|
Post by spyrre on Mar 15, 2006 22:40:50 GMT 3
*Kissa oli salaa äärimmäisen helpottunut komentajan laskiessa rautakangen maahan, vaikka päällepäin vain rypistikin varoittavasti kuonoaan liian lähelle siirtyneelle vartijalle. Rottakin taisi olla vielä hengissä... tai ainakin siitä päätellen, että se pärski vielä tuoretta verta suustaan ja yski. Kasstal rysäytettiin alas seinältä, ja kaksikko käytännöllisesti katsoen raahattiin muualle. No, tuskin talossa olisi tuota pahempaa huonetta, nainen arveli ja saikin havaita parin mukavan sellin odottavan heitä.
Varas ei vastustellut paljoakaan vartijoiden hätistäessä hänet omaan kopperoonsa vaikka sähähtikin äkäisesti heidän tönäistessä kissan melkein nurin sellinsä lattialle, tuon kääntyessä sitten häntä piiskaten katselemaan miesten sulkiessa ja lukitessa ovet. Hän odotti hetken jos edes suurin osa ihmisistä häipyisi huoneesta, ennen kuin kissa silmäsi tutkivasti ja ehkä jopa aavistuksen huolissaan Kasstalin suuntaan alkaen sitten kiertää pientä selliään tarkastellen ensiksi seiniä, lattiaa, mahdollista ikkunaa ja sitten viimeiseksi tarkemmin ovea jos mahdollisesti paikalle jätetty vartija ei vaikuttaisi liian tarkkaavaiselta.
Hitto, tunnustus oli tuonut heille ehkä hiukan lisää aikaa, mutta pidemmällä tähtäimellä oli melkeinpä varmistanut hänen hirteen joutumisensa. Olisi ehkä aika alkaa harkita jopa sitä pakotunnelin kaivamista... kissalla tosin ei ollut lusikkaa mukanaan.*
|
|
|
Post by submarine on Mar 15, 2006 23:08:35 GMT 3
Kasstal oli raahautunut seinää vasten päästäkseen jotenkuten pystynpään asentoon ja yskäisi taas, pieni verimäärä koristi lattiaa. "Sehän... oli oikein... mukavaa", hän totesi ääni taas tavan mukaan niin välinpitämättömänä kuin pystyi. "Joka tapauksessa", hän aloitti ja käänsi päätään ovea kohti, vartija ei kai pitänyt heitä minään riskinä ja oli lähtenyt tekemään jotakin muuta, "me olemme nyt... krgh... oikein sievässä... tilanteessa."
Hän onnistui naurahtamaan heikosti sarkasmilleen ja sylkäisi taas verta. "Mutta kuuntele... nyt kuitenkin: Me... olemme vielä suhteellisen... selvillä. Jos nuo kuusi saadaan... hengiltä, niin voidaan tästä... vielä selvitäkin. Tosin se voi... olla hiukan epätoivoist..." Kasstal antoi äänensä häipyä ja vetäisi muutaman kerran tuskaisasti henkeä. Varmasti muutama kylkiluu oli poikki, ehkä rikkonut keuhkonkin. Toinen käsi oli rikki kunnolla. Mutta tämä ei ollut oikeaa kidutusta, ei oikealla tavalla tuskallista. Todellinen kiduttaja antoi tuskaa, joka rusensi mielen ja rikkoi kehon, muttei tappanut.
Miettiessään nyt taas hiukan selvemmässä tilassa hän tuli vilkaisseeksi ikkunaan sellin ulkopuolella, taas sama hahmo! Nyt se katosi heti kun se huomattiin, Kasstal uskoi nähneensä hännän vilahtavan. Toinen salamurhaaja? oliko se rial vaiko jokin muu? Eipä siitä paljoa lohtua saisi, vaikka olisikin. Hänen kansansa rakenne oli voiman mukaan, heikompi raivattiin vahvemman tieltä ja vahvemmat saivat enemmän. Tietenkin vahvempi saatettiin myös raivata, jolloin heikompi sai. Mahdollisesti se oli vain kokemattomampi salamurhaaja varmistamassa, että yksi este oli pois tieltä. Tai jotakin muuta...
|
|
|
Post by spyrre on Mar 16, 2006 17:21:21 GMT 3
*Katse kääntyi takaisin rottaan viereisessä sellissä tuon epäselvän, kivuliaankuuloisen puheen kantautuessa kissan korviin.* "Olen hiukan yllättynyt että elät vielä sen äskeisen jälkeen" *Hän sanoi kireällä äänellä, jossa pilkahti kuitenkin pieni tippa helpottuneisuutta jostain syystä. Nainen tarkasteli pienesti irvistäen melkein muodottomaksi nuijittua Kasstalia alkaen sitten kävellä ympäri kopperoaan osaamatta sillä hetkellä olla paikallaan.
