|
Post by submarine on Mar 14, 2006 23:43:59 GMT 3
Kasstal kohautti toista olkaansa, toiseen tuntui liikaa liikuttaa. Pyrkien nyt uudestaan hyökyvästä kivusta huolimatta pitämään ilmeensä tyynenä. Jos hän alkaisi yhtäkkiä voihkia kivusta, tilanne voisi muuttua huomattavasti. "Taisimme sopia, ja taidankin tarttua siihen kiinni", hän totesi ja alkoi varovasti hivuttautua ylös, pitäen veistä vielä iskuvalmiudessa.
Päästyään ylös hän asteli toisen aseensa luokse ja työnsi sen tuppeensa. Hän ei oikein vielä halunnut vetää tikaria pois olastaan, se aiheuttaisi verenvuotoa, joka pitäisi saada nopeasti hallintaan, mieluiten turvallisessa ympäristössä. "Veresi oli maukasta, pyri pitämään se-" hän aloitti, mutta lopetti vilkaistessaan eteensä. Muutaman metrin päässä seisoi kolme aseistettua sotilasta, vaiti mutta valmiina. Nopea vilkaisu kertoi, että toisella puolella tilanne oli samanlainen, sotilaiden takaa kurkki uteliaita kasvoja. Tuijottaessaan vaiti heitä, odottaessaan jonkin tapahtuvan hän huomasi pieneksi kauhukseen heidän takanaan olevien sotilaiden johdossa olevan miehen, jonka kasvojen yli kulki viisi suurta arpea ja jonka nenä oli repeytynyt puoliksi pois. Mies tuijotti häntä palavalla vihalla.
"No, ystäväiseni, ei meidän suunnitelmamme sitten toiminut", rotta totesi kissalle, ottaen yllättäen melkein ystävällisen sävyn. Hän aikoi saada kissanaisesta toisen syyllisen, jolloin he olisivat samassa veneessä. Kaksin paon mahdollisuudet kasvaisivat valtavasti.
"Mitä sinä selität, rotta?" yksi miehistä rohkeni kysymään ja näin avaamaan suunsa. "Ei mitään, kiistelimme vain tässä siitä, miten maksu jaetaan, epäilemättä olette täällä sen miehen ruumista tutkimassa?" Hiljaisuus oli ainoa vastaus, ilmeisen myöntävä. "Hyvä, me olimme molemmat siinä mukana. Jos ette usko, niin katsokaa vaikka hänen taskunsa. Sieltä löytyy myrkkyä, jolla tappaisi vaikka naudan. Punainen pullo, siltä varalta että minä en olisi tarpeeksi", Kasstal totesi, pitäen äänensä jokseenkin luontevana.
|
|
|
Post by spyrre on Mar 15, 2006 16:16:01 GMT 3
*Kissa seurasi epäluuloisena rotan liikkeitä tuon lopulta noustessa ja viedessä teräaseensa muualle hänen kurkultaan. Häntä ei tarvinnut kahdesti käskeä nousemaan ylös, ei oikeastaan kertaakaan, vaan heti kun kiistakumppani oli vetäytynyt sen verran kauemmas ettei hän ollut aivan heti vaarassa saada kaulaansa silvotuksi nainen pyörähti ketterästi jaloilleen, tai ainakin melkein koska hänen polvensa oli vielä kipeä rotan hännän iskusta. Varas jäi matalaksi toisen polvensa varaan maahan (kuitenkin niin että olisi voinut loikata nopeasti liikkeelle tarpeen tullessa) ja hieraisi sormillaan verta valuvaa kaulaansa hännän piiskatessa ilmaa vihaisesti.*
"Mene työntämään pääsi hiirenloukkuun" *kissa sihahti hyvin epäkohteliaaseen sävyyn nyt kun ei enää ollut aivan välittömässä vaarassa vastaukseksi Kasstalin kommenttiin ja selän taakse sidottu tikari välähti esille hänen sormiinsa. Tiedä häntä olisiko se aikonut tosissaan hyökätä vielä rotan kimppuun vaikka sotilaspartio ei olisi osunutkaan juuri nyt paikalle, mutta äkättyään mokomien jo piirittäneen heidät kauniisti kadulle nainen katsoi parhaaksi jättää riehumiset väliin. Hän vilkuili yllättyneenä ympärilleen ja kirosi mielessään ettei ollut nähnyt partion saapumista aikaisemmin, alkaen sitten suoristautua hitaasti jaloilleen. Ennen kuin kissaihminen kuitenkaan ehti aloittaa selitystään rotasta joka oli syyllinen kaikkeen mahdolliseen pahaan tässä kylässä ja jonka hän oli urheasti napannut rysän päältä, se pahuksen jyrsijä oli jo ehtinyt saada muita kierouksia mieleensä.* "...eeh?" *Oli ainoa mitä hän sai suustaan kaikkien niiden hienojen suunniteltujen selitysten sijaan kissan tuijottaessa rottaa puusta pudonneen näköisenä, mutta sitten oivallus iski kuin salama kirkkaalta taivaalta.* "Mitä helvettiä? Yritätkö sinä vetää vielä minutkin mukaan tähän?!" *Nainen sähähti avoimesti varsin murhanhimoisen näköisenä ja pyöräytti tikaria uhkaavasti kuin olisi aikonut heittää sillä rottaa, mutta muisti kuitenkin tilanteen viimehetkessä. Hän laski aseensa vaikkei laittanut sitä vielä pois käsistään ja perääntyi hiukan kauemmas Kasstalista kuin alleviivatakseen ettei hänellä ollut mitään tekemistä (äskeistä tappelua lukuun ottamatta) tuon elikon kanssa.*
