|
Post by spyrre on Jul 12, 2013 16:12:26 GMT 3
Myös Spyro ymmärsi olla kysymättä tarkemmin Daelanin suorastaan happamasta kommentista haltioita koskien, ja tämä tyytyikin lähinnä vain räpyttelemään empivästi ennen kun nyökkäsi hieman myötätuntoisesti. Eh, no, olihan käärmeolento hyvin erikoisen näköinen vaikka muistuttikin haltiaa... itse poika tietenkään ei ollut joutunut kokemaan moista suippokorvilta, mutta kenties nämä olivat siinä mielessä samanlaisia kuin ihmiset että karsastivat moisia outouksia varsinkin jos näissä oli vielä jonkin verran samaa näköä. Kaipa se oli ymmärrettävääkin tavallaan, Spyrokin lopulta muisti vastaavasti oman ensireaktionsa Tangarriin melkoisen vaivautuneen häivähdyksen pyyhkäistessä ylitse, mutta... olennon osoittauduttua mukavaksi olivathan he tulleet lopulta hyvin juttuun. Kieltämättä huolestutti hieman miten Samael ja Daelan toisiinsa suhtautuivat, mutta... no, poika uskalsi toivoa varsin optimistisesti että nämäkin kyllä tottuisivat. Eihän kumpikaan näistä tainnut kuitenkaan olla mikään ilkeä henkilö.
Hetken epävarmuudesta huolimatta kolmikko kääntyi pian suuntaamaan vakkurien suuntaan, purppuratukka etunenässä. "Yh. En tajua miten kukaan kellä on nenä vois sietää sellaista lemua" poika kommentoi Daelanin toteamukseen ennen kuin viimein lykkäsi päänsä mausteita sun muita uhmaten vankkuriin ja kapusi kyytiin. Fezaath ja Kissa löytyivätkin piakkoin lähes vierivierestä penkiltä katin näyttäen kiinnostuneen lattialle jätetyistä tavaroista (vaikka heilauttikin laiskasti aina välillä käpäläänsä kiehnäävän lohikäärmepenikan suuntaan kai lähinnä periaatteesta) mutta jätti tämän sikseen huomatessaan että ovella tapahtui jotain. Spyro ei voinut olla tyrskähtämättä hieman Fezaathin jämäkälle toteamukselle asian suhteen siirtyessään sitten seinänvierustan penkille muidenkin astuessa sisään, jääden itsekin istuallaan silmäilemään peremmälle suuntaavan Daelanin perään. Kuten arvattukin, viimeistään Fezaath taisi paljastaa kahden muunkin todellisen olemuksen, mutta suomuinen suippokorva näytti ottavan faktan vastaan hyvin asiallisesti. Spyrokin kohautti hieman olkiaan vastaukseksi tämän toteamukseen, osaamatta kuitenkaan olla näyttämättä hieman vaivautuneelta, kaipa se nykyisestä seurastaan huolimatta oli kuitenkin niin tottunut pitämään matalaa profiilia että oleskelu näin avoimesti tuntui vieläkin hieman oudolta. Mutta eipä kai sille mahtanut mitään... tosin, moinen kärvistely jäi kuitenkin tällä kertaa lyhyeen lopulta huomattavasti erikoisemman muukalaisen asettuessa omalle paikalleen ja alkaessa riisua kaapuaan kiinnittäen kaikkien läsnäolijoiden huomion jo pelkällä hupun riisumisella paljastaessaan tämän alla piilevät erikoiset kasvonsa... ja ennenkaikkea lähinnä käärmeitä muistuttavat "hiuksensa". ....oikeastaan, tarkemmin katsottuna seassa olikin kaksi käärmettä jotka oli havaittu aikaisemmin, mutta nämä eivät tainneetkaan olla lemmikkejä kuten olisi voinut olettaa.
Spyro seurasi katseellaan hyvin uteliasta Fezaathia hieman varuillaan, vaikkakin enemmän penikan kyseenalaisten tapojen vuoksi kuin olettaen muukalaisen tekevän yhtäkkiä jotain heidän nenänsä edessä. Kissakin oli jäänyt tuijottamaan tätä jokseenkin pistävästi mutta ei liikkunut pörhistellen vain uhmakkaasti niskaansa. "Olkaakin kunnolla" poika varoitti ohimennen vaikka hieman huvittuneesti, riisuen sitten itsekin hetken emmittyään huppunsa huomatessaan Caininkin tekevän niin. Lopulta hieman oudonvärinen tukka taisi olla hyvin pieni ongelma tässä seurassa nulikan jäädessäkin haromaan ohimennen sotkuisia suortuviaan kuriin kaavaillen mahdollisesti sanovan jotain, mutta unohti tämän autuaasti muukalaisen puolestaan riisuessa päähineensä. Oli tämä kohteliasta tai ei, ei purppuratukkakaan voinut olla pysähtymättä hetkeksi tuijottamaan silmiään räpytellen likimain yhtä hölmistyneenä kuin lähemmäs kirmannut Fezaathkin... tosin, tuskin Spyrokaan oli koskaan aikaisemmin tullut törmänneeksi johonkuhun jolla kasvaisi käärmeitä päässä. Tai siltä tämä ainakin melkoisesti näytti. Ehh.
"...onko ne oikeita? Miten ne oikein syö jos ne on kiinni sun--?" Hämmentynyt poika aloitti silmäillen oikeastaan itsekin hyvin uteliaasti varsinkin näitä kahta toisen kallosta törröttävää "käärmettä" muiden ulokkeiden joukossa kunnes havahtui äkkiä tajuamaan ettei tällainen pällistely ehkä ollut oikein sopivaa. Se hätkähti pienen "eeeh"-äännähdyksen keralla, yskähti sitten vaivautuneena ja kääntyi kiireesti teeskentelemään etsiskelevänsä viereensä rysäytetystä huopanyytistä jotain. "...eh. Tai siis. Fezaath, älä härki niitä!" Oikaistiin kiireesti huomattavasti asiallisempaa sävyä tavoitellen, vaikkei nulikka voinut olla vilkaisematta jostain hiustensa alta uudestaan Daelanin riisuessa loputkin kaavustaan muun vaatetuksensa päältä. Sinänsä ei kai tullut yllätyksenä että loppuhiipparikin oli vähintäänkin oudon näköinen ja hyvin käärmemäinen, ja Spyron mieleen palailikin jälleen jossainmäärin aiemmin kohdattu epämääräinen miekkonen vaikka tämä ei kyllä ollut näyttänyt lähellekään tältä. Ainakaan sillä hetkellä. Hmm. Fezaathin keralla Kissakin näytti viimein kiinnostuneen melkoisesti tuijotellen jostakin poikasen takaa heiluvia hiuskäärmeitä ja päästi epämääräisen äännähdyksen kurkustaan. Kaiketi eläin ei osannut päättää olisiko härpäkkeitä tai muukalaisen pitkää häntää pitänyt hätyyttää vaiko ei.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jul 13, 2013 0:40:18 GMT 3
"Onhan se voimakas, mutta epäilen ettei se haittaa teitä samalla lailla kuin minua - hajuaisti turtuu nopeammin kuin makuaisti. Luulisin", Daelan kommentoi melko varmaan sävyyn, vaikka loppukaneetti nyt sitä vähän pilasikin. Cain katsoi käärmehaltiaa vähän epäröiden muttei sitten sanonut mitään kun ei ollut asiasta varma itsekään. Kuulosti se kai järkeenkäyvältä...? Tai ehkä se johtui siitä että se aisti mihin punainen luotti eniten ympäristön tarkkailuun oli hajuaisti eikä makuaisti vaikutti arveluun, makuaistia kun kuitenkin käytettiin vähemmän kuin hajuaistia yleensä, eh. Ellei sattunut olemaan sen sorttinen matelija joka luotti ilman lipomiseen 'haistelu' tarpeisiinsa, kuten Daelan oli. Ja suurkoboldit vissiin myös, Cain muisti äkkiä. Ainakin Kvar ja Trexi olivat harrastaneet sitä jonkun verran, Trex ehkä enemmän kuin Kvar. Siihen ei vain kiinnittänyt niin paljon huomiota kun se ei nyt näyttänyt niin yllättävältä toiminnalta liskoille kun taas erikoisuuksistaan huolimatta Daelanin kasvot näyttivät melko haltiamaisilta.
