|
Post by submarine on Mar 11, 2006 10:29:43 GMT 3
//Hyvää päivää, aloitan tässä ensimmäisen pelin, tosin hahmon kuvaus ei vielä ole päivitetty muiden joukkoon. Koskapa kuvataiteelliset kykyni sattuvat olemaan huonoon suuntaan, annan jonkinlaisen selostuksen tässä: Kasstal muistuttaa suuresti lähes puolitoistametristä rottaa, joka liikkuu pääasiassa kahdella jalalla ja pukeutuu harmaaseen, kaapumaiseen asuun. Rottaihminen olisi harhaanjohtava käsite, koska inhimilliset piirteet eivät riitä siihen. Ammatiltaan sattuu olemaan salamurhaaja/ottaa mitä tahansa työtä vastaan rahasta sovittaessa. Jos ketään kiinnostaa, niin kuka tahansa voi liittyä//
Aurinko oli laskemassa, yö ottamassa valtaa päivältä. Ihmiset kiirehtivät koteihinsa, parempi turvassa sisällä kuin pimeydessä vaarojen keskellä. Kasstal ei pelännyt vaaroja, hän itse oli yksi niistä.
Myöskään niitä ei näyttänyt pelkäävän mies, joka kulki rennosti ja hymyillen katua pitkin eteenpäin. Hän ei varmastikaan olisi ollut niin huoleton, jos olisi tietänyt toissapäiväisen typeryytensä seuraukset. Mies asteli keikaillen ulos Kasstalin näköpiiristä, rottamainen olento siirtyi kauemmaksi kujalla ja alkoi itse kävellä erään suuremman talon suojissa miehen suuntaan.
Talon toisella sivulla hän näki miehen taas, kävellen aivan yhtä huolettomasti. Hän ei voinut olla yli kolmenkymmenen, melko hyväkuntoinen ja lihaksikas. Hänen koko olemuksensa kertoi, ettei hän olettanut kenenkään tahtovan pahaa hänelle. Kasstal aikoi taas jatkaa matkaansa, mutta mies pysähtyi.
Hän istahti kadulle ja alkoi soittaa huilua, jonka oli onkinut käteensä pienestä laukusta. Tarkkaillessaan miestä Kasstal kertasi tehtäväänsä.
Ilmeisesti mies oli astunut väärille varpaille, varastanut joltakin suurelta kauppiaalta. Todisteita ei ollut, pelkkä kauppiaan varma tieto varkaasta. Ei niin, että Kasstalia kohteen mahdollinen syyttömyys olisi kiinnostanut. Joten nyt miehen oli määrä kuolla, aivan yhtä jälkiä jättämättä kuin tämä oli varastanut. Tekijää ei koskaan saataisi selville.
Kasstal odottaisi yötä, varjojen synkkenemistä. Sitten hän iskisi, kuolettavasti ja nopeasti. Salamurhaaja vetäytyi kokonaan varjoiin odottamaan yötä.
|
|
|
Post by spyrre on Mar 11, 2006 17:38:43 GMT 3
((No, koska minulla on nyt vain yksi peli meneillään, voisin vaikka sekaantua tähän kissa-ihmiselläni Cathrynilla... Hahmokuvaus löytyy listalta. ^_^))
*Varjot siis pitenivät pitenemistään kun aurinko laski hiljakseen taivaanrannan taakse. Kaduilla ei näkynyt enää paljoakaan muuta liikettä kuin satunnainen kulkija joko matkalla kotiinsa taikka lähimpään kapakkaan iloisempi illanvietto mielessään, tietämättä mitään varjoisilla sivukujilla tai nurkkien takana vaanivasta olennosta.
Rennosti kadunreunaan soittelemaan istahtaneella miehellä tosin ei näyttänyt olevan kiire mihinkään suuntaan, lieniköhän tuo hiukan päissään jo näin varhaisesta illasta huolimatta vai johtuiko tuon tyytyväinen asenne jostakin muusta.... kuten odottamattomasti lihonneesta rahapussista? Niin epäili ainakin eräs läheisen majatalon suuntaan saapasteleva olento. Hän oli pukeutunut tummasävyiseen laajaan viittaan jonka huppu lepäsi tavan mukaan syvällä kulkijan päässä, mutta tuon seisahtuessa ja tervehtiessä kadun varteen pysähtynyttä miekkosta pirteään äänensävyyn, pystyi kulkijan helposti tunnistamaan nuoreksi naiseksi. Neitonen jäi pää vienosti kallellaan kuuntelemaan miekkosen soittoa, istuen sitten heleästi naurahtaen tuon vierelle ilmeisesti lirkutellen jotakin hiljaisella äänellä, sanoista tosin ei välttämättä kauempaa saanut paljoakaan selvää. Vaikutti kuitenkin uhkaavasti siltä, ettei tällä soittoniekan seuraksi lyöttäytyneellä naikkosella ollut aikomustakaan liikkua tuosta mihinkään vaikka ilta teki uhkaavasti tuloaan, päin vastoin hän mittaili komeaa nuorukaista katseellaan oikein kiinnostuneesti. Mokomakin.
