|
Post by spyrre on Mar 12, 2006 23:24:43 GMT 3
*Kissapedon mustan turkin peittämät kulmat kohosivat rotan lausuessa varsin piittaamattoman vastauksensa. Että tällä tavalla? No, kaikkien vastaantulijoiden kanssa ei voinut tulla toimeen eikä hän ollut sitä odottanutkaan edes ennen Kasstalin irvistelyjä (jotka jopa kissaihminen oli ymmärtänyt varsin hyvin), mutta nainen ei tuntenut oloaan juuri tuolla hetkellä kovinkaan ymmärtäväiseksi. Hän suoristautui, liikauttaen kätensä kerrankin aivan näkyvästi naputtelemaan toisen kaarevan sapelin kädensijaa huomatessaan rotan hapuilevan omia aseitaan, mutta ei kuitenkaan vetänyt teriä vielä esille. Kyse oli ennemminkin osoituksesta että hän olisi valmis puolustautumaan, vaikkei aikonutkaan päästää kiistakumppania tuosta vain pälkähästä tuon tempauksen jälkeen.*
"Hmm. Voi olla." *Kissa venytti sanojaan hiukan silmäillen korviaan valppaasti liikutellen Kasstalia.* "....tosin, sinäkin olet varsin kummallinen ilmestys täällä päin. Suoraan sanottuna, en tuollaista ole nähnyt minäkään vaikka olen kuljeskellut jos jonkin verran. Mutta luulen, että se mies otti ja kuoli myrkyn vaikutuksesta..... jota minulla itselläni ei ole mukana. Kenties sellaista löytyy jonkun toisen taskun pohjalta, vai mitä luulet? Voimme kokeilla kumpaa meistä ihmiset muutenkin uskovat paremmin, jos jäämme kiinni." *Hän kallisti päätään aavistuksen seuraillen rotan liikkeitä siltä varalta että mokoma päättäisi hyökätä. Nainen oli juuri saapunut tähän kylään edellisenä iltana eikä pitänyt tippaakaan ajatuksesta että hän joutuisi painumaan nyt jo tiehensä ilman minkäänlaista saalista, ja ilmeisesti vielä murhasyytekin niskassaan. Hirtettäväksi jääminen kun ymmärrettävästi ei tullut kysymykseenkään.
Kissa oli varsin tietoinen tilanteesta, että kuolemaa todistaneita silmiä alkaisi varmaankin ilmaantua paikalle ennemmin tai myöhemmin, mutta ei antanut sellaisen pikkuseikan nyt häiritä itseään. Sitäpaitsi hän tunsi olonsa hiukan turhankin itsevarmaksi siitä asiasta ettei hänellä olisi mielestään paljoakaan vaikeuksia saada ihmisiä puolelleen, varsinkin jos rotta sattuisi olemaan vielä paikalla myrkkyjä kanniskellen. Toisaalta hän olisi voinut vain jättää rotan rauhaan tai selvitellä asiat sivummalla, hiukan vähemmän näkyvällä paikalla, mutta ei oikeastaan halunnut tehdä niin jyrsijän aiemman käytöksen närkästyttämänä. Ei ollut hyvää käytöstä hommata muita pulaan tuolla tavalla, ja hän tunsi omituista halua maksaa takaisin edes jollakin tavalla.*
|
|
|
Post by submarine on Mar 12, 2006 23:43:12 GMT 3
Kasstal ei rentoutunut hiukkaakaan, vaikka toinen ei vielä hyökännytkään. Mielessään hän kävi läpi erilaisia menetelmiä tehdä joku vaarattomaksi, tappaa tai halvauttaa. "Näytää, että olemme... umpikujassa. Jos sallit minun lähteä jäät itse syylliseksi, jos tämä pitkittyy naru koristaa minun kaulaani. Toki voisimme kumpikin juosta omiin suuntiimme, mutta me emme tosiaan ole valtaväestöön kuuluvia", hän pohti tilanetta ääneen, häntä heilahdellen petollisen levollisesti.
Tilanne oli kiusallinen, suorastaan vaarallinen. Jos hän juoksisi, kaikki vaarantuisi ja hän joutuisi kääntämään selkänsä aseistetulle vastustajalle. Hänen täytyii vain pelata aikaa kunnes tilaisuus tulisi. Kaikkein helpointa olisi, jos vastustaja hyökkäisi.
