kharya
Member
Dawn of Spring
Posts: 79
|
Post by kharya on Apr 15, 2014 12:48:07 GMT 3
Aamu ei edes ollut päässyt kunnolla vauhtiin kun sivukuja täyttyi juoksevien askelien äännistä. Kharya, turkoosinvärinen keskikokoisen koiran kokoinen vesilohikäärme juoksi pitkin kujaa nopein askelin kynsien pureutuessa hajanaisten laattojen väliin. -"Lihavaras kiinni!" Vihainen ääni huusi takana seuraten turkoosia vikkelää otusta. Kharya ohitti muutaman hahmon juostessa ja miehet suorastaan säikähtivät väistäen Kharyaa katsellen hämmentyneinä sitten kokkia joka seurasi otusta lihaveitsen kera. Kuja kääntyi ja sen myötä vikkelä otus katosi vihaisen kokin silmistä jonnekkin nurkan taakse ja kokki kiroili perään melkoisen raskaasti.
Kujaan tullessa aukko Kharya kääntyi siihen oitis ja huomasi päätyneensä keskelle hieman isompaa katua, jossa kulki ihmisiä sinne ja tänne, osa juosten osa ravaten omissa toimissaan. Katu oli täynnä tuoksuja, yrttejä, aamuruokien tuoksua, paahtoleipää, paistettuja kananmunia, pekonia, kinkkuleipiä, juustoja. Jostakin tuli tuoreen leivoksen tuoksua. Kharya vilkaisi safiirinsinisillä silmillään sinne tänne ennen kuin säntäsi eteenpäin mehevä lihakimpale suussaan katua pitkin ylöspäin ja erään terassin alle. Terassi oli puinen johtaen tiiliskivisen taloon, jonka ovi oli hiukan korkeamalla kuin yleensä. Se sopi Kharyalle, joka terassin alla yritti hotkia lihan sisuksiina niin nopeasti kuin sai repien ja raadellen paloja irti kimpaleesta.
Kuitenkin sen verran oli turkoosi otus aiheuttanut hämminkiä kadulla, että moni pysähtyi katselemaan sitä, eikä kaikkein vähiten raivosta punainen kokki, joka haki katseellaan sinistä otusta. Kokki ei ollut ainoa, sininen viilettävä olio oli saannut myös kahden ohi kävellevän vartion huomion ja nytkö vasta hälinä alkoikin kun nämä keihäät tanassa yrittivät lähestyä Kharyaa. Moni ihminen oli jäännyt katselemaan ja tuijottamaan ja kun väkeä jäi seisomaan sinne alkoivat muutkin kiinnostua mitä sielä oli tekeillä? Nälkäinen Kharya, joka oli saannut ängettyä lihakimpaleen alas katseli ympärilleen ja juuri kun punettava kokki olisi kiskonut sitä hännästä Kharya hyppäsi ulos terassin alta törmäten miltei vartioihin, Kharya sähähti ja perääntyi katsellen peloissaan ja äkäisenä. Oli kyllä ollut huonoin idea tulla kaupungiin. -Ottakaa kiinni! Tapetaan se!, Mikä se on?!" Kuului hämmentyneitä ja pelokkaita huutoja. -Siitä saisi oivan täytetyn eläimen." Isokokoinen yrmyn näköinen metsästäjä totesi. -Ei! Se pitää viedä kuninkaalle!" Vartija vaati, mutta kukaan ei oikein tainnut tietää mikä otus Kharya oli vaikka ihan elävältä lohikäärmeeltä se näytti, joskin vaikutti karanneelta akvario hirviöltä.
|
|
|
Post by spyrre on Apr 15, 2014 18:48:06 GMT 3
Aamu ei kieltämättä vaikuttanut kummoiselta, hieman pilvisine viileine säineen ja yleisine mitäänsanomattomuuksineen, eikä monikaan katukiviä jo tallaava aamuvirkku varmastikaan odottanut kuin jälleen uutta, samanlaista mitäänsanomatonta päivää likimain yhtä mitäänsanomattomien päivien ketjussa. Kaiketi moista tylsyyttä olisi voinut tavallaan pitää kyseenalaisen positiivisena asiana, tarkoittihan tämä ainakin että mitään kovin kamalaa tai mullistavaa ei tapahtuisi, mutta siitä ei lopulta oikein päässyt mihinkään että moinen tasaisuus oli kieltämättä jokseenkin..... no, tylsää. Mutta kuinkas kävikään, jos sivukujalta alkaneesta melkoisen äänekkäästä mylläkästä saattoi jotain päätellä, voisi luvassa pian olla vastoin odotuksia jotain huomattavasti vähemmän tylsää. Yhtäkkiä täyttä vauhtia kujalta pääkadulle törmäävä turkoosi otus sai yhden jos toisenkin kulkijan kavahtamaan yllättyneenä, ja ennen kuin kukaan varsinaisesti ehti hoksaamaan mikä liskomainen tapaus edes oli seurasi perässä vielä äänekkäämmin riehuva uhkaavasti veitsellä heiluva punakkakakasvoinen mies jonka kaikki ensihämmingin jälkeen tunnistivatkin majatalon kokiksi.... kaiketi kiivaudestaan tunnettu mies oli viimein päättänyt seota tai sitten äskeisellä lihakimpaletta raahaavalla otuksella oli jotain tekemistä tämän kanssa... mutta oli kuinka oli, suurin osa ihmisistä ei halunnut ottaa riskiä vaan piti etäisyytensä, jääden kuitenkin norkoamaan uteliaina lähistölle kun mies säntäsi raivoten kiskomaan jotain läheisen talon terassin alta. Jos jotakuta olisi sattunut kiinnostamaan olisi hämmentyneiden kyläläisten sekaan saattanut havaita ilmaantuneen myös jokseenkin lyhyen ja nuhruisen, paksuun ja kärsineeseen viittaan kääriytyneen tapauksen, mutta kaikkien huomio taisi olla parhaillaan kiinnittynyt edessä tapahtuvaan spektaakkeliin että kukaan olisi vaivautunut laittamaan mokomaa hiipparia merkille. Ei sillä, että se tätä itseään olisi lopulta haitannut, päin vastoin.
Kyseenalainen metakka oli tainnut kiinnittää lähes kaikkien lähistöllä olijoiden huomion, ja kerääntynyt hälisevä väkijoukko oli pistänyt selvästi silmään kauempaakin. Syvälle päähänsä kiskotun viitan hupun varjoista kurkisteleva laihemmanpuoleinen nuorukainen, joka yleisestä nuhruisuudestaan päätellen tuskin edes oli paikallisia, oli säpsähtänyt odottamatonta metakkaa mutta vaikka epäröikin hoksattuaan että äkillisen kaaoksen syy olikin jossain muualla, ei ollut silti pystynyt hillitsemään uteliaisuuttaan. Mokomia ilmeisen rahattomia irtolaisia harvemmin katsottiin kunnon väen silmissä hyvällä, mutta vaikka tiesikin tämän heitti lyhyemmänpuoleinen nuorukainen kuitenkin kädessään kantamansa karkeasti veistetyn puusauvantapaisen olalleen ja luikki lähemmäs vaikka vilkaisikin myös lähistöllä erottuvia vartiomiehiä hieman varuillaan. Se joutui kurottelemaan kaulaansa edessään seisoskelevien kyläläisten takaa manaten tuskastuneena mielessään kunnes viimein tummien silmien katse onnistui löytämään metakan aiheuttajat. Hurjistunut kokki riehui terassin edustalla hätyyttäen äkkiä esille jotain turkoosia ja suomuista, joka näytti epäilyttävästi...? Poika hätkähti häkeltyneenä jännittyen viittansa sisällä jääden hetkeksi siristelemään epäuskoisesti kohti esiin ajettua otusta kuin ei olisi ollut aivan varma olisiko uskonut näköaistiaan. ....ei, kyllä sen oli pakko olla... pieni lohikäärme? Mutta mitä kirottua tämä teki yksin keskellä kylää?
Mutta ikävä kyllä siinä missä taustalta kurkisteleva nulikka tuntui olevan jokseenkin kahden vaiheilla näkemästään, muodostui kyläläisten joukossa varsin nopeasti mielipiteitä siitä mitä liskomaiselle olennolle piti tehdä, kun tämä ajettiin sähisevänä piilostaan. Poika havahtui katsahtamaan vartijakaksikkoa varsin huolissaan näiden lähestyessä olentoa keihäät ojossa, katseen kääntyessä pian suorastaan järkyttyneenä ääneen kinastelevien kyläläisten puoleen. Tappaa? Täytetty eläin? Ei, tämä ei kyllä käynyt päinsä....! Pojan tummat kulmat rypistyivät hupun varjossa, tämän avatessa jo suunsa sanoakseen jotain, kunnes joutui napsauttamaan leukansa varsin turhautuneena kiinni tajutessaan ettei kukaan tuntunut kuulevan, saati kiinnittävän huomiota. Puoliääneen kiroten se vilkaisi vielä kiireesti ympärilleen ennen kuin turvautui kyynerpäätaktiikkaan, tunkeutuen edessään seisovan kyläläisen ohitse. Mies huudahti närkästyneenä mutta ei ehtinyt antaa sen enempää palautetta kun poika jo tömisteli eteenpäin, suunnaten kiireesti hämmentyneiden ihmisten poikki kohti vartiomiehiä ja näiden piirittämää turkoosia olentoa. Se tuskin ehti itsekään ajattelemaan asiaa kahdesti astuessaan hömistyneiden vartijoiden editse näiden ja sähähtelevän liskon väliin, onnistuen ainakin hetkeksi aiheuttamaan entistä pahemman hämmingin.
