|
Post by submarine on Mar 18, 2006 15:47:18 GMT 3
Molemmat, Kasstal ja komentaja tuijottivat hetken kissaa. Mistä oikein oli kyse? Johan hän oli tiennyt pitkään, että hirttotuomio oli luvassa. Ilmeisesti molemmat myös tulivat siihen tulokseen, että tämä oli saanut yksinkertaisesti hermoromahduksen ja keskittyivät taas toisiinsa.
Molemmat kiersivät toisiaan, arvioiden tilannetta. Kasstal ei ollut varmastikaa yhtä vahva kuin lihaksikas mies, eikä hänen toinen kätensä toiminut kunnolla. Mutta hän oli nopeampi ja sai pienestä koostaan jonkinlaisen edun miestä vastaan, tämä oli opetellut taistelemaan lähinnä itsensä kokoisia vastaan.
"Viimeisiä sanoja, jyrsijä?" "Löit kuin nainen, silloin ja aina", Kasstal vastasi paljastaen hampaansa, joista toinen oli tällä hetkellä poikki puolesta välistä. Karjaisten raivosta mies kurotti ja pisti nopeasti eteen, rotta väisti sivulle, päästen hiukan lähemmäksi. Miekka teki laajan kaaren, kohteenaan salamurhaajan pää. Tämä kumartui tappavan aseen tieltä, olettaen miehen tarvitsevan hetken pystyäkseen vetämään aseensa puolustukseen ja syöksähti itse eteenpäin tikari varmassa asennossa. Mies ei kuitenkaan yrittänytkään pysäyttää aseensa rataa, vaan pyörähti kokonaan ympäri, saaden aikaan uuden, entistä vaaralisemman lyönnin. Rotan jalat laukaisivat hänet lyhyesti ilmaan, pois iskun tieltä.
Kasstal vetäytyi takaisin puolustukseen, tietäen nyt vastustajansa osaavan käsitellä miekkaansa. Tuijottaessaan tätä hän oli kuulevinaan, kuinka joku olisi potkaissut kartanon etuoven sisään, muttei kiinnittänyt siihen huomiota. Miten se olisi ollut edes mahdollista? Ovihan oli valtava.
|
|
|
Post by spyrre on Mar 18, 2006 22:15:16 GMT 3
*Kissaihminen vetäytyi kauhuissaan nyyhkyttäen seinän viereen kahden vihamiehen keskittyessä toisiinsa. Tilanne näytti hiukan ikävältä Kasstalin kannalta, komentaja tiesi ilmeisesti mainiosti miten käsitellä miekkaansa ja jyrsijällä taas oli tällä hetkellä puolestaan vain pienenpieni tikarinsa. Ei se kyllä näyttänyt pahemmin rottaa häiritsevän, siltä ei näyttänyt ainakaan rohkeutta puuttuvan. Toisaalta, eipä tässä tainnut olla paljoakaan vaihtoehtoja.... kummallakaan vangeista.
Cathryn oli vetäytynyt hiljakseen kauemmas kahdesta taistelijasta ilmeisesti auki jääneen oven suuntaan, kauhistunut katse hurjassa kaksikossa hätääntyneitä nyyhkäyksiä päästellen. Hän pysähtyi turvallisen välimatkan päähän, silmäsi nopeasti ovea, kumartuen sitten hiukan. Komentaja pyörähti ympäri lyöden voimakkaan iskun Kasstalin suuntaan jonka tuo kuitenkin väisti. Sormet kurottivat kohden saapasta miehen ollessa kunnolla selin häneen, naisen painuessa sitten yllättäen matalaksi ja syöksähtäessä äänettömästi liikkeelle. Liike oli nopea eikä matkaakaan ollut päätä huimaavasti kissaihmisen melkein heittäytyessä alle vyötärön korkeudelta sellin poikki viistosti sotilaan taakse. Metalli välähti ikkunasta loistavassa pienessä valonsäteessä tavoitellen sulavalla liikkeellä jännettä arpikasvoisen miehen säären takaosassa, varkaan pyörähtäessä pienellä kuperkeikalla takaisin taaksepäin jalkojensa osuessa lattiaan. Nyyhkytys ja itku oli loppunut siihen paikkaan, tuon päätyessä valppaaseen kyyryasentoon nojaten toisen kätensä maahan tueksi, pitkäteräinen tikarinsa valmiina sormissaan. Hän ei ollut yrittänytkään tappaa miestä iskullaan tähdäten iskunsa ennemminkin mahdollisesti rampauttavaan paikkaan, toivoen, että terä hoitaisi tehtävänsä.*
"Hmh. Luulen, että jos hän olisi nainen, hän olisi hiukan fiksumpi." *Kissa huomautti närkästyneeseen äänensävyyn pyyhkäisten ohimennen kyynelen silmäkulmastaan kämmenselkäänsä. Etuoven suunnalta kuuluva ääni sai hänet kuitenkin varuilleen, varkaan luodessa nopea yllättynyt vilkaisu äänen suuntaan. Eeeh, mitä pahusta tuolla nyt tapahtui? Lisää sotilaitako, aivan kuin kuudesta täällä jo olevasta ei olisi jo tarpeeksi vaivaa..*
|
|
|
Post by submarine on Mar 18, 2006 22:53:25 GMT 3
Komentaja oli ollut liian keskittynyt raivonsa tyydyttämiseen tajutakseen mahdollisen juonen. Hän ei ehtinyt kuin huutaa terän rampauttaessa toisen jalan ja kaataen hänet lattiaan. Kasstal oli samassa hetkessä hänen kimpussaan, käyttäen valtavaa aukkoa hyväkseen. Pieni terä viilsi siististi henkitorven ja kaulavaltimon auki. Mies jäi kakomaan ilmaa, turhaan.
