trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Mar 24, 2008 23:35:13 GMT 3
Tätä dennos nyt oli pelännytkin. Mistä hitosta hän löytäisi jotain sille murhaajalle kuulunutta? No, sitä pitäisi miettiä sitten aamusella paremmin. Nyt ei tainnut tulla miettimisestä mitään. Mies otti paremman asennon, vaikka sekin oli erinomaisen kurja, ja veti esille veitsensä. Edessä olisi pitkä, kurja, valvottava yö. Pitäisi keksiä jotain tekemistä siksi aikaa. Veisteleminen tarjoaisi hetkisen ajan mielekästä puuhaa, joten soturi alkoi vuolla yhdestä oksasta jäistä kaarnaa irti. Rommi oli saanut olon vähän rennommaksi, ja pian mies alkoi hyräillä alkoholin raiskaamalla äänellä vanhaa kansanlaulua varkaasta ja kuninkaasta.
Jossakin paksun havukaton päällä tuhannet tähdet loistivat ja tuimat aron tuulet piiskasivat jokaista tielleen jäävää. Oli todellakin onni, että Knerin summittainen suuntima oli vienyt heidät metsän lähelle, sillä he olisivat varmasti paleltuneet kuoliaiksi mikäli suojaa ei olisi löytynyt. Metsissä uhkana olisivat korkeintaan hiidet, ja niitä Dennos oli nähnyt viimeksi kaukana pohjoisessa, ja hyvin hyvin kaukaa. Pimeässä oli kaikunut hevosen hirnumista muistuttava kimakka nauru, ja kukkulan laella oli tanssinut kumaria hahmoja. Dennos ei ollut jäänyt ottamaan selville enempää. Hiidet olivat vaarallisia vastuksia, mutta onneksi niiden kanssa tuli toimeen jos pysyi kaukana. Harvemmin ne lähtivät juoksemaan kiinni.
|
|
|
Post by submarine on Mar 25, 2008 9:42:46 GMT 3
Mitä pitempään Kneri tulen ääressä istuskeli, sitä enemmän hän nuokkui. Tämänpäiväinen oli ottanut voimille, sitä ei voinut kiistää. Nyt häntä olisi huvittanut vain nukkua ja kerätä takaisin menetetty puhti. Paikkakin oli siedettävän turvallinen, varmasti turvallisempi kuin ne jotkin, joissa hän oli viettänyt aikaansa. Tietenkin rotta yritti esittää virkeää miehelle, mutta se ei onnistunut mitenkään hyvin. Hän alkoi yksinkertaisesti olla lopussa tältä erää. Liikaa valvomista ja juoksua sun muuta. Viinakin teki tietenkin oman osansa. Niinpä Kneri sitten jonkin ajan kuluttua kaikkien asioiden yhteisvaikutuksesta torkahtikin. Mitenkään ihastuttavalta tämä ei näyttänyt sittenkään, mutta ainakin rauhallisemmalta. Rotta ei suuremmin unissaan liikkunut, vaikka tämän toinen jalka välistä nykikin.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Mar 30, 2008 10:56:51 GMT 3
Vaikka Dennos miten olikin toivonut, nukkuva rial ei ollut yhtään sen somempi kuin hereillä olevakaan rial. Mutta se näytti sentään aika rauhalliselta ja silmäluomet yhteen puristettuna, sätkiväisenä se melkein, melkein herätti Dennoksessa uinuvan hoivavietin, joka melkein sai hänet heittämään viltin olennon laihan ruumiin päälle.