"Olet oikeassa, minulla tosiaan on kyseisiä välineitä, tarpeeksi jo sinällään ikäviin tuomioihin. Kolme niistä antaisivat sinällään jo elinkautisen, ja kun siihen lisätään loput..." Niin, hän oli kerran aloittelijana jäänyt kiinni, silloin tosin paljon heikommista myrkyistä. Kolme katkennutta kylkiluuta sotilaan saappaasta, monta ikävää viiltoa skalpellista kuulusteluissa, nyt niitä ei voinut tosin enää havaita tumman turkin alta.
"Tilanne on tosiaan hyvin huono, sinun takiasi minulle. Joten, mitä me voisimme tehdä asialle? Tartummeko vain aseisiin ja käytämme niitä kunnes toinen kaatuu tai joku tajuaa hälyttää sotilaita?" Kasstalin mieli kävi läpi vaihtoehtoja, aina juoksemisesta taistelemiseen. Molemmissa oli omat puolensa. Kuono ilmaa tarkasti nuuhkien ja korvat ympäristö tarkkaillen hän jäi taas odottamaan kissanaisen reaktiota.
|
|
|
Post by spyrre on Mar 13, 2006 15:24:31 GMT 3
*Kissa nyökäytti päätään Kasstalin esittämälle yhteenvedolle ja heilautti häntäänsä hyväksyvästi.* "Likimain niin." *Hän myönsi ja kallisti jälleen päätään hiukan. Jostakin kapakan sisältä kuuluva metakka sai hänet höristämään korviaan, vaikka muuten hän ei näyttänyt reagoivan tuohon paljoakaan aivan kuin kiirettä minnekään ei olisi ollut.*
"Et sinäkään tehnyt minun asemaani kovin lokoisaksi.. Mitäs itse ehdottaisit?" *Nainen kysyi pienen vinon virneen hiipiessä hänen kuonokkaille kasvoilleen. Hän ei osoittanut vieläkään haluja hyökätä... ehkä se tosiaan vain odotti tahallaan, että lainvartijat tai kyläläisten lynkkausjoukkio ilmestyisi paikalle.* "...luuletko, että murhaajan kiinni ottajalle tarjottaisiin palkkio täällä päin?" *Hän kysyi sitten hitaaseen pohdiskelevaan sävyyn, ja raaputti leukaansa vapaan kätensä kynsillä, nostamatta kuitenkaan toista vieläkään sapelinsa kädensijalta. Kissaihmisellä itselläänkään ei suurimman osan ajasta ollut puhtaita jauhoja pussissaan, mutta jos hänen tavanomaisempi "ammattinsa" ei tuottaisi tulosta, ei hänellä ollut oikeastaan mitään sitäkään vastaan, että voisi hankkia rahansa satunnaisesti hiukan "rehellisemminkin"... varsinkin kun tämä hänen kohdallaan oli jo hiukan henkilökohtaistakin.*
|
|
|
Post by submarine on Mar 13, 2006 16:55:18 GMT 3
Kasstal punnitsi nyt jo hiukan tosissaan melko varmaa vastustajaansa. Varmaankin nopea, jos tämän kissamaisilla piirteillä oli jotain merkitystä, epäilemättä myös osasi käyttää aseitaan. Molemmat sopivat häneenkin, tosin hän oli kissaa lyhyempi. Se voisi olla joko hyvä tai huono asia. Mutta kuitenkin, tilanne ei ollut miellyttävä. Sadat erilaiset tekijät vaikuttivat lopputulokseen, ei vähimpänä sisältä kuuluvat äänet. Epäilemättä pian ähintään muutama sotilas saapuisi. Antaen häntänsä heilahdella pienissä kaarissa hän havahtui miettimisestään.
"Tietenkin paras vaihtoehto olisi, jos vain pysyisit siinä ja minä lähisin, mutta niin ei tapahdu. Totta kai voisimme juosta eri suuntiin, mutta se olisi vain typerää. Näyttää siltä, että olisi helpointa taistella ja minun voittaessani vain todeta, että olisin ollut seuraava uhri ja puolustauduin", Kasstal totesi, pitäen profiilinsa matalana.
