|
Post by spyrre on Jul 23, 2014 17:44:04 GMT 3
((No problem, eiköhän tämä tullut ihan hyvään väliin. ))
Kaikesta hyvin uhkaavasta huselluksesta huolimatta taisi kuitenkin alkaa vaikuttaa siltä että välikohtauksesta oli selvitty säikähdyksellä. Itsekin hieman höykytetty Spyro seurasi huolissaan kun pieni lohikäärme alkoi tokeentua vaikka tällä kestikin tovi päästä jälleen jaloilleen, mutta kaikeksi onneksi vaikka tämä oli paikoitellen veren peitossa katse ei ainakaan löytänyt tästä suurempia vammoja. Tämä oli tainnut olla liian vikkelä karhulle napattavaksi, pojan huokaistessa helpotuksesta. "Hitto, se näytti aika pahalta... onneksi se hönkäisy oli sille liikaa. Kyllä tuollaisen otuksen nyt pitäis tietää paremmin kuin alkaa lohikäärmeille!" nulikka puuskahti helpotuksen ja tuskastuksen sekaisin tuntemuksin vilkaisten terävästi olkansa ylitse valtavaan liikkumattomaan ruhoon ennen kuin katse päätyi takaisin Kharyaan jälleen hieman vaivautuneen. "Tuota... kiitos, taas. Meni vähän turhan läheltä. Oli kyllä hulluin elukka vähään aikaan, ei ne yleensä ole tuollaisia! ....paitsi se yksi härkä ja pirun oravat silloin, mutta...." repliikin loppu muuttui nopeasti epämääräiseksi mutinaksi mikä kieltämättä ei välttämättä oltu tarkoitettukaan kuultavaksi pojan mulkaistessa vielä näreästi karhuun ennen kuin sekin veti syvään henkeä ja suoristautui Kharyankin noustessa jaloilleen kaavaillen takaisin suojaan vetäytymistä. Purppuratukka vilkaisi karhun ruhoa hieman epäröivästi puusauvaansa sormeillen kunnes kuitenkin nyökkäsi lohikäärmeen arviolle nykäisten ohimennen ylös kääräisemänsä hihan takaisin paikalleen. Ohimennen laihan ranteen ympärillä olisi saattanut nähdä jotakin kyseenalaista joka vaikutti paksulta vanhalta arvelta, mutta tämä katosi varsin nopeasti jälleen näkyvistä.
"Äh. No juu, toivotaan niin. Piti tällainenkin vielä tulla sen hiton kylän jälkeen" poika manasi kääntyen sitten seuraamaan toisen jäljessä kohti leiripaikkaa, voimatta kuitenkaan olla tökkäämättä ohimennen karhunruhoa kepillään varmistaakseen ettei tämä varmasti suunnitellut enää yhtään mitään. Otus vaikutti kuitenkin kuolleelta kuin kivi Spyronkin viimein jättäessä tämän rauhaan vaikka loikin muutaman pohtivan katseen elikkoon. "Hitto. Pitää tehdä uusi tulikin" se puuskahti käyttäen hetken keräilläkseen sen verran oksia kuin nyt pikaisesti matkan varrelta löysi ennen kuin kapusi jälleen lohikäärmeen jäljessä pieneen syvennykseen alkaen valmistella uutta pientä nuotiota Kharyan asettuessa levolle. Kissa tuijotteli vielä varsin epäluuloisena syvennyksen perältä, mutta rauhoittui kuitenkin kun mitään ei enää tapahtunut ja hivuttautui takaisin muiden tuntumaan vaikkakin varautuneena korviaan höristellen. Purppuratukkakin asettui viimein uudestaan seinän viereen kiveen selkänsä nojaten voipuneena vaikka itsekin vielä hieman jännittyneenä silmäillen ulos samalla kun katti löysi maahan pudonneen jäniksenlihan rippeet, ja takavarikoi nämä parempaan talteen. Poika ei estellyt, kaipa pahin nälkä oli jo tyydytettykin. Eipä kai edessä ollut enää muuta kuin odotella aamua että pääsisi jälleen jatkamaan matkaa.
Mahdollisista pienistä epäilyksistä huolimatta aamu alkoi kuitenkin lopulta valjeta ilman enempiä välikohtauksia. Vaikka olikin jäänyt valvomaan tulen ääreen oli Spyrokin lopulta torkahtanut istualleen niille sijoilleen viittaansa kääriytyneenä, pienen nuotionkin jo hiivuttua jossain vaiheessa menneinä tunteina. Kharya olikin ensimmäinen joka kiskoi itsensä hereille pojan vielä nukkuessa paikallaan.... ellei Kissaa laskettu, eläimen näyttäessä kadonneen jonnekin omille teilleen. Tosin ei tainnut kulua kauaakaan kun purppuratukkakin alkoi osoittaa elonmerkkejä, päästäen epämääräisen tuhahduksen huppunsa uumenista ennen kuin kohotti unenpöpperöisenä päätään. "Uah. Huomenta" se mutisi hetken ympärilleen siristeltyään ja haukotteli sitten itsekin päätyen venyttelemään jumittavia raajojaan. "Oli sekin yö" jupistiin hieman epämääräisesti haroen villisti sojottavaa kuontaloaan, ennen kuin tämän keskeytti äänekäs vatsan kurahdus joka sai pojan irvistämään. Hetken ympärilleen vilkuiltuaan katse alkoi kuitenkin hivuttuatua takaisin ulos tarkastelemaan hieman vastahakoisesti nyt aamun valossa eilis-illan koettelemuksen merkkejä, pysähtyen maassa edelleen retkottavaan raatoon. "....voikohan karhuja syödä" nulikka pohti hetken otusta silmäiltyään, ajatukset kaiketi samoilla nälkäisillä linjoilla kuin toisellakin. Vaikka tämä ei varsinaisesti houkutellutkaan, niin kenties raivohullusta elikosta olisi sittenkin jopa jotain hyötyäkin.
|
|
kharya
Member
Dawn of Spring
Posts: 79
|
Post by kharya on Jul 26, 2014 15:18:26 GMT 3
Aamu tuntui mukavan hiljaiselta yön mekkalan jälkeen ja mikäs sen parempaa. Kharya venyteli vielä hetken jalkojaan ennen nousemistaan ylös ja tepastelua ulos. Spyro oli vielä unessa Kharyan vilkaistessa poikaa ja hymyili sitten suupielien kääntyessä ylöspäin sen merkiksi. Karhun raato makasi siinä elottomana isona ruskeana möykkynä. Kharya avasi siipensä apposen auki venyttäen niitäkin. Niissä oli siiven kärjestä kärkeen melkoista pituutta. Hän olikin enemmän ketterää lentäjätyyppiä ja hänen siivillään hän olisi pystynyt liitämään ulapoiden yläpuolella pitkiä aikoja mutta sitä Kharya ei tiennyt vielä. Ojennettuaan vielä kaulaansa ja häntäänsä pää kääntyi katsomaan Spyron suuntaan. Kaapun kätköistä kuului tuhahdus ja poika alkoi näyttämään heräämisen merkkejä. Olihan jo aamu edennytkin jonkin verran. Kuului huomenta pojan venytellessä itseään.
-”Huomenta vain. Taitaa olla kuuma päivä tulossa. ” Kharya katseli siniselle pilvettömälle taivaalle pojan sanoessa jotakin eilisestä yöstä. Olihan se ollut melkoinen mutta Kharya ajatteli, että vielä hän jonain päivänä kohtaisi pahempaakin. Äkkiä kuului jokin murina tai kurahdus pojan suunnalta ja Kharya käänsi päänsä pojan suuntaan hiukan hämillään, vatsan murinaa? Josko se sitä olisi , aaminainen kun kuullosti hänellekin hyvältä ajatukselta ja sitten Spyro jo kysyikin karhun syönnistä.
-”Ohan sekin eläin joten uskoisin että kyllä karhuja voi syödä. Mahtaa ehkä maistua sitkeälle? Tai kovalle? ” Kharya osannut päättää kumpaa sanaa ihmiset käyttivät lihasta joka ei ollut kova mutta ei helpoa pureskellakaan. -”Eiköhän se mene siinä missä muukin, paitsi jänikset ovat parhaita, tai kana. Oravista en pidä, jotenkin ihraisia ja pieniä. Lammas on hyvää, porsaskin menee. Joo sitä on tultua maisteltua hiukan kaikkea. Häränliha oli hyvää. Siitä pidin mutta se ukko jolta sen kimpaleen vohkin ei tainnut pitää ideasta . Olin minä sille sitten tuonnut kuistille pari kania niin hän leppyi. Se oli sellainen pikku kylä, paljon erakkomaisia ihmisiä. Taisivat kutsua itseään druideiksi?.” Kharya muisteli ja hiukan naurahti asialle. Sielä olivat olleet melko mukavia väkeä mutta suhtautunueet lohikäärmeisiin kovin varauksellisesti.
Lohikäärme kääntyi katsomaan Spyroa silmät kirkkaina ja osoitti oikean jalan etykynnellä karhua. -”Jos minä repisin turkkia auki niin voisit leikata muutamia paloja ?” Kharya ehdotti ja katseli sitten kohtaa mistä voisi repiä turkkia auki ja sieltä saada lihaa, jos he yrittäisivät syödä sitä. Olisiko etumus hyvä? Siihen hän oli jo porannut tavallaan reiän. Kharya mietti tosin, että oli paljon viennyt voimia kyllä tehdä sellainen taika. Pitäisi hallita paremmin ja muuta.
-”Muuten Spyro? Luuletko, että ne äkäiset kyläläiset tulevat etsimään tätä karhua?” Kharya esitti kysymyksen katsoen Spyroa avaten pikkuisen suutaan ja alkaen etuhampaillaan vetämään auki reikää minkä hän oli tehnyt. Helpommin sanottu kuin tehty mutta kyllä siitä pian lihaa sai esiin hänen vähän kiskottua ruskeaa turkkia sinne ja tänne. Maassa lohikäärmeen jaloissa oli ruskeita karvatupsua maa täynnä. Kaiverrettuaan auki tarpeeksi hän perääntyi pois ja sylki suustansa karvatupon ja istuutui sitten alas sammaleille. Aurinko ei ollut vielä korkealla ilman alkaessa lämpiämään hiljalleen mukavasti.
Hän seurasi Spyroa hieman katseellaan. Kharya piti pojasta , pojassa oli jotakin sitä erikoista mutta hyvällä tavalla. Jos se oli tämä, että oli vaan ollut pakko mennä vaeltelemaan suureen maailmaan. Nuotiokin pitäisi tehdä ja Kharya ravisti päätänsä ja keräili sitten oksia ja risuja ja käpyjä. Hän teki sen taitavasti nousten kahdelle takajalalle ja hieman vaappuessa niiden varassa keräsi etukäpäliinsä risut kävyt ja oksat ja varsin näppärästi hän liikutteli kynsiään. Sitten hän vei kasan syvennykseen missä oli ollut aijemin nuotio ja laski ne siihen samaan paikkaan. Tulta hän ei osannut tehdä eikä hän uskonut, että jäisistä oksista olisi iloa kellekkään.