Jos sivukujilla väijyjällä ei ollut mitään silminnäkijöitä vastaan tai jotakin mielessään moisten varalle, ehkäpä tuo pystyisi hoitamaan hommansa kunnialla loppuun... muussa tapauksessa hänellä saattaisi olla pieni ongelma. Säikähtäneestä hameväestä kun tunnetusti lähti melkoisesti ääntä, mikä ei välttämättä olisi hyvä asia tällaisen... arkaluontoisen työn yhteydessä.*
|
|
|
Post by submarine on Mar 11, 2006 17:58:21 GMT 3
//Kiitoksia // Kasstal vilkaisi miestä uudestaan, nyt tämän seurassa oli joku, selvä vaikeutus asioihin. Hän kyllä saisi miehen helposti päiviltä muutamalla nopealla liikkeellä, mutta entäpä nainen? Ehkäpä hän vain kiljuisi, toisaalta voisi hyvinkin olla tarpeeksi toimintakykyinen osoittamaan mahdollisille vartijoille oikean suunnan. Ja se taas toisi ongelmia, pakoon ei välttämättä pääsisi tarpeeksi nopeasti. Muutaman hetken pohdittuaan tilannetta salamurhaja päätti, että olisi parasta valmistautua joka tapauksessa. Varjoisalla kujalla hän veti hiljaa esiin pienen tikan, jonka terä oli kaiverrettu ontoksi. Toisella pitkäkyntisellä kädellään hän noukki vyöstään pullon, jonka sisältö oli pahaenteisen vihreää. Korkaten pullon peukalollaan hän kastoi terän purkkiin, varoen sormiensa edes koskettamasta hapokasta myrkkyä sormellaan. Myrkky olisi nopeaa, verenkiertoon päästyään se vahingoittaisi kuolettavasti uhrinsa ruumiinosia, polttaen, syövyttäen ja myrkyttäen. Nopea kuolema, paitsi että Kasstalin täytyisi odottaa. Tarkkaillen tilannetta hän asetti tikan ranteeseensa kiinnitettyyn heittimeen.
|
|
|
Post by spyrre on Mar 11, 2006 18:18:12 GMT 3
*Varjoissa vaaniskelijan harmiksi tuo kadun varteen istahtanut viittaansa kääriytynyt nainen näytti viihtyvän paikoillaan varsin mainiosti, eikä väijyttävän miehen tapaan ilmeisesti omannut pienintäkään aavistusta piilottelijasta. Mies oli lopettanut soittamisen hetkeksi keskustellakseen saapuneen kanssa jostakin, mikä sai kyseisen neitokaisen kikattamaan tyttömäisesti ja pyörittelemään pitkää, kiharaista punaruskeaa hiussuortuvaa siroissa sormissaan.
Jostakin syystä miekkonen tuntui olevan hiukan vastahakoisella kannalla tilanteesta naisen viitatessa varsin vihjaavasti kohden läheistä kapakkaa josta kuului iloista hälinää jo näin aikaisessa vaiheessa iltaakin. Kauempaakin rottamainen olento pystyi melkein aavistamaan tuon räpyttelevän suloisesti silmiään huppunsa varjoissa vaikkei toinen sitä nähnytkään, hänen alkaessa sitten hivuttautua hiljakseen lähemmäs soittoniekkaa. No voi perhana. Joko se pirulainen suunnitteli jotakin säädytöntä siitä huolimatta että istuskeli kadunkulmassa aivan yleisellä paikalla taikka yritti edelleen houkutella pillipiiparia mukaansa muutamalle lasilliselle, miten vain, mutta mitään hyvää se ei tainnut tietää varjostelijan tehtävän osalle sen suhteen, ettei se todellakaan ollut menossa minnekään.*
|
|
|
Post by submarine on Mar 11, 2006 18:34:10 GMT 3
Salamurhaaja punnitsi mahdollisuuksiaan tarkkaan. Jos hän ampuisi, seuraukset olivat täysin ennalta-arvaamattomat. Hänellä ei ollut kuin tämä yö aikaakaan, ja se oli jo aluillaan. Hetken hän harkitsi laukaisevansa tappavan tikan mieheen ja kohotti kätensä valmiiksi. Sitten hän kuitenkin laski sen alas, muistaen "varomattoman tappajan olevan kuollut tappaja".
