trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Mar 4, 2008 21:09:49 GMT 3
Dennos iski pohkeensa hevosensa kylkiin sinä siunaamana kun oli päässyt portin ulkopuolelle. Vartijoiden kumeat karjahdukset kaikuivat yössä ja portin kaksikko veti kiroillen esiin varsijousia. Pimeys kuitenkin nielisi Dennoksen aika pian, mutta miten olisi rotan laita? Ratsumies vilkaisi olkansa yli ja hänen silmänsä revähtivät ammolleen; siellähän se onneton rämpi kuin rampa. Saisivat varmasti kiinni otuksen, joka piestynä ja katkerana totta kai valehtelisi Dennoksen tehneen koko jutun. Ei kai tässä auttanut muuta kuin ryhtyä 'jaloksi'. Saatanan turhat jyrsijät! Ne eivät osanneet kuin juosta, eivätkä sitäkään lumihangessa.
Dennoksen kookkaalla ratsulla ei ollut ongelmia edetä nietosten läpi, ja mies ohjasi ratsunsa rottaa vastaan. Hän ojensi toisen kätensä ollessaan muutaman laukka-askelen päässä: "Tartu tähän pirun käteen! äläkä yritä mitään tai katkon niskasi!"
Kaikenmaailman karvanaamoja sitä saikin olla pelastamassa pikku väärinkäsitysten takia. Mutta mieluummin näin kuin toisin päin. Dennos haluaisi käydä tässä paskalassa toistekin, luoja yksin tietää mikä hänet sai aina lähtemään tällaisiin murjuihin, ja siihen hän tarvitsi puhdasta mainetta. Puhtaan maineen sai oikomalla väärinkäsitykset, ja väärinkäsityksien oikomiseen tarvittaisiin rotta. Ainakin tämän rialin elämällä olisi siis merkitys. Sen elämäntehtävä olisi auttaa Dennosta, ja sitä varten sen piti pysyä hengissä.
|
|
|
Post by submarine on Mar 4, 2008 21:40:52 GMT 3
Kneri ei todellakaan pitänyt hevosista, ei missään tilanteessa - paitsi jos ne olivat kuolleita ja mahdollisesti vartaissa. Ei yksinkertaisesti ollut hyväksi olla missään tekemisissä sellaisten valtavien, voimakkaiden elukoiden kanssa. Hyvällä tuurilla se runnoisi veriseksi läikäksi kiveä vasten. Mutta siitäkään huolimatta rotalla meni arviolta murto-osa silmänräpäyksestä, kun tämä teki tilannearvion. Oli mielipiteitä, ja sitten oli tosiasioita. Ja mielipiteet saivat haistaa paskat. Rotta tarrasi kiinni käteen, kun mies meni ohitse - ja tulipa siinä sivussa hieman pahoinpidelleeksi tämän hanskaakin. Rotalta pääsi jokseenkin ahdistunut vinkaisu, kun tämä onnistui jotenkin taiteilemaan itsensä miehen taakse. Ja jollain jumalattomalla tuurilla säkkikin pysyi matkassa. Jokin pieni ihme.
Hevosen selässä Kneri tulikin sitten nopeasti harkinneeksi uudelleen päätöstään ryhtyä tähän. Oltiin ikävän korkealla, eikä kyydissä pysyminen tuntunut ollenkaan turhan varmalta. Melkoisen järkyttyneestä uudesta kokemuksestaan rotta jäi tuijottamaan ties mihin silmät pullottaen. Ensin oli melkein pakottava tarve iskeä kynnet kiinni elikon nahkaan, jotta ei tippuisi ja murtaisi niskaansa, mutta jollakin irveellä rial sisäisti sen nopeasti hyvin huonoksi ajatukseksi. Sitten tämä alkoi hemostuksissaan raastaa hampaitaan toisiaan vasten. Kuin olisi kahta kiveä hangannut vastakkain. Hän todella vihasi hevosia... Porttien suunnalla huudettiin.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Mar 4, 2008 21:58:14 GMT 3
Dennos käänsi ratsunsa heti kun siihen tuli tilaisuus. Nyt olisi kiirehdittävä kauaksi kauaksi koko kylästä tekemään kunnon tilannearvio. Niinkuin tilanteessa olisi ollut jotain arvioimista. Mies kiroili mielessään kun varsijousen vasama vihelsi ohitse ikävän läheltä. Hänen oli vain tehnyt mieli kunnon olutta. Olisi pitänyt ratsastaa ruumiin ohi kuten jokainen kunnon kansalainen ja antaa virkavallan hoitaa hommansa. Tämän siitä sai silloin harvoin, kun ryhtyi ystävälliseksi.
