kharya
Member
Dawn of Spring
Posts: 79
|
Post by kharya on Sept 9, 2014 18:57:13 GMT 3
Lohikäärme pudisti päätänsä Spyrolle. -”Ei me harhaan olla menty jos tie vie tänne. ” Lohikäärme vastasi tynnesti Spyrolle kun lähtivät sitten ihmettelemään rauniokartannoa. Tuulenpuuska kävi uudelleen ja nyt selvästi kylmänä. -”Huii..” Kharya huudahdi tuulen taivuttaessa heinikon pitkät korret hänen kuonoa vasten. Siinä vilkaistessa taisi näkyä hetken valkean kissan hännän pää ennen sen katoamista korkean kasvillisuuden ja puutarhapensaiden sekaan jossa sirkutti lintu jos toinenkin. Spyron hoksattua kaivon oli tietenkin Kharyakin sitä tutkimassa ottaen huomioon pojan varoittavat sanat. Olisihan ne kivet voineet hajota hänen käpälien alta mutta kaivon rakenne näytti silti tarpeeksi vahvalta kannatellakseen lohikäärmettä, eikä hän edes siihen täysillä nojannut. -”Eikä täällä näy ämpäriäkään tai sellaista. ” Kharya harmitteli myös Spyrolle kun ilmaantuikin uusi ongelma, miten saada vesi ylös kaivosta. Kharya laskeutui alas ja asteli kauemmas kaivosta seuraten katseella Spyroa tämän etsiessä millä voisi saada vettä. Sitäpä ei pojan harmiksi löytynyt mistään. Pettymys ainakin kuullui äännestä ja Kharya ymmärsi asian. No ei auttanut sitten muu kuin nousta ylös.
Tuuli käväisi taas ja nyt alkoi näkymään harmaasävyisiä pilviä taivaanreunalla, jotka kulkivat tuulen mukana tännesuuntaan. Siltikään ne eivät vielä peittäneet aurinkoa joka loisti ylhäällä. Lohikäärme suuntasi askeleensa poispäin kaivosta katsellen heinän sisällä mitä sielä olisikaan. Jostakin kuului rapinaa, metsähiiri rapisteli ja ötököitä piisasi. Paarma puraisi inhasti ja Kharya läiskäytti kiivaasti häntänsä takakoipeansa vasten päästäkseen eroon kiusallisesta ötökästä. -”Minä kannatan talon tutkimusta! Ötököitä on liikaa. Ehkä sisältä löytyy jotain millä voisi nostaa vettä?” Kharya ehdotti heinikon seasta Spyrolle ja lähti kulkemaan kohti kivikartannon ovea. -”Siinä on kivinen perusta, luulisi olevan aika vankkaa vaikka katto onkin vähän notkolla. ” Kharya pääsi Spyron luokse ja asteli sitten eteenpäin portaikolle ja nousi takajalkojensa varaan seisomaan tasapainoillen hännän kanssa. -”Hmm..Minä katson jos pääsee sisään jostain muualta.” Kharya ehdotti laskeutuen kevyesti alas loikaten sitten portailta takaisin heinikkoon ja lähti kiertämään taloa sen kivireunustaa myöten. Hännäntupsu vaan näkyi kun Kharya kääntyi nurkan taakse edeten sivuseinustaa pitkin. Ovesta katsottuna se oli talon oikea sivusta. Yllättäen heinä katosi kuin niitettynä ja Kharya pääsi kulkemaan vaivatta eteenpäin talon taakse. Sekin näytti jonkinverran siistimmältä. Ketään ei näkynyt kuitenkaan. Sivustalla ei ikkunaa näkynyt mutta Kharya päätti siitä huolimatta kipittää takaisin Spyron luokse.
Kauempana hiekkatiellä kolme metsästäjää kyyristelivät nuotion jäänteiden äärellä. Iltakin oli nyt saapunut ja taivaalle oli yhä enemmän kertynyt harmaita pilviä. Yrmeä metsästäjä katseli jälkiä ja sitten kahta muuta jotka nyökkäsivät tälle. -”Ovat varmasti kulkeneet rauniokartannolle.” Iäkkäämpi mies totesi. -”Varmaan jäävät sinne yöksi, sadetta ilmassa.” Kolmas sanoi jatkaen sitten epäluulloisesti. -”Eikö siellä kummittele? Sehän se yks ukko meni pari vuotta sitten eikä sen koomin ole kuultu hänestä. ” Kaksi muuta katselivat nuorempaa ja iäkäs ravisti päätänsä. -”Ei sielä kummituksia ole. Tarinan mukaan tämän seudun ylimysherra vain sekosi päästänsä. Ajoi palvelijansa pois ja päästi elikot irti. Taisi lopulta kuolla metsään.” Siihen yrmeä metsästäjä nyökkäsi. -”Olen kuullut saman tarinan ja todennäköisesti se meidän eksyneen kylähullun söi susi. Me seurataan heitä sinne. Uskon, että huomisen päivään menneessä tavoitetaan heidät ja napataan sitten otus.” Yrmeä ilmeinen metsästäjä totesi ja kaksi muuta nousivat sitten ylös lähtien seuraamaan yrmeää metsästäjää, hänen nimensä muuten oli Gil.
((aattelin ny nimetä eres yhen heistä, voit keksiä muille nimen jos tykkäät ja saa ohjaila :} ))
|
|
|
Post by spyrre on Sept 10, 2014 16:41:54 GMT 3
Vanhan kaivon osoittauduttua pettymykseksi suuntasikin kaksikko seuraavaksi yksimielisesti kohti rapistunutta kartanoa tämän kyseenalaisesta ulkonäöstä huolimatta. Jopa varovainen Spyro nyökkäsi hieman päätään ötököitä hätistelevän Kharyan arvioon kahistellessaan heinän poikki rakennuksen etuovelle ennen kuin seisahtui mittailemaan tämän julkisivua katseellaan pää hieman takakenossa. "Voi olla... ei me oikeastaan tarvita kuin joku astia mikä ei vuoda liikaa ja minkä saa kiinni johonkin.... eh, vaikka tarpeeksi pitkä ehjä köysi on varmaan vielä hankalampi löytää jostain" tämä myötäsi ajatuksensa ilmeisesti likimain samoilla raiteilla. "Saa nähdä onko tuolla sisällä vielä enemmän ötököitä kuin täällä" lisättiin kuitenkin skeptiseen sävyyn pojan päätyessä lopulta kohauttamaan hieman harteitaan ajatukselle, vaikka ei selvästikään elätellyt hirvittävän suuria toivoja siitä että rakennus olisi paljoakaan paremmassa kunnossa sisältä kuin ulkoa, tämä oli kuitenkin ollut selvästi hylättynä jo hyvin pitkän tovin... Kharyan ilmoittaessa hetken kuikuilun jälkeen käyvänsä katsomassa josko sisälle pääsisi jostakin muualtakin nulikka katsahti olennon perään hieman epäröivästi ennen kuin kuitenkin nyökkäsi estelemättä. Paikka lopulta näytti varsin tyhjältä ja rauhalliselta eikä hän ollut onnistunut huomaamaan merkkejä muusta kuin korkeintaan raunioihin asettuneista eläimistä. "Ole varovainen! Yritän tätä ovea ensin" poika kuittasi tämän jälkeen astuen sitten vielä hetken epäluuloisesti säänpieksämää uksea silmäiltyään eteenpäin, tarttuen toiseen koristeelliseen pariovenkahvaan. Tätä nykäistiin ensin varovasti, sitten kovempaa, mutta kumpikin yritys sai aikaan tuskin nytkähdystä vaikka sisältä kuuluikin pieni kolahdus kuin jokin olisi vastustanut avausta. Tulos ei enteillyt kovin hyvää saaden nulikan irvistämään hieman vaikka tämä päätyikin kokeilemaan vielä toistakin ovea, tosin tuskin paljoakaan paremmalla tuloksella. Tämä jupisi ilmoille kirouksen ja perääntyi muutaman askelen luoden oviin jokseenkin tuskastuneen katseen, kuitenkin kääntäen päänsä huomatessaan Kharyan saapuvan takaisin seinänviertä myöten.
"Äh. Löytyikö mitään? Tämä on ainakin lukossa. Pitää löytää jotain muuta" Spyro tokaisi, hoksaten kuitenkin pikaisesti seinustaa kumpaankin suuntaan vilkaistuaan vähän matkan päässä seinästä ammottavan korkean kaari-ikkunan joka peitti suuren osan seinää. Syystä tai toisesta ikkuna-aukko, kuten muutkin jotka nulikka vilkaisulla näki, näytti siltä että tämä olisi yritetty naulata umpeen ties millä puurojulla joita oli käsiinsä saatu, mutta heidän onnekseen suuren ikkunan sulkeminen ei ollutkaan niin helppoa vaan reunasta näkyi suurempikin häivähdys hämärää, laajaa tilaa rakennuksen sisällä. Tämän lisäksi laudoitus näytti yhtä sään kaltoinkohtelemalta kuin muukin rakennus ellei jopa enemmänkin, puun näyttäessä paikoitellen suorastaan puolilaholta tämän kestettyä ajan hammasta huomattavasti huonommin kuin kivinen julkisivu. "Kokeillaan tuosta... Ehkä tuosta näkee ainakin sisään. Sentään siinä ei taida olla lasia" pohdittiin pojan suunnatessakin pian tätä kohti, ennen kuin pysähtyi ikkunan alla rehottavan villiintyneen pensaikon tuntumaan. "Tuota... mahdutko tuosta sisään jos autan sut ylös? Tai jos siitä saisi kiskottua jotain irti. Näyttää siltä että nuo on olleet tuossa aika kauan" purppuratukka ehdotti hetken niin seinää kuin ikkunaa katseellaan arvioituaan, ennen kuin vilkaisi kysyvästi lohikäärmettä. Kukaties Kharya ketterämpänä ja jonkin verran pienempänä pääsisi kapuamaan sisälle ja onnistuisi raivaamaan reitin sisälle hänellekin joko ovesta taikka ikkunasta... tai sitten täytyisi vain kiertää rakennus ja toivoa löytävänsä jotakin muuta. Ikkunan alla kasvava pensaikko vaikeutti hommaa hieman mutta Spyro arveli pystyvänsä avustamaan toisen kapuamaan ylös kuten aikaisemminkin, jos tämä halusi yrittää.
Kukaties jos olisi tiennyt rakennuksesta ja tämän historiasta saati heidän jäljillään kulkevasta joukosta poika olisi saattanut harkita uudestaan nenänsä tunkemista selvästikin pahaenteisen rakennuksen uumeniin, mutta nyt sitä tuntui huolettavan suurimmaksi osaksi niin lähestyvä ilta kuin taivaalle hiljakseen ilmaantuvat pilvet. Ränsistynyt ja aavemainen tai ei, vanha kartano vaikutti sentään edes jossain määrin vedenpitävältä joka eittämättä oli enemmän kuin mitä saattoi sanoa mistään muusta mitä he ympäriltään löysivät. Kenties tästä olisi edes jonkinlaiseksi suojaksi säätä vastaan... vaikka ikävä kyllä tämä suunnitelma taisi olla varsin läpinäkyvä heidän jäljittäjiensä suhteen jotka lähestyivät hiljakseen salavihkaa taivaalle kerääntyvien tummien pilvien myötä.