Mutta ehkäpä olisi vain hyvä tehdä tämä suuressa joukossa? Humalainen väki olisi helppo saada suuttumaan toisilleen ja kapakkatappeluun, jonka tiimellyksessä kukaan ei huomaisi esimerkiksi jonkun iskevän tikarin toisen selkään.
Todettuaan sen olevan aivan yhtä hyvä vaihtoehto hän otti tikalle kestävän suojuksen eräästä taskustaan ja poisti sen laukaisimesta. Sitten hän jäi taas odottamaan, että äkillisesti paljon kultaa tienannut huikentelija myöntyisi haluilleen.
|
|
|
Post by spyrre on Mar 11, 2006 18:58:49 GMT 3
*Kaksikko sai siis keskustella aikansa ja lopulta viittaan pukeutunut nainen tuntui saavansa tahtonsa läpi. He nousivat jaloilleen vaikka mies vaikutti edelleen enemmän tai vähemmän epäröivältä tilanteen johdosta, hänen käsivarteensa takiaisen tavalla takertunut neitonen onnistui raahaamaan hänet mukulakivikadun poikki ja sisälle kapakan hilpeään ilmapiiriin.
Ihmisiä ei vielä ollut paikalla niin kuin hiukan myöhempänä ajankohtana todennäköisesti tulisi olemaan, mutta aivan riittävästi kuitenkin että istumispaikkaa sai etsiskellä hämärässä, öljylampuin valaistussa ja pienillä pyöreillä pöydillä täytetyssä huoneessa. Pillipiipari alvariinsa kikattavine seuralaisineen tungeksi pöytien lomassa päätyen lopulta istumaan baaritiskin ääreen, vierekkäin, tietysti. Tarkkasilmäinen olisi saattanut havaita tuossa varsin innokkaassa naikkosessa jotakin hiukan epämääräistä jo aikaisemmin ehkä hiukan kauempaakin hänen peittävästä vaatetuksestaan huolimatta, mutta viimeistään nyt hänen riisuessa sisätiloihin päästyään huppunsa olkapäilleen paljatuivat varsin kummalliset piirteet kunnolla.
Siron ruumiinrakenteen omaava nainen ei oikeastaan ollut millään tavalla epämiellyttävä näky, mutta ennemminkin varsin erikoinen: noiden punertavanruskeiden hiuslaineiden kehystämät kasvot olivat samettisen mustan turkin peittämät ja muistuttivat suuren kissapedon kasvoja, piirteiden ollessa silti selvästi varsin femiinit.. unohtamatta tietenkään noita suuria, pitkien ripsien kehystämiä kirkkaanvihreitä silmiä, joita tuo parhaillaan räpytteli sisään raahaamansa miehen suuntaan, saaden tosin varsin kummastuneita ja ihmetteleviä katseita ohikulkijoiltakin. Ei ihme, että mies oli näyttänyt olevan hiukan hämillään tilanteen johdosta tuollaisen kummallisen olennon keksiessä iskeä silmänsä häneen.
Siitä puheenollen, kissanainen näytti tilaavan varsin innokkaasti juomia heille molemmille.... miehen kuitenkin joutuessa maksumieheksi, luonnollisestikin. Kyseinen henkilö vaikutti olevan edelleen sen verran hämillään ettei osannut väittää vastaan "seuralaiselleen".*
|
|
|
Post by submarine on Mar 11, 2006 19:13:57 GMT 3
Seuraten katseellaan kahta henkilöä, joista toinen oli hänen jo liian kauan elänyt kohteensa, Kasstal asteli kevyin askelin pois kujalta. hänen pitkät kyntensä aiheuttivat lähes kuultavan äänen kiveen osuessaan. Kulkiessaan varovasti perään hänen toinen kätensä hipaisi hetkellisesti kahta machetea, jotka roikkuivat hänen vyötäröltään. Niitä hän käytti, kun kohde oli saanut selvälle olevansa vaarassa ja puolustatui, kuten myös monissa tehtävissä, jotka eivät vaatineet salailua tai varovaisuutta.
Muutamien vielä kadulla kulkevien ihmisten katsoessa rottamainen olento avasi oven ja astui sisään. Nopealla vilkaisulla kaksikko erottui joukosta, vaikka nyt hän lähes sähähtikin alitajuisesti. Kissa...