Hevosen pomppuva askel kuljetti selässä istuvaa kummaa kaksikkoa yhä pidemmälle. Lopulta kylä näkyi enää kirkkaana pisteenä ja muutamana oranssina hohtavana savuvanana muutaman loivan kukkulan takana. Tuossa vaiheessa soturi uskalsi antaa hevosensa hidastaa vauhtia. Se vaihtoi laukan raviksi, ravin kevyeksi lönkyttelyksi ja lopulta pysähtyi pärskimään keskelle avointa aroa, öiseksi muuttuvan taivaan alle. Dennos mulkaisi taakseen: "Ja nyt alas."
Soturi tiesi rialien olevan luonnostaan kovia varastelemaan, ja moisen pitkäkyntisen oleskelu lähellä hänen tavarapakkauksiaan oli hyvin epämiellyttävää. Tällä hetkellä toinen tosin vaikutti olevan sellaisessa mielentilassa, ettei varkaus ollut ensimmäisenä mielessä. Mutta parempi olla ottamatta riskiä.
|
|
|
Post by submarine on Mar 4, 2008 22:37:42 GMT 3
Kneri osasi kuvata tilannetta yhdellä ainoalla sanalla: paska. Miten oli mahdollista, että hänelle tapahtui näin? Ja miten häntä kyettiin jahtaamaan syyttömänä? Hän oli tehnyt paljonkin kaikenlaista, mutta tässä kohdin hän oli syytön. Tietenkin rialeita saattoi syyttää melkein mistä tahansa, eikä Kneri voinut sanoa sen olevan mitenkään perusteetonta, mutta tämä meni jo reilusti yli senkin. Häntä huvitti joutua hengettömäksi vielä vähemmän syyttä, kuin syyllisenä. Ei sillä oikeastaan ollut edes väliä, mistä tämä johtui, Kneri äkkiä tajusi jossakin älykkyyden puuskassa. Jos oli tuuria, saattoi joku tarpeeksi rikas - tai hyvämaineinen - ihminen selvitä vartiomiehen taposta hengissä. Mutta rottia ei päästetty millään sellaisella. Ei saanut edes "kunniaa" tulla hirtetyksi, vaan se oli siinä paikassa ja miekalla. Rotta oli nähnyt sitäkin. Ei se tietenkään tätä mitenkään ollut traumatisoinut, mutta hyvä muistutus se kuitenkin oli. Piti hoitaa asia kuntoon, tai olla valmis häipymään jonnekin hyvin kauas ja nopeasti.
