|
Post by submarine on Sept 30, 2007 20:17:04 GMT 3
Soturi nyökkäsi toisen sanoille, käännellen päätään puolelta toiselle seuratessaan tätä. Vaikka kipu olikin nyt paljon lievempää, olivat paikat kuitenkin kipeinä, eivätkä varmasti siitä helpottuisi. Ikä alkoi jo muutenkin osoittaa itseään, vetreys oli yhä vain häviävämpää, luitakin oli alkanut välistä kolottaa. Hänellä ei ollut ikää yhtä paljon, kuin ulkomuoto antoi ymmärtää, mutta hänen elintavoillaan se oli kai lähempänä sitä, mitä hän vastasi. Vähäinen lepo, raskaat päivät ja huonot ruokatottumukset sen aiheuttivat. Mutta ainakin vielä hän oli hengissä, enemmän tai vähemmän.
Jonkin ajan kuluttua löytyivät kärrytkin, joissa oli vieläpä aasikin edessä. Ne olivat tosin pienehköt ja resuiset, mutta aivan tarpeeksi hyvät kaksikon tarkoituksiin. Vasaransakin veteraani löysi, ja raahasi sen vaivalloisesti kärryihin, ennen kuin kävi itse istumaan viereen. "Taisivat omistajat menettää henkensä äsken, olisivat muuten palanneet tänne jo", mies totesi. Häntä oli alkanut pikkuhiljaa väsyttää, mutta vielä ei voinut uinahtaa. "Turha sitä on hyvää tavaraa jättää kuolleille, eivät ne enää moista tarvitse. Jos viitsit käydä ohjaksiin, niin voimme lähteä. Minua ei haluta viettää aikaa täällä."
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Oct 1, 2007 17:56:05 GMT 3
Kärryt löytyivät Garelin mielestä hieman yllättävän nopeasti, tai ainakin nopeammin kuin pessimistinen huijari oli ajatellut. Ja vieläpä hylättyinä, jotain mikä Garelista oli hieman omituista, mutta hän kyllä päättyi samaan päätelmään kuin soturikin. Omistajat todennäköisesti kuolleet äsköisessä kaaoksessa. Jo nyt tapahtunut alkoi vaikuttaa siltä, että sitä ei ollut ollutkaan, ainakin niin kauan kunnes sattui astumaan ruumiiseen, tai vilkaisi karmaisevaa vartiota omituisen naisen ympärillä.
"Selvä, eipä minuakaan innosta täällä kovin kauaa viipyillä", huijari vastasi nyökäten toisen pyynnölle, ja asettui ohjaksiin. Muutama kirosana, ja luova yritys-ja-erehdys-metodi sai lopulta aasin liikkeelle, joskin hieman hitaasti. Tummaa monokkelia kantavan miehen mielestä hieman turhankin hitaasti, tosin aasi hetkeksi alkoi nopeuttaa vauhtiaan kun nuo ohittivat kalmojoukon. Ei eläin halunnut pysytellä kauaa epäkuolleiden lähellä, mielipide jonka pukinpartainen ex-demonimetsästäjä omasi myöskin. "Kukahan helvetti tuokin oli...?", Garel mietti ääneen noiden ohittaessa zombit ja näiden herran, vai pitäisikö sanoa herrattaren. Ja miksi tuollainen suhteellisen normaalilta vaikuttava nainen olisi tehnyt sitä mitä hän teki, ja miten hän oli kontrolloinut epäkuolleita, entinen demoninmetsästäjä mietti. Vastaus olisi epäilemättä ollut karmaiseva.
********
Vanha naisen seurassa aiemmin ollut yksisilmäinen mies oli tyytyväinen. Koe oli onnistunut aika hyvin, tosin valitettavasti kokelas oli muuttunut liian passiiviseksi lopussa. No, eipä siinä mitään, suurin osa lupaavistakin kokelaista oli kuollut. Tämä ei ollut saanut naarmuakaan. "Aika hyvin", tuo mietti ääneen, ja seurasi ohimennen huijarin ja vanhan soturin lähtöä. Kunhan celdorilainen painuisi helvettiin tuolta, kävisi vanhus hakemassa naisen lapsineen, ja häipymään paikalta. Ei parannut riskeerata sitä, että celdorilainen saattaisi tunnistaa hänet.
