cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Sept 6, 2007 17:57:59 GMT 3
Garel nyökkäsi toisen vastaukselle. Palkkasoturi, ja ulkonäöstä päätellen kokenut sellainen. Tosin tuossa vaiheessa iän vaikutukset alkaisivat jo pikkuhiljaa tuntua, mutta huijari tiesi hyvin ettei fyysinen kunto ollut välttämättä tärkein ominaisuus taistelijassa, vaikka jotkut niin luulivatkin. Mustaa monokkelia silmänsä edessä pitävä mies myöskin pisti merkille ettei toinen varsinaisesti vastannut kysymykseen siitä ketä saisi puhutella. Tämä ei välttämättä ollut hyvä merkki, palkkasoturit harvemmin salailivat nimiään, ellei heillä ollut joku hyvä syy. Yleensä tämä hyvä syy johtui siitä että he olivat jääneet kiinni tekemästä jotain mitä heidän ei olisi pitänyt olla tekemässä. Toivottavasti siitä ei ollut nyt kyse, ja jos oli, Garel ei aikonut kysellä.
Huijari kuunteli tarkkaavaisena miehen yksinpuhelun, vaikka hieman hämmentyneenä siitä että toinen ylipäätään aloitti sen. "Ymmärrän", Garel vastasi toisen anteeksipyyntöön. Kyllä tuokin oli joskus joutunut olemaan pitkiäkin aikoja jossakin korvessa matkaamassa, tai piileskelemässä, mutta yleensä kun näin oli Hex oli seurana. Tosin, kyseinen sekopää leidi ei ollut sitä parasta mahdollista seuraa. Olihan se suhteellisen turvallista, mutta ei ole hauskaa matkata psykopaatin seurassa, ei vaikka kyseinen psykopaatti ei olisikaan vaarallinen seuralaiselleen. "Jokin haarniskoitu tappaja päätti järjestää verilöylyn. Jonkun saakelin sekopää kultin edustajat saivat juuri ja juuri pysäytettyä haarniskoidun jättiläisen, tosin eivät tappamaan. Tuo pirulainen käveli kahdesti läpi helvetillisten maagisten lieskojen. Karmivinta mitä olen nähnyt pitkään aikaan. Mikäli toinen tulipallo päin naamaa ei olisi pysäyttänyt tappokonetta, en usko että se olisi pysähtynyt", Garel selosti illan aiempia tapahtumia hermostuneella äänensävyllä. Kyseinen tapahtumasarja ei ollut sitä kaikkein mukavinta todistettavaa.
|
|
|
Post by submarine on Sept 6, 2007 18:26:19 GMT 3
Mies näytti pohtivan vastausta jonkin aikaa, hieroen samalla kylmän kohmettamia käsiään yhteen. Tämä näytti muistelevan. "Olen minä kerran jotain sellaista nähnyt", totesi soturi lopulta. "Nuorempana, typerämpänä. En tiedä, jokin saasta oman pienen armeijansa johdossa. Hakkasi vastustajansa palasiksi ja nauroi. Ja typeryksenä tietenkin ryntäsin tätä vastaan, kun sain tilaisuuden. Jollen olisi omiin jalkoihini kompastunut, olisi haljennut muutakin kuin kypärä", tämä kertoi hiljalleen, osoittaen melkoista arpea ohimossaan. "Luuli kai tappaneensa kuitenkin, kun jäin kerran henkiin. Saatiin se sitten lopulta hengettömäksi, mutta meidän armeijantapaisestamme oli jäljellä alta tusinan miestä. Parempi pysyä erossa sellaisista." Tämän äänessä oli sitä tiettyä kaikua, jota ei voinut saada muulla, kuin kokemalla kovia. Oli helppo todeta, että tässä tosiaan istui joku elämää nähnyt.
"Olin aikeissa vain poiketa hetkeksi tuolla. Idässä liikkuu huhuja jostakin jäteistä ja peikoista, ajattelin lähteä tutkimaan tilannetta", mies totesi kuin olisi havahtunut jostakin pohdinnan alusta, osoittaen uudelleen kaupunkia. "Mutta minne mahdatte te olla menossa? Oletteko jo lieskoja paossa vai oliko tuolla matkanne pää?"