"Hei odottakaa nyt! Antakaa sen olla! Ette te voi vaan tappaa sitä! Sehän on---!" se napautti tuohtuneena hämmästyneiden vartijoiden silmille, tosin tajuten itsekin vasta hieman viiveellä koko tyrmistyneen väkijoukon katseet itsessään ja empi, nuhruisille kasvoille ilmaantuessa melkoinen annos kiusaantuneisuutta. Eh, ihmisillä ei tuntunut olevan aavistustakaan mikä näillä edes oli nenänsä edessä... ties mitä vielä tapahtuisi jos nämä tajuaisivat totuuden. "...ehh. Siis... ei se ole vaarallinen jos ette härki sitä, se on varmaan vaan... ehm, eksynyt tai jotain" poika korjasi kiireesti hetken emmittyään, viimeistellen repliikkinsä hieman epävakuuttavaan yskähdykseen mutta kuitenkaan liikkumatta paikaltaan. Eh, taitaisi olla parasta keksiä jonkinlainen selitys ja pian, moinen tuskin saisi niin vartijoita kuin muitakaan otuksen päätä takanreunalleen haikailleita kovin hyvilleen.
((No niin. Oletin että Spyrolla on varmaan enemmän kiinnostusta tähän, toivottavasti kelpaa. =) ))
|
|
kharya
Member
Dawn of Spring
Posts: 79
|
Post by kharya on Apr 17, 2014 19:16:15 GMT 3
Ihmiset alkoivat kerääntyä Kharyan ympärille katsellen ja osoitellen sitä. Ympyrä oli miltei täynnä eikä pakotietä olisi! Kharya alkoi hieman hätääntymään sillä vartijat eivät edesauttaneed asiaa. Osa osoitteli lohikäärmettä tai no heille ihan outoa otusta ja toiset yrittivät pitää ihmisiä loitolla. Kharya ojensi kaulaansa ja nosti harjapiikkinsä pystyyn sähisten vielä enemmän, eikä se ollut mikään kissojen tai kissapetojen sähinää vaan todellista miltei matalaa murinaa. Kharya avasi suunsa paljastaen neulanterävät hampaat, jolla näykkäistä tai purra jos sikseen tuli. Varsinkin raivostunutta kokkia Kharya piti silmällä, joka tuli sellaiella voimalla ihmisten läpi, että moni kirosi ja taisi joku kaatuakin. -Elukka tänne! Se vei lihapaistini!” Kokki ärjyi lihaveitsen kera. -Ny se varasteleva nilkki päättyy itse pataani! Olkoon mikä oli suolistan sen!” Puuskuttava kokki meuhkasi keuhkojensa voimin heiluttaen lihaveistänsä entistä uhkaavammin kun rymisteli lähemmäs vartijoita ja turkoosin väreissä helkkyvää otusta. Joku tyttönen kiljaisi kokin heilauttaessa veistä mutta vartija seisoi liiaksi tämän tiellä. -Mitä on tapahtunut? Mitä tarkoitat mies hyvä?” Vartija uteli äkämystyneeltä kokilta samalla kun Kharya ojensi siipensä ja sähähti väkijoukolle pitääkseen ihmiset kauempana itsestään. Siivet olivat kauniit turkoosin merensiniset ohkaset kalvot kimmelsivät jänteiden ja luiden näkyess selvänä mistä kullkivat. Samalla myös näkyi sen siipirikko oikeapuoli, jossa siiven kalvot olivat revenneet ja rikki.
Ihmiset siirtyivät kauemmas kunnes väkijoukossa syntyi taas kohinaa ja ihmiset katselivat kuka sieltä oikein yritti pinnistellä esiin. Kharya vilkaisi myös kahta vartjaa, jotka pitelivät keihäitä suunnattuna häntä kohden pitääkseen tämän loitolla. -”Pistetään se kuoliaaksi ja myydään jossain?” Toinen vartija ehdotti. -Eikä kun otetaan se kiinni ja tehdään siitä lemmikki!” Vähän tyhmempi ehdotti kunnes mustaasuinen poika tai nuorimies ilmestyi siihen ja vartijoiden ajatukset katkesivat siihen. Tuli jopa hiljaista kun kaupungilaiset toljottivat mustakaapuista henkilöä.
-”Niin mikä se on?” Selväti johtavampi vartija kysyi. -”Päiviltä moinen varas!” Kokin tuttu ääni paasasi. -”Ei sitä voi tappaa, kulkukoirakin varastaisi pihvin sinun keittiöstäsi!” Vanha rouva nauroi päin kokkia ja moni muukin siinä samalla. Alkoi olemaan jopa kinaa ilmassa mitä tehdä. Kharya katseli tummakaapuista henkilöä tutkivasti safiirinsinisillä silmillään pää kääntyilen hieman unohtaen varoa ja joku tökkäsikin sitä lähelle takakäpälää keihäällä saaden Kharyan tällä kertaa ärähtämään pahasti ja kuuluvasti.
-Hei, ehkä nuorimies on oikeassa, ei sitä kannattaisi tökkiä.” Tummahiuksinen nainen kommentoi kovalla äännellä katsellen pahasti vartijaa. -”Mitä me sit tehään sille? Ei se voi jäädä tänne?” Kharya levitti siipiäänsä uudemman kerran ja päästi matalan rääkäsyn perääntyen hieman katsellen joukkoja ja tummakaapuista henkilöä, vartioita yrittäen kuumeisesti miettiä pakotietä. Pakotie kyllä näkyikin, eräs saviastiakoju, jonka takan seisova myyjätär yritti pitää ojennuksessa. Tai sitten? Kharya nosti vasemman etukäpälänsä miettivästi, voisi sylkästä jäätä? Sen vaihtoehton hän vielä hylkäsi vaikka mahdollista se oli, sillä ymmärsi kyllä mitä ihmiset puhuivat hänelle, suurimaksi osaksi. Tosin mustakaapuinen henkilö hämmensi Kharya ja ihmetytti, varsinkin tämän sanat, sillä hänen piti määrittää mikä Kharya oli, vai eikö tämä halunut paljastaa sitä tälle aika tietämättömälle joukolle.
((Hienoa! hyvää tästä tulee, kun Kharya saa vielä pistoksen ja yrittää karkumatkaa hirmuisen kolinan kera, sellaista pikkusen suunnitelmissa =) ))
|
|
|
Post by spyrre on Apr 18, 2014 17:50:56 GMT 3
Tilanteen kärjistyessä alkoi kyläläisten ja vartijoiden seassa pahimman ensihämmingin jälkeen nousta jälleen melkoinen puheensorina kaikkien kynnelle kykenevien pyrkiessä tuomaan ilmoille mielipiteensä siitä miten piti toimia. Oli suurin osa protesteista suunnattu väliin tunkeneelle nuhruiselle pojalle tai ei, oli tämä silti onnistunut tunkemaan itsensä jokseenkin huomion keskipisteeseen eikä moinen hässäkkä tuntunut hirveästi miellyttävän tätä. Mutta vaikka kävi hetki hetkeltä kiusaantuneemman näköiseksi laiha nulikka ei näyttänyt kuitenkaan edes harkitsevan luikkimista takaisin vaikka vilkaisikin ohimennen takanaan sähähtelevää ja uhkaavasti pörhistelevää otusta. Toki tämä oli pieni lohikäärmeeksi mutta olennolla oli silti varmasti tarpeeksi kokoa saada aikaan ikävää jälkeä jo vain hampaillaan ja kynsillään, mutta silti nuorukainen tuntui suhtautuvan suuremmalla varauksella edessään keihäitä heristeleviin vartiomiehiin kuin hampaitaan paljastelevaan suuren koiran kokoiseen liskoon. Ja kaikesta kiusaannuksestaan huolimatta se oli kuitenkin nopeasti valmis protestoimaan kääntäen päänsä varsin tuohtuneena kohti ääntään vihamielisesti nostavaa miestä. "No ette varmana vain jonkun hiton lihanpalan takia!" se napautti jo jokseenkin ärhäkästi olematta selvästikään mielissään niin näiden tappo- kuin kaappausaikeistakaan luoden jokseenkin pahan katseen lemmikkieläimistä ehdottelijaankin, kunnes se onnistui saamaan pasmansa kesken kaiken hieman sekaisin jonkun tarttuessa hänen äsken kesken jääneeseen lauseeseensa. Tumma katse kääntyi räpytellen kysyjän suuntaan pojan käydessä jälleen jokseenkin kiusaantuneeksi.
"Se... eh, ei sillä ole väliä! Uskokaa nyt, ei se ole vaarallinen! Se on vaan vihanen kun hätyytätte sitä!" nuorukainen selitti kiireesti väistäen kuitenkin alkuperäisen kysymyksen samalla kun loi ohimennen varsin näreän katseen varkaan hengiltä vaativan kokin suuntaan joka onneksi tuntui aiheuttavan lähinnä nälviviä kommentteja muissa kyläläisissäkin. Kuitenkin vartija virkaintoisimmasta (tai tyhmimmästä) päästä ei silti tuntunut olevan vakuuttunut, eikä osannut pitää keihästään kurissa pienen lohikäärmeen ärähtäessä jälleen kivusta keihään tökkäisystä. Poika hätkähti pyörähtäen kuitenkin jälleen tuohtuneena pisteliääksi intoutuneen tapauksen suuntaan tuupaten yllättävän napakasti tämän keihään sivuun karkealla sauvallaan. "Hei! Anna olla jo! Etkö kuullut?!" se protestoi saaden yhden jos toisenkin hölmistyneen katseen sekä kulmien kohotuksen yleisöstä kun moinen napero kävi vastustamaan vartiostoa. Lyhyt nuorukainen hillitsi kuitenkin itsensä pian vaikka pitikin keihäsmiestä epäluuloisesti silmällä, nyökäten painokkaasti jostain taustalta kommentoivan naisen arvioon että ehkä hänen puheissaan olisi jopa perää. Seuraava esitetty kysymys olikin sitten jo oleellisempi, pojankin joutuessa jopa miettimään hieman. Turkoosi pieni lohikäärme alkoi käydä hyvin levottomaksi piirityksen keskellä kaiken tökinnän jälkeen, eikä poika voinut syyttää tätä. Nulikka vilkaisi hieman huolissaan otukseen olkansa ylitse ennen kuin ähkäisi kiusaantuneena ja käänsi jälleen huomionsa väkijoukkoon edessään. "Eh, no. Ei voikaan, mutta... Ei sille ehkä tarvitse tehdä mitään, jos se on vaan eksynyt tänne jotenkin. Ehkä jos sen vaan vie pois kylästä tai jotain niin se varmaan häipyy ihan itse, ja..." tämä aloitti varovaisen toiveikkaaseen sävyyn, kuitenkin vaieten silmiään räpäyttäen kun tähän saakka taustalla pysynyt teräväpiirteinen nainen astui lähemmäs, epäluuloinen katse silmissään.