"Tämä tilanne on jäätynyt ikävän paikoilleen, eikä minulla olisi varaa siihen, varsinkin kun sotilaiden joukossa on eräs tuttu naama, joka ei katso minua hyvällä. Sotilaiden ehtiessä ensin minun pääni on vaarassa. Jos taas ryyppääjät hermostuvat, on tilanne hyvin huono, ehkäpä molemmille. Joten mitä sanot, voittaja vie kaiken?"
Kasstalin jalkojen kynnet alkoivat rapista maata vasten hänen odottaessaan. Sotilaiden joukossa tosiaan oli eräs häen "tuntemansa" sotilas, joka oli silloin kerran napannut hänet kiinni muutaman heikomman myrkyn hallussapidosta. Tilanne olisi ollut ehkä helposti hoidettu, mutta rotta oli ollut nuori silloin ja antautumisen sijaan potkaissut kaikilla viidellä oikean jalan kynnellään tätä päähän pöydältä. Mies oli saanut kasvoihinsa ikäviä jälkiä ja nenä oli repeytynyt pahasti. Vastalahjaksi hän oli muutaman muun avustuksella kurittanut häntä kunnolla. Kasstalilla ei ollut vähäisintäkään halua tavata miestä uudestaan.
|
|
|
Post by spyrre on Mar 13, 2006 17:23:19 GMT 3
"Kuulostaa reilulta" *nainen totesi laskeskellen ilmeisesti mielessään kultakolikoita jotka voisi saada nappaamalla "urheasti" tuon rikollisen rotan... ja samalla hän itse välttyisi murhasyytteeltä, joka muuten todennäköisesti ilmaantuisi hänen niskaansa. Jos vartijat ilmaantuisivat kesken kaiken, hän varmaan voisi puhua itsensä ulos ikävästä tilanteesta, ja ehkä saada pienen palkkion tuossakin tapauksessa. Hyvähyvä. Se hyvittäisi mukavasti tämänpäiväisen välikohtauksen kapakassa sekä hänen saamansa ikävän huomion, joka tulevaisuutta ajatellen saattaisi hankaloittaa hänen näpistelevää elinkeinoaan. Kaikki tämä tosin vain, jos rotta ei pääsisi pakosalle.
Kissa silmäili Kasstalia hetken vihreillä silmillään, kuin arvioiden mokoman vaarallisuutta (rotta tosiaankin taisi olla jonkin verran kissaa lyhyempi, mutta vastavuoroisesti rotevampi eikä varmasti vaaraton) jännittäen sitten äkkiä lihaksiaan ja syöksähti liikkeelle tehden nopean hyökkäyksen etuviistoon Kasstalin editse, katse koko ajan vastustajassa. Hän ei kuitenkaan hyökännyt suoraan päälle vaan hyökkäys jäi tarkoituksella lyhyeksi (sen tarkoitus oli vain viedä nainen nopeasti ja toivon mukaan hiukan yllättävästikin vastustajan sivustaan) ja hän liikahti takaperin kauemmas rotan vastaiskun varalta. Hän liikautti kättään, johon yllättäen ilmestyi ilmeisesti hihaan piilotettuna ollut pieni tikari, joka singottiin näppärällä kädenliikkeellä kohden jyrsijän kylkeä. Veitsen aloittaessa lentonsa nainen veti lopulta metallisen äänen saattelemana sapelin kumpaankin käteensä, teki uudestaan tuollaisen omituisen sivu-liikkeen ennen kuin seurasi heittoterän perässä rotan kimppuun aseet valmiina edessään. Vikkelä se oli kyllä kintuistaan, ja siitä hän selvästikin pyrki ottamaan kaiken irti parhaansa mukaan. Konkreettisessa fyysisessä voimassa hän nimittäin ei ollut aivan varma pärjäisikö vastustajalleen aivan tuosta vain.*
|
|
|
Post by submarine on Mar 13, 2006 17:47:31 GMT 3
Vastustajan hyökätessä Kasstal vetäytyi alaspäin, vetäen samalla oikean aseensa tupestaan puolustukseen. Samaan aikaan hänen kehonsakin valmistautui omalta osaltaan, lisäsi adrenaliinia verenkiertoon. Sen avulla hän reagoisi nopeammin, agressiivisemmin ja käyttäisi voimiaan tehokkaammin. Tajutessaan, että hyökkäys oli tosiasiassa harhautus, rotta kääntyi itse ympäri pitäen aseensa heidän kahden välissä. Samaan aikaan tikari tuli jo kohti, Kasstal vinkaisi yllätyksestä ja väisti oikealle. Terä meni ohi, mutta viilsi kankaaseen reiän. Toipuen nopeasti yllätyksestä hän otti valmiimman asennon, laskien toisen kätensä valmiiksi vielä tupessaan olevalle aseelle. Vastustajan hyökätessä hän iski vastaan vetämällä vasemmalla kädellään aseen esiin kuin aikoisi puukottaa sillä, mutta kuitenkin työnsi sen terä, ei kärki, edellä kissanaista kohti, tarkoituksenaan saada suojaus tämän aseilta. Samalla hän pisti toisella, kohteenaan oikea reisi.