"Älkää olko typeriä! Yritin ottaa hänet kiinni ja nyt se pirulainen yrittää tehdä minustakin syyllisen oman nahkansa pelastaakseen!" *Kissa sihahti turhautuneena (vilkaisten nopeasti kuinka kaukana molemmat vielä maassa lojuvat sapelit olivat) muistaen sitten räpytellä hiukan silmäripsiään ympäröiville sotilaille vaikkei uskonut siitä oikeasti olevankaan nyt hyötyä. Salamurhaajan huomauttaessa myrkystä naisen kasvoilla välähti hetken aikaa epäuskoinen ilme tuon viedessä vaistomaisesti käden kokeilemaan taskuaan. Sielläpä se pieni pullo taisi köllöttää, niin kuin rotta oli uhannutkin. Missä helvetin välissä se tuon oli ehtinyt tekemään?! Kirottu jyrsijä!*
"Voi helv... Kuulkaas nyt, minulla ei ollut mitään tekemistä sen miehen kuoleman kanssa! Tuon kirotun elikon on täytynyt sujauttaa se pullo taskuuni jossakin välissä!" *Kissa puolustautui nopeasti perääntyen kuitenkin askelen pari kohti sapeleitaan. Hmm, tuota. Ihmisiä oli melkoisen ylivoiman verran, mutta ehkä olisi kuitenkin mahdollista päästä livahtamaan noiden ohitse....* "Ajatelkaapa asiaa! Emme varmasti olisi jääneet rähisemään tähän kadulle jos olisimme olleet samassa juonessa!" *Nainen lisäsi vielä perustelukseen luoden murhaavan katseen Kasstalin suuntaan hiustensa alta. Taskustaan löytämänsä pullon hän puristi nyrkkiinsä, singoten sen sitten kirouksen keralla hetken mielijohteesta katuun rotan jalkojen juureen piittaamatta tippaakaan siitä että aine saattoi olla ties kuinka kallista. Näin hän tosin todisti Kasstalin väitteen myrkkypullosta taskussaan todeksi, mutta se olisi kyllä löydetty ennemmin tai myöhemmin ja sen piilottelu olisi vaikuttanut vielä pahemmalta.
Pahalta alkoi näyttää. Jos sotilaat eivät ottaisi uskoakseen, hänen täytyisi sitten ilmeisesti kuitenkin yrittää livahtaa ja häipyä kylästä toivoen, ettei hänestä laitettaisi pystyyn mitään kovin hurjaa etsintäkuulutusta. Pidätetyksi hän ei sentään suosiolla halunnut joutua, olihan hänellä kuitenkin lukuisten taskujensa pohjilla sekä pusseissa vyöllään kaikenlaista pientä arvotavaraa, mikä vaikuttaisi löytyessä varsin epäilyttävältä vaikkei murhasyytöstä tukenutkaan. Ei taskuvarkaisiinkaan kuitenkaan pehmeästi suhtauduttu, sen verran kissa tiesi kokemuksesta.*
|
|
|
Post by submarine on Mar 15, 2006 16:43:35 GMT 3
Kasstal astui vaistomaisesti taaksepäin pullon osuessa katuun ja särkyessä, muutaman hetken kuluttua minimaalinen sihinä ja höyry paljastivat syynkin. Rotta suosi yleensä aineita, joiden jokin osa oli happo, silloin kohde ei pelastuisi yleensä edes vastamyrkyn kanssa. "Älähän nyt, ei tässä enää voi takaisin kääntyä. Niinhän se oli, sinä tahdoit sen miehen hengiltä, koska hinta oli hyvä. Suunnitelmahan oli helppo, sinä juotit känniin ja minä antaisin pienen "lisämausteen" juomaan. Sinä halusit myös myrkkyä, jos vaikka minä en olisi tarpeeksi hyvä." Kasstal vaikutti tällä hetkellä lammasmaisen typerältä ja sävyisältä, kuin olisi puhunut esimerkiksi ruuanlaitosta. "Meillä nyt sattui tulemaan pientä kiistaa siitä, miten palkkio jaetaan. hän olisi välttämättä halunnut yli puolet, vaikka selvästi oli sovittu että muuten puolet, paitsi että hänen osuudestaan maksetaan kulut", Kasstal jatkoi tunnustustaan, lähes nauttien tietäessää kissan kiemurtelevan raivosta mutta voimatta tehdä mitään.