"Hmm, niinkö? Kukahan sinä sitten mahdat edes olla? Et ole ainakaan meidän poikia, ja tunnut tietävän tästä... otuksesta aika paljon" nainen huomautti viileästi silmäillen punnitsevasti niin entistä kiusaantuneempaa nuorukaista kuin turkoosia liskoakin. Kaikesta päätellen eukko ei pitänyt näkemästään, ja oli hyvää vauhtia vetämässä omia johtopäätöksiään tällaisesta vilunkipelistä. "Oli mikä oli, pitkäkyntinen on kuitenkin pitkäkyntinen. Oikeastaan, vanha Bran-ukko onkin valitellut viimepäivinä tilaltaan kadonneista kotieläimistä. Sinä ja... liskosi ette satu tietämään tästä mitään?" Lähes hädin tuskin verhottu syytös saikin pojan säpsähtämään hieman mutta varsin kiireesti tämä yritti jälleen koota itsensä. "...ehh. Mit-- Siis, en olekaan, mutta mä... tulin tänne vasta joskus vähän aikaa sitten, niin että... en mä tiedä mitään mistään elikoista! Eh, en mä oikeastaan tunne tätäkään, mutta...." selitettiin kiireesti jokseenkin hapuillen, tämän saadessa kuitenkin eukon rypistämään kulmiaan entisestään. Tilanne oli kokenut varsin äkkiä käänteen mikä taisi saada maan kuumottamaan jo kyseenalaiseksi puolustukseksi rynnänneen nulikankin alla, pojan luodessa jo vaivihkaa varautuneen vilkaisun ympäristöön kuin olisi itsekin kartoittanut miten haihtua paikalta mahdollisimman nopeasti, varmuuden varalta.
((Heh, vähän lisää kuumostusta ettei kenelläkään varmasti olisi kivaa. >=) ))
|
|
kharya
Member
Dawn of Spring
Posts: 79
|
Post by kharya on Apr 19, 2014 12:10:45 GMT 3
Väkijoukon hälinä lisääntyi selvästi ja ihmiset, ainakin suurin osa katselivat hämmentyneinä ja ihmeissään tätä kaikkea. Lisko oli kinnostava mutta väkijoukon sisällä muutamien henkilöiden sanaharkka oli paljon mielenkiintoisempaa seurata varsinkin, kun kokki melskasi yhä oikeuksistansa vaikka vartija oli kädenkäänteessä saannut tältä lihaveitsen pois, ettei tökkisi muita silmiin tai muuallekaan. Kharya seurasi tilannetta hermostuneesti ymmärtäen kyllä suurimmaksi osaksi puheet. Kokille hän kyllä antoi ilkikurisen virneen mihin kokki vastasi pahasti mulkaisemalla. Kokista ei ollut huolta mutta sensijaan Kharyalle tuli huoli tästä mustakaapuisesta pojasta, jota katseli huolestuneena. Olihan tämä oikeastaan rohkeasti tullut hänen ja tämän väkijoukon väliin. Kharya seurasi väkijoukkoa ja asteli sitten lähemmäs poikaa pitäen kyllä silmällä samalla myös vartijoita. Nämä taas seurasivat Kharyan liikkeitä tarkasti. He jopa hätkähtivät, kun lisko siirtyi lähemmäs poikaa ja tällä kertaa suojelevasti.
Vartijat joutuivat taas vähän puskemaan ihmisiä kauemmas pojasta ja lohikäärmeestä keskustelun käydessä taas kuumana. Eivätkä vartijatkaan pystyneet kaikkia pitämään loitolla yrityksistänsä huolimatta ja nekin, jotka olivat aluksi pitäneet keihäillä liskoa loitolla katselivat väkijoukkoa huolestuneesti. Moni alkoi katselemaan liskoa vähän epäluulloisesti.Vartijat yrittivät pohtia tilannetta ja tummahiuksinen nainen sanoi, että lisko pitäisikin vain ohjata ulos ja sillä selvä, kunnes teräväpiirteinen nainen asteli lähemmäs ja vanhempi vartija avasi suunsa. -Onko se sun lemmikki? Näyttää pikkusen siltä, se on sun lähellä.” Vartija kommentoi kun teräväpiirteinen nainen alkoi esittelemään kysymyksiä, jopa syyttävään sävyyn. Poika näytti hiukan hätääntyvän ja etsivän itsekkin pakotietä ulos. Kharya katseli naista ja vartijoita ärhäkästi ja vilkaisi sitten poikaa. -”Autan sinut ulos.” Kharya sanoi pojalle toivoen tämän kuullevan. Ainakin vartija ja nainen olivat. -”Mitä? Puhuiko tuo?” Vartija oli hämillään ja nainen osoitti liskoa sormella. Kharya vähät välitti vaan pörhisti koko olemuksensa ojentaen kaulansa paljastaen hampaansa imien ilmaa sisäänsä kuin sylkäistäkseen mutta päästikin sen sijaan vaarrallisen kuulloisen huudon mikä sai joukon kavahtamaan ja vartijat ottamaan keihäistä paremman otteen, mutta samalla aukko saviastiakojuun oli auki ja Kharya rynnisti sinne suuntaan salamana. Kojun pitäjätär kirkaisi kuuluvasti kun sininen riehuva ja paniikinomaisesti juokseva otus törmäsi astioihin hypätessä siihen ylös ja niitä särkyikin muutamia. Kaaos oli hetkessä käynnistynyt.
-Ottakaa se kiinni! Palkkio kiinniottajalle!” Vartija huusi ja sai kilpahuudon yrmystä metsästäjästä. -”Elävänä tai kuolleena tuokaa mulle!” Oli muitakin huutoja, kuten kiroilua ja huutoja ja kirkaisuja kun turkoosinvärinen lohikäärme rynnisti kojun alta ulos ja pinkaisi niin kovaan juoksuun kuin jaloista lähti ja koska hän osasi kiivetä alkoi talojen katot näyttämään houkutelevilta vaihtoehdoilta. Ikäväkyllä, joka suunnasta yrittivät ihmiset tukkia pakoreittiä ja useamman kerran käsipari tai kolmekkin oli lähellä saada otetta liskosta. Kharya joutui, jopa näykkäisemään yhtä, jotta pääsisi jatkamaan menoansa vaikka vaikeaa se oli kun hän lähinnä pääsi säntämään edes ja takaisin aiheuttaen kaaosta kun törmäili välistä jalkoihin tai jopa kaatuneisiin ihmisiin. Safiirinsiniset silmät etsivät samalla poikaa väkijoukosta. ((ny si alko paikkojen hajotus xD ))
|
|
|
Post by spyrre on Apr 19, 2014 16:25:26 GMT 3
Hälinän noustessa ja äänensävyjen kiihtyessä kävi vaivaantuneesti paikallaan liikahteleva poikakin hiljakseen entistä enemmän varuilleen, vaikka tuntui vieläkin yrittävän puhua väkijoukolle, ja ennenkaikkea vartiomiehille hieman järkeä. Laihat sormet hypistelivät levottomasti nulikan tuskin itse edes huomaamatta karkeaa puusauvaa tämän tumman katseen seuratessa ihmisjoukon liikkeitä. Lohikäärmeen liikahtaessa hiljaa lähemmäs poika vilkaisi jälleen pikaisesti otukseen kuitenkaan näyttämättä hätkähtävän asiaa kuin tietäen ettei tämä ollut uhka, vaan nyökkäsi tälle hieman ennen kuin käänsi huomionsa takaisin kinasteleviin ihmisiin. Raivostunut, verta vaativa kokki oli sentään riisuttu aseista ja laitettu ruotuun mutta ongelmat olivat silti kaikkea muuta kuin ohitse, kuten varsin pian kävikin ilmi ikävän kärkkään vanhemman naisen astuessa esiin syytöksineen.
Varsin pian alkoi maa kuumottaa ikävästi myös nuorukaisen alla kun äkkipikaisimmat kyläläiset alkoivat vetää johtopäätöksiään ja piirtää yhtäläisyysmerkkejä pitkäkyntisten suhteen ja syytellä nyt helposti nenän edessä nököttäviä syntipukkeja muistakin konnantöistä. Eipä aikaakaan kun nuhruinen nuorukainen joutui puolustelemaan liskon lisäksi itseään kun niskaan alkoi sadella ikävä kysymys jos toinenkin. "Ei se mikään lemmikki ole! Mä vaan... ehh, olen nähnyt näitä ennenkin! Usko jo, en tiedä mitään niistä eläimistä! Muutaman kanan nyt voi kuitenkin viedä ihan mikä vaan--" nulikka aloitti puolustelevaan sävyyn, saaden kuitenkin välittömän kulmienrypistyksen naisen suunnalta. "Mistäs arvasit että oli kanoista puhe?" tämä töksäytti, saaden pojan hätkähtämään kuin olisi juuri tullut yllätetyksi näpit piparipurkissa ja vaikenemaan jokseenkin kyseenalaisen "eeeh" -äännähdyksen keralla. Mutta ennen kuin nuorukainen ehti joutua sen enempää tulisille hiilille ilmaantuikin jokseenkin tervetullut harhautus joka vei hyvin pitkälti kaikkien huomion välittömästi muualle. Väkijoukko kohahti tyrmistyneenä lohikäärmeen äkkiä puhuessa, pojankin harhautuessa pahimmasta kärvistelystään vilkaisemaan alas olentoon silmien räpäytyksen keralla, näyttämättä kuitenkaan olevan lähellekään yhtä tyrmistynyt tämän puheenlahjoista kuin muut vaikka tämän sanat saivatkin pojan jälleen hieman huolestuneen näköiseksi. "Eh? Odotas nyt, älä hätäile ettei--" se aloitti arvellen että lohikäärme aikoi jotain viisveisaten täysin taustalta kuuluvat tyrmistyneet kommentit puhuvasta liskosta. Samalla se yritti kuumeisesti keksiä seuraavaa siirtoa, pitämättä tavasta jolla vartiomiehet olivat nyt päätyneet silmäilemään häntäkin epäluuloisen eukon keralla.