"Löit kuin nainen, ja nyt sinut tappoi kaiken lisäksi "kummajainen". Ei kai voisi huonommin loppua?" Kasstal totesi ääni kylmänä, kuin kertoen viimeistä tuomiota. Mies koetti vielä saada jotakin sanottua, mutta ei enää kyennyt. Rotta kääntyi vilkaisemaan nyt kissaa. Nokkela harhautus sinänsä, mutta ei se olisi selvästi ajattelevaa vastaan toiminut, ei ainakaan yhtä helposti. "Niinpä kai", Kasstal totesi epämääräisesti ja korvasi avuttoman tikarinsa miehen miekalla. Ei kovin hyvä, mutta sai kelvata.
Heilauttaessaan kokeilevasti miekkaa, kuului huoneen ulkopuolelta huutoa. Se ei ollut raivon- tai riemun kiljahdus, Kasstal tunsi tämän äänen erittäin hyvin. Se oli kuolinvaikerrusta, ilmeisesti niiden loppujen viiden. Salamurhaaja jäi hetkeksi kuuntemaan, joku taisteli niiden viiden kanssa ja ilmeisesti teurasti heitä armotta. "Pitäisiköhän jäädä tänne odottelemaan tilanteen selkeytymistä?" hän pohti ääneen.
|
|
|
Post by spyrre on Mar 18, 2006 23:19:36 GMT 3
*Cathryn luimisti hiukan korviaan katsellessaan Kasstalin viiltävän hänen rampauttamansa miehen kurkun. Hän ei tuntenut oloaan mukavaksi katsellessaan tuollaista, mutta ei varsinaisesti potenut kuitenkaan huonoa omaatuntoa vaikka tiesikin että hänen tikariniskunsa oli ollut ainakin osasyyllinen miehen kuolemaan vaikkei varsinaisesti ollutkaan tappanut tuota. Mutta parempi hän kuin minä, varas ajatteli jättäen enemmän solvaukset siksensä ja suoristautui. Hänen "hysteerinen neito" -harhautuksensa oli toiminut yllättävän hyvin tällä kerralla, mutta toisaalta jo se ettei sotilaiden päähän ollut edes pälkähtänyt tutkia vankeja piilotettujen aseiden varalta oli rohkaissut kissaa yrittämään. Eikä hirsipuukaan häntä varsinaisesti houkutellut, ei sen puoleen.
Kissaihminen perääntyi hiukan Kasstalin poimiessa itselleen parempaa aseistusta ja pyöräytti tikaria sormissaan, luoden levottomana nopean katseen oven ulkopuolelta kuuluvien huutojen suuntaan. Mitä hittoa siellä oikein tapahtui? Varas ei ainakaan suhtautunut tilanteeseen kovinkaan luottavaisin mielin.* "Odottamaan että ne, ketä ne ikinä ovatkaan, tulisivat tänne hoitelemaan meidätkin? Ei kai nyt sentään?" *Cathryn heilautti häntäänsä luikahtaen sitten sellin ulkopuolelle luoden tutkivan katseen ensin aiemminkin huomaamaansa ikkunaan kuin arvioiden pystyisikö siitä kiipeämään ulos, ja siirtyi sitten varovasti korviaan höristäen kohti ovea, jonka takaa metakka kantautui. Hitto... Hänen sapelinsakin olivat jossakin... minneköhän ne oli piilotettu? Varas tunsi olonsa hiukan turvattomaksi ilman niitä, varsinkin kun vaikutti siltä että hän saattaisi joutua pian puolustautumaan ehkä suurempaakin joukkoa vastaan.*
|
|
|
Post by submarine on Mar 18, 2006 23:55:29 GMT 3
Kasstal katsoi, kuinka kissa oli selvästi päättänyt lähteä, vaikka ulko-oven ja heidän välissään saattoi olla lähes mitä tahansa. Rotalla oli omat aavistuksensa, kun yhdistettiin tämä tilanne heitä varjostaneeseen hahmoon, mutta niitä hän ei uskaltanut edes ajatella selvästi.
