|
Post by Rinco on May 31, 2007 23:11:00 GMT 3
Tristan sukelsi pilviin, tämä pyörähti leikkisästi pilviin, mutta irvisti tuntiesaan kivus siivissään, parempi hakeä se kovan onnen rial ja lähteä merelle, paikkaan josta heitä ei tavoittaisi, mutta iltapala piti silti syödä. Tristan päätti, se kurkkasi pilvistä, se oli ajautunut pilvipeitossa kaupungin ylle, jossa oli ruuhkaa, ihmiset hommasivat ostoksensa ja asiansa nopeasti että pääsisivät hyvillä mielin kotiinsa sateen suojaan. Tristan usko että hyvällä tuurilla rial hortoilisi niiden ihmisten mukana jossain täällä, suurehkossa kaupungissa. Tristan huolaisi, hän oli niin ylhäällä että häntä olisi voinut luulla samaten linnuksi, ellei olisi tarkasti katsonut olisi huomannut sen olevan lohikäärme, mutta tristan tiesi ettei kukaan kiinnittäisi häneen huomiota, ainakaan vielä. Tämä puikkelehti pilvien lomitse märkänä mutta melko pirteänä, kostea ilma ja sade sai hänet useinkin hyvälle tuulelle, mutta ukkonen, PHYI
Tristan ravisti päätään, tämä kaarteli kaupungin yllä etsien katseellaan matkaajaa, se tunnisti rialin melkein jo halusta, ja pääsi hieman vihille, Tristan hihitti, hän oli päätynyt jollekin kujalle, olipa hänellä huono hajuaisti. Tristan ei enää lentänyt taivaalla kuin lintu, se jäi kaartelemaan hetkeksi kuvan ylle lohikäärmemäisesti, se laskeutui hieman ja tuli yhä varmemmaaksi että rial oli siellä, mitä lähemmäs maata hän tuli sitä varmemmaksi hän tuli, tristan olisi ollut vielä plassa jos hän olisi laskeutunut ahtaalle kadulle, joten hän laskeutui niin hiljaa kuin koskaan pystyi erään talon katolle vanimaan ja odottamaan että ne jotka matkaajan olisivat vieneet, tulisivat ulos, mielellään rialin kanssa, vaikka se olikin melko epätodennäköistä. odottaahan sai silti.
|
|
|
Post by submarine on Jun 1, 2007 16:26:54 GMT 3
Nyrkki upposi vatsaan viimeisen kerran, vaikkei lyöjä itse sitä vielä tiennytkään. Kivunkin keskellä Meesloo hymyili, hänen kiintiönsä oli tullut täyteen. Vatsa murisi vihaisesti, suolet kiemurtelivat, koko ruumista syyhytti. Niin, tule vain, nosta jälleen kaulasta, purista oikein tiukasti! Juuri kuten hän ajatuksissaan käskikin, tuli mies taas kohti, tarttui kaulasta ja nosti ylös. Jotain muutakin nousi ylös, Meesloon sisällä, kulki pitkin kurkkua, nousi hiljalleen suuhun. Silmissään hän seurasi, kuinka nyrkki vetäytyi taakse.
Seuraavassa hetkessä lihassupistus pakotti jotakin suun kautta ulos, paljon jotakin. Näytti siltä, kuin hiirimäinen olento olisi äkkiä oksentanut verensekaista, mustaa, höyryävää lietettä. Se oli paksua kuin terva ja näytti jotenkin oudolta, kuin ei olisi käyttäytynyt aivan oikealla tavalla. Mies koetti astua taaksepäin, mutta aivan liian myöhään, tämän koko naama ja rintamus peittyivät aineeseen. Hetkessä huoneen täyttivät sihinä, kammottava haju ja kiljunta. Mies päästi hakattavastaan irti ja hoiperteli taaksepäin, kynsien ja repien itseään. Tämä kärysi, kuin olisi palanut. Ja tarkkaan ottaen tämä paloikin, hapossa.