|
|
|
Post by spyrre on Mar 13, 2006 23:46:05 GMT 3
*Kissa oli nopeasti kimpussa, eihän matkakaan tuosta kadun poikki ollut kummoinen. Sapeli kalahti Kasstalin asetta vasten, kissan hypätessä onnekseen taaksepäin haluttomana niin suoraan voimainmittelöön, välttyen näin ikävältä viillolta jalassaan... nyt moinen isku aiheutti vain pintanaarmun, joka ei pahemmin menoa hidastanut... Kas vain, tuollainen taktiikka oli yleensä kissan itsensä suosima, hän ei ollut kovinkaan usein joutunut mittelöön toisen kahta asetta kerralla käyttävän kanssa. Parempi olla hiukan varovaisempi...*
"Ei huonosti jyrsijältä." *Hän sanoi jälleen turvallisemman välimatkan päästä silmäten ohimennen housujaan joita nyt tahri pieni, kasvava verivana jalan sivustassa, alkaen sitten matalana kierrellä hitaasti rotan ympäri kuin vaanien. Epäilemättä kissa odotti vastustajan tekevän joko jonkun pienen virheen tai haki vain parempia asemia. Eipä kauaakaan, kun hän syöksähti jälleen nopeaan liikkeeseen, tehden jälleen lyhyeksi jäävän hämäyssyöksyn toiselle puolelle ennen kuin muutti varoittamatta suuntaa ja hyökkäsikin toiselle sivustalle lyöden tällä kertaa molemmilla sapeleillaan nopean iskusarjan suunnattuna rotan rintaan sekä kylkiin, ennen kuin vetäytyisi jälleen nopeasti kauemmas välttyäkseen mahdollisilta vasta-iskuilta. Ilmeisesti hän yritti ajaa Kasstalin puolustuskannalle päästäkseen etsimään nopean tikarin mentäviä aukkoja tuon puolustuksesta.*
|
|
|
Post by submarine on Mar 14, 2006 15:00:57 GMT 3
Kasstal vetäytyi itsekin puolustukseen saatuaan ensimmäisen iskun jotenkuten läpi, haluamatta tehdä virheitä. Parempi oli odottaa toisen hyökkäystä ja antaa tämän tehdä mahdolliset virheet, ainakin kahta asetta käyttävän tilanteessa. Jos vastustajalla olisi ollut vain yksi sapeli, olisi rotta voinut yksinkertaisesti luottaa siihen, että torjuessaan toista terää hän jäisi avoimeksi toiselle.
Mutta he molemmat hallitsivat kaksi asetta kerralla, varovaisuus oli tärkeää. Kasstal alkoi pyörittää molempia aseitaan hallituissa kaarissa editseen, antaen paljon vaikeamman kohteen hyökätä. Vastustajan kierrellessä ympärillään hänkin liikkui, pitäen tukevan asennon. Ottaessaan uuden hyökkäyksen vastaan hän nojautui varuillaan taakse, terät pyörähtivät torjuntaan. Taaskin hän sai huomata hyökkäyksen olevan vain harhautus ja sai pitää kiirettä kääntyessään ja torjuessaan todellisen uhan. Kuitenkin toinen sapeleista löysi tiensä hänen kylkeensä, vaikka Kasstal saikin sen sysäistyä pois ennen kuolettavaa vammaa. Tuloksena oli verinen naarmu, joka ei ollut kovinkaan vaarallinen mutta kirveli.
