|
Post by spyrre on Jun 4, 2019 14:23:29 GMT 3
Heidän loitotessa muusta väkijoukosta haki Akela hetken verran askeleitaan kunnes lopulta päätyi astelemaan hieman epämääräisesti jonnekin toisen tuntumaan. Lyhyemmän naisen jäykkä olemus lientyi hieman kun suurin kuhina (ja varmasti ennenkaikkea linnoitus vartijoineen) jäivät taakse, mutta hän tuntui silti vilkuilevan vieläkin kaikkea varsin valppaasti huppunsa varjoista. Suuri osa tästä taisi kuitenkin olla lähinnä selkärankaan pinttynyttä kuin sitä että hän olisi oikeasti odottanut jonkinlaista väijytystä.
Joka tapauksessa, Akela seurasi suunnilleen mukana kun kaksikko lähestyi rinteitä ja kyläpahasta näiden juurella. Soturin pysähtyessä hetkeksi vilkaisemaan näkyä nainen antoi omankin katseensa pyyhkäistä rakennusten ylitse. Oli helppoa nähdä kuinka niukat olot karussa solassa oli... vaikkakin tähän saattoi olla tulossa nopeasti muutosta. Kiranin kommentti sai aikaan pienen hieman epämääräisen vilkaisun ennen kuin oranssi katse palasi ristiriitaisesti takaisin näkymään. Tähän oli vaikea väittää vastaan... vaikka Akelan kasvoilla häivähti silti itsepäisen tyytymätön ilme. "Mmh. No. He saattavat sitten olla ainoita. En usko että monellakaan muulla on sellaista ylellisyyttä täällä" nainen tuhahti ja astui itsekin seuraamaan toista rinteeseen.
Mahdollisesti tummalla naisellakin oli omat ajatuksensa kun kaksikko luovi kivikon poikki, mutta ne keskeytyivät kun Kiran puhui uudestaan. Akela ei ollut tainnut odottaa aivan näin suoraa kysymystä ja nainen vilkaisikin soturia huppunsa varjosta. "Et kyllä sinäkään!" tokaistiin ennen kuin hän varsinaisesti ehti harkita. Varsin nopeasti Akelakin kuitenkin tajusi itsekin terävähkön sävynsä ja ähkäisi vaivautuneesti. "Siis... niin. Ei. En kai" tämä korjasi ja nykäisi aavistuksen huppuaan. Hän tuntui punnitsevan vastaustaan hetken kahden vaiheilla. "Minä... Olen nähnyt jo aivan tarpeeksi mitä Khorasissa on tekeillä, enkä aio jäädä katsomaan millaiseksi se touhu on menossa. Minulla ei ole aikomustakaan jäädä tänne sen pidemmäksi aikaa kuin minun on pakko" Akela sai viimein ilmoille, madaltaen hieman ääntään. He eivät olleet enää keskellä väkijoukkoa, mutta tuollaisten sanojen kanssa kannatti silti olla varovainen... vaikkakin nainen heitti lähes haastavan katseen ympärilleen kuin jonkinlaiseksi alleviivaukseksi ennen kuin palautti huomionsa soturiin. "Tuskin se on jäänyt sinultakaan huomaamatta olit ollut täällä minkä aikaa hyvänsä. Muuallakin kuin täällä on meneillään... ties mitä. Sinäkään et näytä ainakaan kauppiaalta. Siksikö sinäkin yrität toiselle puolelle?"
|
|
|
Post by submarine on Jun 5, 2019 18:37:16 GMT 3
Kiran hätkähti aavistuksen toisen terävästä vastauksesta. Hän katsahti tähän ja kohotti rauhoittelevaa kättä, siitä huolimattakin että nainen tuntui tyyntyvän nopeasti ilmankin. Hän kuunteli tämän sanat vaiti ja nyökkäsi. "Kuten sanoin, en tarkoita mitään pahaa. Enpä taida itsekään tosiaan olla aivan tavallisin matkalainen, se myönnettäköön", soturi vastasi lopulta. Toisen sanat saivat hänet jälleen mietteliääksi, eikä hän vastannut kysymykseen heti. "Vuorten toisella puolella odottaa Cupanin kuningaskunta, eikä se tosiaan ole osa valtakuntaa. Se on varmasti hyvä suunta, jos haluaa kauemmas Khorasin raskaasta kourasta. Eittämättä moni muukin tästä väestä on täällä juuri siitä syystä - ja eittämättä juuri siksi tuo tarkistuspiste on noussut tähän", Kiran pohdiskeli ääneen. Hän kuulosti melkeinpä siltä, kuin olisi itsekin punninnut sanojaan. Kukaties siinä oli järkeä, kukaties se kelpasi selitykseksi hänellekin. Mutta kukaties ei. "En voi kuitenkaan väittää, että olisin miettinyt niin tarkkaan. Ehkä sopii vain sanoa, että teen matkaa, koska yhtä hyvin voin tehdä niin. Vuori vain sattui tielleni", hän tokaisi ja naurahti mahtipontisille sanoilleen.