Kissa kiersi koppinsa muutamaan kertaan kuin häkkiin pantu villieläin, mutta rauhoittui hetken kuluttua sen verran että sai itseään uudestaan niskasta kiinni. Vanginvartijankin vastoin odotuksia saapastellessa muualle varas seurasi hetken hiukan yllättyneenä katseellaan huoneesta astelevaa miestä, siirtyen sitten hiljaisin askelin sellinsä ovelle alkaen tutkiskella kalterioven lukkoa kiinnostuneena. Tiirikointi ei koskaan ollut ollut hänen suurin vahvuutensa, mutta nyt naisella oli hyvä syy antamassa inspiraatiota ainakin yrittää.* "Niin, ja kenenhän vika se sitten oli?" *Jupistiin, vastaukseksi Kasstalin sanoihin ennen kuin tuo käänsi epäuskoisena katseensa kuullessaan naapurinsa ehdotuksen.* "Mitä?! Oletko ihan sekaisin? Niitä on KUUSI, miten ajattelit hoidella ne kaikki? Ei onnistu... Ovi auki ja sitten vauhdilla muualle, se on parempi suunnitelma."
*Varas pudisti päätään vilkaisten kireänä huoneen oven suuntaan kuin varmistaakseen ettei kukaan katsellut, ennen kuin kumartui ja veti pienen metallisen välähdyksen aikaan saaden pitkäteräisen, ohuen tikarin saappaanvarrestaan alkaen sitten sorkkia sellinsä lukkoa. Kuinka monta sillä noita veitsiä oikein oli mukanaan? Äkkiä hän kuitenkin lopetti puuhansa, liikautti kuonoaan ja nosti katseensa nopeasti pienen ikkunan suuntaan.* "Siellä, taas? Joku on tuntunut seuranneen meitä kadulta tänne asti." *Nainen mutisi silmäten Kasstalia epävarmana. Oliko kyseessä joku rotan kumppani vaiko jotakin aivan muuta?*
|
|
|
Post by submarine on Mar 16, 2006 17:39:43 GMT 3
Rotta naurahti kolkosti "yllätykselle", ei kuolema niin helppo asia ollut. Jos hän nyt kuolisi, niin se tapahtuisi kaiketi naru kaulan ympärillä. "Ei se surkimus osaa edes tappaa, ei edes kun olin melko paljon typerämpi. Jäi siihen toljottamaan ja karjumaan antautumiskäskyä, oliko mitään helpompaa kuin hypätä pöydälle ja potkaista? Tarvitsi vielä kaksi pitelemään kiinni myöhemmin, koska pelkäsi liikaa yksin", Kasstal selitti ääni aaltoillen, mutta kuitenkin selvempänä kuin äsken.
"Uskoakseni tämä on sinun vikasi, jos aivan alusta lähdetään. Jos olisit vain lähtenyt muualle, niin me molemmat olisimme paremmassa paikassa. Minulla olisi sievä pussi rahaa, ruoka nenän edessä ja huone vuokrattuna", rotta totesi vaikuttamatta turhan innostuneelta tilanteesta. Ohimennen hän vilkaisi kissan puuhia lukon kimpussa, melko hyödytöntä. Vaikka se saataisiinkin auki, oli ulkopuolella tosiaan kuusi aseistautunutta miestä.
Odotellessaan hitaasti kuluvien hetkien aikana hän kohotti murtuneen käden toisella syliinsä ja tutkaili sitä. Ei tosiaan siisti murtuma, kuten rautakangelta saattoi odottaakin. Oli sentään murtunut vain yhdestä kohtaa, sen voisi kyllä saada vielä kuntoon. "Joka tapauksessa, oli kuka oli, en laskisi turhan paljon toivoa "pelastajamme" varaan. Mahdollisesti se on minun lajikumppanini, en uskoisi tilanteen paljoa parantuvan sellaisesta", hän totesi ja antoi käden vaipua hervottomana sivulleen.
"Me taidamme sitten kuluttaa täällä muutaman tunnin, ilmeisesti vailla parempaakaan ajanvietettä. Ehkäpä olisi aika nyt esitellä itsemme ja noin ajankuluksi kertoakin jotain? Ja kun nyt ajattelen, niin ehkäpä myös pieni katsaus kansoihin saisi ajan kulumaan paremmin?"
|
|
|
Post by spyrre on Mar 16, 2006 22:34:06 GMT 3
*Varas hymähti, rotan puheiden perusteella hän oli ollut oikeassa arvelleensa aikaisemmin sotilaiden komentajan ja Kasstalin tuntevan toisensa. Tässä tilanteessa se tosin ei ollut kovinkaan hyvä asia, ennemminkin enteili sitä että mies todennäköisesti päättäisi käsitellä ainakin jo nyt huonossa kunnossa olevaa rottaa vielä toistamiseen ennen edessä olevaa teloitusta tunnusti tuo tai ei. Yllättävää että miehellä oli ollut edes sen vertaa naamaa jäljellä, jos se oli mennyt saamaan suoran osuman rotan pitkäkyntisen jalan potkusta.
