|
Post by dallan on Feb 11, 2006 21:10:35 GMT 3
*D'allanin kävi poikaa sääliksi. Mikäli se olisi hänestä itsestään kiinni, niin sitä ei hyväksyttäisi, että nuorukainen joutuisi elämään kodittomana varsinkaan nyt, kun talvi teki tuloaan.* "Minä voisin auttaa etsimään sinulle kodin. Älä suotta murehdi jääväsi siitä minulle mitään velkaa, sillä olet tehnyt hyväkseni jo niin paljon ja muutenkin en ainakaan tahtoisi edustaa vain itseäni ajattelevaa maailmankuvaa. Tuollainen palvelus vain lisäisi yleistä hyvää, olisi teko, jonka voisin toivoa tehtävän velvollisuudesta ja muutenkin tuntuu hyvältä tavalta elää, joten en näe siinä mitään ongelmaa."
*Ainakaan yksisarvisen puhe ei ollut enää niin takkuilevaa kuin se oli jokin aika sitten, mutta ei noilla murskaksi menneillä jaloilla käveltäisi ainakaan päivään tällä paranemisvauhdilla.* "Ei minusta tässä kunnossa oikein vain ole täältä pois lähtemään ja luulen niin, että jää kyläläisten päätettäväksi, mitä he tahtovat yrittää minulle tehdä. Se ei nimittäin näytä olevan vältettävissä etteivätkö he löytäisi minua täältä ennen pitkää."
*Hetken mietittyään yksisarvinen jatkoi siitä mihin jäi:* "En silti tahtoisi antaa sen estää minua ainakaan järjestämästä sinulle jonkinlaista apua. Kerro vain minulle, mitä tarvitsisit, niin teen parhaani järjestääkseni sen sinulle."
|
|
|
Post by spyrre on Feb 12, 2006 16:35:02 GMT 3
"Err?" *Spyro räpäytti yllättyneenä silmiään ykisarvisen sanoille. Hetken se oli hiljaa kuin varmistaakseen että oli ymmärtänyt toisen erikoiset sanankäänteet oikein, mutta ensimmäistä lausuttua lausetta ei tainnut oikein pystyä ymmärtämään väärin. Se oli luvannut auttaa häntä löytämään itselleen uuden pesäpaikan? Moinen kieltämättä oli hyvinkin tarpeen juuri nyt kun ilmassa vielä ei ollut pakkasta ja maassa lunta, mutta nuorukainen ei ollut oikein ollut itsekään selvillä seuraavasta siirrostaan ja näin yllättäen ilmestynyt tilaisuus sai sen hiukan hämilleen.*
"....niinkö? Mutta...?" *Purppurapää kysyi lopulta varovasti, silmäten sitten uudestaan kulmakarvojaan rypistäen yksisarvisen vahingoittuneita jalkoja. Miten se voisi auttaa häntä tuossa kunnossa? Eikä nuorukainen voinut olla tuntematta edelleen huolestusta siitä, mitä tapahtuisi jos kyläläiset onnistuisivat lopulta löytämään yksisarvisen vahingoittuneena tallista. Hän epäili vahvasti, ettei pystyisi näin rääpelemäisenä pistämään hanttiin yhdellekään hiukankaan itseään isommalle ihmiselle, saati sitten kylälliselle sellaisia.*
"Tuota... kiitos. Mutta eikö sinun pitäisi ensin yrittää pysyä piilossa ja parantua, ennen kuin huolehtia siitä? Siis... no, en usko että pystyn estämään niitä pirulaisia tekemästä mitään tällaisena, vaikka yrittäisin. Enkä halua että sulle käy mitään ikävää." *Nuorukainen sanoi sitten kahden vaiheilla onnistuen taas jotenkin salaperäisesti näyttämään katuvalta koiranpennulta sotkiessaan jälleen takaraivonsa hiuksia ilmeisesti sitä itse huomaamatta.