Ennen kuin nämä kuitenkaan ehtivät pääsemään yli puhuvasta liskosta ja päättää pidättää kummankin hankalaksi osoittautuneen tapauksen, nousikin ilmoille äkkiä melkoinen mellakka turkoosin lohikäärmeen viimein hermostuessa. Nuorukainen hätkähti kun otus avasi kitansa kuin syöstäkseen jotain väkijoukkoon, mutta ennen kuin tämä ehti estellä purkautuikin tämän kurkusta hurja metakka joka sai kaikki kavahtamaan kauemmas. Ja sitten vallalla olikin melkoinen kaaos. Liskon rynnätessä hurjaan pakoon rymistellen ohimennen onnettoman savenvalajan kojusta tämä veti peräänsä lähes jokaisen tarpeeksi rohkean kynnelle kykenevän kärkkäästä väkijoukosta suurimman osan vartiomiehistä mukaanlukien. Poika irvisti, laskien refleksinä korvilleen nostamat kätensä kääntyen itsekin takaa-ajoon lähteneiden ihmisten perään. Mitä tapahtuisi jos hurjistunut väkijoukko saisi lohikäärmeen kiinni...? Tilanne voisi käydä varsin rumaksi kaikkien kannalta hyvin pian. "Hei! Odottakaa nyt! Älkää jahdatko--" se yritti huikata metelin ylitse astuen jo askelen näiden perään kunnes etenemisen äkkiä pysäytti jämäkkä keihäänvarsi sekä tämän toisessä päässä seisova tuima vartiomies, joka oli aiemmin tökkinyt lohikäärmettäkin varsin hanakasti. "Ja sinä et mene minnekkään. Kun saadaan tuo kiinni niin saat luvan tulla kiltisti mukaan vartituvalle kuulusteluihin--" tämä aloitti tiukasti, lauseen kuitenkin keskeytyessä äkkiä yllättyneeseen kivuliaaseen pihahdukseen kun pidätetty päätti protestoida survaisemalla hätäisesti sauvansa pään miehen vatsaan. "Ehh. Anteeksi" jälleen lähinnä kiusaantuneelta näyttävä nuorukainen huikkasi hätäisesti viilettäen kiireesti henkeään tyrmistyneenä kaksin kerroin haukkovan vartijan ohitse. Ei ollut vaikeakaan arvioida minne pieni lohikäärme oli paennut tätä jahtaavan äänekkään väkijoukon erottuessa jo kaukaa ja eipä aikaakaan kun poika suuntasikin kiireiset askelensa näiden perään. Ohimennen se oli vähällä kompuroida kadulla vierivään lohjenneeseen saviruukkuun mutta saavutti väkijoukon varsin pian, erottaen näiden keskellä syöksähtelevän turkoosin hahmon. Poika kiersi kiireesti kadunvarret katseellaan ennen kuin kiirehti hieman joukon edelle saadessaan silmiinsä kapean, varjoisan sivukujan kahden rakennuksen välissä.
"Hei! Tänne! Äkkiä!" Se huudahti metakan ylitse viittoen hätäisesti kujan suulta pakenevalle lohikäärmeelle. Ehkä kapeampaa kujaa myöten olisi parempi paeta kuin leveää katua, puolet kylästä perässään riehuen.
|
|
kharya
Member
Dawn of Spring
Posts: 79
|
Post by kharya on Apr 22, 2014 14:34:04 GMT 3
Nytkös vasta oikein mellakka alkoikin kun sitten sivummalta olevat ihmisetkin tulivat uteliaina aamutoimistansa katselemaan mitä isolla kadulla oikein huudeltiin ja riehuttiin. Jotkut olivat laiskoina jäänneet katselemaan ikkunoista ulos ja ärhäkämmät osittelivat sormilla huutaen, siellä se menee, eikun tuolla. Kharyalle teki, jopa pahaa kuunnella moista mekkalaa herkillä korvilla, mutta muisteli itse mölyneensä vähän aikaa sitten pahemman kera. Kharya näykkäisi yhtä ahnasta rotevan kokoista naista sormista aiheuttaen verinaarmuja samalla kun vartija yritti saada otetta liskon hännästä. Ei Kharya kyllä kanoista tiennyt mutta yhden lampaan oli kyllä viennyt, siitä oli riittänyt pariksi päiväksi. Ihmeen herkkää väkeä lampaiten ja kanojen suhteen kun moisen metakan nostavat. Kharya ihmetteli vaikka väisti ketterästi taas yhdet käsiparit ja parit jalat sujahtaen muutaman ihmisen jalkojen alta, joku kaatui nurinkin ja siinä rytäkässä pari muutakin ihmistä kompuroi kaatuneen päälle.
Mihin tässä oikein menisi? Kharyalta alkoi loppumaan aika, kun ihmisiä alkoi tiivistymään hänen ympärillä saartoon ja tummakaapuisella pojallakin näytti olevan omia ongelmia vartijan kanssa. Sen verran Kharya pystyi silmäilemään pojan suuntaan kun tämän löysi. Sitten taas piti juosta jalkojen ohitse seinän vierustaa pitkin. Kharya huomasi talon kulman josta saisi otteen ja ylös kiivetyksi kun puulankut oli talon kulmassa laitettu limittäin, mikä antou kynsile hyvää tarttumapintaa ja Kharya hyppäsikin ylös reunaa pitkin käyttäen räystää tukenaan kynsien tarttuessa lankkuihin kiinni mutta hän oli liian hidas. Siinä missä hän hyppäsi ja yriti kiivetä ylös oli samantien tullut parvi ihmisiä ja rohkeampi hoksasi tarttua liskoa hännästä kiinni ja nykäistä siitä. Kharya läiskäisi hännällä tuntien nykäisyn jääden vasemman puolen etu- ja takakynsien varassa kiinni lankkuihin kun oikeapuoli lipesi irti nykäisystä vaikka kynsikin villisti lankkuja lastujen lentäessä irti.. Kharya käänsi vimmoissaan päänsä pörhistäen otsapiikkinsä ja sähähti hurjasti napsauttaen hampaansa kiinni saadakseen ahnaat kädet pois. Siinä hän osittain onnistuikin vaikka samalla ryysis hänen alla paheni ja syntyi jopa jonkinlainen nujakkakin. Kharya tunsi yllättäen tökkäsyn kyljessä eikä ollut kiinnittänyt huomiota päävartijaan, joka käytti reippaasti keihästänsä ja tökkäsi Kharyaa kylkeen, ei tappaakseen mutta tarpeeksi, että lohikäärme menettäisi tasapainonsa ja tippuisi. Haavakin siitä tuli, pieni ja ärsyttävä. Kharya huitoi mielettömästi kaikilla neljällä jalallaan kun putosi väen keskelle, josta itse kukin yritti päästä pois alta.
Jostakin Kharya kuuli pojan tutun äänen huutavan ja Kharya etsi katseellaan poikaa samalla, kun pyöri vauhkona maassa ja parin ihmisen päällä päästääkseen ylös ja pitääkseen kädet ja keihäät loitolla. Jotenkin hän sai pyörähdetyksi ylös vaikka olikin vähän pökeryksissä. Safiirinsiniset silmät äkkäsivät pojan nopeasti ja sivukujan, jota kohti Kharya lähti pinkomaan juoksujalkaa. Kharyalla oli vielä yksi temppu käytössä ja oikeastaan jään lisäksi ainoa suojautumiskeino, hän osasi mennä näkymättömäksi joksikin aikaa. Hän harkitsi sitä kyllä mutta ei vielä. Kharya juoksi pojan luokse katsellen tätä ja hämärää sivukujaa, jossa näytti ilmeisesti joku juoppo istuvan seinän vierustalla melko tillintallin olemuksella.
-Perään! Ne katoaa muuten! Ottakaa kiinni! Poika kuulusteltavaksi! Elukka mulle!” Kuului huutoja osan väkeä ja parin vartijan nähdessä liskon aikovan kadota sivukujalle. -Pian nyt juokse!” Kharya ähkäisi pojalle ohitettuaan tämän ja pysähtyi sitten kuin katsoakseen mihin poika menisi aikeissa seurata tätä. Sivukuja näytti aika likaiselta ja vähän luotaantyöntävältä. Se seikka ehkä ei haittaisi meluavaa väkijoukkoa ja kyljen haava teki kipeää, ei paljoa mutta ärsyttävästi.