Pyrkien käyttämään hyväkseen sitä, että vastustaja oli juuri ottamassa taas aseman, hän itse syöksähti eteenpäin pyörittäessä samalla aseitaan niin, että iskun ennalta-arvioiminen olisi vaikeaa. Päästessään iskuetäisyydelle hän ei kuitenkaan ensiksi lyönyt, vaan harhautti valepotkulla ja löi sitten toisella aseellaan kohti lantiota, jättäen toisen puolustukseen taakse.
|
|
|
Post by spyrre on Mar 14, 2006 15:31:58 GMT 3
*Ensimmäiset verinaarmut oli siis saatu aikaan jo molemminpuolin. Varas huomasi tyytyväisenä yhden hänen viilloistaan pääsevän rotan puolustuksen läpi ja tekevän jopa hiukan vahinkoa, vaikkakaan ei mitään vakavaa. No, ajatus se oli tärkein, eikö vain? Kissa oli tottunut luottamaan siihen että vaikka olikin fyysisesti heikompi kuin vastustajansa yleensä, hän itse olisi kuitenkin nopeampi jonka takia hänen taktiikkansa perustui lähinnä ajatukseen olla liikkeessä, mahdollisimman vaikea maali sekä iskeä nopeasti tilaisuuden tullessa. Ikävä kyllä tuo taktiikka oli pidemmän päälle melkoisen uuvuttava, vaikka nainen olikin pitänyt huolta taisteluvireestään sekä kestävyydestään.
Hänen perääntyessään jälleen nopeasti kauemmas iskunsa jälkeen nainen saikin ikäväkseen huomata Kasstalin vähät välittävän saamastaan nirhamasta ja seuraavan perässä terät viuhuen. Sapelit heilahtivat vaistomaisesti eteen ristisuojaukseen. Potkun uhka rotan pitkäkyntisestä jalasta sai naisen perääntymään kauemmas, mutta oikean iskun lähtiessä uhkaavasti häntä kohden varas heilautti liikkeen huomatessaan toisen sapelinsa sivulleen ohjatakseen iskun ohi edes osittain ja pyörähti nopeuteensa luottaen toiselle sivulle josta samalla liikkeellä pyrki luikahtamaan rotan ohitse. Toinen sapeli oli valmiina edessä joko torjumaan tai hyökkäämään, jos kissa saisi tilaisuuden, hän todennäköisesti pyrkisi tuota väistöliikettä hyväksikäyttäen tähtäämään ilkeän iskun vastustajansa niskaan taikka olkapäähän. Ikävä kyllä Kasstalilla oli myös kaksi asetta käytössään joka pakotti naisen varovaiselle kannalle... toisaalta, vaikka hän ei saisikaan rottaa nujerrettua ennen kuin mekkala kadulla tulisi huomatuksi, hänelle riittäisi eduksi lainvartijoidenkin saapuminen paikalle.*
|
|
|
Post by submarine on Mar 14, 2006 15:43:56 GMT 3
Pyörähtäessään varuillaan kauemmas vastustajastaan Kasstal alkoi miettiä tilanteensa todellista laitaa. Tämä taistelu ei loppuisi tarpeeksi nopeasti pakoon, ja juokseminen nyt olisi vähintäänkin typerää aseistetun vastustajan ollessa valmiina. Hän voisi koettaa samaa myrkytettyä tikkaa, mutta se tekisi hänestä selvän syyllisen. Näytti siltä, että parhaassakin tapauksessa tästä tulisi tasapeli, jos rotta onnistuisi tekemään jotain ennen lainvartijoiden saapumista. Vastustajasta saisi nyt tulla tahtomattaan apuri...
Arvioituaan lyhyen hetken matkoja, tarvittavia voimia ja iskeytymiskohtaa hän päästi lyhyen sähähdyksen ja lähti uudestaan matkaan, pitäen molempia aseitaan korkealla. Sitten, aivan odottamatta, hän sinkosi molemmat terä edellä kissaa kohti, jatkaen samalla juoksuaan. Rotta loikkasi lyyen loppumatkan, luottaen vastustajalla olevan tarpeeksi puuhaa kahden suhteellisen painavan lyömäaseen syöksyessä kohti, tarkoituksenaan osua tätä rintakehän alueelle ja kaataa.