Kaikki pääsivät lopulta vankkurien sisään ja kun Daelan huomasi pienen poikasen niin ei tuolla kauaa nokka tuhissut ennen kuin tuo oli päätellyt että missä yksi lohikäärme niin siellä useampikin. Eikä nyt ihan väärinkään kuten lohikäärmeiden varovaiset nyökkäykset vahvistivat. Käärmehaltia alkoikin sitten poistamaan kaapuaan samalla kun Spyro hieman komenteli kissaa ja lohikäärmeenpoikasta. Ottaen huomioon sen että valkoinen pikkupeto ryntäsi heti lähemmäs katsomaan tarkemmin kun Daelan pisti huppunsa alas, niin ei oikein ollut todennäköistä että penikka oli kuunnellut kovin paljon. Toisaalta, pieni poikanen ei tainnut olla ainoa joka pällisteli sangen hämmentyneenä Daelanin 'hiusten' joukossa liikuskelevia käärmeitä jotka paljastuivat hyvin nopeasti osaksi tämän päätä ihan, miten se sitten toimikaan. Cain ei sentään ryhtynyt ihan suoraan kyselemään mutta oli tämäkin aika äimistynyt ja kun huomasi pojan yrittävän teeskennellä kiinnostuneensa äkkiä jostain muista asioista, niin tämäkin yritti parhaansa mukaan teeskennellä ettei tuijotellut niin suuresti kuin oli tuijotellut. Poikanen ei näyttänyt suuresti arvostavan sitä kun tätä kiellettiin härkkimästä Daelanin häntää ja käärmehiuksia, tämän vilkaistessa ärtyneenä purppurapäätä. "En tehnyt mitään!", tämä puolusteli loukaantuneena ja onnistui näyttämään sangen happamalta. Kai se kun kerrankin ei tehnyt juuri mitään muuta kuin katseli niin nuhtelut tuntuivat ansaitsemattomilta. "Itse äimistelitte enemmän kuin minä!", poikanen vielä purnasi ja ainakin Cain onnistui näyttämään melkoisen nololta, ihon ollessa ihan rehellisesti punastunut muutenkin kuin suomujen kohdalta.
Daelania koko juttu huvitti suuresti tämän vain järsiessä omenaansa, tämä oli myös pistänyt häntänsä penkille melko lähelle poikasta ikään kuin lähes härnätäkseen, mutta loukkaantunut poikanen ei ollut tarttumassa syöttiin. "Ne ovat ihan oikeita", käärmehaltia vahvisti ja irroitti kynsillään kaksi pientä palaa omenastaan ja tarjosi nämä palaset käärmeille. Toinen lipaisi kielellään omenanpalaa ja sähähti sille, toinen vain nappasi sen suuhunsa ja nielaisi sen. Cain katsoi hämmentyneenä koko prosessia, ilmeisesti käärmeillä oli ihan omat persoonallisuutensakin peräti...? Ellei käärmehaltia vain teeskennellyt mutta punainen epäili tätä suuresti. "Ehh, mitä tuolle palalle tapahtuu?", Cainkin kysyi epävarmana, Daelanin virnistäessä huvittuneena. "Kuten varmaan arvaatte niin kansani ei ole ihan, hah, luonnollisia olentoja. En tiedä ihan tarkkaan kuinka se tapahtuu, mutta ilmeisesti nämä vain sulattavat ruuan mitä syövät ihan kokonaan", käärmeolento sanoi ja raaputti vähän omenanpalan syönyttä käärmettä leuan alta ennen kuin jatkoi. "Ne eivät oikeasti tarvitse ravintoa, mitä minä syön niin se ravitsee niitäkin. Jos olen nälkäinen niin nekin valittavat nälkäänsä", suomuinen suippokorva jatkoi ja Cain sitten nyökkäsi ikäänkuin muka ymmärsi, vaikka olikin melko epävarma. Koko juttu vaikutti oudolta, mutta kai se oli pakko uskoa kun näki.
"Tuota, eh, jos et pahastu niin... mikä oikein olet?", Cain kysäisi hetken kuluttua, hoksaten että ehkäpä Daelan ei pahastuisi ottaen huomioon sen kuinka huvittunut tämä tuntui olevan lohikäärmeiden epävarmuudesta - ehkä se että kyseessä oli olentoja joita yleensä pidettiin viisaina ja mahtavina ja jotka nyt olivat ihan hämmentyneinä vaikutti siihen että Daelan ei loukkantunut ollenkaan hämmennyksestä. Punainen ei tuntunut olevan väärässäkään kun Daelan meni hieman pohdiskelevan näköiseksi ja puraisi vähän omenaansa taas kerran, järsien sitä hiljaa kunnes oli saanut suunsa tyhjäksi. "Kansallamme ei oikein ole nimeä yleiskielessä kun meitä ei ole niin paljon - ja elämme enimmäkseen omissa oloissamme verrattain pienellä alueella", tuo selitti ja Cain nyökkäsi ymmärtäväisenä, kuulostihan se nyt järkeenkäyvältä. "Asuinalueimme lähellä asuvat ihmiset kutsuvat meitä... käärmehaltioiksi - vaikka se nyt ei kovin hyvä olekaan, ei se nyt teknisesti ottaen vääräkään ole", Daelan selitti äänessä ehkä pieni happamuuden sävy kun tähän viitattiin haltiana. "Esi-isäni olivat kyllä haltioita, mutta tuhansia vuosia sitten rutto lähes surmasi nämä - henkiolento jota olimme ennen palvoneet jumalana onnistui pelastamaan pienen osan esi-isistämme antamalla heille osan itsestään, muuttaen heidät sellaisiksi kuin mikä minä olen", haltia selitti ja pysähtyi hetkeksi, lipaisten taas kerran ilmaa kielellään. "Tai no, kansani jakautuu kolmeen erilaiseen... hmm... alatyyppiin, mutta kuitenkin. Meistä tuli käärmemäisiä", Daelan lopetti pienen kertomuksensa kansansa historiasta. Koko juttu kuulosti melko erikoiselta, muttei Cainilla kyllä ollut mitään syytä olla sitä uskomattakaan. Poikanen oli varovaisesti hiippaillut käärmehaltian hännän viereen ja tuijotti sitä intensiivisesti, käärmehaltian toisen käärmeen myös tuijotellessa poikasta. Käärmeolento selvästi kiehtoi poikasta.