Hän ei pitänyt mistään kissaa muistuttavasta, lähes vihasi alitajuisesti. Mutta nyt ei voinut tehdä mitään asioille, hän oli suorittamassa tehtävää. Istuuduttuaan hiljaa muutaman penki päähän miehestä ja kissaihmisestä, uusi suunnitelma valtasi vanhalta sijaa.
Hänen tarvitsi vain tietää, mikä oli miehen lasi...
|
|
|
Post by spyrre on Mar 11, 2006 19:35:46 GMT 3
*Sisään asteleva rottaolentokin taisi saada osakseen muutamia vilkaisuja siinä missä kissaihminenkin, mutta kukaan ei uskaltautunut häiritsemään häntäkään sen enempää. Kissamainen nainen näkyi varsin hilpeässä mielentilassa tarjoavan miehelle jo toista drinkkiä (jonka tuo tosin oli itse maksanutkin) ja hivuttautui sitten hyristen kiinni tuon kylkeen pitkän, pörheän hännänpään heilahtaessa hetkeksi esille viitan liepeen alta. Jotakin kiiltävää ja metallista välähti hetken ajan tuon vyötärön paikkeilla, mutta nainen näytti pitävän huolta ettei viitanlieve siirtynyt liikaa paikoiltaan. Kuitenkaan hänkään ei sen kummemmin kiinnittänyt huomiota sisälle hiippailleeseen olentoon, mitä nyt hetkellisesti tuntui höristävän kultaisella korvarenkaalla puhkottua repaleista kissamaista korvalehteään ja nuuhkaisten muutaman kerran Kasstalin astellessa ohitse.
Olihan hänellä nyt muutakin tekemistä kuin ihmetellä ilmeisesti jostakin kolosta majataloon luikahtanutta jyrsijää... olihan noita tuhoeläimiä joka puolella muutenkin. Kissa ei ilmeisesti ollut oivaltanut hetkellisesti haistaneensa rotan olevan jotakin muuta kuin normaali siimahäntä, sen verran keskittyneesti hän näytti juottavan "sieppaamaansa" herraa enemmän tai vähemmän hiprakkaan. Kunhan tuo muutaman lasin tyhjennettyään alkaisi olla hiukan vähemmän valppaassa mielentilassa, voisivat kissan sirot, näppärät sormet löytää tuon taskuista sekä tavaroista vaikka mitä kiintoisaa arvotavaraa moisen vaivannäön palkaksi. Sitä, että joku toinenkin olisi iskenyt silmänsä samaan kohteeseen nainen ei kuitenkaan ollut huomannut vaikka oli saattanutkin pistää merkille jonkun astuneen sisälle kapakkaan vain hiukan heidän jälkeensä. Myöskään seuralaisensa lasia vahtiakseen tuo ei nähnyt vaivaa (itse se ei näköjään ollut kumonnut kuin yhden drinkin) muuta kuin hommatakseen tuolle lisää täytettä viinaksien uhatessa loppua, vaan pistävänvihreät silmät seurailivat ennemminkin odottavasti miehen itsensä reaktioita kumottuun litkuun.... kunhan vainottu itse ei alkaisi heittäytyä epäluuloiseksi asioiden suhteen. Sitten tarvittaisiin lisää kikatusta ja silmien räpyttelyä, josta sai melkoista päänsärkyä pidemmän päälle.*
|
|
|
Post by submarine on Mar 11, 2006 19:50:27 GMT 3
Näytti siltä, että mies voisi pian sammuakin juomisestaan, toisin kuin nainen. Tietenkin se avaisi uuden mahdollisuuden, mutta tämä oli jatkunut jo aivan tarpeeksi. Noustessaan mitään tilaamatta Kasstal veti esiin suunnilleen herneen kokoisen, kuvuneesta tomusta muodostuneen rypäksen.
Tämä harmittomalta näyttämä aine oli todellisuudessa vahva salamurhaajien käyttämä aine, joka nesteessä liukenisi sekunnin murto-osissa. Makua ei voinut havaita, eikä se muuttanut hajua. Täydellinen väline, joskin turhan kallis.
Näppärien sormien pyöritellessä ainetta oikeaan asentoon heittoon hän sivuutti kohteensa pöydän. Mies ei näyttänyt olevan missään tilassa huomata, vaikka hän olisi tullut tätä kohti molemmat machetet paljastettuina. Nainen olikin vaikeampi.
Kissan ohi mennessään hän horjahti yhtäkkiä kuin humalainen ja törmäsi tämä tuoliin mahdollisimman lujaa. Samalla kun hän uskoi saaneensa kaiken tarvittavan huomion, toinen käsi viskasi vaivihkaa aineen miehen lasiin, johon hän oli jo tarttunut. Minimaalista pienemmällä sihinällä se liukeni huomaamattomiin.
