|
Post by spyrre on Feb 15, 2006 18:01:38 GMT 3
*Hiljaisuutta keski jonkin aikaa, vain sateen ropistessa ympärillä, kunnes pikkulintu tuntui kyllästyvän ja rikkovan puhumattomuuden. Spyro katsahti kulmakarvojaan rypistäen ilkeäksi heittäytyneen linnun suuntaan, vaikka tavallaan oli helpottunut että joku oli rikkonut epämukavan mykkäkoulun. Se harkitsi hetken kissan päästämistä hätyyttämään tirpanpirulaista (ei tosissaan, kylläkään) ja sai kissan suunnalta närkästyneen naukaisun kuin tuo olisi arvannut mitä Spyron purppuraisessa pääkopassa liikkui. Kissalla ei ollut pienintäkään aikomusta liikkua pienestä sateensuojastaan yhtään minnekään jos se hänestä itsestään riippui, vaikka purppurapään käsivarsia alkoikin hiljakseen puuduttaa otuksen pitely. Se tosin ei valittanut asiasta, vaan suuntasi huomionsa mustan yksisarvisen suuntaan.*
"Ahh... ai." *Nuorukainen näytti aavistuksen nolostuneelta aiemmista moitteistaan kuullessaan D´Allanin selityksen, ja laski vuorostaan hetkeksi katseensa tarkastelemaan kuraisia kengän kärkiään. Epäilemättä se olisi jälleen raaputtanut takaraivoaan tapansa mukaan, ellei se olisi tarvinnut molempia käsiään kissan ja viitanliepeiden pitelemiseen. Pahus, sarvekas ei ollut sittenkään ehtinyt aivan ajoissa pakoon romahtavasta tallista, kuten hän oli pelännytkin... Kauaa se ei kuitenkaan jaksanut moista, vaan nosti taas katseensa. No, onneksi D´Allan näytti nyt olevan kuitenkin kunnossa. Se ei ymmärtänyt miten eikä yksisarvinen ilmeisesti osannut selittää asiaa kunnolla, mutta oliko tuolla loppujenlopuksi niin väliksi.*
"Onko sinulla aavistustakaan mistä tuo huono onni oikein johtuu?" *Spyro kysyi, arvellen yksisarvisen sanojen merkitsevän kylän tapahtumia sekä niitä muitakin välikohtauksia mistä tuo mainitsi aikaisemmin. Jos moiseen olisi joku syy, ehkä ongelmaan olisi olemassa jonkinasteinen ratkaisukin. Sekin alkoi tuntea olonsa hiukan surkeaksi D´Allanin alakulon vaikutuksesta.
Tosin, asiaan saattoi jollakin tapaa vaikuttaa sekin seikka, että hän seisoi käytännössä vettävaluvana keskellä sadetta. Hupun alta kuului aivastus, nuorukaisen katsahtaessa sitten itsekseen kirouksen jupisten ympärilleen toivoen saavansa silmiinsä jotakin sateensuojan tapaista.*
|
|
|
Post by dallan on Feb 16, 2006 2:53:57 GMT 3
"Pian tuo kylä tulee palamaan ilmiliekeissä pois ja jokainen sen asukkaista menehtyy mukaan lukien ne turvaan talutetut hevoset. Aamulla taas jokainen ihminen ja hevonen herää uuteen aamuun eikä muista mitään tulipaloista, yksisarvisista tai muusta sellaisesta aivan kuin mitään tuollaista ei olisi tapahtunut." *Yksisarvinen katseli yhä kylän suuntaan. Siellä päin näytti ihan rauhalliselta eikä tulipalosta ollut merkkiäkään ja tuskin tulisi koko päivänä olemaankaan.*
"Tämä kuulostaa sinusta varmaan järjettömältä ja varmaan ajattelet, ettei niin voi käydä. Sinun maailmassasi niin ei onneksi käykään, vaan kylän asukkaat saavat pitää kultansa ja muistonsa minusta sekä henkensä. Minun maailmani taas on tuolla tavalla järjetön. Maailmani viskoo kiviä taivaalta päälleni ja avaa kuiluja kulkutielleni. Luonto tässä sinun maailmassasi tekee minulle myös niin. Luonto ei nähtävästi pidä mustasta yksisarvisesta. En osaa antaa tälle sen parempaa selitystä."