Kiran jäi maistelemaan sanojaan ja pohtimaan niissä mahdollisesti piileviä totuuksia (tai nopeasti paremman puutteessa tekaistuja verukkeita), mutta matkaa kylään ei lopulta ollut tarpeeksi mihinkään merkittävään itsetutkiskeluun. Rakennukset häämöttivät edessä muutaman ripeän askeleen ja muutaman nopean hetken jäljiltä. Läheltä näki oikein hyvin sen tavan, jolla väenpaljous oli muuttanut Punasolan elämää. Yksinkertaisten, pienten rakennusten sivuun oli pystytetty hätäisesti erilaisia palveluksia ja ovien viereen oli nopeasti kyhätty kylttejä, joilla asukkaat mainostivat palveluksiaan; oli yösijaa, suutaria, haavuria, kauppiasta ja montaa muutakin. Talot, joiden asukkaat eivät yrittäneet jotenkin tienata hieman ylimärääistä tällä kaikella, olivat harvassa. "Asiat tulevat todennäköisesti sekoittumaan vielä paljon pahemmin, ennen kuin ne selkiytyvät", Kiran totesi ääneen. Hän raapi leukaansa ja vilkaisi sitten Akelaan. "Tuolla on ainakin yksi leipuri, ja jonkun emäntä tuolla myy soppaa. En rehellisesti osaa sanoa, onko kumpikaan mistään kotoisin", soturi tokaisi. Hän itse tuntui suhtautuvan varsin samantekevästi koko asiaan ja jätti päätöksen toiselle.
|
|
|
Post by spyrre on Jun 5, 2019 23:06:53 GMT 3
Nainen hoksasi kyllä tokaisunsa aiheuttaman hämmingin, ja päätyi välttämään hankalana katsetta pudistaen päätään. "Niin, minä... ymmärsin. Olen vain... no. Tuollaisista kommenteista on harvoin seurannut kovin hyviä asioita" Akela puuskahti, jääden kuitenkin kuuntelemaan oikeastaan melkoisen kiinnostuneesti kun toinen pohti omaa vastaustaan. Kirankin tuntui harkitsevan mitä sanoi, mutta soturin syyt taisivat jäädä vielä epämääräisemmiksi kuin hänen. Nainen punnitsi tätä ja päästi sitten pienen mietteliään äänen kulmiaan rypistäen. He olivat jo melkein saavuttaneet rakennukset ja Akela hidasti hieman askeleitaan katsoakseen ympärilleen mutta selvästikin vieläkin pohtien.
"Rehellisesti en ole aivan varma mitä vuorten toisella puolella on, mutta se että se ei ole täällä on tähän hätään ollut tarpeeksi" hän pohti hetken kuluttua, palauttaen kuitenkin huomionsa toiseen. "No, sitten sinulle toivottavasti voi löytyä joku toinenkin reitti jos tuo ei ollut ainoa mahdollisuutesi. Vaikea vain kuvitella että joku matkaisi täällä vain ilokseenkaan... vaikka kai se voittaa paikoilleen tänne jäämisen" Akela hymähti. Sävy ei kuulostanut lopulta ainakaan paheksuvalta. Toinen ei mahdollisesti kertonut kaikkea, mutta tuskin se hänen asiansa olikaan tivata... varsinkaan omassa epämääräisessä tilanteessaan. Ja mies oli luultavasti oikeassa siinä, että asiat Khorasissa tuskin olivat menossa parempaan suuntaan. Hän ei kuitenkaan ehtinyt jäädä pohtimaan synkimpiä asioita kovin pitkäksi aikaa kun Kiran suuntasi huomion taas muualle.
Vaati hetken että Akela pääsi kiinni uuteen aiheeseen mutta pian hän hoksasi seurata soturin osoitusta kun tämä viittasi pariinkin mahdollisuuteen hankkia syötävää. Nainen katsahti ympärilleen ja päästi pienen varautuneen äännädyksen kunnes tyytyi vain huokaisemaan harkittuaan hetken. "Ei kai auta kuin kokeilla. Luulisi että jokin täällä olisi ainakin syömäkelpoista... mutta ehkä leipuri on parempi. Silloin tiedän edes suunnilleen mitä laitan suuhuni" hän totesi ja kääntyi hakemaan paikkaa katseellaan. Omena ei lopulta ollut täyttänyt paljoakaan, ja ajatus vaikka vain vaatimattomasta leivästäkin sai Akelan varovaisen toiveikkaaksi kun hän suuntasi kohti leipurin kojua.
|
|
|
Post by submarine on Jun 7, 2019 4:09:46 GMT 3
Kiran hymähti toisen sanoille, muttei näyttänyt aivan vakuuttuneelta... vaikkei toisaalta erityisen huolestuneeltakaan. "En olisi niin varma siitä leivästä. Tämän kylän pellot ovat pienet ja niukat ja syöjiä on paljon - eikä kukaan varmasti ole saanut vielä järjestettyä mitään merkittäviä jauhokuormia muualta. Älä ihmettele, jos maku on hieman puiseva. Se on tällaisissa paikoissa yleinen selviämiskeino muutenkin", soturi totesi. Hän ei itse näyttänyt erityisen huolestuneelta asiasta. Ilman sen suurempia Kiran kääntyi itsekin astelemaan leipuria kohti. Siinä samalla hän raapi leukaansa mietteliäästi. "Ei taida olla suurikaan ihme, että tämä väki on hanakkaa ottamaan hieman lisää rahaa irti mistä nyt sitä vain löytääkään. Elämä on tällaisella seudulle muutenkin kovaa", hän mutisi.