"Mahdollisesti se on varjostajamme, joka on päättänyt vihdoin ottaa suoran kontaktin tilanteeseen", hän totesi synkästi. Päätettyään kuitenkin, että kaksin voisi selvitä paremmin, hän alkoi myös hivuttautua oven suuntaan. Pitkälle hän ei kuitenkaan ehtinyt, kun jokin tömähti päin ovea ja läimäytti sen kiinni. Äänestä päätellen se oli joku sotilaista. Kasstal jähmettyi tuijottamaan, kuinka äänistä päätellen sama sotilas nostettiin ovea vasten.
Seuraavaksi sen, ja varmaankin myös sotilaan, läpi lyötiin kapea miekka. Sen viereen iskeytyi toinen, niiden alle kolmas ja yläpuolelle neljäs. Tukahdutettu, kurluttava huuto kuului hetken aikaa. Molemmat keuhkot, kaulavaltimo ja vatsalaukku, Kasstal päätteli. Jokainen osuma oli tarkoitettu tappamaan, tehokkaasti. Ja niitä oli neljä... Terät vedettiin irti, kuului tömähdys uhrin osuessa maahan.
Kasstal alkoi vilkuilla ympäri huonetta etsien nopeaa ulospääsyä, mitä tahansa. Ilmeisesti enempää tapettavaa ei ollut, sillä ovi heilahti kitisten auki.
Sen takana seisoi rial, tappavimman näköinen rial jonka olisi voinut kuvitella. Kyseinen rotta oli pitkä rialiksi, arviolta lähemmäs sataakuuttakymmentä senttiä. Niin paljon kuin saattoi nähdä, sen lihakset olivat erittäin kehittyneet, varmasti magialla ja tietyillä kasveilla oli ollut osansa. Se pukeutui hiukan samanlaiseen asuun kuin Kasstal, mutta oli kuin sen iho olisi ollut mustaa, öljyisen kiiltelevää ainetta. Tosiasiassa se oli eräänlainen haarniska, maaginen. Se oli kudottu mustasta silkistä, mutta taikuuden avulla se oli kovempi kuin levypanssari. Täydellinen suoja. Aseiden puolesta se ei jäänyt yhtään huonommaksi, kaikkien neljän. Ne olivat erittäin hienoja miekkoja, tappavia taideteoksia. Kahta niistä se piti käsissään, yhden ympärille kiertyi sen hännänpää ja neljäs oli puristettu sen hampaiden väliin. Se tuijotti heitä kahta täysin vailla tunteita. Tämä, kuten Kasstal kauhukseen totesi, oli Helvetinrotta, yksi niistä. Kaikella kansansa pelolla vahvempia kohtaan hän tuijotti sitä, sen lähes pupillittomat silmät vastasivat katseeseen. Ilman mitään toivoa selviytymisestä Kasstal saattoi vain odottaa, uskaltamatta ajatella mitään erilaisista mahdollisuuksista.
|
|
|
Post by spyrre on Mar 20, 2006 23:31:32 GMT 3
((Eeeh. Anteeksi että kesti... ^^; ))
*Cathryn lähestyi ovea aistit valppaina. Hänen korvansa olivat pystyssä ja liikahtelivat keräten pienetkin äänet ympäriltään, silmät tarkastelivat varuillaan ovea (vilkaisten kulmastaan lähestyvää Kasstaliakin) ja hännänpää heilahteli jännittyneenä puolelta toiselle tummanruskean viitan liepeen alla. Hänen turkinpeittämät sormensa puristivat ohutteräistä tikaria, joka tällä hetkellä oli melkeinpä hänen ainut turvansa kun hänen sapelinsa oli takavarikoitu jo aiemmin parempaan talteen. Kirottua. Oven ulkopuolelta kuuluvat äänet eivät luvanneet mitään hyvää ja kannustivat kissaihmistä ennestään hankkiutumaan tiehensä täältä niin nopeasti kuin mahdollista.
Jotakin jysähti äkkiä ovea vasten, ja useita teriä iskeytyi varoittamatta puun läpi punaiseksi värjäytyneinä kuvottavan kurluttavan äänen säestäminä. Nainen kavahti kauemmas tukahduttaen älähdyksen juuri viime hetkellä nostamalla kätensä suunsa eteen ja jäi hetkeksi vain tuijottamaan kuinka aseet vedettiin irti yksi toisensa jälkeen. Kuka... MIKÄ helvetti tuolla oikein riehui ja mitä se halusi? Hän oli varsin vakuuttunut että kyseessä ei ollut minkään asteen pelastusretkikunta. Hyvä, se siitä sitten. Olkoon vaikka sapelitkin tällä erää missä olivat, hän halusi ulos NYT. Kissa loi hurjan vilkaisun ympärilleen jopa hetkellisesti läsnäolevan vaarallisen salamurhaajankin unohtaen ja perääntyi vauhdilla kasvot oveen päin kohden aiemmin tarkastelemaansa ikkunaa, kun parempaakaan pakoreittiä ei nyt tarjolla ollut. Jokin pieni ääni hänen päässään (kirottu piipittävä pelaaja, ei antanut hetkenkään rauhaa) kertoi varkaalle ettei ovesta ulos meneminen tällä hetkellä ollut se kaikkein paras idea. Ehkä ikkunan saisi rikottua ja ahtauduttua siitä ulos, tai jotain...