((Ok, pidetään mielessä. En nyt tähän hätään keksinyt lähtenyt tekemään suuremmin mitään, hiipparit varmaan hiipparoivat hiljakseen lähemmäs sillä aikaa kun nämä kaksi ihmettelevät kartanoa.))
|
|
kharya
Member
Dawn of Spring
Posts: 79
|
Post by kharya on Sept 28, 2014 16:50:58 GMT 3
Tuulenpuuska kahisutti puita ja pensaita lähellä ja tällä kertaa voimakkaasti. Lehtiä lensi ilmassa ja puut ja oksat heiluivat ja natisivat tuulessa. Saatoi kuulla pienen humahduksen kun tuuli osui talon seinustaan ja pyyhälsi sitten ohi natisevien seinien. Kharya oli juuri tulossa nurkan takaa kun puuska osui ja hän melkein painautui vasten seinää. -”Huii..” Tuulenpuuskan mentyä Kharya ravisti itseään ja ilmestyi esille nurkan takaa. Hän katseli Spyroa, ilmeisesti oven kanssa eiollut onnistunut sillä Spyro kertoi, ettei saannut ovea auki. -”En oikein tiedä, tuolla seinäpäädyssä ollut ikkunan ikkunaa ja sielä on heinä ja ruoho matalampaa. Ihan kuin siellä olisi joku käynyt mutta en tiedä en mennyt katsomaan talon taakse. ” Kharya selitti ja hypähti kevyesti ylös kuistille katselemaan ovea. -”Ehkä tuo kaatunut katto tukkii ovea? Se on vähän kuin keskeltä vajonnut.” Kharya arveli mutta kääntyi sitten katsomaan Spyroa yrittäen olla tallomatta tämän jalkojen päälle. Kuitenkin Spyro oli ollut tarkkasilmäisempi kuin Kharya. Spyron huomattua isomman kaarisilta ikkunnan ja ehdotettua siinä olevan raon kautta sisään menoa oli Kharya nostanut katseensa ylös ja ojenteli kaulaansa. -”Joo jos työnnän vähän puurojua sieltä pois luulen kyllä onnistuvan pääsevän sisään. ” Kharya myönsi ja hyppäsi alas pensaikkoon katsellen sitten taloa. -”Taatusti sisältä löytyy..” Kharyan sanat hukkuivat tuulen puuskaan, joka pyyhälsi heidän ohitseen seinien vierustaa saaden paikan tuntumaan vähän karmivalta. Kasvipuutarha huojui ja suuremmatkin oksat taipuilivat puissa. Puuskan mentyä Kharya ravisti itseään hiukan ja katseli Spyroa ja sitten ikkunaa. -”Tarvitsen vain vähän ponnahdusta niin saan kiinni reunasta.” Kharya sanoi lujemmin ja vilkaisi sitten ylös huomaten harmaiden pilvien läheisyyden jo. Auringon valo katosi joskus pilvien taakse ja silloin tuntui yllätävän kylmältäkin. Kharya ei jäännyt miettimään vaan kapusi Spyroa pitkin ylös ja sieltä Spyron selkää käyttäen hypähti ikkunalautaan kiinni kehon osuessa seinää vasten pienellä muksahduksella. Lähinnä hän näytti onnettomalta hiipparilta roikuessa ikkunalaudassa kiinni mutta pian takajalat saivat otteen seinästä hänen iskiessä kynnet kiinni vanhaan puuseinään ja sitten tökkäsi kuonolla lujaa yhtä lautaa. Se irtosi ja kolahti lattialle nostattaen pölyä. Kharya työnsi sitten kuononsa sisään ja katseli yläkerran huonetta.
-”Onpas pölyinen. Spyro! Luulen, että pääsen sisään, tää huone näyttää tyhjältä.” Kharya huusi pää yhä huoneen puolella ja sitten lähti nostamaan kehoansa ylös ja tiputautui siitä lattialle. Takajalat olivat raapineet talon pintaan jälkiä hänen potkiessa itseään ylös. Muksahdettuaan lattialle hän ravisteli itseään ja aivasteli muutaman kerran. Turkoosin sininen pää ilmestyi ikkunaan pölypilven kera. -”Aptsiuh!” Kharya aivasti. -”Uh, onpa pölyä. Menen katsomaan josko sisältä saisi ulko-oven auki. Hetki vain.” Lohikäärme ilmoitti innokkaana ja pää katosi ikkunasta. Lattiaa vasten kuuli tämän jalan askeleet kun kynnet osuivat lattiapintaan. Lattia narisi Kharyan menneessä siitä jättäaen jälkeensä hassut tassunjäljet joiden välissä kulki viiva siinä kohtaa missä häntä laahustaa lattiaa vasten. Huone oli pieni ja kolkko josta avautui ovi suureen yleistilaan tai halliin. Se oli avara ja jopa olisi ollut valoisa ellei katto olisi siitä kohti alas vajonnut. Se tukki osittain kulkutilaa joka muistutti sisätila parveketta mistä lähti portaikko alas. Lohikäärme vipelsi parveken puukaiteelle ja tähtäsi siitä alas portaille ja ahdettuaan yhdestä kolosta sillä siinä kulki kattoa pääsi hän oven luokse. Se oli varmasti ulko ovi. Iso se oli ja lukossa sisäpuolelta.
-”Spyro?! Se tämä on lukittu sisäpuolelta voin yrittää saada sen irti.” Kharya huusi oven läpi ja yritti sitten avata lukkoa. Lähinnä hän räpelsi ovea ja lukkoa pitelevän rautasäpin saranan kimpussa ehkä se irtoaisi. Kharya väänsi sitä kynsillään mutta säppi ei liikahtanut. Sen sijaan itse lukko kylläkin liikahti. Metallinen narahdus lähti siitä kumeasti loksahtaen. Lukko oli jo vanha ja ruosteinen eikä koskaan edes laitettu kunnolla kiinni. Kun Kharya lähti yrittämään irrottaa säppiä hän tuli riuhtaiseeksi lukkoa ja painaen sitä alaspäin. Ulkopuolelta kuului oven narahdus sen auetessa ja Kharya laskeutui alas tassuillensa. -”Eh..se aukesi.” Lohikäärme totesi huojentuneena jääden odottamaan Spyroa sisälle. Hänellä oli epämiellyttävä tunne paikasta ja hän vilkaisi taakseensa. Oliko hän nähnyt varjon?
((apua anteeksi kesto mut nyt on yliopisto ruuhka ohi niin voi vastailla tännekin : )Ne siellä hiipii lähemmäs kyllä ajan kanssa. ))
|
|
|
Post by spyrre on Sept 28, 2014 19:37:13 GMT 3
((Ei hätiä, tokihan oleelliset asiat menee edelle. =) ))
Oven kanssa tuskaillut purppuratukka käännähti katsahtamaan Kharyaa hieman silmiään räpäyttäen lohikäärmeen kertoessa mitä oli löytänyt.... tai ennemminkin kuinka vähän, toisen tutkimusreissu ei kaikesta päätellen ollut sen tuottoisampi kuin Spyronkaan. Kuitenkin toisen toteamus lyhyestä ruohosta tuntui saavan pojan katsahtamaan hieman epäröiden ympärilleen muuten varsin rehottavassa puutarhassa, ennen kuin se kuitenkin kohautti harteitaan. "...niinno. Jos täällä ei ole ollu ketään pitkään aikaan, niin täällä saattaa varmaan ihan hyvin käydä eläimiä syömässä ruohoa ja muutakin. Vaikka peuroja tai sellaisia" se arveli viimein mielestään loogisesti, ennen kuin käänsi uudestaan tuskastuneiden tummien silmiensä katseen edessä pönöttävään itsepäiseen oveen. Kharyan epäillessä että katto olisi saattanut romahtaa oven eteen poika saattoi vain silmäillä tätä jokseenkin neuvottomana ennen kuin huokasi. "Voi olla... tai sitten se on ollu lukossa koko ajan siitä lähtien kun porukka häipyi, tai jotain. Eh, mitä hittoa täällä sitten onkaan tapahtunu. Mutta ei me tästä varmaan mihinkään päästä" tämä kuittasi tönäisten säänpieksemää, mutta vieläkin turhauttavan jämäkkää ovea kenkänsä kärjellä ennen kuin myönsi tappionsa ja kääntyi silmäilemään tarkemmin ympärilleen.
Lähistöltä silmään pistikin pian suuri ikkuna joka nappasi pojan huomion tämän kääntyessä tallustelemaan arvioivasti kohti laudoitettua aukkoa ennen kuin katsahti kysyvästi Kharyaa. Kaulaansa kurotteleva lohikäärme vakuutti pystyvänsä avun keralla kapuamaan sisälle ja hieman emmittyään Spyro nyökkäsi hyväksyvästi vaikka loikin vielä yhden aavistuksen epämääräisen katseen niin pahaenteiseen, laudoitettuun ikkunaan kuin koko rapistuneeseen kartanoon. Ohi puhaltava jäätävä viima sai nulikan värähtämään viittansa sisällä ja tarttumaan nopeasti tämän liepeisiin kiskaistakseen nuhruisen villakankaan takaisin ympärilleen nostaen vielä katseensa ylös taivaalle. Paikassa oli jotain mistä hän ei pitänyt... mutta vaikka olisikin rähjä, tämä oli kuitenkin kestänyt säätä tähänkin saakka. "Äh, hitto. Sää alkaa mennä huonommaksi. Jos tuuli nousee vielä niin voi tulla vielä ihan kunnon myrsky" poika tokaisi hampaitaan kirskauttaen, astuen sitten kepillään seinänvierustan pusikkoa raivaten lähemmäs ikkunaa katsahtaen olkansa yli Kharyaan. "Paras pitää kiirettä sitten. Tuota... ole varovainen" se kehotti vielä, kumartuen sitten hieman helpottaakseen pienen lohikäärmeen kapuamista selkäänsä.
Hintelä, lyhyt nulikka ei tainnut olla se kaikkein paras astinlauta, mutta vaikka tämä huojahtikin lohikäärmeen painon alla, sai tämä sentään tuettua toista tarpeeksi jotta tämä saavutti ikkunalaudan. Spyro teki parhaansa tukeakseen seinää vasten killuvaa lohikäärmettä hartioillaan ja käsillään, tihrustaen ylös jostakin sekavan kuontalonsa ja huppunsa alta toisen tutkiessa ikkunaa. Kukaties toisen kannattelu olisi käynyt pian varsin raskaaksi mutta onneksi Kharya onnistui irrottamaan yhden ikkunaa peittävistä laudoista. Pojasta irtosi pieni helpottunut hengähdys lohikäärmeen viimein kiskoessa itsensä ylös ikkunalaudalle ja kadotessa sisälle, nulikan puolestaan perääntyessä hieman pahimmasta pöheiköstä jääden kuikuilemaan niska kenossa ylös vaikka ei onnistunut vieläkään näkemään hirveän paljon alhaalta käsin. Purppuratukka ei voinut sanoa olevansa erityisen yllättynyt lohikäärmeen raportista että huone näytti tyhjältä ja varsin pölyiseltä, ja varsin pian Kharya ilmaantuikin aivastellen takaisin näkyviin. Toisen ilmoittaessa suuntaavansa tutkimaan ovea sisäpuolelta poika nyökkäsi pudistellen ohimennen toisella kädellään vaatteitaan. "Hyvä idea, ehkä jos siinä on jotain edessä sen saa edes raolleen sitten. Jos ei onnistu niin pitää keksiä jotain muuta" se kuittasi suunnaten sitten itsekin takaisin rähjäiselle terassille lohikäärmeen kadotessa takaisin huoneeseen. Spyro jäi odottelemaan kuunnellen sisältä kuuluvia ääniä samalla kun vilkuili ohimennen ympärilleen villiintyneellä pihalla mahdollisesti Kissaa katseellaan hakien, kunnes valpastui nopeasti kuullessaan Kharyan äänen uksen toiselta puolelta.
"Eh, selvä! Sano jos haluat että yritän työntää tai jotain!" nulikka vastasi korottaen hieman ääntään oven lävitse Kharyan kertoessa tämän olevan lukossa, jääden sitten kuuntelemaan sisältä kuuluvaa rapinaa. Ovi tömähti hieman lohikäärmeen alkaessa askartelemaan tämän kanssa mutta ennen kuin kumpikaan heistä ehti varsinaisesti tekemään mitään kahva äkkiä loksahti alas ja uksi narahti auki. Oviaukkoon ilmaantuva purppuratukka näytti hetken jokseenkin hölmistyneeltä siitä kuinka helposti ovi oli avautunut, kunnes nuhruisille kasvoille hiipi pieni kiusallisen huvittunut ilme. "Sehän... oli helppoa? No ainakin se sujui hyvin!" se naurahti nyökäten kiitokseksi lohikäärmeelle tömistellen sitten ovensuuhun tihrustamaan sisälle hämärään, tomuiseen ja ilmeisesti osittain romahtaneeseen aulaan. Spyro niiskaisi nostaen hihansa nenänsä eteen ummehtuneen ilman ja pölyn löyhähtäessä kasvoilleen ennen kuin astui varovasti sisälle askelet lattialaudoilla narahtaen. "Hitto, tämä on vielä isompi paikka kuin arvelin" purppuratukka kommentoi mittailtuaan korkeaa aulaa katseellaan. Edessä erottuvat portaat sekä osa katosta näkyi romahtaneen mutta jonkinlainen tasanne kiersi vielä ylhäällä, ja sivuilla erottui tummia oviaukkoja joista yksi oli romun tukkima... jäljistä päätellen pieni huone josta Kharya olikin äsken saapunut.