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Sept 7, 2007 15:54:18 GMT 3
Garel kuunteli tarkkaavaisena soturin puheita, samalla hieman itsekin muistellen vanhoja tapahtumia, niitä aikoja kun tuo oli vielä ollut demoninmetsästäjä. Kaikki ne eri psykot, hirviöt ja joskus ihan vain tavalliset kierot ihmiset joita huijari oli nähnyt tuona aikana oli ollut aika helvetillistä. Koskaan ei tiennyt miten karseaksi tilanne voisi muuttua. Pahin tapaus taisi olla kauan sitten se kun tavallinen kauppias jota oli kuulusteltu siitä syystä, että kyseinen herra oli nähnyt heidän jahtaamaansa hirviötä, paljastui seutua kauan piinanneeksi tappajaksi. Ne asiat mitä kauppiaan kellarista oli löytynyt yhä edelleen piinasivat Garelin painajaisia aina silloin tällöin.
Garel vain nyökkäsi toisen matkasuunnitelmille. Palkkasoturille tuollaiset uutiset olisivat houkuttelevia, sillä siellä missä olisi hirviötä, olisi myös runsaasti työtilaisuuksia. Sen oli Garelkin havainnut silloin kun toimi Hexalian kanssa palkkasotureina - tosin yleensä Hexalia hoiti fyysisen puolen, ja ex-demoninmetsästäjä älyllisen. Garel oli myöskin varautunut siihen että pian kysyttäisiin jotain rotan ja hänen matka-aikeista, jotain mihin voisi olla parempi valehdella. Vaikka Garel ei kovin paljoa uskonut kultin perään lähtemiseen, niin ne voisivat pistää palkkiot hänen ja rotan päästä.
"Liekkejä paossa osittain. Eipä oikein ole mitään kummempaa määränpäätä", huijari sanoi, välttäen mainitsemasta suunnitelmia rannikolle päin suuntautuvasta matkasta.
|
|
|
Post by submarine on Sept 9, 2007 15:44:59 GMT 3
Mies nyökkäsi toisen sanoille, tuijotellen taas hetken vaitonaisesti nuotioon. Tällä näytti olevan ajatuksia omastakin takaa, olivatpa sitten kuinka turhia hyvänsä. "Teilläkin tapaa olla varkaita, saa varoa missä kulkee", tämä lopulta lausui ääneen. "Ja eihän siinä mitään, jos olisivatkin samanlaisia saamattomia typeryksiä kuin se, jonka satuin tapaamaan, mutta kun moni sellaista pimeätyötä parempikin mies päättää ryhtyä sellaiseen. Hitonmoinen sääli nähdä vanha sotilas varsijousen kanssa tiukkaamassa rahaa. Ja vaarallisiakin sellaiset ovat." Veteraani näytti taas miettivän hetken, ennen kuin jatkoi: "Mutta omapahan on valintansa, ja virheestä kyllä maksetaan, ennemmin tai myöhemmin. Eipä ole moni maantierosvo vanhuuteen kuollut."
Puhuminen näytti olevan jotenkin tyydyttävää, kun mies kerran kertoili puoliksi itselleen itsestäänselviä asioita. Mutta päättipä tämä sitten keksiä jotakin ytimekkäämpääkin ja viittasi maassa nukkuvaan rottaan. "Sinuna varoisin, jos tuon kanssa matkustat. Ovat julmetun hyviä valehtelemaan ja kieroihin töihin. Ei tuolla juuri lihaa ole luiden ympärillä, mutta ei se selkään isketty veitsi sitä katso. Itsellänikin on kokemusta Älä käännä katsettasi, sillä muuten oletkin pian jo ojassa ilman vaatteitakaan", tämä varoitteli. "Äläkä juo tai syö mitään, mitä se antaa. Myrkkyyn kuolet vielä nopeammin, kuin veitseen."
|
|
|
Post by CutKiire on Sept 10, 2007 18:23:39 GMT 3
"Maantierosvous on kyllä äärimmäisen ikävä ilmiö", Garel totesi. Tosin sitä ei Garel maininnut, että hän ja Hexalia olivat harrastaneet kyseistä toimintaa tiukkoina aikoina. Tai silloin kun Hexalia oli tylsistynyt. Tai kun joku yritti ryöstää heidät, jolloin Hexalia, jos jätti ryövärit henkiin, ryöväsi näiden tavarat. Tai kun vastaan tuli joku harvinaisen ärsyttävä tyyppi Hexalian mielestä. Sitä tapahtui oikeastaan aika usein tiettyinä aikoina, Garel tuumasi hieman ärtyneenä vanhoista muistoista.