Ikävä kyllä oven takana riehuja ei jäänyt kohteliaasti odottamaan josko vangit saapastelisivat kauniisti teurastettaviksi vaan narautti uksen auki tullakseen itse ilmeisesti henkilökohtaisesti paloittelemaan loput elossa olijat. Cathryn säpsähti oven narahdusta ja perääntyi kirouksen hampaidensa välistä sihahtaen seinän viereen jääden tuijottamaan sisään astunutta häijyn näköistä rialia. Vaikka hän oli nähnyt kyseisiä olentoja nyt tasan kaksi elämänsä aikana ja toinen niistä oli Kasstal johon hän oli törmännyt vain jokin aika sitten samana päivänä, jopa kissaihminen älysi tämän rotan olevan harvinaisen kookas ja muutenkin paha-enteisen näköinen.... puhumattakaan kirjaimellisesti hampaisiin asti aseistautumisesta. Varkaalla itsellään oli vain tikarinsa sekä toinen mokoma vielä toisessa saappaassaan. Tämä EI ollut hyvä juttu.*
"Eeh... Kasstal? Joku kaverisi, toivon mukaan?" *Hän mutisi matalasti, kuulostamatta kuitenkaan edes itse kovin toiveikkaalta. Varas loi jälleen vaivihkaisen katseen ikkunan suuntaan sormeillen tikariaan levottomana, arvioiden matkaa ja aikaa joka hänellä ehkä olisi lasin rikkomiseksi ja ulos kiipeämiseksi... siitä päätellen mitä hän oli Kasstalin liikkeistä nähnyt tuon ollessa paremmassa kunnossa, vaikutti tosin ikävästi siltä, ettei hän ehtisi. Hmm. Ongelmallista. Nainen ei oikeastaan olisi halunnut lyödä paljoakaan vetoa omasta puolestaan jos joutuisi tällä hetkellä rähinään tuon epämukavan kookkaan jyrsijän kanssa.*
|
|
|
Post by submarine on Mar 20, 2006 23:55:13 GMT 3
//Ei se mitään//
Kasstal oli lähestulkoon halvaantunut, pelosta ja jännityksestä. Hän ei ollut koskaan nähnyt helvetinrottaa toiminnassa, mutta hän tiesi mihin ne pystyivät. Hän oli nähnyt kymmenittäin hengiltä silvottuja raskaasti aseistautuneita vastustajia, kaikki yhde tällaisen tappamina.
Ja nyt sellainen tuijotti häntä, täysin tutkimattomana. Hän kuolisi, hän aivan varmasti kuolisi... Ei mitään toivoa. Kasstal heitti aseensa maahan, tietäen sen tekevän hänestä vain naurettavan. Kuollaan nyt sitten edes arvokkaasti, hän päätti ja suoristautui.
Odottamatta enempää helvetinrotta syöksähti eteenpäin, sen lihakset eivät edes olleet jännittyneet ensin. Samalla se olit työntänyt hampaidensa väliin puristetun miekan tuppeen niskansa vieressä. Se oli hetkessä kiinni hänessä, mutta lyöntejä ei tullut, sen sijaan se työnsi hänet helposti taaksepäin, vasten seinää.
"Kerro nimesi", kuului täysin eloton ääni. Kasstalilta kesti hetken aikaa tajuta rotan puhuneen. "Kasstal. Shinush", hän sai lopulta sanotuksi. Rotta hellitti otteensa ja astui askeleen taaksepäin. "Isäsi vaatii tavata sinut mahdollisimman pian", se vastasi ja kääntyi lähteäkseen. Seuraavassa hetkessä se oli poissa, kadonnut täysin näköpiiristä. Ei se ollut kuitenkaan astunut edes ovesta.