"Eh, no. Voidaan kai yhtä hyvin vilkaista sitten ympärille. Parempi varoa lattiaa kuitenkin, puu täällä saattaa olla umpilahoa" tämä totesi viimein, suunnaten sitten hitain varovaisin askelin kohti oikealla erottuvaa oviaukkoa, joka näytti suureksi osaksi avoimelta. Lattia valitti painon alla mutta kesti, ja varsin pian kaksikko löysi itsensä umpeen naulattujen ikkunoiden reunustamasta hämärästä käytävästä. Suurin osa ikkunoita aikoinaan koristaneista raskaista verhokankaista olivat jo pudonneet ja hajotteen ajat sitten mutta muutama riekaleinen tekstiili riippui vielä paikallaan lepattaen laiskasti lautojen välistä puhaltavassa viimassa. Spyro yskähti itsekin tomun pyrkiessä kurkkuunsa mittaillessaan näkyä, kunnes vielä kerran lohikäärmettä vilkaistuaan suuntasi eteenpäin likaisen, lehtien ja muun roskan peittämän lattian poikki. Käytävän perällä oli yhtä hämärää kuin kaikkialla muuallakin, mutta näytti siltä että tämä avautuisi jälleen johonkin suurempaan huoneeseen. Paikka oli epäilemättä ollut tyhjillään kauan, mutta silti tässä oli jotakin joka sai pojan tuntemaan olonsa hieman jännittyneeksi joka ei johtunut edes vain siitä että tämä olisi pelännyt lahon katon romahtavan heidän niskaansa. Kaipa tämäkin oli ikävä mahdollisuus, mutta silti paikassa oli jotakin varsin..... aavemaista. "Eh... pysy lähellä, varmuuden vuoksi" nulikka kehotti vielä varautuneesti, hypistellen jokseenkin levottomasti puusauvaansa sormissaan.
|
|
kharya
Member
Dawn of Spring
Posts: 79
|
Post by kharya on Oct 7, 2014 9:09:17 GMT 3
Vanha talo näytti sisältäpäin ehkäpä pahemmalta kuin ulkoa. Spyron päästyä ovesta sisään näkyi iso eteisaula ja ylhäällä oli ikkunoita tosin peitettynä lankuilla ja vielä säilyineillä verhoilla joissakin kohdissa. Väri lienee ollut punainen arveli Kharya mutta paha oli sanoa ne olivat niin kuluneita ja osa repaleisina täysin. Katto oli juuri hallin kohdalla vajonnut alas mikä tukki etenemistä hallin portaikkoja suoraan ylös. Erikoista tosin oli, että se ei näyttänyt pahemmin olevan niin hajoksissa, että pääsisi paljoa vettä tai muuta talon sisään. Siltikin jossakin kohdin pystyi näkemään aavistuksen verran taivasta jossa oli nyt selkeästi tumman harmaita pilviä. Tuuli käväisi uudelleen iskeytyen talon nurkkiin ja seinustoihin. Sisällä kuuli jopa sen ujeltavankin. Pikkuhuone josta Kharya oli päässyt sisään näkyi vähän valon viirua ja sen huoneen ovi oli auki. Toisessa päässä oli samanlainen ovi jos katsoi vasemalle mutta se ovi oli tukossa johtuen tukipilarin kaatumisesta mikä lukitsi oven aloilleen. Portaiden yläpäässä oli kaksi muuta ovea ja se tuntui jatkuvan jonnekin avarampaan tilaan? Kenties, oli vaikea sanoa kattoromun ollessa tiellä. Portaikon alapäässä oli kaksi pienempää käytävää jotka kulivat suoraan talon muille osille. Taisi niissä olla jotain maton tapaistakin.
-”Tämä paikka on karmiva Spyro.” Lohikäärme kuiskasi hiljaa. Oli se nyt nurinkurista, lohikäärme joka pelkäsi mutta jos vaikka oven takana tai käytävän päädyssä on kaamea hirviö joka syö hänet? Sitä oli sopivaa tuumia ja hän hivutautui lähemmäs Spyroa varmuuden vuoksi. -”Entä kissa? Pärjääkö hän jos tulee myrsky?” Kharya kysyi äkkiä hänen kävellessä varovasti Spyron perässä avaraan tilaan. Sinne kyllä pääsi melko helposti, taisi olla yläkertaa. Tila oli todellakin iso kun Kharya työnsi kuonoansa vähän sisemälle. -”Voidaan me vilkaista mutta onpa täällä inha haju.” Se oli vain ummehtuneen kokolattiamaton haju. Tämänkin tilan ikkunat oli peitetty ja se oli suurelta osin tyhjä lukuunlaskematta raskaita puuhyllyjä joss oli jopa kirja jos toinen jäjillä. Lattialla oli rikkinäisiä lasjea ja astioita ja yllätävän paljon sekalaista romua. Laudanpätkiä, joku kattila, pari kolikkoa, kolme tuolia, ja vähän lisää kirjoja heitettynä kasaan. Kharya nosti päänsä ylös kuunnellakseen. Kuului kolahdus sellainen kuin ovi menisi lukkoon tai jotain vastaava mutta mitään ei näkynyt. -”Spyro? Luuletko, että täällä kummittelee? Tämä huone ..en pidä siitä.” Kharya totesi varovaiseen sävyyn katsellen sitten huonetta mutta ei hän tuntunut heti havaitsevan mitään muuta kuin rojuja. Huone tosin oli pikemmin taistelun jäljiltä kun kaikki yrittivät ottaa mukaansa mitä ennättäisivät. Perällä oli jopa vanha taulukin seisomassa nurkassa ja aivan laudoitetun ikkunan alle oli työnnetty sohva.
-”Minä en kyllä tähän huoneeseen jäisi noista ikkunoista taitaa tulla tuuli läpikin.” Kharya katseli oviaukon suusta vaikka siinä ovea itseasiassa ollutkaan vaan se oli ollut aikoinaan juhlava ja kodikaskin ajanviete tila. Kharya asteli taaksepäin hieman ja jäi katselemaan sitten minne muualle täältä pääsisi. Vasemalle ei ainakaan mutta entäpä oikealle sinne suuntaan missä pikku sivuhuone oli? Se vaikutti lupaavalta ja huoneeseen oli ovikin mutta kiinni. -”Tuon toisen oven saisi kyllä aukikin.” Kharya huomautti jääden sitten katselemaan Spyroa odottavasti. Jos Spyro menisi sisään karmeaan isoon huoneeseen hän kyllä tulisi perässä. Ja se kolahduksin oli outo. Kharyan silmien totuttua hämärääm hän näki yhtä hyvin kuin ulkonakin päiväsaikaan. Hämähäkin seittejä oli paljonkin ja joku elukka oli purrut seinään aukon. Siitä taisi päästä vasemalle huoneeseen tai jotakin. -"Huhuh mikä paikka, hämähäkin seittejä on paljon ja muuta sellaista. Ja rojuja, niitä paperikasoja on paljon." Kharya osoitti kirjapinoa etukäpälällään Spyrolle. Paperikasoilla hän tarkoiti kirjoja koska ei saannut päähänsä sillä hetkellä niiden oikeaa nimeä. -"Ja pölyä, tosin kuka nyt tänne huoneeseen tulisi. Mutta täällä ei ole niin paljon pölyä kuin siinä pieneessä sivuhuoneessa." Kharya jatkoi vielä hetken ja hytisi äkisti kylmän puuskan tunkeutuessa sisään ikkunalaudoista liikuttaen ilmaa sisällä edes vähän.
|
|
|
Post by spyrre on Oct 7, 2014 19:32:46 GMT 3
Vaikka ulkona puhalsikin jo varsin uhavaan viileä viima, ei kumpikaan kaksikosta lopulta näyttänyt erityisen innostuneelta kun he viimein pääsivät silmäämään kartanon sisätiloja. Paikka oli epäilemättä suuri ja vielä kaiketi tarpeeksi tukeva kestääkseen sään, siitä huolimatta että aika ja mahdollisesti joku muukin oli jo purrut rakenteisiin romauttaen niin osan katosta kuin portaistakin, lopun rakennuksesta sentään säästyttyä. "Ehh. On tämä kyllä.... vähän" Spyro myötäsi hieman hermostuneesti Kharyan kommentoidessa paikan karmivuutta tihrustaen ympäriinsä hämärässä, sotkuisessa ja rojun reunustamassa tilassa ennen kuin suuntasi hiljakseen eteenpäin lohikäärme perässään. Tämän kysymys Kissasta sai pojan kuitenkin epäröimään hieman ennen kuin tämä kuitenkin nyökäytti päätään siitä huolimatta että ei voinut olla kuitenkin vilkaisematta varmuuden vuoksi olkansa ylitse. "Eiköhän se... ei tuolla ulkona ainakaan pitäis olla mitään kovin kamalaa, näytti rauhalliselta. Ja ovi on auki, niin se pääsee sisäänkin jos tahtoo. Kyllä se löytää meidät sitten" tämä rauhoitteli, lopulta kuitenkaan suuremmin huolehtimatta eläimestä. Kai suurin uhka oli tähän hätään mahdollisesti niskaan romahtava vanha kartano kuin mikään muu, ja tämäkin taisi olla heille kahdelle suurempi huoli kuin pienelle pedolle... vaikka nulikka olisi kieltämättä ollut mielellään kokematta moista itsekään. Onneksi loppu katto näytti pysyvän ylhäällä vaikka aukosta kajastikin sieltä täältä pilvistä taivasta ja lattia narahteli askelten alla. Mikään tästä ei lopulta ollut välitön uhka vaikka lähestyvä myrsky olikin omiaan huolestuttamaan väkisinkin. Olisi kaiketi vain parasta selvittää nopeasti olisiko rauniosta suojapaikaksi ainakin pahimman myräkän ajaksi ennen kuin sää yltyisi entisestään... vaikka siitä ei päässyt mihinkään että vanha kartano oli kaikkea muuta kuin kodikas. Jostain kuului kyseenalainen kolahdus joka sai nulikan silmäämään epäluuloisena ympärilleen, ennen kuin tämä yskähti hihansa takaa myötäillen toisen kommenttia pahasta hajusta. Kartano olisi epäilemättä ollut tuuletuksen tarpeessa.... vaikka kaikki apu taisi olla rakennuksen kannalta jo varsin myöhäistä.
Spyro suuntasi varovaisin askelin peremmälle heidän eteensä avautuvaan suurempaan romutettuun, ummehtuneeseen huoneeseen katsahtaen lohikäärmettä hieman hämärässä siristellen tämän tiedustellessa kummituksista, ennen kuin puuskahti aavistuksen. "Kummituksia? Ehh... ei kai nyt sentään. Eiköhän ne ole vaan.... sellaisia juttuja. Tämä on vaan.... vanha talo, ei mitään sen pahempaa" se vastasi yrittäen kuulostaa vakuuttavalta, vaikka ei voinutkaan olla empimättä hieman antaessaan katseensa kiertää laudoitettujen ikkunoiden reunustamaa huonetta. "....vaikka.... jos niitä olisi olemassa, niin... kai ne voisi olla jossain tällaisessa paikassa" lisättiin kuitenkin kohta aavistuksen kyseenalaiseen sävyyn ennen kuin poika kuitenkin yskähti ja kohautti harteitaan. "Mutta tuskin sentään" viimeisteltiin nopeasti, ennen kuin purppuratukka nyökkäsi varmemman vakuudeksi, tönäisten ohimennen kengällään tomuisella lattialla lojuvan tuolin jäännöksiä. Oli vaikea sanoa mikä paikka huone oli aikoinaan ollut nyt kun suurin osa sisustuksesta ja huonekaluista oli joko säpäleinä taikka kadonnut ties minne, vaikka jonkinlainen sali oli kaiketi hyvä arvaus. Kharyan kommentoidessa huonetta nulikka nyökkäsi näkymää hetken itsekin katseltuaan.