|
|
|
Post by submarine on Oct 1, 2007 18:43:42 GMT 3
"Tiedä sitä", soturi vastasi, käyden jo lähestulkoon pakon edessä selälleen kärryissä. "Minua ei huvita ottaa turhan paljoa selvää näistä loitsijoista ja taikojista. Se rotta oli umpikiero ja minä olisin suonut näkeväni sen korkeintaan kahleissa, mutta olipa silläkin sentään järkeä kaihtaa taikuutta. Minulla on ollut monta ruhjetta ja vammaa velhojen jäljiltä, kuulehan." Mies käänsi katseensa pois tapahtuneesta, kohti taivasta. Se oli sentään yhä paikoillaan, eikä asiaa muuttanut mikään. "Mahtoi olla virhe, että lähdin mukaasi", hän pohti. "Nyt joudun istuskelemaan jossakin majatalossa ainakin puoli kuunkiertoa, ties vaikka enemmänkin." Veteraani ei koskaan ollut arvostanut toimettomuutta, tarmokkuus oli iskostettu hänelle päähän moneen kertaan. Kun ei tehnyt mitään, veltostui, ja pian sitä olikin pelkkä vätys. "Vaikka toisaalta, enpä tiedä, miten paljon parempi olisi vointini, jos olisin tosiaan lähtenyt peikontappoon. En minä sillä, että sitä pelkäisin, mutta kaikki sen tapaiset, peikot, jätit, muut sellaiset, tapaavat tehdä pahaa jälkeä. Ties vaikka makaisin jo kuolinvuoteellakin. Joten eipä kai sillä niin väliä", hän lisäsi.
Hetkeä myöhemmin soturi torkahti, kuorsaten kuuluvasti koko matkan aina sinne, minne nyt satuttaisiinkaan joutumaan.
|
|
|
Post by CutKiire on Oct 5, 2007 19:30:09 GMT 3
Huijari kohautti olkiaan toisen toteamuksille. "Niin kait sitten", tuo sanoi. Garelin keskustelunlahjat olivat nyt ilmeisesti päättäneet lähteä pienelle lomalle, mutta ei niitä siitä oikein voisi syyttää. Vähemmästäkin sitä lähtee lomalle, kuin siitä mitä pukinpartainen mies näki tuolla pakolaisten keskuudessa.
Jossakin vaiheessa ilmeisesti vanhus nukahti, jotain minkä Garel huomasi lähinnä siitä, että toinen alkoi kuorsaamaan. Ja aikamoisen äänekkäästi. Taas olkiaan kohautellen huijari vain jatkoi kärryjen ohjastamista. Kyyti oli verkkaista, mutta tasaista. Yksitoikkoinen matka alkoi pikkuhiljaa väsyttää huijaria, siinä kahden tunnin kuluttua tuokin jo alkoi vähän nuukahdella. Ei tosin nukahtanut. Mikäli mitään ei tapahtuisi, muutaman tunnin päästä nuo saapuisisivat seuraavaan kylään.
|
|
|
Post by submarine on Oct 5, 2007 19:54:53 GMT 3
Kun kärryt lopulta nytkähtivät pysähdyksiin, havahtui mies unestaan. Hän omasi sotureille tyypillisen tavan nukkua kevyesti, pelkkää koiranunta, josta heräisi nopeasti tarpeen vaatiessa. Vammoistaan ja uupumuksestaan huolimatta hän ei nytkään ollut yksinkertaisesti kyennyt vaipumaan kovinkaan sikeään uneen. Ensin raottui toinen silmä, sitten toinen. Molemmat tiirailivat aikansa väsyneesti ympärilleen, ennen kuin sulkeutuivat uupuneina. Uni ei ollut vielä palauttanut voimia eikä ajanut pois kipuja. Oikeastaan, kun taistelun huuma oli ohi ja hengitys tasaantunut, ne tuntuivat vieläpä kovempina.
"Taidamme olla perillä", soturi muotoili hetken perästä ajatuksiaan ääneen. Vaivalloisesti hän kampesi itsensä istumaan, aristellen kuitenkin vammojaan. "Tulin eri teitä, joten en ole täällä käynyt. Mutta samanlaisia tällaiset kylät aina ovat. Jos viitsit mennä etsimään majatalon, niin pääsisin vaikkapa oikaisemaan koipenikin piakkoin."
