättää nuorta naista yksin hortoilemaan näin myöhään ja vielä hälle vieraassa paikassa." Ilkikuriset silmät siristyivät hetkeksi ja miehen huulilla käväisi häivähdys hymyä. Hän kietaisi viittansa harteilleen ja vilkaisi vielä liekkeihin. "Itse kyllä kaipailisin nyt kunnollista illallista ja pehmeää patjaa."
|
|
|
Post by Cerenia on Jan 9, 2006 18:13:25 GMT 3
"Itseasiassa niin olen suunnitellut" Carmen sanoo hymyillen pienesti, hänen silmänsä tosin näyttävät edelleen surullisilta "Ja et kai epäile etten minä selviäisi yksikseni täällä?" Hän kysyi virnistäen pienesti "Koska jos luulit niin erehdyt siinä pahasti" Hän sanoi vielä ja hymyili sitten pienesti
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Jan 9, 2006 22:16:19 GMT 3
"Ei en mitään sellaista." Mies vetäisi viittaansa vielä kerran paremmin harteilleen ja osoitti kädellään pimeyteen. "Mutta ei vain olisi hyvien tapojen mukaista jätää nuorta naista yksin pimeään varmistamatta, että hän pärjää. Itse taidan todella lähteä nyt levon etsintään." Ensikerran ilkikurinen ilme herpaantui auringon paahtamilta kasvoilta ja nyt piirteet jotka muuten pidettäisiin tiukassa kurissa kielivät fyysisestä uupumuksesta ja psyykkisestä kyllästyneisyydestä. "Olette varsin tervetullutta seuraa ja voin tarjota teille maittavan illallisen, mikäli meille vain sellainen valmistetaan." Tummanahkaiset jalkineet ottivat jo ensimmäisen askeleen kohti puolituntematonta, mutta kääntyivät vielä takaisin. Miehen kasvoilla oli odottavan ystävällinen ilme. Kääntyessään hänen viittansa poimuista vilahti teräaseen kahva, tosin se miltei huomaamattoman kylmästi piilotettiin jälleen. Nyökkäys ja mies ojensi kättään nuorta naista kohden. "Tuletteko?"
|
|
|
Post by Cerenia on Jan 9, 2006 22:27:14 GMT 3
Carmen nousi kiveltä ja tarttui miehen käteen "mikäs siinä kun kerran samaan suuntaan olemme matkalla" Neito sanoi hymyillen. Yö oli pimeä ja vielä pimeämpi Carmenin sammutettua käden heilautuksella nuotio, niinpä hän napsautti sormiaan ja pieni hohtava tulipallo ilmestyi leijumaan hänen vierelleen ja valaisemaan tietä. Muurit näkyivät tulipallon valossa heikosti mutta sinne vievä hiekka tie alkoi aivan järven rannasta, joten eksymisestä ei olisi pelkoa.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Jan 9, 2006 22:38:33 GMT 3
Ohjaten seuralaisensa hiekkatielle alkoi mies tarkkailla ympäristöään hiukan eri silmin. Nyt kun tulen kirkas valo oli poissa ja silmät saattoivat todella totutella hämärään, näytti maailma aivan erilaiselta kuin mitä auringonlaskussa. Uhkaavan näköisiä varjoja, kummallisia hajuja ja omituisia ääniä. Kaukaa jostain kuului jotain: kavioiden kopsetta, huutoa ja pauketta. Lähistöllä oli siis muutakin elämää kuin nämä kaksi yksinäistä järven rantaan eksynyttä. Turha varovaisuus hälveni tutuista äänistä ja miehen mieli vaipui hetkeksi unelmiin. Wini saattoi haistaa sieraimissaan paahdetun porsaan ja maistaa suussaan kuohuvan oluen. Nyt ei mitään hienoja riikinkukkoja tai taidokkaita viininautintoja, hän kaipasi kunnon ruokaa, jota saattoi hotkia ja joka täyttäisi hänenkin kokoisensa miehen nopeasti. Tummat silmät siirtyivät ympäristön tarkkailusta nuoren seuralaisen tutkailuun. Hiukan erikoinen hiusten ja silmien väri ei ollut miestä sinällään hätkähdyttänyt, mutta naisesta leviävä outo hehku, kuin pohjaton kylmyys tai välinpitämättömyys tuntui miltei kylmäävän miehen jalkoja. Saattoi olla, että hän tulkitsi kauniita, viileän ilmeettömiä naisenkasvoja väärin, mutta hän ei koskaan oikein ollut välittänyt naisseurasta, eikä näin osannut heitä ymmärtääkkään muuten kuin kanssaihmisinä. Oli tietty aina tullut toimeen vastakkaisen sukupuolen kanssa ja oli hällä ajoittain ollut hetkensäkin joidenkin kaunokaisten syleilyssä, muttei muuta. Tämä neitokainen tosin tuntui hiukan erilaiselta kuin nuo huikentelevat tytöt kotipuolessa. Mies yskähti ja käänsi katseensa taas eteenpäin. Ei pidä antaa ajatusten liikaa harhailla.
