|
Post by dallan on Feb 20, 2006 23:55:00 GMT 3
"Ei se tosiaan olisi minulle ongelma. Tulen kyllä mukaani ja toivon, että metsä ymmärtää, etten tunkeudu sen maille itseni vuoksi vaan auttaakseni teitä ja antaa minulle poikkeusluvan murskata osan sen aluskasvillisuudesta sorkkieni alle." *Yksisarvinen lähti jo kävelemään metsään päin. Eläin oli sen verran itsepäinen, että tällaisessa tilanteessa se ei sallisi sellaista mahdollisuutta, että tultaisiin toimimaan sen oman tahdon vastaisesti.
Mutta voi. Saman tien kun yksisarvinen painoi vasta vasemman etujalkansa metsän alueelle koettaakseen oliko tuolla askeleella mitään seurauksia, sen päähän putosi lehti. Tuo lehti oli aivan tavallinen lehti eikä se saanut yksisarviseen aikaiseksi minkäänlaista vahinkoa tai kipua, mutta riitti säikäyttämään eläimen toden teolla. Yksisarvinen astui saman tien kymmenen askelta taaksepäin ja katseli metsää korvat pystyssä, silmät ammollaan ja sieraimet suurina heilutellen häntäänsä hermostuneena.
Sitten yksisarvinen muisti, minkä vuoksi se oli menossa metsään. Se ei saattanut antaa sellaisen tapahtua, että oman rohkeutensa puutteen vuoksi joutuisi aiheuttamaan harmia tuolle pienelle pojalle ja sen alle kätkeytyvälle lohikäärmeelle. Päättäväisesti yksisarvinen astui takaisin ne menettämänsä kymmenen askelta ja saman tien sata askelta lisää vain kävelläkseen syvemmälle metsään. Mitään tuhoisaa sille ei tapahtunut ainakaan vielä tässä vaiheessa.*
|
|
|
Post by spyrre on Feb 21, 2006 16:51:13 GMT 3
"Ehh? Mutta...?" *Spyro oli kahden vaiheilla D´Allanin lähtiessä kuitenkin kohden metsää kaikesta melkein käsinkosketeltavasta hermostuneisuudestaan huolimatta. Siitä tuntui, että sen olisi varmaankin pitänyt yrittää estellä yksisarvista menemästä vaaralliseen paikkaan vain hänen takiaan, mutta se ei oikein tiennyt vieläkään miten suhtautua asiaan. D´Allanin liikkuminen mahtoi olla varsin rajoittunutta, jos eläin ei voisi mennä puiden sekaan, rakennukset romahtelivat, ja pahus sentään, paljaalta taivaaltakin oli satanut kivenmurikoita (no, yksi kivi) tuon niskaan... missä yksisarvinen sitten voisi kulkea turvallisesti? Kaikkialla tuntui olevan yhtä vaarallista.
Nuorukainen katseli alahuultaan pureskellen yksisarvisen päättäväistä menoa, lähtien sitten kissoineen astelemaan tuon perään päätyen lopulta lopputulokseen, ettei metsässä varmaankaan olisi yhtään sen vaarallisempaa kuin muuallakaan, jos D´Allan itse vain uskaltaisi suojaisalta näyttävän kasvillisuuden keskelle. Purppurapää itse oli aina pitänyt metsistä.
Se mietti hetken yksisarvisen puheen huolestuttamana mahtaisiko metsikkö olla "äkäinen" hänellekin, lohikäärme oli varmasta murskannut ja joskus polttanutkin melkoisesti metsän kasvillisuutta elämänsä aikana (harvoin tosin kyllä tahallaan), mutta säpsähti nopeasti ajatuksistaan huomatessaan D´Allanin perääntyvän vauhdilla ensimmäisten puiden luota. Spyrokin säikähti hiukan yksisarvisen reaktiota, odottaen metsästä hyökkäävän vähintään jonkun villipedon, mutta mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Vain lehti leijaili hiljakseen maan kamaralle, ilmeisesti tuulen irrottamana.