Kun vanha mies alkoi puhua huijarin matkakumppanista, alkoi tuo kuunnella hieman tarkemmin. Garelin tiedot noista rottamaisista olioista olivat melkoisen hatarat, eikä haittaisi yhtään vaikka vanha soturi antaisikin jotain hyödyllistä tietoa. Tieto mitä toinen jakoi, vaikkei mitään kaikkein informatiivisinta, oli kuitenkin joten kuten hyödyllistä. Tieto siitä, että rotan perusluonteeseen kuului kieroilu voisi tulla hyödyksi myöhemmin. Myrkyt taasen eivät kovin isoja ongelmia toisi. Enimmät vaarallisista myrkyistä tuo pystyisi haistamaan, ja heikommat myrkyt harvemmin vaikuttivat tuohon kovin vakavasti. Ei tuolla tosin ollut läheskään samanlaista vastustuskykyä myrkkyjä kohtaan kuin tuon sisaruksilla, tai hänen erikoisemman sukuhaaran omistavalla vanhemmalla. "Pistän mieleeni. Enpä tosin olisi tuohon luottanut liaalti muutenkaan, ei sitä nykyään oikein kukaan tunnut luotettavalta", Garel vastasi toiselle. Mietteliäänä Garel tunki kätensä taskuihinsa, toisessa joista oli Hexalian kutsukivi. Oli hyvä tietää että kyseinen kivi oli matkassa, sillä se oli nopein keino saada Hexalia paikalle. Olisi tietenkin muitakin keinoja saada kutsuttua kyseinen psykopaatti, mutta kyseinen kivi oli nopein keino. Ulospäin tosin huijarista ei arvaisi, että tuo varmisti esineen paikallaoloa. Ilme oli mietteliäs tuleen katsova, ja kädet pysyivät taskuissa melko kauan, ilman enempiä liikkeitä.
|
|
|
Post by submarine on Sept 10, 2007 20:40:22 GMT 3
"Niinpä niin, niinhän se on", mies vastasi. "Harmi on joutua kumppaniksi uskomaansa vastaan, olipa tilanne mikä hyvänsä. Ei sovi maailma herkkäuskoisille", tämä pohti, taaskin kuin puoliksi itsekseen. "Itsekin huomaa, ettei nykyään enää anna luottamusta juuri kenellekään, jää paha maku jos joutuu tekemään tästä itseään puolustaessa lopun." Toteamus kuulosti hieman hassulta, mies kun tuntui tällä hetkellä luottavan toiseen melkoisesti. Mutta ehkei sittenkään, ehkäpä tämä vain puhui yksinäisyyttään. Ilme oli kuitenkin luja, eikä tämä varmaankaan epäröisi iskeä vasarallaan toisen kalloa sisään, mikäli tarvetta olisi.
"Pohdinpa tässä, että tarvitsetteko apua matkallanne? Itään on kuitenkin pitkä matka, eikä täälläkään voi levätä", mies muotoili ajatuksiaan, viitaten ohimennen taas liekkien suuntaan. "Yksi vahva käsipari tuskin olisi pahitteeksi, ja tiedän minä yhtä jos toista seudusta muutenkin. Ainakin saatte asiansa osaavan soturin mukaanne, jos ette mitään muuta."
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Sept 11, 2007 18:14:19 GMT 3
Garel pisti merkille toisen lausunnon, ja sen että vanha soturi oli joten kuten osoittanut luottamusta huijariin, ja päätteli ettei luottamusta kuitenkaan ollut kovin suurta määrää. No, samapa tuo. Olisi tosin todennäköisesti turvallisinta hankkia Hexalia paikalle jossakin vaiheessa, mutta mieluiten niin, ettei rotta tai vanha mies huomannut miten kyseinen nainen ilmestyisi. Tuliset portit yleensä saavat ihmiset ja oikeastaan kaikki muutkin kavahtamaan aika kivasti.