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Oct 6, 2007 16:39:48 GMT 3
"Juu, käyn katsastamassa josko löytyisi", Garel vastasi nyökäten, jättäen kärryt vanhalle miehelle siksi aikaa, että tuo etsisi majatalon, tavernan tai jotain. Eiköhän sitä jotain löytyisi, paikan laatu olisikin sitten eri asia. Kuhan ei olisi turhan paljoa ötököitä pedillä, niin eiköhän sitä jonkinlainen kuitenkin löytyisi. Matkalaiset yleensä toivat runsaasti rahaa tällaisiin pikkukyliin, kun he pysähtyivät täydentämään varastojaan.
Kauaa ei kestänyt, kun huijari löysi yhden majatalon. Vielä pitäisi kuitenkin tarkistaa, että siellä olisi tilaa ennen kuin tuo hakisi vanhan sotilaan paikalle. Niinpä tuo mies astui ovesta sisään meluisaan saliin. Matkalaisia ei näyttänyt olevan suurempia määriä paikalla, ainakaan ensimmäisellä vilkaisulla. Todennäköisesti suurin osa oli paikallisia juomassa hieman olutta. Yksi pöytäkunta tosin osui entisen demoninmetsästäjän silmään ikävällä tavalla, nämä nimittäin kuuluivat siihen ammattikuntaan josta huijari oli erotettu vuosia sitten. No, jos hän ei häiritsisi heitä, hekään tuskin häiritsisivät häntä... Toivottavasti. Joukko näytti onneksi kuuluvan yhteen rauhallisimmista demoninmetsästäjien jaostoista, joten todennäköisesti he eivät huijarista välittäisi, vaikka tunnistaisivatkin hänet. Olihan hänet epävirallisesti otettu pois 'nirri-pois-jos-suinkin-mahdollista'-listalta ehkä vuosi sitten. Ja hei, muutamakin demoninmetsästäjä tarkoittaisi sitä, että tuskin mitään samankaltaista tapahtuisi täällä, kuten oli aiemmin siellä kylässä tapahtunut, tai tiellä. "Olisiko täällä kahta vapaata huonetta?" Garel kysyi majatalonpitäjältä, päästyään tiskin luokse. Hieman tuo mietti, että jos hän kutsuisi Hexalian, niin kolmaskin saattaisi tulla tarpeeseen... Ei kuitenkaan todennäköisesti, koska olihan tuo ennenkin jakanut huoneen Garelin kanssa aina tarpeen vaatiessa. Hieman lihavahko keski-ikäinen majatalonpitäjä katsoi huijaria hetken arvioiden jotain. "Kyllähän sitä löytyy", tuo lopulta sanoi. "Hinta olisi viisitoista kuparista per huone, per yö. Etukäteen", tuo vielä jatkoi. Hinta ei ollut huijarin mielestä kovin paha, tosin huomattavasti kalliimpi kuin useimmissa majataloissa pikkukylissä. "Selvä, haen vain matkakumppanini, ja maksan sitten", Garel vastasi, johon majatalonpitäjä nyökkäsi.
Garel lähti hakemaan vanhaa soturia saman tien, ja tarkisti samalla majatalon nimen, 'Yksisilmäinen hirvi'. Outo nimi, mutta mitäpä siitä, huijari ajatteli.
Kaksikymmentä minuuttia siitä, kun huijari oli eronnut vanhuksesta, tuo oli palannut kärryjen luo. "Löysin majatalon, Yksisilmäinen Hirvi", tuo sanoi vanhukselle päästessään puhe-etäisyydelle. "Tarvitsetko apua sinne pääsemiseen?" huijari kysyi vanhukselta, vaikka arvelikin että vastaus olisi sama kuin aiemminkin, kun hän oli kysynyt samaa tiellä.
|
|
|
Post by submarine on Oct 6, 2007 17:10:18 GMT 3
Soturi odotteli vaitonaisena kärryissä, kun toinen oli etsimässä yösijaa. Samalla oli aikaa pohtia asioita. Vaikka eihän mitään suurempaa pohdittavaa ollutkaan, jälleen oli selvitty jostakin, ja jälleen hän oli entistä arpisempi ja aavistuksen entistä huonokuntoisempi. Mutta niin se kai vain oli, ei hän muutakaan ollut elämässään oppinut, joten tähän oli tyytyminen. Veteraani sylki verta suustaan miettiessään, millaista elämä olisi ollut tällaisessa pienessä kylässä, jossa ei ollut pelkoa siitä, sattuiko olemaan seuraavana päivänä hengissä vaiko miekka sisuksissa ja kuolleena - tai ei ainakaan satunnaista kulkutautia suurempaa pelkoa.