|
|
|
Post by spyrre on Jul 13, 2013 17:05:09 GMT 3
"No, kai se haihtuu pois ennemmin tai myöhemmin. Ei se hyvältä haisekaan" poika totesi kavutessaan vankkureihin, vaikka näyttikin hieman epävarmalta käärmehaltian todetessa mausteidenkäryn olevan vielä epämukavampi makuaistiinsa. Nulikka tuskin oli koskaan lukenut tarpeeksi (eh, jos ollenkaan) biologiaa ollakseen perillä miten tällaiset asiat toimivat mutta tiesi sentään joidenkin liskojen ilmeisestikin "haistelevan" kieltään lipoen... jotenkin. Tosin ollessaan itse sellaista laatua joka ei niin tehnyt, Spyron oli kuitenkin hieman vaikea hahmottaa ajatusta, mutta ei se lopulta näyttänyt kovin pitkään mieltään asialla vaivaavankaan vaikka taisikin näyttää hetken mietteliäältä. Tämän kieli kun kuitenkin taisi olla niitä kaikkein vähiten outoja asioita tässä uudessa tuttavuudessa.
Arvattavasti Daelan aiheuttikin tahattomasti jonkin verran hämminkiä paljastaessaan olemuksensa, vaikka kaksi vanhempaa lohikäärmettä tekikin parhaansa ensiyllätyksen jälkeen näytelläkseen ettei tuijottanut... tosin, kumpikaan ei tainnut olla tässä kovin vakuuttava. Ainakin Fezaath närkästyi Spyron ojennuksesta kun poika yritti kyseenalaisella menestyksellä harhauttaa huomiota omasta pällistelystään teeskennellen vain vahtivansa poikasta, tämän jokseenkin nappiin osuvien protestien saadessa purppuratukan kuitenkin näyttämään varsin syylliseltä. "...no... silti! Mähän vaan... tuota, katsoin vähän!" se puolustautui, reiluuden nimissä silti melko vaivautuneesti. Tosin kaikeksi onneksi kyseinen käärmeolento ei pienistä hetkahtanut vaan oli oikeastaan lähinnä huvittunut aiheuttamastaan kiinnostuksesta. Spyron puolivillainen teatteri loppui lyhyeen tämän unohtaessa nyytin kaivelun kun Daelan tarjosi vastaukseksi epämääräiseen kysymykseen makupalan käärmeilleen, toisen ilmeisesti pitäessä omenasta huomattavasti enemmän kuin toisen. Ne siis olivat oikeita, ja kuitenkin söivät... jotenkin? Ja... puuhastelivat omiaan? Purppuratukka kallisti hämmentyneenä päätään temperamenttisille otuksille (Kissan katsoessa parhaaksi ottaa etäisyyttä ja köyristellä ikävästi selkäänsä haltian pään päällä sihahtelevalle otukselle) ja nyökkäsi puolihuolimattomasti Daelanin selitykselle, kaipa jännän äärellä jälleen lahjakkaasti käytöstavat unohtaneena. "Huh. Outoa." Se totesi ohimennen, lähinnä varsin hämmentyneenä, tuskin ainakaan tarkoittaen kommenttiaan loukkaavaksi, kunnes rypisti hieman skeptisesti kulmiaan. "Valittaa..? Eihän ne sentään... puhu, vai?" kysyttiin varovaisesti hetken pohdinnan jälkeen, pojan muistamatta tähän hätään edes vahtia Daelanin hännästä kiinnostuneen Fezaathin (tai taustalla pörhistelevän Kissan) touhuja.
Tosin, Spyro ja Fezaath eivät lopulta olleet ainoat kiinnostuneet, Caininkin pian esittäessä jokseenkin oleellisen kysymyksen joka sai pojankin jälleen valpastumaan hämmentyneestä käärmehiuksien toimintaperiaatteiden ihmettelystä. Daelanin jäädessä hetkeksi miettimään sekin sai viimein aikaiseksi irrottaa hetkeksi katseensa olennosta ja tehdä olonsa hieman mukavammaksi seinänvierustan penkillä tuuppimalla vieressä pönöttävää vaimeasti kolahtelevaa nyyttiä pois tieltä niin että tähän saattoi kuitenkin nojailla, kunnes huomio kääntyi kuitenkin pian takaisin käärmehaltiaan tämän saadessa aikaiseksi vastata omenansa pureskelulta. Ei tainnut olla yllätys että myöskään nuori purppurapää ei ollut koskaan aikaisemmin törmännyt tämänkaltaiseen olentoon joten se jäikin kuuntelemaan kiinnostuneena pää jälleen hieman kallellaan, vilkaisten aina silloin tällöin Cainia kysyvästi kuin olisi olettanut tämän tietävän jotenkin enemmän. No, kenties tämä jossain määrin tiesikin, kuitenkin koulutusta menneisyydessään omaten, mutta tästä aiheesta Punainen tuskin tiesi yhtään enempää kuin poikakaan. Oli vaikea sanoa menikö Spyro selityksestä ainakaan yhtään vähemmän hämmentyneen näköiseksi, silmiä räpyteltiin edelleen melkoisen tiheään tahtiin pienen kulmien kurtistelunkin keralla. Kieltämättä Daelanin kertomus kuulosti paljon jonkinlaiselta kansantarulta mutta käärmeolento tuntui olevan vakavissaan tämän suhteen... ja niin taisi olla Cainkin? Spyro ymmärsi lopulta jumalien ja henkiolentojen päälle mahdollisesti jopa vielä vähemmän kuin taikuuden, mutta Punaista vilkuiltuaan sekin päätyi nyökäyttämään hieman epävarmasti kai hieman kahden vaiheilla, mutta silti lopulta uskomatta Daelanin valehtelevankaan. Ehm.
