|
Post by spyrre on Mar 21, 2006 16:11:04 GMT 3
"Aah. Niin." *Cathryn seisahtui veren liottamalle marmorille ja pyyhkäisi leukaansa sormillaan. Hetken aikaa hän jopa tunsi olonsa pahaksi näiden kuolleiden sotilaiden puolesta Kasstalin ottaessa asian puheeksi... kuinkahan monella näistä oli perhe kotona odottamassa? Tunne meni kuitenkin onneksi pian ohi kissan työntäessä ajatuksen sivuun, ja kohauttaen uudelleen olkapätään hänen alkaessa liikuskella kohden ulko-ovea.* "Tiedä häntä sitten. Jotkut kai vain viihtyvät laumoissa, jotkut itsekseen." *Kissa totesi heilutellen häntäänsä. Hän ei ollut koskaan varsinaisesti tullut ajatelleeksi asiaa, kai sillä oli olevinaan jotakin tekemistä "rakkauden" kanssa mistä kaikki tuntuivat vaahtoavan. No, kuinka vain. Eikä se ollut hän joka oli nämä miehet tappanut. Ei se ollut hänen vikansa.
Nainen asteli lattian poikki pysähtyen sitten hiukan ennen ulko-ovea katsomaan olkapäänsä ylitse Kasstaliin.* "Taidamme tarvita jotakin tulenarkaa. Täällä ei taida olla tarpeeksi palavaa ainesta." *Hän sanoi sitten, kiertäen paljon marmorisisustusta sisältävän ympäristön arvioivasti katseellaan.*
|
|
|
Post by submarine on Mar 21, 2006 16:27:59 GMT 3
Kasstal kohautti olkapäitään, häntä ei nyt edes paljoa kiinnostanut loppujen lopuksi. Rialeiden keskuudessa ei vaikuttanut olevan mitään järjellistä syytä, että suurin osa pysyi yhdessä paikassa. Kaipa se oli vain tottuneisuutta ja halua saada alempiarvoisia tottelemaan. Hän itse ei halunnut siellä juurikaan olla, mutta joskus oli pakko. Kohta sellainen tilanne olisi, rottaa asia ei juuri miellyttänyt.
Katseltuaan hetken itsekin ympäristöä hän kohautti olkiaan ja työnsi kätensä erääseen monista vyölaukuistaan. "Kun meidät, salamurhaajat, päästetään koulutettuina tekemään, mitä ikinä lystäämmekään, vaaditaan meita ottamaan mukaan "kun kaikki epäonnistuu" -tyylinen lopetus. Jotkut valitsevat nopeatehoisen myrkyn, joka lopettaa ilman sen suurempia toitotuksia", hän totesi vetäessään esiin paksun pullon, joka sisälsi punaista ainetta. Lasi oli monta senttiä paksua, eikä varmastikaan rikkoutuisi aivan pienestä. "Minä sensijaan halusin aina jotakin, joka sentään ottaisi muutaman mukaan. Siispä valitsin tällaisen pullon. Tämä aine kun altistuu ilmalle, niin silloin palaa vähän muutakin kuin esimerkiksi hiukset", hän jatkoi.
Alkemia tosiaan oli mielenkiintoista, tämä "tulipalloksi" ristitty aine sai lähestulkoon minkä tahansa syttymään voimakkaassa räjähdyksessä. Kalusto saattoi olla marmoria, mutta kyllä täällä puutakin olisi aivan tarpeeksi. Tosin Kasstalilla oli vain yksi pullo, mutta ei hän koskaan ollut aikonutkaan räjäyttää itseään. "Ehkäpä sinun kannattaisi jo juosta", hän totesi ottaessaan heittävän asennon. Hän itse lähtisi juoksuun heti, kun pullo irtoaisi hänen käsistään.