"Pahoitteluni", hän totesi nopeasti ja jatkoi näennäistä matkaansa kohti baaritiskiä. Jos miestä ei kohtaisi käsittämätön onni, pian hänen jokaisesta mahdollisesta ruumiinaukostaan vuotaisi veritulva, kiistämättömän tappava.
|
|
|
Post by spyrre on Mar 11, 2006 23:11:28 GMT 3
*Väkeä lappasi edestakaisin baaritiskin ohitse aina vähän väliä, eikä kumpikaan (varsinkaan se toinen) korvaansa lotkauttanut Kasstalin kuljeksiessa pahat mielessä kohti. Rotan lähestyessä kissa tosin rypisti jälleen aavistuksen kuonoaan varsin hämmentyneenä. Taas se jyrsijä? Näin vilkkaasti kansoitetussa kapakassa? Eivätkö ne yleensä viihtyneet jossakin hämärässä poissa suurempien silmistä?
Eivät ilmeisesti, tai ainakaan tuo kyseenalainen yksilö. Mokoma nimittäin saapasteli muina miehinä jo sormiaan hiljakseen humaltuneen tapauksen taskujen suuntaan hivuttavan kissaihmisen ohitse ja törmäsi voimakkaasti tuon baarijakkaraan. Nainen päästi yllättyneen kissamaisen sähähdyksen jakkaran äkkiä vain ottaessa ja kaatuessa hänen altaan, ainoastaan olennon... no, kissanrefleksien pelastaessa hänet kellahtamasta selälleen lattialle kyseisen huonekalun keralla. Hän laskeutui juuri ja juuri toisen polvensa varaan lattialle korvat luimussa ja viitan alta sojottava häntä hiukan pörröllään, varsin äkäinen ilme vihreissä silmissään.*
"Hei, kuules nyt---!" *Tuo ärähti poistuvan Kasstalin selälle hyvin eri sävyyn kuin oli hetki sitten lirkutellut tuolle ihmismiehelle, keskeyttäen sitten kesken lauseensa älyten ilmeisesti puhuvan juuri likimain itsensä kokoiselle (?) jyrsijälle. Eerrrh? No kaikkeen sitä törmäsi. Tai siis, ennemmin otus oli kyllä törmännyt häneen, mutta kuitenkin. Kissa oli hetken aikaa sen verran hölmistynyt ettei edes lähtenyt perään vaikka olisi saattanut muuten sellaista ratkaisua harkitakin. Mies baaritiskin ääressä puolestaan töllisteli sekava ilme kasvoillaan lattialle päätynyttä kissaa ja sitten poistuvaa rottaa, ilmeisesti pohtien mielessään kumonneensa yhden (tai pari) lasillista liikaa. Vai että jättirottiakin vielä? Jösses. Ehkä olisi parasta lopettaa..... tämän yhden jälkeen. Turhaan sitä hyvää juomaa tuhlaamaan, vai mitä? Kumpikaan noista tuskin oli tuossa rytäkässä osannut laittaa merkille rotan suorittamaa pientä tihutyötä.*
|
|
|
Post by submarine on Mar 11, 2006 23:31:13 GMT 3
//Juu, nyt on kuvauskin hahmosta muiden joukossa//
Sopivan matkan päässä, tiskin kaukaisimmassa nurkassa, Kasstal pysähtyi ja istui jakkaralle, naputellen ärsyttävää sarjaa oikean jalkansa pitkillä kynsillä. Tämä oli aina hiukan hermostuttava vaihe, paljastuminen saisi jokaisen vähänkin järjelliseen ajatteluun kykenevän hänen peräänsä. Mutta ei, mies nosti lasin huulilleen ja joi pitkään.
Laskiessaan se alas hän väräti äkillisestä pistoksesta, mutta unohti sen tilassaan samassa hetkessä. "Otatko sinä jotain?" kuului nuorenpuoleisen miehen ääni. Kasstal ei erityisemmin juonut, mutta kyllähä sitä saattoi lasillisen ottaa, jos viini oli mistään kotoisin. "Lasi viiniä, hyvää viiniä", hän totesi ja noukki muutaman kolikon, etumaksua juuri onnistuneesta työstä, tiskille. Mies laski kolikot hajamielisesti ja lähti hakemaan tilattua viiniä. Salamurhaaja kääntyi taas katsomaan miestä, joka käytännössä oli jo kuollut täällä, kaukana vastamyrkyistä ja huolehtimisesta.