Se oli vaiti hetkisen miettien asioita, hiljaa sylissään kehräävää kissaa rapsuttaen. Yksisarvinen ilmeisesti tiesi jonkun hyvän talvehtimis-paikan jossakin, mutta niin tai näin, hän ei tosiaan halunnut jättää jo ystäväkseen leimaamaansa olentoa pulaan ja todennäköisesti jopa hengen vaaraan. Hän kyllä tarvitsi lämpimän paikan talveksi jossa olisi vettä ja ruokaa sekä suojaa, mutta... tämä asia taisi olla kuitenkin kiireellisempi. Hitto... jos D´Allan vain voisi jotenkin parantua nopeammin.*
"Mitä jos... Pystyisitkö liikkumaan yhtään kauemmas? Jos voitaisiin jotenkin piilottaa sut jonnekin tallin perälle, niin saisit olla pidempään rauhassa ja levätä..." *Se ehdotti sitten, pohdittuaan ensin mielessään aiemmin ehdottamaansakin mahdollisuutta yrittää naamioida yksisarvinen hevoseksi jonnekin pilttuuseen. Arveltuaan tuon kuitenkin hiukan turhan hankalaksi, se päätyi kuitenkin viimeiseen vaihtoehtoon.*
|
|
|
Post by dallan on Feb 12, 2006 17:15:42 GMT 3
"Pystyn kyllä siirtymään, mutta minulla menisi paranemiseen varmaan päivä tai pari. En usko, että onnistuisin pysyä piilossa niin pitkään." *Yksisarvinen nosti päätään ja asetti sen lepäämään heiniä vasten hieman eri asentoon nähdäkseen sivummalle. Tämä uusi näkymä ei tuntunut olevan sen miellyttävämpi. Uutta hienoa piilopaikkaa sielläkään ei näyttänyt olevan.*
"Ei tästä mitään tule. Kaikkialle minne menen asiat aina kulkevat sitä rataa, että saan kiven taivaalta päälleni tai jotain muuta vastaavaa." *Yksisarvinen veti syvään henkeä. Tämä ei ilmeisesti ollut ensimmäinen kerta, kun sillä kävi epäluonnollisen huono onni jos kukaan nyt tahtoisi tällaisia asioita toistuvasti kokevan eläimen kohdalla puhua laisinkaan onnen osuudesta siihen, miten luonto sitä kohteli.*
"Luuletko, että voisit löytää minulle piilon, jossa voisin nukkua pari päivää?" *yksisarvinen kysyi palaten taas asiaan ensin todennettuaan ääneen jotain omasta elämäntilanteestaan.* "Tai no oikeastaan ei se kannattaisi. Meidän kannattaa lähteä tästä rakennuksesta ennen kuin katto putoaa niskaamme."
*Ei yksisarvisen äänestä saattanut päätellä, että se olisi vihainen tai muuten vain epärealistisen pessimistinen vaan valitettavasti se tuntui olevan täysin tosissaan. Katto ei tietenkään näyttänyt siltä, että se tuosta voisi tipahtaa, mutta ei se olisi ensimmäinen kerta tänään, kun jotain yllättävää tapahtuisi aivan ennalta arvaamatta.*
|
|
|
Post by spyrre on Feb 12, 2006 17:54:15 GMT 3
"Niin on tapahtunut aikaisemminkin?" *Nuorukainen kysyi hölmistyneenä yksisarvisen mainitessa jäävänsä yhtenään taivaalta satavien painavien esineiden alle. Siinä ei enää voinut olla vain pahuksen huono onni kysymyksessä, edes purppurapään mielestä. Se katseli myötätuntoisena yksisarvista aistien tuon turhautuneisuuden, mutta vilkaisi myöskin epäluuloisena mainitun katon suuntaan.*
"No... Voitaisiin yrittää jos päästäisiin luikahtamaan jonkun talon kellariin... tai sitten jos piiloutuisi jonnekin latoon kylän ulkopuolelle." *Se hiljeni miettiäkseen.* "...mutta siihen me varmaankin tarvittaisiin jotain millä siirtää sinut. Vaikka rattaat tai jotain..." *Purppurapää katsahti tutkivasti ympärilleen tallissa toivoen saavansa silmiinsä jotakin kärryjen tapaista, mutta rypisti sitten hiukan kulmakarvojaan.* "...sitten olisi kai parasta lähteä kun sataa vielä, ja ihmiset on suurimmaksi osaksi sisällä."
*Kissa heräsi ja katsahti kaksikkoa ja sitten ovea huolissaan, selvästikin varsin tyytymättömänä ajatukseen että joutuisi lähtemään ulos kaatosateeseen. Spyro hioi vielä ideanpoikasiaan, huolestuen sitten hiukan ja katsahtaen uudelleen ylös.* "Errh. Luuletko, että lato ja kellarikin voisivat romahtaa? Vai haluaisitko mieluummin metsään tai jonnekin, missä ei ole kattoa?"
|
|
|
Post by dallan on Feb 12, 2006 18:13:04 GMT 3
*Yksisarvinen antoi pojan ajatella loppuun asti ennen kuin vastasi mitään.* "Olen minä muutamaan otteeseen jäänyt metsässäkin ollessani kaatuvan puun alle, joten oikeastaan mikään paikka tässä maailmassa ei varmaan ole kovin turvallinen minulle."
*Katto natisi ilkeän kuuloisesti. Vesipisarat putoilivat sitä vasten ja aiheuttivat ropinan ja lautojen vinkumisen sekaisen metelin. Yhä se pysyi ylhäällä, mutta nyt alkoi jo tuntua siltä, että olisi tosiaan vain ajan kysymys ennen kuin tallin katto romahtaisi.*
"Minusta tuntuu, että sinun tarvitsisi mennä kyläläisille kertomaan, että heidän tallirakennuksensa elinkaari alkaa olla päätöksessään ja heidän tarvitsisi siirtää hevoset sen sisältä johonkin turvallisempaan oleskelutilaan."