Hänen isänsä? Mitä hittoa? Rialeille isä oli pelkkä siittäjä. Kasstal jäi tuijottamaan henkeään haukkoen tyhjään oviaukkoon.
|
|
|
Post by spyrre on Mar 21, 2006 13:51:37 GMT 3
*Nainen näki rotan reaktiosta ettei tuo selvästikään tuntenut sisään tullutta lajitoveriaan, tai jos tunsi, kyse ei ollut kuitenkaan mistään mukavasta tuttavuudesta. No voi helkutti. Eikö se riittänyt että hän oli ottanut jo kerran selkäänsä jyrsijältä ja saanut sitten hirttotuomion, nytkö hän tulisi vielä toisen tuhoeläimen paloittelemaksikin? Cathryn piti tarkasti silmällä vieraan rotan liikkeitä hivuttautuen hiljakseen kohden vasemmalla olevaa ikkunaa. Hänen häntänsä oli pörhistynyt melkoisesti, mutta tällä kertaa hän ei oikeastaan tiedostanut itsekään asiaa tunteakseen nolostusta tuosta.
Pienen matkan päästä kuului kalahdus saaden naisen vilkaisemaan silmäkulmastaan aseensa maahan pudottanutta Kasstalia. Oliko tilanne tosiaan noin toivoton että jopa rotta antautui tuosta vain? Sen enempää varas ei ehtinyt viljellä pessimismiään tappajarotan hyökätessä ovensuusta ja iskiessä Kasstalin takanaan olevaa seinää vasten. Cathryn henkäisi yllättyneenä muukalaisen liikkuessa niin nopeasti ja hypähti refleksinomaisesti kauemmas tuon reitiltä ennen kuin äkkäsi salamurhaajan olevan tuon varsinainen kohde. Vaikutti siltä, että varasta ei oltu pistetty edes kunnolla merkille. Ei sillä, että kissaihmisellä olisi tuohon valittamista.
Hän kääntyi ympäri helvetinrotan syöksähtäessä ohitseen Kasstalin kimppuun ja jäi hetkeksi tuijottamaan hölmistyneenä kahden jyrsijän jäädessä yllättäen keskustelemaan keskenään sen odotetun teurastuksen sijaan. Vieras rotta oli jostakin syystä hyvin kiinnostunut lajitoverinsa henkilöllisyydestä, kissaihminen pisti merkille, perääntyen vaistomaisesti kauemmas. Kyllä, hänellä oli tikarinsa kädessään, mutta nainen ei ollut niin tyhmä että olisi yrittänyt tökätä sillä tällä hetkellä selin olevaa tappajarottaa, vaikka tuo saattaisi varsin hyvin kääntyä kohta ympäri ja repiä hänen kurkkunsa auki. Niin ei kuitenkaan tapahtunut, ja heti noiden muutaman virkkeen jäljeen vieras vaarallinen rotta oli tiessään. Ei kävellyt tiehensä tai mitään muutakaan, se ei vain ollut enää paikalla ilman mitään näkyvää syytä.
Varas tuijotti silmiään tyrmistyneenä räpytellen paikkaa jossa oli helvetinrotan viimeksi nähnyt, ennen kuin se seikka, että hän (sekä ilmeisesti Kasstalkin) oli vielä elossa iski hänen tajuntaansa.* "Mitä helvettiä tuo oikein oli olevinaan?!" *Hän vilkaisi nopeasti ympärilleen ja sitten ovelle kuin epäillen vieraan rotan vain luikahtaneen piiloon jonnekin, ennen kuin käänsi hölmistyneen katseensa vähintään yhtä pihalla olevan näköiseen salamurhaajaan.*
"Isipappasi olikin laittanut tuon pelastamaan sinut? Loistava ajoitus, ei muuta voi sanoa." *Kissa henkäisi hetken hiljaisuuden jälkeen pahimman jännityksen purkauduttua ja nojautui hetkeksi seinää vasten ennen kuin ryhdistäytyi ja käänsi varuillaan katseen nyt auki olevalle ovelle, joka johtaisi kartanon aulaan. Siellä saattaisi olla vielä joku, vaikka vieras rotta olikin ilmeisesti silpunnut suurimman osan. Nyt olisi hyvä tilaisuus etsiä sapelit ja häipyä KOVAA.*
|
|
|
Post by submarine on Mar 21, 2006 14:10:27 GMT 3
Juuri tällä hetkellä Kasstalin aivot heittivät niin moneen suuntaan, että niiden laskeminen oli vaikeaa. Tässä ei ollut mitään järkeä. Tai olihan se, että helvetinrotan tulo ei sentään ollut täysin käsittämätöntä sinänsä. Hänen isänsä nyt sattui olemaan eräs herrarialeista, johtajista, mutta niin olivat valehtelematta kahdeksankymmentä muutakin. Rialeilla ei ollut todellisia perhesuhteita, ei minkäänlaisia. Jotakin aivan muuta kuin perheen tapaaminen oli kyseessä. Oli vain tietty piste, johon raaka voima kantoi edes heidän yhteiskunnassaan, sen jälkeen tarvittiin järkeä. Ehkäpä oli tapahtumassa vallankaappaus, jonkun herran tuhoaminen, koska tätä pidettiin uhkana? Niin, siinä oli nyt jotakin järkeä. Ja tottakai olisi helpointa aloittaa liittolaisten haaliminen omista poikasistaan, silloin olisi edes jotain tietoa heidän suhteistaan muihin herroihin.