|
|
|
Post by spyrre on Mar 21, 2006 16:47:41 GMT 3
*Vihreät silmät räpsähtivät ja siirtyivät katsomaan rotan esiin vetämää pulloa uteliaasti. Hän oli joskus kuullut salamurhaajien tavasta pitää mukanaan tehokasta myrkkyä, ei aina vain asiakkailleen, vaan itselleen. Jos murhaaja jäisi kiinni, hän voisi tappaa itsensä nopeasti eikä näin ollen paljastaisi mahdollisesti arkaluontoisia asioita työnantajastaan tai mistään muustakaan edes kidutuksen alaisena. Kissa oli aina pitänyt koko ideaa jotenkin absurdina. Miksi tappaa itsensä suojellakseen jotakuta itsekeskeistä lordia tai virkamiestä, joka oli halunnut hengiltä kilpailijansa tai vaimonsa rakastajan tai ylempiarvoisen henkilön päästäkseen itse tuon paikalle, tai jotakin vastaavaa. Ja jos olisi itse kuollut, ei tulisi saamaan maksua tai olisi ainakaan mahdollista nauttia siitä, eikä moisesta uskollisuudesta pelkurimaista henkilöä kohtaan olisi edes mitään hyötyä. Typerää.
Mutta tässä tilanteessa Kasstalin "itsemurhapullo" saattaisi tosiaan osoittautua varsin käytännölliseksi.* "Hyvin valittu." *Cathryn totesi pienen virneen käydessä hänen kasvoillaan (ilmeisesti se vain piruili) ja alkoi ripeyttää askeliaan ovea kohden. Hän epäili hiukan riittäisikö moinen pieni puteli koko rakennuksen sytyttämiseen vaikka se räjähtäisikin, mutta parempi tuo varmasti oli kuin ei mitään. Kasstalin valmistautuessa heittämään pullon kissa vilkaisi kuitenkin vielä nopeasti olkapäänsä ylitse juosten sitten ovesta pihalle, loikaten ketterästi yli suurimmasta osasta ulkoportaikkoa. Päästyään tosin jonkin matkan päähän rakennuksesta likimain keskelle pihaa hän seisahtui, jääden katsomaan kiinnostuneena mitä tapahtuisi.*
|
|
|
Post by submarine on Mar 21, 2006 17:00:43 GMT 3
Kasstal vilkaisi kerran kissan perään heitti pullon ilmaan ja antoi sen pudota lähes maahan. Juuri oikealla hetkellä hän sitten potkaisi sitä niin, että se kiisi komeassa kaaressa portaiden yläpäätä kohti. Sitten hän kääntyi itsekin juoksuun, haluamatta olla kantaman sisällä. hän ei tiennyt, kuinka hitossa aine oli niin tehokasta kuin oli, mutta ei sillä ollut väliä. Sillä sen sijaan oli, mitä se pystyi tekemään.
Iskien jalkaa toisen eteen hän oli pian jo kissan kohdalla, mutta ei edes hidastanut. "Korvasi saavat uuden sävyn!" hän huusi ohimennen ja jatkoi juoksemistaan. Suunnilleen samaan aikaan pullo osui seinään ja halkesi. Vaikka Kasstal ei sitä katsonutkaan, oli muutamassa valtavan melun täyttämässä hetkessä räjähdyksen voimasta talon kattoon tullut valtava aukko, hetkessä aivan kaikki oli ilmiliekeissä. Muutamaa sekuntia myöhemmin koko kartano romahti sisäänpäin, palaen hullun lailla.
Päästyään kadun toiselle puolelle Kasstal pysähtyi nyt katsomaan tuhoa. Vielä äsken niin eleganttia rakennusta ei olisi enää voinut tunnistaa. Tehokasta ainetta, rotta ei oikein uskonut sen johtuvan pelkästä alkemiasta. Vaikka kuinka yhdistelisi, ei tuollainen ollut kovin mahdollista ilman magiaa tai vastaavaa. Teki se kuitenkin tehtävänsä täydellisen tehokkaasti.