*Yksisarvinen ei katsonut enää suoraan kohti kylään. Sen täytyi hieman siristää silmiään katsoessaan sinne päin aivan kuin rakennelman kirkkaus olisi häikäissyt liikaa sen silmiä. Ei siellä mikään palanut, mutta ilmeisesti yksisarvinen itse näki kylän tapahtumat omalla järjettömän tuntuisella tavallaan.*
"Meidän pitäisi etsiä sinulle koti. Ei tunnu hyvältä ajatukselta jättää sinua tänne sateiseen luontoon palelemaan." *Osasi yksisarvinen siis nähtävästi jotain selkokielistäkin sanoa. Ainakin se tuntui olevan jo kovin lähtemässä toteuttamaan tätä ajatusta.*
|
|
|
Post by spyrre on Feb 16, 2006 15:23:38 GMT 3
*Ruskeiden silmien katse palasi maiseman ihailusta takaisin yksisarviseen sekä vielä horisontissa tummana silhuettina siintävään kylään. Nuorukainen näytti taas olevan hiukan hämillään, eikä ollut varma miten suhtautua D´Allanin sanoihin. Itsehän hän oli kysynyt mahdollista selitystä, mutta vastaus oli ollut sitä luokkaa, ettei hän ymmärtänyt tuosta paljoakaan... Yksisarvinen tuntui puhuvan jälleen arvoituksellisesti ja viljeli pessimismiä sekä ristiriitaisuuksia, joka sai Spyron pään hiukan sekaisin. Sarvekas ei tainnut tarkoittaa puheitaan aivan kirjaimellisesti, eihän? Ehkä kyse oli jälleen jostakin omituisesta sanavalinnasta, taikka symbolismista. Eihän kylä voinut palaa kaikkine asukkaineen hengiltä niin että kaikki heräisivät seuraavana aamuna niin kuin mitään ei olisi tapahtunut?Ja mikä oli tuo toinen "maailma", mistä D`Allan puhui?*
"Onneksi nyt sataa sitten... ehkä se ei pala, kun on niin märkää." *Spyro ehdotti varovasti hetken pohdittuaan, vaikka ei tosin voinut olla harhautumatta pohtimaan mikä onnettomuus kylässä oli tapahtunut juuri ennen kuin lintu oli ilmestynyt. Äh, tuskin asialla oli mitään tekemistä minkään kanssa.....* "Ja ei kai se voi väristä johtua, olithan sinä valkoinen aikaisemmin.. On kai sitä kummallisempiakin otuksia olemassa kuin musta ...er, yksisarvinen" *hän jatkoi sitten nyökäyttäen päätään varmemmaksi vakuudeksi, käyttäen sanaa, jota D´Allan oli juuri käyttänyt itsestään. Itseasiassa tarkemmin ajatellen, Spyro oli tainnut kuulla nimityksen mainittavan aikaisemmikin, mutta siitä oli melkoisen kauan kun hän oli viimeksi istunut lämpimässä takan ääressä kuuntelemassa matkalaisten tarinoita. Eipä hän ollut silloin arvannut joutuvansa joskus nenäkkäin jutussa mainitun myyttisen eläimen kanssa... mitähän kaikkea niistä olikaan kerrottu?
D´Allanin seuraavat sanat saivat purppurapään yllättymään aavistuksen (kai se ei ollut olettanut yksisarvisen olevan tosissaan lupaillessaan jotakin tuollaista) ja muistamaan jälleen vuodenaikojen liikkuvan eteenpäin, halusi hän sitä tai ei. Se aivasti uudestaan, hymyillen sitten kiitollisena.* "...no, minun tosiaan TARVITSISI lötää jotain ennen kuin ilmat kylmenee tämän pahemmin... Kiitos." *Se tunsi olonsa jälleen hiukan syylliseksi sen tähden, että ei ollut äkännyt kultakimpaleita kivenmurikassa niin että olisi voinut hankkia D´Allanille tuon haluaman korun. Pahus sentään, jos hän joskus vielä onnistuisi pääsemään eroon tästä typerästä rääpelehahmosta, hän lentäisi kotiin ja toisi yksisarviselle vaikka muutaman useammankin helyn, jos ne vielä olisivat siellä.
Ajatus johti toiseen, ja sai Spyron pohtimaan varmaan ensimmäistä kertaa tosissaan aavistuksen huolestuneena tulevaa kylmää kautta. Talvesta tulisi varmasti vaikeampi kuin yhdestäkään tähän mennessä... Se katsahti ylös pilviselle taivaalle, onnistuen saamaan muutaman raskaan sadepisaran ilkeästi naamalleen.* "...eikö meidän pitäisi odottaa sateen loppumista?" *Se kysyi sitten. Hän havaitsi alkaneensa hiljakseen palella varsin ilkeästi. Pahus. Kuinka hän vihasikaan kylmää.*
|
|
|
Post by dallan on Feb 17, 2006 0:30:16 GMT 3
(Mainitsin kyllä jokin aika sitten, että sade olisi jo lakannut, mutta sovitaan vaikka yksinkertaisuuden vuoksi, ettei se olekaan.)