Toisen saapuessa mies katsahti tätä ja nyökkäsi sanoille, ennen kuin kampesi itsensä vaivalloisesti pystyyn huojuville jaloilleen. "Otahan tuo", hän lisäsi, osoittaen vasaraansa. "Varo, se painaa. Saat varmaankin kantaa molemmin käsin."
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Oct 9, 2007 19:42:08 GMT 3
((Sori kun nyt on ollut näitä kone-probleemia. Pääsin itsekin vasta nyt koneelle.))
"Selv- hupsis, sehän painaa kuin synti!" Garel totesi yllättyneenä ottaessaan aseen vastaan. Olihan tuo vasara näyttänyt painavalta jo aiemminkin, mutta ei huijari sitä oikein ollut vielä kunnolla tajunnut. Se on hieman eri asia katsoa jotain esinettä, kuin raahata sitä. Sai tuo ryökäle kuitenkin asetta kannettua, raskasta se kuitenkin oli. Hieman mielessään sukuperimältään sekainen mies hieman kiroili sitä, ettei ollut saanut niitä fyysisiä ominaisuuksia. No, olipahan ainakin älykäs, Garel mietti.
"Tuossa", Garel osoitti heidän päästessään lopulta majatalon eteen. Muutama hevonen oli köytettynä majatalon eteen, ja joku matkaviittaan pukeutunut vahti niitä. Huijari ei ollut aiemmin tuota miestä huomannut, vaikka olikin hevoset huomannut. Varmaankin demoninmetsästäjä, joka oli pistetty vahtimaan muiden kulkuvälineitä. Poika-rukka, pukinpartainen mies mietti huvittuneena.
Garel piteli ovea auki vanhukselle, ja muutenkin teki kaikkensa helpottaakseen miehen pääsyä majatalon sisälle, ja sieltä tiskille. Huijari maksoi sen kolmekymmentä kuparilanttia, ja vastaanotti majatalonpitäjältä kaksi avainta. Huijari antoi toisen vanhukselle, ja pisti toisen omaan taskuunsa. "Voitko opastaa kumppanini huoneeseensa?" Garel kysyi baarimikolta, joka nyökkäsi ja huikkasi jonkun tarjoilijattaren auttamaan vanhaa soturia. Jos soturi menisi välittömästi huoneeseensa, auttaisi Garel aseen kuskaamisessa huoneeseen, ennen katoamista jonnekin varusteita hankkimaan.
|
|
|
Post by submarine on Oct 9, 2007 20:12:15 GMT 3
"Niin taitaa painaa", soturi totesi astellessaan hatarasti kohti toisen osoittamaa suuntaa. "Mahtia siitä nyt ei tietenkään löydy, eikä tule löytymäänkään kun minussa vielä henki pihisee, mutta on on muitakin tapoja ottaa hengiltä isompikin otus. Hyvä vasara, pistänyt monta peikkoa hengiltä, ja jopa jätinkin!" Jos mieheltä kysyttiin, niin hän suosi kyllä raskasta asettaan yli parhaankin miekan. Tietenkin se oli niin hidas ja raskas kuin vain moinen ase saattoi olla, mutta yhtä lailla se myös iski, kuten antoi olettaakin. Eikä hän koskaan ollut joutunut asettaan suuremmin hoitamaan, sille kun ruoste ei merkinnyt mitään, eikä myöskään itseään kovemman iskeminen. Olihan toki miekassakin puolensa, mutta hän vain ei pitänyt ajatuksesta, että antaisi henkensä ohuen teräskappaleen varaan. Ja oli hän senkin oppinut, että paraskaan miekka ei kovin kauaa kestänyt esimerkiksi hänen vasaraansa. Ase miestä myöten, hidas ja vahva.
