|
Post by submarine on May 30, 2007 14:29:06 GMT 3
Nyt, karistettuaan jahtaajansa, ratsastaja suuntasi hiljaa suoraan kaupunkia kohden. Selässä heiluva Meesloo oli taas selvinnyt niin paljon, että kykeni ihmettelemään, miten ei oikein pudonnut selästä mennessään. Ja samalla hänen mielessään oli hyvin ikäviä kuvia siitä, mikä odottaisi kaupungissa - punaisena hehkuvat raudat ja ruoskat ainakin, jos hänellä oli mitään kokemusta tämänsorttisista asioista. Oli pakko paeta heti, kun vain löytyisi jokin keino. Tämä oli mennyt jo aivan liian vaaralliseksi. Hevonen laukkasi eteenpäin, vauhti yhä tasaisen kovana. Nyt se ei enää koettanut minkäänlaisia harhautuksia, sillä jahtaajaa ei ilmeisesti ollut. Katsomalla näki heti, että suunta oli kohti kaupunkia.
|
|
|
Post by Rinco on May 30, 2007 15:38:01 GMT 3
Tristan vilkaisi ukkos pilviä ja vuoroin tietä, ratsastajasta ei näkynyt jälkeäkään. Tämä suunnisti päätä pahkaa kohti kaupunkia, suuntaan johon hän oli alun perinkin lähdössä. Tämä läpsytteli siipiään laiskasti ja haistoi sen ällöttävän hajun, Parfyymia ja verta. Se sai Tristaniin puhtia ja tämä halkoi hulvatusti ilmaa siivillään.
Hän käytti hyäkseen suuria ilmavirtauksia ja tuulen puuskia jotka toivat mustia pilviä kohti kaupunkia. Vaikka teillä ei näkynyt ketään hän pystyi kuvitella jo ratsastajan hevosineen laukkaavan soratietä kaupunkiin. Tristan tiesi että olisi lähes mahdotonta saada hevosta kiinni jos se kulkisi samaa tahtia kun Tristan oli heidän perässään, mahdotonta. Tämä pudisti hermostuneena päätään, kunnes näki kaukana jotain.
|
|
|
Post by submarine on May 30, 2007 16:26:03 GMT 3
Meesloo ei tiennyt, kauanko aikaa oikein oli mennyt, kun vauhti lopulta hidastui. Häilyvässä näkökentässä erottui kaupungin muuri, suuri ja mustanpuhuva. Edessä oli jonkinlainen pieni portti, kaiketi sivuovi. Jotain puhuttiinkin, mutta äänet eivät suostuneet pysymään tarpeeksi kauan, jotta niistä olisi ottanut selvää. Toinen puhuja näytti keskipituiselta mieheltä, jos silmiin oli mitään luottamista. Hetken keskustelun perästä oletettu mies tarrasi Meesloota vaatteista kiinni ja nosti ratsun selästä. Tämä lähti puoliksi taluttamaan ja puoliksi raahaamaan häntä kohti ovea, joka oli muuten tyhjillään. Ilmeisesti kyseessä oli jonkinlainen sisäänkäynti, joka oli joko unohdettu tai jota pidettiin kulkemattomana. Jalkojen alla maa vaihtui kiveen, eikä Meesloo yrityksestä huolimatta kyennyt millään pääsemään irti heikossa tilassaan. Kaupungissa jälleen, juuri sieltä josta hän oli yrittänyt paeta...
|
|
|
Post by Rinco on May 30, 2007 19:47:41 GMT 3
Lohikäärme ponnisti vauhtia ilmassa ja siristi silmiään, se katsoi kun ratsastaja pysähtyi jonkinlaisen sivuoven eteen ja matkaaja nostettiin kuin perunasäkki hevosen selästä. Tristan lensi kaupungin ylle ja katsoi kun rialia aletiin rahdata ovesta, Tristan hyökkäsi, se oli väsynyt ja äreä, mutta piti matkaajasta, niin ärsyttävä kun hän olikin.
Tristan aloitti syöksyn, siivet tiukasti kiinni kylvissä ja silmät vihasesti kiiluen, hän ei aikonut tehdä samaa virhettä kun viimeksi ja pudistella päätään, hänet oli huomattu, onneksi kellään ei ollut vielä miekkoja esillä, vielä. Tristan tavoitti maata ja oli enää kolmen metrin päässä, tämä irvisti ja avasi sylinsä Rialia raahaavalle miehelle. ja sanoi; "tervetuloa kuolemaan, tänään otetaan vastaan kaikki halukkaat" Tämä hihitti ja sulki silmänsä.