Kneri totteli äärimmäisen suotuisasti ratsastajan käskyä. Osittain se johtui siitä, että seisomaan rotta ei olisi noussut edes käskettäessä, mutta toisaalta oli paha väittää vastaan sellaiselle, joka pystyisi milloin hyvänsä pyyhkäisemään alas ja jättämään täydelliseen kuseen. Ei oltu kuitenkaan vielä kovinkaan kaukana kylästä. Oikeastaan rialia unetti, mikä ei ollut kovinkaan yllättävää, kun oli tullut valvoneeksi toista päivää. Tässä oli kuitenkin turha edes kaavailla mitään nukkumista. Kneri ei todellakaan halunnut tippua.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Mar 5, 2008 12:34:57 GMT 3
Dennos antoi rotan laskeutua rauhassa ja katseli samalla hansikastaan, jonka huomasi vasta nyt kärsineen melkoisesti rotan kynsistä. Pirulaiset... rialin päästyä alas Dennos käänsi ratsuaan niin, että kykeni katsomaan rottaa sen karvaisiin, eläimellisiin kasvoihin. Hän mietti selvästikin, millä tavalla suhtautua. Lopulta hän teki ratkaisunsa; jos oltiin samassa liemessä, niin eiköhän sitten edes koitettu tulla toimeen. Dennos ei haluaisi herätä yöllä valtimot auki vain koska rotta päättäisi, että tappaminen olisi yhteistyötä toimivampi ratkaisu.
"Niin että... ollaan ilmeisesti samassa paskassa päälakea myöten." soturi totesi ja yskäisi lapaseensa. Hän ei suuremmin välittänyt puhua kuin pakon edestä, eikä sekään ollut kovin miellyttävää. "Meitä ilmeisesti syytetään murhasta. Tyhmät, yksinkertaiset ihmiset rakastavat syntipukkeja. Niin että jos kumpikaan meistä aikoo enää koskaan liikkua näillä main, pitäisi varmaan keksiä jotain tilanteen korjaamiseksi..." Dennos raapi leukaansa ja köhäisi taas. Ihan kuin olisi selittänyt maailmanvalloitussuunnitelmaa koiralle... "Kai sinä ymmärrät, mitä minä sanon? Onko sinulla nimi?" Dennos kohotti toista tuuheaa kulmaansa. Se vain jotenkin korosti hänen ahavoituneiden kasvojensa runsasta arpien kirjoa. Iho kiristi sieltä sun täältä.
|
|
|
Post by submarine on Mar 5, 2008 14:07:10 GMT 3
Kun matka tuli päätökseensä, ei Kneri tarvinnut turhia kehotuksia alas laskeutumiseen. Nyt, kun kantaan oli tullut vielä aivan ensikäden kokemuksen antama vahvistus, rotta piti hevosista vielä vähemmän. Sai olla hullu, että kiipesi selkään. Matkustaminen niiden avulla oli järjellistä korkeintaan vaunuissa, jos missään. Aurinko oli painunut jo hyvän matkaa taivaanrannan taakse, eikä Kneri voinut todellakaan kehuskella näkevänsä oikeastaan mitään. Kai paikka oli suojaisampi, koska kerran oli pysähdytty. Toivoa sopi, että se oli myös tarpeeksi kaukana.
Mies päätti puhua. Kneri kuunteli vaiti maasta käsin ja killitteli suuntaan jos toiseenkin. Tämän takia hänet siis oli viitsitty pelastaa, tämä ihminen toivoi kai jonkinlaista kiitollisuudenvelkaa tilanteeseen. Tällä hetkellä rotalla ei ollut yhtikäs mitään yhteispeliä vastaan - jo aivan siksi, että mies ei välttämättä olisi kovinkaan halukas kuulemaan kieltäytymisiä. Sen lisäksi oli tietenkin sekin, että tämä osasi varmastikin käsitellä miekkaa. Jokin soturi, koska kerran piti panssariakin mukanaan. Yksinkertaisesti tästä sai siis turvaa, jota juuri nyt kaivattiin kipeästi. Ilmeisesti pitäisi vastata. Kneri ymmärsi kyllä aivan tarpeeksi hyvin tämän puhetta, eikä ollut aivan onneton kielessä itsekään, mutta siitä huolimatta