((pirun oravat xD hauska! ))
|
|
|
Post by spyrre on Jul 26, 2014 17:37:31 GMT 3
Poika vastasi jokseenkin epämääräisellä äännähdyksellä hieroen hetken kasvojaan yleisesti nuhruiseen hihaansa kun jo ulkona seisova Kharya kommentoi lämpimästä säästä. Onneksi ainakin tämä oli hyviä uutisia Spyron laittamatta yhtään pahakseen vaihteeksi lämpimämpää päivää, vaikka purppuratukka ei kuitenkaan osoittanut suurempia aikeita paksuhkon viittansa riisumiseksi edes kömpiessään viimein jaloilleen ja lohikäärmeen seuraksi pienen leiripaikan edustalle. Sen sijaan se tihrusteli hetken ympärilleen nouseevan auringon kirkkaissa säteissä ennen kuin puuskahti vetäisten huppunsa syvemmälle varjostamaan silmiään ja kääntäen sitten huomionsa maassa heidän edessään retkottavaan karhunraatoon. Eipä kai siitä päässyt mihinkään että aamiainen olisi paikallaan, vaikka kontio sai vielä edesmenneenäkin hieman epämääräisiä katseita pojan suunnalta. "No, kaipa... vaikka pedot kai maistuu vähän kummalta. Ja se käyttäytyikin vähän... oudosti. Eh, mutta ei taida olla nyt parempaakaan" purppuratukkakin arveli Kharyan pohdiskellessa ruokaa ja riistaeläimiä kaiketi jokseenkin samoilla linjoilla. Tuskin karhut olivat laihan nulikankaan ruokalistan huipulla, mutta nyt ei tainnut olla varaa valittaa kun yksi makasi jo raatona nenän edessä.... vaikka kaipa kana tai lammas olisi ollut parempaa. Tai possu. Tosin maininta naudoista ja druideista saikin pienen hieman varautuneemman katseen pojan suunnalta. "Eh, druideja? Jotain velhoilijoita nekin... parempi olla varovainen niiden kanssa" se tokaisi irvistäen hieman ajatukselle, ennen kuin kuitenkin kohta hetken mietittyään tyytyi nyökkäämään Kharyan ehdotukselle.
"Kannattaa se varmaan ainakin kokeilla. Luulis että se syömäkelpoista on ainakin" tämä pohti, pudistellen ohimennen maassa nukkuessa hieman ryvettynyttä viittaansa ennen kuin veti veitsen jälleen vyöltään lohikäärmeen repiessä karhun turkkia. Kaipa paksu nahka olisi ollut työlästä veitsellekin, mutta ehkä olennon terävät hampaat purivat tähän paremmin. Ainakin tämä halusi yrittää joten poika antoi tämän tehdä niin, Kharyan saalishan koko karhu lopulta periaatteessa olikin. Lohikäärmeen kysymys kyläläisistä sai purppuratukan kuitenkin rypistämään kulmiaan hieman mietteliäästi ennen kuin tämä kohautti hieman olkapäitään. "Eh... voi kyllä olla. Jos ne nyt kuitenkin tietää että täällä on liikkunut tällainen ja että se on vaarallinen niin varmaan haluavat kyllä varmistaa että se ei riehu enää. Tämä ei kyllä varmaan ole nyt kauhean vaikea löytää" Spyro totesi vastaukseksi tönäisten otuksen ruhoa hieman kengällään. Kaiken saamansa hätyytyksen jälkeen he olivat joutuneet vielä hoitamaan kyläläisten ongelman karhukin kanssa ja ajatus siitä mitä seuraisi kun nämä löytäisivätkin pedon metsästä tällä tavoin oudolla tavalla tapettuna sai nulikan hieman jännittyneeksi, ennen kuin tämä kuitenkin karisti ajatuksen mielestään. "No, miten vain. Me ei ainakaan aiota jäädä katsomaan mitä tykkäävät" se viimeisteli pienen puuskahduksen keralla astuen sitten lähemmäs huomatessaan lohikäärmeen siirtyvän ruhon ääreltä karvoja syljeksien. "Huh. Haisee kyllä aika..... hurjalle" purppuratukka kommentoi hieman irvistäen kumarruttuaan lähemmäs ja ilmaa nuuhkaistuaan, löyhyttäen hieman mielenosoituksellisesti kättään kasvojensa edessä kunnes se viimein kuitenkin tuhahti härkäpäisesti ja tarttui työhön kaiketi aikomatta luovuttaa näin helposti. "No.... kohta nähdään mitä tulee" se mutisi nyökäten lohikäärmeelle hieman kiitokseksi tämän jo aloitettua homman, käyden sitten vaivalloisesti nirhaamaan paksua nahkaa ja sitkeää lihaa veitsellään.
Nulikka jäikin hommiinsa kun Kharya hetken odoteltuaan päätyi keräilemään taustalla nuotiotarpeita. Kaipa se vilkaisi ajoittain työstään ympärilleen kai varmistaakseen että kaikki oli edelleen kunnossa ennen kuin keskittyi jälleen hommiinsa. Valkoinen kissakin onnistui ilmaantumaan jostakin ryteiköstä omia aikojaan jääden istuskelemaan lähistölle muiden ahertaessa. Kohta poikakin suoristautui viimein ruhon ääreltä ja kääntyi kohti leirisyvennystä kimpale turkkiin kääräistyä lihaa mukanaan pyyhkäistyään ensin niin tahriintuneita käsiään kuin veistäkin karhun turkkiin näitä hieman puhdistaakseen. "Huh, no niin. Ehkä tästä jotain aamupalaa saadaan. Ai, keräsit jo sytykkeitäkin" tämä tokaisi nyökäten hyväksyvästi nähdessään kerätyt oksat, kumartuenkin pian tämän ääreen tekemään tulta. Paremman idean puutteessa karhunkappaleet päätyivät terotettuihin tikkuihin tulen ylle kuten jäniksetkin aikaisemmin, pojan jäädessä vahtimaan kypsyvää lihaa hieman kriittisesti haistellen. No, kaipa aamiainen oli aamiainen kun liha viimein poimittiin tulelta ja puolet tirisevästä ja eittämättä vahvanhajuisesta lihasta lykättiin lohikäärmeen suuntaan. "Hmh. Varmaan parasta häipyä mahdollisimman pian ennen kuin porukkaa alkaa tulla meidän tai tuon elikon perään. Tuskin seuraa hyvää jos ne löytää meidät uudestaan täältä jostain lähimetsistä" Spyro pohti nuuhkien samalla arvioivasti lihanpalaa, ennen kuin kohautti harteitaan ja repäisi palan hampaillaan. Maku sai nulikan irvistämään hieman sen kuitenkin jäädessä mutustamaan ruokaa tämän kai ollessa kuitenkin syömäkelpoista vaikkakin varsin... erikoista. Kissa tosin taisi olla eri mieltä, pörhistellen viiksiään jo pelkälle hajulle turvallisen välimatkan päästä. Kaipa rajansa oli ahneudellakin.... ainakin siinä vaiheessa kun nirsous tuli vastaan.
((Menneisyyteen mahtuu monenmoista traagista tragediaa... ja oravatraumoja. Ei ole helppoa. =I ))
|
|
kharya
Member
Dawn of Spring
Posts: 79
|
Post by kharya on Jul 29, 2014 14:17:10 GMT 3
Kharya nyökkäsi Spyronkin ollessa samaa mieltä druideista, että niiden kanssa pitää olla varoainen. Olivat muutenkin äärettömän kummallista väkeä. Sinänsä hyviä mutta heissä sattui olemaan jotain 'häiritsevää' tai ehkä ei häiritsevää mutta 'kummallista'. Kharya oli aloittanut työnsä kun poikakin sanoi siitä, että kyllähän sitä karhua voisi maistaa ruokahan se on siinä missä muukin ja Kharyan saaduksi työnsä loppuun pääsi Spyro leikkaamaan siitä lihaa irti. Kyllä ne kyläläisetkin varmaan söisivät karhun ja pistäisivät lihaa säilöön. Niillä oli hassuja tapoja, suola kala, suola liha, kuivattu kala ja kuivattu liha säilöttynä kylmiä syksyjä ja talven varalle. Olihan Kharya sellaisiakin miastellut mutta ne olivat joko hyvin kuivia tai äärettömän suolaisia hänen makuunsa. Kharya ravistikin päätänsä muistellessaan makua.
Spyron siinä alkaessa leikkaamaan lihaa hän sanoikin hajusta mikä oli melkoinen. Kharya hieman irvisti ja vastasi. -”Ei ainakaan nenää miellytä mutta mitä tulee kyläläisiin, uskon, että olet oikeassa, vaikkakin tehtiin heidän puolesta työ. Pistävät kummiski itsekin karhun lihan suuhunsa jateevät turkista taljan tai jotain sinnepäin. ” Kharya sanoi, ennen kuin keräsi sitten nuotiontarpeek kasaan.
Hän jäi odottelemaan Spyroa joka vielä puuhasteli karhun kimpussa mikä antoi Kharyalle aikaa putsata omaa kuonoansa puhtaaksi. Hän äkkäsi maasta sammaltupon ja riuhtaisi sen irti etukynsillään ja sitten hieraisi sillä kuonoansa yrittäen saada sitä edes jotekin puhtaaksi. Spyro jo tulikin siinä lihapalojen kanssa ja nyökkäsi hyväksyvästi nuotiotarpeille.