Mies ei tosiaan näyttänt enää terveeltä, väri oli kadonnut ja hän tuijotti jäykästi yhteen pisteeseen, pystymättä keskittymään. Kylmästi rial seurasi tapahtumaa ja ajatteli myrkyn aineita, kymmeniä erilaisia kasveja ja muutamaa eläintä, kuivattuina ja jauhettuina. Samaan aikaan kun viini asetettiin pöytään, se alkoi.
Mies taipui ensin kaksinkerroin eteen, löi päänsä pöytään ja jänittyi sitten taaksepäin. Huudon saattelemana miehen suusta purshkahti valtava erisuihku, pian sieraimista ja korvista, jopa silmistä alkoi valua. Huuto vaimeni nopeasti, verta suihkusi nyt moien tuijottaessa kauhulla tapahtumaa. Kasstal otti miehen asettaman lasin, tämän itse tuijottaessa suu auki veristä lähdettä. Hänen kulauttaessaan erityisen massiivinen verisuihku osui kattoon asti.
Sitten mies meni veltoksi ja kaatui penkiltään tyrmistyneessä hiljaisuudessaan. Kasstal totesi viinin olevan hyvää vuosikertaa, sopivan makeaa juotavaksi. Oliko kauppias maininnut muuten mitään rahojen palauttamisesta? Ehkäpä olisi hyvö olla varma, hän päätti odottaessaan tilanteen kehitymistä, häntä heilahdellen aavistuksen verran.
|
|
|
Post by spyrre on Mar 12, 2006 0:04:23 GMT 3
((Kävin katsomassa... Erikoinen otus, eipä ole toista tuollaista hahmoa vielä vastaan tullut. Saa nähdä mitenkä "kissa ja hiiri" tulevat toimeen. ^^; ))
*Tuosta pienestä "tihutyöstä" seurasikin varsin ikävä pieni tapahtumasarja... varsinkin tuon liian monen silmätikuksi joutuneen miehen kannalta. Kissaihmisen ihmeteltyä aikansa ohi rämpineen, ilmeisesti humalaisen rotan perään nainen oli onnistunut saamaan itseään uudestaan niskasta kiinni ja muistanut käsilläolevan "työasiansa". Hän nosti äkeästi jupisten baarijakkaran jälleen pystyyn hymyillen sitten kauniisti humaltuneelle miehelle.* "Ah, ei tämä mitään, ei anneta pikku onnettomuuden pilata hauskaa iltaa, eihän?" *Nainen hyrisi, ehtimättä kuitenkaan (onnekseen) istua takaisin paikalleen ennen kuin havaitsi hänen kohteensa menneen jotenkin... sairaalloisen näköiseksi. Ehh, ei kai sillä nyt NOIN huono viinapää ollut, että se tuupertuisi jo nyt? Siitä ei kuitenkaan tainnut olla kysymys. Kissa rypisti hiukan kulmiaan ihmetellen.
Ja seuraavaksi tapahtuikin vaikka mitä epämiellyttävää puhumattakaan epäsiististä. Miehen alkaessa kouristella pahan näköisesti nainen kavahti silmät suurina kauemmas, jopa pienen pelästyneen älähdyksenkin ilmoille päästäen. Normaalisti kissa ei ollut luokiteltavissa kovinkaan heikkohermoiseksi eikä hän yleensä hätkähtänyt verta nähdessään, mutta tuo kattopalkkejakin punaiseksi maalaava suihku sai kyllä hänetkin haukkomaan henkeään järkyttyneenä. Paikalleen hän ei kuitenkaan ollut mennyt jäämään asioiden alkaessa näyttää ikäviltä, vaan nainen oli päätynyt jonnekin seinän viereen kauemmas tiskiltä välttäen näin saamasta suurinta suihkua suoraan niskaansa.*
"Voi... helvetti." *Hän mutisi itsekseen silmäillessään irvistäen miehen viimeisiä hetkiä. Kissan ajatukset alkoivat kiitää nopeasti hänen selvittyä suurimmasta järkytyksestä. Mitä hittoa oli oikein tapahtunut? Ei voinut olla vain ikävä yhteensattuma että ihminen oli vain äkkiä alkanut syöstä vertansa ulos sisuksistaan kapakan kattoparruille, eikä tuo varmasti ollut vaikuttanut vakavasti sairaalta hetki sitten ennen rakennukseen astumistaan. Oliko joku tappanut miehen? Kuka, miten ja missä pahuksen välissä? Ajatusketju seurasi toistaan, kissan oivaltaessa tilanteen saaneen varsin ikävän käänteen: ketähän sitä arveltaisiin syylliseksi ensimmäiseksi? Ei kai vain kummallista kissaolentoa, joka oli liimautunut vainajan (silloin kuin tämä ei vielä ollut ollut vainaja, siis) kylkeen koko illan ja juottanut tuolle drinkin toisensa jälkeen? .....pahus.