*Yksisarvinen koetti etujalkojensa voimia. Se liikutteli niitä hieman huomaten ne ihan hyvävoimaisiksi. Eläin nosti hieman eturuumistaan ylös etujaloillaan ponnistaen ja tuo sujui aivan vaivattoman oloisesti. Olento siis pystyisi jo kävelemään jos se vain olisi kahdesta jalasta kiinni, mutta näin painavaa ja tämän muotoista ruumista ei oltu tarkoitettu kannateltavaksi kahden jalan varassa.
Yksisarvinen asettui taas aloilleen makaamaan.* "Mene vain", *se sanoi vielä pojalle.* "Luota minuun, pystyn hoitamaan itseni turvaan tästä hajoavasta puurakennelmasta sillä aikaa.*
|
|
|
Post by spyrre on Feb 12, 2006 18:42:55 GMT 3
*Nuorukainen kallisti päätään vilkaisten hevosten suuntaan. Eläimet seisoivat pilttuissaan katsellen häntä varsin epäluuloiseen sävyyn. Pitivät ne hänestä tai eivät, olisi silti ilkeää jättää ne mahdollisesti pian sortuvaan talliin.* "Ai niin... tosiaan. Mutta jos tulen sitten takaisin kertomaan?" *Se ehdotti varovasti, katsellen huolestuneesti jaloilleen ponnistelevaa yksisarvista. Ei tuosta kyllä näyttänyt mitään tulevan... Se ei kyllä kävelisi kunnolla vielä vähään aikaan.*
"Kärryillä voisi onnistua, jos löydän sellaiset..." *Se ehdotti vielä, rypistäen kulmakarvojaan D´Allanin ehdotukselle käydä kiskomassa kyläläiset talliin yksisarvisen kimppuun. Sitä epäilytti vahvasti ajatuksen järkevyys, vaikka yksisarvinen väittikin jotenkin salaperäisesti pääsevänsä muualle ennen ihmisten saapumista. Purppurapää ei näyttänyt kovinkaan vakuuttuneelta tuon seikan suhteen.*
|
|
|
Post by dallan on Feb 12, 2006 19:07:09 GMT 3
*Katto ei kestäisi enää kovin pitkään ja poika saisi juosta jos meinaisi ehtiä hakemaan ketään pelastamaan hevosia. Ensimmäinen isommankokoinen lauta putosi katosta alas rysähtäen keskelle tallirakennusta kuitenkaan osumatta kehenkään. Hevoset hermostuivat ja alkoivat liikehtiä ja pitämään meteliä sen merkiksi. Yksisarvinen itsekin oli hieman hermostunut, mutta ei itsensä vaan hevosten turvallisuuden vuoksi. Aidosti peläten se katseli hevosten suuntaan ja ääneti toivoi niiden malttavan vain vähän aikaa kunnes kaikki olisi taas hyvin. Tietenkään tuolla äänettömällä toiveella ei ollut mitään vaikutusta hevosten käyttäytymiseen.*
"Ole minulle kiltti ja käy hakemassa heille apua", *yksisarvinen sanoi viitaten hevosiin.*
|
|
|
Post by spyrre on Feb 12, 2006 19:30:35 GMT 3
*Nuorukainen hätkähti pelästyneenä jaloilleen uuden laudan irrotessa katosta ja rysähtäessä lattialle. Kissa putosi yllättyneesti rääkäisten hänen sylistään, mutta sen sijaan että olisi jäänyt mulkoilemaan purppurapäätä, sekin katsahti ylös huolestuneena, lähtien sitten olkapäänsä ylitse vilkuillen tassuttamaan kohden ovea. Sekin oli sitä mieltä, että olisi parempi vaikka kastua kuin jäädä romahtavan rakennuksen alle.
Spyro mutisi ilmoille kirouksen katsahtaen uudelleen epäröivästi hevosia ja sitten yksisarvista. Hitto, hän ei ollut olettanut tilanteen olevan oikeasti aivan näin pahassa jamassa, rakennushan tosiaan OLI luhistumassa kasaan hetkellä millä hyvänsä. Ei kai asialla tosiaan olisi jotakin tekemistä yksisarvisen kanssa? ...toisaalta vaikka olisikin, se ei selvästikään ainakaan tehnyt sitä tahallaan.
Purppurapää murahti alistuneesti, vilkaisi nopeasti ratsujen suuntaan miettien pitäisikö hänen sittenkin vain päästää ne nopeasti vapaaksi, mutta ei sitten tehnyt niin, peläten niiden karkaavan ja jyräävän heidät mennessään jalkoihinsa.* "No hyvä... Mutta sulla on sitten aika kiire myöskin." *Se sanoi alistuneesti kiirehtien askeleitaan ovea kohden. Se ei vieläkään ymmärtänyt miten eläin suunnitteli pakenevansa tuossa kunnossa ennen kuin kyläläiset ilmestyisivät, mutta toivoi, että yksisarvinen todella tietäisi mitä tekisi.