Veteraani ei suuremmin virkkonut majataloon päästyään, suuntasi vain suoraan huonetta kohti. Hän oli haavoittunut, likainen ja kaikin puolin yleisen putsauksen tarpeessa, mutta tällä hetkellä uupumus tuntui raskaampana. Uni kärryissä ei ollut riittänyt mihinkään, korkeintaan se oli saanut kaipaamaan lisää. Heti, kun sai oven suljettua takaansa, raastoi hän paidan ja housut yltään, hoippuen vuoteeseen. Ei mennyt montaakaan hetkeä, ennen kuin tämä kuorsasi lujaa. Varmaankaan edes barbaarilauma takomassa ovea hajalle ei olisi saanut tätä hereille juuri nyt.
|
|
|
Post by CutKiire on Oct 11, 2007 17:51:13 GMT 3
Garelia ei kiinnostanut paljon pohtia mikä ase oli missäkin suhteessa hyvä, ja huokaisikin helpotuksesta saadessaan pudottaa raskaan aseen pois käsistään, jättäen sen vanhuksen huoneeseen. Huikaten jotain hyvästiksi (tosin vanhus oli jo rojahtanut nukkumaan näköjään), huijari poistui huoneesta, ja vähän ajan kuluttua koko majatalosta. Aika lähteä hankkimaan niitä varusteita, tuo mietti itsekseen. Ainakin jotain ruokaa, huopa, ja reppu tai säkki.
Harhailtuaan jonkin aikaa kylän kaduilla, tuo löysi kuin löysikin putiikin josta matkaan tarttui huopa ja reppu, sekä yksinkertainen matkaviitta. Kaikki nuo olivat jotain mitä edellisessä kylässä oli jäänyt jälkeen, ja vähän sellaista mitä tuskin täältä saisi ostettua millään hinnalla, ammuksia esimerkiksi. Ehkäpä kannattaisi hankkia jotain vara-asetta, kuten vaikka varsijousi? No, sitä voisi miettiä sitten kun on hankkinut kaiken muun tarvittavan, Garel mietti lähtiessään etsimään paikkaa mistä saisi kuivamuonaa, ja muutakin ruokaa joka säilyisi vähän enemmän aikaa matkalla.
|
|
|
Post by submarine on Oct 11, 2007 19:17:46 GMT 3
Kneri sylki hampaanpalasia ja verta suustaan. Hän oli uskonut vaikeuksiensa olevan ainakin hetkeksi ohi, mutta oli saanut huomata olleensa pahasti väärässä. Tukiessaan raskaasti seinään hän kirosi sitä, ettei ollut tajunnut katsoa ympärilleen. Rosvojoukon jäänteet - viisi miestä, tai ainakin niin monta oli näkyvillä - olivat kyllä katsoneet hänenkin puolestaan, ja huomanneet nopeasti myös tutunoloisen kukkaron. Ja typerämpikin kyllä arvasi, mitä seuraavaksi tapahtui. Miehet olivat vihaisia, suorastaan käärmeissään, haavoittuneita ja kostonhimoisia. Kneri oli kyllä tajunnut, että rahoista luopuminen olisi ollut järkevää, mutta sepä ei näille ollut riittänyt, ei alkuunkaan. Nyt, kun saivat jonkun, jolle kostaa, raahasivat nämä tämän väkivalloin syrjään ja alkoivat maksaa velkaansa nyrkki nyrkiltä. Rotta oli toivonut voivansa pelotella nämä pois kimpustaan, mutta moisesta oli turha uneksiakaan.
"Tiiät sä, se hullu vasaran kanssa tappo mun veljen", roisto ärisi raivoissaan, potkaisten Kneriä vastaan. Rotta älähti ja valui alas seinää pitkin, voimatta muuta kuin pidellä kaksin käsin paikkaa, johon saapas oli jysähtänyt. Tätä oli jatkunut jo hyvän tovin, hän oli montaa hammasta ja melko varmasti muutamaa ehjää sormea köyhempi. Mutta ne eivät olleet ongelma, hänen hampaansa kyllä kasvaisivat ajan myötä ja sormetkin paranisivat - miehet taas olivat. Hän elätteli toivetta, että nämä väsyisivät, kun olisivat hakanneet hänet kunnolla, muutakaan ei juuri voinut. "Tiiättekö, musta tuntuu, että tarviivat varotuksen, että tällasta ei hyväksytä", eräs miehistä, ilmeisesti joukon johtaja, totesi. Kneri pani hyvin ohimennen merkille, että tämän toinen silmä oli äskettäin puhkaistu. "Antakeehan köyttä, nii katsotaa, onko toi liian luiseva kiikkuun puusta."