"Huh, hitto. Aika hurjaa." se totesi viimein pörröistä hius-suortuvaa sormissaan pyöritellen. "En kyllä olekaan koskaan aikasemmin nähny ketään teikäläisiä missään... kai. Onko jotkut ehkä enemmän... ihmisen näkösiä joskus?" Nulikka kuulosti hieman epävarmemmalta repliikkinsä lopulla silmäten jälleen Cainia, tämänkin mahdollisesti arvatessa keneen poika viittasi. Tosin, kaipa sekin saattoi olla että käärmeotuksia oli moneen lähtöön eikä tornissa kohdatulla käärmemiekkosella olisi mitään tekemistä näiden kanssa. No, ei kai sillä lopulta ollut väliä... "...eh, no, sama se, varmaankin. Hyvä kuitenkin että saadaan olla nyt kaikki aika rauhassa täällä kun mekin, eh, ollaan mitä ollaan. Pelättiin jo että Fezaathia pitäis pitää piilossa tai jotain... Samaelkin meni nyt eri kyytiin, mutta sekin on aika mukava suippokorvaksi että ei sun siitäkään ainakaan huolehtia tarvitse jos sitä näkyy vaikka ne oliskin yleensä ikäviä." Lisättiin vielä lopuksi jokseenkin luottavaiseen sävyyn yrittäen ohimennen rauhoitella Daelania tämän aiemmin kyräilemästä haltiasta josta tällä selvästi oli happamat ennakko-odotukset, Spyron joutuessa myöntämään aiemmasta skeptisyydestään huolimatta että ainakaan matkajärjestelyissä ei tuntunut olevan lopulta vikaa. Eh, ehkä Erlach sittenkin tiesi ainakin tässä suhteessa mitä teki, eiköhän lohikäärmeidenkin olo ollut lopulta huomattavasti levollisempi jonkun muun kuin tavallisten ihmisten tai vastaavien joukossa... eikä tämä onneksi ollut lykännyt vierasta lohikäärmettäkään samaan vankkuriin vaikka sellainenkin joukosta ilmeisestikin löytyi...
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jul 14, 2013 22:58:52 GMT 3
Onneksi käärmehaltia ei ollut loukkaantunut tuijottelusta ja aiheuttamastaan hämmingistä vaan jopa selvensi vähän että miten tämän hiuskäärmeet toimivat, vaikka demonstraatio nyt aiheuttikin vähän lisähämminkiä. Fezaath oli ainoa joka ei tuntunut olevan niin ihmeissään siitä että käärmeet näyttivät voivan syödä - olihan niillä nyt vatsa vissiin ja suu joten mikäs siinä oli ongelmana? Poikanen ei ilmiselvästi ajatellut asioita turhan tarkkaan. Ja tietenkin asiassa oli myös se puoli että penikka oli vielä vähän ärtynyt Spyroa kohtaan kun tämä oli torunut tätä syyttä peitelläkseen omaa tuijotteluaan. Daelan ei tuntunut loukkaantuvan siitä että tämän käärmeitä kutsuttiin oudoiksi, tämä jopa nyökkäsi. "Kansanikaan ei oikein ymmärrä miten ne tarkalleenottaen toimivat, emme edes me joilla niitä on", käärmehaltia totesi, ja Cain vilkaisi hieman epävarmana nulikan suuntaan - tuntui uskomattomalta että epämääräisiä käärmehaltioita joilla oli käärmeitä hiuksinaan olisi useampia, mutta, eh, niin se kai vain oli. Paljastui myös että kaikilla ei ilmeisesti ollut näitä käärmeitä? Käärmehaltia naurahti ja pudisteli päätään kun Spyro luuli että käärmeet ilmeisesti osasivat puhua. "Heh, ei nyt sentään. Ne vain... ääntelehtivät valittavaan sävyyn. Niillä on kyllä omat persoonansa, mutta ne ovat osa minua - ne ymmärtävät minua ja minä niitä", Daelan selitti. "Jännää", Fezaath totesi ihmeissään ja käärmehaltia hymyili tälle. Ei tuota muutenkaan haitannut että oltiin uteliaita, mutta varsinkaan poikasen kyselyt eivät tuntuneet haittaavan.
Sittenpä käärmehaltia alkoi vastaamaan Cainin kysymykseen vuorostaan, kertoen samalla myös vähän tarkemmin siitä että miten nämä käärmehaltiat olivat ilmaantuneet maailmaan, vaikka kertomus oli outo niin se kyllä kuulosti siltä että ainakin Daelan uskoi siihen. Vaikka Spyro katsoi kysyvästi punaista, niin ei tällä ollut sen kummemmin mitään parempaa tietoa asian suhteen kuin nulikallakaan joten käytännössä joka kerta kun tuo huomasi pojan katsovan vastauksena oli epätietoinen olankohautus. Molemmat vanhemmat lohikäärmeet olivat kai suurinpiirtein samaa mieltä siitä että vaikka tuntuikin uskomattomalta, niin ainakaan toinen ei uskonut valehtelevansa. Cain ehkä mietti että ehkä tarinassa oli jotain liiottelua, mutta... minkä verran? Cain tiesi että olemassa oli epämääräisiä henkiolentoja, metsien henkiä ja vastaavia, ja jokainen oli melko lailla uniikki, akatemiassa niihin oli viitattu muutaman kerran - lähinnä sillä lailla että "kenelläkään ei ole hajuakaan miten ne syntyvät, miten ne ajattelevat tai mitään muutakaan niistä", mutta että joku joka oli pelastanut kokonaisen kansan? Eh, kuka tietää. Tosin, Daelan kyllä mainitsi että vain pieni osa tämän esi-isistä oli onnistuttu pelastamaan, ja että se oli maksanut paljon tälle olennolle, ehkä se vain piti sitten uskoa.
"Ensimmäisellä sukupolvella kansastamme oli lievästi sanottuna sekavaa ensimmäiset vuodet... eläminen uusissa ruumiissa vanhan sivilisaation raunioissa ei ollut helppoa", käärmehaltia totesi vähän poissaolevan näköisenä, kai vähän yrittäen pistää itseään esi-isiensä asemaan. Käärmeetkin näyttivät jotenkin huojuvan hajamielisemmin, joten näihinkin kai vaikutti Daelanin tunteet, mikä oli loogista ottaen huomioon mitä tämä oli aiemmin sanonut. Aika erikoista kuitenkin. Tämä kuitenkin aktivoitui vähäsen taas kun nulikka kysäisi tältä kysymyksensä, jotain mihin Cainkin halusi oikeastaan kuulla vastauksen - se katse millä tämä vastasi Spyron vastaavaan kertoi kyllä että tämä tajusi mistä oli kyse. Daelan kohotti epämääräisiä suomukulmiaan ja pudisti päätään. "Eh, ei. Eihän siinä olisi järkeäkään - olemme haltiansukuisia, emme ihmisensukuisia", tämä huomautti ihan loogisen kuuloisesti. "Tosin minunkaltaiseni voivat näyttää vähän haltiamaisemmilta", Daelan sanoi ja veti kädellään kasvojensa edestä - ja kun käsi oli poissa siitä, kasvot näyttivät vähän vähemmän 'venyneiltä' tosin pikkuriikkiset suomut olivat pysyneet kasvoilla ja muutenkin muutokset olivat hyvin hienovaraisia, mutta erittäin näkyviä siitä huolimatta - jos nyt hiusulokkeet, suomut kulmakarvojen tilalla ja silmät unohdettiin, kasvot näyttivät haltiamaisilta. Huppu päässä tuon olisi uskonut haltiaksi kun outouksia ei olisi näkynyt niin hyvin. Cain vähän hätkähti nähdessään tempun eikä ollut varma oliko kyseessä jotain luonnollista olennolle, magiaa, illuusiota vai mitä. "Eh, onko tuo jokin loitsu...?", punainen kysyi varovaisesti ja Daelan vastasi puistelemalla päätään. "Se on vain jotain ne kansastani jotka ovat kaltaisiani voivat tehdä", tuo sanoi ja palautti kasvonsa normaaliksi samanlaisella kädenvedolla kasvojensa yli. "Sivuvaikutuksia siitä että käärmemäinen henkiolento pelasti kansamme - saimme jonkun verran tällaisia ominaisuuksia, enimmäkseen pieniä juttuja, mutta kuitenkin", olento kertoi. "Lohikäärmeilläkin on mystisiä ominaisuuksia!", Fezaath äkkiä älähti hätkähdyttäen Cainia, penikka kun taisi luulla että käärmehaltia kerskaili ja yritti kerskailla itsekin. "Heh, niinhän teillä taitaa olla. Tosin ymmärtääkseni teillä on enemmän ihan luonnollista magiaa kuin muita kykyjä, niin ja tietenkin liekkien tai muiden asioiden syökseminen", Daelan arveli, katsahtaen vanhempiin lohikäärmeisiin kysyvästi. Cain nyökkäsi hieman epäröiden, mutta nyökkäsi silti. Ei se nyt niin oudolta kuulostanut kun sen sanoi noin oikeastaan...