Mutta melkein ei koskaan ole tarpeeksi. Niinpä Dennos piti vilttinsä ihan itse. Hän hörppi rommia ja yritti välttää nukkumista. Aina välistä hän torkahti, mutta heräsi säpsähtäen heti hetken päästä. Tällä tavoin hän säpsähteli ihan niin kauan, kuin puiden latvuston värjäytymisen verenpunaiseksi viimein kertoi aamun saapuneen. Se tarkoitti sitä, että pitäisi jatkaa matkaa. Mutta minne? Henkien nimeen, Dennoksella ei ollut aavustustakaan. Kaupunkiin tuskin oli palaamista tänään, muttei sitä tännekään voinut jäädä. Pitäisi varmaan kysyä hiireltä. Tosin sen aivot eivät tuntuneen riittävän oikein mihinkään... äkäisenä päänsärystään ja heikosta olostaan Dennos potkaisi lunta rialin jaloille: "Noniin, ötökkä, ylös. Meidän pitää jatkaa matkaa." soturi ärisi ja pakkasi keittokulhonsa satulalaukkuihin. Hän nousi ja pudisteli sulaneet lumet takamuksestaan ja jaloistaan. Olo oli kurja. Tai kenties kurjempikin.
|
|
|
Post by submarine on Mar 30, 2008 12:55:36 GMT 3
Kneri hätkähti hereille, kun lunta potkittiin jaloille. Sen saattoi sanoa jo hieman tuntuvankin, sillä toisin kuin miehellä, ei hänellä ollut minkäänlaisia kenkiä, pelkät jalkojen ympärille kiedotut rätit. Hänellä oli kyllä ollut pari sukkiakin, mutta se toinen oli vaatinut ne. Silloin oli paha sanoa vastaan, kun se jotakin vaati. Suuremmin mitään sanomatta Kneri pyyhki lumet kiiruusti jaloiltaan nousi ylös. Hänellä meni hyvä hetki paikkojen hieroskeluun ja venyttelemiseen, sillä vaikka tuli olikin pitänyt hengissä, ei se siitä sitten mihinkään muuhun ollutkaan. Jäsenet kivistivät, vilutti, nenä vuosi, sormissa ja varpaissa oli tunto hyvin hakusessa ja muutenkin olo oli juuri sellainen, kuin saattoi epäilläkin.
Kun oli suunnilleen varma siitä, että mikään ei tippuisi irti, rämpi Kneri lumen halki jonnekin kauemmas ja kyykistyi hankeen. Eipä hän sitä oikeastaan mistään häveliäisyydestä tehnyt, vaan siitä, että jos olisi alkanut tehdä tarpeitaan siinä paikassa tämän eteen, olisi melko varmasti tullut jo nyrkkiä. Ei rotta vieläkään katkaissut näköyhteyttä vaikkapa siirtymällä ystävällisesti puun taakse, mutta nyt matkaa oli sen verran, että mies tuskin viitsisi häntä tulla enää ojentamaan - tai ainakin hän ehtisi juosta. Väännettyään, mitä sitten väänsikin, rämpi Kneri takaisin leirii ja nosti säkin olalleen. Pitäisi kai sitten tosiaan jatkaa matkaa.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Mar 30, 2008 13:53:57 GMT 3
"Anna minun kaikki kestää..." Dennos huokaisi ja käänsi katseensa rialin tehdessä asioitaan hänen leiripaikkaansa. Kuinka kauan tätä paskaa piti vielä kestää? Maanpakolaisuus alkoi tuntua melkein hyvältä idealta, jos sen vastapainona olisi pitkä, ikävä reissu mainetta puhdistaessa. Hevonen pärski huurua sieraimistaan ja sen partakarvat olivat paksussa kuurassa. Dennos hieroi sen jalkoja antaumuksella, jotta niiden veri alkaisi kiertää kunnolla, ja pakkasi sitten tavaransa satulan takaosaan. Laavua purkaessaan mies ei suurempia puhellut, mutta kun laavu oli kiinnitetty orhin selkään, soturi kääntyi taas suureksi ikäväkseen rialin suuntaan. "Mitä seuraavaksi? Onko sinulla ajatuksia?"
Ehdottoman typerä kysymys. Tietenkään hiirellä ei ollut ajatuksia, ei hyviä eikä huonojakaan. Mutta tässä konkurssissa nyt kai ei ollut väliä, vaikka sitä kysyikin. Paskassa oltiin kurkkua myöten.