Knerillä oli aivan tarpeeksi hyvä käsitys siitä, mitä tämä suunnitteli, että tiedosti toden olevan kyseessä. Hän koetti välittömästi rynnätä pakoon, mutta sai vain uuden potkun. Juuri nyt, sen ainoan kerran, kun hän olisi suonut näkevänsä jossakin vartijoita, olivat nämä muualla. "Juu, sepäs tehään", rosvo pohti. "Tuol on lähellä hyvä puu." Kneri tiesi aivan tarpeeksi hyvin, että tarvitsi apua, sillä muuten hän roikkuisi pian hirressä. Niinpä, välittämättä mahdollisista iskuista, alkoi rotta huutaa kaikin voimin - vaikka saikin huomata, että huonot keuhkot vaikeuttivat asiaa. Ensimmäinen potku sai huutamaan vain lujempaa ja toisen hän jätti huomiotta, mutta sitten survaistiin peukalo silmään. Se aiheutti sellaista tuskaa, että hän parkaisi ja vaikeni. Hetkessä kurkulle painettiin puukko. "Me voidaan myös vetästä sulta lutku auki tähä ja heittää kadul, jos jatkat", rosvo ärisi, painaen aavistuksen lujempaa. Rotta tuijotti vaiti vastaan punertavilla silmillään. Joku oli saattanut kuulla, ja mahdollisesta auttaisi tai hakisi apua - ei ehkä hänen takiaan, mutta ainakin rosvojoukon. Ei hän muutakaan voinut toivoa, kun miehet alkoivat raahata häntä puolipakolla tuppukylän rajalle.
Vain aavistuksen talojen jälkeen - niin että joku kyllä tulisi ennemmin tai myöhemmin - seisoi tosiaan kelottunut, paksu puu. Knerin näkökulmasta siinä oli aivan liikaa oksia, joiden yli saattoi köyden viskata. Ja juuri tätä kaksi miehistä lähtikin tekemään, samalla kun yksi alkoi sitoa rotan käsiä yhteen selän takana. "Saat nähä, tulee tuskaa", mies puhui sitoessaan. Tämä osoitti kohti hirttosilmukkaa tekevää. "Tuo tuolla, se on ennenki tehny tätä, ja osaa kyl homman. Saas nähä, ei laita liia tiukkaa, sä sätkit pitkää. Oppivatpa olemaan." Kneri ei vastannut, tuijotti vain tottuneen oloisesti narua sitovaa. Jokin pieni osa sisällä kiljui, että hänen loppunsa oli käsillä, mutta toisaalta paljon suurempi osa ei suostunut kuuntelemaan. Ei hän voisi kuolla nyt. Siihen ei ollut syytä, mutta ei vain voisi. Ei voisi...
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Oct 13, 2007 11:34:31 GMT 3
Huijarin harhailu päätyi hieman väärään paikkaan. Hän ei löytänyt mitään kauppaa, tai toria mistä voisi ostaa ruokatarvikkeita, mutta jotain muuta melkoisen huolestuttavaa tuo huomasi. Rotta, ja viisi henkiin jäänyttä ryöväriä, eikä Garelin entisen matkakumppanin tilanne näyttänyt hyvältä. Ei tuo tosin ollut tarpeeksi hullu käydäkseen auttamaan rottaa, ei nyt kun ammuksia oli niin vähän. Ei entisellä demoninmetsästäjällä tosin ollut sydäntä jättää rottaa kuolemaan. Ehkäpä pitäisi hankkia apua...
Oli epätodennäköistä että tämän kokoisessa kylässä olisi suurempaa vartiostoa, kuin pari taistelemaan opetellutta yksittäistä miestä. Eli pitäisi keksiä jotain muuta... Hieman kyseenalainen ajatus välähti huijarin mieleen. Tavernassa olleet demoninmetsästäjät. Nämä todennäköisesti pitäisivät ryöväreitä pohjasakkana, joka ansaitsisi kuolla, mutta eivät uskoisi huijaria mikäli tämä kertoisi kyseisen tosiasian. Garel kun tunnetusti oli ollut joku aika sitten heidän 'Tapa jos näet'-listalla, joten oli luonnollista että pientä epäluottamusta oli vielä ilmassa. Ehkäpä pitäisi suostutella joku kertomaan asiasta tavernassa...? Tämä tuntui ihan hyvältä idealta. Sitten pitäisi vain luottaa siihen, että demoninmetsästäjät eivät vahingossa tappaisi rottaakaan. Tämä oli aika todellinen riski, mutta eipä sille oikein voinut mitään.