"On mukava olla mitä on", suomuinen suippokorva totesi hymähtäen, mutta synkkeni hieman kun Spyro mainitsi lohikäärmeiden tunteman suippokorvan, mikä vähän huoletti Cainia. "Voitteko pitää ystävänne erossa minusta", Daelan sanoi hieman irvistäen, katsoen anovasti lohikäärmeitä. "En ole vielä tavannut haltiaa joka ei ole välittömästi alkanut inhota minua ja kansaani, eikä kansallani ole yleensä ottaen ollut kovin montaa hyvää tapaamista tavallisten haltioiden kanssa", Daelan sanoi synkkänä. Cain näytti vähän epäröivältä, mutta tunsi että hänen piti ainakin yrittää puolustella Samaelia. "Ei Samael ole mikään kaikkea outoa vihaava suippokorva - hän on hitto vieköön sedestialainen! Hän opiskeli magiaa Kolmen Kiven Akatemiassa missä ei tosiaankaan ollut vain ihmisiä ja haltioita oppilaiden ja opettajien joukossa", punainen puolusti ystäväänsä yllätävänkin tulisesti, ehkä vähän aiottua innokkaamminkin peräti. Daelan vähän irvisti ja käänsi katseensa muualle. "Minä... ehkä hän ei ole niin ennakkoluuloinen. Mutten mieluummin ottaisi riskiä. Ainoat haltiat minkä kanssa kansani on onnistunut olemaan ystävällismielisissä väleissä ovat olleet maanalaiset haltiat joita useimmat haltiat myös karsastavat", käärmehaltia sanoi ehkä hieman jääräpäisenä, mutta ei kai sille mitään voinut jos tuolla vain oli ollut huonoja kokemuksia ja historia osoitti että kanssakäynnistä tuli harvoin mitään.
|
|
|
Post by spyrre on Jul 15, 2013 20:12:35 GMT 3
"...no sitähän mäkin." Purppuratukka totesi hieman varmempaan sävyyn Daelanin selventäessä että vaikka outoja olivatkin, niin ainakaan tämän päänpäällä majailevat käärmeet eivät osanneet puhua, näyttäen kuitenkin hieman nolostuneelta tämän naurahduksesta. No, kaipa edes yksi asia oli hieman ymmärrettävämpi vaikka se ei olisikaan muuta kuin että käärmeet ainakin ääntelivät enemmän kuin normaalit eläimet, pojan tosin harhautuessa varsin pian otusten luikertelua seuraillessaan pohtimaan mahtaisivatkohan nämä olla myrkyllisiä. Ennen kuin se kuitenkaan ehti jälleen töksäyttää ajatuksiaan ilmoille kääntyi puheenaihe jälleen muualle Spyron jäädessä kuuntelemaan uteliaana käärmehaltian kertoessa varsin avoimesti kansastaan. Ainakin tämän "lemmikit" oli nyt hetkeksi jätetty rauhaan... ainakin nulikan osalta, Kissan puolestaan yrittäessä edelleen uhota otuksille parhaansa mukaan kunnes kyllästyi, ja jäi muina katteina istumaan penkille käpäläänsä nuollen vaikka tuijottelikin edelleen kaikkea varsin terävästi.
Kun Cainkaan ei tuntunut tietävän Daelanin historianluennosta sekä kansansa syntykertomuksesta sen enempää ei Spyrokaan osannut lopulta kommentoida tätä enempää kuin ihmetteleville katseilla ja pienellä nyökkäyksellä. Ehkä... joku tuollainen oli mahdollista, kuka tiesi, mutta ainakin Daelan tuntui itse uskovan tähän vahvasti. "No juu, varmana. Onhan siinä hankala tottua jos muuttuu yhtäkkiä ihan erilaiseksi. Varsinkin jos ei tehny sitä itse tarkoituksella" poikakin pohti myötätuntoisena käärmehaltian arvellessa kuinka vaikeaa ensimmäisillä tämänkaltaisilla olennoilla oli ollut muutoksensa jälkeen, eikä tätä ollut vaikea uskoa. Purppuratukka taisi kuitenkin itsekin (ainakin periaatteessa) muodonmuuttajana olla perillä tällaisesta itsekin, vaikka tämä toki olikin asia erikseen... vaikka toisaalta, kenties Spyro pystyi sympatisoimaan näitä kuitenkin enemmän kuin suurin osa lohikäärmeistä, ehkä Cainia sekä kirottuja lukuunottamatta. Mutta oli kuinka oli, käärmehaltiat olivat kuitenkin ilmeisesti sopeutuneet ja pärjäsivät... vaikka eivät ilmeisesti hirvittävän hyvissä väleissä ainakaan normaalien suippokorvien kanssa olleetkaan. Hetken aihetta pohdittuaan nulikka toikin jokseenkin epäsuorasti esiin kysymyksen tornissa kohdatusta hiipparista, Daelanin kumotessa aavistukset kuitenkin ykskantaan, jättämättä lopulta paljoakaan epäilyksiä asiasta. "...ai niin. Niin kai sitten... se oli varmaan joku muu" poika pohdiskeli puoliääneen haroen takaraivonsa kuontaloa ohimennen entistä enemmän sekaisen, havahtuen kuitenkin nopeasti Daelanin yllättävään taikatemppuun. Spyrokin hätkähti hieman tämän muuttaessa äkkiä kasvojaan vaikka tämä lopulta olikin jokseenkin vaatimaton muutos verrattuna niihin mihin nulikka oli tottunut mutta huomattavasti äkillisempi, jääden silmäilemään tätä hetkeksi uteliaana varsinkin käärmeolennon todetessa ettei kyseessä tainnut edes varsinaisesti olla loitsu vaan... jotain muuta. "Oho. Kätevää" todettiin kiinnostuneena, katseen kuitenkin kääntyessä pian silmien räpäytyksen keralla kovaääniseen Fezaathiin joka julisti pontevasti lohikäärmeiden mystiikasta, onnistuen huvittamaan pienestä vaivautuneesta katseesta huolimatta niin käärmehaltiaa kuin vanhempiakin lohikäärmeitä. "No juu. Se ainakin oli hieno temppu jonka Fezaathkin oppi tänään" poika naurahti hieman tarjoten vaihteeksi kehuja pollealle poikaselle vastapainoksi aiemmasta sättimisestä, vaikka se kyllä oli aivan totta että tämän muodonmuutos kieltämättä oli ollut vaikuttava ajattellen kuinka nuori tämä vielä oli... varsinkin kun jotkut vanhemmatkaan eivät hallinneet aihetta syystä tai toisesta. Tosin Daelanin kysellessä tarkennusta lohikäärmeiden kyvyistä nulikka vilkaisi jälleen Cainia empivästi jättäen vastauksen jokseenkin tämän kontolle, tyytyen itsekin lähinnä vain nyökkäämään kun mieskään ei tehnyt muuta.