Kiranin mietteet katkaisi äkkiä pitkä ja roteva mies, joka puski hänen ohitseen niin läheltä, että sai hänet horjahtamaan sivuun... tai olisi saanut, jos kyseessä olisi ollut yhtään heiveröisempi. Soturi kyllä ähkäisi ja horjahti, mutta mies kompuroi vähintään yhtä pahasti. Vaateparrestaan, yksinkertaisesta värittömästä nutusta ja karkeista housuistaan päätellen tämä oli kyläläisiä. Nuorukaisen vierellä kulki vanhempi, varsin samannäköinen mies, joka ähkäisi ja kääntyi äkkiä toverinsa puoleen - tai poikansa, kukaties. Kiran räpäytti silmiään yllättynenä ja astui nuorukaista kohti itsekin, mutta tämä heilautti äkkiä vihaisesti kättään ja harppasi täyteen mittaansa. "En minä sinun apuasi tarvitse, maankiertäjä!" nuorukainen ärähti. Äänessä oli oikeaa vihaa, ja Kiran pysähtyi niille sijoilleen kulmat koholla. Hän oli kaikesta huolimatta lujempaa tekoa kuin nuorukainen, niin harteikas kuin tämä olikin, ja hän kantoi näkyviä aseita - toisin kuin tämä, jolla ei ollut kuin veitsi vyöllä. Tämä uho ei kuitenkaan ollut mitään halveksuntaa tai ylemmyydentuntoa. Nuorukaisen silmien takana välähteli katkera lieska, joka vähät välitti voimasuhteista. "Pyydän anteeksi. En katsonut tarpeeksi eteeni", Kiran tokaisi sovittelevasti. Vaikutus oli kuitenkin kaikkea muuta, kun nuorukainen ärähti ja sylkäisi hänen jalkoihinsa.
"Tuota minä sinun anteeksipyynnöistäsi, senkin irtolainen rosvo!" nuorukainen sadatteli. Vanhempi mies yritti tyynnytellä häntä, mutta hänet tönäistiin sivuun. Kiivastunut nuorukainen oli ottamassa jo haastavaa asentoakin, kuin olisi ollut aivan tosissaan aikeissa käydä päälle. Eikä Kiran selvästikään ollut varma, miten suhtautua moiseen...
|
|
|
Post by spyrre on Jun 7, 2019 12:41:16 GMT 3
"Ehkä. Mutta ainakin mahdollisuus että leipä on tungettu täyteen rottaa on pienempi" Akela vastasi kulkiessaan, jopa myhähtäen hieman sanoilleen. Hänkään ei vaikuttanut erityisen huolestuneelta tai kuvoksuvalta, vaikka huokasikin haikeasti. Varmasti elo tien päällä oli opettanut heidät molemmat ottamaan mitä sai, kovan käden kautta... tai näin oli ainakin tumman naisen kannalta. "...no. Kai tämä ylimääräinen rahanlähde on tälle väelle edes tarpeeseen" hänkin pohti lopulta hiljaa, tosin vieläkin aavistuksen varautuneeseen sävyyn. Nainen oli vastahakoinen uskoakseen että Khorasin sortotoimista olisi mitään hyvää kenellekään... edes kyseenalaista sellaista.
Akela oli ehtinyt tottua tilanteeseen jo tarpeeksi rentoutuakseen hieman suunnatessaan ruoka mielessään kohti leipuria, mutta sitten kulku keskeytyi yllättäen. Hän kuuli ärähdyksen takaansa ja seisahtui kääntyen, saaden itsekin nopeasti silmiinsä mitä oli meneillään. Kiran oli ilmeisesti törmännyt paikalliseen nuorukaiseen... eikä tämä selvästikään ollut tyyntymässä soturin sovinnollisista eleistä. Naisen kulmat rypistyivät välittömästi ja tuskin miettimättäkään hän harppasi näitä kohti. "Hän pyysi jo anteeksi, tyydy siihen äläkä kokeile onneasi!" lyhyt nainen sihahti astahtaessaan hämmentyneen Kiranin viereen. Hän joutui katsomaan yläkenoon, mutta sillä ei näyttänyt olevan väliä kun oranssit silmät naulituivat terävän haastavasti hurjistuneeseen nuorukaiseen. Samalla hänen kätensä oli jo siirtynyt peittelemättä lepäämään miekan kahvalle hänen vyöllään jopa vetäen viitan lievettä hieman sivuun. Tarkoitus taisi käydä helposti selväksi. "Ja varo ketä syyttelet rosvoksi! Olimme aikeissa maksaa olemisestamme kuten kuuluu, mihin teillä ei pitäisi olla valittamista. Painu tiehesi ja keksi itsellesi muuta tekemistä!"
|
|
|
Post by submarine on Jun 9, 2019 17:42:12 GMT 3
Akelan sanat eivät saaneet nuorukaista ainakaan rauhoittuman. Päinvastoin, hän ärähti ja puski leukaansa eteen naista kohti, siitä huolimattakin, että tämä oli paljastanut jo miekkansa ja antanut selvän varoituksen. "Luuletko, että pelkään teitä, senkin rosvo!? Anna tulla sitten, vedä miekkasi niin näkevät kaikki millaisia olette!" nuorukainen ärisi. Hän levitti käsiään ja suorastaan usutti toista, kuin ei tosiaankaan olisi pelännyt tämän aikomuksia tippaakaan. Hänestä uhkui sellaista ärhäkkää uhoa, ettei mokomalla kaiketi ollut mitään väliä.