Rotta kohautti toista olkapäätään kuin sanoen: "Se oli hauskaa niin kauan kuin sitä kesti", ja totesi: "Harmi, nyt sitten taidetaan mennä hirteen?" Vastaus tuli saappaan muodossa, sen sotilaan -nyt ilmeisesti jo komentajan tosin- jonka naaman hän oli pilannut. Kasstal päästi kivun ja yllätyksen sekaisen äännähdyksen kohotessaan ilmaan ja osueessaan taas kiveykseen muutaman metrin päässä. "Aivan selvä tapaus, otetaanpa mokomat kummajaiset talteen!" hän julisti kovaan ääneen, sotilaat kohottivat keihäitään ja hilpareitaan. "Ja katsotaankin oikein kunnolla, mitä muuta ovat tehneet!", hän jatkoi. Lisäys olisi yhtä hyvin voinut olla "Ja hakataan huvin vuoksi henkihieveriin!"
|
|
|
Post by spyrre on Mar 15, 2006 17:04:55 GMT 3
"Sinä... sinä haiseva kirpunsyömä talttahammas! Söisit vain kiltisti rotanmyrkkysi niinkuin muutkin kaltaisesi etkä juoksisi ympäriinsä tyrkkimässä sitä muiden kuppeihin! Keskittyisit ruton ja kulkutautien levittämiseen!" *Kissa otti ja raivostui todenteolla alkaen syytää solvauksia yhtäkkiä vajaa-älyiseksi heittäytyneen Kasstalin niskaan. Olisihan tuo pitänyt arvata mitä se yrittäisi... jos se pirulainen ei olisi onnistunut sujauttamaan myrkkyä omasta taskustaan hänelle, kissalla olisi ollut suuretkin mahdollisuudet päästä pälkähästä. Nyt olisi tuon pahuksen tuhoeläimen vika jos kissaihmiseltä hakattaisiin vielä kädet poikki ennen hirsipuuhun ripustamista.
Yhden sotilaista potkaistessa rottaa ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta ennen pidätysmääräyksen julistamistaan nainen lopetti yllättyneenä raivoamisensa, tajuten sitten että nyt ei olisi aikaa solvauksille. Tilanne OLI varsin vakava... ja näytti siltä, että ainakin tällä hetkellä kissaihminen oli aseitaan heristävien miesten mielestä aivan yhtä syyllinen kuin rottakin. Sihahtaen kirouksen kissa luimisti korviaan köyristäen hiukan uhkaavasti niskaansa ja selkäänsäkin, ja heittäytyi sitten nopeasti maassa lojuvia sapeleitaan kohden tavoitellen aseita käsiinsä. Olisi varmaankin mahdollista että "lainvartijat" yllättyisivät sen verran että kissa onnistuisi iskemään muutaman sivuun ja painumaan tiehensä pää kolmantena jalkana. Ehkä. Tai sitten hän saisi tuomion vielä virkavallan väkivaltaisesta vastustamisestakin.*
|
|
|
Post by submarine on Mar 15, 2006 17:19:24 GMT 3
Kasstal tuijotti hiukan halveksuen kissan syöksyä, tämä aikoi ilmeisesti käydä yksin vähintään kuutta aseistautunutta miestä vastaan, nämä sitäpaitsi olivat ammattilaisia. Tottuneina vastusteluun viisi heistä ryhmittyi heti piirittämään aseisiin turvautuvaa kissaa. Rotta harkitsi nyt pakoa, miesten huomion ollessa muualla. Mutta ikäväkseen hän joutui toteamaan komentajan tuntevan liiankin hyvin mahdolliset temput, eikä tämä muutenkaan olisi tahtonut päästää kasvojensa turmelijaa silmistään.
Koettaessaan nousta miehen saapas heiti hänet takaisin pitkin pituuttaan ja asettui kiinteästi hänen rintansa päälle, painaen hänet pysyvästi maahan. Yskäistyään muutaman kerran salamurhaaja päätti olla yrittämättä mitään.