|
|
|
Post by spyrre on Mar 14, 2006 16:19:03 GMT 3
*Kissa pyörähti ympäri samalla liikkeellä ympäri sujahtaessaan rotan ohitse tuon aseet välttäen, ja oli näin ollen uudestaan kasvotusten (tai no, jos rotta oli ilmeisesti kääntynyt ympäri) vastustajansa kanssa perääntyen vielä muutaman askelen takaperin kauemmas. Hän itsekään ei tosin ollut saanut tuolla yrityksellä iskua perille, mutta ei kai se haitannut.... viivytyshän hänen perimmäinen ajatuksensa tässä tapauksessa olikin. Pysytään vain hengissä ja tuhoeläin puolustuskannalla, niin kaikki olisi vallan mainiosti. Kissa soi itselleen tyytyväisen, petoeläimen terävät hampaat paljastavan virneen, ennen kuin hyökkäsi uudestaan kohden rottaa, joka näytti pohdiskelevan mielessään jotakin. Parempi keskeyttää pirulaisen suunnitelmat ennen kuin se keksii jotakin omituista, nainen pohti itsekseen, syöksyen jälleen sapeleineen Kasstalia kohti.
Taisi tosin olla hiukan myöhäistä sen suhteen, Kasstal oli ilmeisemminkin saanut päähänsä jotakin varsin omalaatuista syöksähtäen sähisten aseet vaarallisen ylhäällä hyökkääjää vastaan, heittäen sitten aseensa viuhuen kohti hetkellisesti varsin hölmistynyttä kissaa. Se heitti aseensa pois? Mitä hittoa tuon otuksen päässä liikkui?! Sen enempää hän ehtinytkään ihmettelemään joutuessaan heittäytymään kesken hyökkäyksen sivuun painavien terien tieltä, välttääkseen täpärästi ikävän silpoutumisen. Nainen sihahti kirouksen hampaidensa välistä, heittäytyen sitten pienellä kuperkeikkamaisella kierähdyksellä pois vaaravyöhykkeeltä päätyen kuitenkin ketterästi toisen polvensa ja käsiensä varaan tukevasti maahan muutamaa metriä sivummalle, valmiina hyppäämään jälleen liikkeelle.
Mutta joku muukin näytti keskittyvän "hyppimiseen" tällä hetkellä. Varkaan selvittyä lentävistä teristä hän sai vain huomata rotan hylänneen kaikki hiemankin hienovaraisemmat taistelutaktiikat ja syöksyvän ainakin näennäisesti aseettomana kimppuunsa... tosin, ei kai tuon kokoinen jyrsijä välttämättä aseistusta kaipaisikaan, kun ajatteli millainen purukalusto tuollaisilla tuppasi olemaan. Vikkeläkin se pirulainen oli. Nainen ehti juuri päästää pienen yllättyneen älähdyksen ja heilauttaa toista sapeliaan suojakseen, vaikka ikävästi vaikutti että ase ei ehtisi perille. Tuon tajuten kissaihminen ei vaivautunut leikkimään toisen sapelinsa kanssa vaan pudotti liian hitaan aseen maahan. Ranteen liikautuksella toisestakin hihasta ilmestyi pieni tikari, joka toivon mukaan olisi nopeampi suoja kuin liian lähietäisyydellä kömpelö sapeli. Siinä oikeastaan kaikki mitä kissa ehti tässä muutaman sekunnin varoitusajalla tekemään, ennen kuin suurikokoinen jyrsijä ilmeisesti ottaisi ja rysähtäisi hänen niskaansa. Auts.*
|
|
|
Post by submarine on Mar 14, 2006 16:35:41 GMT 3
Tikari työntyi ilman suurtakaan vastusta Kasstalin oikeaan olkaan, rotta päästi vinkaisun ja ärähdyksen sekaisen äänen osuessaan vastustajaansa koko painollaan. Kipu oli kova, mutta salamurhaaja runnoi sen syrjään koettaessaan keskittyä. Nyt hän oli saanut vastustajansa melko aseettomaksi, tämän tikari oli hautautunut kahvaan asti hänen olkaansa. Tosin kivun takia hä ei voinut kättä liikuttaakaan.