"Hölmö!" ärähti vanhempi mies äkkiä. Hän heilautti nyrkkiään, eikä nuorempi ehtinyt edes kunnolla tajuta, ennen kuin se pamahti hänen ohimoonsa. Hän horjahti iskusta ja jäi tuijottamaan toista vihastuneena ja tyrmistyneenä. Nuorukainen olisi kukaties sanonutkin jotakin, mutta seuraavassa hetkessä hän saikin jo avokättä nyrkin perään. Raskas napautus sai hänet horjahtamaan taas ja perääntymää. Kuin ainakin jonkun sellaisen, jolle oli annettu kovaa kättä aikaisemminkin. "Typerä poika! Uhoat ohikulkijoille vaikka kävelet itse heitä päin! Ymmärrätkö, että saat ennen pitkää vielä sitä mitä penäät!?" vanhempi mies läksytti nuorempaansa. Sitten hän kääntyi nopeasti kaksikkoa kohti ja painoi päänsä.
"Pyydän anteeksi. Poikani on kärkäs typerys, joka uskoo pahaa kaikista ulkopuolisista. Vastuu hänen sanoistaan on minun. Pyydän, että olisitte pitkämielisiä. Hän on pelkkä maalaistollo", mies totesi nöyrästi. Näytti siltä, että vaikka hänen poikansa olisikin ollut valmis uhoamaan miekkojaan paljasteleville irtolaisille, otti hän tällaiset vaarat huomattavasti enemmän todesta...
|
|
|
Post by spyrre on Jun 10, 2019 15:07:35 GMT 3
Sarvien kalistelu ei näyttänyt olevan saamassa ainakaan helppoa, nopeaa loppua sen perusteella ettei kumpikaan osapuolista ollut aikeissa vain perääntyä. Nuoren miehen uhittelu sai Akelan kaventamaan silmiään ja jännittymään lisää, naisen harpatessa jo eteenpäin kaksikon väliin miekan kahvalla levännyt käsi tähän tiukasti kiertyen. Hän selvästi jo valmistautui johonkin, mutta sen sijaan että olisi käynyt suoraan käsikähmään oli nuorukaisen uhma enemmänkin kiukkuista uhoa. Joko tämä tai sitten nuoren miehen vihaiset sanat saivat varautuneen naisen punnitsemaan hetken, jonka aikana tilanteeseen puututtiin jo toiseltakin suunnalta.
Akelakin säpsähti kun vanhempi mies harppasi äkkiä taustalta. Kuitenkin niin ärähdys kuin nopea isku oli suunnattu muualle kuin heihin. Hän jäi hetkeksi siristelemään silmiään yhtälailla yllättyneenä hurjistuneen miehen suuntaan kun tämä ajoi poikansa perääntymään kovin ottein ja kääntyi sitten heidän suuntaansa. Vaikutti siltä että Akelalla oli enemmän vaikeuksia suhtautua tähän kuin äskeiseen äkilliseen haasteeseen. Jännittynyt nainen suoristi selkäänsä ja mittaili vanhempaa, pahoittelevaa miestä sekä kyräilevää nuorukaista tämän takana, vilkaisten sitten hieman hankalasti kohti Kiraniakin ennen kuin puuskahti ja työnsi vähin äänin refleksinomaisesti puoliksi esiin vedetyn miekkansa takaisin paikalleen. "En välitä kuka hän on, mutta joku kerta tuollainen vielä päättyy huonosti. Älä tee sitä uudestaan, varsinkaan näin typerästä syystä. Emme ole tehneet mitään ansaitaksemme jotain tuollaista" hän tokaisi terävästi, vaikkakin liikahti vaivihkaa epämääräisesti paikoillaan. Kaikesta huolimatta nöyrä anteeksipyyntö sai hänet silti hieman vaivaantuneeksi. "No. Me... olemme vain matkalaisia. Ehkä tämä tilanne on vetänyt tänne kaikenlaista epämääräistäkin väkeä, mutta meillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa."
|
|
|
Post by submarine on Jun 11, 2019 4:57:18 GMT 3
Vanhempi mies piti päänsä matalalla ja katseensa maassa, kiistämättä tai puolustelematta. Se ei rehellisesti tuntunut niinkään nöyrältä tai todellisen anteeksipyytävältä kuin vain sellaisen käytökseltä, joka oli jo kauan sitten ymmärtänyt oman matalan paikkansa maailmassa - paikan, jolla ei ollut mitään tekemistä sen kanssa, kuka lopulta oli oikeassa. Kulkijoilla oli miekat ja selvää taitoa käyttää niitä, he olivat pienen syrjäkylän tavallisia, nöyrästi eläviä asukkaita. Sitä yhtälöä vastaan oli turha raivota - mitä nuorempi mies ei selvästikään ollut vielä oppinut. "Pidän huolen, ettei poikani enää tohdi osoittaa samanlaista julkeutta", mies vastasi sävyttömästi ja tasaisesti. Hänen poikansa liikahti, mutta miehen raskas käsi puristi hänen niskaansa. Nöyryytetty nuorukainen tuskin tohti enää äskeisen jäljiltä edes harkita uutta sisunilmausta.
Kiran liikahti hankalasti, ennen kuin astui eteenpäin. "Älkää nyt. Nostakaa päänne. Toverini tarkoitus ei ollut pelotella, emmekä ole täällä aiheuttamassa hankaluuksia muutenkaan. Ymmärrämme kyllä, ettei väki yleensä perusta liiaksi maankiertäjistä. Aiomme viipyä täällä vain, kunnes olemme järjestäneet asiamme", hän totesi. Kukaties hän toivoi sen kuulostavan rohkaisevaltakin. Vanhemman miehen asenne ei kuitenkaan muuttunut mihinkään. "Olemme vain yksinkertaisia maalaisia. Ei meillä ole oikeutta vastustaa valtakunnan tahtoa tai vaatia sen tarkastuspisteellä odottavia tekemään mitään. Viipykää miten pitkään tahansa", mies vastasi harjoitellun nöyrästi ja astui sitten kauemmas. Hän kumarsi ja laittoi poikansakin kumartamaan.