Kasstalin seuraavien sanojen vaikutuksesta hän sai kuitenkin osakseen mulkaisun vihreistä silmistä naisen luimistaessa korviaan.* "Vai niin? Jos olisin antanut sinun mennä olisin todennäköisesti täällä aivan itsekseni, tai sitten tien päällä murhasyyte niskassani. Mitä jos sinä olisit ollut nirhaamatta sitä tyyppiä minun nenäni eteen sillä lailla?" *Hän sihahti ja jupisi sitten mököttäen jotakin epäselvää. Lukon tiirikoinnin suhteen hän ei kuitenkaan antanut periksi tuossakaan tilanteessa vaikka tikarin terä kirskahtikin aina välillä ikävästi kuin ohut metalli olisi suunnitellut katkeavansa tuolla tavalla väännettäessä. Ainakin se tylsyisi moisesta pahoinpitelystä jos ei muuta. Kissaihminen keskittyi jälleen puuhaansa kun ikkunan takana viuhahtajakin oli kadonnut eikä osoittanut merkkejä palaamisesta.
Jonkin aikaa räpellettyään hän kuitenkin ärähti turhautuneena veti kärsineen terän lukosta ja heittäytyi hampaitaan kirskutellen istumaan seinän viereen. Tikaria pyöriteltiin hetki pitkissä, samettisissa sormissa, ennen kuin se työnnettiin takaisin saappaanvarteen piilotettuun tuppeen. Ehkä hän yrittäisi kohta uudestaan, vaikka lukon avaus ei tuntunutkaan edistyvän millään tavalla. Sen sijaan kissa yritti hetken aikaa koota ajatuksiaan. Sormet pyyhkäisivät ohimennen kaulaa ja nainen sävähti hiukan tuntiessaan jälleen hetkeksi unohtuneen kipeän nirhaman. Kaulan musta turkki tuntui tahmealta, vaikka haava ei onneksi enää erityisemmin vuotanutkaan. Kirouksen keralla toinen hiha nostettiin pyyhkimään verta ja hillitsemään sen vuotamista, ja hiukan tummuneeseen läiskään housujen sivustassakin luotiin katse varkaan silmätessä Kasstalinkin suuntaan tuon puhuessa uudestaan.*
"Ai sinulla on nimikin?" *Nainen sanoi hiukan pirullisestikin, mutta oli sitten hetken hiljaa häntäänsä heilutellen jatkamatta solvausta sen enempää.* "Cathryn." *Hän tuhahti sitten alleviivatun välinpitämättömästi, ilmeisesti tuolla tavalla kuitenkin itsensä esitellen ja kiinnitti sitten kiinteästi huomionsa kai hyvin kiinnostavaan kaulaltaan nostettuun veriseen kankaaseen.*
|
|
|
Post by submarine on Mar 16, 2006 22:58:48 GMT 3
Cathryn, kai se oli yhtä hyvä nimi kuin muutkin. Ei niin, että Kasstal olisi tosiasiassa välittänyt. Hän halusi vain jonkin tavan viedä ajatuksiaan kivusta, ei väliä mihin. Puhuminen vaikutti parhaalta vaihtoehdolta.
"Kuten sanoin, tein vain työtäni. Kuitenkin, Kasstal, Shinushin pesästä. Ja kuten jo "innokkaasti" osoitit halua kertoa kansastasi, kerron minäkin nyt omastani. Meidän lajimme, rialeiden laji, tulee jostakin kaukaa. Nyt meillä on eräänlainen asuinsija vuorilla, melko syrjässä miltään reitiltä. Palveluksiamme hyödynnetään, koska suurin osa on lähes luonnostaan parempia salamurhaajia kuin moni muu. Mitä yhteiskuntaamme taas tulee, se on lähinnä vahvimman oikeudella, jo syntymästä. Pesueeseen syntyy arviolta kaksikymmentä kerralla, kaikkille ei mitenkään riitä ravintoa. Heikot jäävät syrjään ja kuolevat, kuten myöhemminkin. Ja jos jäät aprikoimaan niin kyllä, kuolleet ja heikot ovat ravintoa. Minä itse olen upottanut hampaani lukuisiin heikkoihin, muutaman kerran olen myös joutunut todistamaan, etten kuulu ruokaketjun alapäähän."