Nuorukainen kohotti kulmakarvojaan ja saapasteli sarvekkasta kohden, tuon lähtiessä kuitenkin urheasti takaisin kohden puurivistöä. Tällä kertaa yksisarvinen ei pysähtynyt vaan jatkoi matkaansa syvemmällekin puiden lomaan, ilman että yhtään mitään vaarallista näytti tapahtuvan. Spyro huokaisi helpotuksesta kun rungot eivät yrittäneet rysähtää yhteistuumin niiden sekaan uskaltautuneen eläimen niskaan, ja kiirehti sitten askeleitaan olennon perään, vilkaisten tosin kasveja hiukan epäilevänä ohi mennessään.*
"Eivät ne näytä olevan moksiskaan." *Se sanoi, kai yrittäen kuulostaa rohkaisevalta päästyään puhe-etäisyydelle. Tosin, Spyro ei ollut koskaan ennen tullut ajatelleeksikaan puiden kiinnittävän ympäristöönsä mitään huomiota, mutta jos D´Allan niin uskoi, niin mikä hän oli sanomaan vastaan. Se oli nähnyt kaikenlaista kummallista jo tänään, ettei se uskonut pystyvänsä enää yllättymään erityisemmin, vaikka joku lähimmäisistä männyistä innostuisi laulamaan oopperaa, tai jotakin vastaavaa.*
|
|
|
Post by dallan on Feb 23, 2006 2:02:20 GMT 3
"Odotamme vain hetken ja tapahtuu jotain sellaista, jonka sisältöä meistä ei ole mitenkään luotettaasti kertomaan, mutta jonka olemassaolon voin metsän vihamielisestä asenteesta päätellä." *Yksisarvinen katseli hermostuneena ympärilleen. Se ei edes yrittänyt peittää pelkotilaansa, vaan hyvin näkyvästi suhtautui varoen jokaiseen astumaansa askeleen ja vilkuili pelokkaana läheisiä valtavia puita. Yksisarvinen ei muistanut juuri nyt, mitä täältä metsästä etsittiin, ja juuri ja juuri edes kiinnitti Spyroon mitään huomiota vähään aikaan.
Eläimen varovaisuus todella oli paikallaan. Aivan yllättäen maa nimittäin petti sen jalkojen alta aivan kuin äsken tukevan tuntuinen maaperä olisi aivan yllättäen muuttunutkin ontoksi juuri siinä kohdassa, jossa yksisarvinen sattui seisomaan muodostaen juuri yksisarvisen kokoisen aukon, johon tämä nyt sitten todella tippui ohuen maakerroksen hajotessa kappaleiksi eläimen painon alla.
Kuoppa ei ollut kovin syvä, vain noin viisi metriä. Yksisarvinen putosi jaloilleen suorittaen alastulon aika taitavasti eikä näyttänyt loukkaavan itseään. Suorastaan näytti siltä, että tuo eläin olisi joskus jopa harjoitellut, miten tuollaisessa tilanteessa on hyvä toimia. Kuka tiesi mitä kaikkea sille oli aikaisemmin sattunut.
Yksisarvinen tuhahti ja avasi suunsa vain hangatakseen hampaitaan hetken toisiaan vasten ihan omaksi ilokseen.* "Täällä on jonkinlainen luola", *yksisarvinen sanoi alhaalta.* "Silmistäni ei vain ole kertomaan siitä kovin tarkkoja yksityiskohtia, sillä alue on pimeyden peitossa, mitä näköaististani ei ole voittamaan. Tunnen silti, että tämä on aika suuri luola."
|
|
|
Post by spyrre on Feb 23, 2006 15:37:30 GMT 3
"Ei ne minusta näytä sen vihaisemmilta kuin yleensäkään." *Spyro ihmetteli taputtaen ohimennen kädellään läheistä karheaa runkoa, osoittaakseen ettei kasvista olisi vaaraksi, tai ehkä rauhoitellakseen puuta (jos se oli mennyt ottamaan D´Allanin sanat aivan tosissaan) ja osoittaakseen, etteivät he aikoisi tehdä mitään ilkeää noiden suhteen. Aivan vain varmuuden vuoksi se käänsi kuitenkin päätään varmistaakseen että valkoinen kissankutale kipitti edelleen perässä, vaihingoittumattomana, mutta närkästyneen näköisenä.
Purppurapää puolestaan muisti kyllä mikä kyseisen metsäreissun perimmäinen tarkoitus oli ollut, mutta se ei kuitenkaan näyttänyt etsiskelevän vielä kovinkaan asialle omistautuneesti.. se todennäköisesti joko odotti että sen silmiin vain sattuisi (tai sitten ei sattuisi) osumaan täydellinen asumus, tai ei olettanut vielä näin läheltä metsän reunaa löytyvän mitään kovinkaan varteenotettavaa. Ja lisäksi se ei voinut olla tuntematta huolestuneisuutta D´Allanin suhteen, sen verran peloissaan yksisarvinen tuntui olevan, ettei lohikäärme pystynyt jättämään tuota huomiotta, vaikka olennon pelot tuntuivatkin hänestä varsin omituisilta.