Vihreät silmät kiersivät pikaisesti pienen kapakan, olennon alkaessa sitten vähin äänin hivuttautua kohden ulko-ovea. Kirottua, hän ei ollut edes ehtinyt nappaamaan ihmisen rahapussia...! Tuota vaivihkaista vetäytymistä suorittaessaan, naisen kissansilmät sattuivat kuitenkin pyyhkäisemään rauhallisesti tiskin ääressä istuskelevan rotan ylitse, nauliutuen sitten ikävän oloisesti tajutessaan jyrsijän särpimässä viiniä kaikessa rauhassa. Tuossa ei kauaa nokka tuhissut kissan laskiessa yksi ynnä yksi: se pahuksen talttahammas! Se se oli, eikö vain? Kuka muu olisi saanut tilaisuuden ujuttaa nopeasti tappavaa myrkkyä miehen lasiin hänen ollessaan paikalla, kuin tuo ympäriinsä epäilyttävästi hoiperrellut rotta!*
|
|
|
Post by submarine on Mar 12, 2006 0:23:45 GMT 3
//Niinpä niin, tässä on rotukiista piakkoin käsissä // Salamurhaaja salli itselleen lyhyen tyytyväisen hymyn, ei suoranaisesti kuolemasta vaan siksi, että se oli vaatinut jonkinlaista suunnitteluakin, ja peräti monta suunnitelmaa. Mutta nyt se oli ohi, mies kuollut ja työ suoritettu. Nyt täytyisi vain keskiyöhön mennessä olla aukiolla, ilmoittaa kuoleman yksityiskohdat ja saada palkkio. Huomatessaan kissamaisen olennon antavan hänelle melkoisen vihamielisen katseen, hän kohotti lasia kuin tämän kunniaksi ja joi syvään. Lyöden häntänsä kerran kuuluvasti tiskiä vasten hän kiinnitti miehen huomion sen takana. "Viini oli hyvää, kiitos", hän totesi yksinkertaisesti ja laskeutui penkiltä. Tarjoilija katsoi häntä hyvin sekavasti, miten joku saattoi olla noin tyyni tällaisessa tilanteessa? Astellen aivan rauhallisesti hän vilkaisi miestä, tämän käytössä ollut rahapussi roikkui melkoisen hyvin näkyvillä. Siitä saisi varmasti bonuksen... Ja juuri tänään hän oli päättänyt, että savupommin ottaminen olisi ollut täysin turhaa, melkein vaarallista. Olihan pommi epävakaa ja saattoi räjähtää kovassa kyydissä, mutta nyt sellaisesta olisi ollut korvaamaton apu. Mutta ei, pussin vieminen nyt saisi vain hänen kuvansa ympäri maita ja mantuja, aivan turhaa huomiota. Sen lisäksi hänen olisi kyllä tehnyt mieli maistaa tuota vertakin, helmeilevää punaista elämännestettä, mutta se olisi ollut vielä naurettavampi typeryyden osoitus. Napauttaen uudestaan häntänsä, puoliksi harmista ja puoliksi päätöksestään, lattiaan hän lähti rauhallisesti ovea kohti. Kissan luona hän pysähtyi hetkeksi ja jäi katsomaan tätä tiiviisti. Sitten, hyvin impulsiivisesti ja yllättäen hän veti huulensa ylös, avasi suunsa ja paljasti suuret talttahampaansa, päästäen hyvin uhkaavan sähinän samalla. Sitten hän kääntyi antamatta mitään selitystä ja veti oven auki.
|
|
|
Post by spyrre on Mar 12, 2006 17:48:16 GMT 3
*Kissaihmistä oli nyppinyt myös suunnattomasti se seikka ettei hän ollut saanut hyppysiinsä tuota melkein tyrkyllä roikkuvaa pussukkaa, varsinkin nyt kuolleen miehen ollessa kaikkien huomion kohteena ei kannattanut yrittääkään veren liottamaa pussukkaa itselleen. Toinen asia, mikä alkoi hiljakseen käydä suuresti hänen hermoilleen, oli ilmeisesti tuon koko pahuksen jupakan aloittanut siimahäntä ja tuon käytös. Kissaeläimen kuono rypistyi närkästyneesti mokoman rotan vielä kehdatessa piruilla hänelle viinilasinsa takaa ennen kuin nousi jaloilleen ja alkoi näköjään tallustella pitkä häntä lattiaa laahaten kohden ulko-ovea.