Meesloo oli liikkeellä jo paljon ennen kuin mies kaatui vaienneena maahan, koko etupuoli luuhun asti syöpyneenä. Ehkä pakeneminen olisi ollut järkevämpää, mutta hän tarvitsi tavaroitaan, jotka oli levitelty sivupöydälle. Molemmat muista miehistä tuijottivat vielä järkytyksessä eteensä. Meesloo onnistui potkaisemaan toista koko vauhtinsa voimalla polveen, saaden tämän tipahtamaan parkaisten toisen varaan. Seuraava tuli armottaa päähän, ja sitten molempien nyrkkien moukari takaraivoon. Se sai tämän ainakin hetkeksi pois pelistä, mutta vielä oli toinen - eikä tämä enää ollut paikoillaan. Meesloo ehti juuri ja juuri kumartua heilahtavan jalan alitse. Tilanne ei ollut mitenkään erityisen hyvä.
|
|
|
Post by Rinco on Jun 1, 2007 22:24:30 GMT 3
Tristan kuuli vaimean parahduksen jostain talon uumenista, tämä laski päänsä kattoa vasten jotta kuulisi paremmin mitä sisällä tapahtui, ja kuinka oolakkaan, jotaikin tappelua, Tristan pudisti päätään huvittuneena, se liusui kivikaton reunalle vaanimaan seuravaa henkilöä joka astuisi ulos. Kulman takaa kuului määintää, lammas? tristan kohotti kulmiaan, talon takaa juoksi jonkin lainen lammas, sen turkki oli lyhyttä ja mustaa, Tristan lipaisi huuuliaan, se valmistautui hyppyyn ja heilautti häntäänsä katolla, suuri kivi tippui katolat, Tristan kirosi, lammas kasahti katolle ja näki suuren lohikäärmeen vaanivan siellä, Tristan irvisti ja vilkuti lampaalle joka loikki takaisin sinne mistä tulikin. Tristan kurkotti kaulansa katolat ja katsahti tummaa suurta ovea, tämä raapi kattoa ja yritti upotta kynsiään kiveen, jotta ei olisi liusunut niin paljoa.
Lohikäärme odotti toimintaa lähi aikoina, mutta kun sitä ei tullut tämä päätti jäädä vaanimaan seuraavaa tulijaa, ja kaivertaa tämän otsaan lohikäärmeen, ihan siltä varalta ettei kukaan vienyt tätä kunniaa häneltä, pieni poika juoksi sivukujalle, ja Tristan valmistautui, kynnet jättivät kiveen rannnut tämän loikatessa avuttoman lapsen kimppuun, Tristan läpsytteli sitä käpälillän, mutta tämä alkoi huutaa, pian olisi lapsen äitikin paikalla, tämä puraisi pojan kaulaan syvät haavat ja tämä lehahti veltoksi, Tristan otti kyntensä suurista leijonan käpälistään esiin, se antoi veren valua hänen turkilleen, miettien yltyisikö sade, tämä hymähti hieman ja jatkoi kaivertamista, siitä tuli hien, kunhan se arpeutuisi tai sen putsaisi, Tristan raahasi sen vähän matkan päähän ovesta, ei liian kauas, Tristan halusi että olisi näkemässä ensimmäisen ilmeen kuka ruumiin näkisi, olihan se aika komistus.
|
|
|
Post by submarine on Jun 1, 2007 23:30:18 GMT 3
Meesloo ei ollut ollenkaan varma, mitä olisi voinut tehdä. Jo tämä yksi mies piti häntä loitolla pituutensa ja nopeiden jalkojensa ansiosta, ja toinenkin saattaisi päästä ylös jossakin vaiheessa. Hän kumartui taas pois äkillisen sivupotkun tieltä, mutta ei kyennyt väistämään, kun jalka yhtäkkiä pyyhkäisikin takaisin. Se sai hänet hoipertelemaan ja näkökentän heilahtelemaan. Ja sitä seurasi luja polvi leukaan. Meesloo onnistui vain juuri ja juuri pysyttelemään pystyssä, muttei kauaa - seuraavassa hetkessä mies astuikin sitten lähemmäs ja tönäisi lujaa. Lattia otti vastaan vauhdilla.