"Taidat olla oikeessa... jos meinataan jäädä johonkin niin kannattaa varmaan etsiä paikka missä on vähemmän ikkunoita" tämä kannatti kääntäen sitten selkänsä aavemaiselle huoneelle kuitenkin hieman turhan nopeasti välttyäkseen vaikuttamasta melko hermostuneelta, suunnaten huomionsa vilkuilemaan ympärilleen muihin huoneisiin. Yksi ovista näytti olevan kunnossa vaikkakin suljettu, pojankin suunnatessa pian askelensa tätä kohti lohikäärmeen huomattaessa siitä. "Voi olla... katsotaan jos sinne pääsisi. Ehkä sielläkään ei ole mitään kovin ihmeellistä, mutta.... " Spyro pohti kurottaen sitten varovaisesti kohti suljetun oven kahvaa kokeillakseen tätä samalla kun Kharya vielä tarkasteli huonetta. "Aika lailla. Vaikka luulen että täällä on varmaan kaikki paikat yhtä rempallaan. Kai tämä vois olla pahempikin jos ikkunoita ei olis suljettu" poika totesi puolihuolimattomasti ennen kuin painoi ovenkahvaa, saaden pieneksi yllätyksekseen aikaan suorastaan kuuliaisen loksahduksen. Ovi aukesi narahtaen oikeastaan melkoisen helposti luoden häivähdyksen valoa raostaan takana odottavaan toiseen hämyiseen huoneeseen tämän takana. Hieman hämmentyneenä tästä nulikka työnsi uksen varovasti levälleen, aivastaen uudestaan ummehtuneen ilman hyökyessä huoneesta. "Ugh. Täällä on kyllä ihan tarpeeksi pölyä joka paikassa. Yritetään liikkua varovasti tai tukehdutaan vielä" tämä jupisi löyhyttäen kättään kasvojensa edessä ennen kuin astui varovaisesti huoneeseen oven takana. Tämä ei näyttänyt olevan aivan yhtä suuri kuin edellinen ja ikkunoita oli vain yksi huoneen perällä, vaikka seiniä peittivät täälläkin osittain romahtaneet hyllyt sekä kosteuden ja pieneläinten suureksi osaksi tuhoamat vanhat maalaukset.
"Hei, jo näyttää paremmalta. Täällä on tulisija! Ja kattokin taitaa olla ehjä" poika informoi aavistuksen tyytyväisemmin kuikuiltuaan sisälle, pettymyksen kaivon suhteen jäädessä jo taka-alalle kun talosta oli löytynyt kuitenkin jotain potentiaalisen käyttökelpoista. "Ehkä jos se ei ole ihan tukossa niin voidaan tehdä tuli, täällä on kuitenkin aika paljon rojua, ja.... mikä hitto se oli?" pohdiskelu keskeytyi äkkiä jostakin kuuluvaan kyseenalaiseen saranoiden narahdukseen joka vaiensi purppuratukan nopeasti melkoisen säpsähdyksen keralla. Se jäi hetkeksi pälyilemään ympärilleen jokseenkin ymmällään ja varuillaan, pystymättä kuitenkaan tarkalleen paikallistamaan äänen lähdettä kartanon hiljennyttyä jälleen paha-enteisesti. ".....ehkä täällä on jotain eläimiä.... tai jotain?" Spyro ehdotti hetken kuulosteltuaan, katsahtaen kuitenkin Kharyaa hieman hermostuneena. Ei kai rakennuksessa sentään haamuja väijynyt... olisihan sellainen ollut jo suorastaan hölmöä. Toivottavasti.
|
|
kharya
Member
Dawn of Spring
Posts: 79
|
Post by kharya on Oct 15, 2014 18:43:55 GMT 3
Vaihtelevat valon säteet jotka välistä olivat kirkaampia ja välistä hailukampia saivat hämärässä olevan Kharyan silmät joskus kiiltämään kissamaisesti välkehtien välistä hailukan sinertävänä. Lohikäärme laskeutui alas kaikille neljälle käpälälleen jääden kuikuilemaan oven suuhun kun Spyro tutki huonetta, joka oli melkoisen huonossa kunnossa. Ainakin sentään tuli raikasta ilmaa jos ei muuta hyvää. Kharya vilkaisi välistä käytäville mutta eipä siellä sen suurempia ollut. Spyro totesikin kummitus asiaan, että eipä niitä sentään olisi ainakaan täällä vaikka paikka olisikin sopiva ollut. Kharya jäi mietteliääksi, eikö niitä yleensä ollt juuri tällaisisa karmivissa paikoissa? Mutta jos ei nyt kuitenkaan. Tuuli käväisi uudelleen naksuen talon kulmissa ja välistä ulvoenkin. Harmaita pilviä lipui nyt hitaamin taivaan halki ja ne olivat tummempia. Auringon säteitä pilkisti enää joskus rakosten läpi.
-”Atsuh!” Kharya aivasti tuulen liikuttamasta pölystä ja ravisteli päätänsä sitten heiluttaen häntäänsä hiukan. Spyrokin oli tosin sillä kannalla, ettei ainakaan tämä huone soveltunut yöpaikaksi. Niinpä matka jatkuikin käytävällä tarkastamalla muita huoneita tai oikeastaan vain yhtä. Se avautuikin yllätävän helposti Kharyan ollessa lähellä Spyroa vilkaisten sitten ympärilleen. Hän ei tullut huomioineeksi Spyron astumista huoneeseen sisään kun ovi avautui ja aivastusta joka säpsähti Kharyaa ja sai tämän hypähtämään hetken.
-”Huh älä säikytä!” Kharya totesi mutta hiukan murahteli naurua vilkaisten Spyron ohi sisälle huoneeseen. Se oli hämärämpi ja vain yksi ikkuna oli tosin sekin laitettu kiinni laudoilla mutta se taisi olla enemmän ehjä tuuli ei käväissyt sisälle sieltä. -”Näyttää semmoiselta huoneelta mitä voisi kuvitella olevan ihmisillä omana huoneena. Hyllyjä ja tauluja.” Kharya sanoi huoneen ulkonäöstä katsellen sitten uudemman kerran ympärilleen. Hämärässä erottui muutamia tuoleja ja joku pöytäkin taisi olla pystyssä. Taulut olivat yhtä sotkua miltei mutta joissakin erotti yhä aiheen ja väritkin. Yksi oli varsin mielenkiintoinen maisema maalaus kirkkaine väreineen, lienikö ollut kukka puutarha siinä ja vettä? Toisella puolella seinää erottuivat ääriviivat taulusta, näytti ehkä hevoselta. Muuten oli tummempia tauluja josta ei tahtonut ottaa selvää mitä ne esittivät. Hyllytkin olivat jokseenkin tyhjiä lukuun ottamatta muutamaa kirjaa ja joitakin esineitä kumollaan. Kharya jäi silti ovensuuhun odottamaan Spyron menneessä syvemälle sisään huoneeseen sanoen pölystä. -”Joo täällä sitä riittää. Kumma paikka tämä on.” Lohikäärme vastasi takaisin vilkaisten sitten takaisin käytävälle. Huuto tulisijasta tosin sai Kharyan kiinnostumaan ja tämä kipitti nopeasti sisään katsomaan tulisijaa. Muuta ei sitten aivan tahtonutkaan olla siinä paitsi rojuja. -”Jos se toimi..” Kharya puhui hiukan Spyron päälle mutta hänenkin vastauksensa jäi kesken kun kuului narinaa. Spyro säpsähti saaden Kharyan vaistomaisesti varuilleen kohottaen turkoosinsinertävää kuononansa ylös ja hetken myös paljastamaan rivin valkeita teräviä hampaita. Hiljaista. Spyro jatkoi pohdiskeluaan kun uusi ääni rikkoi hiljaisuuden. Metallinen loksahdus jonka kaiku kiirri tyhjän hallin läpi ja sitten tuli taas hiljaista.
-”Jos et ole kummitus niin tule esiin ja puren sinut riekaleiksi!” Kharya huusi takaisin hermostuksissaan viuhtoen häntäänsä hieman ja näytti siltä kuin syöksyisi ensimmäisen vastaantulevan kimppuun. -”Hajotan vaikka talon!” Kharya sanoi lujaa uhmakkaasti pää ylhäällä katsellen ovea hurjistuneena. Hän ei pitänyt näistä mystisistä paikoista ja tuntemattomat äänet olivat oudon häiritseviä. Eipä Kharyan pieneen mieleen tullut sillä hetkellä se ajatus, että hekin kyllä tarvitsivat taloa suojakseen. Olihan se nyt parempi kuin puska tai puun alla oleminen. Tuuli puhalsi ulkona uudelleen ja muutamia sadepisaroita ropisi kattoa vasten. Lohikäärme laski häntäänsä hieman alas ja rauhottui hiukan. -”No on kyllä kummallista. Voisin vaikka vannoa, että joku sulki ulko oven äänen perusteella.” Kharya sanoi rauhallisemmin Spyrolle kääntyen katsomaan poikaa taivuttaen niskaansa kaarelle kuonon osoittaessa kohti poikaa. Safiirinsiniset silmät olivat himmeät mutta katse silti yhtä kaikki kirkas.
|
|
|
Post by spyrre on Oct 16, 2014 20:49:43 GMT 3
Oli vanha kartano täysin rempallaan tai ei, niin ainakin yhden oven takaa paljastui jotain edes hieman lupaavampaa kuin aiempi täysin romutettu sali. " --teeks" sai tohua kitusistaan kakova poika mumistua jokseenkin tukahtuneesti kasvoilleen nostamansa hihan takaa kun Kharya säpsähti äkillistä aivastusta, sentään kuitenkin kuitatessa säikähdyksen naurahduksella, ennen kuin hivuttautui ilmaan noussutta pölyä uhmaten peremmälle huoneeseen. Kaukana ensiluokkaisesta majoituksesta tämäkin huone oli vaikka Spyro olikin saanut silmiinsä ainakin jotain kiinnostavaa, päästäen epämääräisen myötäävän myhähdyksen lohikäärmeen kommentoidessa huonetta ennen kuin uskaltautui laskemaan hihan kasvoiltaan kun ei ollut vaarassa enää tukehtua paksuun tomuun. Pikainen tutkailu ei sinänsä paljastanut paikasta muuta ihmeellistä kuin tulisijan josta kaiketi voisi olla hyötyä... paitsi jos hormi olisi auttamattoman tukossa ties mistä risusta ja roinasta vuosien jälkeen mitä poika oikeastaan hieman pelkäsi, toiveikkaasta arvelustaan huolimatta. Tätä ei kuitenkaan ehditty kärvistelemään kauaakaan kun äkillinen mystinen narahdus jostain hätkähdytti kaksikon ajatuksistaan. Spyro säpsähti suoristautuen kuuntelemaan tulisijan äärestä jota oli tutkinut, rypistäen kulmiaan jokseenkin epäluuloisesti kun kaikuvaa narahdusta seurasi kolahdus, joka kuulosti hyvin epäilyttävästi... ovelta. Jälleen. Eh, ikävä kyllä purppuratukka ei ainakaan keksinyt kovinkaan montaa mahdollisesti kartanoon livahtanutta eläintä joka sulkisi oven perässään...