Tosin, tälläkin kertaa D´Allanin aavistukset tuntuivat osuneen oikeaan. Purppurapään silmä vältti hetkeksi sen katsahtaessa jälleen perässä tassuttavan kissan suuntaan, melkein hänen vierestään kuului ensin epämiellyttävä humahtava ääni ja sitten tömähdys, ja nuorukaisen kääntäessä katseensa takaisin yksisarvista ei näkynyt enää missään. Sen sijaan maahan oli ilmestynyt varsin syylliseltä vaikuttava monttu. Spyro huudahti yllättyneenä (vähältä piti ettei se ottanut ja tipahtanut itsekin) ja astui sitten varovasti muutaman askelen lähemmäs peläten kuopan reunan pettävän painonsa alla.*
"Dallan? Miten kävi? Oletko kunnossa?" *Se kysyi levottomana kurkistellessaan alas, ei onneksi mitenkään hirveän syvän kuopan pohjalle... kyllä syvyyttä silti oli tarpeeksi, että suuren nelijalkaisen eläimen (ja varmasti muidenkin mahdollisesti kuoppaan pudonneiden) olisi varmaankin hankala päästä ylös. Sen verran Spyro kuitenkin sai selvää, ettei yksisarvinen onneksi vaikuttanut siltä, että olisi tällä kertaa loukannut itseään sen pahemmin.
Purppurapää oli juuri alkanut pähkäilemään mahdollisia keinoja jolla hilata maan sisään vajonnut D´Allan takaisin ylös, mutta sekosi ajatuksissaan tuon mainitessa alhaalla piileksivän luolan.* "Err? Oletko varma?" *Spyro räpäytti silmiään yllättyneenä ja kumartui tähyilemään paremmin alas lähettäen pienen hiekkasateen ropisemaan kuopan pohjalle. Hänen silmänsä toimivat mainiosti pimeässä, mutta se, että hän yritti tähyillä valoisasta ympäristöstä pimeyteen häiritsi silmien tottumista valonpuutteeseen. Kissakin näytti ilmaantuneen montun reunalle kiilusilmineen ja naukaisi kysyvästi.
Nuorukainen mutristi suutaan, katsahti mietteliäänä ympärilleen etsien jotakin millä olisi ehkä voinut laskeutua alas katsomaan, kääntäen sitten huomionsa takaisin D´Allaniin.* "Jos siellä on joku luola, silloin sieltä on varmaankin toinen tie uloskin... en usko että saisin sinut hilattua ylös tästä vaikka yrittäisinkin." *Hän totesi hetken mietittyään. Jos yksisarvinen ei kerran nähnyt pimeässä, olisi varmaankin melkoisen riskialtista päästää se kompuroimaan itsekseen ties millaisissa luolastoissa... vaihtoehtoja ei tainnut jäädä paljoakaan.* "Siirry hiukan, että pääsen alas ilman että putoan niskaasi." *Se kehotti, poimien kaula pitkällä alas norkoavan kissan syliinsä. Ilmeisesti se pirulainen suunnitteli tosiaan loikkaavansa alas tuolta.*
|
|
|
Post by dallan on Feb 23, 2006 21:30:27 GMT 3
*Yksisarvinen astui muutaman askeleen syvemmälle luolassa.* "Ei kehoni ainakaan kerro minulle, että olisi pahemmin vahingoittunut jostain kohtaa", *se vastasi Spyrolle kääntymättä kuitenkaan tätä kohden. Ääni kaikui luolassa, joka tuntui olevan aika laaja. Yksisarvinen oli siirtynyt aivan kuopan alta pois siten, ettei sen päälle voinut noin vain pudota.