Miehet kissan ympärillä tosiaan olivat koulutettuja katutappelijoiden ja vastaavien pidättämiseen ja olivat hetkessä tämän ympärillä, aseet valmiina seivästämään. "Olisi kai parempi vain mennä suosiolla", Kasstal aloitti ääni hiukan vaimeana, "ties vaikka minkälaisia mahdollisuuksia erilaisiin asioihin siellä avautuu", hän jatkoi painottaen "siellä" huomattavasti.
|
|
|
Post by spyrre on Mar 15, 2006 18:18:46 GMT 3
*Kissaihminen todellakin piti tällä hetkellä parempana vaihtoehtona käydä ylivoimaakin uhmaten vastarintaan kuin joutua pidätetyksi ja hirteen tuosta vain, mutta ikävä kyllä ylivoiman lisäksi sotilaat omasivat myös kokemusta ja osasivat selvästi odottaa tuollaista reaktiota. Nainen ehti kyllä sapeleidensa luokse ja poimimaan toisen niistä käteensä (toisessa hän piteli edelleen yhtä tikareistaan) mutta siinä se sitten olikin. Ennen kuin hän sai aikaiseksi mitään muuta hän sai vain huomata miesten kerääntyneen ringiksi ympärilleen, liian monta asetta valmiina että hän olisi voinut tehdä mitään joutumatta lävistetyksi.
Se siitä sitten? Kissaihminen jupisi kirouksen, huokasi sitten dramaattisen alistuneesti ja laski aseensa maahan häntäänsä turhautuneesti heiluttaen. Kasstal, tuo kaiken pahan alku ja juuri, sai osakseen äkäisen katseen, vaikka jyrsijä näytti tällä hetkellä olevan melkein jopa häntä pahemmassa asemassa.. ja pahemmin vahingoittuneena aiemman taistelun jäljiltä.* "Hyvä, hyvä. Tullaan sitten kun kerran niin kauniisti pyydätte" *nainen jupisi ja vastusti halua purra lähinnä seisovaa miestä. Kirottua. Tämä oli ensimmäinen kerta kun hän onnistui jäämään oikeasti kiinni.... ilman että edes oli tehnyt sitä mistä häntä syytettiin. Kokemus kai tämäkin oli... tosin sellainen, mitä ilmankin olisi pärjätty.*
"En tehnyt sille miehelle mitään" *varas ilmoitti vielä, vaikka olikin melkoisen vakuuttunut ettei ketään noista kiinnostanut, mutta yritys ei maksa mitään. Paitsi joskus epäonnistuessaan, tietysti.*
|
|
|
Post by submarine on Mar 15, 2006 18:33:09 GMT 3
"Niinhän ne kaikki sanovat", yksi sotilaista totesi tottuneeseen sävyyn ja asettui kolmen muun kanssa jo vaaralliseksi osoittautuneen vangin ympärille. Kasstal vilkaisi muutaman kerran ympärilleen ja nousi sitten jalan hellittäessä pystyyn hitaasti. Yksi sotilaista keräsi aseita ja kaikkea mahdollista heiltä pudonnutta mukaansa, epäilemättä "raskauttaviksi todisteiksi" Kaiken ollessa valmista lähtöö rotta odotti, että he suuntaisivat vankilaa kohti, mutta sitten he kulkivatkin aivan toiseen suuntaan. Ilmeisesti tämä joukko halusi turvautua koviin otteisiin saadakseen vastauksia, eikä antaisi sääntöjen tai muiden vastaavien seikkojen olla esteenä. Todennäköisesti määränpää oli jokin vanha rakennus, joka oli ostettu ehkäpä juuri tätä tarkoitusta varten.
Mahdollisuus toi Kasstalille pientä tyytyväisyyttä, heitä ei oltu siis kirjattu mihinkään eikä kirjattaisikaan ainakaan tänä yönä. Lisäksi talossa voisi tapahtua monia ikäviä asioita ilman, että sotilaat saisivat apuvoimia. Vaikka mahdollisuudet eivär kyllä olleet mahdottoman suuret kuutta miestä vastaan...
Hetken heidän liikuttuaan Kasstal oli näkevinään jotakin oikealla, varjoisalla kujalla. Katsoessaan ei siellä kuitenkaan ollut mitään. Hän oli ollut aivan varma siitä, että jokin oli liikkunut. Unohtaen näyn hän alkoi karaista mieltään tuleviin koitoksiin, jotka aivan varmasti jatkuisivat hyvän aikaa ennenkuin mahdollisuuksia avautuisi.
|
|
|
Post by spyrre on Mar 15, 2006 19:05:16 GMT 3
*Vihreät silmät seurasivat turhautuneina erään sotilaista kerätessä heidän aseensa, kissan oman sapeliparin mukaanlukien sekä ne pari maassa lojuvaa tikaria mukaansa. Nainen suoristautui, luimisti korviaan häntä piirittäville ihmisille noiden alkaessa sitten marssittaa pidätettyjä rikollisia pitkin katua, joko vankilaan tai suoraan hirttolavalle, miltä noista nyt sattui tuntumaan. No, ainakaan heitä (häntä) ei oltu sidottu kissanainen pani merkille, mutta ehkä se johtui siitä, että moiselle teolle ei ollut tarvetta syystä tai toisesta. Mukava, pimeä vankikoppi odotti varmaan jo muutaman nurkan takana.
