|
Post by Cerenia on Jan 21, 2006 23:00:55 GMT 3
Carmen nyökkäsi ja lähti kävelemään kohti pöytiä. Matkalla hänen miltei maahan asti ulottuvat hiuksensa kiinnittivät muutaman henkilön katseet. Carmen etsi vapaan pöydän ja viittasi erään tarjoilijalta näyttävän tuomaan pöytään ruokaa. Sitten hän katsoi tuliko mies hänen perässään. Pian pöytä notkuikin jo ruokaa ja juomaa. Carmen istui tuolille ja jäi odottamaan miestä.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Jan 21, 2006 23:08:08 GMT 3
Mies seurasi laiskasti perässä antaen katseensa nauttia uusista ärsykkeistä. Kyllä olivatkin puunrungot ja sammaloituneet kivet alkaneet kyllästyttää. Ennenkaikkea naisten leninkien komea väriloisto ja helisevä nauru tuntuivat miltei huumaavilta. Kylläpä olikin ihanaa nähdä ympärillään elämää. Lopulta hidastelija saavutti pöydän jonka ääreen nainen oli istuutunut ja veti tuolin alleen. "No niin, m'lady, miltä nyt tuntuu?" Nyt ahnas katse lepäsi pöydän antimissa, viipyillen, kuin itseään kiusoitellen. "Minusta tuntuu aika hyvältä. Saan vihdoin istua, syödä ja kuunnella muutakin kuin suden ulvontaa ja kaikenmaailman yönasukkien örinää."
|
|
|
Post by Cerenia on Jan 21, 2006 23:46:07 GMT 3
"Samoin, niin kauan kuin pitää kykynsä salassa" Carmen sanoi hiljaa. Hänellä ei todellakaan ollut aavistustakaan siitä mitä kyläläiset ajattelivat noidista. Carmen otti hieman ruokaa ja söi sitä siististi ja sivistyneesti. Mistä hän nekin tavat oli oppinut? Joskus maailmaa kiertäessään varmaankin. Carmen tarkkaili kyläläisiä välillä mutta välillä hän katsoi miestä joka oli hänen seurassaan.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Jan 22, 2006 0:05:10 GMT 3
"Jos suotte.. suot anteeksi. aion nyt jättää hienommat pöytätavat herroille ja keskityn nyt tähän suloiseen ateriaan. Lupaan, että jahka seuraavan kerran aterioimme, tulee se hetki kulumaan kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti ja hurmaavasti hien pintaa syvemmältä jutellen." Ja mies tarttui toisella kädellään leipään ja toisella vatiin johon oli leikattu lihanpaloja ja alkoi mutustaa. Häneltä pääsi pari täysin tahatonta äännähdystä, joista saattoi helposti kuvitella nautinnon määrän ja sen kaipuun. Hän huuhtoi suunsa tyhjäksi pelkällä vedellä ja pyyhkäisi huuliaan. "Uskomatonta!" Mies huudahti. En uskonut, että ruoka voisi olla näin hyvää. Jos nyt kuolisin, kuolisin onnellisena miehenä." Ja juuri sanottuaan nuo sanat, alkoi muurien suojaaman aukean toiselta laidalta kuulua kovaäänistä hälinää. Niin äänekästä, että se kaikui ihmisten ilakoinninkin yli. Kuului karjahduksia, kalsketta ja tasaista töminää. "Mitä ihm...?"