"Meitä etsitään varmasti kaupungissa, joten pitäisi päästä sinne sisälle huomaamatta. Tiedätkö sinä heikkouksia muurissa? Tunnetko jotakuta, joka voisi saada meidät huomaamatta muurien sisäpuolelle?" Dennos jatkoi uteluaan. Hän yritti olla mahdollisimman selkeä sanoissaan, että pienen rialin aivot eivät alkaisi heittää häränpyllyä liian monimutkaisista lauserakenteista.
|
|
|
Post by submarine on Mar 30, 2008 14:29:45 GMT 3
Kneri pohti hetkisen kysymystä. Hän tunsi kyllä yhden, siis sen rotan jonka kanssa oli kaupunkiin tullutkin. Mutta se tuskin olisi häntä etsimässä, eli se siitä sitten. Mutta sisäänpääsykeinon hän tiesi. Mies tuskin pitäisi siitä hiukkaakaan, eikä sekään ollut mikään ongelmaton, mutta olipa olemassa kuitenkin. "On siellä viemäri. Sieltä laskee paska-aukko jokeen tai jonnekin. Viemäreissä elää aina rialeita, ne rikkovat kaikki ritilätkin", Kneri selitti. Rialeita viemäristä löytyisi varmasti, ne tapasivat hakeutua sinne, koska siellä oli vapaata tilaa, eikä saasta kauhistuttanut niitä. Olihan siinä tosin ongelmansakin, mutta niistä tuskin oli tarvetta mainita.
Ongelma rialeiden ja viemärien kanssa oli se, että kun viemäriin muutti rottia, eivät ne tyytyneet vain elämään siellä. Ne myös lisääntyivät, ja rialit lisääntyivät huomattavalla tarmolla. Sen takia ne sitten myös kaivoivat sinne lisää tilaa. Ja suurin osa niistä tapasi olla myös nälkäisiä. Se ei todellakaan lupaillut hyvää kenellekään, joka sattui epähuomiossa sinne harhailemaan. Siksi niitä tavattiinkin kestää kaupungin puolelta, kunhan eivät alkaneet tukkia viemärivirtoja. Jos mies ei keksisi mitään muuta ja todella tahtoi kaupunkiin, Knerin ja tämän olisi nyt sitten mentävä läpi reviriitietoisen, nälkäisen, valtavien rottien lauman lävitse. Mikäpä sen mukavampaa?
"Ja tiedän minä yhden sieltä kaupungista", Kneri lisäsi perään. "Se tosin tuli sinne minun mukanani."
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Mar 30, 2008 17:06:18 GMT 3
Hämmentävän pitkiä lauseita. Dennos olisi ollut yllättynyt, ellei olisi ollut samaan aikaan hyvin kuvottunut: "Viemäriä pitkin?" hän toisti. Dennos ei ensimmäistä kertaa olisi ryömimässä viemäriin. Onnenonkijana, palkkasoturina ja joskun palkattuna varkaanakin hän oli kokenut monenlaista. Hän oli ryöminyt viemärissä, uinutkin, jopa sukeltanut siinä paskavedessä. Mutta mukavaa se ei ollut. Ja viemäreissä tuppasi asustamaan aina kuvottavaa porukkaa. Dennoksella oli kokemusta reviiriään hanakasti puolustavista, nälkäisistä rialeistakin. Olivat pirut purreet hänen vasemman nimettömänsä irti, ja aiheuttaneet myrkytyksen siinä sivussa. Vaikka Dennos katsoikin olevansa taitava soturi, ja maineensa veroinen kaikin puolin, hänellä oli tarpeeksi älliä hyväksyä elämän realitteetit; nälkäinen peto oli aina nälkäinen peto, ja jos se vielä tunsi viemäristön kuin omat taskunsa, se teki siitä tuplasti vaarallisemman. Hän ei millään pärjäisi kokonaista laumaa vastaan, ei vaikka olisi itse pääperkele.
Mutta koska muutakaan keinoa ei ollut, riski kai olisi pakko ottaa.