-”Ajattelin tässä, että jos kerään ne niin säästyypi aikaa. Mitä nopeammin ruoka valmis sitä nopeammin päästään lähtemään. Minulla on sellainen tiedätkö tunne, että pian tänne saattaa joku tullakin.” Hänellä oli ihan tosissaan tullut aavistus siitä, että joku vielä tulisi tänne ja hän heitti sammaltupon kauemmaksi laskien käpälänsä alas katsellen ympärille hiukan hermostuneena Spyron alkaessa paistamaan lihaa. Kuitenkaan mitään ei näkynyt vielä ja Kharya rauhottui selvästi mutta piti silmänsä valppaana hännän hiukan huiskiessa edes takaisin. Pian Spyro ojensi paistetun lihan terävän tikun päässä ja Kharya otti sen käpäläänsä kiertäen kynnet sen ympärille kuin ihminen sormensa. -”Olet oikeassa lähdetään niin pian kuin voidaan.” Kharya sitten haisteli lihaa ja otti ison palan siitä irti. Maisteli ja tunnusteli, Sitkeää oli mutta ei hassumpaa. -”Ihan syötävää kyllä. ” Kharya söi omaa osansa halulla katsellen sitten kissaa joka ilmestyi piakoin katselemaan ruokaa mutta ilmeisesti karhun liha taisi olla otukselle liian väkevän hajuista. -”Eh ei taida pitää? Heh ymmärrän hyvin kissa hyvä. Onneksi ei maistu yhtä pahalle kuin meduussa. Ne on sellaisia meressä eläviä aika hyllyäviä otuksia. Joillakuilla on pitkät haituvat kuin purkaantunut vaate josta roikkuu pitkiä lankoja. Ne on myrkyllisiä ja pistävät kauheasti. Tosin jotkut on vaarattomampia kuin toiset mutta en suosittele puremaan.Maistuu kauhealle!” Kharya kertoili kissalle samalla kun söi oman lihapalansa loppuun. Häntä ilahdutti, että pystyi eded hieman kertomaan paikasta josta tuli. Syötyään Kharya oli valmis jatkamaan matkaa samantien ja jos seuraava kylä oli metsikön jossain tuolla puolen se sopii hänelle mainiosti. Mahtaisiko löytyä edes puro tai lampi? Hän pohdiskeli, sillä vesi tekisi terää. Toki hän pystyi selviämään pidempään ilman vettäkin vaikka vesiolio olikin. Hän lähtisi seuraamaan Spyroa sitten kun tämäkin oli valmis menemään. ------------------------------------------------- Jo aikaa heidän lähdettyään ilmestyi paikalle yrmeä metsästäjä ja muutama muu. He löysivät karhun raadon ja leirin jäljet tai osan siitä. Ei heiltä kestänyt kauaa miettiä kuka oli lopulta kellistänyt karhun ja heille tuli hieman pelkoa ja osittain kiitollisuuttakin. Kaikkien ei tehnyt mieli lähteä seuraamaan poikaa ja lohikäärmettä. Varsinkin jos poika osasi taikoa, ei heidän päässään käynyt yhtään, että pieni lohikäärme pystyisi kaatamaan karhun. Siltikin yrmeä metsästäjä oli valmis pakkaamaan matkavarusteensa ja lähtemään seuraamaan heitä. Hän jopa sai muutaman kyläläisenkin mukaan. Pääasiassa kuitenkin sielä oltiin iloisia, että karhusta ei enää ollut harmia.
((eip aina ole ja nyt oli otsokin riesana, mutta onneksi selvittiin siitäkin! =) ))
|
|
|
Post by spyrre on Jul 29, 2014 19:38:20 GMT 3
"Voi olla... ollaan kai kuitenkin sen verran lähistöllä vielä jos meinaavat lähteä jäljittämään tätä pahuksen karhua. Toivottavasti ei olla enää lähimaillakaan kun löytävät sen" lihan kanssa nuotion ääressä askarteleva Spyrokin myötäsi Kharyan hieman pahoja aavistuksia vilkaisten itsekin hieman huolissaan niin leirin ulkopuolella lojuvaa karhunruhoa kuin ympäröivää metsääkin. Mutta onneksi aamu oli vielä varhainen eikä jäljittäjiä vielä näkynyt, vaikka ajatus sai pojan silti varsin varautuneeksi. Jos ei muuta, ainakin kolmikolla oli sentään aikaa syödä kyseenalainen aamiaisensa... tai kaiketi enemmänkin kaksikolla, Kissan tyytyessä lähinnä nyrpistelemään. "Mmmh. Se on vähän tuollainen... varmaan syönytkin jo jotain muuta itse" nulikkakin totesi hieman huvittuneena katin paheksuville katseille, mutustaen itsekin hieman kahden vaiheilla vaikkain sen enempää irvistelemättä omaa suupalaansa. "Ensimmäinen kerta kyllä kun mäkään jotain karhua syön. Eipä niitä kyllä tule oikein napattuakaan mitenkään" arvioitiin mietteliään katseen ja pienen pyörittelyn keralla kunnes purppuratukka nostikin uteliaana katseensa Kharyan kuvaillessa ilmeisesti jonkinlaista hyvin kyseenalaista vedenelävää. Tämä sai jo jonkinlaisen epämääräisen irveen pojankin kasvoille. "Huh. Kuulostaa.... oudolta. Miksi kukaan haluaisikaan syödä sellaista?" tämä tokaisi oudoksuen, ennen kuin söi lihapalansa loppuun. Oudon makuista tai ei, oli kunnon liha sentään täyttävää, vaikka saikin nulikan toivomaan että heillä olisi ollut vettä palanpainikkeeksi... mutta ei kai mahtanut mitään.
"Varmaan parasta alkaa mennä ennen kuin tulee liian valoisaa. Jos joku on tulossa sieltä kylästä etsimään tätä, ne on varmaan jo kohta liikkeellä" Spyro arveli luoden hieman huolestuneen arvioivan silmäyksen taivaankannelle ennen kuin pyyhkäisi suupieliään surutta hihaansa ja nakkasi vartaana toimineen kepinpätkän nuotioon. Vaikutti ympäristö nyt rauhalliselta tai ei, ei varmaankaan kannattanut kokeilla onneaan enempää kuin oli pakko, ja poika suoristautuikin pian paikaltaan kääräisten palan lihaa jonka oli jättänyt talteen nahanpalan sisään. Nyt kun saalista kerran oli saatavilla oli vain fiksua hyödyntää tätä, varsinkin kun purppuratukalla ei kauhean usein ollut tilaisuutta moiseen. Oli karhu herkkua tai ei, olisi tästä sentään ainakin vielä toiseenkin täyttävään ateriaan. Lähtövalmisteluissa ei onneksi vähin varustein kauaa mennytkään, pojan lopulta vain tyytyessä tukahduttamaan tulen hiekalla kuitenkaan sen suuremmin jälkiään piilottelematta ennen kuin tämä nousi heittäen karkean puusauvansa jälleen olalleen. "No, se siitä. Häivytään, saavat sitten ihmetellä rauhassa tuota" nuorukainen tokaisi nyökäten lohikäärmeelle, etsi katseellaan Kissan tämän olemassaolon varmistaen, ja suuntasi sitten ulos. Hetken ympärille vilkaistuaan suunta otettiin pois päin kylästä metsäisten kallioiden lomaan... kaiketi kohti suuntaa missä luultavasti piti olla toinen kylä. Tai niin poika ainakin arveli. No, kun suuntasi tarpeeksi kauan johonkin suuntaan niin törmäsi väkisinkin ennenpitkää johonkin, vai mitä? Tosin oli varmaan ihan hyvä ettei nulikka tuonut näitä mietteitään julki.
Kun matkaan viimein päästiin, eteni reissu lopulta kiitettävästi hieman hankalammastakin maastosta huolimatta. Tämä ei selvästikään ollut ensimmäinen kerta kun Spyro romppasi pitkin metsiä katti (ja tällä kertaa lohikäärmekin) kantapäillään, ja tämä ei halunnut jäädä lähellekään pientä leiriä, oli takaa-ajajia odotettavissa tai ei. Kenties pahat aavistukset olisi saattanutkin tulkita pieneksi vainoharhaksi mutta joka tapauksessa poika ei saanut mielestään varsin hanakasti Kharyaa hätyyttäneitä metsämiehiä ja vilkuilikin tuon tuosta varuillaan taakseen, kuitenkaan ainakaan vielä mitään silmiinsä saamatta. Siksi se keskittyikin suureksi osaksi vain keräämään mahdollisimman paljon välimatkaa valtavien, sammaleisten puunrunkojen lomassa luikkien kunnes muutaman tunnin taromisen jälkeen alkoi hiljakseen metsän kasvillisuuden seasta erottua jotain muutakin. Jotain, mikä näytti epäilyttävästi osittain umpeen kasvaneelta hiekkaiselta tieltä... mutta tieltä kuitenkin. "No niin! Mähän sanoin että täällä on jotain!" poika julisti hieman kyseenalaisenkin voitonriemuisesti sellaiseksi jonka olisi pitänyt tietää minne oltiin menossa, tömistellen pöheikön lävitse tielle vilkuilemaan ympärilleen. No, jos korvessa oli tie, pakkohan sen oli jonnekin mennä, ja ainakin tasaisella hiekalla oli huomattavasti helpompi kävelläkin. Lopulta se ei tainnut suhteellisen rauhallisen matkantaiton jälkeen enää niin pelätä takaa-ajajiakaan, olihan edelliseen hankalaan kylään jo kerätty kiitettävästi välimatkaa.
|
|
kharya
Member
Dawn of Spring
Posts: 79
|
Post by kharya on Aug 5, 2014 1:25:31 GMT 3
Kharyan satuilessa siinä meduusoista , jotka eivät mitään satua olleet nyökkäsi pojalle takaisin. Makuelämys muistui mieleen ja lohikäärme puraisinopeasti viimeisenkin palan karhun lihaa häätääkseen makumuistonsa.
-”Ette muuten uskokaan mitä kaikkea vesissä elää, jopa järvissä!” Kharya huudahti iloinen pilke safiirininsinisissä silmissään mutta ei sentään alkanut kertoilemaan enempiä vaan, kun oltiin syöty lähdettiin matkaan tai siis sen aikaa vielä malttoi odottaa, että Spyro saisi tarvikkeensa matkaan ja syötävää ja sitten voitiin pistä menoksi. Kharya tuskin edes haittaisi vaikka Spryo ei tiennytkään missä oltaisiin tai mihin mentäisiin.
-”Joo lähdetään vain, luulen, että ne on aika pian täällä aj sitten ei ole kiva.” Kharya myöntyi Spyron mietteisiin kyläläisten tulosta ja lähti sitten nopeasti tallustelemaan Spyron perässä turkoosit suomut välkkyen välistä auringon säteiden osuessa niihin, kun ne siivilöityivät latvustojen läpi maahan. Päivästä todellakin tuli kuuma ja aurinko paahtoi korkealta alas. Alhaalla latvustojen suojissa oli viileämpää tehden tosin ilmasta seisovamman. Kharyan käpälät rapistelivat kuivuneita lehtiä vasten jotka täplittivät sammalpeitteistä metsää. Lähinnä löytyi mäntyjä ja kuusia mutta joukossa oli koivuja, leppäpuita ja sielä täällä vaahterapuu tai pihlaja. Kharya vilkaisi kissaa joka seurasi heitä ja sitten metsää lähtien itse sitten poukkoilemaan sinne tänne mutta pian kuuma ilma alkoi saamaan Kharyasta suuremman puhdin pois. Maalla oi mukavaa mutta nyt alkoi järvi kuullostamaan houkuttelevalta vaihtoehdolta.
Sitten alkoi latvustoa harvenemaan ja ilmestymään enemmän pensaita ja aluskasvillisuutta. Kharya tarkkaili ympärillensä huomaten Spyron katselevan välistä taakseensa. Seuratiinko heitä? Kharyakin vilkuili silloin tällöin taakseensa mutta ei kuullut tai nähnyt ketään, sen sijaan haistoi kylläkin jotakin. Se oli pistävämpi tai terävämpi haju ja pian hän sai silmiinsä punakarvaisen mustajalkaisen otuksen, jolla oli valkea hännänpää ja pian eläin vilahti jonnekin. Katse kiinnityi Spyroon takaisin kun tämä äkkiä huudahti.