Bläts.
|
|
|
Post by submarine on May 30, 2007 20:20:01 GMT 3
Lohikäärmeen ilmaantuminen aiheutti, sanalla sanoen, kaaosta. Mies ehti tuskin tajutakaan mitään, ennen kuin tästä tuli verinen läntti, mutta moni muu kylläkin. Seuraukset olivat sekalaiset, muutama tarttui miekkaan, moni muu ryntäsi pakoon. Pari onnetonta jäi jopa paikoilleen, aivot lukossa, tietämättä mitä oikein pitäisi tehdä. Meesloo puolestaan mätkähti katuun, saamatta vielä minkäänlaista puhtia ruumiiseensa. Tämä oli kai parannus entisestä, mutta hän ei oikein uskaltanut edes arvailla vielä, mitä lohikäärme hänelle tekisi.
Samaan aikaan ratsastaja oli taas tulossa kohti, miekka kädessä. Nyt tämän tahti ei ollut aivan yhtä rauhallinen. Miekka ei enää osoittanut maahan, vaan se oli valmiina tappamaan koska tahansa. Nyt tämä oli selvästikin tosissaan, valmiina tappamaan heti, ilman puheita.
|
|
|
Post by Rinco on May 30, 2007 20:36:50 GMT 3
Tristan irvisti, sen kynnet valuivat verta, tämä katsoi jäätävästi ratsastajaa jonka miekka osoitti taivaisiin, Tristan nosti päätään halveksivasti. Tämä ryntäsi Rialin luo. Pidä kiirettä typerys, etköhän ole aiheuttanut jo tarpeeksi vahinkoa." Tristan ärähti, tämä huiski miehiä hännällään ja näykki uhkaavasti ilmaa, kaikki näyttivät pelokkailta, paitsi yksi. Ratsastaja, se sai tristanin värähtämään, tämä odotti jotain mitä ei tullut ja hyppäsi makaavan rialin ylle ja otti sen jälleen suuriin käpäliinsä, tämä ei päässyt heti ilmaan, ja joku tökkäisi häntä kylkeen, pieni naarmu, mutta se ei tuntunut kivalta, Tristan päästi rialista nopeasti ja puraisi miehen kättä, tämä karjui ja päästi miekastaan irti. Tristan huitaisi suurilla käpälillään miestä kasvoille ja kääntyi, se katsoi jokaista kiiluvin silmin, ja vilkaisi ratsastajaa, lohikäärme irvisti, mutta huomatessaan että oli joutunut kauas matkaajasta, tämä säikähti, tie oli tukittu, väsymys painoi, oli paras nousta ilmaan, Tristan läpsytteli siipiään ja ponkaisi vauhtia maasta, hän hojui hetken kunnes pääsitasa painoon, Tristan syöksähti korkealta ilmasta kohti matkaajaa.
|
|
|
Post by submarine on May 30, 2007 21:11:14 GMT 3
Meesloo olisi ollut reilusti tyytyväisempi kaikkeen, jos olisi omannut jonkinlaista hallintaa edes itseensä. Ruumis ei vieläkään suostunut liikkumaan kunnolla, raajat korkeintaan värähtelivät ja tärisivät kun hän koetti liikuttaa niitä. Pääkään ei halunnut kääntyä. Silmät sentään liikkuivat, mutta ei se suuri ilo ollut. Tällä hetkellä näkökentässä oli runnotut kasvot, sen miehen joka oli kuollut ensiksi. Eikä toisesta puolesta ollut tietoakaan, hän ei nähnyt mitään sieltä. Lohikäärme tuntui tekevän, ottavan äkisti etäisyyttä ja huutavan sanoja, joista ei metelissä ja sekaisuudessa saanut selvää. Äkkiä jokin muu ilmestyi silmien eteen, niin lähelle että vei hetken sijoittaa se mihinkään. Ratsastajan teräkseen verhottu jalka.
Kun lohikäärme syöksyi kohti Meesloota, loikkasi ratsastaja velton ruumiin ylle, leveässä haara-asennossa. Vasemmassa kädessään tällä oli miekka ja oikeassa keihäs, jonka joku oli sekasorrossa tiputtanut. Se ei ollut mitenkään erityisen hyvälaatuinen tai edes täysin suora, mutta kohdekin oli lähellä. Ponnistaen olan takaa tämä heitti sen, singoten aseen teräksinen kärki edellä suoraan lohikäärmettä kohti.