"Hyvä on. Se lienee meidän varmin keinomme. Tunnetko sinä verkoston? En halua joutua keskelle kaltaisienne nukkumatiloja. Minulla on siitä huonoja kokemuksia. Hyvin huonoja."
Toteamuksen kaupungin sisäisestä tuttavasta, mahdollisesta avusta, Dennos painoi mieleensä, vaikkei sitä kommentoinutkaan. Siitä voisi olla hyötyä. Olettaen, että he selviäisivät läpi nälkäisten rialeiden täyttämien paskanhajuisten onkaloiden.
|
|
|
Post by submarine on Mar 30, 2008 18:48:55 GMT 3
"En. Minä en käynyt siellä", Kneri totesi. Hänellä ei ollut millään tavalla hiukkaakaan enempää haluja mennä viemäreihin, kuin miehelläkään. Tai oikeastaan, hänellä saattoi kaikella todennäköisyydellä olla vielä reilusti vähemmänkin haluja, kuin miehellä. Tämä olisi paikallisille rialeille korkeintaan vain saalis. Mutta rotta puolestaan olisikin sitten mahdollinen kilpailija, ruokavaras, vieras rotta ja saalis. Jos oikein onni kolhisi, niin lauman johtajauros tulisi omakätisesti repimään häneltä kurkkua auki, jotta hän ei koskisi sen naaraisiin. Mutta kyllä niiden kanssa toimeenkin tulisi, jos vain ei tekisi mitään tyhmää, maksaisi mahdollisesti hieman ja kulkisi vain nopeasti. Jos kyseessä oli säyseämpi rottalauma.
"Vasta yöstä, vartijat näkevät päivällä", Kneri sanoi sitten, vaikka se olikin jokseenkin itsestäänselvää. Heitähän etsittiin jo muutenkin tällä hetkellä, niin että päivällä kaupunkiin kipittäminen olisi suunnilleen yhtä järkevää, kuin hiirenloukun laukaiseminen sormin. Täytyisi löytää jokin paikka, jossa olla yöhön asti. Rotta keksi oikeastaan muutamankin ehdotuksen, mutta arveli, että mies ei olisi kovinkaan suostuvainen mihinkään niistä. Mutta näyttäköön tämä suuntaa, kun nyt kerran uskoi jonkinlainen johtaja olevansa. Kneri antoi kyllä miehen kernaasti kulkea edellään, monestakin syystä.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Apr 1, 2008 17:33:42 GMT 3
Jaa. Vai niin. Ettäkö tuntemattomiin, rialeiden täyttämiin viemäreihin, ilman osaavaa opasta, ilman reittiä.
"Noh. Se on sellaista sitten. Ja yöllä, tietenkin." Dennos murahti ja kiskaisi massiivisen hevosensa mukaansa. vaikka ajatus epämiellyttikin, ja suunnitelmassa oli niin suuria aukkoja, että niistä näki hyvin selvästi läpi oman surkean epäonnistumisensa, muutakaan heillä ei ollut.
Metsästä poistuminen valoisaan aikaan ei ollut ihan niin yksinkertaista, kuin olisi luullut. mpäristö oli huomattavasti erilainen ja yksityiskohtaisempi näin valoisalla. Mutta seuraten eilisiä jälkiään ja katkottuja risukkoja Dennoksen onnistui löytää pois metsän puiden suojista. Taivas oli punainen ja nouseva aurinko oli värjännyt hangenkin punallaan. Aivan kuin jääkentällä oli käyty yön aikana verinen taistelu. Dennos kiskaisi ratsunsa mukaansa ja asteli jääkentälle. Lumi narskui, ja hengitys huurusi. Kylmä tuuli tarttui turkiksiin ja alkoi riepotella niitä. Terävät jääkiteet lensivät hangen yllä ja raapivat kasvoja. Dennoksen tulisi löytyy maatalo, johon jättää Rontti. Hevosta kun ei valitettavasti saanut millään ilveellä tungettua viemäriin. Ei, vaikka olisi miten yrittänyt.