se oli aina aavistuksen rasittavaa. Tämä puhe ei vain sopinut hänen suuhunsa. Mutta pakko mikä pakko. Rotta köhi hyvän hetken limaa kurkustaan, jotta toisella olisi mitään mahdollisuuksia saada selvää mistään. "Ymmärrän ja hyväksyn", Kneri vastasi, kun lopulta onnistui edes suunnilleen muodostamaan tunnistettavia äänteitä. Epäselviä ne kuitenkin olivat, kuin rotta ei olisi edes käyttänyt huuliaan niihin, vaan yritti pärjätä pelkällä kielellään ja kurkullaan. Se saattoi hyvin olla tottakin. Tällä nyt vain ei ollut suuta, jolla se olisi onnistunut kunnolla.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Mar 6, 2008 10:10:48 GMT 3
Se siis osasi puhua, jonkin verran. Huonostikin oli tässä tapauksessa paremmin kuin ei yhtään. Dennos oli ehkä narstisti, mutta kyllä hän tosiasiat tiesi. Hän ei ollut koskaan ollut mikään erityisen hyvä keksimään huippusuunnitelmia (vaikka ei rottakaan nyt varsinaisesti neron leimaa otsassaan näyttänyt kantavan). Ne syntyivät spontaanisti, kun niitä tarvittiin. Mutta etukäteissuunnitteleminen oli hänelle erinomaisen hankalaa. Siksi olikin suoranainen ihme, että hänen kylänsä oman linnan mailla oli edelleen pystyssä. Onneksi hänellä oli se vaimoke katsomassa, että asiat kulkivat kuten niiden pitikin. Tai ainakin olivat viimeksi kulkeneet. Siitä oli puoli vuotta kun hän oli käynyt kotona. Vaikka hän viihtyikin matkoilla, pieni koti-ikävän poikanen oli alkanut kaivertaa hänen sydänalassaan ja sai ajoittain mielen kovinkin haikeaksi.
"No meidän pitää varmaan tehdä yösija. Pakkanen purisi meidät hengiltä arolla, joten etsitään puita. Ne suojaavat pahimmilta tuulilta ja niiden suojassa voimme tehdä nuotionkin." Dennos järkeili. Pahin paon aiheuttaman kiihtymys oli jo kuihtumassa, ja soturi huomasi taas miten kylmä täällä oli. Pohjoinen tuuli oli navakka, muttei vielä myrskynnyt. Eikä toivottavasti alkaisikaan, sillä se voisi koitua kaksikon kohtaloksi. Nyt oli kuitenkin edessä se ongelma, ettei Dennoksella ollut hajuakaan, mistä päin lähteä niitä puita etsimään. Sikäli kun hän oli nähnyt tänne ratsastaessaan, puita oli harvassa. Mutta pakko täällä joku metsäntapainen oli olla, ei epäilystäkään. Kylässä oli näkynyt talojen pielissä sahoja ja kirveitä, eikä jokainen kyläläinen voinut olla puuseppä.
"Tunnetko nämä alueet?" Dennos kääntyi taas katsomaan rottaa, eikä edelleenkään voinut mitään sille tunteelle, ettei toinen kai oikeasti ymmärtäisi syvemmin sanaakaan. Siksi hän yritti puhua hyvin selkeästi ja lyhyillä lauseilla. "Missä päin täällä on puita? Monia puita. Metsä." mies lausui hitaasti ja yritti käsillään havainnollistaa esitystään.
|
|
|
Post by submarine on Mar 6, 2008 17:38:07 GMT 3
Kneri kuunteli vaiti ja antoi toisen puhua monologia, mikä ei ainakaan hänen älynlahjojaan ylistänyt. Mutta rotta vain ei yksinkertaisesti nähnyt syytä puhua yhtä paljon, kuin mies. Ihmisillä oli jokin taipumus kertoa kaikki ääneen, vaikka jokainen olisi sen jo tietänytkin, ja vieläpä omalla, monimutkaisella mongerruksellaan. Kaiketi nämä sitten yksinkertaisesti pitivät äänistään. Tai kyllähän rialitkin toki pitivät ääntä, mutta sillä oli eri merkitys, ei se ollut samalla tavalla yksityiskohtaista ja monimutkaista. Olipa, miten oli, täytyisi jälleen kai puhua tälle.