Niinpä tuo lähti juoksemaan kohti tavernaa, toivoen saavansa kiinni jonkun tavernan ulkopuolella, joku jonka pystyisi lahjomaan juoksemaan tavernan sisään huutamaan jotain. Onnekseen tavernan ulkopuolella olikin joku, ja demoninmetsästäjä joka vahti hevosia oli keskittynyt polttelemaan piippua, ja katseli eri suuntaan. Pieni rahasumma vaihtoi omistajaa, ja kohta tavernasta lähti ulos väkijoukko, jolle oli juuri kerrottu, että joku aiottiin hirttää. Joukkoon kuuluivat huijarin suunnitelmalle olennaiset demoninmetsästäjät. Garel sulautui väkijoukkoon melko hyvin, ja pystyi näin seuraamaan mitä demoninmetsästäjät oikein aikoivat.
*******
Kohta tuo joukko ilmestyi paikalle jossa rottaa aiottiin pistää kaulakiikkuun. Joukon etunenässä olevat demoninmetsästäjät astuivat esiin Garelin arvelujen mukaisesti, eritoten heidän upseerinsa joka asteli hieman edempänä muita. "Mitäs te oikein aiotte tuolle raukalle tehdä, jos saanen kysyä?" upseeri kysyi hieman murteisella, mutta silti toimivalla yleiskielellä.
|
|
|
Post by submarine on Oct 13, 2007 13:53:50 GMT 3
Rosvojoukkoa kääntyi katsoman äkkiä paikalle ilmestynyttä. Kasvoilta saattoi lukea epäluuloisuutta, muttei kuitenkaan pelkoa, ei ainakaan kun miehet ymmärsivät, ettei kyseessä ollut mikään vartijajoukko. Hirttosilmukkaa sitova jatkoi tehtäväänsä, mutta muut sentään lopettivat. "Ootko sokea?" joukon johtaja kysäisi aavistuksen ivallisesti. "Pistetää pahantekijää hirtee. Täl oli toveri, joka tappos meiän joukost monta raa'ast. Ei me muut kun maksetaan takas, varotetaan väkee tällasist." Mies ei kuulostanut suorastaan riitaa haastavalta, vaikka äänessä olikin kiihtymyksen terää. Tämä oli vihainen, muttei aikonut ärhennellä jokaiselle eteen sattuvalle. "Kattokkee, huito puukol ko otettiin kii ja lisääki löyty, reilust", roisto jatkoi, kaivaen esille neljä sekalaista veistä. Yksikään niistä ei ollut mitenkään hyvälaatuinen, mutta aseita ne olivat yhtä kaikki. "Ei rehelline matkaaja piä tällast määrää puukkoi taskus. Kaks näist oli hihaskin. Ja tiiäthän siäki, millast sakkii nää rotat on. Pirut tappaa jokasen, joka selkäns kääntää. Me vaa autetaa kaikkii näi."
Kneri mietti kuumeisesti mahdollisuuksiaan. Mikäli paikalle ilmaantunut sakki olisi samaa mieltä rosvojen kanssa, olisi hän aivan varmasti kuollut. Mutta jos taas ei, niin hän saattaisi mahdollisesti päästä pakoon, kun nämä alkaisivat kahakan. Käsiäkään ei oltu vielä oikeastaan sidottu. Oli pirullista, ettei hän voinut sanoa mitään parantaakseen asemaansa - jokaisella roistoista oli kyllä halua ja keinoja viiltää häneltä kurkku auki korvasta korvaan, jos yksikin sana pääsisi ilmoille. Mutta jos tilaisuus tulisi, hän kyllä käyttäisi sen. Maassa näkyi olevan sopiva kivikin...