*Kuin toivomuksesta sade lakkasi melkein siihen paikkaan, kun Spyrre ehdotti sen loppumisen odottelua.* "Nyt meidän on varmaan mukavempaa liikkua." *Yksisarvinen sanoi katsellen yhä kylän suuntaan. Itse se ei kuitenkaan vielä siirtynyt yhtään minnekään, vaan katseli vain kylän suuntaan silmät vain puolittain avoinna.* "Ja olet oikeassa, ei kylä pala siellä missä se on kovin märkä. Ei se ainakaan palaessaan palaisi suoraan minun aikaansaannokseni vuoksi. Anteeksi, että puhun näin vaikeita, en vain itse ymmärrä mistä näissä asioissa on kyse ja vielä huonompi olen niitä selittämään."
*Sitten yksisarvinen käänsi ruumistaan niin, että sen pää osoitti täsmälleen päinvastaiseen suuntaan kylästä. Se heilutteli häntäänsä hieman ja liikutteli korviaan luodakseen itselleen jotain tekemistä.*
"Minä en vain kuulu tänne maailmaan. Maailma ei pidä siitä, että olen paikassa, jossa minua ei pitäisi olla. Lopulta tuleekin käymään niin, että en ole täällä enää, vaan pysyn siellä, missä on todellinen kotini ja ainottakaan olentoa ei enää ole, jotka minut muistaisivat. Maailma kantaa silloin mukanaan vain minun vaikutustani siihen ilman, että minulla on sinne mitään pääsyä." *Eläin oli pari sekuntia hiljaa.* "Maailmanne on vain niin kovin valikoiva paikka."
*Yksisarvinen katseli ympärilleen miettien minne suuntaan tästä pitäisi lähteä. Todellisuudessa sillä ei ollut vielä aavistustakaan siitä, mitä voisi pojan hyväksi tehdä, mutta oli aikeissa yrittää saada jotakin aikaiseksi. Tämä tarina tulisi sitten kertomaan tuliko tuosta toiveesta koskaan todellista.*
"Lähdetäänkö sitten? Tämän näköisenä minusta ei ole menemään tapaamaan muita ihmisiä, mutta yritetään saada tämä asia onnellisesti loppuun." *Yksisarvinen vilkaisi taivaalle. Tummat pilvet vain näyttivät peittävän sen peittivän sen.* "Jos vain tietäisin, mitä voisin hyväksesi tehdä, niin kykyjeni mukaan yrittäisin."
|
|
|
Post by spyrre on Feb 17, 2006 23:10:06 GMT 3
((Mainitsitko? Sitten olen vain autuaasti mennyt ja missannut sen täysin... Pahoittelemme sekaannusta.))
*Spyro käänsi katseensa takaisin taivaalle huomatessaan sateen pienenevän nopeasti pelkäksi tihkuksi ja katoavan sitten kokonaan juuri, kun hän oli mennyt marisemaan jotakin märästä säästä. Eeeh? Aikamoinen sattuma. ...ellei sitten yksisarvisella ollut jotakin tekemistä asian kanssa? Nuorukainen vilkaisi D´Allania ihmeissään, mutta kohautti sitten olkapäitään tuntien olonsa hiukan tyytyväisemmäksi. Ainakaan hän ei kastuisi enää tämän enempää, vaikka ilma hiukan viileä olikin. No, mitä sitä pienistä marisemaan.
Se kuunteli pää hiukan kallellaan D´Allanin puhetta mitään kuitenkaan sanomatta tai kommentoimatta, vaikka nyökkäsikin hiukan myötätuntoisena loppua kohden. Ehkä se ei tiennyt mitä sanoa, tuskin hän kuitenkaan osaisi tuoda ilmoille mitään hyödyllistä tai edes lohduttavaa, eihän hän ollut edes varma ymmärsikö kaikkea mitä tuo sanoi. Kaikesta päätellen yksisarvisenkaan elämä ei ollut siitä kaikkein helpoimmasta päästä... tai no, olihan tuosta nähty viitteitä jo kylässäkin. Se harhautui hetkeksi pohtimaan miltä mahtaisi tuntua, jos pystyisi vain näkemään maailman ympärillään, olematta kuitenkaan oikeasti "olemassa". Ajatus ei ollut kovin mukava.
Pian Spyro havahtui katselemaan ympärilleen hiukan tarkemmin ja nyökkäämään uudestaan kun puhe siirtyi hiukan konkreettisempiin aiheisiin.* "Ahh, ai niin." *Se haravoi hetkisen maisemaa katseellaan, jääden sitten silmäilemään laajaa havumetsää, joka levittäytyi kauempana kylästä. Hänen edellinen asuinpaikkansa sijaitsi jossakin tuolla, kauempana ja eri suunnassa vain, ehkä ryteiköstä löytyisi jotakin tähänkin tilanteeseen sopivaa.* "En ole aivan varma itsekään vielä mitä etsisin... korkeat kalliot ei taida enää tulla kysymykseenkään." *Nuorukainen vastasi hiukan epäröivään äänensävyyn yrittäen harkita mielessään parasta mahdollista vaihtoehtoa.* "Ihmisten ilmoille ei kyllä tarvitse mennä enää, parempi olisi, jos niitä ei olisi missään kovin lähellä... Tosin kovin moni metsästäjä ei välttämättä tajuaisi alkaa etsiäkään kylän läheltä. Jos silmäilisi kuitenkin hiukan ympärilleen, jos tuolta metsästä löytyisi jotain... Ehkä suojaisa maanalainen luola, vaikka."