-”Mitä mitä?!” Kharya rynnisti pojan luokse ja katseli ympärilleen huomaten sitten kasvillisuuden lomasta pilkottavan tien. -”Seurataanko sitä?” Kharya kysyi intoa puhkuen ja hyppäsi eteenpäin kohti tietä. -”Tottavie tie tämä on!” Kharya lähti kulkemaan hieman tietä eteenpäin tuntien hiekkaa käpälissään. Tie oli hiekkaista mutta ei ehkä rantahiekkaa aivan. -”Huh tosin osaa olla kuuma sää eikä edes ole tuulta.” Kharyan oli viimein pakko huomauttaa asiasta. Hän seisoi keskellä tietä katsellen Spyroa uudemman kerran. -”Muuten?” Kharya katseli ympärilleen mietteliäänä. -”Jatketaanko matkaa vielä vai levätään hetki? Voisin hankkia jäniksen.” Kharya tiedusteli ja ehdotti jänistä taas ruuaksi sillä karhua nyt ei ollut mailla halmeilla eikä hän tiennyt olisiko hiirestä riittänyt, eikä kettujakaan voisi syödä tai voi mutta ehkä maistuu vielä pahemmalle. Tai ehkäpä pieni hirvi? Se oli houkuteleva ajatus. Kharya oli niin tohkeissaan taas, että oli unohtanut tukalan ilman ja takaa ajaajat.
-”Minä sitten veikkaan, että jos ei tänään niin huomenissa sataa vettä. Ehkäpä jopa on myrskyä.” Kharya osasi hiukan ennustella säitä, ehkä sen haistoi jostain tai tunsi sen muuten vain.
((moon nyt kyllä tosi myöhässä vastauksen kanssa anteeksi >< syytän kuumuutta!))
|
|
|
Post by spyrre on Aug 5, 2014 16:17:54 GMT 3
((Ei hätiä, kyllä kuumuus syö ymmärrettävästi aika hyvin itse kutakin. Eihän tässä onneksi kiire ole. =) ))
Jos ei muuta voinut tulevasta vielä sanoa, niin ainakin uusi päivä alkoi huomattavasti lupaavammin kuin edellinen. Sää oli lämmennyt melkoisesti pienen joukon saavuttaessa vanhan tien, pöheikössä juoksentelulla itsensä hetkeksi väsyttäneen Kharyankin piristyessä rynnätessään tielle Spyron perässä. "Juu, seurataan. Tie vie aina jonnekin, niin helppo ainakin löytää perille. Eikä tarvitse rämpiä" nulikkakin tokaisi vilkuillen hetken tietä arvioivasti kumpaankin suuntaan vetäen laihat käsivartensa tyytyväiseen puuskaan ennen kuin kääntyi seuraamaan innokkaasti eteenpäin rynnistelevää lohikäärmettä. Tie kieltämättä näytti siltä ettei tämä ollut kovin yleisessä käytössä, mutta... kuka tiesi, ehkä tämän toisessa päässä odottava kylä oli vain pieni paikka jossa ei käynyt suurikaan liikenne? Tai ainakin poika arveli tien johtavan kylään jonka piti olla jossain tässä suunnassa... minne muuallekaan mokoma olisi mennyt?
Kharyan kommentoidessa kuumaa säätä irrotti poika hetkeksi katseensa ympäristön vilkuilusta silmäten ensin olentoa ja nostaen sitten katseensa ylös puiden latvojen lomasta tielle kirkkaasti porottavaan aurinkoon kuin olisi vasta nyt tullut ajatelleeksi asiaa, siritäen hieman silmiään huppunsa alta. Epäilemättä ilma oli huomattavasti kuumempi kuin edellispäivänä, mutta purppuratukkaa moinen ei näyttänyt hetkauttavan sen vertaa että tämä olisi tullut harkinneeksi viittansa riisumista saati edes hikoilua... oikeastaan tämä näkyi sen sijaan lähinnä nykäisevän päähinettään syvemmälle silmiään varjostamaan. "No juu, taitaa olla. Lämpimämpi kuin eilen. Toivottavasti löydetään vettä jossain vaiheessa, alkaa olla vähän jano. Äh. Pitäis varmaan hankkia jonkinlainen vesipullo jostain" tämä myötäsi hieman puolivillaisesti, huokaisten kuitenkin hieman viimeisen repliikkinsä kohdalla. Tosin, ottaen huomioon aivan nulikan ulkomuodon ja muutenkin yleisen varusteettomuuden ei tainnut tulla kovinkaan suurena yllätyksenä ettei pojalla luultavasti ollut rahaa joilla ostella tarpeellisiakaan tavaroita, vaan tämän "hankkiminen" taisi tapahtua aivan muulla tavalla... siitä huolimatta ettei purppuratukka vaikuttanut ainakaan ylpeältä asiasta. Hetken tämä tallustelikin askelet hiekalla rahisten vaiteliaana eteenpäin kunnes kohotti kuitenkin jälleen katseensa Kharyaan lohikäärmeen puhuessa.
"Eh, no. En tiedä" Spyro katsahti hieman empien ympärilleen toisen ehdottaessa lepäämistä ja ateriaa, kunnes kuitenkin kohautti hieman harteitaan seisahtuen sitten itsekin. "...no, ei kai meillä oikeastaan ole mikään kiire kyllä. Ollaan kuitenkin tultu jo ihan hyvän matkaa aamun aikana" tämä myöntyi lopulta venytellen hieman raajojaan hieman voipuneesti, luoden tarkemman vilkaisun tien vieriin ja rauhalliseen metsämaisemaan ympärillä. Ohimennen se silmäsi olkansa ylitse tulosuuntaankin aavistuksen mietteliääseen sävyyn mutta käänsi kuitenkin pian huomionsa jälleen muualle, kaiketi itsekin olettaen jo että he olivat jo keränneet aivan tarpeeksi etäisyyttä lähtöpisteeseensä vaikka joku olisi vähän matkaa heidän perässään kylän liepeillä saattanut seuratakin.... mutta tuskin nämä nyt näin kauas enää vaivautuisivat varsinkin kun he olivat jo selvästi matkalla muualle, tai näin nulikka ainakin taisi asian järkeillä. "On meillä kyllä vielä vähän sitä karhua, ettei tarvitse lähteä etsimään mitään. Eh, vaikka kai sitten pitäisi taas tehdä tuli ellei halua syödä raakana. Vaikka kai sitten se pitäisi tehdä joka tapauksessa" purppuratukka huomautti viitaten (vaikkakin hieman nyrpistäen) vyölleen ripustamaansa pieneen karhun-nahanpalaseen, jonka sisälle oli kääräisty pala lihaa. Kai tämä olisi parasta syödä joka tapauksessa pian, hän ei tiennyt kauanko moinen tässä säässä edes säilyisi, oli tämä sitä herkullisinta mahdollista paistia tai ei. Kharyan innokkuus sai pojan kuitenkin naurahtamaan hieman, tämän suunnatessa sitten askelensa tien viereen jossa näkyi hieman avonaisempi kohta johon olisi helpoin tehdä jonkinlainen pikainen nuotiontapainen... kaipa kunnon matkamuona jota ei tarvitsisi valmistaa olisi ollut helpoin varsinkin tässä säässä, mutta ei kai auttanut itku markkinoilla kun sitä ei vain ollut. "Äh. Kuivaliha tai sellainen olisi niin paljon helpompaa. Tai edes leipä" tämä pohtikin ohimennen, kunnes kohautti olkapäitään ja tarttui jälleen toimiinsa.
Tosin Spyron valmistautuessa puuhiinsa nosti tämä vielä huomionsa hetkeksi Kharyaan tämän todetessa että edessä saattaisi olla vielä sadetta ja myrskyä, pojan vilkaistessa uudemman kerran hieman kulmiaan huolestuneena rypistäen taivaalle. Aurinko näkyi porottavan vielä täyttä terää, mutta lohikäärme kuulosti varmalta asiasta. "Eh, meinaatko? Sitten voi kyllä olla paras että pidetään kiirettä. Varsinkin jos meinaa tulla myrsky. Täytyy etsiä joku suojapaikka ajoissa, ei kannata olla silloin ainakaan tien päällä" poika totesi nuuhkaisten itsekin ohimennen arvioivasti ilmaa, ennen kuin paneutui taas hieman nopeammin pienen nuotion tekemiseen. Paikan siistiminen hiekkaiseen maahan ja pikaisen karahkojen keräämisen jälkeen toimessa ei kauaa kulunutkaan että he pääsisivät piakkoin aterioimaan... nulikan syventyessä sen verran puuhiinsa ettei tämä hetkeen muistanut sen suuremmin edes katsella ympärilleen.
|
|
kharya
Member
Dawn of Spring
Posts: 79
|
Post by kharya on Aug 7, 2014 15:59:47 GMT 3
Kharya tutki tietä sitten. Ensin yhdeltä laidalta ja sitten toiselta laidalta. Kyllä siinä selkeä tie oli ja varmaankin ollut aikoinaan isompikin mutta se oli nyt osittain kasvillisuuden peitossa. Kharya pohti mielessään, että tietä ehkä käytetty kovin paljoa mutta jonkin verran kuitenkin.Tie ei ollut umpeenkasvanut ainakaan. Hän käänsi päänsä alas ja katseli hiekkaa ja osittain soraakin siinä oli mutta ei siinä jälkiä oikein ollut. Lienee sade tai ehkä tuuli tasoittanut. Spyro oli varma, että lähdetään tietä pitkin sillä mitä muutakaan tässä voisi ja sehän johtaa aina jonnekin. Kharya nyökkäsi ollen samaa mieltä.
Hänen kommentinsa sai Spyron vain katsomaan ylös. Poikaa ei ainakaan kuumuus haitannut mikä palautti Kharyalle mieleen, että poika ollut koskaan vastannut hänelle asiasta mistä tiesi Kharyan ylipäätään olevan lohikäärme, tai miten poika sieti tulen käsittelyä? Kharya katsahti Spyroon mutta ei aikonut kysyä siitä asiasta mitään. -”Onhan se, vesi tekisi hyvää.” Kharya vastasi nopeasti pojalle mitä tuli kysymykseen vedestä. Eikä täällä metsässä ainakaan tuntunut olevan mitään juomakelpoista lähellä, ei edes pientä lammikoakaan. Metsä se vain tuntui olevan rutikuiva. Hän varmaan saisi juoduksi hiiren verestä tai jostain muusta sellaisesta mutta pulahdus veteen ei haittaisi. Hän voisi maata oikeastaan vedessä useita päiviä.
-”Vesipullo? Mikäs se on?” Kharya uteli kuullen Spyron sanovan vesipulloista jotain. Olivatko ne vedestä tehtyjä pulloja? Hän tiesi lasipullot mutta ei vesi pulloja. Kharya oli hiukan ymmällään eikä heti osannut hoksata, että pulloissa tai nahkaleileissä voisi kuljettaa mukanaan vettä. Tai edes sitä, että lasipullot näyttivät värikkäiltä koska sisälsivät erilaisia juomia. Hän ei vielä onneksi ollut onnistunut särkemään vielä pulloja. Hänelle kyllä selviäisi mitä pullot olivat ja mihin käytettiin.