Pitkän puheensa välissä hän piti pienen tauon kuunnellakseen ääniä ja mahdollisia tapahtumia, mitään erikoista ei ilmaantunut. Hän jatkoi. "Siitä hetkestä, kun silmäni avautuivat, minua on koulutettu salamurhaajaksi. Kyseinen ammatti on meille enemmän, elämäntapa. Monet lähtevät keskivertoisen koulutuksen jälkeen muualle, ihmisten keskuudessa eläminen on helpompaa. Minä itsekään en oleskele kuin tarvittaessa omieni joukossa, puukko selkään ja ruoaksi ei ole hyvä kohtalo. Kaikkea johtavat ne, jotka ovat mahtavimpia, yleensä yhdellä rialilla pysyy sama arvo hyvin kauan, jos hän on todella nimensä arvoinen. He pitävät kovalla kädellä nimellistä järjestystä."
Lopetettuaan pienen tarinansa Kasstal heilautti häntäänsä jostakin itselleenkin tuntemattomasta syystä ja alkoi uudelleen tutkia kättään. Lihakset näyttivät myös olevan suhteellisen hyvässä kunnossa. Ohimennen hän myös mietti, miten paljon hänen kertomuksensa voisi nostaa uusia ajatuksia toisen päähän. Kannibalismi sai monet katsomaan kieroon, toisinaan pitämään itseään heitä parempina. Lisäksi monista oli varmasti outoa ajatella, että Kasstal oli joskus ollut vaaleanpunainen ja sokea rotanpoikanen.
|
|
|
Post by spyrre on Mar 17, 2006 22:04:02 GMT 3
*Cathryn käänsi katseensa jälleen silmäilemään rottaa tuon alkaessa yllättävän halukkaasti puhua ja kertoa itsestään sekä rodustaan. Kissa ei liikkunut paikaltaan eikä sanonut mitään vähään aikaan vaikka hänen toinen korvansa kääntyikin viereisen sellin suuntaan kuuntelemaan mitä toisella olennolla oli sanottavana. Tavallaan asia jopa kiinnosti hiukan kissaihmistä, joka ei ollut koskaan aikaisemmin törmännyt tuollaisen lajin edustajaan. Hän nosti tummaan vereen tahriutuneen hihansa takaisin kaulalleen pyyhkiäkseen inhottavan tahmaista turkkiaan, eikä yllättäen kommentoinut edes Kasstalin tunnustautuessa lajinsa tapojen mukaan jonkin asteiseksi kannibaaliksi. Hänen kasvoillaan kävi tosin pieni irve, joka saattoi kyllä johtua siitäkin että kaulaa kirveli. Toivottavasti rotta ei kantanut mukanaan mitään kovin vaarallisia tarttuvia tauteja, kissa pohti itsekseen.*
"Tylyä." *Nainen sanoi lopulta, vilkaisten ikkunan suuntaan jossa rotta oli aiemmin epäillyt nähneensä jonkun lajitoverinsa kärkkymässä kaksikon kovaa kohtaloa. Jos asiat olivat näin kuin Kasstal oli kertonut, varjostajalla tuskin oli mitään kovinkaan hyvää mielessään.... nämä "rialit" eivät tainneet tuntea minkäänlaista lojaaliutta kaltaisiaan kohtaan.
Cathryn oli tovin vaiti, avaten sitten hetken kuluttua hiukan yllättäen suunsa.* "Opettajani taisi kertoa meikäläisten olevan lähtöisin jostakin lännestä. Tarkempaa tietoa tosin ei ollut hänelläkään, meitä on hiukan siellä sun täällä ilman että eri suvut oikeastaan pitävät paljoakaan yhteyttä toisiinsa... ilmeisesti emme kuitenkaan ole enää kovinkaan yleisiä, ainakaan täällä päin." *Kissaihminen vaikeni ja liikautti korviaan mietteliäänä katsellen pohtivasti Kasstalia kai punniten mielessään kuulemiaan asioita, tietämättä oikeastaan itsekään miksi oli vaivautunut jatkamaan keskustelua. Vihreät silmät siirtyivät katsomaan rotan vääntynyttä kättä pitkän hännänpään liikahtaessa hiukan.* "Sinun kannattaisi vääntää luut takaisin paikoilleen, ellet halua kätesi jäävän tuollaiseksi."
|
|
|
Post by submarine on Mar 17, 2006 22:44:58 GMT 3
Tylyä, mutta tehokasta. Kun heikot olivat poissa, ruoka riitti paremmin. Heikkojen tarkoitus oli tulla ruoaksi, mitään muuta niistä ei voinut tulla. Olihan parempi, että ne kuolivat muiden hyväksi, kuin että kaikki menehtyisivät vaaliessaan heikkojaan.
"Yhtä tylyä on jättää vanhuksia kitumaan muiden kustannuksella, vaikka he haluaisivat kuolla. Moni meistä ei elä omiensa keskuudessa vanhaksi, heistä tulee yksinkertaisesti ruokaa uusille." Kasstalilla ei ollut mitään syytä vastustaa järjestystä, joka oli toiminut ikiajoista lähtien. Heikot eivät ansainneet elämäänsä pelkkänä taakkana muille, lisäsuina ruokittavíksi. Heikot oli tarkoitettu vahvoille ja nuorille, joiden elämä olisi paremmin ansaittu.