Nainen rypisti kulmiaan liikkuen itsekin jälleen hiljakseen oven suuntaan jonne Kasstalkin oli matkalla yrittäen kuitenkin olla käyttäytymättä liian epäilyttävästi pyrkiessään pois rikospaikalta... onneksi läsnäolevat ihmiset taisivat vieläkin olla sen verran shokissa etteivät älynneet vielä aivan kaikkea mitä ympärillä tapahtui. Kaksikko saavutti oven ilmeisesti likimain samoihin aikoihin, noiden jäädessä mulkoilemaan toisiaan kuin omaten erimielisyyksiä siitä kumpi saisi käyttää haluttua oviaukkoa ensimmäisenä. Kissan korvat luimistuivat hiusten sekaan hänen siristäessä vihreitä silmiään epäluuloisesti mutta ennen kuin hän ehti sihahtaa ilmoille muutamaa valittua sanaa, mokoma talttahammas heittäytyi varsin epäkohteliaaksi ennen kuin häipyi ovi kolisten ulkopuolelle.
Nainenkin sähähti mutta enemmän yllättyneenä ja kavahti häntäänsä pörhistäen kauemmas ilkeitä hampaitaan esittelevästä rotasta ja jäi hetkeksi silmiään räpytellen ja petomaiset hampaat irveessä kiinni kolahtavaa ovea. Tuo ovelta kuuluva mekkala tuskin kuitenkaan oli jäänyt muiltakaan kapakan asiakkailta huomaamatta aivan vain äänekkyytensä vuoksi, joten kissaihminen sai havaita joutuneensa ikävästi monien huomion kohteeksi. Hän suoristautui nopeasti siitä pienestä uhkaavasta kyyryasennosta johon oli painautunut käsienkin vaistomaisesti liikahdettua vyötäisillä riippuvaa asevyötä kohti jossa näkyi riippuvan kaksi kiiltävää sapelia, vilkaisi nopeasti ympärilleen ja seurasi sitten varsin äkäisesti kiroillen jyrsijän aiempaa esimerkkiä livahtaen ulos.*
"Hei, jyrsijä! Kuulehan nyt!" *Kissa sähähti heti kadulle päästyään ja etsi korviaan luimistellen aiempien ongelmien aiheuttajaa silmiinsä. Hän ei ollut tippaakaan hyvillään tapahtumien saamasta käänteestä, ja ilmeisesti olisi varsin mielellään antanut Kasstalin kuulla kunniansa siitä hyvästä.* "Sinulla on parempi olla pahuksen hyvä syy tuohon äskeiseen! Olen varsin ikävässä tilanteessa jos nuo heinähatut nyt alkavat kuvitella että se olin minä joka lykkäsi sitä kirottua myrkkyä heidän kaverinsa lasiin!"
|
|
|
Post by submarine on Mar 12, 2006 18:08:06 GMT 3
Kuullessaan kissaihmisen huudon perästään Kasstal pysähtyi. Hänen toinen kätensä hakeutui vaistomaisesti miekalle, valmiina vetämään, lyömään ja taistelemaan pakon edessä. Hilliten kuitenkin itsensä hän kääntyi ympräi, kohtaamaan puhujan. Varoitus olisi ollut täysin selvä hänen kaltaisilleen -hampaiden paljastaminen oli merkki siitä, ettei hänellä ollut mitään syytä säästellä iskujaan, jos toinen tekisi mitään- mutta ei ehkäpä muille. Nyt ei kylläkään sopisi järjestää suurempia välikohtauksia, ei ainakaan tällä paikalla.
"Toinen kuolee, jotta toinen voisi elää. Täällä elämän määrittää raha, se on syyni", Kasstal totesi olemattoman tuulenvireen heilautellessa hänen asunsa liepeitä. Niin kuin aina, ei hänellä itse ollut mitään vihaa tai kaunaa miehelle, tämä oli pelkkä tehtävä. Hän oli miekka, ei sen käyttäjä.
"Voi olla hyvinkin mahdollista, että sinua pidetään syyllisenä. Ja ilman todisteita myös olet syyllinen, rangaistus on kaiketi hirttotuomio. Mutta jos olemme selvittäneet asiamme, jatkaisin mielelläni matkaani. Aika, toisin kuin edesmennyt seuralaisesi, ei ole poistettavissa tai hidastele."
Kasstal odotti hiljaa, tietenkään hän ei voisi niin vain lähteä. Hän oli nyt tuon kissan ainoa todiste, jolla välttää hirteen joutuminen. Odottaessaan hänen lihaksensa alkoivat jännittyä, valmiina toimimaan.
|
|