|
Post by Trasene on Jul 17, 2007 16:17:43 GMT 3
Zakarte ei pitänyt tästä. Tämä mies sekoitti pakkaa, sillä hänen ja Trasenen olisi vielä taisteltava ennen iltaa, eikä kumpikaan tahtonut tuhlata voimiaan mieheen, Arfel oli ainoa joka pystyisi ja tahtoisi tehdä sen homman. Äreästi Zakarte jäi katselemaan tuntematonta, mulkoillen tätä ja Trasenea myrkyllisesti jäisillä silmillään.
Trasenella oli sama juttu. Hän purki tarmoaan ruoan laittoon jottei kävelisi koko ajan ympäri huoneessa ja tuijottelisi Zakartea, joko tämä hyökkäisi... Hänen oli säästettävä raivoaan ja voimiaan illalle, jolloin päätettäisiin kumpi heistä, zakartesta ja Trasenesta, olisi pomo, kumpi saisi tahtonsa läpi. Mikäli Zakarte saisi, tämä käskisi vaimonsa kotiin varmasti ainakin vuodeksi, ja mikäli Tras... sitä tyttö ei ollut vielä suunnitellut, mutta hän ainakin käväisisi kotosalla ennenkuin jatkaisi matkaansa seuraavaan päämääräänsä, mikä ikinä lie, sillä vaikka hän rakasti zakartea, narladil oli kironnut hänelle ainaisen ahdistuksen tunteen kaiken sisällä missä oli ovi. Niin täälläkin. Nyt sudenmorsian katseli raivoavaa miestä alta kulmain, samalla kun Zakarte nousi ja lähti ulos huoneesta, jättäen nämä kolmestaan.
Arfel huokaisi sisällään, tästä saattaisi tulla vaikeaa, oliko hänen nukutettava mies uudelleen? "Mies, hei... Kuuntele, istutaan alas niin keskustellaan, kyllä se nimi sieltä vielä..." mies heilautti kättään ja jostain kantautui voimakas tuuli joka olisi voinut singota kohteensa vaikka seinälle, mutta se antoi Arfelille mahdollisuuden tulla liki miestä ja painaa tämän istumaan lattialle, sormet taas tämän otsalla, katsellen tätä tyyneytensä jo hieman lainehtien. "nyt, mies, mieti rauhassa, kukaan ei tee sinulle täällä pahaa, ja muistisi kyllä palautuu..."
Samalla Trasenekin katosi talon syvyyksiin hiljaisena.
|
|
|
Post by submarine on Jul 18, 2007 2:29:03 GMT 3
Mies ei näyttänyt olevan kovinkaan selvillä siitä, kuka meni ja minne. Tämän huutaminen oli muuttunut hiljalleen huulien läpi tihkuvaksi mutinaksi, kuin mieli olisi äkkiä päättänyt antaa periksi ja sulkeutua itseensä. Tämä istui alas toisen painamana, muttei vaikuttanut edes huomaavan tätä kunnolla. Sensijaan lautanen, jolta tämä oli syönyt, tuntui herättävän kiinnostusta. Tämä hinkkasi pahimmat ruuat pois sen pinnasta ja alkoi tuijottaa epäselvää kuvaansa hiljaa, keskittyneesti. Miehen järki oli tuskin enää muuta kuin muisto, olipa sitten tapahtunut mitä tahansa.
|
|
Taitana
Member
Vaaleanpunainen vaahtokarkki
Posts: 76
|
Post by Taitana on Jul 18, 2007 23:39:00 GMT 3
Arfel mietti hetken miten asiansa sanoisi kuntoinen alkoi peilailla itseään, mutta nielaisi sitten ja antoi asian mennä nurkkaan. "Kuule, tuolla on peili- tai hopeatarjotin..." Mies osoitti keittiötä hiljaisena, jääden miettimään hiljaa. Tämä oli melko typerää, jos miehestä ei olisikaan apua. Tämä ei osaisi edes kertoa tarinaansa, joten miksi hän ei jo heittänyt tätä kadulle?
|
|
|
Post by submarine on Jul 19, 2007 0:17:13 GMT 3
Mies ei tuntunut edes kuulevan toista, jatkoi vain tuijottamistaan. Ties mitä tämä kuvajaisessa näki, jos yhtikäs mitään. Yhtä vaikeaa oli arvailla, mitä tämä ajatteli, jos taaskaan mitään. Jotenkin tämä ei enää tuntunut olevan edes täysin samassa todellisuudessa, ainakaan mieleltään.
|
|
Taitana
Member
Vaaleanpunainen vaahtokarkki
Posts: 76
|
Post by Taitana on Jul 19, 2007 12:30:44 GMT 3
Arfel mieti taas hetken, katsellen raukkamaisen miehen omankuvansa katselua, ja nosti sitten lattialta tämän kaataman tuolin, asettaen sen pöydän ääreen. Tämä oli hänelle melko erilainen tilanne, yleensä hän sai tyynnytettyä hullun kuin hullun, mutta tämä mies saattoi olla jonkin sortin riivattu. Enkelimies kohensi vaaleita ja silkkisiä hiuksiaan, ja asteli sitten itse huokaisten keittiöön, poimien seinältä peilimäisen tarjottimen- oli hopeaa eli ei. "Mies, entäs tämä" Vaaleaverikkö ojensi tarjottimen toiselle ja istuutui sitten itse pöydän ääreen ruokien puoleen. "Mies, minä hoidan sinua nyt vielä iltaan asti, mutta sen jälkeen mekin jatkamme matkaamme, jätän sinut lultavasti majataloon tai jonkin lääkärin juttusille, ellet todellakaan ala muisaa mitään." Trasenen sokeroiman kastanjan pähnän syötyään miehen siniset silmät nousivat jälleen tuohon hulluun. "oletko varma ettet ole... riivattu?"