|
|
|
Post by Cerenia on Jan 22, 2006 15:20:33 GMT 3
"Ei se mitään" Carmen sanoi ja naurahti mutta heti kuullessaan karjahduksia hän nousi ylös. "Tulen pian takaisin" Hän sanoi ja juoksi aukean toiselle laidalle, jossa hän näki jonkin sortin joukon aseistautuneita miehiä ja leijonia. "Mite helkkaria" Carmen sanoi. Ihmisiä juoksi kirkuen karkuun. Eräs mies ampui nuolen suoraan kohti Carmenia mutta tämän nappasi sen ilmasta käteensä. "Huono tuuri herraseni ja tiesitkös että minusta on hyvin epäkohteliasta keskeyttää juhlat" Carmen sanoi ja napsautti nuolen katki. Miehet katsoivat Carmenia ja muita ihmisiä vihaisesti ja leijonat ärisivät ja karjuivat. Pian kaikki kylän ihmiset olivat jonkin takana piilossa. Toiset pöytien takana, toiset pensaissa. Carmen ei hievahtanutkaan. Hän katsoi häiriköivää joukkiota erittäin vihaisesti
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Jan 25, 2006 19:42:37 GMT 3
Äläkän ennen Carmenia havainnut mies istui yhä aloillaan, lihakset jännittyneinä ja tuijotti. Tai ainakin siltä se näytti. Hän pysyi aloillaan, ei edes päätään kääntänyt, jottei joutuisi maalitauluksi, mutta antoi katseensa kiertää pitkin sekavaa näytelmää ja seuralaistaan, joka oli jostain syystä painellut suoraan kohti häiriön aiheuttajia. Tämä oli varsin epämiellyttävä tapa keskeyttää juhla-ateria. Portti, jonka läpi he olivat muurin ohittaneet kolahti kovaäänisesti kiinni. Sitä mukaa kun häiriköitsijät liikkuivat he talloivat soihtuja alleen, näin tukahduttaen iloisen valaistuksen. Itse päärakennukseen, suureen linnamaiseen kiviholvistoon vievä, jättimäinen ovi oli yhä auki. Olisi itsemurhaa sännätä sinne turvaa hakemaan, umpikuvaan. Toisaalta ympäröivät talot olisivat helpotisti murrettavissa tai sitten vain poltettavissa. Muurin yli olisi täysin mahdotonta päästä. Mies käänsi taas huomionsa tuohon uhka-, ehkä jopa tyhmänrohkeaan naiseen, joka nuoli kädessään seisoi aloillaan ja tuijotti häiriön aiheuttajia.
|
|
|
Post by Cerenia on Jan 26, 2006 16:50:39 GMT 3
"MInä en yksinkertaisesti voi sietää kuokkavieraita!" Carmen kiljaisi ja samassa tuli soihduissa tunkeutujien käsissä rävähti niin suureksi että näiden oli pakko yrittää sammuttaa ne. Tuli soihduissa ei kuitenkaan sammunut. Carmen nosti hiukan kättään ja loi sen yläpuolelle valtavan tulipallon "Nyt te saatte painua sinne missä pippuri kasvaa!" Carmen huusi ja heitti tulipallon kohti tunkeutujia ja näiden vaatteet syttyivät palamaan. Sitten Carmen levitti kätensä ja hänen taaksensa muodostui valtava vesilohikäärme "Joko te lähdette nyt suosiolla tai sitten minä pakotan teidät lähtemään" Carmen sanoi
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Jan 26, 2006 19:09:50 GMT 3
Koko näytelmä oli jäänyt väliin mieheltä, joka oli jo aikaa sitten noussut pöytänsä äärestä ja syöksynyt nappaamaan pienen lapsen joka oli tuiskahtanut eestaas säntäilevien ihmisten jalkoihin. Nyt pieni tyttö sylissään kiiruhti hän tumma viitta liehuten kohti linnanovia. Hän oli päätynyt siihen, että ylivoimaisen vastuksen edessä oli turha alkaa leikkiä sankaria. Ilmeisesti suurinosa väkijoukosta oli kiiruhtamassa linnoituksen kulman taakse, arvattavasti sinne, missä heidän kotinsa sijaitsivat. Saavuttaessaan oven mies kiskaisi sitä kerran ja sitten vielä toisen, näin se ei enää ammottanut avoimena, vaan oli enää vain hiukan raollaan. Hän pysähtyi taas, vielä lapsi sylissään ja vilkaisi pienestä ikkunasta ulos, se antoi juuri suunnalle mistä uhka oli saapumassa.
|
|
|
Post by Cerenia on Jan 26, 2006 19:43:42 GMT 3
Carmen usutti vesilohikäärmeen osan tunkeutujista kimppuun. Lohikäärme imaisi tunkeutujat sisäänsä ja 'sylkäisi' ne sitten muurin yli järveen. Sitten lohikäärme katosi. Muutama tunkeilija syöksyi miekkoineen kohti Carmenia mutta Carmen väisti heidät saaden kuitenkin yhden, melko syvän haavan käsivarteensa. Hän kuitenkin kääntyi katsomaan loppuja tunkeilijoista ja heitteli heitä tulipalloilla. "Minähän sanoin että te joko lähdette suosiolla tai sitten minä pakotan teidät lähtemään" Hän huusi
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Jan 26, 2006 19:53:01 GMT 3
Mies seurasi turvalliselta paikalta kummallista näytelmää. Pieni lapsi hänen sylissään oli alkanut nyyhkiä, mutta hän ei sitä käsittänyt. Kuinka kummallisia asioita sitä vielä pitääkään nähdä. Naisen, jonka kanssa hän oli saapunut muurien sisäpuolell toiminta tuntui täysin mahdottomalta. Häntä alkoi hirvittää. Toimikohan tuo olento nyt mikä asia motiivinaan. Niin hän näytti ottavan valta-asemansa vastaan, että näytti naisen olevan tottuneen saamaan aikaan kaiken näköisiä ja kokoisia ilmestyksiä. Lapsen hytkyminen miehen käsivarsilla herätti hänet transsimaisesta tuijotuksestaan. "Oletko kunnossa?" Hän kysyi pieneltä, ehkä noin seitsenvuotiaalta mytyltä, jonka laski lattaille. "Juuh, olen." Mytty nikotteli itkuaan. "Miten täältä pääsee pois? Tiedätkö?" Miekkonen laskeutui toisen polvensa varaan ja pyyhki kyyneleitä pienen poskilta.