Unohtaen oikean kätensä, joka olisi ollut hyödytön muutenkin, hän avasi kitansa ja kurotti eteenpäin, paljastaen pitkät hampaansa. Luottaen kiinnittäneensä tarpeeksi huomiota vastustajansa vaistoon suojella kaulaansa hänen toinen kätensä sukelsi pussiin, veti esiin pienen, tummanviherää nestettä sisältävän pullon ja sujautti sen kissan taskuun. Näppärien käsien tekemä sarja olisi hyvin vaikea huomata, kun tempun uhrin päällä oli valtava rotta valmiina repimään tältä kurkun auki.
Leuat pysähtyivät ja hampaat jäivät vajaan sentin päähän kaulavaltimosta, valmiina lävistämään sen. "Pafftitiflannef (pattitilanne)", Kasstal mutisi epäselvästi, leukojen sulkeutuessa aavistuksen verran, kuitenkaan lävistämättä ihoa. Nyt täytyisi vain odottaa tilanteen raukeamista ja selittää tämä kissa rikostoveriksi. Käyttäydyttyään sillä tavalla miehen ympärillä se ei olisi vaikeaa, ainakaan kun pullossa oli ollut melkoista myrkkyä...
|
|
|
Post by spyrre on Mar 14, 2006 17:19:05 GMT 3
*Rähinä olikin ilmeisesti ohi suhteellisen nopeasti. Siron naisen saatua itseään varmaankin ainakin jonkin verran painavamman rotan niskaansa tuollaisella vauhdilla kaksikko oli vähällä lentää kumpainenkin kuperkeikalla ympäri ja iski ilmat pihalle ainakin alimmaiseksi joutuvan keuhkoista. Loppujen lopuksi varas päätyi tukalasti selälleen kadulle, nuo varsin ikävät melkeinpä hänen sormiaan pidemmät torahampaat uhkaavasti kurkkuaan tavoitellen. No voi pahus. Eihän tämän näin ollut tarkoitus mennä?! Hyvin ymmärrettävästi, kovinkaan moni henkilö ei tuossa tilanteessa huolehtinut paljoakaan taskuistaan, eikä niin älynnyt tehdä hetkellisesti hyvin pyörällä päästään oleva kissaihminenkään.
Hetken aikaa kissa räpytteli silmiään hölmistyneenä ennen kuin pääsi sen verran ajan tasalle että tajusi ettei Kasstal jostain syystä ollutkaan vielä pistellyt poskeensa hänen henkitorveaan. Hänen oma tikarinsa oli uponnut syvälle vastustajan olkaan ja jäänyt kiinni jonnekin, eikä sitä ainakaan näin hänen asemassaan aivan heti kiskottu irti. Ensimmäistä kertaa elämässään varas kirosi mielessään ettei hän tosiaankaan harrastanut myrkytettyjä aseita. Pahus sentään. Mitenköhän tästä nyt olisi tarkoitus selvitä? Pedon hampaat paljastuivat irvistykseen rotan hakiessa ilmeisesti parempaa otetta purukalustolleen mutisten jotakin melkoisen sekavaa.*
"No hyvä, sovitaan tasapeli? Voit juosta tiehesi enkä minä usuta sitä lynkkausjoukkiota ihan heti sinun perääsi, vai mitä?" *Tuo ehdotti sitten jalomielisesti luimistaen kuitenkin hiukan korviaan tuntien olonsa varsin epämukavaksi. Pokerinaama piti kuitenkin ihailtavan hyvin, vaikka kissa oli melkein jo varsin huolissaan tilanteen saamasta käänteestä... hänen onnekseen rotta ei tainnut nähdä hänen häntäänsä joka ikävän kavaltavasti oli pörhistynyt epämääräisesti pölyhuiskan näköiseksi. Kirottua, hän oli käyttänyt jo molemmat hihoihinsa piilotetuista veitsistä... kyllähän hänellä oli useampiakin teriä piilossa vaatteissaan, mutta ei tällä hetkellä kovinkaan helposti saatavilla. Itseasiassa yksi pieni tikari painoi ilkeästi hänen ristiselkäänsä mukulakivikatua vasten. Hitaasti kissa liikauttikin hiukan sapelia pidellyttä kättään ja päästi aseen kahvan otteestaan aikeenaan tavoitella tuota huomaamattomampaa asetta. Olisiko siitä mitään iloa jos Kasstal päättäisi syödä hänen päänsä, sitä nainen ei tiennyt, mutta yrittänyttä ei laiteta.*
|
|
|
Post by submarine on Mar 14, 2006 17:39:55 GMT 3
Kasstal mietti tarkkaan. Tässä oli nyt tilaisuus paeta, mutta miten hyvä? Puremalla hampaansa yhteen hän pääsisi hyvin nopeasti eroon mahdollisesta vaarasta, mutta silloin ei olisi ketään muuta ottamaan syyllisyyttä vastaan. Hän saattoi tunteä jännityksen tämän äänessä, melkein maistaa sen. Hän oli nyt niskan päällä, vaivainen liike vahvoista leuoista riittäisi kaiken lopettamiseen. Mutta ei, tilanne oli liian mutkikas siihen. Tosin pieni uhkaus ei olisi pahasta...