Kaatuessaan hän kirosi. Mitään varusteita ei ollut käden ulottuvilla, ainakaan juuri nyt. Hänen täytyisi päästä jotenkin pois täältä, ja pian. Yllätyshyökkäys ei toiminut pitkään. Juuri ja juuri ajoissa hän pyörähti pois uuden potkun tieltä, kompuroi jaloilleen ja otti reilusti etäisyyttä. Ajattelematta edes hän kiskaisi samantien ovenkin auki ja ryntäsi ulos kujalle, mies vain hieman perässään. Tarvikkeet hän tulisi vielä hakemaan, mutta juuri nyt oli tärkeämpi saada tehtyä jotakin jahtaajalle...
|
|
|
Post by Rinco on Jun 2, 2007 19:57:22 GMT 3
Tristan kuuli oven avautuvan, tämä ei olut ehtinyt lentää kapealta kujalta takaisin katolle ja tämä seisoi lähes oven vieressä. "No mutta, tulithan viimein, odotin jo." Tristan hihkaisi matkaajan rynnätessä ovesta. Tristan laski päänsä matkaajan korkeudelle ja kutristi kulmiaan. "mikä hätänä." Tristanb kurkisti tämän taakse ja huokaisi, roteva mies juoksi ovesta ja, no, siinä sitä nyt oltiin. "Pelkäätkö kuolemaa?" Tristan kysyi mieheltä, tämän kasvot vääristyivät irvistykseen nähdessään lohikäärmeen. Tristan loikkasi lähemmäs ovea ja tönäisi matkaajan pois tieltään Tristan löi päänsä talon kattoon, tämä kiljaisi kovaa ja korkelta ja pysähtyi, tätä masensi, joka kerta kun hänelle tapahtui jotain, kohta johon se osui, oli otsa, veri vuosi kyllä jo valmiiksi päästä, mutta nyt vitä vuosi enemmänkin, hetken Tristan toivoi että hänellä olisi panssari niin kuin muilla oli, mutta olihan se tavallaan kiva olla turkillinen, joissain olosuhteissa.
Tristan istui pöllämystyneenä ovella, tämä näki jonkin moisia harhoja, pieniä lohikäärmeitä, suuria lohikäärmeitä, mustia ja vihreitä. Tämä yritti kysyä pieniltä lohikäärmeiltä jotain, mutta ne katsosivat, samoin pikkulinnut ja suuret lohikäärmeet. Tämä irvisti miehelle ja näytti valko punaisena hohtavan purukaluston. tristan yskäisi kipinöitä ja jatkoi siitä mihin oli jäänytkin. "et tosiaan vastannut kysymykseeni, pelkäätkö kuolemaa?"
|
|
|
Post by submarine on Jun 2, 2007 21:17:38 GMT 3
Meesloo vilkaisi äänen suuntaan, nähden lohikäärmeen. Hän ei ollut varma, olisiko pitänyt olla iloinen näkemästään vai ei. Helpotus se tietenkin oli, mutta hieman kyseenalainen sellainen. Tämä kun nyt ei näyttänyt olevan mikään maailman kykenevin yksilö, vaikka olikin valtava, kuolemaa uhkuva peto. Toki, olihan se osoittanut kykenevänsä melkoiseen hävitykseen, mutta kuitenkin... Kauaa ei asiaa kuitenkaan ehtinyt miettiä, kun mies jo ryntäsikin perään. Meesloo tajusi astua itsekin sivuun, sillä kohta tapahtuva tapaus ei varmaankaan olisi kaunis - tai roiskumaton. Mies näytti itsekin tietävän asian, ainakin ilmeestään päätellen.
Meesloo odotti näkevänsä, kuinka mies vähintään revittäisiin palasiksi, mutta saikin sitten kokea pienen yllätyksen. Kyseessä ei selvästi ollut myöskään kovakalloisin yksilö... Mies ei kuitenkaan näyttänyt huomaavan sitä, seisoi vain kauhuissaan paikoillaan ja tuijotti, kuin pieni typerä kaniini. Lohikäärmeen typerrys ei kuitenkaan kestänyt pitkään, ja pian tämä näki silmiensä edessä kaksi riviä valtavia hampaita. Pedon sanat näyttivät laukaisevan jonkin refleksin, yhtäkkiä mies vain kirkaisi ja lähti ravaamaan kujaa pitkin poispäin, huitoen ja huutaen mennessään. Meesloo ei tiennyt, uskoiko tämä itse hiukkaakaan pääsevänsä pakoon.