*Purppurapää mutristi hiukan suutaan miettivänä, laskien kissan otuksen vastalauseista huolimatta takaisin maan kamaralle, vilkaisten sitten kysyvästi D´Allania, ollen hiukan kahden vaiheilla siitä, mitä olento oli sanomallaan tarkoittanut. Se epäili yksisarvisen tarkoittavan viimeisellä lauseellaan olevansa vain lähinnä halukas auttamaan, mutta toisaalta.... olihan se aikaisemmin muuttunut näkymättömäksi, aivan eri näköiseksi, parantanut murskaantuneet raajansa sekä ilmeisesti lopettanut sateen. Mihin kaikkeen muuhun D´Allan pystyi?* "...ellei sinulla ole jotain ehdotuksia?" *Se kysyi sitten, hiukan epävarmana, ennen kuin lähti liikkeelle suojaavia puita kasvavan metsän suuntaan.*
|
|
|
Post by dallan on Feb 20, 2006 19:49:47 GMT 3
"Ei minulla mitään ideoita ole. Itselleni minusta on tekemään asioita, mutta valitettavasti en saa niitä vaivatta aikaiseksi muille." *Yksisarvinen asteli nopeasti pojan perään. Vuorostaan se ei oikein ymmärtänyt, mitä poika oli oikein tekemistä.* "Toivoisin silti, ettei teidän tarvitsisi elää elämäänne luolassa. Luulisi nyt, että sinulle löytyisi majapaikka ihmisten keskuudesta eikä sinun tarvitsisi elää heistä erillään."
*Yksisarvinen ei nyt ymmärtänyt, miten tuon ikäinen poika olisi kykenevä selviytymään yksikseen ihmisistä erillään. Ilmeisesti hän oli tehnyt sitä aikaisemminkin ainakin jos puhui totta tarinoissaan, joissa ilmeni jotain hänen vanhasta asuinpaikastaan. Silti tuo kaikki tuntui niin kummalliselta. Oliko tässä jotain mitä yksisarvinen ei nyt tiennyt? Eläimen uteliaisuus tämän kysymyksen vastausta kohtaan oli herännyt, mutta se ei silti uskaltanut kysyä asiasta suoraan.*
|
|
|
Post by spyrre on Feb 20, 2006 20:06:23 GMT 3
*Spyro nyökkäsi yksisarviselle, olematta kuitenkaan oikeastaan varsinaisesti pettynyt siitä, että D´Allan ei osannut taikoa tyhjästä täydellistä luolastoa keskelle peltoa. Nyt se tunsi olevansa likimain jopa perillä senhetkisestä tilanteesta, ja tuntui hyvältä olla joku edes suhteellisen selkeä päämäärä sekavan hortoilun sijaan.*
"Eeh?" *Nuorukainen katsahti yksisarvista hiukan kummeksuvasti olkapäänsä ylitse tuon seuraavan ehdotuksen kuullessaan, hidastaen hiukan vauhtiaan, vaikka jatkoikin kuitenkin edelleen kohden päämääräkseen valitsemaansa metsää.* "En usko, että se olisi välttämättä hyvä idea. Vaikka jonkun asuinpaikan jostakin kylästä saisinkin, niin olisi aina vaarana että joku tajuaisi mikä niiden seassa asustelee. ...no, kaikki eivät välttämättä välitä, mutta jotkut...niinkuin äskenkin näit." *Se totesi olkapäitään kohauttaen (viitaten selvästi äskeiseen kylässä tapahtuneeseen välikohtauksen), selittämättä kuitenkaan mitään sen ihmeempiä. Aivan kuin se olisi olettanut D´Allanin tietävän jotakin, mitä tuo ei ilmeisesti ollutkaan äkännyt. Tai jos se valehteli niistä asioista mitä menneisyydestään oli lipsautellut, ainakin se teki sen varsin vakuuttavasti, mitä nyt jotkut asiat saattoivat tuntuakin varsin oudoilta kuulijan korviin. Kissa tassutti tyytymättömänä purppurapään perässä nostellen tassujaan huvittavan näköisesti korkealle märässä ruohikossa kuin yrittäen näin estää jalkojaan kastumasta enempää, ja loi kaksikkoon moittivia katseita.*
|
|
|
Post by dallan on Feb 20, 2006 20:31:31 GMT 3