|
|
|
Post by Cerenia on Jan 9, 2006 22:43:55 GMT 3
Vaikka Carmen näyttikin välinpitämättömältä, ei hän sitä ollut. Hänen silmiensä surullisuuskin johtui hänen menneisyydestään. Mies ei tiennyt Carmenista vielä paljon mitään. Yhden ja kaikkein rakkaimman taitonsa hän oli vielä toistaiseksi jättänyt paljastamatta. Hän nimittäin osasi laulaa erittäin kauniisti.
Carmen katsoi tietä. Hän näki kuinka varjoja liikkui pimeässä. Ne tosin olivat enimmäkseen eläinten varjoja. Pian tulivat muurit näkyviin kaikessa suuruudessaan. Ne olivat valtavat ja niiden takaa kuului ääniä, kuin jossain olisi ollut juhlat.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Jan 14, 2006 0:11:56 GMT 3
Muurien takaa kuuluvat äänet tuntivat lähinnä huumaavilta herkissä korvissa, jotka olivat jo ehtineet tottua hiljaisuuteen. Matkaa päämäärään ei enää ollut kuin muutama sata metriä, mutta nekin tuntuivat pitkiltä. Naisen käsi tuntui kovin omituiselta, miehen kourassa, jossa ei ollut ollut mitään noin sileää sitten sen kerran kun hän oli viimeksi nostanut veden äärellä käteensä kiven, jonka aallot olivat hioneet täysin särmättömäksi. "Oletteko ennen täällä käynyt?" Mies lausui sanat hiljaa, kuin ettei peittäisi tervetullutta vaihtelua aistikentässä. Hän piti katseen tiukasti muureissa ja tutkiskeli niitä, kaikkia koloja ja ikkunoita ja ennen kaikkea kohtaa missä hän arveli portin sijaitsevan. "Satutteko tietämään miten sinne pääsee sisään? Entä olemmeko tervetulleita?" Ajatuskin jonkinlaiseen kahakkaan joutumisesta lähinnä kyllästytti miestä.