Kiran katsoi vaiti, kun mies veti poikansa perässään kauemmas ja vaiensi tämän vähätkin vastaväitteet nopeilla, hiljaisilla sanoilla. He kiirehtivät pois kuin kunnon alamaiset ainakin. "... väki oppii nopeasti paikkansa valtakunnan varjossa, tai saa kärsiä siitä", soturi mutisi synkästi. Hän ei selvästikään pitänyt näkemästään.
|
|
|
Post by spyrre on Jun 11, 2019 13:58:56 GMT 3
Akela kuunteli hiljaa ja vähäeleisenä kun maanviljelijä lausui anteeksipyyntönsä nöyrästi, mutta miehen sävy epäilemättä pisti hänenkin korvaansa siinä missä Kiraninkin. Tumma nainen ei puhunut kun soturi astui jälleen sovittelevammin eteenpäin, mutta saamatta lopulta paljoakaan aikaan. Vanhempi mies oli selvästi jo todennut parhaan suhtautumistavan (tai ainakin sen pienimmän valittavissa olevan pahan) ja perääntyi alleviivatun vähin äänin, vetäen nöyryytetyn poikansa tiukasti mukanaan.
Akela seurasi tätä kaikkea paikallaan, selkänsä jäykässä ryhdissä. Ilme hupun alla oli synkistynyt entisestään kun hän seurasi perääntyviä miehiä. Oli lähes mahdollista nähdä uloskinpäin huolimatta ilmeisestä yrityksestä hillitä tätä että hänen sisällään kuohui jälleen. Tosin nyt eri syistä kuin äsken. Kiranin hiljaiset sanat saivat hänet lopulta sihahtamaan ja nainen sylkäisi maahan. "Tiesin ettei Valtakunta piittaa mistään muusta kuin omasta edustaan. Se ei tuo mukanaan mitään hyvää! Tekee jotakin tällaista, eikä vaivaudu sitten edes oikeasti pitämään väen puolia. Koko kirottu kapine pitäisi vain repiä maahan!" hän töksäytti katkerasti vaivautumatta (tai ehtimättä) edes suuremmin hillitä ääntään. Akela taisi tajuta tämän itsekin pienellä viiveellä ja veti henkeä, irrottaen viimein kätensä vastahakoisesti miekkansa kahvalta. Taisi jäädä hieman epäselväksi puhuiko hän tarkastusasemasta vaiko kukaties laajemminkin, mutta ainakaan nainen ei kiirehtinyt selventämään. Kiran ei vaikuttanut ilahtuneelta näkemästään, eikä selvästikään hänkään. Tumma nainen tuntui suorastaan turhautuneelta. Hän sihahti uudestaan ennen kuin sai itsensä koottua paremmin. "Tällainen tilanne on tainnut vetää puoleensa enemmänkin niljakkeita kuin se yksi jonka näimme. Ne vainuavat heikkouden kuin haaskalinnut. Parempi kaiketi pitää silmämme auki." Akela nykäisi huppuaan ja heitti vaivihkaisen, hieman kiusaantuneen katseen toiseen ennen kuin kääntyi uudemman kerran suuntaamaan eteenpäin. Pikkukylä oli selvästikin saanut niskaansa melkoisesti, eikä tämä tainnut ainakaan vähentää paikallisten tukaluutta...
|
|
|
Post by submarine on Jun 13, 2019 2:43:44 GMT 3
Kiran katsoi vaiteliaana kyläläisten perään. Hän ei heti vastannut mitään Akelan kiivaisiin sanoihin, vaan pysyi hiljaa mietteissään. Hänen kätensä laskeutui sivulle jääneen miekan kahvalle hetkeksi, kuin jonkinlaisena varovaisena yrityksenä löytää siitä tukea, mutta melkein yhtä nopeasti se jo nousi pois siitä. Hän huokaisi syvään. "No. En usko, että se ainakaan auttaa mitään, jos päädymme kumpikin tyrmään kapinahenkeisten puheiden johdosta", soturi lopulta totesi rauhallisesti, mutta varsin painokkaasti. Vaikka hän selvästi ymmärsikin toisen tuntemukset, heillä oli silti aivan yhtä hyvä syy varoa sanomisiaan kuin äskeisillä miehilläkin; Khorasissa ei suvaittu riitasoituista säveltäkään näinä ankaran valloituksen aikoina. Valtakunnan rautainen koura ei suonut hellittää otettaan missään asiassa tai mistään hinnasta.
Kiran kääntyi ympäri toista kohti. Hänen kasvoillaan kareili aavistus jostakin paljon sanoja voimallisemmasta tunnetilasta, mutta hän piilotti sen nopeasti kurinalaisuuden alle ja nyökkäsi naiselle. "Kuten sanottua, siellä missä on hätää kärsiviä, on aina myös niitä jotka haistavat heikkouden. Mutta jos osoittaa liian hanakasti olevansa vahva, saa nopeasti muunlaista, aivan yhtä ei-haluttua huomiota", hän vastasi päätään puistellen. Paremman puutteessa soturi suuntasi toisen perään. Kaikesta huolimatta hän oli edelleen nälkäinen.