Mitä ikinä tapahtuisikaan, olisi siitä paras olla selvillä. Helvetinrotan lähettäminen viestinviejäksi osoitti, että asia oli tärkeä. Nyt se oli jo kadonnut, epäilemättä jonkin magian avustuksella. "Uskoakseni meidän olisi paras lähteä, nopeasti. Ja polttaa paikka ohimennen", Kasstal pohti ääneen. Tietenkin olisi helpointa polttaa koko kartano, ei ruumiita tai todisteita. Koko tämä välikohtaus muuttuisi pelkäksi mysteeriksi, kuten myös kuuden sotilaan äkillinen katoaminen.
|
|
|
Post by spyrre on Mar 21, 2006 14:24:33 GMT 3
*Cathryn ei tietenkään tiennyt mitään rotan päässä kiitävistä ajatuksista sekä teorioista yllättäen ilmestyneen vieraan tappajarotan suhteen, eikä näin ollen osannut ajatellakaan asiaa noin monimutkaisesti. Hän oli ymmärtänyt Kasstalin isän lähettäneen tuon rotan ilmeisesti pelastamaan pojan pulasta (salamurhaaja taisi yllättäen olla jostakin hiukan korkea-arvoisemmasta perheestä ammatistaan huolimatta), eikä häntä itseään oltu edes tapettu siinä sivussa, joten hän ei sen kummemmin asiasta piitannut. Kasstalin äärimmäisen järkyttynyt ilme tosin häiritsi häntä hiukan.
Nainen asteli varovasti ovelle vilkaistuaan ensin rottaa kuin varmistaakseen että mokoma eli vielä, ja kurkisti sitten hitaasti karmin takaa aulaan haravoiden näkymää katseellaan. Mitään liikettä ei kuitenkaan tainnut näkyä enää.* "Kerrankin olemme samaa mieltä..... mutta minä kyllä haluan ainakin sapelini ennen kuin lähden minnekään." *Kissaihminen vastasi kääntäen toista korvaansa salamurhaajan suuntaan tuon lopulta puhuessa. Oli ehkä hiukan uhkarohkeaa jäädä paikalle yhtään sen pidemmäksi aikaa kuin oli pakko, mutta ei kai hän nyt voinut juoksennella aseettomanakaan ympäriinsä. ......ja ehkä rakennuksessa olisi jotakin muutakin kiinnostavaa, varkaan päähän pälkähti ohimennen. Jos rakennus olisi tarkoitus polttaa, ei kukaan huomaisi vaikka jotakin sattuisi puuttumaan....*
|
|
|
Post by submarine on Mar 21, 2006 14:39:32 GMT 3
Niinpä, nyt olisi oikea hetki hakea tavaransa takaisin. Jollei hän ollut aivan väärässä, niin ne oli jätetty toisella puolella aulaa sijaitsevaan huoneeseen. Noustessaan ylös hän pohti vieläkin tätä kaikkea, ei vähimpänä isäänsä. Niin paljon kuin hän tiesi, Stileassseal -nimen laadusta päätellen se oli otettu myöhemmin- oli ehkäpä uusin kaikista herroista, mutta ei varmastikaan heikoin. Hän itse oli ollut helvetinrotta, mutta myöhemmin tappanut herransa. Joidenkin tarinoiden mukaan hän yksinkertaisesti oli pakottanut komentamiseen käytetyn myrkyn laantumaan itsekseen, tahdonvoimalla. Tietenkin paljon todennäköisempää oli, että hän yksinkertaisesti oli tappanut herransa samalla, kun vastamyrkky oli annettu. Kuitenkin teko oli vaikuttava, herrarialit tosiaan ansaitsivat paikkansa voimalla ja mahdilla.
Mutta nyt sitä olisi turha ajatella, parempi keskittyä käsillä olevaan tilanteeseen. "Etsipä sitten sapelisi, minäkin etsin aseeni. Lisäksi en saanut edes sitä hiton maksua koko hommasta, niin että varmaankaa nämä ruumiit eivät paljoa pahastu maallisen omaisuuden katoamisesta", hän mietti siirtyessään komentajan ruumiin luokse. Turhan kauaa ei tarvinnut etsiä, tämän paksu rahapussi oli nopeasti siirretty rotan omiin korjuisiin. Sitten hän asteli ovelle, etsimään varusteensa. "Suosittelisin vilkaisemaan näiden taskuihin, siellä voi olla vaikka mitä mukavaa. Lisäksi tämä nyt sattuu olemaan vanha kartano, se tietää rahaa", Kasstal totesi ja astui aulaan, silvottujen ruumiiden keskelle.