Tarkalleen ottaen Knerillä itselläänkin oli melkoisen huonosti tietoa ympäristöstä. Lisäksi rotta oli tässä vaiheessa suunnilleen sekaisin siitä, millä suunnalla edes kylä oli. Melko varmasti hän oli nyt selin siihen, mutta kukapa tiesi. Hitot, hän ei ollut ollenkaan varma asioista. Mutta kyllä hän silti oli kuullut, missä päin oli metsikön tapaista. Tarkka sijainti ei ollut selvillä, mutta kyllä se melko varmasti kävisi ilmi viimeistään, kun satuttaisiin osumaan puuhun. Metsät kun eivät olleet mitään erityisen pieniä. "Tuolla. Kai", Kneri kitisi miehelle, kuin raskaasti ruostunut sarana, ja osoitti jonnekin vasemmalle puolelleen. Siellä päin hän muistaakseen oli kuullut metsää löytyvän. Sai toivoa, että se oli totta, sillä muuten vartiomiehet löytäisivät vain muutaman jäätyneen raadon.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Mar 7, 2008 11:56:25 GMT 3
Voiko tuosta säälittävämmäksi enää oikein eläväinen mennä? Dennos ei ollut varma, olisiko rotalle pitänyt itkeä vai nauraa. Jalosti hän päätti olla tekemättä kumpaakaan, ja nosti katseensa rotan osoittamaan suuntaan. Osa hänestä, se viisaampi puoli, ei luottanut rotan varovaiseen arvioon, mutta toisaalta... eipä tässä kai vaihtoehtojakaan ollut. Yö alkoi laskeutua päälle toden teolla, ja pian pakkanen kiristyisi sellaisiin lukemiin, että jäädyttäisi hengityksestä nousevan huurunkin. Parempi siis kai vain koettaa onnea. Maataloja lähettyvillä voisi olla, mutta Dennes epäili, ettei pääsisi sellaiseen sisälle vaikka yrittäisi esittää oikein kohteliastakin. Vielä vähemmän nyt, kun mukana oli rial. Ihmiset vihasivat rialeja. Dennoskin vihasi, suurinta osaa.
"Seuraa minua, sitten." Dennos totesi rotalle ja iso hevonen nytkähti taas liikkeelle. Sen jänteet naksuivat ja kaviot saivat lumen allaan natisemaan. Sitä olisi seurannut helposti ihminenkin, saati joku otus, jonka kuulo oli paljon parempi. Iso eläin ei näyttänyt pitävät rialista, ja yritti rotan ohittaessaan puraistakin tätä. Dennos kiskaisi sen ohjia ja käski sen olla nätisti. Ilmeisesti hevonen päätti totella, sillä se ei yrittänyt temppua enää toista kertaa. Pahasti se rottaa kuitenkin mulkoili, ihan kuin olisi tuimalla katseellaan yrittänyt ajaa sitä tiehensä. Ottaen huomioon, miten pahansisuinen se oli, sen nimen olisi kuvitellut olevan vähintäänkin yhtä terävä. Mutta totuus oli tarua ihmeellisempää. Komealta kalskahtanut virallinen nimi, jota Dennos ei tähän hätään edes muistanut, ei koskaan jäänyt käyttöön. Hevosella piti olla joku iskevä nimi. Niinkuin vaikkapa Rontti. Rontti se siis oli, ja Rontiksi se oli jäänyt.