Rotta tiukensi otettaan niin, että iho rikkoutui, muttei vakavasti. Pelkkä pintanaarmu, joka teki kipeää. Ohut verinoro alkoi valua hampaita pitkin, Kasstalin kieli pyyhkäisi se ylitse. Todettuaan sen maistuvan paremmalta kuin ihmisen, hän leikitteli hetken ajatuksella repiä tältä kurkku auki ja juoda kunnolla. Pitäen otteensa hän alkoi kohota, hampaat rikkoivat kipeästi ihon mutteivät tehneet todellista vahinkoa. Lipaisten pisaran kuonoltaankin hän kohottautui istumaan kissan päälle ja veti samalla esiin oman piilotetun veitsensä, ikäväteräisen, kapean nylkypuukon.
"Anna yksikin syy olla tekemättä sitä", Kasstal kehotti, asettaen vuorostaan puukon tämän kaulalle. Ohut haavauma oli kuin valmiiksi merkitty polku veitselle. Veri sai salamurhaajan hiukan tavallisuudesta poikkeavaan mielentilaan, nyt hän halusi peloitella kunnolla tätä kattia. Häntä iski ruoskan lailla kerran tätä oikeaan polveen.
|
|
|
Post by spyrre on Mar 14, 2006 23:26:19 GMT 3
*Varas säpsähti hiukan ennen kuin ehti estää itseään Kasstalin purressa ihon rikki, mutta muuten hän sanonut mitään vaikka kulmahampaat paljastuivat uudestaan irvistykseen. Tämä ei tiennyt kovin hyvää... oli parasta keksiä jotakin ja pahuksen nopeasti. Sormet liikkuivat hiljaa katua pitkin naisen selän taakse ja alkoivat hitaasti kiertyä paidan alla ristiselkää painavan tikarin kädensijan ympärille. Rotan repiessä haavaa suuremmaksi noustessaan naisesta kuitenkin lähti äkäinen kissamainen rääkäisy hänen vetäessä korvansa luimuun päätä myöten ja sähähtäessä kirouksen hampaidensa välistä saadessaan melkein samantien veitsen kurkulleen hampaiden sijasta. Tuokaan ei pahemmin rohkaissut pyristelemään vastaan, joten hän pysyi toistaiseksi vielä paikoillaan vaikkakin jo päällepäinkin selvän vastentahtoisesti. Helkutti, olipa noloa... siinä hän olla möllötti jyrsijän uhkailtavana.*
"En kai minä nyt sellaista. Mehän sovimme että jos voitat, saat mennä." *Kissa sanoi yrittäen kuulostaa sovittelevalta vaikka ei voinutkaan estää turhautumistaan hiipimästä ääneensäkin. Eh, no, ehkä "sopimus" ei ollut mennyt aivan noin, mutta tarpeeksi lähellä, kuitenkin. Kirottu jyrsijä. Sehän oli hiljakseen muodostunut maanvaivasta jo aika vaaralliseksikin. Ilkeä isku polveen sai varkaan sihahtamaan uudestaan kivusta ja vihreät silmät kapenivat punaruskeiden hiusten alla.*
"Mitähän paikalliset lainvartijat tykkäävät jos menet lahtaamaan yhden henkilön sijasta kaksi tässä samassa kylässä?" *Tuo sanoi terästäydyttyään sen verran että pystyi taas puhumaan normaalilla äänellä. Kirottua... missä ne pahuksen sotilaat viipyivät? Nyt olisi otollinen aika saapua ennen kuin tilanne ehtisi tätä ikävämmäksi.*
|
|