Paikka alkoi kieltämättä tuntua kertaheitosta entistä kyseenalaisemmalta vaikka ei vielä saanutkaan kaksikkoa pakenemaan paniikissa ulko-ovesta. Jotain outoa oli silti meneillään eikä kumpikaan heistä selvästikään pitänyt siitä. Spyro hätkähti hieman Kharyan uhmakasta huudahdusta mutta ei lopulta estellyt tätä jääden itsekin vain kuuntelemaan varuillaan saiko tämä mitään aikaan, sadepisaroiden alkaessa viimein rummuttaa kattoa. Vanha kartano tuntui muuten hiljenneen jälleen, eikä muu kuin nurkissa ulvova yltyvä tuuli, tämän höykytyksessä hiljaa natisevat rakenteet ja sadepisarat rikkoneet hiljaisuutta. "....eh. Outoa" purppuratukka mutisi rentoutuen hieman pahimmasta jännityksestään kun mitään ei tuntunut tapahtuvan eikä osittain romahtaneessa hämärässä aulassa näkynyt liikettä, vilkaisten jälleen lohikäärmettä kahden vaiheilla tämän todetessa äänen kuulostaneen aivan sulkeutuvalta ovelta. "En tiedä.... siltä se kyllä kuulosti. Mutta ei kai tällaisessa paikassa ketään pitäis olla... no, paitsi me" se arveli vastaan hieman madalletulla äänellä sanoistaan huolimatta, nielaisten sormeillessaan ohimennen levottomana sauvaansa kädessään. Kohta sekin kuitenkin suoristautui vilkaistuaan huoneessa vielä kerran ympärilleen ennen kuin alkoi hivuttautua varovasti lattian poikki takaisin ovelle nähdäkseen paremmin romutettuun aulaan. Hetken se käytti kiertääkseen tilaa tarkemmin katseellaan siristellen hämärässä nyt tällä kertaa suunnaten huomionsa myös ylempänä kiertäville tasanteille sekä romahtaneille portaille, kartoittaakseen rakennusta miten kyseenalaisista asemistaan osittain romahtaneesta alakerrasta taisi.
"...saattoi se kai olla tuulikin. Täällä kyllä vetää aika pahasti... no, joka paikassa" Spyro totesi kohta, onnistumatta kuitenkin olemaan kuulostamatta vieläkin hieman levottomalta vaikka selityksessä tuntui olevan järkeä. Tai ainakin enemmän kuin siinä, että vanhassa raunioituneessa kartanossa olisikin kykkinyt joku.... siis heidän lisäkseen. Kai. "Eh... myrsky varmaan yltyy kohta vielä. Ehkä paras jos vilkaistaan ainakin tämä alakerta läpi ettei täällä varmana ole mitään, ja sitten katsotaan jos tänne kannattaa jäädä. Voi olla että tuonne yläkertaan ei edes pääse enää. Tai ainakin nuo portaat on hajalla... eh... ehkä parempikin että ei yritetä sinne. Jos lattia pettää tai jotain" se ehdotti, vilkaisten lohikäärmettä kysyvästi ennen kuin suuntasi varovaisin askelin takaisin aulaan tarkistaakseen oliko heiltä jäänyt vielä jotakin huomaamatta. Kauempana oli ainakin käytävä joka johti jonkin, ja rakennus oli kyllä tarpeeksi valtava pitääkseen sisällään ties kuinka monia huoneita joista suuri osa saattaisi olla vielä ehjiäkin. Kukaties kaikkialle ei edes pääsisi, mutta se lopulta tuskin olisi kauhea menetys... vaikka jollakin oudolla tavalla purppuratukka alkoi olla jo aavistuksen uteliaskin paikasta ja millaiseksi tämä saattaisi osoittautua vaikka kieltämättä hänellä ei ollut varsinaisesti kovin mukavia kokemuksia synkistä vanhoista kartanoista. Valinnanvaraa ei vain tainnut nyt pahemmin olla, ellei halunnut rynnätä ulos myrskyn sekaan vain siksi ettei majoitus miellyttänyt.
|
|
kharya
Member
Dawn of Spring
Posts: 79
|
Post by kharya on Nov 2, 2014 19:33:48 GMT 3
Tämä vanha talo kävi sitten entistä mystisemmäksi ja varmaan pölyisemmäksi tuumasi Kharya myös. Hän katseli lattialle jättämiänsä käpälän jälkiä ja hännän. Ne näyttivät hassuilta ja sitten oli sellaiset erilaiset jäljet Spyron omat..ja isommat? Kharya kallisti hiukan päätänsä nostaen sitten kirkkaat silmänsä ylös.
-”Kuuntele, sade pahenee. ” Kharya katseli ympärilleen. Sade ropisi nyt lujaa vasten kattoa ja erilaisia plip, plop ääniä kuului ympäri taloa. Taisi katto vuotaa enemmän kuin parista kohtaa. Hän seurasi Spyroa sitten ja nyökkäsi tälle. -”Joo ainakin on vähän pelottava paikka...” Hän vilkaisi ylös portaikkoa ja sitten käytävää joka vietti eteenpäin eikä ollut tukkeutunut.
-”..ehkä mennään mieluumin tänne käytävän suuntaan kuin ylös. ” Kharya myöntyi ja lähti sitten taas uteliaana eteenpäin käytävällä kuullostellen välistä sivuttaen Spyron hieman. Vastaan tuli pian toinen ovi se oli kiinni tai näytti siltä. Kharya ojensi päättänsä ja tuuppasi kuonoansa vasten ovea jos se aukenisi. Ja se aukenikin oven naristen pahasti. Huone oli komero, se oli pieni koppero ja tyhjä tai ei täysin. Kopperossa oli kaksi ämpäriä joihin tippui katosta vettä ja ne olivat lähes täynnä.
-”Spyro! Tule äkkiä katsomaan! Täällä on vesiämpäreitä ja niissä on vettä! Ihan oikeaa vettä tai sitten minä olen kyllä maakäärme jos ei nuo ole vettä.” Kharya huudahti lujemmin kuin oli aikonut mutta löytö oli sen verran hyvä, ettei pieni otus malttanut odottaa vaan upotti kaulansa vesiämpärin sisään niin että loiskui. Muuta ei kyllä komerossa ollutkaan kuin kaksi ämpäriä keräämässä sadevettä. Ties mitä tarkoitusta varten aikoinaan jätetty tänne mutta Kharya ei miettinyt seikkaa yhtään juoden vesiämpäristä hyvällä mielellä. Pää oli upelluksissa ja vain harjaspiikit heiluivat veden yläpuolella. Puhalsi välistä otus kupliakin veden pintaan eihän hänellä ollut hätää hengittää myös veden alla.
Kharyan nostettua vettä tippuvansa päänsä ylös ämpäristä veden pinta oli laskenut ämpärissä ainakin puoleen. Safiirinsiniset silmät katselivat Spyroa innostuneena ja hän teki vähän enemmän tilaa. Huone oli juuri sen suuruinen, että kaksi mahtuisivat ainakin sisälle jotenkuten. Talo oli yhtä synkkä ja hiljainen muuten kuten ennenkin ellei laskettu tuulen ja sateen aiheuttamia ääniä, ropinaa ja ujellusta välistä. Purppuratukan ja lohikäärmeen tilanne oli paljon parempi kuin heitä jahtaavan metsästys seurueen. He eivät olleet kaukana hylätystä kartannosta, ehkä puolen päivämatkan päässä, jonka he saisivat taitetuksi nopeastikin. Nyt kolme miestä, yrmeä metsästäjä, vanhempi mutta hyväkuntoinen mies ja nuorempi vähäsen istuivat leirinuotion ympärillä tiukasti kääriytyneenä kaapuihinsa jotka kestäisivät kosteutta ainakin kohtuudella. he olivat rakentaneet tiheän kuusiston katveeseen pienen katoksen oksista ja yhdestä isommasta teltta kankaasta jotta selviäisi sitten myrskystä jotenkuten kuivana. Ei heillä sielä hätää ollut mutta ajatus kartannosta sai heidätki levottomiksi.
|
|
|
Post by spyrre on Nov 4, 2014 1:07:15 GMT 3
Hiljakseen tutkimusreissu kartanon uumeniin sai jälleen jatkua, varautuneen kaksikon halutessa varmistua kyseenalaisessa suojapaikassaan ainakin siitä, ettei mitään kovin kriittistä jäisi vanhassa rakennuksessa huomaamatta. Yltyvä sade sai Spyronkin irvistämään hieman ja katsahtamaan ylös kattoon myrskytuulen ulvahtaessa vihamielisesti talon rakenteissa, pojankaan kaiketi vielä luottamatta aivan täysin että tämä pysyisi ylhäällä. Ainakin toistaiseksi katto ei kuitenkaan näyttänyt osoittavan aikeita romahtamisesta, mikä oli ainakin hyvä asia. "Ehh. No juu. Vähän. Varmaan... yksi karmivimmista paikoista missä olen ollu" poika myötäsi Kharyan arviota kirskauttaen hampaitaan ennen kuin jatkoi eteenpäin pölyisen ja kostean lattian poikki. Hieman kyseenalaisesti vanha kartano ei ilmeisesti täyttänyt karmivimman paikan titteliä purppuratukan listan kärkipäässä vaikka kaiketi pääsikin lähelle, mikä tosin ei tainnut olla vielä tarpeeksi suuri syy ainakaan hylätä suojaa ja painella ulos. Rikkinäinen katto alkoi hiljakseen valuttaa melkoista lätäkköä puoliksi romahtaneen aulan lattialle pakottaen pojan kiertämään hieman kauempaa seinänvieriä myöten säästyäkseen kastelemasta kärsineitä kenkiään, päästäen samalla uteliaan Kharyan edelleen lohikäärmeen suunnatessa avoimelta näyttävään käytävään.
"Egh. Aika märkää täällä sisälläkin on" purppuratukka jupisi itsekseen pälyillessään arvioiden ylös rikkinäiseen kattoon, kääntäen kuitenkin päänsä Kharyan kiinnostuessa käytävän seinustalta löytämästään ovesta. Tämä näkyikin aukenevan helposti lohikäärmeen tönäistessä tätä kuonollaan, tosin tämä oli pieni ja vaatimaton paikan muihin oviin verrattuna joka vihjasi jo valmiiksi Spyrolle mitä tämän takana piilisi. Kuten arvattua, tämä osoittautui komeroksi, mutta äkkiä jokin tämän sisällä kirvoitti Kharyasta innostuneen huudahduksen. Poika hätkähti ja seisahtui kesken askelensa kääntyen uteliaana katsomaan tarkemmin lohikäärmeen avaamaan pienehköön komeroon, hoksaten nopeasti myös ämpärit lattialta. "Oho. Odotas-- " se aloitti hieman empivästi Kharyan kuitenkin jo upottaessa päänsä innokkaasti veteen. Löytö oli kieltämättä hyvä, mutta epäilemättä Spyro oli aavistuksen varautunut ikivanhasta, seisovavetisestä ämpäristä kunnes tämä kuitenkin empi räpäyttäen silmiään yllättyneenä kurkistaessaan Kharyan takaa hämärään komeroon. "....huh. Haisee... tuoreelta. Ja näyttääkin" nulikka totesi nuuhkaistuaan ilmaa, katsahtaen hieman ymmällään ylös vuotavaan kattoon joka valutti vettä ämpäreihin. Aivan kuin saavit olisi siirretty vuodon alle tarkoituksella sen sijaan että nämä olisivat vain sattumalta unohtuneet aikoinaan komeroon.... Kharyan siirtyessä kumartui Spyrokin uteliaana kohti vettä upottaen kätensä ämpäriin hetken emmittyään, ennen kuin viimein kohotti nämä huulilleen maistaakseen. "Ehh. Outoa. Maistuu... ihan hyvältä. Ihan kuin nämä ei olis olleet tässä kauhean kauaa" se huomautti oudoksuvasti, ennen kuin kuitenkin nuolaisi huuliaan ja kohotti lisää vettä ämpäristä. Jano oli kuivannut kurkkua jo pidemmän tovin ja kaipasi sammutusta vaikka nulikka pitikin hieman outona että juomakelpoista vettä löytyi ämpäristä keskeltä ikivanhaa komeroa, eikä lopulta pysähtynyt miettimään asiaa tämän pidemmälle.