Varas mutisi äkäisenä itsekseen maleksiessaan vastentahtoisesti sotilaiden aseiden paimentamana katua pitkin, mutta minne heitä oltiin viemässä sitä hän ei tiennyt. Koska oli vasta muutama päivä sitten saapunut kylään, kissa ei tiennyt kovin tarkkaan missäpäin paikallinen vankila sijaitsi. Kuitenkin jokin miesten käytöksessä sai hänet aavistamaan varsin ikäviä. Harrastettiinkohan täällä päin kidutusta ennen varsinaista teloitusta, varas pohti itsekseen sen verran keskittyneenä ettei huomannut vilahdusta kujalla joka oli pistänyt Kasstalin silmään. Hän pyrki pitämään silmällä vartijoita sen varalta että joku heittäytyisi huolimattomaksi ja antaisi mahdollisuuden luikkia tiehensä edes likimain yhtenä kappaleena, minkäänlaista apua hän ei edes odottanut miltään suunnalta... vaikka tosin saattaisi osoittautua hyödylliseksi jos rotta innostuisi vikuroimaan matkalla tai vastaavaa. Siltä tosin ei tällä hetkellä ikävä kyllä vaikuttanut.*
|
|
|
Post by submarine on Mar 15, 2006 19:19:49 GMT 3
Se olisi hyödytöntä, pako vain pitkittäisi väistämätöntä. Ainut Kasstalin tajuama mahdollisuus oli vaientaa lopullisesti nämä sotilaat ennenkuin he seuraavana aamuna toteaisivat olevansa tyytyväisiä ja raportoisivat tapahtumat korkeammalle taholle. Nyt heistä ei vielä tiedetty mitään, ainoastaan nämä kuusi ja muutama känninen kyläläinen olivat selvillä mistään. Surmaaminen ja ruumiiden hävittäminen, siinä ainoa keino.
Miettiessään synkkiä ajatuksiaan Kasstal saattoi tuntea takanaan kulkevan komentajan raivon. Epäilemättä viisi suurta arpea kasvoissa ja rikkinäinen nenä olivat tehneet tämän elämästä paljon entistä huonomman. Kyseisessä tilanteessa Kasstal oli tosiaan saanut takaisin tempustaan, hänet oli ruoskittu, melkein hukutettu, hakattu, viillelty ja esitelty venytyspöydälle. Rotta heräsi toisinaan vieläkin viiltäviin muistoihin kivusta. Tällä kertaa kohtalo ei varmasti olisi noin "auvoisa"
Taas jokin liikkui hänen silmäkulmassaan, liian nopeasti että hän ehti sen nähdä kunnolla. Hänell oli lajinsa edustajana hämäränäkö ja paljon ihmisten vastaavia tarkemmat aistit, miehet eivät vaikuttaneet huomaavan mitään edes tämän vertaa. Heitä seurasi joku.
"Tässähän tämä, sisään!" komentaja karjaisi heidän pysähtyessään melko lähellä kylän rajaa olevan rakennuksen luokse. Se vaikutti joskus olleen kartano, epäilemättä kuulunut rikkaalle suvulle. Heidät tönittiin suurista ovista sisään ilman turhia hienouksia. Saatuaan silmänsä tottumaan soihdun valoon Kasstal saattoi huomata olevansa melko siistinä pidestyssä kartanon aulassa, jota hallitsi suuri marmoriportaikko.
|
|
|
Post by spyrre on Mar 15, 2006 20:13:00 GMT 3
*Kissaihminenkin oli puolestaan elämänsä aikana joutunut mukaan rähinään jos toiseenkin mutta aina selvinnyt vaikkakin välillä haavoittuneenakin. Kipu ei ollut siis vierasta hänellekään, mutta minkäänlaisesta järjestelmällisestä kidutuksesta hänellä ei ollut kokemusta. Kuten sanottu, tämä oli ensimmäinen kerta kun hänet oli oikeasti napattu kiinni. Asia, joka sai nuoren varkaan varsin levottomaksi. Hiljakseen nainen alkoi tuntea melkoista epävarmuutta mielensä perukoilla: mitäköhän hänen pitäisi tehdä? Hän oli kyllä taistellut ja omasi menneisyydessään joitakin palkkasoturi- keikkojakin, mutta hyvin harvoin hän oli koskaan tappanut vastustajiaan ainakaan henkilökohtaisesti. Pakoon heti tilaisuuden tullen oli hänen varsinainen suunnitelmansa tällä hetkellä.