*Yksisarvinen katsahti nuorukaista kysyvästi. Ihmispojalta tuo näytti, mutta ei se silmä välehtelisi ensimmäistä kertaa.* "Toki ainakin omaa toimintaani helpottaisi se, että tietäisin minkälaista majapaikkaa teidän kaltaisenne olento itselleen hakee, jos kerran todella on niin, ettette koe kuuluvanne ihmisten keskelle." *Pojasta ei aistien perusteella ottanut selville syitä, minkä vuoksi sen majapaikan olisi hyvä olla ihmisasumuksesta poikkeava, mutta ehkä nuo syyt se selviäisivät vielä jonkin ajan päästä jotakin toista kautta.*
|
|
|
Post by spyrre on Feb 20, 2006 20:54:13 GMT 3
*Spyro kummeksui hiukan D´Allanin sana-valintaa lausahduksessaan, ja rypisti aavistuksen kulmakarvojaan. Vaikka se päällepäin sitä kummallisenväristä hiuspehkoa lukuunottamatta näytti melkoisen ihmismäiseltä, se itse ei ilmeisesti ollut tullut ajatelleeksikaan ettei yksisarvinen huomaisi minkä kanssa oli tekemisissä. Ihmisten ja vastaavien olentojen suhteen hän oli jo tottunut aliarviointiin aina silloin tällöin, mutta suurin osa varsinkin villieläimistä oli tuntunut aina aavistavan, ettei purppurapää välttämättä ollutkaan niin helppo suupala kuin miltä näytti. Nyt nuorukainen tosin näytti vihdoin tajuavan epäillä jotakin.*
"No. Kyllä niiden kanssa toimeen tulee, mutta parempi pitää kuitenkin hiukan etäisyyttä varmuuden vuoksi." *Se sanoi oltuaan hetken vaiti, ja silmäsi yksisarvista hiustensa alta.* "Olen kuullut että yleensä ne ovat vain pääasiassa Vihreät lohikäärmeet mitkä asustelevat metsissä, mutta minulle kelpaa joku hiukan samantyyppinen paikka, vaikka en kovin vihreä olekaan..." *Purppurapää ei oikeastaan vieläkään sanonut mitään suoraan, kai se oli vieläkin hiukan epävarmalla kannalla, mutta äskeinen lohikäärmeisiin viittaava lause oli lausuttu melkeipä laskelmoidun alleviivaavasti. Jos se jotakin vihjaili, se ilmeisesti oletti toisen osaavan laskea yksi ynnä yksi, jos yksisarvinen oli ollut asiasta tietämätön. Nyt se kuitenkin silmäili kulkiessaan D´Allania ehkä hitusen tutkivaankin sävyyn, tuon reaktiota tarkkaillen.*
|
|
|
Post by dallan on Feb 20, 2006 21:23:23 GMT 3
*Yksisarvinen katseli Spyroa pitkään ollen ihan vaiti. Vai oli tämä päivä tuonut tullessaan tilaisuuden tutustua lohikäärmeeseen tietenkin sillä edellytyksellä, että poika puhui totta, mutta yksisarvisesta ei tuntunut siltä, että tämä olisi valehdellut. Kaikki tämä pisti sarvekkaan kovin mietteliääksi, niin mietteliääksi, että eläin pysähtyi siihen, missä nyt seisoi yksinkertaisesti vain unohtaen kävellä eteenpäin kaikkien muiden ajatustensa keskellä.*
"Koska yhtäkkisesti tämä tuntuu ajankohtaiselta, niin ilmoitan sitten, että minun sarveani te ette saa, vaikka en tietenkään kaiken tämän jälkeen toki epäilekään, että olisitte sen perässä lähteneet minua auttamaan oman hätäni hetkellä. Minun katoamiseeni riittää vain aika ja unohdus eikä ruumiinosani tule kuulumaan heidänkään haltuunsa muuna kuin osana yhtä kokonaisuutta." *Yksisarvinen ei tuota kaikkea ollut sanonut, vaan sen päästi suustaan yksisarvisen selkään hetkeksi istahtanut valkoinen lintunen, jolla ilmeisesti oli kova tarve tuoda julki isomman kaverinsa salaiseksi tarkoitetut ajatukset. Yksisarvinen ehti kuitenkin vain luoda murhaavan katseen jo poispäin lentämän linnun suuntaan eikä muuta ennen kuin siivekäs oli sen tavoittamattomissa. Pakeneminen oli ollut yhtä nopea operaatio kuin paikalle saapuminenkin ja sekin tapahtui aivan ennalta arvaamattoman ilmiön tavoin.