"Kaippa sitä voisi", Garel sanoi kohauttaen olkiaan, ennen kuin jatkoi, "mutta kysy rotalta ensin. Ei sitä tuosta penteleestä tiedä", ja nyökkäsi kohti nukkuvaa rottaa.
((Argh, älyttömän lyhyt))
|
|
|
Post by submarine on Sept 11, 2007 18:28:32 GMT 3
Mies vilkaisi maassa makaavaa rottaa ja kohautti olkiaan. "Taidan kysyä, kun vaivautuu heräämään. Ei niistä tosiaan tiedä, ties vaikka tuokin alkaisi veitsellä sohia", tämä vastasi, oikoen raajojaan istuessaan. Kaipa tuota alkoi pikkuhiljaa ramaista, olihan jo kuitenkin aamuyötä. Päättipä tämä sitä valaistakin: "Jos et pahastu, niin ummistaisen hetkiseksi silmäni. En ole nukkunut montaakaan tovia viime päivinä, mutta silti matkannut melkoisen taipaleen."
Sen enempiä sanomatta soturi veti kätensä puuskaan ja ummisti silmänsä, istuen vaiti. Oli vaikea sanoa, nukkuiko tämä todella, mutta siltä vaikutti. Ainakin tämän hengitys kävi nopeasti rauhallisemmaksi, ja pääkin nuokahti.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Sept 11, 2007 19:48:07 GMT 3
Garel vain nyökkäsi toisen toteamalle, ja katsoi kun toinen näytti vaipuvan uneen. Tosin sen verran vähän huijari luotti rottaan ja vanhaan soturiin, ettei tuo aikonut liiemmalti jättää noita huomiotta vartionsa aikana. Hieman paranoiaa oli parempi kuin veitsi selässä. Tai murskattu kallo, mikä olisi se toinen vaihtoehto. Kumpikaan ei varsinaisesti houkuttanut Garelia.
Koko vartiovuoronsa aikana ei tuntunut sattuvan mitään muuta kovin ihmeellistä, vaikkakin Garel vähän ihmetteli taivaan pimeyttä. Ei sen noin pimeä pitäisi olla, vaikka olisikin pilvinen. Varmaankin savu kylässä riehuvasta tulipalosta tummensi taivasta. Huijari päätti, että tästä oli kyse, eikä sen enempää ajatellut asiaa, vaikka tuon mielessä hetken ajan kävikin eräs ikävämpi muisto menneisyydestä. Välillä tumma taivas oli vain tumma taivas, eikä mikään perhanan tuomionpäivän enne.
Lopulta, Garelin vartiontivuoron ollessa loppupuolella, tuo yritti herättää rottaa. "Vuorosi", tuo sanoi rotalle parin metrin päästä.
|
|
|
Post by submarine on Sept 11, 2007 20:03:56 GMT 3
Kneriltä meni pitkä hetki tajuta, että joku oli edes sanonut mitään. Jossakin unen ja valveen rajamailla hän tunsi itsensä heikoksi ja väsyneeksi. Oli kylmää. Miehen puhe ei heti havahduttanut, mutta sai rotan kuitenkin käärimään likaisen kaapunsa tiukemmin ylleen. Oli tosiaan kylmä, kylmä kuin horkassa. Kun hän lopulta sai silmänsä auki, olivat ne entistäkin punaisemmat. Lisäksi tämä tärisi huomattavasti.
Sittenkin, kun oli saanut silmänsä auki, kesti Knerillä tovi muodostaa mitään selvää ajatusta. Hänellä oli tosiaan kylmä, silmissä heitti, eikä ruumis yksinkertaisesti suostunut olemaan tärisemättä. Se oli selvästi kuumetta, ei epäilystäkään. Aivan varmasti vasaman haavasta aiheutunutta. Vastaamatta miehelle rotta nousi huojahdellen ylös, askeltaen epävarmasti tämän paikalle. Toiselle hän ei alkaisi valitella, olipa olo millainen tahansa.
|
|
CutEiJakkaKirjautua
Guest
|
Post by CutEiJakkaKirjautua on Sept 12, 2007 18:27:00 GMT 3
"Tuo vanhus ilmaantui paikalle vähän aikaa sitten", Garel sanoi nyökäyttäen päätään tuon suuntaan. "Kannattaisi puhua sille", mies vielä totesi, ennen kuin kävi taasen maate. Huijari kuitenkaan ei aikonut ihan vielä nukkua, vaan ajatteli odotella ja kuunnella rotan ja vanhuksen keskustelun. Olisi ihan hyvä tietää miten nämä kaksi suhtautuisivat toisiinsa.