"Naa. Tiedätkö sinä, missä on maalaistalo? Johda minut sellaiselle." soturi käski.
|
|
|
Post by submarine on Apr 1, 2008 19:29:35 GMT 3
Yhdestä asiasta Kneri saattoi ainakin olla jopa melkein tyytyväinen. Hevosta ei voisi ottaa mukaan viemäriin, ja se oli jätettävä johonkin. Toivon mukaan elikko myös kokisi loppunsa, eikä enää koskaan palaisi ahdistelemaan häntä. Rotta oli saanut tähän mennessä aivan tarpeeksi vahvistusta hevoskammolle, ettei tiennyt, mistä alkaa edes luettelemaan. Ei tuollaisia eläimiä oltu tarkoitettu mihinkään, niitä kuului korkeintaan syödä.
Kneri tuijotti miestä hyvän hetken tämä kysyttyä kysymyksensä. Oli kai hyvä, ettei hänellä ollut sopivia lihaksia muodostamaan mitään ymmärrettäviä ilmeitä, sillä muuten hän olisi juuri tullut haukkuneeksi miehen vatipäiseksi riemuidiootiksi pelkällä katseella. Luuliko tämä häntä oikeasti joksikin seudun vakituiseksi asiakkaaksi? Eipä tainnut olla asian laita. Ei todellakaan, ei millään tavoin. Jos totta puhuttiin, rotta oli viettänyt aikaansa kaupungissa tasan kaksi päivää. Ja toisen niistäkin humalassa. Josta puheenollen hänellä oli krapula. "Etsi savua", Kneri totesi. Savupiipusta nousevaa savua hän lähinnä tarkoitti, sillä sitä näkemällä saattoi olla melkoisen varma, että sen alta löytyi elämää. Mutta jos mies ei sitä tajunnut, niin olkoot tajuamatta. Rotalla alkoi olla nopeasti taas niin kylmä, että ajattelemistakin haittasi. Toisaalta viinallakin saattoi olla oma osuutensa asioissa...
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Apr 1, 2008 20:40:30 GMT 3
"Luuletko sinä minua idiootiksi, elukka?" Dennos nuolaisi huuliaan ja otti jopa askelen kohti rialia, ikään kuin olisi hetken aikaa ollut valmis repimään rotan riekaleiksi. Hän päätti ilmeisesti viime tipassa kuitenkin hylätä suunnitelmansa, ja tyytyi vain mulkoilemaan rottaa pahasti: "Juuri nyt ei ole savuja tarjolla. Mitä enemmän me kiertelemme etsimässä niitä, sitä enemmän jälkiä jää. Mitä enemmän jälkiä, sitä suuremmalla todennäköisyydellä joku peräämme lähetetyistä partioista äkkää ne, ja kuolemme kaikki tuurilla ennen iltaa." soturi selitti, samalla kun yritti ilmeisesti tuijottaa tuota suohon. Vähän ajan päästä hän kuitenkin päätti jättää sikseen. 'Naasta' tuskin olisi apua siis tässäkään. Inhottava elikko. Eikä ilmeisesti edes paikallinen. Toivottavasti kuolisi siihen keuhkotautiinsa.
Nyt lieni siis vain luotettava omiin kokemuksiinsa. Näin kukkulaisessa maastossa olisi epäedullista ja hankalaa viljellä viljaa, mutta etelämpänä Dennos muisti joskus ammoisina vuosinaan nähneensä alavaa, tasaista maata. Siellä päin olisi varmasti maataloja, eikä se olisi liian lähellä kaupunkiakaan. Niinpä mies nousi ratsunsa selkään ja käänsi elikon etelään. Suunnan ottaminen kun ei varsinaisesti ollut hankalaa auringonnousun aikaan. "Siinä tapauksessa me menemme tuonne. Ainakin siellä oli talontapaisia viisitoista vuotta sitten. Kai siellä muutama sitten on nytkin." mies totesi enemmänkin itselleen kuin rialille.
|
|
|
Post by submarine on Apr 1, 2008 21:14:38 GMT 3
Kun mies äkkiä kävikin huomattavan uhkaavaksi, Kneri lähestulkoon liukeni tämä askelten tieltä. Melkeinpä kirjaimellisestikin. Rotta haparoi taaksepäin ja painui kasaan kuin eläin, jolla oli melkoinen kiire osoittaa suuremmalleen, ettei ollut uhka. Tämä vinkuikin. Hieman. Rial kyyristeli lumessa vielä hyvän hetken sen jälkeenkin, kun mies oli tullut toisiin ajatuksiin, eikä millään tavoin vastannut tälle, tuijotti vain. Ja yski taas limaisesti.