Taisi olla hevosen oma onni, ettei se ollut tarpeeksi välkky ymmärtämään nimensä typeryyttä.
|
|
|
Post by submarine on Mar 7, 2008 18:40:20 GMT 3
Jos totta puhuttiin, ei Kneri luottanut oikein itsekään omaan arvioonsa. Tai tarkemmin ottaen rotta ei ollut hiukkaakaan varma. Hän uskoi ohimennen kuulleensa, että metsä löytyi suunnilleen siitä suunnasta, jonne oli mahdollisesti tullut osoittaneeksi. Siinä oli liikaa ehkää, jossia ja mahdollista rialin omaankin makuun, mutta se oli silti ainoa minkään sortin suuntima. Ja jos asiaa mietti, niin mahdollisuuksina olivat täysin varma hengiltä jäätyminen ja jokseenkin varma kuolema. Joten se olikin sitten sillä selvä. Eikähän metsää liian vaikea ollut löytääkään, jos oli edes suunnilleen oikealla suunnalla - ei edes, kun mentiin tällä tavalla melkeinpä sokeina. Soihdun sytyttäminen jahdattuna ollessa olisikin sitten se helvetillisen teko, jonka saattoi tehdä.
Kneri ei tälläkään kertaa virkkonut mitään vastaukseksi, kun lähdettiin matkaan. Mies piti häntä ilmeisesti tyhmänpuoleisena, mikä ei mikään ihme ollutkaan. Asia olisi hyvä pitääkin sillä kantilla, sillä aivopuolena esiintymällä saattoi tehdä itsestään kovinkin harmittoman oloisen. Ja se vasta hyvä olisikin, jos tulisikin äkkiä tarvetta olla hyvinkin harmillinen. Mutta ei tämä mies ollut mikään typerä penikka, tätä ei millään pienellä esittämisella johdettaisi harhaan. Ei, tämä oli vanha ja sitkeä uros, joka kyllä tajusi, jos jotakin yritettiin. Ja osasi antaa takaisin. Olisi parempi olla suututtamatta tätä, ellei olisi aivan pakko.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Mar 7, 2008 20:08:37 GMT 3
Sieti toivoa, että se metsä löytyisi täältä päin. Mahdollisuudet olivat likimain samat kuin kadottamansa arvopaperin löytäminen kriittisellä hetkellä. Mutta sellaistakin oli tapahtunut maailmanhistoriassa.
Synkissä mietteissään Dennos ratsasti eteenpäin, ja kääntyi aina välillä katsomaan että rotta pysyi mukana. Lumisia kukkuloita toisensa perään, ei merkkiäkään metsästä... taivas muuttui yhä mustemmaksi, ja pian vain kuu ja tähdet loivat loistettaan valkealle lumipeitteelle. Tuuli kävi yhä jäätävämmäksi ja Dennos yritti kietoutua paremmin turkikseensa. Edes paksu ahmankarva ei enää riittänyt suojaamaan kylmyydeltä. Olisi pakko päästä metsän suojiin, tai rakentaa laavu tähän. Dennos oli muutaman kerran joutunut siihenkin hommaan, mutta aina se oli melkoista häsläämistä.
Loputtomalta tuntuneen, hyytävän tarpomisen jälkeen pelastus näytti koittavan; kiivettyään taas yhden kukkulan laelle Dennos näki helpotuksekseen horisontin peittyneen mustien, pitkien hahmojen taakse. Jollei tuo ollut metsä, niin ei sitten mikään. Helpottunut virne levisi miehen arpisille kasvoille. Hän kääntyi taas katsomaan taakse: "Kappas vain. Tuolla on lepikko. Vieläpä isomman puoleinen. Hyvällä onnella yöllä sataa lunta, ja se peittää jälkemme mahdollisilta seuraajilta." Dennos totesi. Hän ei ollut ihan varma, tajuaisiko hiiri tällaisia asioita. Hänen kokemuksensa mukaan ne eivät kuitenkaan olleet ihan kamalan tyhmiä. Ainakaan osa. Tämä ei tosin ainakaan vaikuttanut älyllä loistavan.