|
|
|
Post by Rinco on May 31, 2007 13:44:10 GMT 3
Tristan ulvahti, veri valui hänen siivestään, höyhenet värjäytyivät veren punaan, Tristan katsoi murhaavasti ratsastajaan, se silmät vällkyivät vihasta ja tuskasta, mikä tuli siivestä, keihäs oli mennyt siiven läpi, Tristan katsoi matkajaa, miksei se käyttämyt magiaa, tai tehnyt mitään, jos se olisi iskenyt kaikki olisi ollut hyvin, mutta kipu vääristi ajatukset, se peruutti, olisi ollut parempi jos hän olisi lähtenyt, mutta nuori ja jääräpäinen lohikäärme jäi, se kierisi kehää, etsien heikkoa kohtaa tai paikkaa josta se pystyisi hyökätä, mutta yksin? ei se olisi onnistunut,Tristan rukoili että rial nousisi ja taistelisi, kaksin olisi helpompi. Kun tämä ei noussut Tristan huokaisi, tämä levitti kipeän siipensä ja lopetti häntänsä heiluttelun. kannattiko antautuminen?
|
|
|
Post by submarine on May 31, 2007 14:51:29 GMT 3
Lohikäärmeen äkkiä kokema vamma tuntui rohkaisevan sekasortoisia ihmisiä. Moni muukin rupesi pikaisesti haalimaan jousia tai heittokeihäitä. Luonnollisesti kaukaa hyökkääminen tuntui paremmalta ajatukselta. Pian ensimmäiset nuolet kiisivätkin jo ilman halki, vaikkakin lohikäärmeen liikkuessa ja tähtäyksen ollessa huono suurin osa ei osunut lähellekään. Se oli kuitenkin merkki lisäongelmista. Ennemmin tai myöhemmin ilma olisi sakeana kaikenlaisista heittoaseista. Ratsastaja seisoi yhä samalla paikalla, Meesloon yllä, miekka nyt oikeassa kädessään, Tämä näytti vain seuraavaan katseellaan lentävää petoa, ei mitään muuta. Ja Meesloo oli taas joutumassa enemmän ja enemmän hajun valtaan, jo peräti kolmannen kerran. Tilanne ei näyttänyt mitenkään hyvältä.
|
|
|
Post by Rinco on May 31, 2007 16:50:04 GMT 3
Tristan rutisti kulmiaan, kipu yltyi siivessä. Tämä katsoi huolestuneena kun ihmiset alkoivat etsiä sopivia aseita, kuten kiviä, jousia ja keihäitä. Ratsastaja seisoi matkaajan vieressä, Tristan katsoi avuttomana kun rial makasi maassa, hän totesi että oli parempi nousta korkeammalle, nuolten ja keihäiden ulottumattomiin. Tristan räpytteli ilmassa ja pääsi hitusen korkeammalle. jokainen siiven isku teki kipeää, mutta niin teki myös nuolet jos ne osuisivat.
Tristan ulvahti, nuoli tunkeutui hänen raajaansa, tämä menetti korkeutta, ja päätti lentää kauemmas. Meteli jota he olivat pitäneet oli kuulunut muurien sisäpuolelle, ja ihmisiä oli tullut lisää, sotilaita, joilla oli hopeiset hieman ruostuneet haarniskat, jollain oli varsijousi, se säikäytti Tristanin, se halkoi ilmaa siivillään yhä nopeammin ja nopeammin, varsijousi oli pelottava ase, se lensi pitemmälle ja läpäisi panssarinkin käden käänteessä. Tristan ei erottanut enää matkaajaa, mihinköhän se meni?Tristan mietti, se lensi yhä kauemmas ja kauemmas kunnes oli melkein metsän yllä, turvassa.
|
|
|
Post by submarine on May 31, 2007 18:36:38 GMT 3
Meesloon mieli vajosi maihin muutaman asteen, kun lohikäärme ajettiin pakosalle. Syy oli kyllä ymmärrettävä, puolutus oli yksinkertaisesti liian kova ja moninainen, mutta siltikin pettymys oli suuri. Hän oli elätellyt toivoa päästä pakoon, vaikka nuolia selässään mutta pakoon kuitenkin. Mutta ei, lohikäärmettä pommitettiin joka suunnalta kaikella irti lähtevällä, aina kivistä nuoliin. Ja sitten paikalle saapui vielä jonkinlaisia ritareitakin, ilmeisesti hälyn ja näköhavaintojen hälyyttämänä. Nämä jäivät partioimaan vielä silloinkin, kun peto oli jo kadonnut jonnekin.