Leipää kaupusteleva emäntä löytyi nopeasti - ja vaikkei olisikaan löytynyt, olisi tarjolla silti ollut ainakin kolme muuta epämääräisen lihan tai laihan sopan kaupustelijaa. Hinta oli korkeampi kuin rahoistaan tarkka matkalainen olisi varmastikaan suonut sen olevan, mutta ajat olivat mitä olivat - kuten emäntä itsekin nopeasti huomautti. Jotakin suuhunpantavaa järjestyi loppujen lopuksi nopeasti, kuten myös hieman rauhallisempi paikka kylän rinteillä, jossa syödä. "Et epäröinyt tarttua miekkaasi tai edes kiinnittänyt siihen liiaksi huomiota. Et selvästikään kanniskele sitä näön vuoksi tai pelkää käyttää sitä", Kiran huomautti äkkiseltään. Hän oli murtanut leipänsä auki ja kastoi sitä kuppiinsa pehmennykseksi. Vuoristokylässä jauho oli karkeaa ja akanaista, eikä kyse tosiaan ollut mistään hyvästä tai kalliista, puhtoisen valkoisesta ja pehmeästä limpusta. Laihan oluen käyttäminen pehmikkeenä sitä paitsi toi sille edes hieman makua - ja samaan aikaan leipä piilotti mukavasti sen tosiseikan, että kylän olut oli ainakin kahteen kertaan vesitettyä. Soturi kohotti katsensa leivästään ja silmäili toista, ennen kuin jatkoi. "Et myös selvästikään pelkää kulkea yksin. Sellaisia rahkeita on vain taitavalla tai typerällä, ja kaikesta päätellen et kuulu jälkimmäisiin", hän lisäsi. Sanat olivat tarkkaavaisia, ja eittämättä hän oli kiinnostunut asiasta, mutta sävy ei silti ollut tungetteleva tai kärkäs. Tämä oli sanailua siinä missä todellista kiinnostustakin.
|
|
|
Post by spyrre on Jun 14, 2019 15:22:42 GMT 3
Jos hän kuuli toisen painokkaan, varmasti aiheellisen varoituksen, niin ainakaan Akela ei vastannut.... vaikka taisi olla vaikea uskoa että nainen ei olisi laittanut sanoja merkille näin läheltä. Kyseessä saattoi olla jonkinlainen vaitelias vastaus kun lyhyt nainen puuskahti itsekseen ja kääntyi taas kohti kaupustelijoita. Tilanne oli jättänyt pahan maun suuhun mutta oli sentään rauennut suhteellisen kivuttomasti (ainakin heidän kannaltaan) eikä ollut syytä jäädä seisoskelemaan päämäärättömästi kun oli muutakin tekemistä. Ainakin hillitymmän Kiranin olemus tasoitti tunnelmaa joka oli vähällä synkistyä Akelan suunnalla uudestaan.
Vaatimaton ja vähintäänkin surkea ateria ei käynyt halvaksi, mutta vaikka hän loikin pienen vastahakoisen katseen kaupustelevaan leipuriin maksoi Akelakin lopulta pyydetyn hinnan hieman jupisten. Nainenkin kuitenkin ymmärsi kuinka hankala niukan kylän tilanne oli, varsinkin nyt uudessa tilanteessaan. Hän ei kommentoinut enempää tähän hätään, mutta ilmeisesti häneltäkin löytyi empatiaa puutteessa kamppailevia kohtaan. Akela päätyi ostamaan vielä pienen kupillisen epämääräistä lihalientä (toivottavasti?) palanpainikkeeksi kunnes suuntasi itsekin hakemaan paikkaa jonne asettua hetkeksi. Kivenlohkareet rinteillä eivät ehkä olleet ne mukavimmat istumapaikat, mutta ajoivat asiansa.
Tumma nainen pureskeli vieläkin mietteliäänä vähemmän kuin maittavaa ruokaansa suuremmin edes kiinnittämättä huomiota siihen mitä teki, nostaen päätään kun Kiran puhui uudestaan. Huomautus olisi saattanut olla jotain mikä olisi saanut aikaan jonkinlaisen varautuneen tokaisun mutta nainen onnistui tällä kertaa nielemään ensireaktionsa. Soturi sai sen sijaan taas pienen vilkaisun ennen kuin Akela päästi jonkinlaisen epämääräisen puuskahduksen. "Siihen oppii nopeasti kun liikkuu paljon. Jos ei osaa olla varuillaan tai ei osaa käyttää asettaan, tuskin elää kovin pitkään" hän huomautti ympäripyöreästi suupalan välissä. Sävy oli edelleen hieman hankala, mutta ei lopulta erityisen ärhäkkä, kuin nainen lähinnä ei olisi tottunut kovin hyvin aivan luontevaan jutusteluun. "Kuten sanottu, tietty väki haistaa heikkoudet eikä epäröi käydä kiinni niihin. Selvästi tämäkin paikka on saanut osansa sellaisista rosvoista... kai monenlaisistakin." Akela mutisi ja siemaisi kupistaan kunnes vilkaisi taas miestä huppunsa alta hieman mutristaen. "Sinunkin kannattaisi olla varovaisempi vaikka et selvästikään pidä tuota miekkaa koristeena. Soturi tai et, jos se aiempi öykkäri olisi ollut oikeasti vaarallinen, pelkällä puukollakin saa nopeasti pahaa jälkeä aikaan jos siihen antaa tilaisuuden" hän totesi ilmeisen vakavasti, epäröiden kuitenkin hieman sanojensa lopulla. "....ei sillä että olisin tietenkään oikeasti satuttanut sitä poikaa, jos saattaisin välttää sellaista. On vain... parempi ettei anna tuollaiselle aihetta kuvitella että edes kannattaa kokeilla onneaan" lisättiin nopeasti kiusallisempaan sävyyn.
