|
Post by CutKiire on Oct 18, 2007 18:54:34 GMT 3
((Sori kun en nyt ole pistellyt vuoroa, vähän hektistä meno täälläpäin tällä hetkellä))
Tapahtumia seurannut Garel virnisti tyytyväisenä. Kukaan ei ollut kuollut välikohtauksessa, ja rotta oli selvinnyt hengissä. Vähän harmi että rosvot olivat selvinneet, mutta epäilemättä kuhan loput pakolaiset pääsisivät kylään, niin joku tunnistaisi ainakin osan rosvoista, ja hups, ryövärit huomaisivat olevansa itse hirsipuussa. Hymyillen Garel hiippaili pois väkijoukosta, joka muutenkin alkoi jo hajaantua. Rotta saattoi huomata tuon hiipivän paikalta pois, mutta huijari ei siitä välittänyt.
*****'
Demoninmetsästäjä upseeri hymähti tyytyväisenä lähteville ryöväreille. Tuo ei ollut mitenkään varma siitä, oliko rotta vai ryövärit se pahempi osapuoli, eikä siitä mitä kumpi olikaan tehnyt. Tuosta vain tuntui, että ryövärit valehtelivat, ja syitäkin tuo oli ladellut aiemmin ääneen. Mutta, mitäpä sitä enää pohtimaan, tilannehan oli jo ohi. Sen kummemmitta seremonioitta, tuo kävi hakemassa heittoveitsensä takaisin, ja samalla kuin ohimennen leikkasi rotan käsiä pidelleet köydet. "Painus sinäkin helvettiin siitä", tuo sanoi vielä ennen kuin palasi ryhmänsä luokse, joka lähtikin saman tien takaisin kohti tavernaa josta nuo olivat tulleet, jättäen rotan yksin paikalle (tai siis, olihan siellä vielä joitakin satunnaisia sivustakatselijoita, mutta suurin osa oli jo häipynyt).
|
|
|
Post by submarine on Oct 18, 2007 19:33:13 GMT 3
Kneri ei ollut varma, mitä olisi pitänyt tarkalleen ottaen tehdä. Aavistuksen hän kavahti, kun mies lähestyi veitsi kourassa, mutta ei tämä hänen henkeään tavoitellut, katkaisi vain köydet käsien ympäriltä. Rotta jäi hetkiseksi hieromaan ranteitaan ja paikkojaan, joihin oli iskuja saanut - valinnanvaraa oli ainakin. Oli kaiketi onni, että roistoilla oli ollut hirtto mielessään, muuten hänellä ei olisi ollut yhtä ainoaa sormea, joka vielä liikkuisi. Ruhjeita ja haavoja löytyi, mutta ei luunmurtumia. Suurin menetys tuntuivat olevan hampaat - ja hänellä nekin kasvaisivat kyllä takaisin. Ei sittenkään, rahat häneltä olivat kadonneet, ainakin siis hänen ottamansa pussi - oma kukkaro oli vielä paikoillaan, eikä sitä aivan helposti viety. Tieto kirpaisi melkoisesti. Veitset ja säkki oli sentään jätetty. Vedettyään hetken henkeä rotta noukki teräaseet ylös, työntäen ne yksi kerrallaan sinne, minne kuuluivatkin. Ne olivat hänen valttinsa, odottamaton veitsi juuri oikealla hetkellä. Ei hän mikään taituri niiden kanssa ollut, mutta kun sai toisen uskomaan, että oli aseeton, oli tätä paljon helpompi päästä sivaltamaan yllätyksen turvin jonnekin - kaula, silmät ja nivuset olivat parhaat.
Alkoi tuntua siltä, että olisi paras lähteä liikkeelle. Käden lisäksi kipeänä oli nyt moni muukin paikka ja vaikutti siltä, että täällä ne vain tulisivat kipeämmiksi. Vähin äänin Knerikin alkoi häipyä paikalta, noudattaen tarkalleen saamaansa neuvoa. Rahaa pitäisi olla tarpeeksi laivamatkaan...
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Oct 20, 2007 16:00:51 GMT 3
Garel oli palannut etsimään tarvikkeitaan, vaihtelevalla menestyksellä. Tuo sai ostettua hieman kuivalihaa, ja hieman tuoretta leipää, joiden kyllä pitäisi riittää pariksi päivää. Eihän täältä nyt niin iso matka ollut sinne isompaan kaupunkiin, ja sieltä voisi ostaa sitten hieman monipuolisempaa aterioitavaa. Ja tietenkin täälläkin voisi jotain vähän maukkaampaa palanpainiketta napostella ennen lähtöä...
Hankittuaan ruuat, Garel tarkisti rahatilanteensa. Tilanne ei ollut mikään huono, kolikoita oli runsaasti, ja olipa joukossa peräti yksi kultarahakin. Kyllä tuolla saisi ostettua aiemmin pohditun varsijousen, ja rahaa jäisi sen verran runsaasti ylikin, ettei tarvitsisi ryhtyä tekemään mitään riskialtista huijausta. Aina oli mahdollisuus että huijattava tajusi jutun juonen, ja se oli sitten menoa. Nyt mahdollisuus oli vain kasvanut entisestään, koska kylässä majailevat demoninmetsästäjät todennäköisesti ottaisivat tekosyystä kaiken irti, ja jollain tapaa lisäisivät huijarin surkeutta. Ehkä jotain jalkapuuta tai vastaavaa. No, parempi olla miettimättä sitä nyt, ja oikeastaan, ei sitä varsijoustakaan kannattanut miettiä. Olisi äärimmäisen epätodennäköistä, että näin pieni kylä myisi mitään sellaista, ja jos myisikin, niin hinta olisi melko varmasti turhan korkea.
Näine ajatuksineen Garel päätti, että olisi parempi palata vain majataloon, ja ehkäpä syödä jotain. Voisihan sitä kysyä samalla majatalonpitäjältä, josko joku sittenkin voisi myydä varsijousen tällä seudulla, mutta entinen demoninmetsästäjä arveli sen olevan turhaa.
|
|