"Hyvin löydetty. En olis arvannut että löydetään hyvää vettä täältä" poika henkäisi juotuaan tarpeekseen, nyökäten aavistuksen tyytyväisempänä Kharyalle. Se pyyhkäisi kasvojaan hihaansa suoristautuen sitten uudestaan katsahtaen ympärilleen käytävällä, kunnes äkkiä joku sai sen rypistämään kulmiaan uudelleen. "Hei, katso! Tuolla" se tokaisi äkkiä osoittaen eteenpäin pölyiselle, ja roskien kansoittamalle lattialle. Epäilemättä niin viima kuin kosteuskin oli saanut pölypeitteestä varsin läiskikkään, mutta jonkin matkan päässä lähellä käytävän päätä, erottui oikeastaan hyvin epäilyttävä painanne. Aivan kuin... jalanjälki? "Mitä hittoa? Onko se---" Spyro aloitti hölmistyneenä astuen eteenpäin katse jälkiin kiinnittyneenä, kunnes äkkiä vain parin askelen jälkeen tämän repliikki keskeytyi paha-enteiseen räsähdykseen, jota seurasi lähes välittömästi kyseenalainen humpsahdus kun lattia äkkiä petti pelästyneen nulikan jalkojen alta suorastaan petollisen helposti. Mikään ei ollut kielinyt lattian rikkonaisuudesta ennen kuin tämä antoikin samantien varoituksettä myöten, kuin tämä olisi oltu suorastaan tarkoituksella peitelty vanhan repaleisen maton ja lahon puunkappaleen alle jotka sulautuivat muun lattiaa peittävän romun sekaan, kunnes oli jo liian myöhäistä. Häkeltyneellä pojalla oli tuskin aikaa päästää ilmoille pelästynyt älähdys kun se jo äkkiä putosi alaspäin, jonnekin lattian alla ammottavaan tunkkaiseen mustuuteen. Eh, ilmeisesti pelko puun pettämisestä ei ollut ollut turha, vaikka... kieltämättä jos kellään oli aikaa ajatella asiaa, lahoavat talot harvemmin peittelivät rikkinäisiä lattioitaan piiloon mattojen alle...
((No, kaipa siitä olikin jo hetki kun viimeksi saatiin ikävyyksiä. =I ))
|
|
kharya
Member
Dawn of Spring
Posts: 79
|
Post by kharya on Dec 28, 2014 23:23:58 GMT 3
Vanha kartanno oli muuttunut yhä oudomaksi ja mystisemmäksi. Paikka joka oli kuin villilauman jäljiltä löytyi kuitenkin kaikenlaisia viiteittä, että joku tosissaan asuisi täällä. Eikä se ollut kyllä eläin, jos katseli vesiämpäreitä. Pieni komero oli kostea ja vuoti pahasti mutta ämpäreitä oli useita keräämässä vettä talteen. Spyro kyllä varoitteli mutta Kharya oli jo pää ämpärissä ja tuoretta sadevettä siinä oli. Joku oli kai ihan oikeasti jättänyt ämpärit tähän joten kukahan täällä asui? Ulkona sade ei hellittänyt jatkaen katon rummuttamista tasaisella ropinalla tuuli sen sijaan tuntui hetkeksi laantuneen eikä enää ulovnut talon seinissä ja nurkissa. Vetoisuus väheni huomattavasti tuulen rauhoittuessa.
-”Tuuli on laantunut mutta myrsky ei ole vielä aivan ohi. ”Kharya sanoi mietteliäänä. Ehkä se oli jotain synnynäistä vesilohikäärmeen taitoja ymmärtää sään muutoksia tai vaistota ne. Moni muukin eläin pystyisi mutta kuulemma kaikki maalohikäärmeet eivät siihen oikein pystyneet. Niin oli Kharyan äitilohikäärme sanonut. Kharya ravisti kuonoansa uudelleen juonin jälkeen ja tunsi itsensä paremmaksi kuin vähän aikaan.
-”Olet varmaan oikeassa. ” Kharya nyökkäsi Spyrolle tämän juodessa kun oli ennen sitä sanonut niistä ämpäreistä. Tosi oli eihän nämä ole voineet kauaa seistä tässä. -”Mutta sittenhän jonkun on asuttava täällä?” Pikku otus kyseli ja käänsi kaulaansa ja kuononsa kohti Spyroa. Turkoosin siniset suomut vaikuttivat tummemilta joiden päällä kiilsi vielä vesipisaroita. Spyro oli juuri pyyhkäissyt kasvonsa hihaansa. Spyron ilme muuttui ja Kharya katsoi vaistomaisesti eteensä kääntäen yllättävän nopeastikin päätänsä. Roskien ja veden läiskittämän käytävällä, jossa oli myös pölyä erottui jälki. Tai sitä ainakin Spyro osoitti, erilaista jälkeä, kuviota käytävällä. Pikku otuksen silmät laajentuivat enemmän hänen tarkentaessa kohdetta näkökentässänsä, oli siinä jälki. Kharya oli juuri aukaissut suunsa kommentoidakseen kun Spyro astui eteenpäin ja lattialankut alkoivat natista ja taipuilla hänenkin alla. Kävi räsähdys ja humahdus ja lienikö vielä tömähdys? Kharya yritti vain loikata pois alta ja ottaa lattian reunasta tai aukon reunasta, matosta puu osista rojusta, mistä vaan otetta ettei rysähdäisi Spyron päälle alas.
Lahojen lattialankkujen pettäminen nostatti pölyä ylös ja Kharyaa aivastuttii pahemman kerran samalla kun häntä roikkui aukon reunasta alas kaikkien käpälien kynsiessä vimmatusti lattian puu osia joita katkeili hänen alla ja narahteli, samalla kun irto rojua tippui pari alas kuoppaan. Vanha homeinen matto kärsi pahiten. Se repeili ja katkeili kynsien alla eikä auttanut pitelemään otusta ylhäällä juurikaan. Se antoi myöten ja paloina ja säikeinä repeili sinne tänne. Kharya päästi kovemman ulvahtavan äänen, pelko alas tippumisesta oli kova, ajatuksenakin epämiellyttävä ja entä Spyro? Poika käväisi hetken pikku lohikäärmeen mielessä mutta juuri nyt hän yritti vimmatusti saada itsensä ylös. Kynnet iskeytivät lankkujen yhtymäkohtaan, ote piti. Sitten nopeasti venyttämällä vasenta etukäpälää Kharya yritti kynsillä tarttua kiinni mihin tahansa missä ote pitäisi. Mattoa repeili, sitten rojua. Kynnet tarttuivat kiinni johonkin kumolla olevaan esineeseen. Ote piti juuri sen verran, että hän sai kiskaistuksi itseään ylemmäs pois aukosta ja sitten oikean etukäpälän ote petti. Mattoa repeili mutta vasemman ote piti, nopeasti Kharya ojensi oikeaa eteenpäin iskien kynnet kumolla olevaan esineeseen. Esien oli pieni käytävä hyllykö joka oli kaadettu ja jumissa osan rojun seassa. Takajalat hapuilivat aukon reunalla teräviä katkenneita lankkuja vasten mutta jotenkin jollain voimilla Kharya veti itsensä ylös. Häntä jäi vielä onnettomasti roikkumaan parilla nikamalla kuopan reunan yli.
Lohikäärme puuskutti ja yritti rauhoittua. Sillä hetkellä hän ei edes uskaltanut liikkuakaan. Lankut natisivat yhä pahaenteisesti, mitä jos hän putoaisi, jos liikauttaisi edes pienintä lihastaan?
Tuli hiljaista. Lohikäärmeen hengitys kuului kiivana pienenä puuskutuksensa. Jossakin kolahti, kuin ovi olisi tempaistu auki. Sitten taas hiljaisuus. Hetket kuluivat. -”Spyro?” Lohikäärme kysyi varovasti uskaltamatta yhä liikkua. Keho makasi tukevasti lattian päällä etukäpälät venytettyinä kynnet ulkona, jotka pitelivät kiinni kumollaan olevasta hyllystä. Häntä roikkui yhä aukon reunan yli ja Kharya mietti olisiko sittenkin ollut turvallisempaa olla ulkona tiheän pusikon suojassa myrskyltä.
((IIh apua miltei kuukauden myöhässä, moon ollut niin kiireinen tenttien kanssa ja joulun että huii..jos nyt lähtisi jatkuun tämä seikkailu =} ))
|
|
|
Post by spyrre on Jan 9, 2015 20:12:52 GMT 3
((No problem, pahoittelut viiveestä täälläkin. ))
Spyro myötäsi hieman mietteliäällä, mutta harhautuneella myhähdyksellä Kharyan kommentoidessa säätä hänen juodessaan, kuitenkaan kohottamatta päätään ylös kohti vuotavaan kattoon kuin vain hetkellisesti. Kaiketi oli pieni helpotus ettei tuuli kuulostanut enää aivan yhtä repivältä, mutta tämä oli kieltämättä omiaan saamaan pojankin aavistuksen epäluuloiseksi vaikkei tämä luultavasti omannut samanlaisia vaistoja sään suhteen kuin pieni lohikäärme. Kukaties myräkkä keräsi vain voimia ennen jatkamistaan entistä suuremmalla antaumuksella... taisi kuitenkin olla varsin epätodennäköistä että tämä olisi laantumassakaan näin nopeasti. Kuitenkin sää osoittautui nopeasti huomattavasti vähemmän yllättäväksi huoleksi kuin kartano itse. Poika suoristautui juotuaan katsahtaen ympärilleen hämärässä käytävässä kuitenkin empien hieman Kharyan tehdessä oikeastaan varsin huolestuttavan (tai ainakin kyseenalaisen) johtopäätöksen. "Tuota.... en tiedä? Ehkä.... joku on vaan.... käynyt täällä joskus? Niin kuin mekin" poika arveli epäröivästi kuitenkin pyöritellen jälleen puista sauvaansa käsissään jokseenkin levottomaan tapaan, kunnes tämän kulmat äkkiä rypistyivät tämän hoksatessa jotakin hieman kauempana käytävällä... kuitenkin varovainenkin utelias askel eteenpäin kostautui varsin pian uhkaavalla ja äkillisellä räsähdyksellä ennen kuin nulikka ehti hädin tuskin edes tajuamaan mitä tapahtui.
Vain hetkeä aiemmin purppuratukka oli aikeissa astua uteliaasti lähemmäs näkemäänsä jälkeä, kunnes äkkiä verta kylmäävän pahaenteinen särkyvän lahon puun ääni rikkoi varoituksetta hiljaisuuden, eikä nulikka äkkiä enää löytänytkään lattiaa jalkojensa alta. Kukaties jos olisi osannut edes varautua tähän olisi pojalla kukaties ollut edes pieni mahdollisuus tehdä jotakin mutta nyt taka-isku tuntui nappaavan sen täysin yllätyksellä. Pelästynyt käsi haroi refleksinomaisesti ympärilleen hakien mitä vain mihin tarttua pyyhkäisten ohimennen vasten viileitä suomuja joka epäilemättä oli Kharya, ennen kuin tämä suistui kolisevan romun saattelemana alla odottavaan mustuuteen. Pudotus ei lopulta tainnut olla hirvittävän pitkä, mutta tämä oli aivan tarpeeksi saamaan takovan pulssin jättämään pari lyöntiä väliin silkasta järkytyksestä ennen kuin pudotuksen tuntemattomaan viimein keskeytti viileä kivi. Törmäys iski varsin tehokkaasti ilmat lyhyen nuorukaisen keuhkoista tämän rysähtäessä lahjakkaasti selälleen tomun peittämälle kivisella lattialle kerrosta alempana, sen kuitenkaan saamatta paljoakaan aikaa kokoilla itseään kun ryöppy lahoja puunkappaleita sekä ties mitä ropisi alas hänen ympärillään. Se ähkäisi yrittäen vaistonvaraisesti suojautua vetäytymällä mahdollisimman pieneksi romun kolahdellessa lattiaan joka puolella sekä hänen niskaansa, kunnes lopulta tuli jälleen hiljaista.... tai niin hiljaista kuin ikivanhassa kartanossa myrskyn keskellä saattoi olla.