|
|
|
Post by submarine on Jul 19, 2007 14:44:21 GMT 3
Miehelle ei näyttänyt paljon olevan väliä, mistä katsoi kuvaansa. Tämä otti kiiltelevän tarjottimen vastaan, kun sellaista tarjottiin, ja jatkoi kuvajaisensa tuijotusta. Siinä tuskin oli mitään, mitä tämä ei olisi jo nähnyt, mutta silti vain tuijotti. Tämän katse oli rauhallinen ja aavistuksen verran utelias, kuin kyseessä olisi ollut kovinkin mielenkiintoinen asia. Joko tämä näki jotain, mitä muut eivät, tai sitten oli todellakin menettänyt järkensä. Mutta pelkällä puheella asia tuskin selviäisi mihinkään suuntaan, ei ollut varmaa, kuuliko mies edes sitä.
|
|
Taitana
Member
Vaaleanpunainen vaahtokarkki
Posts: 76
|
Post by Taitana on Jul 25, 2007 23:35:43 GMT 3
Arfel huokaisi kärsivällisesti, vaikka jo uskoikin ettei miehestä kohta saisi enää järkevää vastausta ulos, jos olisi koskaan saanutkaan. Miehen omissa ajatuksissa häälyi vain ajatus rannan heinikossa loikoilusta rakkaiden lintujen keskellä, ja ennenkuin ehti itseään estä, enkelimies jo kysyi ystävällisesti: "Kaipaisitko raitista ilmaa kuin minä? Tahtoisin mennä rantakallioille, ne ovat upea näky tähän aikaan päivästä, tuletko mukaan?"
|
|
|
Post by submarine on Jul 27, 2007 22:16:21 GMT 3
Vastaamatta toiselle mies tuijotti vain tarjottimeen, tutkien omaa kuvaansa.Näytti siltä, ettei tämä ollut ymmärtänyt koko asiaa. Mutta sitten, hyvin vaivalloisesti, tämä asetti peilipintansa sivuun ja nousi tuolista, ontto katse koko ajan edessäpäin. Katsomatta mitä teki, tämä asteli hitaasti toisen perään. Jos tällä ajatuksia asiasta olikin, pysyivät ne omana tietona.
|
|
Taitana
Member
Vaaleanpunainen vaahtokarkki
Posts: 76
|
Post by Taitana on Aug 14, 2007 10:29:20 GMT 3
arfel näytti menettävän lähes kokonaan toivonsa sitä että kuulisi mieheltä enää koskaan järkevää vastausta, mikäli sellaisen oli joskus tältä saanut. Mies oli ollut vielä merillä järjissään, niin Arfel päätteli siitä ettei Trasene todellaaan lyöttäytynyt hullujen pariin, pikemminkin tappoi kaikki hullut joita hieman salaa arasti.
Arfel astui kylpemään ilta- aurinkoon ja veti syvään ilmaa keuhkoihinsa, katsellen merta kaukana alapuolellaan. Sää oli kaunis, sitä enkelimies ei voinut kiistää, mutta hullu hänen jäljessään ahdisti tätä linnuntapaista miestä. "Tuletkos? Minä haluaisin slti jutella sinun kanssasi"
|
|
|
Post by submarine on Aug 14, 2007 16:06:23 GMT 3
Mies laahusti perässä, suuremmin välittämättä kauniista näkymistä. Tämä vain tuijotti vähämielisesti jalkoihinsa, jotka tuntuivat liikkuvan ainoastaan tottumuksesta. Ehkäpä tämä unohtaisi senkin vielä joskus - tai jo pian, hetkessähän tämä tuntui muutenkin seonneen. vielä muutama päivä sitten ylväästi astellut maailmanmies laahusti nyt hullut elkein, ainoastaan koska toinen niin pyysi. Sanat kuullessaan tämä ähkäisi vaimeasti, kuin vastalauseeksi jollekin, muttei kuitenkaan näyttänyt millään tavalla pysähtyvän, tuli vain kuten käskettiinkin.
|
|
Taitana
Member
Vaaleanpunainen vaahtokarkki
Posts: 76
|
Post by Taitana on Aug 29, 2007 16:04:37 GMT 3
Ilmoitan tällä tavalla häpeällisesti epäaktiivisuuteni syyn. Elikkäs koulut on alkaneet ja minulla on 1 jaksossa 38 viikkotuntia, eikä aikaa jää oikein kamalasti näin lisäksi kun vielä kuutta työpäivääkin teen. Lisäksi ne ajat mitkä koneella pääsen olemaan, ellen kouluhommia tee, valmistan erästä foorumia ja sen kotisivua, eli täällä päässä on melko työlästä. Olkaa armeliaita ja odottakaa, kyllä minä vielä ilmaannun. ^^
Yaru
|
|
|
Post by submarine on Aug 29, 2007 16:09:30 GMT 3
((I see. Ota vain kaikki aika, jonka tarvitset, kyllä tämä odottaa.))
|
|