-”Joo ei kai ne nyt ihan näin alkajaisiksi ala ihan heti tänne ilmestymään. Pitäisikö minun etsiä vettä jostakin?” Kharya ehdotti siinä missä Spyro sitten venytteli itseään ja myöntyi lepohetkeen. Karhun lihaa oli mukana joten jänistä ei kaivattaisi mutta entäs vesi? -”Raakana karhun lihaa? Ei kiitos!” Kharya ravisti päätänsä ja häntäänsä. -”Paistettuna se menisikin alas mutta ihka raakana ei ehkä.” Kharya tunnusti ja katseli sitten Spyroa innoissaan kun tämä lähti kohtaan jossa oli avonaisempi paikka mihin voisi tehdä nuotiota ja sitten paistaa palan karhua. Kharya ei kuullut Spyron sanovan kuivalihasta tai leivästä keskittyen tutkimaan tietä ja hiukan poukkoillen sinne tänne yrittäen samalla katsella jos vaikka näkyisi ehkä vettä tai kuulisi solinaa.Lohikäärme venytteli siipiään ja sulki ne sitten takaisin suppuunsa kylkiensä viereen.
-”Luulen kyllä! ilmassa jotenkin muutosta. Äitini sanoi, että jotkut lohikäärmeet voivat 'aistia' myrskyn tulon, se ikäänkuin jotenkin on vaan ilmassa se muutos. Sellainen raskaampi tuulahdus. Hän sanoi myös, että eläimetkin vaistoilevat sellaisia.” Kharya vastasi omalla kirkkaalla äänellä takaisin ja heilautti häntää kaivautuen samalla erään pusikon lävitse muutaman puun taakse. Hän jäi tutkimaan maata, mutta kuivaa oli. Oliko tässä lähellä ollenkaan vettä. Kharya epäili vahvasti, että ei ollut. Tosin eläintenhän piti juoda. Siis seuraamaan eläinten polkuja. Lohikäärme ajatteli ja lähti tutkimaan maastoa lisää. Hän näkyi metsän siimeksessä turkoosina välähdyksinä auringon säteiden välistä heijastuessa hänen suomuistaan. Sitten Kharya sai väläyksen ja hän etsi katseellaan korkeaa puuta johon voisi kiivetä. Eikä kauaakaan kun sellainen löytyi tien toiselta laidalta. Se oli vanha korkea saarnipuu jonka runkoa Kharya tutki hieman ennen kiipeämistä ylös. Hän ojensi kaikkien käpäliensä kynnet haralle ja tarttui sitten kiinni puunrungon kaarnaan ja lähti rapistelemaan ylöspäin. Kaarnaa putoili hieman hänen kiivetessä ylöspäin saavuttaen ensimmäiset oksat. Hän joutui venyttämään vasenta eturaajaansa ottaakseen kiinni oksasta ja sitten takertui siihen keinuttelen itsensä siihen ylös. Noin nyt olisi helpompaa jatkaa oksia pitkin korkeuksille.
Paljon kauempana tiestä ja lähempänä karhun raatoa lähti liikkelle pieni kolmen hengen joukko. Heitä johti varsin yrmeän oloinen metsästäjä mutta hän oli hyvin tarkka jäljityksessä ja mukana hänellä oli kaksi kaveria. He kaikki seurasivat maastoa lähtien sitten itsekkin metsän keskelle juurakkojen, kantojen ja kuoppien keskelle.
|
|
|
Post by spyrre on Aug 7, 2014 23:00:58 GMT 3
Matkantaitto olikin käynyt melkoisesti helpommaksi tien löytymisen myötä. Spyro seurasi jokseenkin huvittuneena Kharyan innokasta ryntäilyä ja tutkiskelua heidän kulkiessaan, varmistaen ohimennen että Kissakin tassutteli vielä jossain joukon hännillä, tosin harhautuen pian hieman lohikäärmeen tiedustellessa haikailluista vesipulloista. "Eh? Pulloko?" Poika räpäytti silmiään yllättyneenä katsahtaen olentoa kaiketi odottamatta että tämä olisi ollut aivan näin tietämätön ihmisten asioista... eh, vaikka kaipa nämä olivat juuri niitä, ihmisten asioita. Eipä kai moisilla lohikäärmeille yleensä tekoa ollut, ajatuksen saadessa nulikan yskähtämään hieman kiusaantuneena. "No, se on... sellainen, minkä sisälle voi laittaa vettä ja pitää mukana. Ja muutakin juotavaa. Ne on... käteviä silloin kun ei tiedä mistä sitä löytyy seuraavaksi" tämä yritti viimein selittää käsillään hieman epämääräisesti elehtien. Ei kenties se paras selitys, mutta ainakin jotain.
Pian tosin alettiin harkita lepotaukoa sekä ateriaa porottavan auringon alla, Spyron suunnatessa kohti tien reunaa oksia tulta pikaista varten samalla keräillen. Lohikäärmeen tiedustellessa pitäisikö tämän etsiä vettä poika katsahti ympärilleen hieman epäröiden kunnes kuitenkin kohautti olkapäitään. "...eh, no. Ehkä se olisi ihan hyvä jos löytyisi. Mutta älä mene kauhean kauas, jatketaan pian kun voidaan" purppuratukka myöntyi, tämän nyökätessä ohimennen Kharyan painavalle mielipiteelle karhunlihasta pienen naurahduksen keralla. "No, on sitäkin ainakin nyt maistettu" se tokaisi, alkaen sitten järjestellä pienimuotoista nuotiota tien hiekkaiselle reunustalle. Kenties liha ei täysin näin pienellä tulella kypsyisi, mutta varmaan tarpeeksi ollakseen nyt ainakin syömäkelpoista... aivan vain senkin vuoksi ettei kumpikaan aterioijista tainnut olla niin hirvittävän tarkka asian suhteen. Kharyan mainitsema mahdollisesti lähestyvä myrsky tosin huoletti nuorukaista selvästi hieman, tämän kuitenkaan estelemättä kun pieni lohikäärme lähti tutkailemaan ympäristöä vaikka vilkaisikin itsekin pohtivasti ylös taivaalle. Mitään hälyttävää tosin ei vielä näkynyt, joten eivätköhän he voisi pitää rauhassa lepotaukonsa... tai niin purppuratukka ainakin arveli, lopulta osaamatta aavistaa että jäljillä saattoi vielä kuitenkin roikkua joku sinnikäs. Kaipa se luotti hieman liikaakin siihen että poissa silmistä oltiin myös poissa mielestä.
Kharyan tutkiessa ympäristöä keskittyikin nulikka puolestaan paistamaan lihaa pienellä tulella, vaikka kenties "kärventäminen" olisi ollut kuvaavampi sana. Mutta vaikka tämän kokintaidot eittämättä olivatkin kyseenalaiset, osasi se sentään olla polttamatta lihaa kokonaan pilalle, vaikka se nytkin suuntasi osan huomiostaan seurailemaan missä toinen paineli. Kharyan päättäessä kavuta tien vieressä kohoavaan korkeaan puuhun poika katsahti tämän jälkeen huolissaan mutta napsautti kuitenkin leukansa kiinni ennen kuin ehti turhaan varoitella tätä putoamasta. Eiköhän tämä ollut itsestään selvää ja pieni lohikäärme kiipi runkoa ketterästi, eiköhän tämä tiennyt mitä teki. Varmuuden vuoksi nulikka jäi kuitenkin vilkuilemaan tämän jälkeen ylös Kissankin tuijotellessa mielenkiinnolla. Kukaties tämä näkisikin jotakin oleellista ylhäältä käsin. "Kohta on ruokaakin" se huikkasi touhujensa lomasta ylös, nuuhkien ruskistuvan riistan tuoksua katseen kulkeutuessa kuitenkin hiljakseen eteenpäin tietä myöten. "Näetkö mihin tämä tie oikein on menossa? Ja kuinka kaukana se on?" tiedusteltiin pian jälleen ääntä lohikäärmeen kuultaviin korottaen. Maantasolta päämäärää oli melkoisen hankala nähdä, mutta ehkä tämäkin erottuisi ylhäältä hieman paremmin. Kenties nulikan olisi kannattanut vilkuilla taakseenkin samalla mielenkiinnolla kuin eteenpäin, mutta ainakaan nyt sille ei moinen tullut mieleen.
|
|
kharya
Member
Dawn of Spring
Posts: 79
|
Post by kharya on Aug 10, 2014 19:27:16 GMT 3
Ennen ryhtymistään tutkimaan lisääkin paikkoja maltoi lohikäärme kuunnella mitä Spyro kertoi pulloista ja sen tapaisista. Että veden säilömiseen ja muuhun juotavaan. Sepä kuullosti kätevältä ja erikoiselta. Kaikkea sitä ne ihmiset keksivätkin! Näppärää sinänsä mutta ei hällä olisi käyttöä semmoisille, missä hän muka kantaisi pulloja? Olisi sekin näky, lohikäärme jolla on selkäreppu! Ajatus sai Kharyan hiukan hykertelemään hänen poukkoilessa sinne tänne tutkien tietä ja etsien vedestä jälkiä.
-”Olisihan se siinä aika näppärää vaikka olisi huvittavaa jos menisin ympäri selkärepun kera täynnä pulloja.” Lohikäärme huikkasi takaisin Spyrolle ja hykerteli hieman, ääni oli hieman kuin syvää murinaa mutta ei vaarallista ollenkaan. Siitä karhunliha asiasta oli hauskaa, poikakin naurahti siihen ja totesi, että olihan sitä jo kokeiltu. Tottapa se oli, vaikka mitään täysin herkkua ollutkaan. Siinä hänen sitten hiukan myöhemmin kyykkiessä puun latvuksissa katsellen ympäri ja hiukan alaskin häntä mietytti. Kissä oli hauska pieni valkea kohde mutta Kharya näki kissan silti yhtä selkeästi kuin tämä seisoisi vain kahden metrin päässä hänestä, vaikkakin ehkä pienemmältä näytti. Spyro touhusi alhaalla karhun lihan ja nuotion parissa. Poikakin näytti kooltaan pienemmältä mutta silti hänen liikkeensä erottuivat selkeinä. Kharya suuntasi katseensa sitten tien suuntaan ja näki sen mutkittelevan metsän halki sinne tänne. Paikoin se katosi kasvillisuuden sekaan mutta välistä se näkyi selkeämpänä. Lienikö kauempana jotakin? Kharya siristi hiukan silmiään ja arveli, että edessä olisi jonkinlainen aukio. Puustoa oli selvästi harvemassa ikäänkuin tyhjää tilaa, joten ajattelisi sen olevan aukea.