Yksisarvinen ei nähnyt pimeässä yhtään mitään, mutta sen muut aistit toimivat sen verran hyvin, ettei eläin törmäillyt päin seiniä, ei ainakaan kovin lujaa. Toki hitaasta liikkumisestakin oli apua.* "Täältä en tosiaan pääse pois ja epäilen suuresti, että metsä sallisi minulle sellaisen ilon, että olisi antanut allaan olevan maan muodostaa toisen tien pois tästä onkalosta." *Yksisarvinen puhui tyynesti eikä ollut lainkaan huolestunut sanojensa sisällöstä. Ilmeisesti sitä ei haitannut jos se jäisi jumiin tänne maanalaiseen luolaan useiksi päiviksi.*
|
|
|
Post by spyrre on Feb 23, 2006 22:03:31 GMT 3
"Whoops" *kuului jostakin yksisarvisen yläpuolelta, ja sitten pienen hiekka- ja kivikuuron saattelemana tupsahti kuopan pohjalle purppurapää kissoineen. Sekin tuntui selviävän pudotuksesta varsin hyvin laskeutuen jaloilleen, ja suoristautui samantien vaatteitaan pudistellen laskettuaan kissan ensin sylistään. Sellaiset asiat kuin "korkean paikan kammo" eivät kuuluneet Spyron sanastoon. Eikä pimeänpelkokaan, sen puoleen. Se astui ylhäältä paistavasta valokeilasta luolan pimeyteen, pysähtyen hetkeksi totuttamaan silmiään hämärään, ennen kuin saapasteli ympärilleen katsellen peremmälle.*
"Noh, hyvä ettei käynyt sen pahemmin... Pakkohan täältä on pois päästä jostakin." *Purppurapää rauhoitteli astellen silmät omituisesti pimeässä kiiluen D´Allanin luokse, jääden taas arvioimaan paikkaa pimeäkatseensa turvin. Kissa maukaisi ja kiiruhti joukon jatkoksi, tuntien ilmeisesti olonsa turvattomaksi vieraassa, pimeässä paikassa.* "Pahus. Täällähän on tilaa." *Spyro kommentoi ihmettelevällä äänellä haravoidessaan ympäristöä katseellaan. Toivottavasti tämäkin paikka ei romahda kasaan, se tuli ajatelleeksi ohimennen, mutta lykkäsi asian mielestään. Sillehän ei mitään voisi jos niin tapahtuisikin, parempi siis olla huolehtimatta.* "En ainakaan vielä näe mitään uloskäyntiä, mutta eiköhän täältä jotain löydy... Haluatko odottaa siinä jos käyn katsomassa vai tuletko mukaan?" *Hän kysyi sitten laskien katseensa epätasaiseen kivilattiaan. Pimeässä oli vaarana, että yksisarvinen kompastuisi ja teloisi itsensä, jos tuo ei tosiaan nähnyt eteensä... tosin, Spyro voisi toki yrittää opastaa sarvekkaan ainakin pahimpien paikkojen ohitse.*
|
|
|
Post by dallan on Feb 23, 2006 22:21:34 GMT 3
*Luola oli kooltaan noin sata neliömetriä. Sen kohdan takana, mihin kuoppa oli yksisarvisen pudottanut oli maasta koostuva seinämä kaikissa muissa suunnissa paitsi yhdessä. Luola siis muodosti käytävän siinä kohdassa, joka oli leveydeltään noin kolme metriä. Käytävä ei ollut kovin pitkä ja tuon matkan taittamiseen tarvittiin vain pari kymmentä askelta. Sen jälkeen luolassa avautui suuremman kokoinen tila, joka oli kolmion muotoinen siten, että käytävän kohdalta katsottuna käytävän seinämät jatkoivat molemmat vinoon leventäen koko ajan oleskelutilan kokoa kunnes ne päättyivät miltei suoraan seinämään jonkin matkan päässä. Luola oli epäilyttävän säännöllisen muotoinen, ja vaikka sen seinämät eivät olleet mitenkään kovin sileät, niin niiden muodostaman olotilan muoto ei vaikuttanut luonnon omalta työltä ainakaan siinä mielessä, millaista luonnon työ oli Spyron ja hänen kaltaistensa maailmoissa.