|
|
|
Post by spyrre on Mar 21, 2006 14:58:44 GMT 3
"Mmh" *kuului epäselvä, mutta ilmeisesti kuitenkin varsin tyytyväinen hymähdys ovensuusta kissan luikahtaessa sitten aulaan pitkää häntäänsä heilutellen. No, ainakin se näytti toipuvan varsin nopeasti, vaikka juuri muutamia minuutteja takaperin oli ollut varma ettei olisi enää hengissä näkemässä seuravaa auringon nousua. Varas liikkui varpaillaan ilmeisesti runsaasti verta sekä ruumiinosia lainehtivalla marmorilattialla yrittäen olla astumatta minkään epämukavan päälle, irvistäen itsekseen veren kuvottavalle lemulle. Hän ei pitänyt tällaisesta teurastuksesta eikä varmaankaan olisi itse tällaista toteuttanutkaan, mutta kun asiat nyt olivat tällä tolalla ilman hänen varsinaista syytään... turha sitä enää oli vinkua kun maito oli jo maassa, vai mitä?
Löydettyään jotakin edes likimain yhtenä kappaleena olevaa oven takaa, kyseessä oli ilmeisesti oveen aiemmin seivästetty sotilas hän kumartui ja hetken epäröityään seurasi Kasstalin esimerkkiä tyhjentäen ruumiin taskut kaikesta hiukankin hyödylliseltä vaikuttavasta. Totta, ei ruumis mitään maallisella omaisuudella enää tehnyt... ja sitä paitsi, nämä olivat vielä hetki sitten olleet oikein tyytyväisinä vetämässä häntä syyttömänä hirteen. Eiköhän tämä ollut vain oikeutettu pieni korvaus kuolemantuomion langettamisesta, jota ei kuitenkaan näillä näkymin pistettäisi täytäntöön.
Kissa pyyhkäisi vereen tahriutuneita sormiaan kuolleen sotilaan vaatteisiin jotka olivat vielä paikoittain hiukan puhtaammat ja perääntyi sitten ja etsi katseellaan seuraavaa mahdollista taskujen tyhjentämistä kaipaavaa raatoa, edeten tuolla tavalla hiljakseen aulan poikki kohti huonetta jossa oli jo aikaisemmin käynyt varsin epämukavissa merkeissä. Vaikka hänen aseitaan ei olisikaan jätetty juuri tuonne, varkaan mieleen oli ilmestynyt muistikuva siitä varsin kunnioitettavasta veitsikokoelmasta joka oli vetelehtinyt ympäriinsä. Nyt kun hän ei ollut enää vaarassa tulla viillellyksi niillä palasiksi, teräaseet alkoivat vaikuttaa varsin kiinnostavilta. Koko kartanoa ei kuitenkaan tainnut kannattaa jäädä tutkimaan... oli parasta napata vain asiat jotka pistivät näin äkkiseltään silmään ja sitten häipyä mahdollisimman pian, eihän sitä tiennyt koska paikka alkaisi houkutella uteliaita silmiä.... taikka lisää rottia.*
|
|
|
Post by submarine on Mar 21, 2006 15:10:41 GMT 3
Kasstal oli itse astellut suoraan kidutushuoneeseen ja keräsi jo tavaroitaan. Huoneessa oli myös yksi sotilaista, hyvin kuollut sellainen. Hänet oli seivästetty päästä kiinni seinään rautavaarnalla, ei mikään kaunis kohtalo. Vyötettyään aseensa ja kerättyään muut varusteensa -ja muutaman mielenkiintoisen, hänele kuulumattoman pullon, epäilemättä myrkkyä tai huumetta kuulusteluja varten- takaisin itselleen, hän kääntyi kuolleen sotilaan puoleen. Siirrettyään tämän rahat omaan pussiinsa hän alkoi vilkuilemaan muita arvoesineitä. Kultainen sormus miehen sormessa osui ensiksi silmiin, kaiketi vihkisormus. Todettuaan sen olleen siinä jo jonkin aikaa ja jäätyään siksi tiukasti kiinni, hän tyynesti leikkasi sormen irti käteen osuneella veitsellä ja työnsi sitten molemmat, veitsen ja sormuksen, parempaan talteen. Tämä oli nyt kuin jonkinlainen sekatavarakauppa, jossa mikään ei maksanut. Todettuaan olevansa nyt kiinnostuneempi aulan ruumiista ja ehkäpä muutamasta muusta huoneesta hän asteli ulos.