"Eh. Jotain sellaista" Spyro myötäsi hieman ympäripyöreästi ja vältellen, vaihtaen kuitenkin pian puheenaihetta mielestään varmempaan, positiivisempaan suuntaan. Tosin, Daelan ei tuntunut suuremmin piristyvän nulikan rauhoitteluista Samaelin suhteen, vaan tämä näytti suhtautuvan asiaan välittömästi hyvin pitkin hampain. No, ei kai tämä sinänsä tullut yllätyksenä ottaen huomioon mitä olennosta tiedettiin, mutta tämän vastahakoisuus sai silti pojan näyttämään hieman pettyneeltä. "Niin mutta... En mä usko että se tekis niin. Kai. Eihän se välitä meistäkään" poika huomautti vaikka lopulta haltia taisi periaatteessa ollakin hänelle jokseenkin uusi tuttavuus, kääntäen kuitenkin yllättyneenä katseensa Cainiin tämän protestoidessa huomattavasti kärkkäämmin. Hetken se vilkuili käärmehaltiasta Punaiseen tietämättä oikein mitä tehdä kunnes se yskähti vaivautuneena jälleen kuontaloaan haroen. "...ehh. No... jos susta tuntuu siltä. Ei kai se tänne sisälle ainakaan tule, ja varmaan viettää aikaa kyllä eniten siellä omalla vankkurillaan" tämä yritti sovittelevampaan sävyyn vaikkakin hieman pettyneenä kun edessä saattoi siintää pontentiaalinen kärhämä, purppuratukan kuitenkin pitäessä niin suippokorvasta kuin tästä uudesta tuttavuudestakin. Sääli, mutta... no, ei kai sitä väkisinkään voisi saati kannattaisi pakottaa näitä tekemään tuttavuutta varsinkin jos kumpikaan näistä ei edes haluaisi. Joka tapauksessa ajatus sai nulikan näyttämään hieman surkealta.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jul 16, 2013 10:46:07 GMT 3
((oppista, unohtanut mainita Daelanin korvakoru esittelyn yhteydessä.. :I ))
"Niinpä", Cain huokaisi Spyron myötätuntoiseen toteamukseen muodonmuutoksista, mikä sai Daelanin vilkaisemaan punaista vähän oudoksuen, kuitenkin pian päättäen ettei tiennyt mistä oli kyse eikä olisi varmaan kohteliasta kysyäkään - ja tällä oli sitä paitsi toinen asia minkä halusi sanoa. "Ei se täysin yllätyksenä tullut kuin ensimmäisille, kun kukaan ei vielä tiennyt mitä tapahtuisi kun Käärmeisä - yksi nimistä jolla kutsumme sitä henkiolentoa, sillä on pahana tapana vaihdella kutsumanimeään - auttaisi ruttoon kuolevia", Daelan selitti. Cain hämmentyi hieman toteamuksesta että epämääräinen käärmehenki ilmeisesti ei suostunut pitäytymään yhdessä nimessä, mutta toisaalta mistä sitä nyt noista tiesi. Ja sekin toki vähän onnistui yllättämään että se miten toinen puhui olennosta viittasi siihen että tämä olisi vielä maisemissa. "Kaikki joille Käärmeisä antoi palan itseään selvisivät, mutta... Hän ei vain voinut tehdä sitä kaikille", Daelan sanoi hieman ehkä haikeana, kai toivoen että epätavallinen parannuskeino muinaisia haltioita riivanneelle rutolle olisi voitu antaa kaikille, ehkä noihin olisi suhtauduttu paremmin jos näitä olisi ollut enemmän, pientä omituista vähemmistöä kun oli helppo potkia päähän.
Daelan torpedoi Spyron teorian siitä että epämääräinen aiemmin tavattu vihertukka olisi ollut yksi käärmehaltioista, vaikkei tosin varmaan tiennytkään kovin hyvin mitä nulikka ajoi takaa. Kohotti tuo hieman kysyvästi kulmiaan, minkä Cain huomasi. "Eh, tavattiin kerran yksi outo käärmehiippari, enimmäkseen ihmisen näköinen kuitenkin", punainen tarkensi ja Daelan nyökkäsi ymmärtäväisenä ennen kuin sitten näytti mitä hän oikeasti pystyi tekemään, mikä nyt oli tietenkin ihan käytännöllinen temppu. Yllättäen poikanenkin sitten rupesi kerskailemaan vähäsen mikä huvitti muita paikallaolijoita ihan kohtuullisesti, käärmehaltian katsahtaessa vanhempia lohikäärmeitä kiinnostuneena - samalla kun tuon käärmehiukset olivat näköjään saaneet tarpeekseen satunnaisesta ympäriinsä katselusta ja heilumisesta, molemmat kun ikään kuin luikersivat päänsä ja pienen osan ruumiistaan lojumaan käärmehaltian olkapäille, sen ollessa näille kuitenkin jonkun sorttinen lepo-asento. "Fezaath muutti muotoaan ensimmäistä kertaa tänään, kissantapaiseksi", punainen kertoi, pikkuisen valkoisen näyttäessä siltä että tämä oli ihan halkeamassa ylpeydestä. "Onneksi olkoon", suippokorva onnitteli polleaa penikkaa.
Valitettavasti Spyron puheenaiheen vaihdosta ei otettu vastaan niin hyvin kuin oli toivottu, käärmehaltian jopa tuhahtaessa kun nulikka totesi ettei Samael välittänyt siitäkään että lohikäärmeet olivat lohikäärmeitä. "Se on aika eri asia - lohikäärmeet eivät liity millään tavalla haltioihin, siinä ei tule samanlaista reaktiota kun haltia näkee lohikäärmeen ja kun haltia näkee kaltaiseni. Haltiat näkevät meissä outoja, vääristyneitä hirviöhaltioita, he pitävät meitä kammottavina epäsikiöinä", käärmehaltia sanoi sangen synkkänä. Cain yritti puolustella vanhaa ystäväänsä myöskin, mutta Daelan ei vain tuntunut haluavan ottaa riskiä että jokin olisi mennyt huonosti. Kyllä tuo sitten lopulta vähän huokaisi Spyron viimeisen sovitteluyrityksen jälkeen, tämän näyttäessä ehkä pikkuisen epävarmalta. "...Paras mitä voin luvata että jos törmään haltia-ystäväänne yritän olla mahdollisimman luottavainen, mutta en usko että siitä on apua", Daelan sentään teki sitten pienen myönnytyksen kun näki vähän alamaissa olevan Spyron ja vähän ystävänsä puolesta kärttyisen Cainin.