-Ampukaa sitä! Varkaat kiinni! ” Joku huusi ja jostain kuului kokin vihasta ärisevä äänni toitottaen liskopaistista tänään. Kharya katseli villisti ympärille mutta ainoa suunta oli sivukujaa pitkin eteenpäin ja sitten kiivetä ylös katolle tai ahtautua jonnekin rakoon piiloon? Kharyan päässä alkoi surraamaan hänen juostessa eteenpäin kujaa. Kuja itse oli melkoisen ahdas ja likaisuuden lisäksi kulki talojen välissä, joten kujalle pääsi vielä ahtaampia sivupolkuja pitkin, jotka kulkivat talojen seinien välissä. Sen olivat vähän älykkäämmät vartijat hoksanneet ja Kharya kuulikin jostain juoksuaskelia. -”Pitää kiivetä!” Kharya osoitti vasemalla etutassulla ylös yhtä rosoista puutaloa ja sen laattakattoa.
|
|
|
Post by spyrre on Apr 22, 2014 18:34:04 GMT 3
Aamuisella kadulla alkoi olla käynnissä varsin kiitettävä kaaos. Miten ihmeessä johonkin tällaiseen oli taas edes tultu jouduttua, väkijoukon sekaista ympäriinsä huitomista seuraava poika ei voinut olla manaamatta mielessään suunnatessaan kiireenkaupalla eteenpäin pahimman ihmismassan ohitse. Pieni lohikäärme sai parhaillaan melkoista kyytiä mutta kaikeksi onneksi tämä oli ainakin vikkelä jaloistaan vaikka siitä huolimatta tämän yritys kavuta pakoon katolle päättyikin surkeaan kadulle tömähtämiseen joka sai nulikan irvistämään huppunsa varjosta. Se oli jo vähällä ottaa askelen kohti ihmisjoukkoa tullakseen hätiin kun yksi vartiomiehistä päätti jälleen hyödyntää keihästään, mutta kaikeksi onneksi tämä ei tainnut olla tarpeen kun toinen viimein huomasi kujan suulla viittilöivän nuorukaisen ja suuntasi kiireellä tätä kohti... ikävä kyllä lynkkausjoukkonsa perässään, mutta joka tapauksessa. Vaikka hänen visiittinsä täällä olikin vielä jokseenkin lyhyt oli poika viimeisten hetkien sisällä päätynyt varsin nopeasti johtopäätökseen että ei pitänyt tästä kylästä... kunhan kärkkäästä väkijoukosta selviäisi, taitaisi olla parasta vaihtaa itsekin maisemaa mahdollisimman pian...
Lohikäärmeen suunnatessa kohti poika otti muutaman askelen tätä vastaan mittaillen huolissaan katseellaan kintereillä kirivää väkijoukkoa, kirskauttaen hampaitaan lukuisille vihamielisille huudoille joita kajahteli ympäriltä. Pikainen katse paljasti talojen ikkunoihinkin ilmestyneen niin uteliaita kuin kannustajiakin mutta vaikka nämä saivatkin terävän, näreän katseen tummista silmistä eivät nämä kuitenkaan olleet uhka tähän hätään, nulikan jättäessä nämä pian omaan arvoonsa. Turkoosi lisko oli kuitenkin nopeampi kuin jahtaajansa ja saavutti kujansuun pian, nuorukaisen helpotukseksi. Tämä nyökkäsi kiireesti olennon kehotukselle pinkaisten kadulta hämärälle kujalle lohikäärmeen edellä, loikaten ohimennen seinän vieressä torkkuvan juopon ohitse kadulle torkahtaneen viinasiepon tuskin edes tajutessa mitä tapahtui vaikka lähestyvä metakka saikin miehen jupisemaan jotain sekavaa ja raottamaan kiroten silmiään. Eiköhän tämäkin tajuaisi että jotain oli meneillään viimeistään väkijoukon tulviessa kaksikon perässä hämyiselle kujalle, tosin tämä tuskin arvostaisi moista äkillistä kaaosta yhtään sen enempää kuin hekään. Ainahan sitä saattoi toivoa että joku takaa-ajajista edes kompastuisi tähän tai jotain.... "Hitto mikä meteli muutamasta linnusta" poika kommentoi jupisten vilkaistuaan levottomasti taakseen juuri ajoissa nähdäkseen ensimmäisten takaa-ajajien alkavan ahtautua kujalle heidän jälkeensä. Kuitenkin aikaa tuijotteluun ei ollut tämän kääntäessä huomionsa pian takaisin eteensä mittailemaan kujaa, ympäröiviä rakennuksia sekä vähän matkan päässä erkanevia vielä kapeampia reittejä. Kapea väylä hidasti kyllä takaa-ajajia, ehkä jos he onnistuisivat saamaan tarpeeksi etumatkaa päästäkseen pois silmistä, nämä onnistuttaisiin eksyttämään... vaikka pieneksi huolestuneisuudekseen nulikka oli pistävinään merkille että ääniä kantautui myös jostain sivustasta rakennusten lomasta heidän takanaan seuraavan metakan lisäksi.
Aikaa suurempien suunnitelmien punomiseen ei ollut pahemmin saatavilla ja poika tekikin parhaansa mihin pystyi juostessaan. Tämä tarkisti lohikäärmeen seuraavan ennen kuin pyörähti rakennuksen kulman ympäri jatkaen matkaa toista kujaa myöten toiseen suuntaan, pyrkien pois päin perässä seuraavista äänistä. Ikävä kyllä vaikka hän olikin ehtinyt tutkailemaan kujia hieman vielä lyhyeksi jääneen visiittinsä aikana olivat nämä kapeat kadut silti vielä kaikkea muuta kuin tuttuja, siinä missä kyläläiset luultavasti tunsivat nämä huomattavasti paremmin... Joku takana huusi jotain varkaiden ampumisesta joka sai pojan kiroamaan ääneen, tämän kuitenkin kääntäessä päänsä kuullessaan turkoosin lohikäärmeen ehdottavan kiipeämistä. Poika hidasti hieman empien katsahtaen ylös tämän osoittaman rakennuksen seinää, tarkistaen myös kiireesti ettei takaa-ajajia vielä ollut näkyvissä heidän takanaan. "Pääsetkö ylös tuosta? Jos autan sut tuohon ikkunalaudalle?" Se tiedusteli nopeasti, viitaten yläpuolella häämöttävään ikkunaan, vaikka levottomasta liikehdinnästä päätellen se olisi varsin mielellään jatkanut juoksemista. Lohikäärmeen idea tuskin oli itsessään huono, mutta... hänestä itsestään ei kyllä seinäkiipijäksi ollut. Liskon kavutessa katolle hänen pitäisi luultavasti keksiä kiireesti itselleen toinen piilo... Ehkä aikaa olisi vielä...
Levottomasti taakseen pälyillen nulikka kuitenkin nyökkäsi, asettuen ikkunan alle ja viittoen hieman kumartuen lohikäärmettä kapuamaan harteilleen. Ikkunalauta ei ollut erityisen leveä mutta kenties tämä kävisi tarpeeksi hyvästä jalansijasta josta lisko voisi ponnistaa toisen kerroksen tasolta ylös katolle... tikkaat toki olisivat olleet jokseenkin tervetulleet, mutta ainakaan hätäinen vilkaisu ympärille ei vielä paljastanut moisia sivukadulta jolla he seisoivat.
|
|
kharya
Member
Dawn of Spring
Posts: 79
|
Post by kharya on Apr 23, 2014 13:54:23 GMT 3
Terävät kynnet iskeytyivät maata vasten Kharyan kääntyilessä sinne tänne kuunnellen juoksu askeleiden ääniä. Olipa melkoisen ärhäkkä väkijoukko tässä kaupungissa tai kylässä, Kharyalle asia oli vielä vähän aukinainen asia mikä erottaisi kylän kaupungista. Ihan samalla tavalla täynnä väkeä liiaksi asti. Mitähän nyt tekisi, hän oli ehdottanut kiipeilemistä katolle mutta ei ollut tajunnut, että ehkä poika pystyisi pääsemään ylös. Kharya oli seurannut poikaa toiselle kujalle todella näppärästikin ja takaa-ajaajat jäivät hetkeksi enemmän taakse. Heidän rynniessä kujalle, jossa torkkuva juoppo heräsi metakkaan alkaen kiroten ajamaan itsensä jaloille jäikin itse jalkoihin ja siinä taas oltiin nurin, mes jos toinenkin ja pari naista. Vikkelämmät onnistuivat hyppämään yli kaaoksen ja toiset menivät läpi mistä saivat. Kharya vilkaisi taakseensa vaikkei ihan heti nähnyt jahtaajia niin möly oli sellaista, että saisi nälkäisen susilaumankin mäkeen. Kiroamista ja huutoa oli enemmän kuin tarpeeksi, joku taidettiin iskeä tajuttomaksikin. Kharya katseli poikaa ja tämän osoittamaa ikkunalautaa. -Pääsen ja helposti, siitä pääsee viellä tuolta puulankun kautta ylös katon harjalle. Mutta entä sinä?” Kharya kysäsi katsellen taas poikaa, joka tarjosi harteitaan avuksi kiipeämiselle. Kharya ei viivyttänytkään vaan loikkasi kevyesti pojan selkään, pitäen visusti kyntensä loitolla tämän selästä ja hartioista, joten poika saattoi tunte vain pehmeät tassun aluset selässän, josta Kharya ponkaisi ylös ikkunalaudalle. Se oli kapea mutta tarpeeksi leveä, että saisi otteen mistä ponkaista ylöspäin ja siitä kynsien puuseinää ylös. Vähän taisi puruakin tippua.
Kharya katseli samalla korkeuksista huomaten kaksi vartijaa tulevan pojan takaa ja väkijoukon isomalla sivukujalla, joskin vähän enemmän hajaantuneena. -Pian, juokse, vartijoita takanasi!” Kharya varoitti ja koska kiiltävä turkoosinsininen otus olisi melko helppo huomata näin korkealta vaikka toki jatkoi yhä kiipeämistä tämä päätti viimein käyttää temppuaan vaikka se veikin voimia ja kylkeä aristi. Hetkessä lohikäärme oli muuttunut näkymättömäksi tämän päästessä ylös katonharjalle, josta kuikuili alas pojan suuntaan ja vartijoiden , jotka yrittivät saartoansa ja sitten väkijoukkoa, joka oli hajalla mutta yhä valmiina jos ei ihan nyt lynkkaamaan niin ainakin ikäviä seuraamuksia tuomaan.