Ulospääsyä paikasta pois ei näyttänyt olevan tuon maassa olevan kolon lisäksi, jota kautta tänne luolaan oltiin eksytty. Yksisarvinen tuli Spyron mukaan mitään sen enempää puhumatta ja asteli omin avuin tuohon kolmion muotoiseen olotilaan ja asettui maahan makaamaan suunnilleen sen keskelle. Se ei nähnyt lainkaan ympärilleen, mutta tuntui jostain tietävän, ettei tästä päässyt enää eteenpäin. Eläin vilkuili pikkuisen hermostuneena luolan kattoa kohti, vaikka ei kyennytkään näkemään, kuinka korkealla se oli. Käytävä tähän kolmiomaiseen tilaan oli ollut loivaa alamäkeä, joten nyt oltiin hieman syvemmällä kuin viiden metrin syvyydessä. Katto oli noin kahden metrin korkuudessa. Sitä ei tuntunut tukevan juuri mikään, mikä yksisarvista hermostuttikin ja oli yksi kummallinen asia lisää tässä omituisessa luolassa. Ylhäällä se tuntui pysyvän eikä näyttänyt mitään merkkejä siitä, että putoaisi tuosta alas ja litistäisi tämän luolan murskaisi allensa.*
"Täällä on aika viihtyisää", *yksisarvinen sanoi tietämättä mihin suuntaan sen pitäisi puhua. Eläin kyllä kykeni haistamaan, missä Spyro juuri nyt liikkui, mutta se haisti myös jotain muuta, joka kovin muistutti Spyron hajua, mutta tuntui olevan aivan toinen haju, eikä yksisarvinen pystynyt erottamaan kumpi hajuista vastasi Spyron olinpaikkaa. Ketään Sporon kaltaista luolassa ei ollut, eikä mitään muutakaan, mistä tuo haju olisi voinut tulla. Paikassa ei edes ollut merkkejä siitä, että joku olisi käynyt siellä. Silti tuo haju oli läsnä, mutta tuntui olevan kaikkialla ilman, että siitä kykeni sanomaan, missä kohdassa tarkalleen sen lähde oikein oli.*
|
|
|
Post by spyrre on Feb 23, 2006 22:55:01 GMT 3
*Kolmikko aselsi siis syvemmälle luolaan, pimeässä parhaiten näkevä Spyro ilmeisesti etunenässä. Nuorukainen liikkui varovaisesti, huomauttaen ääneen perässä seuraavalle D´Allanille jos huomasi mielestään jotakin vaarallista, kuten kuopan tai terävän kivenmurikan yksisarvisen kulkureitillä, mutta kohdisti suurimman osan huomiostaan kuitenkin luolan tutkiskeluun. Kun ei muuallekaan päässyt, se suuntasi askelensa peremmälle tuohon käytävään, joka näytti johtavan kummallisen muotoiseen tilavampaan luolaan.
Astuessaan sisälle kolmiomaiseen tilaan Spyro pysähtyi muutaman metrin päähän käytävän suusta katsellen ympärilleen varsin oudoksuvasti. Paikka tosiaan oli erikoisen symmetrinen luonnonmuodostelmaksi. Purppurapää kiersi seinät katseellaan D´Allanin astellessa ohitse "huoneen" keskelle, ja jupisi pienen kirouksen.* "Pahus... ei täältä kyllä pääse ulos." *Se joutui myöntämään pettyneeseen äänensävyyn, astellen sitten lattialle asettautunutta yksisarvista kohti kissa melkein jaloissaan pyörien.
Sarvekkaan huomautus sai sen kuitenkin pian katsomaan ympärilleen uusin silmin. Paikka ei ollut varsinaisesti epämukava, mitä nyt vain varsin erikoinen. Hmm. Eipä olisi olettanut löytävänsä jotakin tällaista täältä.* "No, tavallaan. En ole koskaan nähnyt tämän näköistä luolaa." *Spyron ääni kuului noin metrin päästä D´Allanin takaa tuon pysähtyessä myöskin kuikuilemaan ylös kohden kattoa. Astuttuaan peremmälle kummallinen paikallistamaton haju pisti myöskin purppurapään nenään. Se rypisti yllättyneenä kulmakarvojaan, ja katseli ympärilleen ei varsinaisesti kuitenkaan levottomana, mitä nyt hiukan varuillaan.*
"...haistatko jotain?" *Se kysyi epäröiden yksisarviselta nuuhkien itsekin tarkemmin. Mitäs tämä nyt oli? Luola näytti olevan täysin tyhjä, mutta hän haistoi kuitenkin jotain, joka tuntui toiselta lohikäärmeeltä? Missä se sitten oikein oli? Jostakin syystä hän ei pystynyt suurin surminkaan paikallistamaan hajun lähdettä... tosin, haju oli ollut sen verran heikko, ettei hän ollut edes äkännyt sitä ennen kuin oli tullut peremmälle. Oliko täällä asunut joskus lohikäärme? Purppurapää tunsi uteliaisuutensa heräävän ja unohti hetkeksi jopa huolehtia ulospääsyä. Se asteli hiljakseen kohden lähintä seinää, seuraten sen nousemista katseellaan, ja kokeili sitten kädellään karheaa kiveä kuin toivoen saavansa tuosta jotakin irti. Eihän tämä voinut mitenkään olla luonnon muovaama paikka? Kissa luimisti korviaan ja katsoi parhaaksi jäädä D´Allanin luokse, hivuttautuen istumaan melkein yksisarvisen turvan viereen.*
|
|
|
Post by dallan on Feb 23, 2006 23:23:47 GMT 3
*Yksisarvinen nuuhki kuuluvasti ilmaa liikuttaen päätään eri suuntiin voidakseen haistaa tuon kummallisen hajun paremmin. Se vain tuntui olevan täällä kaikkialla ilman, että se olisi peräisin jostain tietystä kohdasta.* "Haistan kyllä. Ehkä täällä on joskus käynyt joku, mutta siitä tuntuu olevan jo pitkä aika." *Yksisarvinen käänsi korvansa niskaansa kohti. Jos täällä kerran oli joskus ollut joku, niin tuo joku oli ilmeisesti päässyt täältä tavalla tai toisella myös pois. Millä tavalla? Eri vaihtoehdot virtasivat yksisarvisen mielen läpi sen etsiessä ajatuksillaan ulospääsyä tästä luolasta.* "Ennemmin tai myöhemmin meidänkin on pakko poistua täältä tavalla tai toisella" *yksisarvinen aloitti viitaten sanoillaan johonkin ajatuksistaan, joka ei ollut saanut etuoikeutta tulla sanotuksi ääneen.* Jos kiipeäisit päälleni, niin uskotko, että olisit kykenevä kiipeämään täältä pois?"