Ainakin tuo kaikki oli taas havahduttanut yksisarvisen siihen, että sen ympärillä oli ympäristö, jossa se eli. Yksisarvinen alkoi taas katsella Spyron suuntaan ja toivoi, ettei tämä ollut suuttunut tai suuttuisi äsken kuulemastaan.* "Siis..." *yksisarvinen yritti aloittaa lauseensa ilman, että siitä oikein tuli mitään.* "Antakaa minulle anteeksi, vaikka ajatukseni eivät aina noudata kohteliaisuuteen yleisesti liitettäviä ehtoja. En minä tuollaista tarkoittanut ja sanon varmasti ääneen asiat, jotka koskevat sinua, ja joilla on muukin merkitys kuin vain toimia omien ennakkoluulojeni synnyttämien pelkojen tyynnyttäjinä." *Yksisarvinen katsahti taas nopeasti siihen suuntaan, mihin lintu oli lennähtänyt, mutta tuota pientä valkoista kiusanhenkeä ei näkynyt enää missään. Yksisarvinen jatkoi taas ajatustyötään, mutta tällä kertaa muistutti itselleen, että sitä voisi samalla myös kävellä eteenpäin.* "Pidän lohikäärmeeseen tutustumista kunniana, mutta ymmärrätte varmaan, että tuo kunnioitus on osaltaan seurausta pelostani kaltaisianne ja kykyjänne kohtaan." *Yksisarvinen ei juuri nyt muistanut koko asuinpaikan etsimistä ollenkaan. Se vain seurasi poikaa sinne, minne tämä meni miettimättä ollenkaan miksi oikein meni siihen suuntaan. Eläimen keskittymiskyky näytti rajaavan huolella itselleen vain pienen määrän asioita kerrallaan.*
|
|
|
Post by spyrre on Feb 20, 2006 22:07:43 GMT 3
*Spyro räpäytti silmiään yllättyneenä ja seisahtui myöskin D´Allanin juurtuessa paikoilleen kesken askelen.* "Et tosiaan tiennyt? Luulin, että huomasit." *Se sanoi raaputtaen hämillään ja hiukan nolonakin takaraivoaan. Eeh. Hänen olisi pitänyt varmaankin mainita asiasta selvemmin... mutta asia oli hänelle itselleen suurimman osan ajasta niin luonnollinen seikka, ettei hän suurimman osan ajasta tullut edes ajatelleeksi ettei se jollekulle muulle olisikaan niin itsestään selvää. Nuorukainen ei pitänyt itseään yhtään vähempää lohikäärmeenä ihmismäisestä hahmostaan huolimatta, ja tulkitsisikin sen loukkaukseksi, jos joku ilmaisisi olevansa eri mieltä asiasta. Lintu lehahti taas jostakin yksisarvisen selkään (kissa painautui vaanimaan ruohikkoon siitä huolimatta että se oli vieläkin varsin kosteahko alusta), ilmeisesti haluten joko vain osallistua keskusteluun taikka sitten härnätä D´Allania. Viimeisempi vaihtoehto vaikutti tällä hetkellä sopivammalta tilanteeseen.*
"Err?" *Purppurapäästä lähti pieni kummastunut äännähdys linnun pyrähtäessä tiehensä sanottuaan sanottavansa. Se räpytteli hetken silmiään varsin kummissaan, ennen kuin ymmärsi mistä oikein oli kysymys... osasiko tuo pahuksen lintu lukea ajatuksia tai jotain? Mahdollisuus sai sen jostakin syystä hiukan levottomaksi.* "Mitä pahusta mä kenenkään sarvilla tai muilla ruumiinosilla tekisin?" *Se kysyi ehkä hiukan teräväänkin äänensävyyn, mutta rauhoittui pienestä närkästyksestään melkein saman tien. No, tuota, ehkä linnun (siis ilmeisesti yksisarvisen) epäilykset olivat tavallaan hänen oma vikansa, hänhän oli itse tajuamattaan mennyt salaamaan melkoisen oleellisenkin seikan itsestään, eikä se välttämättä ollut omiaan luomaan kovin hyvää vaikutelmaa. Ainakaan näin ensialkuun. Spyro huokaisi itsekseen ja kumartui nostamaan kissan märästä maasta saadakseen jotakin tekemistä itselleen.*
"Äh, ei se mitään." *Se sanoi sovittelevaan sävyyn raaputtaen kissan korvia (otus näytti tähyilevän edelleen varsin valppaana ympärilleen valkean pikkulinnun varalta) ymmärtäen yksisarvisen omalaatuisen anteeksipyynnön. Kolmikko lähtijälleen maleksimaan eteenpäin, ilmeisesti purppurapään "johtamana" kohden metsänreunaa.* "No, ensimmäisen kerran minäkään... yksisarviseen törmäsin, ei sen puoleen." *Spyro huomautti, joutuen kuitenkin taas hetken muistelemaan oikeaa, sarvekasta eläintä kuvaavaa sanaa. Jostakin syystä se näytti muuttuvan aavistuksen vaivautuneeksi.*