-Minne ne katos! Etsikää ne! Ottakkaa kiinni,tuokaa kuullusteluihin! Poika kuuluu vartijoille!” Huudeltiin läpisekaisin kun väkijoukko saavutti paikan missä lohikäärme oli mennyt ylös. Kharya yritti pysyä hipi hiljaa katsellen huolissaan poikaa seuraten tätä miettien kuumeisesti miten voisi auttaa.
|
|
|
Post by spyrre on Apr 23, 2014 21:20:07 GMT 3
Kapeat kujat ostivat pakenevalle kaksikolle hetken etumatkan, mutta ikävä kyllä tämä taisi kuitenkin olla reilusti vähemmän kuin kumpikaan näistä olisi toivonut. Levoton poika loi jälleen uuden epäluuloisen vilkaisun taakseen odottaessaan lohikäärmeen kapuamista ikkunalaudalle, empien kuitenkin hieman tämän tiedustellessa mitä hän itse aikoi tehdä. "...eh, no. Juoksen kyllä nopeammin kuin ne. Ja en usko että ne alkaa mua sentään ampuakaan" tämä totesi viimein, ei kenties kaikkein varmimpaan mahdolliseen sävyyn. Kuitenkin nulikka teki parhaansa toimiakseen jonkinlaisena astinlautana vaikka huojahtikin kun lohikäärme otti vauhtia ja loikkasi ylös hänen hartioitaan ja selkäänsä hyödyntäen. Vaikka olikin pieni lohikäärmeeksi, oli suuren koiran kokoisessa otuksessa silti tarpeeksi massaa ollakseen melko raskas jokseenkin hintelän pojan-nulikan kannateltavaksi, mutta onneksi lisko oli nopea liikkeissään ja ponnistelikin pian ylös ikkunalaudalle. Poika suoristautui nopeasti hieman selkäänsä hieroen seuraamaan katseellaan lohikäärmeen kapuamista ylös katolle, ennen kuin takaa lähestyvä metakka sai tämän kääntämään hätkähtäen katseensa kapean kujan suuntaan josta he olivat juuri rynnänneet. Lohikäärmeen huudahtaessa varoituksen rynnistikin esiin jo vartiomies jos toinenkin, eikä näillä mennyt kauaakaan hoksata seinän vieressä seisova nulikka. Alkujaankin lyhyt etumatka oli enää muisto vain, kun poika säntäsi jälleen katua myöten pakosalle, mutisten kirouksia hampaidensa lomasta.
Lohikäärmeen kadottua näköpiiristä sai pitkin sivukatua rynnistävä nuorukainen hoksata saaneen takaa-ajajien jakamattoman huomion itseensä. Jos liskon äkillinen häviäminen aiheutti hämminkiä ei se silti hidastanut paljoakaan kun nenän edessä oli silti yksi passeli jahdattava, varsinkaan hieman taaempaa tovereitaan kärkkäästi eteenpäin usuttavan, varsin kaunaisen vartiomiehen ansiosta. Tämä ei selvästikään ollut ottanut hyvällä nulikan aiempaa huitaisua ja röyhkeää pidätyksen ja auktoriteetin vastustamista... eikä mokomalla itsepäisellä natiaisella ollut selvästikään aikeita jäädä kuuntelemaan mitä miehellä kenties olisi sanottavana. Jo hieman henkeään haukkoen poika syöksähti jälleen yhden eteentulevan talonkulman ympäri varsinaisesti edes tietämättä minne oli matkalla, yrittäen vain mahdollisimman kauas mahdollisimman nopeasti. Muutaman kerran se tuli vilkaisseeksi ylös katollekin kaiketi turkoosia liskoa katseellaan hakien mutta tätä kuitenkaan löytämättä. Tämä huoli kuitenkin jäi pian tois-sijaiseksi kun sattumanvaraisia katuja seuraava nulikka äkkiä tajusi äkkiä kuulevansa ääniä jostain ikävän läheltä. Se ehti lähinnä onnenkaupalla iskemään jarrut pohjaan juuri viimetingassa ennen kuin lähes törmäsi risteävältä kadulta eteensä putkahtavaan hirmustuneeseen kokkiin, ollen vähällä kompastua silkasta yllätyksestä omiin koipiinsa, kaikeksi onneksi sentään onnistuen sentään säilyttämään tasapainonsa. Miten roteva mies ikinä olikaan onnistunut luikahtamaan hänen edelleen sai jäädä sivuseikaksi kun yllättynyt poika joutui jo säntäämään kiireesti takaisin uutta pakoreittiä etsien, yrittäen samalla kiireesti arvioida missä perässä rymistelleet vartiomiehet olivat. Näitä ei vielä näkynyt kulmauksessa jonka ympäri hän juuri oli rynnistänyt mutta taisi olla vain sekuntien kysymys koska nämäkin putkahtaisivat esiin jostain... ja silloin olisi paras jo olla muualla.
|
|
kharya
Member
Dawn of Spring
Posts: 79
|
Post by kharya on Apr 25, 2014 13:56:02 GMT 3
Katollahan näkymättömänä oli sitä melko turvassa mutta Kharya ei tahtonut jättää poikaa pulaan varsinkin kun tämä mustakaapuinen poika oli tavattoman kiinnostava. Hän tiesi lohikäärmeistä ja oli tullut muutenkin apuun. Poika oli kyllä vakuuttanut, juoksevansa nopeammin kuin kyläläiset mutta siitä ampumisesta Kharya ei mennyt takuuseen. Nämähän kyläläiset vaikuttivat villeiltä suorastaan. Onneksi poika ollut kaatunut Kharyan mentyä häntä apuna käyttäen ylös ja Kharyahan yrittikin nopeasti mennä ylös, ettei pojan tarvinnut häntä kauaa kannattella.
Ylhäällä Kharya seurasi pääjoukkoa ja muutamia sivukujalta tulleilta, onneksi oli hän ehtinyt nähdä vartijat, jotka yrittivät saartoa ja tummakaapuinen poika pääsi juuri ja juuri menemään. Kharya lähti seuraamaan poikaa ylhäältä ponnistaen kaikilla lihaksillansa tehden näyttävän hypyn toiselle katolle miettien miten hidastaa väkijoukkoa. Vartijat olivat kyllä paha ongelma he jos ketkä tiesivät kujat ja talot läpikotaisin täälläpäin. Ihme väkeä, Kharya ihmetteli ja samalla katseli kattoa, jossa näytti olevan jotain irtolaattoja. Kenties hurjakin ajatus mutta Kharya poimi näppärästi irtolaatan etukynsiensä väliin ja hetken katseltua tiputti sen alas vartijan eteen. Kattotiili hajosi säpäleiksi ja vartija oli pakotettu pysähtymään kun suojasi refleksin omaisesti päätänsä. Kharya tiputteli pari tiiltä lisää alas saaden muutkin vartijat pälyilemään ylös mutta ei mitään näkynyt. -On nyt aikoihin eletty!” - Irtolaasteja vain, rauhoitu.” Tukeva vartija sanoi katsellen ylös. -Kyllä saavat luvan korjata tämän katon jahka ensin pääsen käsiksi nulikkaan! Kynin sen ..” Tuohtunut vartija ei ehtinyt sanoa lausettaan loppuun kun esille juoksi jostain nurkan takaa yrmy metsästäjä ja hänen mukaansa liittyneet pari miestä. Yrmeästä olomuodosta huolimatta metsästäjä ei ollut tyhmä. Olihan tämä jo katseellaan arvioinut liskoa ja uummoillut tämän taitoja. Kattolaatat saivat miehen vilkaisemaan ylös ja osoittamaan kattoa.
-Se otus on ylhäällä, joten pitää seurata yläilmoja, se kiipeää kynsillään kuin kissa ja on vikkelä.” Metsästäjä totesi rauhallisesti katsellen vartioita. Heille kyllä äkkiä pientä sanaharkkaa tulikin, koska vartijat halusivat liskonkin kiinni mutta poika ensin joten metsästäjä sai pitää liskoa silmällä. Kharya ei ollut välittänyt tuosta vaan seurannut poikaa, joka kohtasi tiellensä tulleen raivostuneen kokin, jolla oli oikea fileerausveitsi mukanansa. Tämä oli vähällä itsekkin törmätä poikaan, joka tosin ennen kokkia sai jarrut päälle.
-”Sinä! Missä on se lisko! Kerro tai suolistan sinut!” Kokki lähes mylvi ojentaen vapaan kätensä saadakseen otetta pojasta. Kharya katseli ympärilleen ja äkkäsi vastapäisen talon parvekkeen johon tähtäsi vajaavaisen hypyn jääden mahalleen kaiteen päälle roikkumaan kynsien ilmaa samalla kun potki takajaloilla kaidetta saadakseen itsensä yli. Näkymättömyys katosi sillä eihän pystynyt sitä nyt ikuisesti ylläpitämään. Siinä räpeltäessä Kharya pudotti alas kukkaruukun, joka hajosi vasten ruskean väristä talon seinustaa, jossa parveke oli.
((anteeksi kesto, kissa oli eilen kasvainpoisto leikkauksessa, joten koko päivä ja suurin osa yötä sen kanssa meni, onneksi on ihan tolpilla nyt ja toipuu aika hyvin. =) ))
|
|
|
Post by spyrre on Apr 25, 2014 18:52:37 GMT 3
((No problem, onhan se ymmärrettävää että tuollaiset asiat vievät huomiota. Kissaparka, onneksi on tokenemaan päin. =) ))
Väkijoukon kärkipäässä seuraava ikävän terävä metsämies saattaisi olla vielä omiaan aiheuttamaan ongelmia, mutta ainakaan vielä tämä ei ollut suurikaan huoli edellä painelevalle pojalle joka sai mietittäväkseen aivan omia ongelmia. Äkkiä pakoreitin tukkiva raivostuneesti rähjäävä ja jokseenkin huolestuttavasti veistä puristava kokki oli jo vähällä onnistua tarraamaan yllättyneeseen nulikkaan tämän lähes törmätessä (kaiketi itsekin lähinnä tuurilla) nenänsä eteen, mutta jos ei muuta niin oli lyhyt, nuhruinen nuorukainen ainakin ketterä. Tämä onnistui juuri ja juuri kavahtamaan refleksinomaisesti sivuun miehen varsin läheltä pyyhkäisevän kouran tieltä ehtimättä kuitenkaan pistää merkille syvälle päähänsä kiskaistun viitan hupun luiskahtavan paikaltaan kesken väistöliikkeen. Päähineen alta ilmaantuneet laihat, jokseenkin epäluuloiset kasvot tulivat tuskin yllätyksenä kenellekään räpyttelevillä tummilla silmillä roikkuvine varsin sekaisine hiuskuontaloineen, eikä tämä olisi ollut kovinkaan erikoinen näky ilman sitä pientä sivuseikkaa että esiin pelmahtaneet suortuvat olivat väriltään varsin kyseenalaisesti tummaan violettiin häivähtävät. Aivan yleisestä olemuksestaan päätellen mokoma irtolainen tuskin oli perillä minkäänlaisesta hiustenvärjäämisen hienouksista siinä vaiheessa kun poika näytti uhkaavasti siltä että tuskin omisti edes kampaa... mutta tällä hetkellä nulikan suurempana huolena taisi olla uhkauksia hänen kasvoilleen karjuva kokki, joka kuitenkin hänen onnekseen oli kaikkea muuta kuin ketterä liikkeissään.