Pian Kharya kuulikin Spyron äänen alhaalta ja hän vilkaisi alaspäin keinutellen hiukan ylimillä oksilla ja hyppäsi pää alaspäin alemalle isomalle oksalle niin, että se keinahteli hänen painonsa alla. Kharya ei ollut asiasta moksiskaan vaan piteli oksasta lujaa kiinni käpäliensä kynsillä. -”Se puikkelehti puiden välissä! Luulen, että se on aikoinaan ollut aika suora mutta se häviää välistä kasvien sekaan. Minä myös luulen, että edessä jossain vaiheessa kun tietä seuraa on aukea paikka. Mutta en sen tarkemmin tiedä. Siellä vähän kuin näyttäisi olleen jotakin mutta eipä ole enää. Puita on harvakseltaan ympärillä. En osaa kyllä sanoa kuinka kaukana se on tosin.” Lohikäärme harmitteli hypähtäen taas yhden kaksi oksaa alemmas alkaen katselemaan sitten mistä pääsisi kunnolla alas. Kharyalla olikin pohtimista siinä.
-”Ai niin ruoka maistuisi! Sinä olet kyllä siinä asiassa mahtava!” Kharya kehusi Spyroa ja käännähti sitten itseään niin, että takajalat ja häntä tasapainottelivat alemalla oksalla ja pää ja etukäpälät ylemmällä. Sitten Kharya loikkasi sivuttain ja jäi roikkumaan kiinni puunrunkoon jalat haralla mistä hän sitten osittain liukuen osittain kiiveten alas lopulta päätyi takaisin maanpinnalle.
-”Vettä ei kyllä näkynyt mutta ehkä aukiolla olisi tai me löydetään joku lampi tai puro jostain.” Kharya hihkaksi varmana ja ravisteltuaan vielä itseään katseli Spyroa ja kissaa ja tassuteli sitten nuotion viereen.
Heistä paljon kauempana yrmeä metsästäjä pysäytti joukkonsa tutkiakseen jälkiä. -”Ovat kulkeneet tästä, mutta vaikea on seurata näiden kantojen ja kuoppien lomasta. Se pikku otus on aika taitava.” Laihempi mies totesi johon yrmeän ilmeinen ja isokokoinen mies nyökkäsi. -”Eivät he kai suuntaa metsässä olevalle raunioille? ” Kolmas ehdotti kuullostaen hiukan vanhemmanpuolleiselta mieheltä mutta yhtä kaikki täysissä voimissa olevalta. -”Jos he löytävät tien sinne, ehkä mutta me seuraamme heitä ensin. Ei sovi unohtaa, että ovat kaataneet sen raivopäisen karhun. ” Yrmeäilmeinen metsästäjä totesi vakaalla äännellään. Kaksi muuta nyökkäilivät ja kolmikko lähti taas seurailemaan pojan ja lohikäärmeen jälkiä mutta eivät liian kiirreellä.
((kas noin , metsätäjät ovat ajattelisin noin puolen päivän matkan päässä Spyrosta, kissasta ja lohikäärmeestä. eivät pidä liian kiirettä mutta eivät ihan liiaksi asti hidasta seurailevat vain tällä haavi =) ))
|
|
|
Post by spyrre on Aug 11, 2014 17:43:17 GMT 3
Spyrokin naurahti hieman Kharyan pohdiskeluille pulloista ja repuista, kohauttaen hieman olkapäitään jokseenkin epämääräiselle mielikuvalle. "Olishan se kai aika hankalaa. Vaikka kaipa kaulan ympärille vois ripustaa yhden. Jos olisi, siis" se pohti ohimennen kieltämättä vaihteeksi leppoisasta tunnelmasta huolimatta hieman pahoillaan ettei vesipulloa ollut nyt kun sellaista olisi jälleen tarvittu... mutta eipä mahtanut mitään. Täytyi vain tulla toimeen ilman, kuten ennenkin. Kharyan kohta kavutessa ylös korkeaan puuhun alas jäänyt lihan kanssa nuotiolla askarteleva nuorukainen harhautui jälleen hetkeksi paistopuuhistaan kuikuillakseen ylös toisen kertoessa mitä näki yläoksilla killuessaan. Poikakin jäi hetkeksi pohtimaan saamiaan informaationpalasia, vilkaisten jälleen mietteliäästi tietä myöten eteenpäin vaikka ei vieläkään pystynyt näkemään sen enempää kuin aikaisemminkaan näin alhaalta käsin. "Ehm. Ajattelin jos se kylä olis siellä... mutta sitten sieltä päin pitäis kyllä varmaan näkyä jo edes savua" tämä arveli hieman epäröiden, kunnes kuitenkin kohautti olkapäitään hieman. "....no, ehkä se on vielä kauempana tai jotain. Toivottavasti siellä on sitten jotain muuta mistä on johonkin" kannatettiin kuitenkin toiveikkaasti lohikäärmeen pohdintoja, nulikan muistaessa pienellä viiveellä jälleen paistopuuhansa ja nostaen aavistuksen pinnastaan jo mustunutta lihaa hieman ylemmäs tulen päältä pienen irvistyksen keralla. Kieltämättä Kharyan raportti sai heräämään pieniä huolestuttavia epäilyksiä siitä oliko tämä kuitenkaan oikea reitti sinne minne hän oli luullut, mutta.... ehh. Kai se oli vain toivottava parasta.... tai että he löytäisivät edes jotain muuta siltä varalta jos toisen uumoilema myrskykin oli vielä nousemassa.
Kharyan alkaessa keikkua innokkaasti alas puusta sai tämä jälleen varsin odotettavasti melkoisen huolestuneita vilkaisuja purppuratukan suunnalta. Tämä irvisti hieman oksien risahduksille ja uhkaavalla heilahtelulle, hymähtäen kuitenkin hieman lohikäärmeen innokkuudelle kun ruokaa oli pian saatavilla. "No, sähän sen karhun kyllä nappasit" tämä huomautti kehuille, vetäen sitten lihavartaan tarkasteltavaksi tulelta nuuhkien tätä hieman arvioivasti. "Eiköhän tämä ala olla syötävää" arveltiin samalla kun Spyro alkoikin jo eritellä pienemmäksi leikattuja palasia tikussaan tasan kahdelle syöjälle, Kissan tuskin arvostaessa moista vieläkään. "Hmm. Voihan se olla että siellä aukiolla olisi sitten jotain vettä. Lampi, tai jotain. Toivottavasti ainakin" poikakin pohti kuulostamatta kovin yllättyneeltä kun Kharya ei ollut löytänyt vettä läheltä, ennen kuin napsautti tikun kahtia ja ojensi tähän tökityt loput lihat lohikäärmeelle. "No, parempi syödä että voidaan jatkaa matkaa. Ei ehkä ihan kypsää, mutta jos nyt tarpeeksi edes" tämä totesi alkaen sitten hetken nuuhkittuaan pureskella lihaa, tosin nyt hieman ajoittain ylös taivaalle tähyillen. Vaikka aurinko vielä porottikin poika ei ollut unohtanut toisen varoitusta myrskystä yrittäen kaiken varalta pitää mahdollisia enteitä silmällä. Luultavasti matkan jatkaminen pian olisi hyvä muutenkin, vaikka Spyro ei tullutkaan ajatelleeksi että tähän hätään saattaisi olla muutakin murehdittavaa kuin sää....
Onneksi kahden nälkäisen pikaisessa ruokailussa ei lopulta tainnut kulua hirvittävän kauaa, vaikka hieman raa-aksi jääneet lihat eivät ehkä olleet sitä helpointa syötävää. Kun viimein oli saanut pureskeltua viimeisetkin kitaansa kuitenkaan suuremmin irvistelemättä, poika jäi odottelemaan Kharyankin ateriointia etsien ohimennen katseellaan jossakin läheisissä pusikoissa rymyävää Kissaa, ennen kuin kohottautui paikaltaan venytellen. Lepotauko ei ollut ollut erityisen pitkä, mutta kaipa tämä oli silti saanut olon ruuan keralla paremmaksi vaikka saikin kaipaamaan vettä entistä enemmän. "Varmaan paras alkaa mennä. Tätä ei ainakaan enää tarvita" nulikka totesi pientä nuotiota silmäillen, ennen kuin kumartui sammuttamaan tämän hiekalla jääden sitten pudistelemaan käsiään ja viittansa lievettä pahimmasta pölystä valmiina jatkamaan matkaa. Matkaa taisi olla vielä hieman jäljellä ennen kuin he näkisivät mitä Kharyan huomaama aukio mahtoi enteillä, mutta poika arveli heidän kyllä ehtivän piakkoin tänne saakka. Kun tietäisi mitä edessä odotti, ehkä sitten oli helpompi päättääkin mitä tehdä seuraavaksi.
((Heh, selvä, hyvä niin, matka jatkuu vielä autuaan tietämättömänä. Saattaisi olla aihetta vaikka hermoillakin enemmän jos hoksaisivat että perässä seurataan vielä. =I ))
|
|
kharya
Member
Dawn of Spring
Posts: 79
|
Post by kharya on Aug 26, 2014 16:32:10 GMT 3
Ilmassa oli muutoksen tuntua kun yllättäen viileämpi tuulenvire idästä liikautti seisovaa kuumaa ilmaa tieltään. Vire tuntui mukavan viileältä kuumassa päivässä mutta kertoi myös sään olevan muuttumassa. Kevyt vire oli pian tiessään ja ilma yhtä kuuma ja seisova, kuitenkin tuulenvire käväisi vähän väliä mutta ei vielä mitenkään puuskittain.Kharya katseli ylös taivaalle, olihan siinä muutosta kunnes hajuaisti palautti katseen takaisin maanpinnalle tai tarkemmin Spyroon ja nuotioon ja valmiiseen ruokaan. Spyro oli itseasiassa jo sitä leikkelemässä ja Kharyan mahasta kuului pientä uhkaavaa murinaa.
-”Oho! ” Pikku otus (joka ei niin pieni ollut) totesi asiaan hämmentyneellä ilmeellä ja sitten pieni hymynkare ilmestyi suunpieliin ja silmiin. -”Minulle maistuu kyllä.” Otus myöntyi ja otti tarjotun paistetun karhunlihan mielellään vastaan ja piteli palaa käpälässään järsien siitä sitten irti sitkeän palan jota mutustaa.
-”Mutta tiehän voi jatkua sen jälkeen jonnekin suuntaan. Kun vaikka kasvillisuus sen on peittänyt, se on ollut isokokoinen ja siinä on hiekkaa. Kyllä vettä on silloin oltava lähellä.” Kharya puheli Spyrolle, ehkä hieman myös vakuutakseen itsensä asiasta ja nielasi palan alas ottaen innokkaasti seuraavan palan hampaisiinsa. Vaikka se oli hitusen mustunut eipä se haitannut Kharya yhtään. Oli sitä paljon pahempia syöty, kuten se yksi sammako. Limainen oli ja vielä mahassakin aiheutti pomppimista vaikka hengiltä oli. Ei, sammakoisiin hän ei koskisi. -”Kyllä minulle tämä ainakin kelpaa!” Kharya söi viimeisen palan ja nuoleskeli kärjestä terävämmäksi muuttuvalla kielellään suupieliään ja putsasi sitten hieman etukäpäliään. Spyrokin oli pian syönnyt ja totesikin nuotion olevan tarpeeton. Kharya nousi vikkelästi ylös tehden tietä, jotta Spyro saisi nuotion sammutetuksi hänen seuratessa sivusta ja ottaessa oppia asiasta. Kharya kääntyikin jo kohti tietä valmiina kulkemaan sitä pitkin eteenpäin.