Vaikka oli niitä, jotka olivat selvinneet syystä tai toisesta täysi-ikäisyyteensä asti. Jos he olivat olleet heikkoja syntymästään asti, ei heitä pidetty edes syömisen arvoisina. Monesti se olikin parasta, taudit pyrittiin pitämään kurissa. Ne epäonniset heitettiin kiinni jäätyään rottahelveteiksi kutsuttuihin onkaloihin. Ennen heittämistä heidän silmänsä puhkottiin ja kuono murskattiin toimintakyvyttömäksi, korvatkin poltettiin. Kasstal oli kerran katsonut sellaista, valtavaa onkaloa täynnä tuomittuja. Se oli kuin turkillinen, sokea, kuuro ja hajuaistiton massa, joka etsi nälkäänsä mitä tahansa, syöden toinen toisiaan ja mitä tahansa eteensä sattuvaa.
Hän muisti myös helvetinrotat, rialherrojen eliittijoukot. Ne olivat rialeita, jotka jo syntymästään asti olivat olleet muita parempia, nopeampia, älykkäämpiä ja voimakkaampia. Heitä koulutettiin kaksikymmentä vuotta ankarasti, jonka jälkeen seurasi viimeinen koetus, helvetinkävely. Kävelyn suorittaja heitettiin täydessä varustuksessaan keskelle onkaloa, jossa hänen tuli selvitä seuraavaan päivään. Moni ei selvinyt, selviytyjät olivat kaikkein suurin mahdollinen eliitti, vain herrojensa alapuolella. Heidät palkattiin tehtäviin, joissa epäonnistuminen oli yhtä kuin loppu. Varmistuakseen helvetinrotan luotettavuudesta heille annettiin myrkkyä, joka tappaisi vahvuudestaan riippuen tietyssä ajassa, ellei vastamyrkkyä saataisi. Tästä johtuen tehtävä tuli suorittaa nopeudella tai kuolla.
"Suhteellisen mukava siis tavata, Cathryn. Ottaen huomioon tämän tilanteen, sanoisin että ainoa realistinen tapa selvitä tästä pitkällä välillä on tosiaan surmata nuo kuusi. Se voi olla mahdotonta, mutta muuten he yksinkertaisesti kertovat paosta ja sitten naamoistamme löytyy kuvat jokaisen kylän jokaisen majatalon jokaisesta seinästä", Kasstal totesi.
Tosiaan, käsi pitäisi vääntää oikeaan asentoon, luut olivat pyörähtäneet eri asentoihin. Mutta olisiko siitä mitään hyötyä, kun kohta hän saisi taas osakseen kidutusta? Kaipa täytyi vain toivoa, että jotain ilmaantuisi ennen sitä. Ei hän kyllä aseeton ollut, jokaisella salamurhaajalla kuului aina olla yksi ase, jota ei löydettäisi millään, mutta oliko sitä hyötyä? "Et millään haluaisi ottaa kunniaa?" hän kysyi työntäessään toisella kädellään kangasta suuhunsa pystyäkseen jotenkin torjumaan kipua.
|
|
|
Post by spyrre on Mar 17, 2006 23:24:55 GMT 3
*Cathryn liikautti korviaan ollen varsin eri mieltä Kasstalin väitteen suhteen, mutta ei viitsinyt väittää vastaan. Rotta oli kasvatettu niin eri tavalla kuin alunperin aatelis-suvusta peräisin oleva kissaihminen, eikä nainen näin ollen uskonut pystyvänsä muuttamaan toisen suhtautumista yhtään sen enempää kuin salamurhaajakaan onnistuisi taivuttelemaan häntä kannalleen ja alkamaan syömään vastaantulevia heikompia lajitovereitaan. Hänen ilmeensä ja hiusten seasta kuuluva hymähdys ilmaisivat kuitenkin kissan kannan tähän asiaan.