Matkan edetessä kohti synkkää, suurta rakennusta jonne heitä oltiin ilmeisesti viemässä kissaihminen katsahti ihmetellen sotilaita älyten ettei tuo ollut varsinainen vankilarakennus. Äkkiä hän kuitenkin rypisti kuonoaan vilkaisten silmiään räpytellen ympärilleen hiukan ennen kuin kaksikko rahdattiin sisälle ovista. Ilmeisesti varaskin oli vainunnut jotakin epäilyttävää, vaikkei ollutkaan saanut mokomaa silmiinsä.
Kissa pysähtyi rakennuksen laajaan aulaan ja jäi katselemaan ympärilleen hämärässä silmiään valaistukseen totutellen.* "Onpa kodikasta." *Hän mutisi kiertäen katseellaan joskus ilmeisesti varsin ylelliseltä näyttänyttä aulaa. Nyt kaikki vain oli päästetty rapistumaan, jopa leveä kaunis portaikko näytti kärsineeltä ja tummuneelta. Jollakin tavalla vanha kartano toi naiselle mieleen kotinsa, jonka ylellisyyden ja hienostelut hän oli jättänyt taakseen jo vuosia sitten.
Odotettavissa ei kuitenkaan tainnut olla teekutsuja tai vastaavia, vaan jotakin ikävämpää. Vihreät, soihdunvalossa kiiluvat kissansilmät kääntyivät katsomaan Kasstalia ja äärimmäisen rujokasvoista ihmismiestä, joilla tuntui olevan aiempiakin kohtaamisia välillään. Mitähän seuraavaksi? Ehkä heidät lukittaisiin kellariin mistä pitäisi kaivautua pakoon lusikkaa käyttäen? Sepä olisikin vaivalloista.*
|
|
|
Post by submarine on Mar 15, 2006 20:32:39 GMT 3
Kissa kysymys sai vastauksen oven vierestä nostettua rautakankena Kasstalin kylkeen. Rotta ähkäisi ja tuupertui yskien maahan. Sanomatta mitään hänet nostettiin pystyyn ja puoliksi raahattiin erääseen sivuhuoneista. Loput viisi sotilasta tekivät hyvin selväksi, että kissa tulisi myös.
Huone oli ollut ehkäpä varasto, se oli viitisen metriä suuntaansa. Nyt seiniä koristivat kahleet, pienillä sivupöydillä koreili kadehdittava määrä erilaisia veitsiä. Myös muutamia suoria kidutusvälineitä, venytyspöytä ja sellaisia, lepäsi paikoillaan. "Ja nyt te kaksi surkeaa kummajaista kuuntelette! Minä en hyväksy mitään kiertelyitä tai temppuilua! Antaa kuulua vastauksia!" komentaja karjui vaikuttava kovalla äänellä. Kasstali kaikki aseet, myrkyt ja muut esineet etsittiin ja aseteltiin sivupöydälle. Sitten hänet kiinnitettiin kahleilla seinään.
Ensmmäinen nyrkkiraudan tehostama isku tyhjensi rotan keuhkot pihahduksen saattelemina. Toinen heitti hänen päänsä sivulle, pieni hampaanpala lensi häen suustaan. Ei se mitään, hänen hampaansa kyllä kasvaisivat takaisin, toisin kuin ihmisten tai monien muiden. Rotille hampaat olivat käyttöesineitä, jotka tulisivat takaisin vaikka juuresta katkaistuna. Yrittämättä vastustella iskuja Kasstal otti ne vastaan, yrittämättä turhaan estellä kivunvalituksiaan. Annettuaan vielä muutaman kunnon lyönnin komentaja astui askeleen taaksepäin ja vilkaisi kissaa. Kasstal antoi itsensä pudota ketjujen varaan. "Tuleeko niitä vastauksia?" hän kysyi julmasti.
|
|
|
Post by spyrre on Mar 15, 2006 21:12:17 GMT 3
*Varas huudahti yllättyneenä ja hätkähti kauemmas rotan lentäessä voimakkaan iskun saaneena lattialle vain pienen matkan päähän hänestä ja katseli kuinka toinen raahattiin kylmästi aulasta pahaenteiseen huoneeseen. Hän ei pitänyt välikohtauksen saamasta käänteestä enää tippaakaan. Vastahakoisesti kissa seurasi viiden sotilaan tönimänä rotan sekä raahaajansa perässä kun ei muutakaan keksinyt tähän hätään. Olihan hänellä vielä onneksi muutama tikari piilossa, varas ajatteli yrittäen rauhoittaa itseään.