Nuorukainen kietoi viittansa tiukasti ympärilleen ja veti hupun päähänsä juostessaan tallista ulos sateeseen kissa perässään, ja suuntasi askelensa kohden melkein tallin vieressä olevaa tavernaa. Se pohti mennessään pitäisikö hänen viivytellä hiukan antaakseen yksisarviselle aikaa kadota, mutta ei sitten uskaltanut, vaan rysäytti sen kummempia hienostelematta tavernan oven auki heti rakennuksen luokse päästyään.*
"Talli romahtaa kasaan ihan justiinsa! Hakekaa hevosenne ulos ja äkkiä!" *Se huusi heti sisälle päästyään yrittäen hoputtaa huoneessa olijoita liikkeelle, elleivät nuo itse tajuaisi lähteä, nykäisten märkää huppua syvemmälle päähänsä. D´Allanin olisi parempi tietää mitä oli tekemässä, se ajatteli huolissaan.*
|
|
|
Post by dallan on Feb 12, 2006 20:34:24 GMT 3
*Tavernan ihmiset lopettivat kiivaat keskustelunsa kylässä vierailleesta yksisarvisesta ja lähtivät ryntäämään tavernasta ulos. Joku ehti mainita, että tämä kaikki oli seurausta siitä, kuinka yksisarvista oli oikein kohdeltu ja hämmästyttävän moni tuntui olevan hänen kanssaan samaa mieltä. Osa väestä matkasi talleja kohden ja osa meni kertomaan muualle sadetta suojaan menneille ihmisille mitä oikein oli tapahtumassa.
Tallirakennus oli yhä pystyssä, mutta ei tosiaan olisi sitä enää pitkään. Pian jo joku nopeajalkainen talutti sieltä ulos ensimmäistä hevosta, joka oli niin hermostunut, että heti ulos päästyään lähti juoksemaan kauemmas tuon rakennnuksen läheltä. Yksisarvisesta hevosen ulos taluttanut noin kolmekymppinen resuisiin vaatteisiin pukeutunut pulska nainen ei sanonut, hoputteli vain muita kiiruhtamaan.
Ei kestänyt pitkään ennen kuin kaikki hevoset oli saatu tallista ulos ja yksi karkulainenkin saatu rauhoiteltua. Yksisarvisesta kukaan tallissa käynyt ei puhunut mitään, sillä tuo eläin ei enää siinä rakennuksessa ollut vaan oli kadonnut jonnekin ihan niin kuin oli luvannutkin.
Kaiken tuon hälinän keskeltä joku jopa muisti, että tuo samainen nuorukainen, joka oli tullut varoittamaan tallin olevan romahtamistilassa oli vähän aikaa sitten nähty yksisarvisen kanssa juuri tuossa samaisessa tallissa, mutta oli kadonnut sieltä jonnekin. Tämä joku tarrasi lujaa pourppurahiuksista poikaa olkapäästä ja tuijotti tätä vihaisesti. Tarraaja oli tukevarakeineinen ja vahva noin 170 senttinen mies, joka piti yllään ruskeita, mutta sateessa jo pahasti kastuneita nahkavaatteita. Miehen läpimärät pitkät hiukset olivat liimautuneet hänen arpisia kasvojaan vasten ja hänen irvistyksensä paljasti, että mies oli menettänyt jopa noin neljänneksen hampaistaan.*
"Hei poika, sähän olit sen valkoisen sarvekkaan eläimen kanssa viimeksi?" *Mies kysyi kovalla äänellä, josta saattoi saada selvää kaikestä hälinästä ja sateen ropinasta huolimatta.* "tiedäksä mihin se..." *mies sanoi jotain vielä tämänkin jälkeen, mutta siitä oli mahdotonta saada mitään selvää valtavan romahduksen peittäessä kaiken äänen alleen. Tallirakennus oli hajonnut, mutta onneksi kaikki hevoset oli jo saatu sieltä ulos ja yksikään ihmisistäkään ei ollut enää sisällä. Viimeisetkin heistä olivat juosseet juuri ennen rakennuksen hajoamista sietä ulos käsissään jotain tavaraa, joita he olivat menneet sieltä pelastamaan. Joku oli saanut laudan olkapäähänsä ja aika moni joitain naarmuja, mutta kukaan ei ollut loukkaantunut kovin vakavasti.
Purppurahiuksista poikaa puhuttelemaan tullut mies ei antanut tallirakennukselle kuin vain pienen vilkaisun kunnes hän taas jatkoi puhumistaan. Mies oli ilmeisen hätääntynyt ja hermostunut koko tilanteesta.* "Tiedäksä mihin se eläin meni? Se olis pakko löytää. Jos vaan näät sitä, niin sano sil, ettei tuhoais tätä kylää!"