Kasstalin mainitessa uudelleen kaikkien vartijoiden tappamisen kannattavuus, Cathryn rypisti kulmiaan.* "Toisin kuin ehkä sinä, minä en kuljeskele ympäriinsä tappamassa kaikkea mikä liikkuu" *hän kivahti, hillitsi sitten itsensä ja vilkaisi huoneen ovelle kaltereiden lävitse häntä puolelta toiselle viuhahdellen. Ketään ei näkynyt, ja hän käänsi huomionsa takaisin salamurhaajaan.* "Jos asia on mahdoton suorittaa järkevästi, olisi järkevämpää jättää se sikseen ja häipyä, vaikka etsintäkuulutus perässään mieluummin kuin tulla tapetuksi täällä jonkun typerän, epätoivoisen yrityksen takia." *Nainen sanoi sitten jo asiallisemmin, katsellen arvioivasti rottaa ja tuon murtunutta kättä.*
"...no hyvä on. Mutta jos puret tai kynsit minua, saat samalla mitalla takaisin." *Hän varoitti hetken epäröityään ja nousi sitten ylös seinän vierestä. Cathryn silmäili Kasstalia hiukan varuillaan kuin epäillen tuon suunnittelevan jotain, mutta lähestyi sitten kuitenkin arvellen juonen varsin epätodennäköiseksi tässä tilanteessa. Samassa veneessähän he tällä hetkellä taisivat olla, pitivät he siitä tai eivät.*
|
|
|
Post by submarine on Mar 17, 2006 23:43:40 GMT 3
Kasstal tuhahti epämääräisesti maininnalle pakenemisesta etsintäkuulutus kannoillaan. Minne? Kissalla ei tainnut olla kokemusta rikollisuudesta muuten, kuin ehkä taskuvarkauden muodossa. Jos sai päänsä ylle hiukankin suuremman rahapalkkion, tieto siitä levisi nopeasti ja jokainen onnenonkija haluaisi kokeilla taitojaan. Mutta pakon edessä tietenkin voisi paeta, vaikka sen järkevyys olikin toinen asia.
"Ainut syy mihinkään puremiseen, lävistämiseen, viiltelyyn tai raapimiseen oli se, että sinä päätit tehdä helposta työstä enemmän kuin arvoisensa. Ja jos nyt olisin vielä halunnut hiljentää sinut, olisin jo yrittänyt", Kasstal totesi rauhallisesti. Tosiasiassa hän olisi yrittänyt juuri, kun toinen olisi ollut lähellä ja turvattomana, mutta nyt sille ei ollut tarvetta.
Rotta tarjosi murtunutta kättään vailla mitään erikoisempaa mielenkiintoa. Hän oli ennenkin murtanut käden, tosin se oli kuulunut eräälle toiselle rialille. Kyseinen oli luullut suuremman kokonsa olevan automaattinen paremmuus. Loppujen lopuksi se oli päätynyt vatsa auki muutaman kiinteään ruokaan totuttelevan poikasen ravinnoksi.
|
|
|
Post by spyrre on Mar 18, 2006 13:24:21 GMT 3
*Vaikka Cathryn ei ollutkaan tarpeeksi tyhmä luottaakseen rottaan vaan osasi suhtautua ilmeisesti hyvinkin epäluotettavan rodun edustajaan varovaisuudella, oli silti melkoisen varmaa ettei hän aivan täysin ymmärtänyt kuinka julmaa rialeiden elämä kokonaisuudessaan oli. Hän oli kuullut mitä Kasstal oli kertonut eikä pitänyt kuulemastaan, mutta liikkui silti nyt hyvin pitkälle oman mittapuunsa mukaan tulematta kunnolla ajatelleeksi että salamurhaaja saattaisi tosiaan suunnitella hänen tappamistaan jopa tässä tilanteessa, ilman ilmeistä, välitöntä hyötyäkään. Varmaankin juuri sen takia hän uskaltautui Kasstalin lähelle arvellen ettei olento voisi tuossa kunnossa paljoakaan vaikka keksisi yrittääkin. Kissa itse ei osoittanut enää suurtakaan kiinnostusta Kasstalin kanssa rähinöintiin kun hän oli jo joka tapauksessa syytettyjen penkillä, eikä hänellä ollut enää mahdollisuutta tienata toimittamalla rotta lainvartijoille palkkiota vastaan.. sotilaat kun olivat käsittäneet tilanteen aivan väärin ja pidättäneet heidät molemmat. Sen suhteen salamurhaaja tosin oli arveluissaan ollut oikeassa ettei hän ollut harrastanut kovinkaan innokkaasti paljoakaan muuta laitonta toimintaa kuin pienimuotoisia huijauksia sekä taskuvarkauksia, eikä hän näin ollen ollut onnistunut saamaan palkkiota päänsä päälle... vaikka itse olikin joskus jonkinlaisena palkkamiekkana toiminutkin. Siitä huolimatta kissaihminen piti parempana vaihtoehtona kokeilla onneaan satunnaisten palkkionmetsästäjien kanssa, kuin kuuden varustautuneen sotilaan kerralla.