"No, ihan turhaan huolit kuitenkin. Jos vastaan tulee vaikka vesikauhuinen orava, mä olen todennäköisesti se, joka saa ensimmäisenä juosta pakosalle." *Spyro töksäytti äkkiä, kirskauttaen ilkeän kuuloisesti teräviä hampaitaan. No, voi olla että se hiukan liioitteli, mutta ikäväkseen vähemmän kuin olisi tahtonut. Oikeastaan se olisi mieluiten useimmiten mainitsematta koko asiaa, mutta siitä tuntui ikävältä ajatus, että D´Allan alkaisikin pelätä häntä nyt kun tiesi (ainakin likimain) mikä hän oli. Se jupisi itsekseen jotakin epäselvää, ja nopeutti aavistuksen askeleitaan, ilmeisesti itse asiaa huomaamatta.*
|
|
|
Post by dallan on Feb 20, 2006 22:37:41 GMT 3
*Yksisarvinen ei vieläkään ollut täysin vakuuttunut eikä osannut suhtautua tuohon nuoreen poikaan täysin varauksettomattomasti. Toisaalta tuo ei tuntunut järkevältä, sillä yksisarvinen ei ollut pelännyt poikaa vielä silloin, kun tämä ei ollut puhunut mitään siitä, että olisi lohikäärme. Miksi tämän seikan sitten olisi pitänyt muuttaa tämän hetken suhtautumisia, sillä aikaisemmat niistä oli tehty aikaisemmin saatavilla olevan informaation perusteella ja tämänhetkiset tämänhetkisen informaation avulla ja tämänhatkinen informaatio tarjosi tuolle pelonomaiselle suhtautumiselle hyvän tuntuisen perustelun. Näille kahdelle seikalle voisi vain lähteä etsimään yhteyttä niistä motiiveista, mitkä Spyrolla voisi olla kertoa todellisesta olemuksestaan jos hän todella olisi uhka. Silti tämä tuntui tarjoavan hyvän perustelun sille, että kannatti olla varovainen vaikka yksisarvinen ei nyt äkkiä saattanutkaan keksiä esimerkkejä juonista, joita tuon paljastuksen taustalla saattoi piillä. Toisaalta niiden olemassaolon mahdollisuus tuntui uskottavalta.
Yksisarvinen ei sanonut tästä mitään ääneen, mutta ääneti se aukoi suutaan tavalla, jolla jokaisen noista sanoista olisi voinut sanoa, jos vain olisi tahtonut ottaa äänen puhumiseen mukaan. Tuollainen äänetön puhuminen helpotti yksisarvisen keskittymistä omiin aatoksiinsa ja auttoi sitä tekemään samalla myös jotakin muuta.
Viimeinen pojan lausahdus herätti yksisarvisen mielessä lisää sitä vaivaavia kysymyksiä. Tällä kertaa se ei päättänyt pitää niitä omana salaisuutenaan, vaan kysyi asiasta suoraan: "Mikä teidät sillä tavalla pakosalle ajaisi? Eikö teillä olisikaan kykyä käyttää lohikäärmeytenne antamia voimavaroja itseänne puolustaaksenne?"
*Tähän saakka yksisarvinen oli seurannut poikaa ihan kiltisti, mutta nähdessään, mihin sitä oikein oltiin menossa se äkkiä säikähti ja pysähtyi.* "Tuota. Tuo metsä ei oikein pidä minusta enkä usko, että olisin sinne kovin tervettullut." *Yksisarvinen katseli noita edessä häämöttäviä lukuisia puita aika peloissaan ja miltei tahtomattaan astuikin muutaman askeleen taaksepäin kasvattaakseen etäisyyttä niihin.*
|
|
|
Post by spyrre on Feb 20, 2006 22:57:45 GMT 3
"Äh..." *Spyro oli ollut vaiti jo jonkin aikaa ja melkein ehtinyt jo katua sanomaansa. Nyt yksisarvisen ottaessa asian melkoisen suoraan puheeksi, nuorukainen alkoi vaikuttaa entistä vaivautuneemmalta. Se ei hetkeen sanonut mitään, raaputti vain kovin keskittyneen oloisena kissan turkkia, mutta vastasi sitten lopulta saatuaan karvapallon suunnalta moittivan naukaisun muutenkin märän turkin sotkemisesta vielä pahempaan kuntoon.*
"No. Siis. Siinä se ongelma onkin." *Se sanoi hitaasti jostakin hiuspehkonsa alta. Se ei välttämättä olisi ymmärtänyt sanaakaan jos D´Allan olisi tuonut julki kaikki päässään pyörivät aatteensa ja ajatusketjunsa, mutta se alkoi jo hiljakseen olla tottunut yksisarvisen puhetyyliin, eikä oikeastaan tarvinnut nyt oikeasti paljoakaan miettimisaikaa oivaltaakseen mikä tarkoitus sarvekkaan sanojen taakse kätkeytyi. Ennemminkin purppurapää tuntui ensimmäistä kertaa oikeasti välttelevän vastaamista, vaikka tosin oli itse hetken mielijohteesta mennyt ja ottanut asian puheeksi.* "Siksi mä tarvitsen uuden asuinpaikankin... en pääse enää ylös sinne kalliolle, missä asuin ennen. Mä... olen hiukan, no, jumissa." *Purppurapää puhui hiukan vaimeaan sävyyn, yskähtäen lopuksi varsin nolona. Jälleen se ei selitellyt asioita hirvittävästi, mutta tällä kertaa se taisi ennemminkin johtua siitä että sitä hävetti, eikä siitä että se ei tiennyt selittelyille olevan tarvetta. Tosin, tässä tilanteessa sille varsin harmillisesti, tarkoitus oli varmaankin helppo arvata noista muutamistakin epämääräisistä virkkeistä.