Hetken aikaa Spyro makasi paikallaan kaiketi puoliksi pökertyneenä kaikesta, kunnes se alkoi hiljakseen tokeentua saamastaan tällistä. Poika ähkäisi kurkistaen sitten varovasti käsivarsiensa alta jotka oli kiskaissut suojaamaan päätään. Ensin sekavan mielen täytti äkillinen kauhistunut häivähdys siristelevien silmien erottamatta paljoakaan ympäriltään pimeydessä, kunnes se viimein alkoi jomottavasta päästään huolimatta hahmottaa edes hieman jotain. Kharyan ääni sai nulikan viimein havahtumaan hieman enemmän tämän kääntäessä pienellä viiveellä katseensa siristellen ylös tämän suuntaan, löytäen yläpuoleltaan varsin raskauttavasti rikki pirstoutuneen lattian jossa nyt ammotti melkoinen aukko. "Egh... Kharya?" se sai viimein tapailtua hieman katkonaisesti, ennen kuin sanat kuitenkin keskeytyivät melkoiseen yskänpuuskaan yläkertaakin tunkkaisemman ja tomuisemman ilman iskiessä hänen keuhkoihinsa. Eh, no, kaipa tämä kertoi purppuratukan olevan ainakin elossa. "Auts" nulikka onnistui lopulta ähkäisemään saatuaan henkensä jälleen kulkemaan ennen kuin alkoi irvistäen vääntäytyä varovasti istualleen oudossa huoneessa. Hapuileva, varautunut katse pyyhkäisi ympäröivän pimeyden halki erottaen hiljakseen häivähdyksen ikkunattomista kivisistä seinistä sekä ikivanhoista, mutta yläkertaa huomattavasti vähemmän kärsineistä hyllyköistä... vaikka nämä lopulta tuntuivat muutamaa epämääräisempää seinistoilta erottuvia hahmoja lukuunottamatta olla ainoa mitä suurehkosta huoneesta löytyi... melkoista määrää ties kuinka monta vuotta vanhaa tomua lukuunottamatta. Ilmeisesti ainakin Kharya oli (kukaties Spyronkin onneksi) onnistunut olemaan suistumatta alas sortuvasta lattiasta, saaden pojan kohottamaan nopeasti huomionsa takaisin ylös tämän yritettyä kartoittaa pikaisesti ympäristöään. Eh, ainakaan vielä ympärillä ei erottunut mitään välittömän uhkaavaa ryntäämässä hänen kimppuunsa, mutta.... paikka oli silti kaikkea muuta kuin kotoisa taikka millään tavalla turvallisuudentunnetta tuova, ottaen huomioon aivan vain senkin miten hän oli tänne päätynyt.
"Oletko kunnossa? Varo että... mikään ei sorru ainakaan enää" se huikkasi ylös kurkkuaan selviteltyään, työntäen niskaansa ropissutta puuromua irvistäen päältään. "Hitto, se oli... Äh. Olis pitäny varoa" poika jupisi irvistäen itsekseen kivuliaasti, ennen kuin silmilleen ryöpsähtänyttä sekavaa kuontaloaan sormillaan sivuun pyyhkäistyään katsahti uudemman kerran epäluuloisesti ympärilleen. "Äh. Luulen että... tämä on joku.... kellari" raportoitiin varuillaan yläkertaan lohikäärmeen suuntaan, purppuratukan vaietessa kuitenkin jälleen hieman epätietoisesti pidellen hieman jomottavaa päätään. Ähh... oli tämäkin... Kuinkahan hänen onnistuisi päästä takaisin yläkertaan....? Kiipeäminen tuskin ainakaan kävisi päinsä, aivan jo vain nopean vilkaisunkin perusteella.
|
|
kharya
Member
Dawn of Spring
Posts: 79
|
Post by kharya on Jan 17, 2015 19:38:10 GMT 3
Tilanne rauhottui ja Kharya uskalsi vihdoinkin vetää henkeä kun kaikki rytinä ja kolina ja narskunta ja narina oli lakannut. Siinä oli ollut hälinää kerrakseen herättääkseen jopa sikeästi nukkuvan kivijätin. Ja sellaisia oli olemassa, uskokaa pois. Vieläkään pieni lohikäärme ei liikkunut varmuuden vuoksi mutta hellitti hiukan otettaan kaatuneesta kaapista kun tuntui siltä, että ei aivan heti tiputtaisi lattian läpi. Spyro vastasi joskin se kuullosti kuin tulisi maan alta. Kharya henkäisi uudelleen helpottuneena kuultuaan Spyron äänen. Poika oli ainakin kunnossa, että pystyi vastaamaan ja muuta. -”Johan oli rytäkkä. Kauhea kolina, huh oletko kunnossa? Täällä öh..minun pitäisi jotenkin liikkua jonnekin.” Kharya sanoi uskaltamatta vieläkään oikeastaan liikkua mutta pakkohan hänen pian oli kun ei tänne lauteillekaan auttanut jäädä jumiin. Häntä roikkui yhä reunan yli mutta saatuaan vähän taas kiinni tilanteesta ja missä kaikki jäsenet olivat Kharya nosti häntänsä pois kuopan reunasta kiepautamalla sen kaarelle ja siitä sitten kääntäen vasemalle koiven viereen. Kharya käänsi päätänsä kuunnellakseen Spyroa ja nyökkäsi vaikka Spyro sitä tuskin näkisi sieltä alhaalta.
-”Joo taidan olla kunnossa. Minun pitää jotenkin siirtyä, tämä voi yhä kaatua niskaan enkä haluaisi tippua päällesi. Tämä tässä iso puumöhkäle (Kharya tarkoitti sillä kaatunutta hyllyä mutta hän ei sitä ihan hoksannut) voisin sitä jotenkin sen päälle kiivetä minulla on siitä hyvä ote kynsilläni. ” Kharya sanoi takaisin Spyron mainitessa, että olisi pitänyt olla varovaisempi mutta siitäkin huolimatta saattoi tällainen vanha talo kaatua niskaan tai muuten vain hajota. Spyro vielä kertoi kyseisen paikan olevan kenties kellari tai sellainen. Kharya mietti sitten miten päästä ylös.
Hään siirsi varovasti etukäpäliään eteenpäin pitäen yhä otteen puumöhkäleestä ja sitten hiljalleen siirsi vasenta etukäpälää eteenpäin niin paljon kuin saisi. Lattialankut natisivat pahasti ja jostain taisi rasahtaa jotakin irti mutta mitään ei vielä hajonnut. Nyt oli oikean jalan vuoro. Kharya siirsi sen nopeammin, taaskin lankut natisivat mutta ei sen kummempaa.
-”Yritän nousta ylös ja siirtya sitten tukevammalle kohdalle. ” Kharya selosti, että Spyro tietäisi olla varuillaan jos lähtisi lisää tavaraa putoamaan alas tai lankkua irti. Kharya siirsi sitten takatassut allensa ja näytti lähinnä kissalta valmiina loikkaamaan saaliin kimppuun. Etukäpälät notkahtivat eteenpäin ja Kharya työnsi kehoansa eteenpäin takajalkojensa voimalla päätyen puumöhkäleensä päälle. Lattia natisi ja ritsi ja rasahteli mutta onneksi se kesti liikkeen ja rauhottui sitten. Kharyan tuntiessa käpäliensä alla turvallisempaa lattiaa hän kääntyi varovasti ympäri ja hiippaili reunan lähelle kurottaen kaulaansa niin pitkälle kuin pystyi katsellakseen alas Spyroa.
-”Huh onnistui. Mutta en tiedä miten saan sinut ylös sieltä. Minä, en tiedä mitä ihmiset tekevät silloin. Itse yleensä kiipeilen.” Kharya selitti nopeasti katsellen safiirinsinisillä silmillään Spyroa vilpittömästi. Kai ihmiset käyttivät köyttä tai jotain vastaavaa, ehkä tikapuita. Kharya ei osannut sanoa. -”Näyttää kyllä melkosielta. Pääsekö sieltä mihinkään? Kai kellareista pääsee ulos jotenkin. Entä jos etsin jotain mikä auttaisi?” Kharya ehdotti muutamaa ideaa tässä samalla kun varovasti katseli Spyroa alas kellarikerroksen kuoppaan. Ulkona sade jatkui yhtä mittaisesti rummuttaen kattoa ja sivuhuoneen ämpäreihin tippuesa kuuli plip ja plop ääniä. Tuulenpuuska käväisi taas lujaa taloa vasten.
(pohdintaa miten selvitään tästäkin =} ))
|
|
|
Post by spyrre on Jan 21, 2015 17:09:51 GMT 3
Vaikka hetken aikaa välikohtaus oli vaikuttanut varsin uhkaavalta, oltiin tästä taidettu kuitenkin selvitä lähinnä säikähdyksellä ja pienillä kolhuilla. Spyro ähkäisi haparoidessaan köhien paksun tomun lävitse pimeässä kellarihuoneessa kunnes alas sortuneen puuromun seasta osui hänen käteensä jotakin huomattavasti tutumpaa ja jollakin tavalla lohdullista. Poika puristi puusauvan hetkeksi käsiinsä tasaten niin takovaa pulssia kuin hengitystäänkin, samalla kun nyökkäsi Kharyan päivittelyille rikkonaisen katon tuntumasta tulematta ajatelleeksi ettei lohikäärme luultavasti nähnyt tätä. "Äh... enköhän. Ei onneksi ollut kauhean iso pudotus" se puuskahti vastaukseksi kuulostaen lähinnä turhautuneelta varomattomuudestaan ennen kuin vielä ympärilleen vilkaistuaan alkoi kömpiä irvistellen jaloilleen sauvaansa nojaten. Kaipa kyseessä oli likimain vain vanha, tomuinen ja puolityhjä varastohuone, josta ei ainakaan tarvinnut enää pelätä rysähtävänsä alemmas kivisen lattian ansiosta.... tosin, paljon todennäköisempää olisi että lattian sortumisen sijasta hänen täytyisi huolehtia enemmän nyt siitä kaikesta puolilahosta puusta jota löytyi enemmän kuin tarpeeksi hänen päänsä yläpuolelta. Spyro huokaisi itsekseen, kuitenkin hieman helpottuneena edes siitä että Kharya kuulosti olevan kunnossa, nilkuttaen sitten varuillaan ylös vilkuillen hieman kauemmas hämärän sekaan suoraan ylhäältä ammottavan rikkonaisen lattian alta. "Varovasti, siellä saattaa olla vieläkin jotain mikä romahtaa" purppuratukka varoitti kuikuillen hetken huolissaan ylös kun Kharya yritti liikkua turvallisempiin asemiin lahon lattian päältä. Laudat natisivat ja rasahtelivat vieläkin uhkaavasti mutta kaikeksi onneksi mikään ei tuntunut enää antavan periksi, ja varsin pian lohikäärmeen aukosta heilahdellut häntäkin katosi näkyvistä. Onneksi ainakin toinen oli välttynyt ikävältä alas rysähtämiseltä, mutta heillä saattoi silti olla ongelma.... tai kaiketi ainakin yllättäen kellariin päätyneellä nulikalla, joka ei ainakaan tätä tuntemaan muutenkaan jomottavaa oloaan kovin mukavaksi.
Joka tapauksessa ainakin Kharyan kapuaminen turvallisemmille vesille helpotti purppuratukan oloa hieman. Toisen lopulta ilmoittaessa selvinneensä ennen kuin lohikäärme lykkäsi päänsä näkyviin aukosta ohimennen särkevää selkäänsä irvistellen hierova poika oli vähällä henkäistä syvään helpotuksesta, mutta muutti nopeasti mielensä saadessaan jälleen ikävästi pölyä kurkkuunsa. Hetken verran köhittyään ja kättään kasvojensa edess löyhyteltyään se tyytyikin vain nyökkäämään. "Äh... hyvä. Kunhan se koko hiton rötiskö ei vielä tule alas sieltä" Spyro jupisi, vilkaisten viimein tarkemmin ympärilleen tunkkaisessa, ylhäältä kajastavan hailakan valon hädintuskin valaisemassa kellarihuoneessa. Pikainen kokeilu ei onneksi ainakaan paljastanut että hän olisi telonut itseään pahemmin vaikka putous kiviselle lattialle oli saanut hänen päänsä pyörimään ja selkänsä särkemään, mutta tämä ei lopulta tainnut olla tähän hätään se päällimmäinen huoli. "Eh.... tuota.... En tiedä. Mutta.... pakkohan täällä on olla joku ovi jossain? Eh, ehkä... yritän etsiä sen. Yritä sä vaikka... katsoa varmuuden vuoksi onko siellä ylhäällä mitään hyödyllistä" poika huikkasi epäröiden ylös hetken ympärilleen siristeltyään, ennen kuin kirskautti tuskastuneesti hampaitaan ja nilkutti vieläkin sauvaansa nojaten peremmälle pimeään huoneeseen.