Varsin täpärästä tilanteesta huolimatta liskosta tivaava ja epäkohteliaalla suolistuksella uhkaava kokki sai osakseen varsin näreän mulkaisun sekavan kuontalon alta pojan kuitenkaan jäämättä tuhlaamaan tähän aikaa yhtään sen enempää kuin oli pakko. Varsin nopeasti se pyörähti ympäri jättäen miehen ärjymään peräänsä, suunnaten kulkunsa mielessään varsin antaumuksella kiroten kohti äskeistä risteystä. Muita takaa-ajajia ei vielä näkynyt, ehkä hän ehtisi livahtamaan pakosalle toiseen suuntaan... Äkkiä kuitenkin jostakin ylhäältä kuuluva odottamaton ääni joka päättyi kaikuvaan räsähdykseen sai purppuratukan säpsähtämään ja kääntämään katseensa vauhtiaan hidastaen metakan suuntaan. Ensimmäiseksi silmiin osui jossakin hänen takanaan kadulle levinnyt rikkinäinen kukkaruukku joka ei varmasti ollut äsken ollut tässä, ja eipä aikaakaan kun rakennuksen seinää yläviistoon seuraava katse löysikin jotain huomattavasti huolestuttavampaa: pieni lohikäärme sätkimässä kadun yllä levittäytyvän parvekkeen reunalla putoamaisillaan. Pojan kuulustelu liskon löytämiseksi tuskin oli enää tarpeen kujaa pitkin tömistelevän kokinkin epäilemättä jo huomanneen otuksen, vaikka kumpikaan heistä tuskin osasi sanoa mistä tämä oli tarkalleen ottaen ilmaantunut. Siitä huolimatta että paineli hanakasti karkuun jahdattaessa ei nuorukainen ollut varsinaisesti näyttänyt olevan erityisen kauhuissaan tilanteesta vaikka tämän kasvoilla tuntui komeilevan lähes jatkuvasti hieman huolestunut ilme, mutta nyt hoksatessaan kadun yllä räpiköivän lohikäärmeen ilmaantui esiin jo häivähdys pelästystä tämän äkkiä jarruttaessa uudestaan, niska kenossa olkansa yli tuijotellen. Tämä ei nyt näyttänyt erityisen hyvältä jos toinen putoaisi...
"Hitto... Hei! Anna sen olla tai--!" se huudahti jo puolittain kääntyneenä kohti parveketta harppovaa veitsellä aseistautunutta kokkia, mutta ennen kuin se ehti viimeistelemään minkä kamalan uhkauksen sitten kaavailikaan heittävänsä ilmoille, kajahti äkkiä hänen edestään toinen huomattavasti huolestuttavampi ääni. "Täällä se on!" nurkan takaa esiin harpponut vartiomies huudahti takanaan seuraaville tovereilleen samalla kun tämän koura jo haroi määrätietoisesti otetta yllättyneen nulikan niskavilloista. "Ne molemmat" lisättiin vielä miehen nostaessa katseensa ylhäällä sätkivään lohikäärmeeseen. Ehkä toinen ehtisi vielä kiipeämään pakoon, mutta ainakin tämän salamyhkäinen katoilla luikkiminen oli viimeistään nyt paljastunut...
|
|
kharya
Member
Dawn of Spring
Posts: 79
|
Post by kharya on Apr 27, 2014 12:46:28 GMT 3
Alhaalla oli taas ne muutamat saamassa tilanteen haltuun, joskin huolestuttavasti pojan ja lohikäärmeen tilanne meni taas tukalaksi. Miksi hänen piti juuri nyt jäädä tappelemaan kaiteen kanssa? Kharya ärähti ja sätki ja kynsi kaidetta vielä lujemmin. Kyllä hän oli kuullut alhaalta tulevia ääniä mutta ei hän osannut paikantaa niitä kun ei päässyt katselemaan alas ilman pientä huolta, että putoaisi. Kokin äänen hän kyllä tunnistaisi mistä vain. Se isokokoinen munkkipossu oli sitkeä vastus mitä tuli paistin pilaamiseen. Kokin ote meni juuri ja juuri ohi pojan väistäessä sitä mutta se ei tarkoittanut miehen jättävän asiaa siihen paikkaan. Vikkelä poika sai peräänsä kokin, joka ei ainakaan ihan täysin tyhmältä vaikuttanut mutta hermot olivat lyhyet kuin härällä mitä tuli pikaistumiseen. -Ootas vain! Paan sut töihin mulle niin kyllä koulutan tuollaiset hetkessä.” Kokki puuskutti perään. Poika tosin oli jo ajat sitten livennyt takaisin risteykselle päin ja kokki seurasi mutta ruukun räsähdys rikki aivan hänen nenän edessä pysäytti kokin ja vähän pöllämystyneenä katseli ympärillensä ennen kuin edes tajusi katsoa ylös missä turkoosin värinen lohikäärme sätki niin lujaa, että kokista tämä näytti hassulta. Kokki naurahtikin vahingoniloisena.
Kharya ärähti taas ja ojensi vasenta etujalkaansa niin pitkällekuin ylsi ja kynsillään haroi parvekkeella olevaa tuolia mistä sai otteen. Nopeasti Kharya veti itseään enemmän kaiteen yli vaikka tuoli kaatuikin rämähtäen parvekkeen kivilattiaa vasten. Kharya oli juuri tippumassa parvekkeell kaiteen yli, kun kyseisen parvekkeen omistaja ilmaantui paikalle.
-Mitä täällä on tekeillä?” Vaaleahiuksinen vanhempi rouva ihmetteli mutta nähdessään alhaalla olevan kokin veitsen kera, pojan ja vartijat kauempana ja sitten Kharyan tämä yksinkertaisesti pyörtyi. Kharya ehti nostaa vain vähän silmäkulma lihaksiaann ylös hämmästyksestä. Ainakin rouva näytti olevan muuten kunnossa. Päästyään kaiteen yli ja siitä ylös katsoi Kharya alas nähden pojan ja kokin siinä punertavineen kasvoineen ja sitten vartijat, joista toinen oli ottamassa tukevaa otetta pojasta. Kharya ärähti vartijan suuntaan uhkaavasti ja safiirinsiniset silmät muuttuivat asteen tummemiksi. Jos ei voinut paeta hän kävisi päälle.
-No niin nyt poika haltuun ja tuo otus ja rauha maassa.” Vartija sanoi välittämättä kokista tai paikalle ilmestyneestä miehestä, joka oli ollut yrmyn metsästäjän seurassa ja viritti nyt joustansa. Kharya levitti siipensä, tämä tulisi sattumaan katsoen alas missä kokki heilutti nyrkkiään. Kharya sai kiivetä takaisin kaiteelle pudottaen ruukun numero kaksi onneksi tai sitten ei, mutta vahingossa kokin päähän. Ruukku hajosi ja kukkamulta valui pitkin kujaa muurinkello kukkapuskan hajotessa osiin. Kokki pysyi hetken pystyssä ennen kuin kaatui humahduksella maahan. Kasvot ylöspäin jalat tanakasti suorana kädet hiukan levällään. -Hänpäs kaatui voimalla.” Kharya totesi ääneen miettien yhä miten laskeutua alas pojan avuksi. Kokin kaatuminen oli saannut vartijat hieman herpaantumaan katsellen tätä silmiä räpytellen. -Voi...” Vartija lausui ilmaan muutaman erittäin räikeän kirosanan katsoen kokkia ja sitten Kharyaa. Mies taas joka oli virittänyt joustansa katseli hieman hämmentyneenä tapahtumia odottaen parempaa hetkeä ja seuraten tilannetta. Metsästäjän lupaama palkkio oli yhä suuri houkutus.
((miepä jätän siulle jos vartijat saivat pojan kiinni vai ei =) ))
|
|
|
Post by spyrre on Apr 27, 2014 18:16:00 GMT 3
((Noh, vähän lisää kaaosta, toivottavasti en jyrää liikaa asioita eteenpäin. Pahoittelut pienestä venähdyksestä. ))
Kaipa se oli ollut vain ajan kysymys koska onni kuluisi loppuun ja pakoreissu saisi jokseenkin ikävämpiä käänteitä. Yllättyneestä purppuratukasta irtosi tuohtunut älähdys kun se sai äkkiä tuntea jämäkän kouran tarraavan niskavilloihinsa juuri kun se oli joutunut kääntymään ympäri rähjäämään ylhäällä parvekkeen reunalla riippuvaa lohikäärmettä kohti tömistelevälle kokille, mikä ymmärrettävästi oli omiaan sotkemaan pasmoja varsin hyvin. Jos ei muuta, kaikeksi onneksi lisko onnistui melkoisen metelin ja huselluksen jälkeen kapuamaan ylös parvekkeelle putoamatta, mutta alhaalla kadulla nököttävällä nulikalla ei ollut samanlaista onnea. "Hei! Päästä irti!" poika protestoi ärhäkkään sävyyn suurempien rimpuilujen jäädessä kuitenkin lyhyeen kun edellisestä viisastunut vartija tarrasi seuraavaksi muitta mutkitta melkein kepistä käyvää puusauvaa puristavaan käteen, kiskoen raajan protesteista huolimatta napakasti nulikan selän taakse. Väkisinkin tämä rauhoitti vastarintaa melkoisesti, vaikka nulikasta irtosikin kivulias mutta härkäpäinen ärähdys, ei se varsinaisesti mahtanut moiselle paljoakaan. Onneksi ainakin lohikäärme näytti pärjäävän paremmin. Kahden muun vartiomiehen kiirehtiessä paikalle kiinnittyi näidenkin huomio pian ylös parvekkeelle kun asunnon omistaja ilmaantui ovesta ihmettelemään kadulla vallitsevaa mekkalaa... kaiketi kuitenkaan odottamatta koiran kokoista matelijaa kapuamassa parvekkeelleen.