|
|
|
Post by spyrre on Feb 23, 2006 23:36:17 GMT 3
"Hmm?" *Spyro jätti seinän-ihmettelynsä sikseen ja kääntyi silmiään räpytellen yksisarvisen puoleen, vaikkei tuo varmaan sitä nähnytkään.* "Ehkä, jos reuna ei petä.." *Nuorukainen mutristi suutaan astellen sitten kengät hiekkaisella lattialla tömisten takaisin huoneen keskelle, kiertäen edelleen huoneen seiniä varsin miettivänä katseellaan. ....kuinkahan kylmä tämä paikka olisi lumen tultua? Ainakin se vaikutti suojaisalta...
Hetken kuluttua se havahtui uudestaan ajatuksistaan, muistaessaan sen hetkisen, melkoisen vakavankin ongelman.* "Sinullekin pitäisi silti keksiä joku kikka jolla päästä pois. ...huomasitko katsoa, millaiset seinämät siellä alkupäässä oli? Ehkä sieltä voi kaivaa reitin pois." *Purppurapää pohdiskeli pyöritellen mietteliäänä sormissaan pörröistä hiussuortuvaa, lähtien astelemaan kohden käytävää ja romahtanutta kattoa, josta D´Allan oli alunperin pudonnut.*
|
|
|
Post by dallan on Feb 24, 2006 2:06:37 GMT 3
*Yksisarvinen sulki silmänsä hetkeksi lujasti kiinni ja mietti, miksi se ei ollut tajunnut, että täältähän voisi ehkä kaivaa tiensä ulos. Eläintä harmitti, mutta se ei tahtonut näyttää sitä Spyrolle tai edes tämän kissalle. Sen sisimmässä kuitenkin kiehui, sillä yksisarvisesta ei ollut hyväksymään sitä, että se ei ollut itse keksinyt jotain vaihtoehtoa, jonka keksimiseen joku toinen kykeni. Hetkeksi jo yksisarvinen jäykisti lihaksiaan niin, ettei vain voisi tulla siirretyksi siitä paikasta mihinkään, missä se makasi, sillä sehän ei poistuisi täältä tavalla, jota siitä itsestä ei ollut tajuamaan.
Äkkiä yksisarvisen mieleen juolahti, että olihan sen ollut vaikeaa keksiä kaivavansa mitään seinämää, jota se ei ollut itse ollenkaan nähnyt ja jonka olemassaolo sen olisi ensin pitänyt olettaa, ja josta se olisi sitten voinut päätyä johtopäätökseen, että seinämää voisi kaivaa, mikäli se olisi sellainen, että se olisi kaivettavissa. Tästäkään oivalluksesta ei ollut rauhoittamaan tuota eläintä, vaan se piti sitä yhä julmana pilkkana omalle ajattelukyvylleen. Lopulta eläimestä ei ollut hillitsemään itseään ja se alkoi hangata oikeaa etujalkaansa maata vasten niin lujaa, että sen nahka repesi siitä kohtaa ja jälleen kerran tuo eläin menetti verta. Tällä kertaa verenvuoto kuitenkin oli hyvin pientä eikä siitä olisi eläimelle vaaraa. Kipu vain antoi sille helpotusta sen sisäisen vihan itseään kohtaan aiheuttamalle psyykkiselle pahoinvoinnille.