Asia ei joka tapauksessa ollut jotain mistä suomuinen suippokorva halusi suuremmin puhua, ei tämäkään halunnut pilata välejään matkakumppaneihinsa. Ei kai sitten ollut hirveän suuri yllätys että tämä puolestaan yritti vaihtaa puheenaihetta: "Mainitsitte aiemmin jonkin käärmehiipparin...? Mitä tarkoititte?", tuo kysäisi. "Eh, se oli eräiden... paskiaisten vankina. Turhan salaperäinen tyyppi, vaikutti jotenkin epämääräisesti käärmemäiseltä, piti outoa käärmeennahkaista takkiakin...", punainen luetteli velhon tornissa vankina olleen hiipparin ominaisuuksia, Daelanin alkaessa näyttää erittäin kiinnostuneelta kun lohikäärme mainitsi käärmeennahkaisen takin. "Oliko hänellä vihreät hiukset? Käärmemäiset silmät? Jostakin läheltä löytyi tämänlainen sulka?", suomuninen suippokorva kyseli epätavallisen kiinnostuneena, osoittaen korvakoruaan josta roikkui yksi melko kirkkaanvihreä sulka. Käärmeetkin alkoivat taas heilua jotenkin innostuneen oloisina, näiden mielialan peilatessa Daelanin varsinaista mielialaa. Punainen nyökkäsi hieman yllättyneenä innostuneesta kiinnostuksesta, Daelan ilmeisesti kuitenkin tiesi jotenkin kenestä oli kyse?
"Käärmeisä...", suomuinen suippokorva mutisi, virnistäen sitten hieman. Cain yllättyi aika totaalisesti, katsoen haltiaa todella yllättyneenä. Fezaath katseli ympäriinsä vähän hämmentyneenä ennen kuin sitten lähti taapertamaan kohti kissaa, tämä tuntui taas joltain aiheelta josta ei ymmärtäisi mitään eikä kukaan kertoisi mitään penikalle.
|
|
|
Post by spyrre on Jul 17, 2013 15:21:10 GMT 3
Kansantarua tai ei, oli Daelanin kertomus historiastaan silti jokseenkin traaginen, kauhean epidemian pyyhkäistessä kuitenkin avuliaasta hengestä huolimatta suuren osan tämän esi-isistä mukanaan. Vaikka osa olikin selvinnyt, hyvin erilaisina aiempaan verrattuna, oli näillä silti varmasti ollut melkoinen taakka kannettavanaan. Poika huokasi hieman surkeana nyökäten käärmehaltian haikeaan pohdiskeluun, kuitenkin vilkaisten tätä uteliaasti tämän mainitessa ohimennen näiden palvoman hengenkin nimeltä... tai siis ilmeisesti yhdeltä nimeltään, tämän ollessa kai jokseenkin joustava identiteettinsä suhteen. Ei sillä, että Spyroa olisi moinen oikeastaan yllättänyt, mystiset olivat henkien tiet ja sellaista, kaipa kaikenmaailman outous oli tuollaisilta odotettavissa kuitenkin. Ainakaan poika ei suuremmin jäänyt edes pohtimaan asiaa, huomion kääntyessä hiljakseen jo seuraavaan aiheeseen, nulikan mieleen muistuessa tornissa vastaantullut hiippari, joka ilmeisesti ei kuitenkaan ollut yksi käärmehaltioista vaikka ajatus oli mielessä käynytkin... eihän tämä tarkemmin ajatellen ollut edes näyttänyt haltialta. Purppuratukka tyytyi lähinnä nyökkäämään Cainin tarkentaessa hieman ihmettelevälle Daelanille mistä edes oli kyse, kunnes huomio kääntyi taikatemppuihin ja Fezaathin uhoamiseen.
Spyron luottavaiseksi tarkoitettu maininta Samaelista laski kuitenkin pian mielialaa, käärmeolennon suhtautuessa välittömästi hyvin pitkin hampain aivan vain mainintaankin tästä vaikka nulikka yrittikin tuoda esille ettei tämä ollut riidanhaluinen suippokorva, mutta Daelanilla tuntui olevan varsin vankka oma näkökulma aiheesta. "Eh. No.... niin mutta..." poika yritti epävarmasti mutta vaikeni sitten jokseenkin surkean näköisenä. Kaipa toisen kannassa oli perää... mutta se ei olisi silti halunnut ajatella että moinen pätisi kaikkiin haltioihin, ja näinollen myös heidän tuttuunsa jota purppuratukka kuitenkin piti aivan mukavana. Cain puuttuikin puheeseen huomattavasti painavammin saaden Spyron tuntemaan olonsa jokseenkin epämukavaksi, kunnes Daelan viimein soi ainakin pienen myönnytyksen suippokorvan suhteen vaikkei millään tavalla innokkaalta vaikuttanutkaan. "Äh. No kunhan ette ala tapella tai mitään" poikakin myötäsi lopuksi haluamatta kuitenkaan ajaa kumpaakaan suippokorvaa hankalaan tilanteeseen johon kumpikaan tuskin halusi ja hiljeni sitten kuitenkin hieman pettyneenä. No, kunhan suoranaista riitaa ei olisi edessä, niin kaipa asiat olisivat ihan niinkin tarpeeksi hyvällä tolalla...
Daelanin kysäistessä kohta aiemmin mainitusta mystisestä käärmehiipparista poika vilkaisi tätä ja Punaista hieman uteliaana myötäillen sitten Cainin kuvausta pienellä olkapäiden kohautuksella. "Se oli kyllä tosi outo. Haisi vähän samanlaiselta kuin sä, niin ajattelin että..." purppuratukka pohdiskeli, jääden sitten äkkiä kasvavan hämmästyksen vallassa tuijottelemaan käärmehaltiaa tämän alkaessa luetella lisää tuntomerkkejä. Poika rypisti hieman kulmiaan silmäillen tarkemmin Daelanin näyttämää korvassaan killuvaa värikästä sulkaa, nyökäten siten hieman epävarmasti ja luoden varsin hämmentyneen katseen Cainiinkin. "Sä... tuota, tunnet sen kuitenkin?" Spyro sai viimein hämmentyneenä ilmoille, kunnes muisti jotain ja alkoi kaivella taskujaan. Eipä aikaakaan kun poika löysi hakemansa ja vetäisi esiin hieman kärsineen mutta epäilyttävästi Daelanin korun kaltaisen kirkkaanvärisen sulan, jokseenkin kysyvän kulmien kohotuksen keralla. Vaikka olikin alunperin napannut kapineen luolan lattialta mukaansa lähinnä uteliaisuudesta, taisi tämä äkkiä osoittautuakin melkoiseksi todistuskappaleeksi. Johtopäätökseen että jotain outoa kyseessä oli selvästikin ollut oltiin jo päädytty, mutta innostuneen Daelanin äkkiä mutisema nimi sai kuitenkin aikaan varsin häkeltyneen reaktion molemmissa lohikäärmeissä... no,Fezaathia lukuunottamatta, joka näytti jo menettävän mielenkiintonsa aiheeseen, kenties jopa pieneksi helpotukseksi.