Sitten tuo tosin kyllä ryhtyisi nukkumaan, tosin mahdollisimman varovaisesti. Ei sitä liikaa kannattanut luotella tuohon kaksikkoon.
|
|
|
Post by submarine on Sept 12, 2007 18:53:01 GMT 3
Kneri vilkaisi kyseessä olevaan, jo ilmeisesti torkkuvaan mieheen, vaivautumatta osoittamaan toiselle suurempaa kiitosta selityksestä. Tässä tilassa hän olisi mieluiten nukkunut, eikä huojunut pystyssä keskellä yötä. Mielessä käväisi pelko siitä, että vasama oli sittenkin ollut myrkytetty, eikä se ainakaan siitä helpottanut, että kapteenilla olisi varmasti ollut rahaa sellaiseen. Mutta toisaalta, saattoi se olla vain tulehduksesta johtuvaa kuumettakin, tavallista sorttia. Hän toivoi hartaasti että se oli...
Haluamatta pohtia asiaa juuri nyt pitemmälle rotta asteli lähemmäs jo nukkuvaa soturia, varoen turhaa meteliä. Mutta johtuipa se sitten hänen epävarmasta askelluksestaan tai tämän valppaudesta, veteraani kuitenkin raotti silmiään, ennen kuin hän ehti edes kovinkaan lähelle. "Jos veitsen aiot vetää esiin, niin sanonpa vain, ettet näytä turhan soveliaalta siihen", mies totesi syvällä äänellä, asettaen kätensä suuripiirteisesti vasaransa varrelle. Kneri vastasi kommenttiin pitkähköllä köhällä, joka nyt tuntui vielä tavallistakin ilkeämmältä, ennen kuin sanoi mitään. "Ajattelin vain tehdä, kuten tuo käskee, ja puhua sinulle", hän lopulta totesi, osoittaen jo makuulle käynyttä Garelia. Soturin käsi ei irronnut vasaralta, kun tämä nyökkäsi hitaasti. "Olen kaiketi tulossa kanssanne, jos et pistä pahaksesi." "Kaikin mokomin, jos jotain siitä kostut", Kneri sysäsi sanat suustaan, haluamatta jatkaa keskustelua pitempään, kuin oli pakko. Päätäkin jomotti. Odottelematta mahdollisia vastauksia hän asteli kauemmas, asettuen näennäisesti vahtiin. Oli tosin kyseenalaista, huomaisiko tämä yhtään mitään. Vanhemman puoleinen mies veti kätensä aseeltaan ja sulki uudelleen silmänsä, välittämättä ilmeisesti itsekään pitää yllä turhaa sanahelinää.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Sept 12, 2007 19:55:07 GMT 3
Kuunneltuaan kaksikon keskustelun, ei kestänyt kauaa ennen kuin Garel oli vaipunut uneen. Tai kuten hän kohta huomasi, painajaisiin.
****
Unessaan Garel seisoi jonkinlaisen suuren tornin kaikkein ylimmässä kerroksessa, torni jonka seinät olivat kadonneet. Paikalla oli muitakin, mutta huijari ei erottanut näiden kasvoja ainakaan vielä, tosin osassa näytti olevan jotain tuttua, vaikkei niistä saanutkaan kunnolla selvää. Sen Garel tosin erotti, että suurin osa katseli tornista alas, tarkkaillen maailmaa. Ex-demoninmetsästäjä oli kuulevinaan valitusta jostakin kaukaa.
Garelin huomio siirtyi painajaismaisen näköiseen taivaaseen. Helvetillinen myrsky raivosi väriään jatkuvasti vaihtelevalla taivaalla, ja äänikin oli samankaltainen. Huijari ihmetteli miksei hän ollut kuullut ääntä aiemmin, muttei tajunnut kaiken olevan unta. Vaikka myrskypilvien väri vaihteli, salamojen väri oli enemmän tai vähemmän sama. Purppuraiset salamat iskivät yhä uudestaan ja uudestaan, valaisten koko luomakunnan kaamealla valollaan lyhyin väliajoin. Ilmassa oli runsaasti sähköä, ja Garel tunsi äärimmäisen painostavan tunteen, ja käänsi huomionsa alaspäin kohti maata.