*Yksisarvista ei tosiaan näkynyt yhtään missään, vaikka äskeisen tallin romahduksen seurauksena sitä jo etsittiin kaikkialta kylästä. Sen tämänhetkinen piilopaikka näytti tosiaan olevan hyvä sellainen.*
|
|
|
Post by spyrre on Feb 12, 2006 21:21:35 GMT 3
*Ihmiset lähtivät onneksi liikkeelle ripeästi ilman sen kummempaa usutusta purppurapään suunnalta. Se siirtyi nopeasti oven edestä välttyäkseen tallautumasta ulos ryntäävän väkijoukon jalkoihin ja poimi kissankin turvaan syliinsä. Eläin oli kastellut turkkinsa matkalla pihan poikki vaikka olikin juossut pojan edellä, ja luovutti nyt osan kosteudestaan nuorukaisen paidalle, tuon alkaessa tuntea olonsa entistä enemmän liotetuksi. No, ei mahtanut mitään.
Kyläläisten mentyä Spyro kääräisi nuhruisen viittansa uudestaan itsensä ja kissan ympärille sännäten jälleen sateeseen. Tallin, joka kaikeksi onneksi oli vielä pystyssä, luona parveili jo melkoisesti porukkaa ja talutti ulos turvaan hevosen toisensa jälkeen. Nuorukainen kissoineen pysähtyi jännittyneenä pienen matkan päähän yrittäen pysytellä hiukan kauempana hevosista ettei vauhkoonnuttaisi niitä sen enempää. Koko ajan se odotti jonkun huutavan tallista löytäneensä D´Allanin, mutta ihmisiä ramppasi edes takaisin ja pian hevoset olivat ulkona, eikä kukaan ollut sanonut mitään yksisarviseen liittyvää. Spyro huokaisi hiljaa helpotuksesta (sarvekas OLI sitten ilmeisesti tiennyt mitä teki) mutta hätkähti yllättyneenä jonkun tarratessa äkkiä olkapäähänsä.
Kissa viitan alla päästi äkäisen rääkäisyn ja sähähti tuijottaen vihaisesti vaatteen sisältä kovakouraiseksi intoutuneelle miehelle, purppurapään itsensä näyttäessä lähinnä enemmän yllättyneeltä kuin pelästyneeltä. Pahus, joku oli sittenkin tunnistanut hänet sateesta ja viitasta huolimatta, se kirosi mielessään itsekseen, mutta ei vaivautunut enää edes nykimään huppuaan enemmän kasvoilleen, vaikka käsi nousikin muutaman sentin refleksinomaisesti tuota kohden. Nuorukainen tyytyi siis näyttämään mahdollisimman viattomalta ja napitti itseään melkoisesti suurikokoisempaa kyläläistä silmiään räpytellen, yrittäen samalla huomaamattomasti rauhoitella kissaa rapsuttamalla.*
"Minkä? Ai sen, hassun näköisen?" *Talli rysähti taustalla kasaan saaden nuorukaisen hätkähtämään ja vilkaisemaan huolestuneesti rakennuksen suuntaan (jos D´Allan oli sittenkin ollut vielä sisällä?) mutta pakotti itsensä kääntämään huomionsa takaisin mieheen vaikuttaakseen edes hiukan vähemmän epäilyttävältä.*
"En tiedä minne se meni... Juoksi pois kai, tai hävisi jonnekin. En nähny sitä enää sen jälkeen kun säikytitte sen sillä mellakalla." *Se selitti totisena ja kohautti vielä olkapäitään yrittäen näyttää hämmentyneeltä tilnateen johdosta (se siltä sentään sujui oikein hyvin), kohottaen sitten hiukan kulmakarvojaan kuullessaan miehen hätääntyneen äänensävyn. Ahaa, ne olivat nyt tuota mieltä...
"Niinno, tuota. Juttelin hiukan sen kanssa ennen kuin se hävisi. Se oli aika surullinen kun vainositte sitä sillä tavalla." *Spyro huokaisi nyökytellen haikean näköisenä, kurkaten miestä etuhiustensa alta nähdäkseen, uppoaisiko juttu tuohon vai ei.*
"Voin kertoa sille että ette te mitään pahaa halunneet jos näen sitä, mutta en tiedä uskooko se." *Taas teatraalinen huokaus. Onneksi kissakin oli lakannut murisemasta, se olisi laskenut melkoisesti uskottavuutta.*
"...mutta eikö nuo tuollaiset tykkää kaikenlaisista näteistä kiiltävistä kivistä? Katsokaas, jos mä en näe sitä enää, tekin voisitte yrittää lepytellä sitä jollain sellaisella. Ihan vain varmuuden vuoksi, eikö?" *Se lisäsi sitten äkkiä hetken mielijohteesta, kallistaen viattomasti päätään miettien mielessään olikohan innostunut menemään liian pitkälle. No, ainakaan D´Allanilla ei tainnut olla vaaraa tulla löydetyksi, etsinnöistä huolimatta kukaan ei ollut vieläkään nähnyt sitä.*
|
|
|
Post by dallan on Feb 12, 2006 22:16:04 GMT 3
*Mies säpsähti nähdessään kissan ja astui refleksinomaisesti askeleen taaksepäin. Koska tuo pieni eläin ei kuitenkaan hyökännyt hänen kimppuunsa mies saattoi rauhoittua kuuntelemaan, mitä nuorukaisella oli sanottavanaan. Kovin yhtenäinen tuo tarina ei oikein ollut eikä mies sitä noin vain niellyt.*
"Kuules poika, nyt saat kyllä kertoa mitä sä sen kanssa oikein juttelit." *Kookas mies sanoi ankarasti. Hän ei kuitenkaan ehtinyt jäädä kuuntelemaan vastausta omaan kysymykseensä ennen kuin joku huusi kaikkia osallistumaan pelastustöihin. Jotain oli ilmeisesti sattunut aivan kylän toisessa päässä, mutta kukaan ei kyselyistä huolimatta tuntunut tietävän mistä oikein oli kyse.