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Oct 15, 2007 17:42:20 GMT 3
"Toveri joka tappoi monta teistä...?" demoninmetsästäjä toisti toisen lausuman hieman pohdiskelevan oloisena. "Epäilemättä te herrasmiehet olitte puuhailemassa vain omia asioitanne ihan viattomana jollain tiellä puskassa, ja tämän rotan 'toveri' ilmaantui teidän rauhallista pikku kuppikuntaanne kiusaamaan?" ulkomaalainen kysyi miellyttävähköllä äänellä. "Ja tämä rottakin kävi teitä, viittä riuskaa miestä, tökkimään pikkupuukollaan. Otus, joka kuuluu sangen pelkurimaiseen rotuun. Aika outoa, mutta jos te kerran sanotte niin", tuo vielä jatkoi olkiaan kohauttaen. Ei tarvinnut olla mikään ruudinkeksijä tajutakseen ettei tuo uskonut hirttoporukan selityksiä pätkääkään. "Tosin se on pakko myöntää, että useamman puukon kantaminen on usein epäilyttävää - vai mitä miehet?" virnistävä upseeri puhui miehilleen, jotka vastasivat myöntävästi, jotkut omalla kielellään, jotkut yleiskielellä. Useimmat tosin tuntuivat hieman ylenpalttisen hilpeiltä esimiehensä viimeisimmän huomautuksen jälkeen. Kuin ohimennen joukon puhuja heilautti oikeaa kättään, jolloin tuon hihasta lensi jotain lähelle entisiä maantierosvoja. Tarkemmin sanottuna sangen vaarallisen näköinen heittoveitsi, joka nyt törrötti pystyssä maassa parin metrin päässä köytetystä rotasta. "Hups, mikäs se sieltä tupsahtikaan, no, onneksi on muutama varalla...", upseeri sanoi huolettomasti, ja hieman käänsi oikean puoleista takinlievettä. Takin sisäpuolelle oli kiinnitetty useita samankaltaisia heittoveitsiä, sekä yksi celdorilainen pienehkö pistooli. Huolettomasti tuo otti yhden veitsistä, tunki sen oikeanpuoleiseen takin hihaan, ennen kuin sulki taas takkinsa.
"Niin, mihinkäs jäimmekään. Ai niin. Mitäs jos tekisimme nyt niin, että te häivytte jonnekin, ja me kaikki voimme unohtaa tämän pikku välikohtauksen. Olen teknisesti katsottuna nyt pienellä lomalla, enkä haluaisi pilata sitä kuuden älykääpiön vuoksi", upseeri sanoi, ja astui lähemmäs ryöväreitä, käsi ojennettuna. Miehen terävät siniset silmät olivat kiinnittyneet koko joukkoon, ja kokeneilta kasvoilta kuvautui pieni hymy. "Sovitaanko niin, vai pitääkö tässä alkaa valitettavasti riehumaan?" tuo kysyi, jättäen päätöksen rosmoille.
|
|
|
Post by submarine on Oct 15, 2007 18:46:46 GMT 3
Rosvojoukko näytti olevan kahden vaiheilla, pistääkö tämän julkean ilmestyksen - ja tämän kumppanien - kasvoja uuteen uskoon, vaiko tehdä, kuten sanottiin. Toki jokainen joukossa oli riuska mies ja mustannut montakin silmää, isommaltakin joukolta, mutta toisaalta oli helppo keksiä myös monta syytä, miksi pitäisi sittenkin lähteä rauhassa. Koko joukko oli enemmän tai vähemmän vammoilla - yhdeltä oli käsi poikki, toiselta silmä puhki, kolmannelta nenä murskana ja niin edelleen - ja väsynyt, eikä heillä ollut edes kunnon aseita, kaikki olivat joko jääneet pois paetessa tai sitten jätetty tarkoituksella kätköpaikkaan. Eivät he olleet varautuneet tällaiseen, olivat vain aikoneet ripustaa rotan narunjatkeeksi ja painua pois. Ja sitten oli sekin, että paikalle ilmestyneet nyt eivät yksinkertaisesti tuntuneet siltä sortilta, jota olisi ainakaan tässä tilanteessa mahdollista pistää pinoon. Joukon johtaja tuijotteli - ainakin sillä silmällä, jonka vielä omasi - hetken vaiti miestä, arvioiden mahdollisuuksiaan. Sitten, selvästikin vastahakoisesti, tämä sylkäisi sivulle ja kääntyi ympäri. "Lähdetään, ei maksa vaivaa", tämä totesi kumppaneilleen, vilkaisten sitten rottaa. "Ja sinut hoidellaan myöhemmin." Uhkaus sai vastaukseksi vain tuijotusta. Joukon loput, jokainen enemmänkin selvää korstotyyppiä, näyttivät olevan hyvillään, etteivät itse joutuneet tekemään päätöstä, ja alkoivat sitten jokainen hiljaa talsia pois. Rotasta nämä kyllä aikoivat tehdä selvän, muttei nyt. Mutta jos tämä joskus ilmestyisi näkyviin, ei koetettaisi mitään näin hienoa - kurkku poikki ja se siitä. Niin nämä päättivät hiljaa itsekseen. Kneri puolestaan jäi tuijottamaan epäluuloisesti miestä ja tämän joukkoa.
|
|