|
|
|
Post by submarine on Jun 15, 2019 4:40:32 GMT 3
Kiran silmäili mietteliäästi olutkuppiaan, kuin olisi jäänyt pohtimaan toisen vastausta pitemmäksikin hetkeksi. Hän pyöräytti sitä ja hymähti aavistuksen haikeasti. Näitä mietteitä hän oli käynyt läpi monet kerrat itsekin, ja niihin sisältyi monta katkeraa päänvaivaa - ja monta ikävää totuutta. "On totta, että vähäpätöinenkin vaara on koitunut monen kohtaloksi. Veitsi tappaa siinä missä miekkakin, eikä sitä heiluttavan käden tarvitse olla taitava. Parhaat soturintaidotkaan eivät voi tarjota kuin vain valmiutta kohdata vaarat, eivätkä koskaan varmaa turvaa niiltä", Kiran huokaisi. Hän kosketti hajamielisesti kohtaa kaulansa ja hartiansa kulmassa. Siinä häämötti vanha mutta suuri arpi, pitkä ja terävä. Sellaisen jätti miekanterä, ja tämä oli selvästi iskenyt syvään. Hieman syvempään, eikä mitään arpea olisi edes tullut; kuollut ruumis ei kuronut itseään umpeen. Soturi katsahti hieman hankalasti ylöspäin ja ryhdistäytyi hieman. "Mutta soturi, jonka on paljastettava voimansa heikkouden edessä, on jo hävinnyt itselleen. Se ei ole oikea tapa toimia", hän tokaisi yllättävän varmasti ja voimalla.
Kiran katsahti Akelaa kohti. Hänen ilmeessään oli outoa vakaumusta, jolla tuskin oli mitään tekemistä minkään uhon tai yhdentekevän itsevarmuuden kanssa. Hän oli selvästi miettinyt tätä kaikkea paljonkin, vaikkei asia tuntunutkaan olevan aivan helppo.
|
|
|
Post by spyrre on Jun 15, 2019 13:15:00 GMT 3
Akela tuntui olevan itsekin varma omista sanoistaan, ja Kiranin ensimmäinen vastaus tuntui lähinnä vahvistavan hänen vakaumustaan. Hän kuunteli syöden vaiteliaana eikä soturin hankala sävy tai uhkaava arpi tämän kaulan tuntumassa jääneet huomaamatta. Oranssi katse kävi tässä, mutta kääntyi pian pois haluamatta jäädä tuijottamaan. Kokeneemmalle silmälle oli kyllä helppo todeta nopeasti mitä jälki vihjasi eikä tämän kertoma tarina ollut kaunis, yksityiskohtien puutteesta huolimatta. Tumma nainen nyökkäsi tälle synkästi mutta ei ehtinyt muuta kun mies jatkoikin.
Tämä ei kaiketi ollut johtopäätös jota Akela oli kaikesta odottanut. Hän räpäytti silmiään ja nosti katseensa uudestaan, eikä ollut vaikea nähdä että tässä kuohahti jälleen. "Jos tuntuu että sinulla on ylellisyys sellaisiin vakaumuksiin, niin... se tulee päättymään huonosti! Sinun oma ideaalisi ei tule iskemään veistä kurkkuusi hävisit mielestäsi sille tai et, mutta joku muu voi hyvinkin tehdä niin! Minä pysyn mielummin elossa!" nainen töksäytti terävähkösti, mutta hoksasi pienellä viiveellä ärhkäkän sävynsä. Hän veti henkeä mutta närkästynyt olemus rehellisesti ei hiipunut kokonaan näkyvistä. Soturi sai terävän katseen hupun varjosta ja kuppia pitelevät sormet olivat puristuneet paikoilleen tiukemmin. Kaiketi äskeiset sanat oli otettu jossain määrin henkilökohtaisesti, vaikkakin Kiranin päättäväinen, oudon haikea olemus hillitsikin. Aihe oli lopulta varmasti hyvin henkilökohtainen. "Olet naiivi, mutta... teet kai miten haluat. Jos ajattelet järkevästi niin sellainen aiempi touhu on parempi vain lopettaa ennen kuin se alkaakaan. Jos sellaisilta uhittelijoilta ei ota luuloja pois niin että ne perääntyvät, joudut oikeasti satuttamaan niitä kun ne riehaantuvat. Ja siinä olet vaarassa itsekin. Niistä näkee kyllä kauas ovatko ne edes halukkaita kuuntelemaan järkeä ja silloin tuskin kannattaa edes yrittää. Näithän sen itsekin" hän jatkoi puuskahtaen, näyttämättä horjuvan kannastaan.
|
|
|
Post by submarine on Jun 17, 2019 4:03:16 GMT 3
Kiran kallisteli päätään mietteliäästi. Kukaties hän näki yhä tiettyä järkeä toisen sanoissa, mutta loppujen lopuksi hänen olemuksensa ei ollut vakuuttunut. Hän katseli vaiti jalkoihinsa, päästi mietteliään äänen ja huokaisi sitten. Melkein kuin olisi lopulta lannistuneesti päättänyt, että oli tosiaan lähdössä tähän sanaharkkaan. Soturi avasi suunsa lopulta aavistuksen jurosti ja mutisi ulos sanansa: "Kukaties uskaltaisin väittää, että sellaisen, joka pelkää nyrkkejään heiluttavan talonpojan aiheuttamaa vaaraa, tai joutuu käyttämään todellisia voimakeinoja sellaisen lannistamiseksi, ei sovi puhua voimankäytön oikeutuksista tai rajoista."