Kneri oli omalta puoleltaan toiminut, kuten oli osittain, koska ei halunnut tulla kuristetuksi. Osittain hän oli tehnyt alistumisensa tietoisesti. Mutta toisaalta se oli ollut myös hyvin vaistomaista. Rotta oli perääntynyt lumeen kyyristelemään nopeammin, kuin oli osannut edes odottaa. Päässä oli jokin sanonut, että oli parempi vetää matalaksi, ja hänen jalkansa olivat totelleet sitä auliimmin, kuin oli suotavaa totella yhtikäs mitään. Mutta ainakin mies näytti tulleen toisiin aatoksiin, olipa sitten omasta tahdostaan tai rialin kyyristelyiden seurauksena. Eipä niin, että tämä olisi ymmärtänyt yhtikäs mitään rottien sosialisoimisesta, ihmiset tapasivat pitää jo pelkkää toistensa päälle virtsaamistakin uskomattoman kamalana, mutta kai tätä säälitti. Tai jotakin. Kneri kömpi ylös hyvin, hyvin vaitonaisesti ja lähti miehen perään, päästämättä ääntäkään.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Apr 1, 2008 21:55:26 GMT 3
Ratsastaessaan eteenpäin mies tuli välillä vilkuilleeksi olkansa ylitse. Hänestä rial oli edelleen hyvin kuvottava olento, kaikin puolin kelvoton edes tallaamaan samaa maata hänen kanssaan. Mutta otuksen avuton kyyristely ja hienoinen vikinä olivat saaneet Dennoksen suurimmat höyryt haihtumaan. Edes päälle puskeva arnmoton krapula ei vienyt tehoa rotan surkeudelta. Ei sillä, ettäkö Dennos olisi jotakin ymmärtänyt tämän kehonkielen viestinnästä. Jotakin yksityiskohtaisempaa. Hänelle oli vain tullut mieleen piesty koira, joka kohotetun käden nähdessään heittäytyi avuttomana selälleen häntä koipien alla, ja kusi päälleen. Olikohan rotta joutunut kokemaan pieksemistä? Varmasti olisi. Kaikki pieksivät rialeita, koska kaikki pitivät niitä aina syyllisinä. Dennoskin oli muutaman kerran läiminyt oikein kunnolla liian lähelle eksynyttä, tosin ainakin selvispäissään pieksämiselle oli aina löytynyt hyvä syy. Tai, ellei hyvä, niin ainakin jonkinlainen syy. Kännissä sitä nyt tuli tehtyä kaikenlaista...
Hämmästyksekseen Dennos huomasi katuvansa öykkäröimistään. Sen oli pakko johtua siitä, että 'Naa' oli näyttänyt hetken koiralta, ja koirat olivat Dennoksesta veikeää sakkia. Niinpä mies yritti korjata tilannetta hymyilemällä. Koska häneltä puuttui hampaita, ja koska hän harvoin hymyili, näytti se pikemminkin irvistykseltä. Kaikin puolin kaunista elettään soturi tehosti vielä turhalla, ja aikamoisen retorisella kysymyksellä siitä, halusiko rial palelluttaa ketaransa, vai kiipeäisikö se elikon selkään. Hän totta kai oletti otuksen ottavan tarjouksen vastaan innosta kitisten. Dennoshan oli nyt peräti mukava, tottahan rial osaisi sitä arvostaa. Kun oli saanut osakseen herttaisen hymynkin ja kaikkea. "Rontti jaksaa kantaa kumpaakin." mies vakuutti. sitten hän vakavoitui: "Mutta jos yrität koskea johonkin luvattomasti, jauhan sinusta ruokaa."