Yksisarvinen ei sanonut seinämästä mitään. Se todella oli kaivettavissa suhteellisen yksinkertaista, sillä maaperä oli tällä syvyydellä vielä jonkinlaista mullan ja siirrettävissä olevan kivikon sekoitusta. Työtä tuon valtavan maamäärän siirtämisessä kyllä riittäisi. Hetken itseään rauhoiteltua ja toistettuaan valitsemansa lauseen pariin otteeseen mielessään se onnistui lopulta puhumaan ja vielä miltei samanlaisella äänellä kuin mitä normaalisti puhui.* "Toki me voimme miettiä minulle pääsyn täältä pois, mutta se onnistuisi minulta myös odottamalla, jolloin selviäisit vähemmällä miettimisellä ja työllä. Voisin vain auttaa sinut täältä pois ja riittäisi, että odottaisit minua jonkin aikaa ulkopuolella ja saattaisimme tavata taas." *Siinä ei varmaan ollut mitään uutta, että yksisarvinen jätti taas aikeidensa yksityiskohdat selittämättä.*
|
|
|
Post by spyrre on Feb 24, 2006 16:01:25 GMT 3
*Spyro oli saapastellut tohkeissaan takaisin luolaan johtaneeseen käytävään tutkiskelemaan putoamispaikkaa ympäröiviä seinämiä. Se oli autuaan tietämätön D´Allanin sen hetkisestä turhautumisesta, eikä ajatuksissaan haistanut edes sitä pientä verenhajua, mitä yksisarvisen itselleen aiheuttama raappama levitti. Nuorukainen todennäköisesti ei ollut edes tullut ajatelleeksi, että tuollainen hänen mielestään mitätön seikka saattaisi aiheuttaa niin suurta turhautuneisuutta... sille itselleen ei ollut mitään merkitystä kuka poispääsykeinon meni keksimään ja miten, niin kauan kuin mokoma vain toimisi. Sarvekkaan luokse jäänyt kissa tosin kurahti ja päästi pienen huolestuneen naukaisun siirtyessään kiilusilmiään räpytellen nuuhkimaan D´Allanin vahingoittunutta (tai vahingoitettua) jalkaa.
Hetken kuluttua käytävän suuaukkoon ilmestyi toinenkin pari kiiluvia silmiä. Spyro oli palaillut takaisin tutkimusretkeltään.* "Se tuntuisi olevan vain pehmeää maata... kyllä siitä varmaankin läpi pääsee pienellä vaivannäöllä." *Se ilmoitti virkeällä äänellä ja kaavaili jo mielessään kuinka moinen kaivaus olisi parasta hoitaa. Pitäisi epäilemättä kaivaa loivasti yläviistoon, jolloin saataisiin ennen pitkää jonkinasteinen maanpinnalle johtava "luiska", jota pitkin varmaan D´Allaninkin olisi mahdollista kiivetä... kunhan seinämät eivät ottaisi ja romahtaisi hänen niskaansa. Mutta edessä tosiaan taitaisi olla melkoinen urakka hänen pienelle ihmishahmolleen... varsinkin ilman minkäänlaisia apuvälineitä. Mutta oliko olemassa muka joku parempi vaihtoehto?
Yksisarvisella tuntui ilmeisesti olevan jotain mielessään. Spyro rypisti hiukan kulmiaan olennon sanoille (joku sen äänensävyssä taisi pistää hiukan oudosti lohikäärmeen korvaan, vaikkei se osannutkaan sanoa mikä) ollen ilmeisesti hiukan epäilevällä kannalla, vieläkään oikein ymmärtämättä D´Allanin kummallisisa kykyjä.* "Ai sillä tavalla kuin silloin, kun ilmestyit sinne pellolle tallista?" *Se kysyi epäröiden, ja raaputti takaraivoaan pimeässä. Niinno, jos D´Allan tosiaan osaisi moisen tempun, sehän päästäisi heidät kaikki paljon helpommalla, eikö? Purppurapää ei vain osannut suhtautua täysin luottavaisesti asiaan, mitä ei ymmärtänyt alkuunkaan. Mitä yksisarvinen oikein odottaisi ja miten se auttaisi asiaa?