Tai sitten se oli vaarallisen älykäs. Se oli toinen, ikävämpi vaihtoehto.
|
|
|
Post by submarine on Mar 7, 2008 20:31:20 GMT 3
Vaikka miehellä saattoikin olla ikävää, arvioi Kneri hyvin aiheellisesti, että hänellä oli vähintäänkin ikävämpää. Syy siihen, että hänelle oli suostuttu paitaa edes myymään, olkoonkin kuinka huonokuntoinen tahansa, alkoi hahmottua. Se oli melkeinpä uskomatonta, villapaita oli vielä suunnilleen yhtenä palasenakin, ja sen sai kyllä käärittyä laihan ruumiin ympärille hyvin, mutta jotenkin se päästi kylmän läpi, kuin seula. Rotalla ei ollut aavistustakaan siitä, miten moinen oli mahdollista, mutta ilmeisesti huono laatu saattoi olla niinkin huonoa, että sitä ei tajunnut. Tai sitten se ei ollut yksinkertaisesti villaa, joksi sitä väitettiin. Kaulaliinan rotta oli järkevänä sitonut turpansa peitoksi, ja se tuntui edes suunnilleen lämmittävän.
Ällistyttävää kyllä, näytti siltä että jokin onnenkantamoinen oli päättänyt suosia Kneriä. Rotta ei ollutkaan sattunut osoittamaan vaikkapa rotuvihaiselle maatilalle, vaan todellakin metsän tapaiseen. Ilmeisesti jopa hän kykeni joskus onnistumaan jossain. "Naa", Kneri vastasi miehen tyytyväisenpuoleiseen puheeseen. Osittain siksi, että tämä tuntui todella kerjäävän edes jotain ääntä ja osittain siksi, että vaikuttaisi vielä aavistuksen typerämmältä. Mutta tosiaan, metsä. Siellä saisi edes suojaa tuulelta ja mahdolliselta myräkältä, jos ei muulta. Jos oikein uskomattomaksi menisi, niin ehkäpä käsipelillä löytyisi jopa luola jostain. Sen saisi kyllä mies tarkistaa ensin. Mutta tässä vaiheessa aivan pelkkä tuli olisi ollut tervetullut.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Mar 8, 2008 20:52:12 GMT 3
Metsä vaikutti melko kookkaalta, sillä sen puusto oli aika tiheää ja puut vanhoja ja osittain kelottuneita. Dennoksen iloksi sieltä saisi paljon kuivaa sytykettä nuotiota varten. Mies laskeutui ratsailta, kun maa alkoi olla liian epävakaata hevoselle, ja alkoi taluttaa sitä. Piti päästä syvemmälle metsään, jottei nuotio heti paistaisi jokaisen silmään. Pimeys alkoi kuitenkin olla melko syvä, joten Dennos pysähtyi ja alkoi tonkia satulalaukkujaan. Hetken päästä hän löysi etsimänsä; pienen varkaanlyhdyn. Hänellä oli sille vielä öljyäkin. Lyhty oli paljon soihtua käytännöllisempi ja toimivampi ratkaisu. Luolia kompatessa sen valon sai helposti piiloon sulkemalla luukut, ja vaaran mentyä ohi luukut voi avata taas.
Hetken lyhdyn kanssa sohlattuaan Dennos kaiveli esille pienen rasiallisen hassuja, möttipäisiä tikkuja. Kolmen suutarin jälkeen hän sai neljänteen rikkitikkuun tulen, ja sytytti sillä lyhdyn. Kulkeminen helpottuisi huomattavasti, kun ei tarvitsisi rämpiä pilkkopimeässä ja kompastella juuriin.