Tutkiessaan ensimmäistä ruumista, joka tielle osui, hän pohti sormusta. Mitä hyötyä oli avioliitosta? Rialeille sellainen käsite oli tuntematon, mutta ihmisille ilmeisen tuttu. Mitä hyötyä siitä oli? Eikö jälkeläisiä saanut muutenkin? "Hei, et viitsi selittää, mitä hyötyä avioliitosta on?" hän kysyi tutkiskellessaan hajamielisesti ruumista ja järsiessään ohimennen irtileikkaamaansa sormea. Eipä ollut kehumista, pelkkä välipala.
|
|
|
Post by spyrre on Mar 21, 2006 15:37:43 GMT 3
*Cathryn tassutti kuulusteluhuoneeseen hetken Kasstalin jälkeen ja katsahti kuonoaan rypistäen seinään lävistettyä ruumista, joka ilmeisesti valutti elinnesteitään seinää pitkin suureksi lammikoksi lattialle.* "Yyh. Epäsiistiä." *Nainen irvisti ja sen enempää itseään asialla vaivaamatta (tai ehkä hänkään ei sietänyt katsella aivan mitä tahansa) ja kääntyi ihailemaan seinälle ripustettuja veitsiä. Kas, hänen sapelinsakin taisivat olla täällä, kuten Kasstalinkin aseet. Varas huokaisi tyytyväisenä poimien aseensa maasta, silmäsi teriä kuin peläten sotilaiden naarmuttaneen niitä ja työnsi kaarevat sapelit sitten varovasti edelleen lanteillaan riippuviin huotriin.
Rottakin näytti iskeneen silmänsä veitsiin seinällä. Varas vilkaisi salamurhaajaa hiukan mustasukkaisesti, alkaen poimia seinältä teriä, jotka miellyttivät eniten hänen silmäänsä. No, pitäköön Kasstal tuon minkä otti, niin kauan kuin ei yrittäisi ottaa kaikkia... eihän hän itsekään kuitenkaan voisi mitenkään kantaa jokaista mukanaan. Parhaat päältä, se saisi kelvata. ...ai niin, olisivatkohan hänen tikarinsakin täällä? Kissa oli sujauttanut kädessään pitelemänsä veitsen takaisin saappaaseensa ja etsi nyt katseellaan aiemmin takavarikoituja tikareitaan ilmeisesti pistämättä sen kummemmin merkille mitä rotta puuhasi kuolleen sotilaan sormien kanssa. Hyvä vain, varas itse tuskin olisi ollut tarpeeksi kylmäkiskoinen leikelläkseen sormia irti vain sormusten takia.
Salamurhaajan siirtyessä takaisin aulaan Cathryn jäi vielä paikalleen asettelemaan tikareitaan takaisin hihoihin sekä selkänsä taakse piilotettuihin huotriin, ennen kuin alkoi pohtia miten kuljettaisi muut rohmuamansa veitset järkevästi. Kuullessaan Kasstalin äänen takaansa hän käänsi kuitenkin hiukan päätään liikauttaen korviaan ja häntäänsä kummeksuvasti.* "Sillä tavalla lujitetaan perheen sekä suvun vaikutusvaltaa sekä varakkuutta, naitattamalla jälkeläisensä mahdollisimman rikkaisiin sukuihin. Kuinka niin?" *Hän vastasi pieni hitunen kyynisyyttä ääneensä hiipien, ennen kuin kohautti olkapäitään ja alkoi asetella ylimääräisiä veitsiä asevyölleen ja viittansa piilotaskuihin. Jopa oli rotta keksinyt alkaa kyselemään omituisia.
Saatuaan kaiken vähänkin kiinnostavan jotenkin mukaansa kissa kääntyi astellen vaatteitaan kohentaen aulaan. Jokohan olisi aika karistaa tämän paikan tomut jaloistaan?*
|
|
|
Post by submarine on Mar 21, 2006 15:49:16 GMT 3
Perhe olikin sitte toinen käsite, jossa Kasstal ei koskaan ollut nähnyt mitään suurta järkeä. Mutta kukapa tästä kaikesta osasi ottaa selvää? "Mietinpä vain, että mikä saa tavallisen sotilaan kuluttamaan vähät rahansa kultasormuksiin avioliiton nimessä. Tässä tilanteessa ei varmasti ole kyseessä minkäänlainen arvovallan lisäys, arvatenkin nainenkin on vain joku palvelija. Että onko siinä sitten mitään järkeä? Ja mitä järkeä perheessä on?"
Rotta lopetti ruumiin tutkimisen, otti kaiken arvokkaan talteen ja nousi seisomaan. Hetken hän harkitsi ottaa miehen kädetkin mukaansa evääksi, mutta tuli kuitenkin toisiin ajatuksiin. Kahden käsivarren kanssa kulkeva rotta olisi vähintäänkin ikävä näky, ja nyt hänellä oli rahaa vaikka millä mitalla parempaan ruokaan. Ohimennen hän nakkasi sormenkin pois. Nyt hän vain etsisi sopivan majatalon, ottaisi huoneen, ruoan, kylvyn ja nukkuisi. Täytyi vain toivoa, että murtunut käsi pysyisi siedettävässä kunnossa.
|
|