|
|
|
Post by Cerenia on Jan 14, 2006 13:55:00 GMT 3
"En ole käynyt täällä ennen" Carmen sanoi hiljaa ja sipaisi hiuksiaan. Hän katsoi muuria hetken ja sanoi sitten "mutta luulen että portti on aivan lähellä" Hän vilkaisi miestä "Siitä olemmeko tervetulleita en ole varma mutta mieleeni ei tule yhtäkää järkevää syytä miksi emme olisi" Carmen sanoi ja näki portin lyhyen matkan päässä. Portilla oli vain yksi vartija mikä tietäisi sitä että portista pääsisi melko helposti sisään. "Ja muuten, ei sinun tarvitse teititellä minua" Carmen sanoi ja naurahti pienesti. Kukaan ei ollut koskaan teititellyt häntä. Miksi olisi? Carmen oli vain aivan tavallinen noita.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Jan 16, 2006 1:19:43 GMT 3
"Suokaa.. krhm... suo anteeksi. Äitini aina sanoi, että hienoja naisia pitää teititellä siihen asti kun heidät joko nai tai he osoittavat, etteivät ole sittenkään niin hienoja." Mies iski leikkisästi silmää ja viittasi sitten portille päin. "Najaah, ei tuolla ole kuin yksi vartija, olisi siellä varmaan enemmän mikäli sisällä oltaisiin huonolla tuulella. Voisin syödä varmaan kokonaisen sian. Mitäs teil.. kirottua! Anteeksi. Mitäs sinulle, hyvä Carmen, saisi olla?" Heidän askeleensa olivat taittaneet matkan hyvää vauhtia ja vartijasta saattoi nähdä hänen havainneen lähestyvän parin ja heidän juttelunsa, mutta minkäänlaista taisteluasentoa urhea soturi ei ottanut, käänsi vain päätään ja röyhtäisi kovaäänisesti.
|
|
|
Post by Cerenia on Jan 16, 2006 18:18:47 GMT 3
"Niin no, jotkut ovat sitä mieltä että sinuttelu on rumaa, mutta minä en ajattele niin" Carmen sanoi "Ja no minä voin syödä sitä mitä tuolta nyt sattuu löytymäänkään" Hän jatkoi ja pian he olivatkin jo vartijan kohdalla. Carmen pyysi että mies päästäisi heidät sisään. Ja ei miestä siinä tarvinnut kauaa suostutella. Niinpä kaksikko olikin jo muurien sisällä sijaistevan kaupungin kaduilla. Heidän edessään avautui tori, jossa näytti olevan juhlat meneillään.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Jan 19, 2006 23:16:16 GMT 3
Ilakoivia miehiä ja naisia näkyi kaikkialla. Lepattavat liekit kaikkialla valaisi juhlivaa kansanjoukkoa. Ruokaa ja juomaa näkyi miltei jokaisen käsissä, jopa osan niistä jotka tanssivat villistä trubaduurien soittaman musiikin tahdissa. "Ohhoh! Täällähän on meno parhaimmillaan! Mitähän lienevät juhlivan?" Mies tarttui uudemman kerran kauniin seuralaisensa käsipuoleensa ja alkoi taluttaa tätä kauemmas portista ja kohti tuota kaikkialta heiluvaa, kiljuvaa ja nauravaa massaa. "Mitä sanoisit, hyvä neito, jos ensin aterioisimme ja huvittaisimme itseämme näiden muiden riemukkaiden joukossa ja sitten etsisimme teille kohtuullisen yösijan?"
|
|
|
Post by Cerenia on Jan 21, 2006 18:39:04 GMT 3
"Kuulostaa hyvältä idealta" Carmen sanoi hymyillen. Hän kipaisi hakemassa kummallekin juotavaa ja katseli sitten mitä kaikkea ympärillä oikein tapahtui. Hän ei viitsinyt käyttää taikuutta sillä ei tiennyt kuinka paikalliset suhtautuivat noitiin. Carmen huomasi suuren julisteen jossa luki jotain kaupungin perustamisen vuosipäivästä. "Luulenpa että he juhlivat kaupungin perustamista" Hän sanoi hiljaa jatkaen muiden katselemista. Välillä hänen katseensa siirtyi myös hänen seurassaan olevaan mieheen.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Jan 21, 2006 21:57:02 GMT 3
"No siinähän on syytä juhlaan!" Mies naurahti ja viittasi tanssivaan joukkoon. "Kyllä tekisi itensäkin mieli liittyä karkeloiviin ja pistää jalalla koreasti. Siitä on aikaa kun viimeksi olen kunnolla päässyt ilakoimaan." Sitten hän käänsi huomionsa aivan päinvastaiselle suunnalle, jolta leijui lupaavia tuoksuja. "Tuolla näkyy olevan ulos kannettu pöytiä ja tuoleja. Jospa vaikka etsisimme sieltä tilaa ja vihdoin ravitsisimme itsemme?"
|
|