Hitto, kuinka paljon yksinkertaisemmin asiat olisivatkaan olleet, jos hän olisi voinut vain "käyttää lohikäärmeyden antamia voimavarojaan"...
Äkkiä nuorukainen kuitenkin havaisi, ettei yksisarvinen seurannutkaan enää perässä, vaan oli pysähtynyt paikoilleen katselemaan metsää varsin epäluuloisen oloisena. Purppurapääkin seisahtui, ja silmäsi ymmällään puurivistöä. Hänestä puiden suoma suoja oli aina tuntunut mukavammalta kuin oleskelu liian avoimessa maastossa, eikä hän oikein ymmärtänyt mitä yksisarvinen pelkäsi... ennen kuin muisti tuon "huonon onnen". Eikö se ollut maininnut puiden kaatuilevan päälleen vähän väliä?* "Ei tuo metsä minulle pahaa ole koskaan tehnyt." *purppurapää kallisti päätään vilkaisten puita kuin epäillen yksisarvisen odottavan niiden kasvattavan torahampaat hetkellä millä hyvänsä, mutta palasi sitten hetken epäröityään takaisin päin D´Allanin luokse.* "Mistä sitten pitäisi etsiä?" *Se kysyi epäröiden, ja haravoi maaseutua katseellaan. Oliko sarvekas sittenkin muuttanut mielensä hänen seuransa suhteen?*
|
|
|
Post by dallan on Feb 20, 2006 23:19:01 GMT 3
*Yksisarvisella meni hetki ennen kuin se sai muodostettuaan mieleensä arvauksen siitä, mistä tämä ongelma oikein oli seurausta. Se ei sanonut mitään ennen pääsyään metsän lähettyville.*
"Toki minä olen valmis ottamaan vuoksenne sen riskin, että tulen kanssasi metsään, kun kerran tuntuu olevan niin, että jostain syystä, jota minusta ei ilmeisesti ole korjaamaan, ette tällä hetkellä kykene esiintymään luonnollisessa muodossanne." *Yksisarvinen saattoi vain toivoa, että oli keksinyt oikein syyn tälle kodittomuusongelmalle tai muuten se olisi pian Spyronkin tilannetta nolommassa tilanteessa. Ainakin omasta mielestään olisi.*
|
|
|
Post by spyrre on Feb 20, 2006 23:34:34 GMT 3
*Nuorukaisen ilmeestä päätellen D´Allanilla ei ollut syytä pelätä noloa tilannetta, vaan tuo oli ilmeisesti osunut asiassa naulan kantaan. Purppurapää kirskautti jälleen hiukan hampaitaan, kohautti olkapäitään ja huomasi äkkiä kenkänsä kovin kiinnostavan näköisiksi. Se haroi jälleen hetken takaraivoaan ennen kuin sanoi mitään.*
"Ei sinun tarvitse.. Jos tosiaan epäilet että nuo puut haluaa kaatua päällesi (tässä kohtaa se vilkaisi jälleen kyseistä puustoa) niin en kyllä halua raahata sinua sinne liiskaantumaan jo toista kertaa päivän aikana." *Se vaikeni jälleen, nostaen sitten kohta taas katseensa jaloistaan. D´Allan ei tahtonut metsään... mitä sitten seuraavaksi tapahtuisi? Spyro tunsi olevansa jälleen hiukan hakoteillä, tietämättä mitä tehdä seuraavaksi. Etsiä jotakin muuta jostain muualta, vai jatkaisiko hän reissuaan kahden kissan kanssa tästä eteenpäin?*
|
|