....mutta toisaalta, jos se ei toimisi, eihän D´Allan olisi sitä ehdottanut, eihän? Johan se oli tainnut tehdä jotain vastaavaa aiemminkin.*
|
|
|
Post by dallan on Feb 25, 2006 14:16:25 GMT 3
"Hyvin sitä muistuttavalla tavalla." *Yksisarvinen lähti astelemaan kohti aukkoa, josta luolasta pääsi pois. Tällä kertaa eläin ei kuitenkaan ollut niin huolellinen, vaan onnistui kävelemään päin seinää. Törmäys ei ollut voimakas eikä olento satuttanut itseään pahasti. Hieman se vain ravisteli päätäään lähinnnä turhautuneisuuden vuoksi. Lopulta tuota seinää ei sitten ollutkaan kovin hankalaa kiertää ja pieni valomäärä, joka kajasti luolan suuaukosta ja sai multaisenkin maan loistamaan auttoi sarvekasta suunnistamaan oikeaan paikkaan. Mitään sen enempiä kyselemättä yksisarvinen vain jäi seisomaan tuon ulos johtavan aukon ulkopuolelle.*
|
|
|
Post by spyrre on Feb 25, 2006 14:46:39 GMT 3
*Hetken epäröityään nuorukainen seurasi edellä menneen D´Allanin sekä kissan perässä kohden sitä monttua, joka oli ollut kaiken pahan alku ja juuri. Se irvisti hiukan yksisarvisen onnistuessa kolhaisemaan itsensä seinään pimeässä ja aikoi jo tarjoutua menemään edeltä, mutta ei sitten sanonutkaan mitään huomatessaan olennon jatkavan matkaansa. Pian kuopasta paistava himmeä valonsäde alkoikin jo erottua käytävän perältä, ja matka kävi jokaiselta huomattavasti helpommin.
Spyro seisahtui yksisarvisen viereen tuon pysähtyessä kuopan alapuolelle, ja jäi silmiään siristellen tiirailemaan ylös pimeään tottuneilla silmillään. Valon äkillinen lisääntyminen sai tummien silmien pupillit kaventumaan vain kapeiksi, kissamaisiksi viiruiksi, ennen kuin ne tottuivat taas runsaampaan valoon ja laajenivat normaalimman näköisiksi. Nuorukainen puraisi alahuultaan, ja pyyhkäisi epäilevänä purppuraisen hiussuortuvan silmiltään.* "Tuota. Se on aika korkealla... Voisin yrittää kiivetä, mutta en taida pystyä tekemään niin kissa mukana." *Se sanoi kuulostaen ensimmäistä kertaa hiukan huolestuneelta. Pudotus oli vain viitisen metriä, mikä ei välttämättä ollut kovin paljon ylhäältä päin katsottuna, mutta näin ruohonjuuritasosta näyttikin jo heti hurjemmalta. Pääsisikö hän edes ylös tuosta? Lyhyt nuorukainen ei ollut paljoakaan 160 senttiä pidempi, eikä hän ollut varma yleittyisikö reunalle vaikka nousisi seisaalleen D´Allanin selän päälle... yksisarvisen säkäkorkeus ei tainnut olla edes purppurapäänkään pituutta. Noin äkkiseltään arvioituna, pituutta jäisi puuttumaan likimain parin metrin verran.
Hitto... Miksi hän oli mennyt ottamaan kissan mukaansa hypätessään alas...? Otus olisi pärjännyt varmaan aivan hyvin hetken itsekseenkin... Tosin, purppurapään suunnitelmiin ei silloin alas loikatessa ollut kuulunut kuoppaan jumiin jääminen. Lohikäärme mutisi hiljaisen kirouksen, silmäillen sitten tutkivasti seinämiä. Ehkä hän onnistuisi nakkaamaan kissan ylös kuopasta, ja kiipeilemään sitten itse puunjuuristoa hyväksi käyttäen, tai jotakin vastaavaa?*
|
|
|
Post by dallan on Feb 25, 2006 16:13:58 GMT 3
*Yksisarvisen säkäkorkeus ei tosiaan ollut sataakuuttakymmentä senttiäkään. Sen verran korkea eläin kuitenkin oli, että tuota kiivettävää jäisi juuri tuo suunnilleen parin metrin verran.* "Pystyisitkö heittämään kissan ylös ja kiipeämään? Minä en oikein näe, millainen se seinämä siinä on." *Kissa varmaan selviäisi parin metrin ilmalennosta ihan hyvin. Ainakin niin yksisarvinen itse ajatteli sen perusteella, millaisista korkeuksista oli nähnyt kissojen kyppivän ajas kärsimättä minkäänlaisia vammoja.
Musta yksisarvinen jäi hetkeksi pohtimaan miten tästä tilanteesta oikein selvittäisiin kunnes se havahtui saadessaan yllätyksekseen pari multakokkaretta päähänsä. Uros katsoi ylös, mutta siellä ei näkynyt ketään eikä eläin edes haistanut kenenkään uuden olennon läsnäoloa. Ei se varmaan mitään ollut.*
|
|