|
|
|
Post by spyrre on Mar 21, 2006 22:16:36 GMT 3
*Kissa katseli Kasstalin painuessa tuli hännän alla ulos kartanosta ja pinkoessa vauhdilla pihan poikki häntä kohden pysähtymättä kuitenkaan niinkään kauas talosta.* "Eeh?" *Varas kohotti kulmiaan yllättyneenä rotan paahtaessa ohitse toiselle puolelle tietä mutta kääntyi seuratakseen varmuuden vuoksi juuri kun rakennus otti ja leimahti liekkeihin valtaisan räjähdyksen vaikutuksesta. Hän älähti odottamattoman suuren räjähdyksen pelästyttämänä ja melkein lennähti nurin kuonolleen paineaallon vaikutuksesta kompastellen rotan perässä kadun toiselle puolelle korvat ikävästi soiden ja varmaankin joka ainoa turkkinsa karva pystyyn nousseena.*
"Mitä helvettiä siinä pullossa oikein oli?!" *Nainen älähti henkeä haukkoen ja kääntyi levinneitä silmiään räpytellen katsomaan olkapäänsä yli roihuavaa kartanoa. Hän ei ollut osannut aavistaa niin pienen pullollisen tuntematonta ainetta aiheuttavan mitään lähellekään noin hurjaa. ...no, minkäänasteisten todisteiden jäämisestä oli tuon ansiosta aika turha huolehtia, rakennuksesta jäisi tuskin kiveä kiven päälle tuolla menolla. Varas heilutteli hetken kirouksia mutisten korviaan yrittäen saada räjähdyksen kuurouttamat tärykalvonsa jälleen toimimaan kunnolla ja kääntyi sitten pois päin paikasta jossa kartano oli vielä hetki sitten sijainnut katsahtaen valppaasti katua molempiin suuntiin. Tuollainen meteli ei varmasti ollut jäänyt kuulematta keneltäkään, kissa arveli, ollen varsin haluton olemaan paikalla silloin kun paikalle alkaisi parveilla uteliaita silmäpareja. Pienen matkan päässä näkyi olevan hiukan syrjäisempi, hämärä kuja, jonne nainen suuntasikin nopeasti askeleensa. Siellä sentään oli edes hiukan enemmän poissa silmistä kuin keskellä katua liekehtivän kartanon edessä.*
|
|
|
Post by submarine on Mar 21, 2006 22:27:31 GMT 3
Kasstal seurasi Cathryniä kujalle. Olipahan ollut kunnon pamaus, muuta ei voinut sanoa. Hän oli kyllä nähnyt tällaisen kerran ennenkin, mutta oli se silti melko komean näköinen. Kysymykselle hän kohautti olkiaan: "Punaista ainetta, ilmeisesti. Melko varmasti mielenkiintoisempikin vastaus on olemassa, mutta en minä tiedä. Ainakin se riitti", rotta totesi vilkuillessaan mahdollisten uteliaiden varalle.
Hänen täytyisi kyllä tulevaisuudessa hankkia toinen samanlainen. Ainakin se olisi hyvin tehokas keskisormi, jos joskus päätyisi esimerkiksi keihään lävistämäksi, pullo auki ja pilkkanauru. Sitten oltaisiinkin hyvin ohuena kerroksena katua pitkin, mutta jos ei ollut mitään hävittävää... "Uskoakseni meidän tiemme sitten eroavat?" hän yhtä paljon totesi kuin kysyi.