Akelan hanakat sanat ja suorat napautukset siitä, miten Kiran saisi vielä surmansa, näyttivät onnistuneen iskemään soturissa jonkinlaista kipinää. Hän nousi ylös melkeinpä kuin olisi harkinnut astelevansa pois paikalta. Sitten hän kuitenkin pudisti päätään ja malttoi mielensä. Hän katsoi naista kohti tasaisesti ja nieli nopeasti kipinänsä. "En voi syyttää ketään, joka pelkää henkensä edestä. Mutta minä pidän tätä oikeana syynä sen vaarantamiseen. Jos olisin valmis luopumaan periaatteistani, kun vain jokin pahainen maajussi paljastaa hampaansa, niin mitäpä periaatteita ne olisivat edes olleet? Soturin tietä kulkeva on aina vaarassa, mitäpä siitä? Vaarannan itseni sentään tietäen, että pidän kiinni arvoistani", mies sanoi. Hän puhui tasaisella äänellä, joka ei yrittänyt haastaa riitaa, mutta puolusti kyllä hänen omia kantojaan jämäkästi.
Kiran kosketti miekkansa pontta vaiti ja katsoi sitä mietteliäästi. "Tämä miekka on ottanut monta henkeä, ja vedän sen kyllä heti, kun aion puolustaa itseäni tai mitä tahansa muuta sopivaksi katsomaani sen arvoisilta vaaroilta. Mutta en tule vetämään sitä vain, koska se on helpoin tapa. Tämä miekka ja tämä käsi on tarkoitettu parempaan", hän tokais jämäkästi. Kukaties hieman liiankin kärjistetysti, että sanoja olisi voinut pitää aivan viattomina tai haastamattomina.
|
|
|
Post by spyrre on Jun 17, 2019 14:23:28 GMT 3
"Älä ole hölmö, minä vain yritin säikäyttää sen typeryksen tiehensä ennen kuin se keksi alkaa vetää veistään esille tai mitään muuta tyhmää! En minä aikonut oikeasti iskeä häneen miekkaa!" Akela tokaisi defensiivisesti, närkästyksessä jo melkoisen kiusallinenkin sävy. Omasta kannastaan huolimatta hän ei silti kyennyt kiistämään Kiraninkaan tarkoitusta ja se että vihjattiin että hän olisi ollut valmis surmaamaan puolustuskyvyttömän talonpojan sai hänet hankalaksi. Nainen eittämättä yritti salata tämän mutta tämä oli vakava syytös hänellekin... siitäkin huolimatta että hän oli eittämättä ollut valmis jonkinlaiseen yhteenottoon silloinkin. Kuten lähes kaiken aikaa.
Kiivas sananvaihto alkoi selvästi saada jo tyynen Kiraninkin kiihtymään. Soturi selvästi hillitsi itsensä paremmin, mutta Akela suoristautui silti itsekin istuallaan kun toinen nousi paikaltaan. Kiristynyt ilmapiiri oli ilmeinen. Tumma nainen kohotti katsettaan varautuneesti mutta ei lopulta noussut itse, vaikka kukaties odotti jo itsekin miehen harppovan loukkaantuneena tiehensä. Rehellisesti hän oli jokseenkin tuohtunut itsekin mutta tuntui sentään tajuavan näkemyseron asioissa. Mutta toisella oli eittämättä vielä sanottavaa. Akela silmäili yläviistoon toisen puhuessa, kiirehtimättä tällä kertaa vastaamaan. Hänkin tuntui punnitsevan asioita kunnes puuskahti ja haukkasi happamesti palan mautonta, puisevaa leipää. "No. Kuten haluat, mutta kannattaa silti olla varovainen. Jos päästät käärmeen puremaan niin sillä ei ole väliä että se on pienempi kuin sinä jos sillä on silti myrkkyhampaat. Vaikka tuskin tarvitset minua kertomaan sitä." Närkästynyt sävy oli ainakin käynyt jokseenkin vaisummaksi. Kai se yritti olla sovittelevampikin jollakin tapaa. Toisen tarkoitus oli eittämättä tehty selväksi. "En minä kaiketi tarkoituksiasi epäilekään. On vain... ikävää kun kunnonväelle käy huonosti turhaan. Kovin montaa ei kiinnosta puuttua asioihin ympärillään ja vaarantaa itseään jonkun muun vuoksi aivan muuten vain. Tai antaa mahdollisuutta öykkärille, kaiketi." Akela vaikeni puuskahtaen, jääden hetkeksi pureskelemaan köyhää ateriaansa. Ehkä kyseessä ei ollut ollut mikään valtava teko, mutta aiempi oli silti eittämättä antanut jo vaikutelmaa Kiranista joka ei kertonut miehestä ainakaan pahaa. Enemmänkin päin vastoin, ja se merkitsi jotain Akelallekin sanaharkasta huolimatta.
|
|