-”Sen aukion ei pitäisi olla kauhean kaukana mutta olen vähän huono arvioimaan matkaan kuluvia aikoja. Iltapäiväksi ainakin ollaan siellä, ellei sitten pidemmällä.” Kharya ajatteli katsellen Spyroa tuumivasti lähtien sitten liikkeelle kun Spyrokin lähti. Tie tuntui jatkuvan hyvin suoraan ja sen yläpuolella oli nähtävissä taivasta mikä muuten paksussa metsässä jäisi puiden tiheiden latvustojen peittoon. Joskus jokunen yksittäisen puun isoimmat oksat kaartuivan tien ylle heittäen varjonsa maahan. Kauempana sinitaivaalla saattoi tarkka katselija havaita siellä täällä pilvenriekaleita kulkemassa tuulenviren suunnan mukaisesti. Hetken tai tovinkin kuljettua tie teki pienen mutkan ohittaen tiuhan puurykelmän ja kaarsi hieman oikealle ennen oikenemistaan. Tiheän pajurykelmän luonna Kharya pysähtyi katselemaan sitä. Ryteikkö näytti hyvin voivalta ja oli vehreää.
-”Tämä on hassua Spyro. Ei tällaisia pensaita näy koko metsässä mutta tässä on. Mitä oikeastaan ne on? Ne muistuttaa ojanpenkoilla kasvavia semmosia isoja oksia, vitsoiksi niitä sanottiin. ” Kharya kääntyi katsomaan Spyroa kysyvästi sillä ei noista tiennyt tuon enempää mitä ne on. Hänelle metsä tarkoittii juuri tällaisia tiheitä korpia, mäntyjä ja kuusia. -”Tiekin näyttää isommalta nytten. Mihin mahtaa viedä, jos siinä aukiolla ei ollut kylää. Asuukohan siellä sitten ketään?” Kharya jatkoi vielä uteluaan mutta muuten maltoi olla aloillaan häntä hieman ylös nostettuna tukien tasapainoa.
((sinne aukiolle voi sitten keksiä vähän mitä vain =) nyt tuli öh vähän pitkä mut pistetään loman jälkeiseksi ruostumisen syyksi))
|
|
|
Post by spyrre on Aug 27, 2014 15:54:02 GMT 3
((Heh, ei haittaa, vähän taisi venähtää itselläkin. Lähdin nyt sen vanhan kartanonraunio-idean suuntaan, toivottavasti kelpaa.))
"Hmm. En tiedä. Voi olla. Kai sen näkee sitten siellä" Spyro pohti takaisin aterioimisen lomassa kun Kharya pohdiskeli mitä kauempaa saattaisi löytyä. Kieltämättä suurempi aukio metsän lomassa saattaisi luvata mitä vain asutuksesta vesistöön taikka vain avoimempaan metsäniittyyn, tätä ei vain oikein voinut päätellä näin etäältä. Pian pieni hieman kyseenalainen ateria olikin ohitse, pojan noustessa jaloilleen tekemään selvää pienestä nuotiosta. Toimenpide näytti kiinnostavan Kharyaa pojankin hymyillessä tälle hieman huvittuneesti, ennen kuin se vielä kerran ylös taivaalle arvioivasti silmättyään nykäisi viittaansa ja suuntasi penkalta takaisin tielle. "No, mitä nopeemmin lähdetään niin päästään perillekin" tämä vastasi lohikäärmeen yrittäessä arvioida matkan pituutta alkaen sitten astella hieman käsivarsiaan venytellen tietä eteenpäin. Valkoinen kissakin ilmaantui jälleen jostain aluskasvillisuudesta jolkottamaan joukon jäljessä kuten tällä taisi olla tapana, purppuratukan varmistaessa ohimennen eläimen olevan tallessa ennen kuin keskittyi jälleen laittamaan jalkaa toisen eteen. Uhkaavia pilviä ei vielä ollut näkyvissä mutta mahdollinen myrsky huolestutti silti... Jos moinen aikoi olla puhkeamassa, täytyi toivoa että he ehtisivät siihen mennessä löytää edes jotain suojaa.
Matkantaitto kärsinyttä mutta sentään suureksi osaksi avointa hiekkaista tietä myöten sujui sentään helposti, pienen joukon suunnatessa eteenpäin. Spyro vilkuili vieläkin ajoittain ylös sekä ympärille kaiketi niin säätä silmällä pitäen kuin mahdollista vettäkin hakien, mutta kumpikaan ei ainakaan vielä tainnut tuottaa tulosta.... niin onneksi kuin harmiksikin. Vaikka porottava aurinko ei tuntunut häiritsevän poikaa vieläkään alkoi jano nostaa entistä enemmän päätään matkan jatkuessa saaden nulikan toivomaan että aukiolla olisi edes jonkinlainen puro ellei mitään sen kummempaa. Kharyan kiinnittäessä huomiota tien vieressä kasvavaan pensaikkoon nulikkakin hidasti hieman vilkaistakseen tätä tarkemmin ennen kuin kohautti hieman olkapäitään. "Ne? Se on kai paju. Niitä näkyy aina välillä. Yleensä kai kyllä jossain vähän kosteammassa" purppuratukkakin arvioi, vilkaisten jälleen hieman toiveikkaammin ympärilleen. Tosin hakeva katse ei ikäväkseen löytänyt tälläkään kertaa toivottua vedenlähdettä saaden pojan huokaamaan hieman pettyneenä. Huomio kääntyikin pian takaisin tiehen sekä kulkusuuntaan Spyronkin hymähtäessä hieman lohikäärmeen innokkalle jutustelulle. "No, johonkin tämä on selvästi menossa. En tiedä... vaikka tämä tie kyllä näyttää vähän siltä ettei tässä kauheasti ole kuljettu vaikka siellä kauempana asuisikin joku. Ehkä pieni maatila tai jotain? Vaikka... tuskin sellainen kyllä näin keskellä metsää olisi" poikakin pohdiskeli raaputtaen korvallistaan kulkiessaan kunnes viimeisteli repliikkinsä epätietoisella olkapäiden kohautuksella. Ainhan sitä saattoi toivoa että edessä olisi jotain, vaikka ikävä kyllä saattoi olla aivan yhtä mahdollista että edessä olisi vain yksinkertaisesti avoimempi kohta keskellä metsää.
Kulku tietä seuraillen eteni hiljakseen päivänkin kuluessa ja hiljakseen taivaalle alkoi hiipiä vaivihkaa pilvi jos toinenkin. Spyro laittoikin tämän hieman huolestuneena merkille, kunnes tämä äkkiä kiinnitti huomion jälleen eteensä silmiään siristäen. "Hei, katso! Siellä taitaa olla jotain!" se ilmoitti äkkiä osoittaen eteenpäin jossa tienmutkan takaa alkoi viimein pilkistää avoimempaa maastoa vaikkakin villin aluskasvillisuuden reunustamana. Poika katsahti lohikäärmettä hieman jännittyneenä ennen kuin kiirehti askeleitaan eteenpäin. "Tule, mennään katsomaan! Parempi olla vähän varovainen ennen kuin tiedetään mitä siellä on" kehoitettiin kuitenkin hupun varjosta, ennen kuin tämä suuntasi huomionsa eteenpäin. Tienmutka ei onneksi ollut enää kaukana, ja pian tämän takaa ilmaantuikin avoin, suureksi osaksi puista vapaa melkoisen suuri aukio. Mutta tämä ei ollut kuitenkaan kaikki, mitä aukio piti sisällään. Keskellä rehottavaa kasvillisuutta ja tuulessa huojuvaa heinikkoa kohosi vanhan rapistuneen rakennuksen hahmo osittain romahtaneine kattoineen sekä säänpieksemine seinineen. Eikä kyseessä ollut mikään pieni mökki vaan tätä olisi kaiketi voinut luonnehtia jopa kartanoksi, ei ollut vaikea nähdä että tämä oli varmasti aikoinaan ollut varsin komea rakennus vaikka nykyään oli selvästi hylätty ja kovia kokenut, puskien esille keskeltä melkoisen villiintynyttä vanhaa puutarhaa.
"Oho. Hitto. Iso paikka" purppuratukka töksäytti varsin hölmistyneenä seisahtuen hetkeksi mittailemaan näkyä edessään pienen kukkulan päältä jonka ylitse tie kulki. Tämä kaiketi ei ollut ollut jotain jonka poika oli olettanut näkevänsä keskellä korpea, mutta siinä näky silti pönötti, ränsistyneenä ja ympäristöönsä melko sopimattomana. "Eh. No... ainakin se on... jotain? Täällä ei kyllä ole tainnut olla ketään enää pitkään aikaan. Miksiköhän?" Spyro pohti hieman varautuneena ennen kuin varmistuttuaan ettei nähnyt liikettä tai mitään muuta kovin epäilyttävää suuntasi alas mäkeä kohti suurta rehottavaa pihamaata jonka takana ajan vinoon painanut valtava rakennus kohosi. Poika mittaili lähestyessään vanhaa kartanoa jokseenkin epäluuloisena katseellaan kuin olisi epäillyt tämän saattavan romahtaa kasaan varomattomasta katseestakin, ennen kuin jokin äkkiä kiinnitti tämän huomion hieman sivummassa pihamaalla. "Hei katso" se huikkasi äkkiä, seisahtuen kurottelemaan erään heinikkoisen ryteikön ylitse ennen kuin vetäisi keppinsä olaltaan ja astui kasvillisuuden sekaan yrittäen raivata tietään tämän lävitse. "Siellä taitaa olla kaivo! Ehkä löydettiin sittenkin vettä!" ilmoitettiin jo huomattavasti innokkaammin nulikan rytistellessä menemään suunnaten kohti heinikon takaa erottamaansa kivistä sammalen rehevöittämää kaivonreunusta. No, ainakin jotain oli löytynyt, vaikka se missä kunnossa nämä olivat taisi sitten olla asia erikseen...
|
|
kharya
Member
Dawn of Spring
Posts: 79
|
Post by kharya on Aug 30, 2014 18:39:13 GMT 3
((tottakai soppii hyvin , eipähän nämä pelit karkaa, tässäpä on kuten aina sanot =) ))
Kharyan ihmetelessä puupensas rykelmää minkä Spyro sanoikin olevan pajuja ja että niitä olisi semmoisilla kosteimilla paikoilla. Ehkä on joskus mennyt oja tai joku sellainen tien vierustaa pitkin?-”Katos joo!” Kharya totesi innoissaan ja tutki pensaikkoa lähemmin. Spyro jatkoi jo matkaa kissan seuratessa perässä. Kharya tutki vielä hetken ja kipitti sitten vauhdilla Spyron perään hiekka käpälien alla lentäen. -”Sinä olet niin viisas Spyro!” Kharya hihkaisi päästessään pojan vierustalle kulkemaan sitten. Hän venytteli hiukan siipiään sulkien ne pian kylkiensä vasten suppuun seuraten Spyron vierellä kulkua. Millon vasemmalla puolella milloin oikealla puikelehtien kasvien seassa välistä. Spyron huudahdus kiinnitti heti Kharyan huomion ja tämä nosti päätänsä korkeamalle kipittäen Spyron ohi katsoakseen mitä ihmettä sieltä pilkisti!