Mies lähti juoksemaan kiireesti paikalle jättäen nuorukaisen yksin sateeseen seisomaan. Paikalle lennähtänyt pieni valkoinen lintu ei sen sijaan ollut laisinkaan aikeissa jättää nuorukaista rauhaan. Ihan heti kun kookas mies oli ehtinyt kääntää selkänsä tilanteelle lintu jo lennähti aivan pojan viereen.* "Seuraa minua jos tahdot nähdä sen sarvekkaan maanvaivan", *lintu sanoi (se tosiaan osasi puhua) lähtien saman tien lentämään kohti kylän rajaa nopeasti, mutta pysähdellen aina välillä istumaan ja odottamaan poikaa, mikäli tämä tätä seurasi toistaen tätä käytäntöä aina noin puolen kilometrin päähän kylästä. Mikäli ei seurannut, niin lintu vain lensi pois.
Teki poika mitä tahansa, niin D'allan seisoi neljän ehjän jalan varassa paikassa, johon lintu matkansa päätti. Tervehtyneiden jalkojen lisäksi jokin muukin yksisarvisen ulkonäössä oli muuttunut. Sen karva oli nyt muuttunut nyt kokonaan mustaksi ja sen ruumiinrakenne oli jonkin verran erilainen saaden eläimen näyttämään jonkin verran hevosmaisemmalta tässä ulkomuodossaan. Sama yksisarvinen siinä silti yhä seisoi, siitä ei ollut epäilystäkään.*
(Kuva mustasta D'allanista on se kolmas ja samalla alin kuva hahmoesittelyssäni. D'allan on siis se musta yksilö siinä kuvassa.)
|
|
|
Post by spyrre on Feb 13, 2006 22:06:40 GMT 3
"Johan minä sanoin." *Purppurapää kallisti viattomasti päätään räyhäävälle miehelle, arvellen, että olisi hyödyllistä yrittää näyttää vielä vähän tyhmemmältä kaiken lisäksi. Ehkä mies ei jaksaisi kovistella häntä sen enempää jos erehtyisi pitämään häntä hiukan yksinkertaisena (tai no, yksinkertaisempana, ainakin).* "Se kun otti ja sai sen kivenmurikan niskaansa, niin kävin kysymässä että sattuiko siihen pahastikin. Se sanoi että ei, ja kohta se sitten häipyikin jonnekin, ihan tuosta vain."
*Tosin, jo kesken Spyron "hienon" esityksen, kylän toisella laidalla alkoi joku uusi mellakantapainen juuri sopivasti, saaden kuulustelijan kirmaamaan tiehensä. Nuorukainen katseli hiukan yllättyneenä pois ryntäävän miehen perään (hän oli odottanut väittelyä kestävän vielä hitusen pidempään) kummastellen mielessään mitä pahusta nyt tällä kertaa oli tapahtunut. Oliko koko kylä sittenkin rysähtämässä kasaan? Se tunsi olonsa hiukan huolestuneeksi siitä huolimatta, että oli itse hetkeä aikaisemmin uhannut polttaa koko kiittämättömän kylän maan tasalle, mutta se hetki oli jo mennyt ohitse. No, ainakin hänet oli jätetty rauhaan välikohtauksen ansiosta.
Ennen kuin nuorukainen ehti kuitenkaan edes harkita sateesta suojaan siirtymistä, joku pieni ja vaalea vilahti ohitse. Spyro käänsi katseensa liikkeen suuntaan, ja havaitsi pienen valkoisen linnun laskeutuneen pienen matkan päähän kadulle. Aivan kuin epäillen ettei nuorukainen ollut kokenut vielä tarpeeksi yllätyksiä tänä päivänä, lintu päätti vielä puhua, ja lehahtaa sitten tiehensä, pysähtyen kuitenkin kohta odottamaan.