Huoneessa johon hänet oli paimennettu ei tunnelma kuitenkaan ollut kovinkaan rauhoittava. Kissan silmät kiertelivät levottomina tutkimassa noita kaikkia ikäviä välineitä joita paikka tuntui olevan pullollaan, aivan vain pelkkiä veitsiä näkyi olevan ainakin parikymmentä. Jossakin muussa tilanteessa moinen teräasevalikoima olisi voinut saada kissaihmisen sormet syyhyämään, mutta nyt näky oli vain entistä huolestuttavampi: hän piti veitsistä ja tikareista vain omissa käsissään, ei silloin kun häntä tökittäisiin sellaisilla. Varas vilkaisi närkästyneenä heitä "kummajaisiksi" sättivän komentajan suuntaan, osaten kuitenkin pitää kerrankin suunsa kiinni vaikka hän oli vähällä jo kertoa avuliaasti miltä äijän itsensä pärstä hänestä näytti. Sellainen kommentti ei kuitenkaan ollut millään tavalla tilanteeseen sopiva, jos tippaakaan arvosti nahkaansa.
Kasstal näkyi kuitenkin olevan ensimmäisenä rääkkäysvuorossa. Nainen silmäsi arvioivasti ympärilleen huoneessa ja perääntyi askelen kun rottaa ripusteltiin seinäkoristeeksi. Yllätyksekseen kissa sai huomata että hän alkoi oikeasti voida pahoin nähdessään jyrsijää löylytettävän tuolla tavalla silmiensä edessä, siitäkin huolimatta ettei hän varsinaisesti edes pitänyt Kasstalista joka hänen mielestään oli syypää nykyiseen tilanteeseen. Pörröinen häntä nyki hermostuneena ja naisen sormet olivat ilmeisesti hänen itsensä huomaamatta eksyneet näpertämään tummanvihreän tunikan hihaa, muuten hän onnistui yllättävästi pitämään kasvonsa vieläkin likimain peruslukemilla. Komentajan kääntyessä tivaamaan vastauksia kissaihminen räpäytti silmiään näyttäen hetken aikaa olevan hämillään.* "...et ole kysynyt mitään?" *Hän huomautti sitten varovasti, tällä kertaa kerrankin tarkoittamatta kuulostaa niin näsäviisaalta kuin olisi muussa tilanteessa varmaan tehnyt. Hän arveli miehen ilmeisesti kalastelevan jonkinlaista tunnustusta, mutta tuo ei ollut kuitenkaan varsinasisesti kysynyt sellaista... ei sillä, että hän tunnustaisikaan kovin helposti tehneensä jotakin mitä ei ollut, varsinkin kun seurauksena olisi todennäköisimmin hirsipuu. Eeh.*
|
|
|
Post by submarine on Mar 15, 2006 21:28:50 GMT 3
"Tässä ei ole kysymys mistään kissojen halusta saada kysymyksiä, vaan minun saada vastauksia!" Komentaja karjui hullun lailla ja antoi muutaman kunnon iskun seinään kahlehditulle Kasstalille. Rotta itse koetti pitää tajunsa, joka tosin oli nopeasti haihtumassa. Tätä hakkaamista ei jatkuisi pitkään, tajuton kohde ei ollut rääkättävissä. "Sinun... täytyy lyödä... melko paljon lujempaa saadaksesi... tahtosi läpi", Kasstal totesi hiljalleen, puhumien ei ollut helppoa. Vastaukseksi hän sai uudestaan rautakangesta, toiseen kylkeensä. "Ole sinä saasta hiljaa! Ja sinä katti, katso tarkkaan ja mieti, haluatko tunnustaa jotakin!"
Silmät raivoa uhkuen mies tarttui vieläkin Kasstalin olasta työntyvään tikariin ja alkoi vääntää. Jo asettunut kipu leimahti uudelleen, aaltoillen koko rotan ruumiin läpi ja saaden tämän kiemurtelemaan. Sitten ase vedettiin irti uuden tuskan ja veren saattelemana. "Tämä on ensimmäisestä jäljestä", komentaja vaahtosi, lyöden uudelleen kangella. "Ja toisesta!" "Ja kolmannesta!" "Ja neljännestä!" "Ja viidennestä!" "JA SIITÄ ETTÄ SINÄ JÄRKIJÄTTÖINEN, SAASTAINEN, SURKEA JYRSIJÄ SYNNYIT MAAILMAAN!"
Viimeinen isku tuli pään yli kaikin voimin, osuen oikeaan käsivarteen. Ilman suurtakaan vastustusta se natoi periksi ja räsähdyksen saattelemana vääntyi. Juuri ja juuri tajuissaan Kasstal ei juur päästänyt ääntä.