Taas tarttui joku häneen, tällä kertaa jokin toinen mies. Ja taas häntä raahattiin jonnekin, josta hänellä oli pahat epäilykset. Yksi hyvä puoli sentään oli, että ratsastaja ei vaikuttanut tulevan mukaan. Ehkäpä tämä jäi vahtimaan, josko lohikäärme palaisi? Meesloo kylläkin arvaili, että jos se vielä jotakin yrittäisi, ei hyökkäys tapahtuisi ainakaan tästä suunnasta. Sehän oli täynnä vartijoita, valmiina rei'ittämään pedon kun ensimmäinen höyhen näkyisi.
|
|
|
Post by Rinco on May 31, 2007 20:56:42 GMT 3
Tristan laskeutui pienelle aukealle metsään, se seisoi täristen hetken, kuin miettien jotain.Tämä irvisti ja sulki silmänsä, se käänsi päänsä ja katsoi siipiään, nuolet olivat rei´ittäneet ne verille ja ne vapisivat hulvattomasti, tämä tarttui hampaillaan ensimmäiseen nuoleen ja repäisi sen irti. tämä irroitti yksi toisensa jälkeen nuolia, kunnes katsoi takajalkansa, yksi ainoa nuoli, varsijousen nuoli, se oli uppoutunut syvälle hänen lihaansa, tämä ujutti sitä varovasti pitkän aikaa pois, jännittyneenä. Tristan huokaisi ja läpsytti siipiään, se sattui, mutta antakoot sattua.
Ukkonen jyrähti taivaalla, pilvien turvin hän aikoi lähteä sitten liikkeelle, mutta nyt hän odotti että vären vuoto tyrehtyisi ja haavoihin tulisi jonkin moiset ruvet. Tristan kierähti maahan ja sulki silmänsä.
|
|
|
Post by submarine on May 31, 2007 21:45:53 GMT 3
Hiljalleen Meesloon pää alkoi selvitä, koska ratsastajaa ei enää näkynyt missään. Mies, joka häntä raahasi, oli lihaksikas, lyhyehkö ja näytti lujalta. Ei olisi varmaankaan kovin kannattavaa yrittää pyristellä vielä irti, sillä se tuskin tulisi onnistumaan. Oli parempi mennä vain mukana. Vielä. Ympärillä ihmiset, ne jotka eivät olleet liian järkyttyneitä lohikäärmeestä, osoittivat selvästi kiinnostusta, mutta yksi ainoa mulkaisu mieheltä riitti kääntämään katseet pois. Tämä oli joko vaikutusvaltainen, vaarallinen tai molempia.
Tie vei jollekin kujalle, jossa odotti toinen mies. Tämä näytti laihalta, jäntevältä ja yksinkertaisesti epäilyttävältä. Ilman minkäänlaista sananvaihtoa tämä johdatti toisen pidemmälle, jonkin oven luokse. Täällä, niin Meesloo uskoi, olisi kaiketi matkan pää. No, täytyi vain odottaa, mitä tuleman piti...
|
|
|
Post by Rinco on May 31, 2007 22:06:26 GMT 3
tristan heräsi, omatunto pisteli sitä, se oli nukkunut tuskin tuntiakaan, tämä murahti ja nousi ylös, veri valui tietysitä paikoin yhä, mutta niistä välittämättä Tristan nousi ilmaan, vettä oli alkanut tihkuttaa hieman, Tristanin vatsa oli tyhjä ja tämä päätti käydä veroittamassa illalla maatilan lampaita. Tristan lehahti lentoon, se lensi hiljakseen väsyneenä kohti kaupunkia, se ei tiennyt missä matkaaja oli ja etsimisessä voisi kestää pitemmänkin aikaa ellei tämä ymmärtäisi tulla itse näkyville, sillä Tristanan ei pääsisi talojen sisälle, ei ainakaan helposti, tämä pudisti päätään, jäsenet olivat jäykät ja kipeät, siivet rikkinäiset mutta tpoimivat joten kuten.
Kaupungin kirkon tornit näkyivät muurien takaa, jonkin moinen vakila ja linnake, Tristan rypisti kulmiaan toivoen että rialia ei vietäisi sinne.
|
|
|
Post by submarine on May 31, 2007 22:20:23 GMT 3
Meesloolla ei mennyt mitenkään hyvin. Tai oikeastaan, tämän voinnista kertoi hyvin nyrkki, joka iski rusahtaen vasten leukaa, heittäen hänet jaloiltaan. Kyseessä ei ollut mikään vankila, vaan jokin pirun kellari jossakin kujalla. Ja kaksikolla oli kolmaskin mukanaan, oli ollut jo valmiina odottamassa. Tämä oli vielä ensimmäistäkin lihaksikkaampi, ja käytti sitä häpeilemättä hyväkseen runnoessaan häntä. Meesloo ei saanut montakaan hetkeä levätä kylmällä kivilattialla, kun taas oltiin nostamassa kaulasta. Sitä seurasi uusi isku, tällä kertaa vatsaan. Mutta hän ei huutanut. Ei vielä.
Oikeastaan Meesloo odotti, odotti sitä hetkeä kun kipu olisi kerääntynyt tarpeeksi. Tätä menoa siihen ei tosin menisi kauaa. Ja sitten, sitten saisi tämä köriläs nähdä, mitä kipu oli. Mutta siihen asti häntä hakattiin...
|
|