|
|
|
Post by spyrre on Mar 21, 2006 22:45:24 GMT 3
*Cathryn luikahti kujan varjojen suojaan jääden sitten nojaamaan seinään taputellen vieläkin hiukan kärsivästi lurpattavia korviaan. Ilmeisesti hänen kuulonsa alkoi kuitenkin hiljakseen palautua varjoissa kiiluvien vihreiden silmien kääntyessä Kasstalin suuntaan tuon askeleiden lähestyessä. Hän kohotti kulmakarvojaan rotan epämääräiselle vastaukselle, tai ainakaan tuo mainittu "punainen" aine ei sanonut hänelle yhtään mitään... mutta ilmeisesti Kasstal itsekään ei tiennyt mistä mokoma oli väsätty.*
"Vaikka hiukan VÄHEMPIKIN olisi riittänyt" *varas totesi silittäen ohimennen nolosti pörhistyneen häntänsä turkkia sileämmäksi sormillaan. Kirottu häntä, vaikka naisella itsellä pokerinaama olisikin pitänyt melkein tilanteessa kuin tilanteessa se pahuksen kapine pyrki aina kavaltamaan hänet parhaansa mukaan ja tuntui muutenkin elävän melkein omaa elämäänsä.... Kissaihminen jätti kuitenkin pian häntänsä rauhaan ja hymähti pyyhkäisten villin punertavan hiussuortuvan kasvoiltaan korvansa taakse hännän pään nytkähtäessä puolelta toiselle.* "Niin kai. Ellet halua yrittää uudestaan syödä henkitorveani." *Hän vastasi sitten, silmäillen Kasstalia hiukan virnistäen. Todellisuudessa hän oli jopa oikeasti hiukan varuillaan nyt vaikka suurimmaksi osaksi olikin laskenut leikkiä kommentillaan... vaikka varas ei oikeastaan pitänyt kovin todennäköisenä että salamurhaaja yrittäisi vielä jotakin tuossa kunnossa kun oli.*
"Minun taitaa olla parasta häipyä täältä kuitenkin vähäksi aikaa varmuuden vuoksi... joku niistä kapakassa paikalla olleista juopoista saattaa vielä muistaa naamani ainakin muutaman päivän ajan." *Hän pohdiskeli ääneen ja kirskautti tyytymättömänä hampaitaan, jaksamatta kuitenkaan enää syytellä Kasstalia asiasta..... vaikka jyrsijän syytähän se kaikki oli ollut, tietysti. Mutta onneksi kaikki oli kuitenkin selvinnyt... Hänen täytyisi kuitenkin hiipiä vielä takaisin majatalohuoneeseensa hakemaan sinne jättämänsä varusteet ja hommata hiukan evästä ennen kuin lähtisi jälleen tien päälle..... jonnekin. Cathryn ei tiennyt vielä minne, mutta eiköhän se selviäisi viimeistään matkan varrella.*
|
|
|
Post by submarine on Mar 21, 2006 23:08:20 GMT 3
"Ei ollut vähempää tähän hätään, esimerkiksi vihreää ainetta", Kasstal totesi ohimennen. Alkemistit eivät antaneet mitään erikoisempia nimiä tuotteilleen, oli punaista, mustaa, vihreää, sinistä, keltaista ja vaikka minkä väristä ainetta. Olivat ne kyllä hintansa väärttejä.
"En minä sinulta olisi henkitorvea syönyt, juonut vain veret ja ehkä syönyt muutaman sisäelimen", hän totesi ohimennen. Mutta ei häntä huvittanut enää väitellä tosissaan, kunhan härnäsi ohimennen. Tämä oli ollut kaikki kissan syytä, mutta se oli ohi nyt. Nyt hän vain ottaisi huoneen toiselta puolelta kaupunkia ja unohtaisi kaiken. Rotta hiipi turhia murehtimatta kujia pitkin etsimään sopivaa paikkaa.
|
|
|
Post by spyrre on Mar 21, 2006 23:25:13 GMT 3
"Kuinka jalomielistä." *Cathryn virnisti uudestaan vaikka sisäelinten syömisessä ei periaatteessa mitään kovin huvittavaa ollutkaan ja suoristautui sitten seinän vierestä. Vihreät silmät vilkaisivat kadun suuntaan jossa jo alkoi juoksennella häntääntyneitä kyläläisiä riehuvaa tulipaloa pällistelemässä varkaan heilauttaessa sitten kättään ilmeisesti tällä hetkellä ei-nälkäisen Kasstalin perään.* "Yritäpäs olla hommaamatta itseäsi aivan heti ongelmiin" *Kissa totesi olennon perään yllättävän ystävällisesti (tai sitten se piruili jälleen, kuka tietää) luikahtaen sitten itsekin omille teilleen varjoihin, suunnatakseen kulkunsa seuraavaksi majatalon suuntaan. Parasta kuitenkin mennä nyt kiertotietä välttääkseen pahimmat kadulle kerääntyneet ihmisjoukot....*
((Se siitä sitten? Kiitoksia viihdyttävästä pelistä. ^__^ *Kiitos ja kumarrus.*))
|
|
|
Post by submarine on Mar 22, 2006 14:24:03 GMT 3
//Eip' mittään, kiitoksia itsellesi aivan yhtä viihdyttävästä.//
|
|