"No niin, kenen palkkaamia, mikä summa, mikä syy! Kerro kaikki!" komentaja karjui naama punaisena kissaihmiselle, heristäen veristä kankea uhkaavasti. Epähuomiossa Kasstal onnistui panemaan merkille eräästä sivuikkunasta tuijottavan, sen kokonaan peittävään kaapuun pukeutuneen hahmon. Turhia aikailematta se katseli tapahtumaa, näyttämättä mitään tunteita asentonsa perusteella. Turhan paljoa tajuntansa rajamailla oleileva rotta ei kuitenkaan ajatellut siitä. Hetkeä myöhemmin hahmo oli poissa.
|
|
|
Post by spyrre on Mar 15, 2006 21:58:36 GMT 3
*Kissan repaleiset, korvarenkaalla koristetut korvat painuivat litteiksi tuon kai itsekin toivoen pystyvänsä häipymään jonnekin muualle takomisen jatkuessa kun mies ei ilmeisesti saanut haluamaansa vastausta. Hampaiden kärjet paljastuivat hiljakseen pieneen irvistykseen, naisen ollessa kuitenkin kiitollinen pitkistä hiuksistaan jotka edes jotenkin peittivät hänen järkyttyneet tuntemuksensa. Pokerinaama piti kuitenkin ainakin ilman lähempää tarkastelua, vaikka sisimmässään olento olisi halunnut edes sulkea silmänsä. Tällä ei ollut mitään tekemistä taisteluiden kanssa joihin hän oli tottunut: mies pyrki vain aiheuttamaan mahdollisimman paljon kärsimystä puolustuskyvyttömälle kohteelle.
Miehen huutaessa ja jatkaessa hakkaamista kissaihminen alkoi epäillä tämän olevan enemmänkin henkilökohtaista kuin millään tavalla aiempaan murhaan liittyvää. Kasstalilla oli ilmeisesti jotakin tekemistä kiduttajan kasvoja halkovien hurjien arpien kanssa? Hän olikin arvellut miehen katsovan rottaa jotenkin tavallista ilkeämmin aikaisemmin.
Vaikka olikin jotenkin onnistunut pitämään itsensä ilmeettömänä murtuvien luiden aiheuttama rusahdus sai lopulta varkaan värähtämään inhosta ja kääntämään päänsä sivuun siitäkin huolimatta että hän pelkäsi tuon olevan tuolle sekopäälle vain yllyttävä ele. Eihän hän voinut millään antaa komentajalle tuon haluamia tietoja, kissalla ei oikeastikaan ollut ollut mitään tekemistä murhan kanssa eikä hän näin ollen tiennytkään siitä mitään. Koskahan olisi hänen vuoronsa, sitten kun Kasstal olisi jo nuijittu muodottomaksi? Nainen puri alahuultaan ajatusten myllertäessä päässään, ja vilkaisi vaivihkaa ympärilleen huoneessa paikallistaakseen kaikki paikalla olevat vartijat. Ikkunan ulkopuolelle hän ei huomannut edes katsoa, aivan huoneen sisälläkin oli hänelle tarpeeksi päänvaivaa.*
"...en tiedä kuka se oli, eikä se kertonut syytäkään. Kunhan halusi jonkun silmilleen hyppineen pois tieltään. Kunhan rahaa löytyy, ei sellaisia tietoja kannata kysellä." *Hän sanoi sitten epäröityään hetken sepittäen jotakin vastausta hinkuvalle miehelle. Se ei uskoisi kuitenkaan vaikka hän kuinka vakuuttaisi olevansa syytön ja pelkkä viaton sivustakatsoja (errh, no, viaton murhan suhteen) koko tapaukselle.. Ja tiedä häntä välittäisikö tuo psykopaatti tippaakaan olisivatko hänen nappaamansa henkilöt syyllisiä vai eivät. Ehkä se ei kuitenkaan vaivautuisi kiduttamaan heitä sen enempää vaan lukitsisi jonnekin vankiselliin jonka lukko olisi ehkä mahdollista tiirikoida. Voi tosin olla että tuokin ajatus oli liian toiveikas, mutta hengiltä hakatuksi tulemisesta ei olisi kummallekaan pidätetylle mitään hyötyä.*
|
|
|
Post by submarine on Mar 15, 2006 22:14:35 GMT 3
Komentaja laski kankensa, vaikka näyttikin haluvan vielä jatkaa. Rysäyttäen sen kovaäänisesti lattiaan hän tuhahti ja avasi kovakouraisesti kahleet. Ilman edes tarpeellista voimaa Kasstal tomähti lattiaan ja jäi haukkomaan henkeään.
"Selvä sitten, rotta saa todistaa saman, kun selviää tarpeeksi tajutakseen taas kivun päälle", hän totesi ja potkaisi tämän selälleen. Rotta osoitti olevansa vielä hengissä yskäistessään verisen pärskeen. Kovakouraisesti molempia alettiin raahata taas eteishallin yli, nyt toiselle puolelle. Siellä paljastui, että kyseinen huone oli puoliksi jaettu kaltereilla ja ovella. Ovi avattiin ja heidät työnnettiin sisään.
|
|