Toivuttuaan hölmistyksestään purppurapää huokaisi rapsuttaen kissaa (joka näytti hiukan turhankin kiinnostuneelta edellä lentävästä pikkulinnusta). Yksisarvinen oli kuin olikin onnistunut pääsemään turvaan jollakin tempulla. Sen kummempia epäröimättä Spyro seurasikin lintua sateista katua pitkin, kylän ulkopuolelle.* "Minne me ollaan menossa?" *se kysyi linnulta saavuttaessaan tuon, vilkaisten sateista maastoa ympärillään. Toivottavasti matka ei ollut kovin pitkä, tämä ei ollut se kaikkein mukavin sää pitkiin kävelylenkkeihin..
Pian jonkin matkan päässä kylästä, sateesta ilmestyi tumma sarvekas hahmo. Purppurapää pysähtyi hiukan epäilevänä huomatessaan eläimen olevan varsin eri näköinen kuin valkea yksisarvinen.. tarkempi tarkastelu taisi kuitenkin paljastaa joitakin tutumpia piirteitä ja otus taisi myös haista samalle kuin Spyron tuntema sarvekas. Havainto sai nuorukaisen varsin hämilleen.* "...Dallan?" *se kysyi epäröiden, astuen kuitenkin hiukan lähemmäs. Oliko se D´Allan, vaikka se oli noin eri näköinen? Jalat olivat nyt ehjät, turkki musta, ja aivan kuin otus olisi myös hiukan suurempi... tosin vaikutelma saattoi johtua myös jonkinlaisesta sateen aiheuttamasta optisesta harhasta.*
((Hieno kuva... Hiukan tuon näköiseksi D´Allanin ajattelinkin, vaikkakin tupsullisella hännällä...))
|
|
|
Post by dallan on Feb 14, 2006 2:29:20 GMT 3
"Olemme matkalla Dallanin luo" *Lintu vastasi pojalle. Sekään ei osannut lausua yksisarvisen nimeä niin kuin yksisarvinen itse osasi, mutta tunnistettavissa tuo nimi silti li.* "Älä sitten ainakaan mene kehumaan sitä komeaksi, sillä se vihaa ulkonäköään ja kiroaa aina sitä, että näyttää oikeasti aivan hevoselta, jolle on naulattu porkkana päähän." *Lintu varoitti ääntäen sanan "oikeasti" aivan kuin olisi vihannut koko sanaa eikä olisi tahtonut sanoa sitä laisinkaan.
Tuolla ulkonäöllä, johon lintu oli viitannut kutsumalla sitä yksisarvisen oikeaksi ulkonäöksi viitattiin varmaan siihen näkyyn, joka odotti poikaa ja tämän kissaa mäen päällä jonkin matkaa kylästä paikassa, josta kylä oli yhä aika hyvin erotettavissa. Musta yksisarvinen oli tosiaan varsin erinäköinen kuin kylässä vieraillut valkoinen yksisarvinen oli ollut. Sen pää ja kaula olivat hevosmaisemmat. Eläimen sieraimet olivat suuremmat ja kaula lihaksikkaampi kuin valkoisella yksisarvisella oli ollut. Muutenkin tämä yksisarvinen ei näyttänyt aliravitulta vaan oli painavampi ja paljon paremmassa fyysisessä kunnossa. Toisaalta pieni takaruumis, sorkat ja paksut nivelet olivat ennallaan, mutta eläimen häntä oli muuttunut tupsumaisesta (valkoisella yksisarvisella siis oli tupsuhäntä kuten keskimmäisestä kuvasta hahmoesittelyssäni näkyy. Se varjo siinä kuvassa on vastaa tämän mustan ulkonäköä) näyttämään hevosen hännältä. Eläimen haju oli jonkin verran erilainen ollen muun muassa voimakkaampi, mutta muistutti paljolti valkoisen yksisarvisen hajua. Musta yksisarvinen ei ollut pituus, leveys tai korkeussuunnassa sen suurempi, mutta painoa sillä oli paljon enemmän.
Sade alkoi laantua. Kestäisi varmaan enää ihan vähän aikaa ennen kuin vettä ei enää tulisi taivaalta. Yksisarvinen katseli Spyroa odottavana. Olemukseltaan eläin oli ehkä hieman vaivaantuneen näköinen, jos moista nyt siitä oli luettavissa, että olento roikotti vähän päätään ja katseli Spyroakin todellisuudessa vain jalkoihin ikään kuin olisi toivonut katoavansa näkyvistä sillä, ettei itse rohkene katsella toisia silmiin.* "D'allan niin. Minä se tässä yhä olen, vaikka olenkin vähän eri näköinen. Se sama D'allan."