|
|
|
Post by submarine on Apr 2, 2008 11:55:42 GMT 3
Kneri pohti hetken, mitä mies virnuili, kun tämän suupielet äkkiä hinautuivatkin taivaisiin. Hän ei nähnyt missään mitään kovinkaan hauskaa nyt, eikä oikeastaan nähnyt muutenkaan. Rialina olo oli omiaan tuhoamaan kaikki ylenpalttiset turhalle nauramiset. Koska mitään syitä ei ilmennut, arvioi hän, että tämä oli iloinen, koska oli juuri tullut alistaneeksi hänet. Se, että tämä halusi hänet myös hevosen selkään, tuntui jokseenkin kummalta, mutta kaiketi mies halusi vain nopeuttaa matkaa. Ilman muuta läiskisi pois kyydistä heti, kun oltaisiin perillä. Mutta olipa, miten oli, Kneri nieli jopa hyvää vauhtia kehittyvän hevoskammonsa, kun vaihtoehtona oli tarpoa rätein suojattuna hangessa.
Kiivettyään hevosen selkään, rukoillen samalla, ettei tulisi nirhaisseeksi valtavaa elikkoa, istuutui Kneri tiukasti aloilleen ja jäi tuijottamaan miehen selkää. Hän ei tietenkään pitänyt tästä tapauksesta, kuten oli vaikea pitää mistään, joka inhosi jo aivan perustasolla. Mutta vaikka hän ei pitänyt tästä, oli tämä ihminen kuitenkin paremmasta päästä, oli antanut ruokaa ja päästi jopa hevosenkin selkään. Tätä ei rotan tehnyt mieli survaista puukolla kurkkuun yöllä, tai mitään muutakaan sellaista. Hän ei pitänyt tästä, mutta osasi ainakin arvostaa. Osittain siksi, että muuten tämä löisi häneltä pään harteilta, mutta siksikin, että tämä tuntui antavan myös jotain arvoa hänelle. Kyseenalaista, hyvin pienenpuoleista arvoa, mutta arvoa kuitenkin.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Apr 6, 2008 21:46:00 GMT 3
Niin hyvällä päällä Dennos ei ollut, ettäkö olisi pitänyt yllä mitään sen suurempia keskusteluita rotan kanssa. Tämän kivuttua elikon selkään soturi nosti hevosella laukan, ja eläin rymisteli läpi lumisten kukkuloiden kuin valtava, vierivä kivenjärkäle. Kun he olivat ratsastaneet hyvän aikaa, ja aurinkokin oli jo kivunnut taivaalle paistamaan ja hehkuttamaan lunta niin pirun kirkkaana että silmiä kirvelsi, kauempaa alkoi erottua yksinäisiä, ohkaisia savuvanoja. Niitä oli kolme, joten kyseessä lieni suuremman puoleinen maatalo. Dennos kiihdytti vauhtia ja hevonen työntyi lumen läpi jättäen leveää uraa jälkeensä.
Totta kyllä, hetken päästä kauempaa saattoi erottaa maatalon. Maasto oli vielä aavistuksen kumpuilevaa, mutta ilmeisesti ei niin paljon, ettäkö se olisi haitannut viljelyä. Vähän matkan päässä erottui tiekin. Siitä oli ilmeisesti kuljettu reellä muutamia kertoja, ja sitä reunistivat tasaisin väliajoin pitkulaiset, korkeahkot kivet, joista näkyi nyt tuskin kärki, jos sitäkään. Rontti oli mielissään päästessään tielle. Dennos pysäytti sen ja vilkaisi rottaa takanaan: "Ole hiljaa äläkä tee itsestäsi numeroa." hän tokaisi, ja antoi hevosen lähteä kävelemään taloa kohti. Pihalla näkyi käyskentelevän pari ihmistäkin; yksi aikuinen ja kaksin kappalein telmiviä, saastaisia lapsia.
|
|