Lohikäärme ehti juosta jo Spyron ohi ja huomata tienmutkan takaa ilmestyvän laajan nittyaukean, jossa oli korkeampaa ja matalampaa heinä kasvustoa ja toden totta jonkin sorti iso rauniotalo! Pojan varoittava huuto kuitenkin esti liian tutkimushaluista lohikäärmettä etenemästä. Se oli totta, jos sielä vaikka olisi joku tai hirviö!
-”Vauuu! Onpa se iso! Mikä se on? Tai siis se on talo mutta se on niin iso.” Pikkuinen uteli innoissaan häntä keikkuen puolelta toiselle. Kharya vilkaisi poikaa joka hänkin oli siihen ehtinyt ihmettelemään näkyä. Villiintyny yrttitarha tuoksu erilaisille kasveille. Minttua, tilliä, timjamia, oreganoa, nokkostakin. Jostakin tuli ruusujen tuoksua, kesäkukkia, unikkoja. Tuoksua oli monenlaista mikä sai Kharyan sieraimet värisemään hänen haistelessa tuoksuja mutta ei hän niistä tiennyt nimetä yhtään paitsi nokkosen. Talo oli jo ränsistynyt mutta kertoi silti varakkuudesta mikä täällä oli joskus ollut. Talon alusta oli kivistä rakennettu tiiviisti ja laastia oli käytetty. Ovi joka oli yhä saranoillaan oli tammipuuta. Seinät olivat korkeita ja hyvin tuettuja vaikka nyt jo haalistuneita ja ränsistyneitä. Ikkunan auko ammottivat tyhjyyttä ja romahtaneen katon kohdalla maassa kasvoi jo sammatuppoja ruohokorsien kera.
-”No jo on.” Kharya lähti innoissaan tutkimaan lisää jättäen ruohoon vain vanan mistä meni. -”En tiedä, mutta tämä näyttää hylätyltä. Outoa.” Kharya vastasi kuuluvasti Spyrolle heinikon seasta kavuten sitten kivilaatoista rakennettulle kuistille tammipuisen oven eteen. Kharya kuullosteli mutta sillä hetkellä vain Spyron askeleet kuulluivat heinikossa. Pää kääntyi taas korvine tavoiteltaessa Spyron huikan ja lohikäärme hyppäsi heinikon sekaan kiiruhtaen Spyron luokse. Sieltä hän asteli toden totta kaivon luokse mikä oli täysin hukkunut heinän sisään. Se oli iso ja siinä oli korkeahko kivinen reunus. Kharya venytteli itsensä ylös ja kurki alas kaivoon nojaten kaivon reunaa vasten etukäpälillään varovasti.
-”Hei! Siellä on vettä! Mutta se on jotenkin kaukana. Näen heijastuksen sen pinnasta.” Lohikäärme innostui ja katsoi sitten Spyroa. -”Minä voisin mennä alas hakemaan vettä mutta, en pääse ylös ilman apua.” Kharyan into hieman laantui. Hänestä kaivon näytti epäillyttävältä. Tuuli käväisi taas jo hieman voimakaampana kahisuttaen ruohonkorsia ja liikuttaen heiniä aaltona. Äkisti Kharya jännittyi, oliko hän kuullut jotakin talon sisältä? Narina? Nakshadus? Ei, luultavammin oli tuuli Kharya ajatteli ja keskittyi sitten miettimään veden saantia.
|
|
|
Post by spyrre on Sept 2, 2014 21:43:13 GMT 3
"Äh, no jaa." Spyro puuskahti hieman mutta kasvoille hiipi kuitenkin pieni hymy innokkaan lohikäärmeen kehuista heidän jatkaessaan matkaa tietä myöten. Näki se lopulta itsessään mitään ihmeempää suurta viisautta tai ei taisi se silti olla hyvillään voidessaan kertoa jotakin nuoremmalleen, Kharyan vipeltäessä innostuneena perässä. Ainakin nuorukaisen ryhti suoristui hiukan kuin hieman enemmän varmuutta löytäneenä. Lopulta tien päässä alkoi viimein häämöttää jotain uutta, ennen kuin kaksikko yllättäen löysikin itsensä suuren villiintyneen puutarhan ja pihan perällä kohoavan rapistuneen valtavan rakennuksen edestä. Purppuratukka silmäili näkyä sekä sieltä täältä kasvillisuuden seasta pilkistäviä ulkorakennuksien jäännöksiä hieman empivästi, ennen kuin pudisti ymmällään päätään. Tämä ei ollut jotain mitä hän oli olettanut löytävänsä täältä keskeltä korpea. "Se on... kai jonkinlainen... kartano? Niissä asuu yleensä jotain tärkeitä ihmisiä. Tai rikkaita" se vastasi seuraten hieman enemmän varuillaan mutta myöskin uteliaana heinikkoon suuntaavan Kharyan perässä. Paikka näytti rauhalliselta ja asumattomalta, lukuunottamatta kasvillisuuden seassa pöriseviä hyönteisiä sekä pensaikoissa sirkuttaen räpisteleviä lintuja. Kissa ainakin näytti kiinnostuvan paikasta välittömästi, kadoten nopeasti jonnekin kasvillisuuden sekaan, saaden hieman huolestuneen katseen peräänsä. "...eh. Luulin että tätä tietä pitkin pääsisi kylään... mentiiköhän me harhaan jossain kohtaa?" nulikka pohti vilkuillen ympärilleen Kharyan rynnistäessä tutkimaan kookasta ulko-ovea ja terassia, kunnes jokin kiinnitti nulikan huomion ja sai sen suuntaamaan heinikkoon. Kasvillisuuden seasta hoksattu kaivo saikin janoisen pojan huomattavasti innokkaammaksi, lohikäärmeenkin seuratessa pian perässä.
"Varovasti, se voi hajota. Näyttää vanhalta" Spyro varoitti kun toinen nousi kurkistelemaan alas kaivoon, ennen kuin nojautui itsekin kurkistamaan alas tönäistyään ensin hieman varuillaan sammaleisia kiviä varmistaakseen etteivät nämä irtoaisi. Veden löytyminen oli saanut epäilyt ja huolet hetkeksi unohtumaan, mutta varsin pian tätä seurasikin uusi ongelma. "Mäkin näen sen... näyttää aika syvältä" poika vahvisti tihrustaen varoituksistaan huolimatta ehkä hieman uhkarohkeastikin reunan yli pimeyteen kurottaen ja nuuhkien kaivosta nousevaa kosteaa veden tuoksua. Tämä haisi hieman ummehtuneelta mutta epäilemättä kaivossa oli jotain... vaikkakin hyvin syvällä, hän joutui siristelemään melkoisesti erottaakseen valon häivähtävän heijastuksena korkeiden sammaloitujen seinämien alapuolella. Vettä oli löytynyt, mutta.... kuinkahan tähän pääsisi käsiksi? Purppuratukka räpäytti hieman silmiään katsahtaen lohikäärmettä tämän todetessa että voisi kavuta alas noutamaan vettä, ennen kuin loi varsin vastahankaisen katseen alas kaivoon pudistaen sitten päätään levottomana. "Eh... ehkä parempi että et, voi olla vaarallista. En tiedä miten sut saisi sieltä ylös, eikä meillä ole astiaa muutenkaan millä ottaa sitä" tämä huomautti, rypistäen kulmiaan hieman pettyneenä tajutessaan että vesi taisi olla heidän ulottumattomissaan. Spyro kirskautti hampaitaan vetäytyen kaivon reunalta luomaan tarkemman vilkaisun kaivon ympäristöön toivoen näkevänsä jotakin josta voisi olla apua, mutta ikävä kyllä tämä taisi olla liikaa odotettu ränsistyneeltä, ties kuinka kauan hylättynä vetelehtineeltä paikalta.
"Äh, hitto. Jos täällä on ollu sanko ja köyttä joskus, ne on varmaan hajonneet jo ajat sitten. Tai pudonnut alas" nulikka joutui viimein myöntämään kierrettyään kaivon ympäri pariin kertaan ennen kuin tämä seisahtui puuskahtaen ja heilautti käsiään jokseenkin tuskastuneena. Jos se oli huomannut Kharyan hieman huolestuneen katsahduksen kartanon suuntaan poika tuskin oli hoksannut mistä se johtui, tämän ollessa itsekin liian keskittynyt kaivon ihmettelyyn ja turhautumiseen kuullakseen mitään outoa. "Perhana! Olishan se pitäny arvata ettei tämäkään ole näin helppoa" Spyro manasi, ennen kuin sen kurkusta kumpusi syvä huokaus. "Ähh... tämä ei kyllä onnistu. Pitää keksiä jotain muuta" todettiin pettyneenä, purppuratukan hetken ympärilleen neuvottomasti vilkuiltuaan kääntäessä huomionsa kohti rapistunutta ja kieltämättä hieman aavemaista kartanoa sekä tämän kookasta, koristeelliseksi kaiverrettua etuovea. "Tuota... ehkä tuolla sisällä on jotain? Jos alkaa pian sataakin.... siinä on kyllä kattokin suurimmaksi osaksi" tämä ehdotti hetken rakennusta empien silmäiltyään vilkaisten lohikäärmettä kysyvästi. "Ehkä voidaan käydä ainakin vilkaisemassa?" Vaikka vaikuttikin hieman varovaiselta purppuratukka vilkaisi vielä kerran kaivoa tuskastuneesti ennen kuin suuntasi heinikon halki kohti valtavan rakennuksen terassia mittaillen heidän ylleen kohoavaa hahmoa katseellaan. Paikka oli vanha ja rapistunut, mutta ei näyttänyt siltä että olisi romahtamassa kuitenkaan kokonaan kasaan vaikka osa katosta taisi puuttuakin... Hän ei välttämättä suhtautunut kovinkaan suurella luottamuksella ajatukseen jäädä tänne myrskyn puhjetessa, mutta.... heillä ei oikeastaan tainnut olla vaihtoehtoja elleivät he halunneet suunnata jälleen suojattomina metsään. Kenties he voisivat vielä häipyä etsimään jotain parempaa jos rakennus osoittautuisi ihan täydeksi lääväksi joka romahtaisi niskaan kovassa tuulessa, mutta toisaalta... oli tämä kestänyt pystyssä tähänkin saakka...
|
|