"Ei hätää rouva, tilanne on nyt hallinnas--" esiin nurkan takaa harpova, vieläkin hieman liikkeitään huitaisun ansiosta aristava vartiomies aloitti määrätietoisesti luoden varoittavan katseen niin nulikkaan kuin lohikäärmeeseenkin, mutta näky ei selvästikään miellyttänyt kyseistä rouvashenkilöä, ja tämän äkillinen tuupertuminen sai miehen repliikin haipumaan kiusallisena kesken kaiken olematomiin, kunnes tämä ähkäisi vieden kätensä pyyhkäisemään ohimoitaan. Hetken aikaa kadulla vallitsi pieni hämminki vartijoiden vilkaistessa toisiinsa ja sitten ilmeiseen johtajaansa hieman hämillään, nulikankin jäädessä hetkeksi kyräilemään hämmentyneenä ylös parvekkeelle silmiään räpytellen. "Loistavaa" partion johtaja ehti töksäyttää ilmoille, juuri ennen kuin ilmassa kajahti uusi uhkaava räsähdys jota seurasi pienellä viiveellä painava tömähdys.
Kaikkien katse kääntyi nyt vuorostaan kadulle rysähtäneen kokin suuntaan kamalaan kohtaloonsa syöksyneen viattoman ruukkukasvin pönöttäessä palasina tämän vieressä, huomion hakeutuessa syyttävästi takaisin ylös parvekkeen kaiteelle kuikuilemaan kavunneeseen turkoosiin liskoon. Tuskin tarvitsi miettiä kauaakaan mitä oli tapahtunut... Nulikkaa pitelevä vartiomies kirosi antaumuksella, partionjohtajan kasvojen alkaessa jo punehtua uhkaavasti ennen kuin tämä viimein painostavaa silmänräpäystä myöhemmin päästi ilmoille turhautuneen ärähdyksen. "Mitä kirottua te odotatte?! Sinä, painu sisään ja katkaise sen pakoreitti! Nyt! Ja sinä, anna se nulikka tänne ja painu varmistamamaan että että tuo paksu typerys on elossa eikä se otus livahda minnekään tätä kautta!" tämä räjähti viimein osoitellen villisti ensin kohti talon julkisivua josta epäilemättä pääsisi sisälle, ja sitten parveketta sekä tämän alle tuupertunutta kokkia samalla kun takavarikoi ärtyneesti metelistä luimistelevan pojan toisen alaisensa otteesta kun miehet kiirehtivät toimittamaan annettuja käskyjä. Nulikka seurasi huolestuneena katseellaan tiehensä rynnistäviä vartioita valpastuen hetkeksi toivoen saavansa tilaisuuden livahtaa pitelijöiden vaihtiessa, mutta sai pettyä partionjohtajan saatua jo selvästi tarpeekseen kaikenlaisesta huselluksesta. Miehen ote oli edellistäkin tiukempi saaden pojan olon jokseenkin tukalaksi, mutta entistä huolestuneemmaksi sen sai viimein hännänhuippuna paikalle kiirehtivä jousimies joka jo mittaili etäisyyttä parvekkeelle ladaten nuolta jänteelle.
"Mikä sinullakin kesti?! Vauhtia ja tee nyt viimeinkin jotain hyödyllistä!" vartiomies ärähti paikalle kiirehtineelle, saaden näreän katseen metsästäjän suunnalta, tämän kuitenkin alkaessa sihtailla aseellaan. Tämä sai jo enemmän eloa tähän saakka lähinnä vastahankaisesti kärvistelleeseen purppuratukkaan. "Hei! Odottakaa nyt! Ei sitä voi vain tappaa, kuulitko!" Se protestoi hätäisesti mutta odottamattoman terävästi, saaden jopa tätä pitelevän vartiomiehen kääntämään katseensa hieman yllättyneenä. "Ettekö tajua että se on vasta pieni? Jos teette sille jotain niin... no, ette halua tietää mitä tapahtuu kun sen emo ilmaantuu jostain! Se vei vaan vähän ruokaa, mutta sitten jos se toinen tulee tänne niin... käy kamalia!" tämä viimeisteli mahdollisimman painokkaasti, siitä huolimatta että joutui hieman miettimään virkkeensä loppupuolella. Eh, kenties tämä uhkauksen ja varoituksen sekasikiö ei välttämättä ollut se kaikkein vakuuttavin nuhruisen nulikan suusta varsinkin jos kukaan ei varsinaisesti ollut perillä mitä tässä oltiin jahtaamassa, mutta purppuratukka ei keksinyt tähän hätään parempaakaan estääkseen metsästäjää ampumasta. Ehkä tämä edes ostaisi toiselle aikaa kavuta takaisin katolle tai mitä tämä sitten suunnittelikaan... Pikaisesti tummat silmät hakeutuivatkin vilkaisemaan yläviistoon nähdäkseen miten lohikäärme pärjäsi. Eh, tilanne saattaisi päätyä kärjistymään hieman ikävästi, ellei jahtaajia saisi vakuutettua edes olemaan ampumatta. Ei sillä että hän olisi oikeasti tiennyt lohikäärmeen emosta mitään, mutta sen hänkin pystyi näkemään helposti ettei tämä ollut lähellekään täysikasvuista. Tai edes puolikasvuista, jos niikseen...
|
|
kharya
Member
Dawn of Spring
Posts: 79
|
Post by kharya on May 4, 2014 11:34:45 GMT 3
Kharya oli nyt jumissa ylhäällä mutta ei hän aikonut jäädä sinne nököttämäänkään. Ei, varsinkin kun ilkeä vartija piti poikaa kiinni. Omistaja oli pökertyneenä ja kokki tajuttomana, joskin se seikka huvitti Kharya. Nyt hän tosin taiteili kaiteen päällä katsellen alas ja sitten kattojen suuntaan miettien mitä tehdä. Aikaa ei olisi paljon sillä komenteleva vartija käski muita ylös taloon ja yksi taisi ennen sitä katsoa kokin kunnon mutta hyvässä unessa tuo vain oli. Kharya ojensi kaulaansa katsellen taakseensa, kuin odottaen vartijoiden pian tulevan. Hän kuuli askeleita sisällä, tai kauempana ne tulivat, hätäisiä, kiireisiä. Sitten oli mustakaapuinen poika, jonka suuntaan Kharya vilkaisi huolestuneesti. Jostakin kauempana kiiri isomman joukon meteli. He kääntäisivät kaikki kivet ja talotkin ylösalaisin, jotta saisivat kiinni nämä kaksi. Kharya urahti matalasti kuunnellen huudettuja sanoja.
Metsästäjä ei aluksi ollut saada edes nuolta jänteelle kun äreä vartija komenteli siinä ympäri mutta sitten tämä sai keskittymiskykynsä takaisin ja jännitti jousen ja siinä olevan nuolen tähtäsi kohti turkoosia kimmeltävää otusta. Pojan sanat tunkeutuivat miehen tajuntaan. Emo? Metsästäjä vilkaisi huolissaan vartijan suuntaan, joka piteli poikaa turhan kovaotteisesti aloillaan.
-Emo tai ei, sitä ei näy vaan me hoidetaan tuo pois päiväjärjestyksestä ja sitten sen emo. Lienee joku hydran sekasikiö, niitä välistä näkyilee myrskyjen jälkeen.” Vartija sanoi napakasti takaisin mutta epäili omia sanoja, hydroilla ei ollut siipiä, ainakin hänen tietämyksensä mukaan. Se, että Kharya sanottiin hydraksi pisti pienen lohikäärmeen aika äreäksi ja tämä puhisi kaiteella taiteillen näyttäen teräviä hampaitaan. Samalla olivat pari vartijaa päässeet ylös huoneistoon ja parvekkeen ovi aukesi taas vartijan osoittaessa liskoa keihäällä samalla kun toinen avitteli vanhemman rouvan pois tieltä. -Pysytkös siinä!” Vartija huudahdi ja jostain ilmestyi kadulle tummahiuksinen nainen muutaman muun henkilön kera. -Ei saa!” Nainen huudahdi, hän oli jo aikaisemmin vastustanut ideaa tappaa olentoa. Sen sijaan neljä muuta hänen mukanaan alkoivat viittilöidä ja huhuilla, että täälläpäs päin olivat karkulaiset.
Kharyalle tuli kiirre ja hän levitti siipensä täysin auki ja ponkaisi kaiteelta ilmaan. Hän osittain liiteli osittain liukui ilmassa. Sillä hetkellä kun hän hypähti ilmaan oli metsästäjä ampunut nuolen, onneksi ohi ja se kopsahti parvekkeen seinään samalla kun vartijt kiroten yrittivät tarttua liskoon mutta liian myöhään. Rikkinäinen siipi sai lennon muuttumaan hieman kieppuvaksi ja Kharya tömähti kierähtäen maahan. Isku maata vasten näytti olevan kova ja muutama pidätteli hengitystäänkiin. Kharya taassen pakotti itsensä ylös maan pöllytessä ja katseli poikaa pitelevää vartijaa uhkaavasti safiirinsiniset silmät loistaen samalla kun veti ilmaa sisään ja näytti kuin hopeisiä pieniä juovia olisi kulkenut tämän kaulassa hetken.
((uhuu anteeksi karmea kesto Vappu tuli väliin ja eilen olin Ukko-Kolilla vaeltelemassa))
|
|