|
|
|
Post by Cerenia on Jan 26, 2006 19:59:44 GMT 3
Kun tunkeutujat eivät lähteneet vapaaehtoisesti niin Carmen suuttui ja loi vielä kerran suuren lohikäärmeen joka ajoi loputkin tunkeutujista pois. "Taisin käyttää ehkä hieman liian paljon energiaani" Hän mutisi juuri ennen kuin pyörtyi ja kaatui maahan.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Jan 26, 2006 20:09:18 GMT 3
Mies tuijotti lasta suoraan silmiin, ehkä tarkoituksettomankin tiukasti. Lapsi veti syvään henkeä ja ääni hiukan väristen kertoi muurin päinvastaisella puolella olevan toisen portin, paljon pienemmän ja että sieltä kyläläisetkin olivat arvattavasti paenneet. "Ja siellä on äitiiiih..." Uusi raju itkukohtaus vavisutti pientä lasta. Ja mies nappasi hänet olalleen. "Selvä juttu. meidän pitää päästä sinne." Hän ähkäisi ylös noustessaan. Meteli muureilla oli vaiennut ja tumma katse kääntyi taas ikkunan puoleen. Uskomatonta, piha oli tyhjä. Vain rikkinäisiä pöytiä ja jalkapuolia tuoleja, mutta ei ristin sielua enää missään. Hitaasti ja varovaisesti mies raotti ovea, jonka lähettyvillä oli pysytellyt ja työnsi päänsä ulos. ei todellakaan ketään missään. Hän laski lapsen sylistään. "Kuule, etsiydy sinä nyt kotiisi ja hae mammasi käsiisi. Minun pitää vähän katsella ympärilleni."
|
|
|
Post by Cerenia on Jan 26, 2006 20:13:57 GMT 3
Siellä missä juhlat oli pidetty, koko aukio oli aivan rojun peitossa. Siellä täällä oli palavia soihtuja. Koristeita oli revitty alas ja pöytiä rikottu. Koko paikka oli täysin autio, lukuun ottamatta muutamia kyläläisiä, jotka kurkistelivat talojen ikkunoista. Ja Carmenia, joka makasi pyörtyneenä miltei keskellä aukiota.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Jan 26, 2006 20:22:04 GMT 3
Tunkeutuessaan rojun läpi mies näki aloillaan makaavan olennon, jonka tunnisti naiseksi, jonka oli järven rannalla tavannut. Hän kiirehti aloillaan makaavan luo. Lukuunottamatta haavaa käsivarreessa, nainen näytti säilyneen ilman pahempia vammoja. Luultavasti tuo oli vain uupunut. Mikä ei olisi ihmekkään. Mies muisti, että rakennus jonka edessä he olivat hetkeä aiemmin ruokailleet oli ollut majatalon, jonka tarjoilijat olivat huolehtineet heidänkin juhla-ateriastaan. Varovaisesti mies nosti pyörtyneen olennon käsivarsilleen, hetkeksi hiukan hämmästyen naisen painoa, sillä tuo tuntui kevyeltä, kuin lapsi jota hän oli hetki sitten kannellut. Mies kääntyi kannoillaan ja kiiruhti majatalon avonaisesta ovesta sisään. Kuten kaikki tällaiset rakennukset, tämänkin alakerta oli avoin ja sitä hallitsi tulisija, jonka vastapäiseltä seinältä kohosivat raput ylempään kerrokseen, mistä arvattavasti löytyisi vuodepaikkoja. Syöksy portaisiin toi kuin toikin miehen käytävälle, jonka varrella oli kymmenkunta ovea. Hän avasi lähimmän ja laski naisen vuoteelle oven viereen.
|
|
|
Post by Cerenia on Jan 26, 2006 20:25:49 GMT 3
Hetken päästä Carmen heräsi. Hän nousi ihmetellen missä oli. Sitten hän jo huomasikin miehen. "Ovatko kyläläiset kunnossa?" carmen kysyi heti aluksi.
Kyläläiset olivat jo palanneet ja nyt muutama naama kurkistelikin jo oven raosta.
|
|