"Osaatko pystyttää leirin?" Dennos kysyi olkansa yli kulkiessaan tasaista tahtia paksurunkoisten, korkeiden ja tuuheiden havupuiden keskellä.
|
|
|
Post by submarine on Mar 9, 2008 13:07:24 GMT 3
Metsän löytyminen ja sinne pääseminen saivat Knerissä aikaan pientä turvallisuuden tunnetta. Tokihan metsistäkin löytyi kaikenlaista, joka mitä mieluiten nakertelisi hänen sisuskalujaan, mutta kyseessä oli silti suojaisampi paikka, kuin avonainen aro. Se oli oikeastaan melkeinpä alitajuista, rotta ei muutenkaan ollut koskaan pitänyt avoimista paikoista. Olo oli liian suojaton. Se paha asiassa tietenkin oli, että jos heidän perässään oltiin, kuten vartijantappajien ja mahdollisten varkaiden perässä varmasti oltiinkin, etsittäisiin metsästä aivan ensin. Heidän paossaan ei ollut mitään yllätyksellistä. Mutta ainakaan ei jäädyttäisi hengiltä.
Äkkiä miehelle tuli tarve löytää jotakin, ja Kneri arveli tämän etsivät tuluksia soihtua varten. Täällä sellainenkin olisi jo turvallinen. Mutta eipä sittenkään, jollakin hiton konstilla mies onnistui hankaamaan puutikkuun tulen. Rial tiesi kyllä, että puuta tarpeeksi hankaamalla saattoi saada jotakin syttymään, mutta ei se nyt noin toiminut. Ei piru, jos mies olikin jokin velho? Ei tämä tosin sellaiselta näyttänyt, mutta kuka niistäkään tiesi, olivat petollisia ja paskiaisia kaikki. Hän pitäisi tätä silmällä tarkkaan ja hartaasti. Loitsijoiden kanssa ei asioitu.
"Naa", rotta totesi jälleen, kun mies kysyi. Se kuulosti suunnilleen yhtä valaisevalta, kuin hiljaisuus. Oikeastaan Kneri osasikin, ainakin jollakin tasolla. Siis, hän osasi tehdä tulen ja laittaa sen jokseenkin teltantapaisensa pystyyn, ei muuta. Jos sitä tarkoitettiin, niin kyllä kai sitten.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Mar 11, 2008 16:48:49 GMT 3
"No, Naa, sinä saat sytyttää nuotion sillä aikaa kun minä pystytän laavun. Yövytään täällä ja lähdetään aamulla." Dennos hymähti ja etsi katseellaan sellaista aukkoa metsänpohjassa, johon saisi laavun pystyyn. Sellainen löytyikin suhteellisen helposti, ja mies rämpi ohuen lumipeitteen läpi pienen aukeantapaisen juurelle. Siitä oli ilmeisesti syysmyrkyissä kaatunut yksi suuri puu, ja sen komea juurikko helpottaisi mukavasti Dennoksen laavunpystytystä. Toimisipa se luonnon omana tuulensuojanakin. Mies sitoi hevosensa juurakon ulokkeisiin ja laski lyhdyn tamppaamalleen tasaiselle paikalle. Sen valo ei yltänyt pienen aukean reunoille asti, vaan pimeys nieli pian kaiken sisäänsä. Metsässä polttopuiden etsiminen ei kuitenkaan ollut hankalaa. 'Naa' saisi hoitaa sen.
Olkoon rial 'Naa', kun ei siitä muuta ääntä kovin usein kuulunut.
Dennoksella oli laavukankaaksi melkoisen hyvätasoinen, koristeltu ja tiheä telkkakangas. Kaikesta näki, ettei hän ulkomuodostaan huolimatta ollut mikään kovin köyhä mies. Joko hän oli hervottoman hyvä palkkasoturi, tai jonkin sortin ylimys. Tosiasiassa hän oli kumpaakin. Omasta mielestään hän oli edelleen palkkasoturi, vaikka kohtalo olikin häntä ivatakseen sysännyt perheen ja tilukset hänen riesoikseen. Tässä kirotussa elämässä ei saanut päättää itse edes elämästään. Ainoa, minkä voi valita, oli se tapa jolla lähtee.
Ja pahimmassa tapauksessa senkin valitsi joku muu sinun puolestasi.
|
|