Nainen silmäsi Kasstalia kulmiaan kohottaen tuon puhuessa, kyykistyen sitten pienen matkan päähän jyrsijän viereen runneltua raajaa tarkastellen.* "Äh, älä viitsi. Tiedät varsin hyvin, että voisin sanoa täysin samaa sinusta. Tiesit kyllä että minä saisin syyt niskoilleni tuolla tavalla." *Hän totesi, jaksamatta kuulostaa enää edes erityisen syyttävältä ja tarttui sitten rotan vääntyneeseen käteen kokeillen luiden asentoa sormillaan. Hän oli kaikkea muuta kuin parantaja tai lääkäri, mutta jopa kissa tiesi, ettei luiden kuulunut taipua muualta kuin nivelten kohdalta.* "Sitäpaitsi... Haluaisinpa nähdä sinun nappaavan kuusi aseistautunutta vartijaa yksiksesi tuossa kunnossa ja täältä kopperosta käsin ja vielä juoksevan tiehesi." *Hän lisäsi hetken kuluttua virnistäen.*
"Mutta muista mitä sanoin siitä kynsimisestä. Olen kuullut että jopa aikuiset miehet vinkuvat kuin pienet pennut murtumia suoristettaessa, mutta tällä kertaa puren kyllä takaisin siitä huolimatta." *Cathryn muistutti hetken raajaa tutkittuaan, katsahti Kasstalia silmäkulmastaan, juuri ennen kuin ilman minkäänlaista varoitusta nappasi tukevan otteen tuon ranteesta, veti, ja samaan aikaan toisella kädellään painoi törröttävää käsivarren luuta alas päin oikeampaan asentoon. Hän tiesi kyllä moisen sattuvan todennäköisesti aivan hirveästi, mutta oli ilmeisesti epäillyt että asian hoitaminen nopeasti olisi parempi kuin varoittaa etukäteen jolloin käden lihakset olisivat jännittyneet vastustamaan ja vaikeuttaneet operaatiota ennestään.*
|
|
|
Post by submarine on Mar 18, 2006 13:51:47 GMT 3
Kasstal aikoi vastata Cathrynille, mutta yllättävän kivun tullessa unohti sen. Ensimmäinen reaktio oli vaistomainen, jonka mukaan hänen kuuluisi iskeä kivun aiheuttaja hengiltä ilman suurempia miettimisiä. Heti perässä seurasi järjellinen, joka pidätteli kynsiä ja hampaita.
Ilman mitään turhaa sankarillisuutta tai typerää halua esittää kovaa rotta taipui kaksin kerroin kivusta, voihkien välistä hiukan. Hän ei kuitenkaan yrittänyt pistää vastaan, ainoa vastustava ele oli hänen seinää piiskaava häntänsä, joka sekin liikkui lähinnä itsekseen.
"Uskon, että ne ovat nyt paikallaan", hän totesi jonkin ajan kuluttua, hengittäen raskaasti.
|
|
|
Post by spyrre on Mar 18, 2006 14:12:04 GMT 3
*Cathryn oli jo osittain odottanut rotan yrittävän purra häntä varoituksesta huolimatta, mutta kun Kasstal näytti onnistuneen hillitsemään reaktionsa kissa keskittyi nyt paremmin käsillä olevaan hommaan. Hänen teki pahaa väännellä luonnottomasti taipuvaa raajaa tuolla tavalla mutta onnistui pitämään tuntemuksen vain itsellään antamatta sen vaikuttaa käytökseensä, enemmän haittaa aiheutti tuskaisen Kasstalin vääntelehtiminen vaikka rotta onnistuikin yllättävän hyvin pitämään kätensä paikoillaan. Käsivarren luut alkoivat hiljakseen siirtyillä ja liikahtivatkin lopulta ilkeän rusahduksen keralla paikoilleen. No niin... nyt kun ne vielä pysyisivät noin eivätkä muljahtaisi sivuun heti ensimmäisestä liikkeestä.*
"Siltä vaikuttaisi. Yritä pitää se paikoillaan, ne saattavat silti vielä liikkua pois paikoiltaan." *Kissa huomautti käyttäen omituista lääkärimäistä äänensävyä ja irrotti varovasti otteensa Kasstalin kädestä vetäytyen kauemmas. Nyt hän salli itselleen jopa pienen inhonväristyksen näin jälkeenpäin ja irvisti itsekseen. Yh... Tuota hän ei haluaisi joutua tekemään aivan heti uudestaan. Katse vilkaisi jälleen oven suuntaan epäillen rotan pitämän mekkalan houkutelleen paikalle uteliaita vartijoita, joita hän nyt etsiskeli. Missähän ne pirulaiset piileksivät?*
|
|
|
Post by submarine on Mar 18, 2006 14:33:15 GMT 3
Käsi oli nyt taas siedettävässä kunnossa, vaikka ei sitä aktiivisesti voisi käyttää pitkään aikaan. Murtuma ei ollut kuitenkaan kovinkaan vakava, ei edes ollut raastanut lihaksia hajalle. Tarpeen vaatiessa kättä voisi kyllä käyttää, mutta ei sen varaan paljoakaan voisi laskea.