Huijari näki kaiken. Aivan kaiken. Koko maailma avautui hänen eteensä tuolta helvetistä putkahtaneesta tornista. Ja minkälainen maailma se olikaan. Garel näki massiivisten armeijoiden sotivan toisiaan vastaan, armoa tuntematta, tai antamatta. Kivun- ja surunhuudot kailottivat joka puolelta maailmaa. Jopa noin korkealta kuin missä Garel oli, tuo tunnisti joitakin lippuja. Celdor, pari Myrkmeren valtiota, ja muutama muu. Loput olivat tuntemattomia. Celdorin lippu toi huijarin mieleen tuon kotimaansa, ja käänsi katseensa sinnepäin. Näky ei ollut jotain mitä hän oli halunnut nähdä. Samat helvetin tulet näkyivät sielläkin, ja samat taistelut olivat käynnissä sielläkin, kuten kaikkialla muuallakin.
Pystymättä katsomaan yhtään enempää tuota kaameaa näkyä, Garel käänsi huomionsa muihin tornissa olijoihin. Helvetilliset liekit alhaalta olivat alkaneet valaista näkymää, ja tuo alkoi erottaa kasvoja. Jotkut olivat tuttuja, jotkut eivät. Siellä oli erilaisia suuren vaikutusvallan omaavia henkilöitä, ja kaikki näyttivät olevan täysin onnettomia. Ei, eivät kaikki sittenkään, Garel huomasi pienen ryhmän keskellä tornia, kooltaan vain viisi ihmistä. Tai oikeastaan, yksi ei näyttänyt ihmiseltä, mutta muut kyllä. Värejään koko ajan vaihtava omituinen nainen joka hurrasi suureen äänen, jättiläismäinen karpaasi joka karjui jotain voitonriemuisena, sanat olivat liian möreät jotta niistä olisi saanut mitään selvää, ja... Garel huomasi järkytyksekseen yhden voitonriemuisista olevan sama nuori tyttö kylästä, joskin vanhentuneena. Tämä virnuillen heilutti lippua, johon oli kirjailtu tyylitelty pääkallo joka piteli päässään narrinhattua. Lopulta järkyttynyt Garel keskitti huomionsa kahteen viimeiseen hahmoon tuolla tornin huipulla.
Nämä kaksi kättelivät toisiaan, molemmat hymyillen. Toisen hymy tosin oli kaamealla tavalla leveämpi kuin ihmisellä pitäisi olla, ja Garelilla kesti hetki tajuta että se johtui siitä, että tuon suupielet oli viilletty auki. Auts. Ylileveän hymyn omaaja oli pukeutunut sangen mahtipontiseen asuun, ja tuosta suorastaan hehkui karismaattinen aura. Tuo lopetti kättelyn, ja kääntyi katselemaan palavaa maailmaa, nauraen selkäpiitä karmivaa naurua. Sitten huijari huomasi tuijottavansa toista kättelijöistä, jonka kasvoja garel ei erottanut jostain syystä. Tuo ei tajunnut miksi. Se vain oli jotenkin... sumea. Sen tuo erotti, että kyseessä oli vanha mies jonka parta ja hiukset olivat harmaantuneet aikapäiviä sitten. Myöskin se pistettiin merkille, että mies kantoi hyvälaatuisen näköistä haarniskaa, joka oli sekä kestävän, että liikkuvuutta antavan näköinen. Miekka jota mies kantoi tosin kertoi toista tarinaa, se nimittäin näytti vanhalta, ja todella kuluneelta. Garel pisti myös merkille hyvin tutunnäköisen symbolin miehen haarniskasta, symboli joka esitti palavaa käärmettä. Missä hän oli nähnyt sen aiemmin?
Garel kiinnitti huomionsa uudestaan miehen kasvoihin, jotka olivat nyt selkiintyneet. Miehen oikea silmä oli silmälapun peitossa, ja vasen jäänsininen silmä tuijotti Garelia. Jostain syystä tämä kauhistutti huijaria, eikä hän tajunnut miksi. Jotain tuttua tosin oli miehen kasvoissa.