|
|
|
Post by Rinco on Jun 2, 2007 21:35:18 GMT 3
Tristan ponkaisi vauhtia maasta ja levitti siipensä, tämä oli lähtemässä miehen perään mutta muutti mieltään. Se sulki siipensä ennen katon rajaa ja käännähti rialin puoleen joka oli vähän matkan päässä. "uskon että niin sanottu velvollisuuteni auttaa sinua on päättynyt, voit tulla kyytiini ja vien sinut johonkin, mutta voin myös lähteä ja jättää sinut tänne sotilaiden ällötys kotiin, päätös on sinun." Tristan sanoi ja katseli kiiluvin silmin kujalle ja sylkäisi verta.
Tämä läpsäytti siipiään. vesi pesi veren pois, mutta ei läljiä jotka hän oli jättänyt, ensimmäistä kertaa hän oli pysähtynyt kaupunkiin, tämä katsahti pilviä, sade opisi kivikatoille ja valui maahan, tirstan aukaisi suunsa ja antoi veden valua hänen suuhunsa, hän tajusi silloin kuinka janoinen hän oli ollut. "eipä kyllä hyvää vettä ollut, kuravesikin on parempaa, satutko tietämään kuinka usein ihmiset pesevät heidän kattonsa, saisivat tehdä sen useammin." tristan murahti ja katsoi lapsen ruumista joka kastui veteen ja pesi veren hänen kasvoiltaan.
|
|
|
Post by submarine on Jun 2, 2007 22:24:04 GMT 3
Meesloo pohti hetkisen lohikäärmeen sanoja. Toisaalta nopea pako tuntui hyvältä idealta, mutta toisaalta, hänellä oli vielä tehtävää täällä. Piti kerätä varusteet, ottaa selvää, kuka oli tämän kaiken takana ja monta muutakin asiaa. Näytti siltä, että suunnitelmiin oli tullut yksinkertaisesti pikainen - vaikkakin hyvin tärkeä - muutos. "En usko, että kykenen tulemaan mukaasi", Meesloo totesi yksinkertaisesti pedolle. Jostain kauempaa kuului huutoja. Joku oli melkoisen varmasti huomannut lohikäärmeen palanneen, ja asiaa oltiin kaiketi hoitamassa uudelleen kuntoon. "Sinun tulisi kai mennä nyt", hän lisäsi, lähtien sitten itsekin kävelemään takaisin ovensuuhun. Sieltä olisi hyvä aloittaa kaikenlaisten johtolankojen kerääminen ja setviminen.
"Tuota noin, hyvää jatkoa", Meesloo totesi vielä viimeiseksi ovelta, sulkien sen perässään.
|
|
|
Post by Rinco on Jun 2, 2007 22:44:35 GMT 3
Tristan sulki silmansä ja oikoi siipensä valmiina lentoon. Se nosti päänsä ylväästi ja ponnisti vauhtia ilmaan, siivet hipoivat talojen seiniä, Tristan kohosi hitaasti ilmaan. tämä jäi seisomaan suuren talon katolle ja huikkaisi matkaajalle. "pysykööt miekkasi terävänä." Lohikäärme puhalsi savupilven taivaalle ja ponnsti katonreunasta vauhtia, hänen otteensa lipesi sekunnin murto osassa kivestä, Tristan tippui mätkähtäen maahan. "pitäisi varmastikin teroittaa kynnet." tämä sanoi ja katsahti kynsiään, jotak eivät olleet kovin hyvässä kunnossa. Tristan räpiköi pystyyn ja hymyili velmusti.Tämä lehahti lentoon ja katsoi taivaalta kujaa joka pienen ja pieneni, mitä ylemmäs hän , lensi. Sade pilvet tanssahtelivat Tristanin ympärillä, ja hän lensi kohti tuntematonta suuntaan jonne hän oli alun perinkin matkalla.
Trsitan näki suuren meren edessään, tämä lensi rannalle ja jäi odottamaan jotain houno onnista eläintä veden rajaan vatsa kurnien.
((taitaa olla loppu))
|
|