"Uskoakseni tämä on hiukan väärä paikka pohtia murtuneiden raajojen kunnossapitoa", Kasstal totesi kuunnellessaan itsekin mahdollisia merkkejä vartijoista. Hän ei joutunut pettymään, huoneen ovi avattiin ja sisään astui komentaja, kukapa muukaan. Hänen repaleisilla kasvoillaan riitelivät kaksi tunnetta vallasta, raivo ja ilo.
"Vaikuttaa tuhoeläin olevan tarpeeksi eloisa uudelle kierrokselle", hän totesi väläytellen nyrkkirautaansa. Toinen käsi oli puristunut miekan ympärille. "Tultiin tässä lopputulokseen, että sinä et ole edes hirttolavasi arvoinen, niin että sanopa hyvästit", kaikui hänen äänensä, selvästi riemuisana. Sitten hän vilkaisi Cathryniakin ja lisäsi: "Sinä sen sijaan pääset narun jatkoksi huomenna."
Kasstal ei jäänyt paikoilleen ihmettelemää tapahtumien uutta käännettä, vaan astui nopeasti taaksepäin kaltereista, arvioiden aikaa, joka mieheltä menisi vielä sellin oven avaamiseen. Samalla hän veti vasemman kätensä koukkuun ja alkoi purra ja hiukan kynsiäkin käsivarren selkämystä. Nopealla, itsepäisellä tavallaan hän oli saanut aikaan reiän, josta vuosi jonkin verran verta. mutta vuodon tukki suurimmaksi osaksi jokin esine. Nopea veto, ja ohut iskutikari tuli esiin tuppensa kanssa. Se oli naurettavan pieni, vain muutaman sentin levyinen ja pituinen, mutta terävä. Salamurhaajilla tosiaan kuului olla ase, jota ei voisi huomata, ihon alle laitettu oli varmin.
Ottaen asennon kissan puuhista välittämättä hän kyyristyi ja piteli asetta edessään mahdollisimman uhkaavasti. Sillä ei voisi torjua mitään, mutta kaulaan lyötynä se kyllä tappaisi. Komentaja käkätti kolkosti naurettavan pienelle aseelle ja avasi oven.
|
|
|
Post by spyrre on Mar 18, 2006 15:34:07 GMT 3
*Komentajan ilmaantuessa odotusten mukaisesti huoneeseen pahaenteisen tyytyväisen näköisenä Cathryn irvisti ja nousi jaloilleen, kiertäen kuitenkin vielä katseellaan koko huoneen vaikkei päästänytkään miestä näkökentästään. Se tuli yksin? Tuolla miehellä riitti itseluottamusta... lienisikö jopa aiheellisesti? Ajatus oli melkoisen huolestuttava. Komentaja oli ilmeisesti tullut päästääkseen Kasstalin henkilökohtaisesti hengiltä, mutta ei noilla ollut varkaankaan päänmenoksi kovinkaan miellyttäviä suunnitelmia.
Kissan kasvoille ilmaantui äärimmäisen järkyttynyt ilme miehen kertoessa odottavasta kolkosta kohtalosta, ja hän perääntyi sellin sivustan seinää vasten, yrittäen pysytellä yhtä kaukana sisään pyrkivästä arpikasvoisesta miehestä kuin Kasstalistakin päästäen surkean voihkaisun.* "Mitä? Mutta minähän kerroin teille mitä tiesin! Se oli rotan idea, minä en ole koskaan tehnyt mitään pikkunäpistelyä kummempaa!" *Nainen älähti väännellen käsiään, suurten vihreiden silmien kostuessa.* "Uskokaa nyt, hyvä herra! En tiennyt että kohteena ollut mies oli tarkoitus tappaa!"
*Jokin välähti Kasstalin käsissä, ja kissa sai silmäkulmastaan huomata tuon vetäneen esille pienen tikarin jostakin asettuen uhkaamaan miekalla ja nyrkkiraudalla varustautunutta sotilasta. Hän oli aavistuksen yllättynyt, varas ei ollut huomannut rotan omaavan vieläkin jonkinlaista aseistusta, kunnes havaitsi vertavuotavan haavan tuon kämmenselässä. Ihon alle piilotettu tikari? Ovelaa. Sellaista ei varmasti löydettäisi edes ruumiintarkastuksessa.... tosin, eihän heitä oltu vaivauduttu tutkimaan nytkään millään tavalla. Nainen vinkaisi perääntyen kauemmas rotasta kuin peläten otuksen käyvän kimppuunsa.* "En voinut muuta kuin tunnustaa, Kasstal! He olisivat tappaneet meidät molemmat jos en olisi tehnyt niin!" *puolustauduttiin hätääntyneesti, kissaihmisen yrittäessä ilmeisesti paeta painautumalla selkä edellä lävitse kivisestä seinästä. Säälittävää. Ilmeisesti varsin tarkoituksella.*
|
|