Kauhu sai Garelin yrittämään pakenemista, mutta ei kyennyt liikkumaan. Maata katsonut nauraja kääntyi katsomaan Garelia, ja jatkoi nauruaan. Tuota kamalaa, ilkkuvaa, ja ennen kaikkea läpitunkevaa naurua. Se tuntui täyttävän Garelin koko maailman. Ja sitten, nauraja napsautti sormiaan.
******'
Garel hätkähti heräten hiestä märkänä. Helvetin painajaiset, tuo ajatteli yrittäen saada ajatuksensa kuntoon. Suurin osa painajaisesta oli jo häviämässä tuon mielestä, mutta ne viisi henkilöä jotka tuo oli nähnyt olivat jääneet pysyvästi mieleen. Mitähän helvettiä tämäkin tarkoitti? Sitä ei Garel osannut sanoa, vaan yritti alkaa nukkua uudestaan.
|
|
|
Post by submarine on Sept 12, 2007 20:31:22 GMT 3
Kneri istui hytisten aloillaan, katuen aikaisempaa piittaamattomuuttaan tulta kohtaan. Nyt hän kyllä heitti sekaan lisää puuta, mutta sillä menisi silti oma aikansa, ennen kuin liekki kasvaisi. Ja kyllä hän tiesi, ettei se kuitenkaan toisi tarpeeksi lämpöä hänelle, ei tässä tilanteessa. Kuume ei pelkällä lämmöllä kaikonnut. Ainut asia, jonka rotta saattoi kurjuudessaan tehdä, oli pohtia jotakin muuta, vaikkei sekään paljoa auttanut. Mutta olipa kuitenkin parempi, kuin vain potea oloaan.
Mies, joka paikalle oli ilmestynyt joskus hänen houreisten uniensa aikana, vaikutti tosiaankin vanhemmanpuoleiselta - ja ikänsä mukaisen kokemuksen omaavalta. Kneri ei aikonut hankkiutua tuon kanssa erimielisyyksiin, soturi tuskin arkailisi käyttää vasaraansa. Kun pää olisi taas selkeämpi, pitäisi miettiä paremmin, mitä tämä aikoi. Tuskinpa oli kuitenkaan vain huvin vuoksi päättänyt liittyä seuraan. Mitä jos olikin peräti jahtaamassa heitä, tullut perässä kylästä? Ajatus sai kuumeisen rotan hetkeksi hieman hätääntyneeksi, mutta järki sanoi kuitenkin lopulta vastaan. Jos asia olisi ollut niin, he tuskin olisivat enää hengissä. Kneri vajosi ajatuksiinsa, pohtien ties mitä. Jossakin vaiheessa hän vaipui puoliuneen, tietämättä näkikö mahdollisesti kuumehoureita vaiko totta. Mukavia ne näyt eivät kuitenkaan olleet. Hänen "kumppaninsa" taisi jossakin vaiheessa havahtua, mutta ennen aamua ei sitten juuri muuta tapahtunutkaan.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Sept 13, 2007 18:28:22 GMT 3
Kun aamu lopulta saapui, Garel sai herättyä melko nopeasti. Osasyy tähän taisi olla se, että vaikka painajaiset eivät olleetkaan jatkuneet, niin uni oli ollut huomattavasti kevyempää kuin normaalisti, mikä oli sekin saavutus, tuntien Garelin 'lievän' epäluulon matkakumppaneitaan kohtaan. Oli tuo huijari tosin matkannut vieläkin epäluotettavimpien henkilöiden kanssa. Yleensä nämä tapaukset olivat olleet suoraa seurausta jonkinlaisesta pakomatkasta, ja paon syy oli lähes aina suoraan Hexalian syy.
"Huomenta", Garel totesi rotalle ja vanhalle soturille noustessaan ylös. Huijari hieman haukotteli, ja venytteli kovalle joutunutta ruumistaan. Ilman minkäänlaista huopaa, tyynyä tai vastaavaa nukkuminen ei ollut mitään kovin mukavaa hommaa. Varsinkaan silloin kun näki vielä painajaisiakin, Garel ajatteli venytellessään. "Eikä ole kunnollisia matkatarvikkeitakaan...", Garel mutisi hiljaa itsekseen, jotain mitä tuskin toiset kuulivat.
|
|