|
|
|
Post by spyrre on Feb 14, 2006 21:59:36 GMT 3
*Spyro katseli mustaa yksisarvista kummissaan pää hiukan kallellaan, ja mutristi sitten suutaan.* "No voi pahus. Miksi et tehnyt noin heti, jos kerran pystyt siihen? Olisit voinu häipyä turvaan aivan koska tahansa." *Se sanoi sitten aavistuksen moittivasti D´Allania katsellen. Hän oli ollut aivan turhaan suunniltaan huolesta, jos sarvekas olisi voinut vain muuttaa itsensä eri näköiseksi, parantua, ja teleportata muualle, tai jotain vastaavaa. Se alkoi hiljakseen tunnistaa joitain tutumpia piirteitä mustasta eläimestä, vaikka se muuten olikin melkoisen eri näköinen... nyt se näytti entistä enemmän hevoselta miksi hän oli alunperin mennyt valkeaakin eläintä luulemaan, jopa häntäkin oli erilainen. Vaikutelma suuresta koosta tosin taisi aiheutua vain eläimen jykevöityneestä ruumiinrakenteesta, purppurapää sai huomata, D´Allan ei ollut oikeastaan sen kookkaampi häneen verrattuna kuin aikaisemminkaan.*
"Mutta hyvä, että olet kunnossa. Pelkäsin jo, että olit vain taas mennyt näkymättömäksi ja jäänyt sen pahuksen hökkelin alle kun se meni ja rysähti" *nuorukainen totesi sitten avoimesti helpottuneeseen äänensävyyn ja astui lähemmäksi tarkastellakseen uudennäköistä D´Allania paremmin. Jostakin syystä sarvekas vain näytti varsin häpeilevältä, mitä Spyro ei oikeastaan ymmärtänyt. Hänestä D´Allan ei näyttänyt mitenkään pahemmalta kuin aikaisemmin, hiukan erilaiselta vain, ja nyt tuo oli ainakin huomattavasti terveemmän oloinen niin olemukseltaan kuin ulkonäöltäänkin. Mutta koska muisti mitä pikkulintu oli matkalla sanonut (nuorukainen loi varsin uteliaan katseen tuonkin suuntaan), se ei maininnut mitään D´Allanin uudesta ulkomuodosta, vaikka ihmettelikin kovin, miten se oli onnistunut muuttumaan noin paljon näin nopeasti. Osasiko yksisarvinenkin muuttaa muotoaan jotenkin, nuorukainen pohdiskeli, tuntien itsensä hetken aikaa aavistuksen katkeraksi. Jostain syystä siitä tuntui, että melkein kaikki vastaantulijat osasivat muuttua aivan miten halusivat.*
Spyro palasi kuitenkin nopeasti ajatuksistaan takaisin nykyhetkeen.* "Hevoset muuten on kaikki turvassa. Ne saatiin ulos hyvin ennen kuin talli romahti." *Se informoi muistaen D´Allanin huolen ratsujen puolesta. Ehkä se saisi sarvekkaan hiukan paremmalle tuulelle, nuorukainen toivoi, silmäten viittansa sisältä kurkkivaa kissan naamaa, joka kuitenkin vetäytyi nopeasti takaisin sadetta pakoon. Toisaalta taisi olla ihan hyvä että karvakerä ei pitänyt sateesta eikä halunnut poistua nuorukaisen sylistä jossa sillä oli edes pieni sateensuoja... kissa silmäili nimittäin pikkulintua varsin epäilyttävään sävyyn viitan liepeiden takaa.*
|
|
|
Post by dallan on Feb 15, 2006 16:41:31 GMT 3
*Hetkeen kukaan ei sanonut mitään. Viimeiset sadepisarat putosivat maahan ja sitten jo hetken aikaa enää tihkusateena tullut vedentulo lakkasi kokonaan. Sateen päätyttyä yksisarvinen rohkeni nostamaan päätään vähän ylemmäs nähdäkseen pojasta muutakin kuin vain jalat.* "Hei sarviheppa, sinua puhuteltiin äsken", *lintu sanoi ilkeään sävyyn yksisarviselle katkaistaakseen hiljaisuuden ja lennähti sitten noin viidenkymmenen metrin päässä sijainneen puun oksalle, jotta olisi varmasti turvassa sitä epäilyttävällä tavalla silmäilleeltä kissapedolta. Sieltä lintu saattoi viellä seuratakin kuinka tilanne oikein etenisi.
Yksisarvinen vilkaisi linnun suuntaan vihaisen näköisenä kääntäen katseensa kuitenkin aivan pian takaisin pojan suuntaan.* "En olisi voinut tehdä näin heti ja jos tarkkoja ollaan, niin jäin sen päälleni romahtaneen tallirakennuksen alle, mutta siitäkin huolimatta seison nyt tässä." *Eläin mietti hetken miten jatkaisi.* "Olisi aika monimutkaista selittää, miten kaikki tämä tarkalleen ottaen meni", *uros sitten sanoi. Se suuntasi katseensa kylään päin vain tuijottaen sitä hiljaa ja väsyneen oloisesti paikallaan.* "On sääli, että tässä pitää aina käydä näin." *yksisarvinen lausahti hiljaa tarkoittaen sanansa selvästi pojalle, mutta ei selittänyt niitä sen tarkemmin.*
|
|