Kellarihuone osoittautui lopulta jokseenkin yhtä lohduttomaksi näyksi kuin miltä oli hetken vaikuttanutkin. Rikkinäisestä katosta valuva varsin hailakka valo ei riittänyt pitkällekään, mutta lopulta vaikka liikkuikin varovaisesti tämä ei tuntunut estävän Spyroa haahuilemasta pian pois näkyvistä tutkimaan ympäristöään. Hetken aikaa alhaalta kellarista kuuloi kolinaa ja vaimeita kirouksia kuin nulikka olisi kompuroinut ympäriinsä mutta hetken kuluttua nämä äänet kuitenkin asettuivat kuin se olisi saanut silmänsä tottumaan pimeään, onnistumatta enää törmäämään kaikkeen eteensä tulevaan. Pimeyden ja kaikkialla häälyvien synkkien varjojen reunustama laaja huone ei ollut omiaan lupaamaan ainakaan tekevänsä asioita millään tavalla helpoksi. Spyro seisahtui hetkeksi kartoittamaan siristellen ympäristöään minkä taisi nostaen jälleen hihansa kasvojensa eteen ilmassa leijailevalta paksulta tomulta. Vaikka hetken aikaa pimeys oli tuntunut jatkuvan ties kuinka pitkälle hahmottui tila kuitenkin tosiaan enemmän suureksi huoneeksi kuin kokonaisuudessaan sokkeloiseksi kellarikerrokseksi, kosteutta tihkuvien kiviseinien piirtyessä hiljakseen esille jokaiselta suunnalta... mutta lopulta tämä ei tainnut olla erityisen rohkaisevaa, vanhojen siellä täällä kohoavien osittain romahtaneiden hyllyjen ollessa ensin ainoa edes jonkinlainen kiintopiste mitä poika ympäriltään löysi. Se kahlasi lattialle levinneen sekalaisen tavaran poikki mittaillen ohimennen katseellaan yhtä ohittamaansa hyllykköä, ennen kuin viimein sai silmiinsä jotain huoneen kaukaisimmalla seinustalla joka sai hänen sydämensä hypähtämään.
"Löytyi! Täällä on ovi!" Se huikkasi jo melkoista toiveikkuutta äänessään ylös Kharyalle ennen kuin suuntasi kiireisin askelin lattian poikki kohti varjojen lomasta erottuvaa uksea. Viivyttelemättä poika ojensi malttamattomasti kätensä kohti tämän pinnasta törröttävää ruosteista kädensijaa nykäisten ensin varovaisen kokeilevasti... ja sitten kovempaa. Varsin nopeasti kylmäävä tunne häivähti jälleen hänen ylitseen peittäen toiveikkuuden alleen. Ovi oli selkeästi vanhaa, mutta paksua ja vahvistettua puuta eikä tässä erottunut minkäänlaista lukkoa, mutta tämä ei tuntunut kuin hädintuskin hievahtavan vaikka poika yritti niin kiskoa kuin työntääkin tätä voimiensa takaa. Oliko vanha puu turvonnut lopullisesti kiinni karmeihinsa... vai oliko jotakin muuta vialla? "....äh... se... ei aukea" pojan oli viimein pakko myöntää jopa äänensä Kharyan kuultavaksi kohottaen, ennen kuin ähkäisi lysähtäen hetkeksi vaisusti kiroten nojaamaan selkäänsä härkäpäistä uksea vasten karvaan pettyneenä. "Täytyy varmaan keksiä jot--" purppuratukka aloitti hetken sekavaa kuontaloaan harottuaan kunnes äkkiä jokin sai nulikan säpsähtämään melkoisesti ja vaikenemaan jännittyneenä kesken kaiken. Jostakin ylhäältä oli kuulunut epämääräinen kolahdus, mutta tällä kertaa äänet eivät vain kadonneetkaan. "....Kharya? Kuuletko?" Spyro yritti varuillaan, kuitenkin madaltaen ääntään, kukaties vielä elätellen toivetta että äänten lähde saattaisi ollakin vain pieni lohikäärme.... vaieten sitten nopeasti nielaisten hermostuneena. Ääni tuntui kantautuvan jostakin vielä ylempää, kuin joku huomattavasti raskaampi olisi astellut joutuisasti vanhan lattian poikki. Oliko... yläkerrassa joku, joka oli tulossa alas...?
|
|
kharya
Member
Dawn of Spring
Posts: 79
|
Post by kharya on Jan 27, 2015 15:14:54 GMT 3
Pikku lohikäärmeen väkertäessä siinä sotkun keskellä, että pystyisi kääntymään ja katsomaan alas Spyroa aiheuttikin pienen pölyryöpyn alas mikä sai Spyron köhimään. Kharya käänsi hiukan päätänsä vinoon kuin pieni koiranpentu joka on tehnyt pahoja ja pyytää kovasti anteeksi. Spyro kommentoikin hieman tilannetta eikä Kharya tiennyt oikein mitä mieltä olla äänensävystä.
-An..anteeksi.” otus vastasi takaisin tietämättä nyt oikein mitä sen enempää sanoa. Laudat eivät natiseet enää eikä romua tippuisi alas mutta tilanne oli yhä ikävä, Spyro oli alhaalla jumissa ja hän oli ylhäällä jumissa eikä Kharya pitänyt siitä. Ainakaan nyt kun ei tiennyt mihin menisi tai tekisi, ajatukset vilisivät taas kiivaasti hänen päässään. Onneksi Spyro näytti olevan kunnossa mikä oli hyvä asia vaikka kellarin kivilattia näytti kovalta ja epämiellytävältä putoa. Kharya nyökkäsi Spyron sanoessa oven etsinnästä.
-”Minä koitan katsella täälltä jotain.” Kharya vastasi lyhyesti takaisin hivutautuen poispäin reunalta varovasti liitoksien hieman natistessa mutta Kharyan loitontuessa se lakkasi ja pian Kharya olikin jo tarpeeksi kaukana reunasta kääntyäkseen ympäri ja lähteäkseen etsimään jotakin josta olisi apua. Pikku otus kääntyi kokoisekseen ahtaassa käytävässä näppärästi ympäri ja kohotautui takajalkojensa varaan käyttäen häntäänsä tasapainon pitäjän hieman kuin kenguru ja lähti sitten tepsutelemaan eteenpäin käytävässä. Vesiämpärikomero jäi taakse ja edessä siinsi pelkkä hämärä käytävä. Käytävä oli tavallista hämärämpi koska mikään ovi ei ollut auki josta paljastuisi ikkuna tai jokin rako valonlähteeksi. Ulkona sade piiskasi taas kattoa välistä tuulen paiskoessa pisaroita vasten kattoa ja ulvoen nurkissa. Pölyä oli lattialla villakoiriksi asti mutta keskemällä oli puhtaampa kuin pieni reitti keskellä pölymerta. Kharya ei pitänyt asiasta ja alkoi olemaan hyvin vakuuttunut siitä, että he eivät olleet tässä talossa ainoita.
Alempana jostakin kuului hieman kolinaa ja sanoja joita Kharya tiennyt tahi tuntenut täysin mutta tunnisti äänen Spyrole kuuluvaksi. Ehkä kellarikin oli täynä rojua ja sellaista? Niin otus järkeili lähtiessä etenemään käytävällä tullen sitten isomman oven eteen. Se oli kiinni mutta ehkä sen takana löytyisi jotakin hyödyllistä. Spyro huusi löytäneensä oven ja Kharya käänsi päänsä kohti lattiassa ammotava reikää.
-Saatko sen auki?” Kharya huudahti takaisin hänen äänensä lähes kaikuessa tyhjässä käytävässä. Vastausta odottamatta lohikäärme nosti etukäpälänsä vasten ovea ja työnsi sitä. Ovi ei tahtonut heti aueta mutta narahti. -”No jo on.” Kharya mutisi ja puski sitten päänsä ovea vasten takajalkojen kynsien työntyessä ulos ottaakseen jotakin otetta puulattiasta hänen puskiessa ja työntäessä ovea joka antoi periksi ja aukeni sisälle huoneeseen vauhdilla saaden lohikäärmeen menettämään tasapainonsa ja kaatumaan rähmälleen lattialle nostattaen pölyä ylös. Kharya ravisti päätänsä yskien hieman ja pärskien katsellen sitten avointa huonetta jonka ikkuna ei ollut täysin peitetty lankuilla. Ei siinä kyllä lasiakaan ollut ja kylmä tuuli puhalsi raosta sisään tuoden raikasta ilmaa nyt myös käytävälle. Kharya sai hetken räpytellä silmiään ennen kuin silmät tottuivat haaleanharmaaseen valoon joka tulvi lähes tyhjään huoneeseen. Pikku otus keräsi kaikki tassunsa allensa nousten sitten ylös vielä pudistelleen kertynyttä pölyä pois päältänsä vaikka sitä oli jo kerääntynyt hieman hänen päälle. Huone oli itsessään harvinaisen vaaleasävyinen, yksi sänky nurkassa tai sen raamit pari maljakkoa lattialla ja tuoli. Kaikessa mekkalassa Kharya ei ollut kuullut täysin Spyron kokeilevan ovea mutta kuuli kyllä hänen sanovan, ettei se auennut. Lohikäärme kääntyi ympäri ja jäi kuullostelemaan nostaen kuonoansa ylös nuuhkaisten ilmaa. Jostakin oli tullut kosteaa ilmaa muualtakin kuin tästä huoneesta, ehkä tuuli oli vain päässyt jostakin suuremmasta raosta sisään.
-”Tässä on joku huone siinä on tuoli vain ja joku sänky!” Kharya raportoi takaisin Spyron juuri sanoessa, että pitäisi keksiä jotain hänen äänensä vaikeni äkisti. Se sai Kharyan välittömästi huolestuneeksi ja valppaaksi. Askelia, ylempänä. Selviä askelia. Kharyalle tuli hätä, jos talon asukki oli vihamielinen oli Spyro saatava äkkiä ylös sieltä! Kharya vispautti häntäänsä kolhaisten maljakkoa joka hajosi sirpaleiksi lohikäärmeen harpoessa ulos huoneesta takaisin käytävälle etsien jotakin muuta ovea mitä aukaista mutta käytävällä ei tuntunut olevan enää ovia. Käytävän päädyssä sen sijaan oli ja Kharya rynnisti sinne vauhdilla piitaamatta säännöistä yrittää avata ovea nätisti. Jostakin kajasti varjo, hahmon varjo Kharyan silmiin ja hänen oli pakko jättää ovi ja toivoa, että vesiämpärikomerosta löytyisi jotakin vaikka sen edessä ammottikin reikä Kharya suunnisti takaisin sinne harppoen käytävää pitkin askelien kuuluessa nyt selvemmin. Ei ylhäällä vaan ihan tässä kerroksessa! Hieman siivillään avustaen hän sai hypätyksi jotenkin takaisin komeroon vesiämpäreiden keskelle. Lankkuja natisi ja rusahteli irti liitoksistaan mutta onneksi ei enää tippunut alas. Kharya alkoi hapuilla komerossa etsien jotakin köyttä tai vastaava. Äkisti Kharya pysähtyi liikkumattomaksi kuin patsas. Koko ruumis jännittyneenä ja häntäkin lakkasi vispaamasta edes takaisin jähmettyen yhteen asentoon oikealle kaareutuen. Niskapiikit olivat nousseet ylös törrölle. Oliko se joku nyt hänen takanaan aukon toisella puolella? Jos oli hän oli valmis antamaan hyytävän toivotuksen tälle.
|
|