"Ehh? Mitä, se oli se... teidän henki? Mutta... jos se... senhän pitäis olla vaikka kuinka vanha ja... kaikkea! Miten... Kun se hullu velhoilijakin vain piti sitä siellä ja--" häkeltynyt poika yritti sotkeutuen kuitenkin sanoissaan ja päätyi lähinnä elehtimään epämääräisesti käsillään kai yrittäen luonnehtia jotain hyvin isoa ja hyvin outoa ja hyvin kaikkea, osaamatta oikein suhtautua siihen että oli ilmeisesti tullut ohimennen törmänneeksi jonkinlaiseen pienimuotoiseen jumal-olentoon... ja ohimennen avustaneeksi tämän pakoon. Kissa taustalla puolestaan näytti varsin epävaikuttuneelta kaikesta ja kommentoi haukottelemalla, asettautuen sitten makaamaan penkille tönäisten ohimennen Fezaathia kynnettömällä käpälällä jokseenkin leikkisästi, kaikkien muiden ollessa selvästi lähinnä liian äänekkäitä ja tylsiä, kun muukalainen ei ollut vaarallinen eikä makupalojakaan ilmeisesti ollut tulossa. Ainakin joku osasi ottaa rennosti.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jul 17, 2013 20:28:05 GMT 3
Käärmehaltia ei vaikuttanut kovinkaan innostuneelta ajatuksesta että kohtaisi lohikäärmeiden suippokorvaisen tuttavan, mutta sentään lopulta teki pienen myönnytyksen ennen kuin kiista ehti nousta kovin suureksi. "Jos hän ei aloita, niin en minäkään", Daelan totesi loppukaneettinaan asiaan. Cain ehkä halusi puolustella vielä lisää vanhaa ystäväänsä, mutta päätti lopulta pitää suunsa kiinni, ei hän halunnut aloittaa turhaa riitaa, varsinkin kun pahin mitä tästä saattoi seurata olisi yksinkertaisesti se että lohikäärmeiden pitäisi tavata haltiaa lähinnä vankkureiden ulkopuolella. Ei mikään hirveän suuri menetys, vaikka nyt harmittava olikin. "Pitää varmaan vain jutella Samaelille ulkona", punainen totesi ja äänestä oli havaittavissa jonkin verran harmistuneisuutta. Daelan kyllä havaitsi myös että ilmapiiri oli nyt ehkä vähän turhan vaivautunut pikku kiistan jälkimainingeissa, minkä takia tuo sitten varmaan osittain vaihtoi puheenaihetta - kuten myös siitä syystä että sai päähänsä idean siitä kuka käärmehiippari oli saattanut olla.
Daelan nyökkäili ymmärtäväisesti Spyron selittäessä minkä takia oli luullut Gistin olleen yksi käärmehaltioista, vaikka selvästikin Daelanin ajatukset olivat vähän muualla kun tämä arveli tunnistavansa salaperäisen hiipparin ja luetteli tämän tuntomerkkejä ja näytti sulkaakin. "Ehkäpä...", suomuinen haltiantapainen vastasi Spyron kysymykseen, nyökäten ymmärtäväisen oloisena kun poika otti esiin käärmehiipparin katoamisen jälkimainingeissa löytyneen salaperäisen sulan. Tämä tuntui vahvistavan viimeisetkin epäilykset tuon mielessä, tuo nyökkäsi ja mutisi sitten vasta vähän aikaa sitten sanomansa hengen nimen. Molemmat vanhemmat lohikäärmeet olivat melko yllättyneitä siitä mitä kuulivat vaikka reagoivatkin vähän eri tavalla, purppuraisesta puhkesi kysymystulva ja punainen tuijotti suu auki äimän käkenä. Poikasta ei asia kiinnostanut vaan tämä hortoili katin suuntaan ja tämän iloksi eläin nyt sentään reagoi tavalla jonka katti Fezaath ymmärsi. Poikanen vastasi samanlaisella leikkimielisellä tönäisyllä, pistäen jalkansa nyrkkiin vähän tuupatessaan kissaa jotta kynsistä ei olisi haittaa.
"Käärmeisä ei ole kuolevainen", käärmehaltia totesi, lipaisten kieltään mietteliäänä. "Tai no, hänen fyysinen ruumiinsa voi kuolla, mutta hän reinkarnoituu aina jonkun verran kuoleman jälkeen, riippuen vähän kuinka entinen ruumis kuoli. Nykyinen ruumis on varmaan puolen vuosisadan ikäinen", Daelan selitti ja Cain katsoi tätä melkoisesti oudoksuen. Oli nyt eri asiassa kuulla joskus että henkiolentoja oli olemassa ja kuulla tarkempaa tietoa jostakin yksittäisestä sellaisesta. "Miten se edes onnistui saamaan itsensä vangituksi?!", punainen lopulta onnistui kysymään ihan ihmeissään, vaikka vastaukseen kai liittyi se että outo olento ilmeisesti oli yleensä ottaen ihan fyysisessä ruumiissa vaikka olikin henkimaailman olentoja. "Hän ei ole läheskään niin voimakas kun oli ennen esi-isiäni riivannutta ruttoa", Daelan muistutti huokaisten sitten vähän. "Ei hänen silti olisi pitänyt jäädä jonkun velhon vangiksi... Hän kai oli liian itsevarma tai jotain", suomuinen suippokorva tuhahti, hakien lohikäärmeiden katsetta. Näytti vähän siltä että vaikka arvostikin kansansa aikoinaan pelastanutta olentoa, niin suoranaisesta palvomisesta ei ollut kyse. Cainin mieleen tuli että syy tähän oli tuskin lähtenyt käärmehaltiasta itsestään, punainen oli melko varma että käärmehaltiat olisivat olleet valmiita palvomaan nämä pelastanutta olentoa, ellei tämä sitten halunnut ettei sitä tehty, syystä tai toisesta. "Hän osaa muuttaa fyysistä muotoaan jonkun verran, ja vaikka näyttääkin erilaiselta eri, ehm, 'elämien' aikana niin hänellä on tietty vakio-humanoidi muoto - tosin hän voi näyttää niin haltiamaiselta tai ihmismäiseltä kuin tilanne vaatii, tai miltä vain suurinpiirtein samankokoiselta humanoidilta - ja muoto joka näyttää enemmän siltä mitä hän oikeasti on", Daelan selosti yllättävänkin tarkkaan, mutta ilmeisesti se nyt ei niin iso ihme ollut jos olento oli ollut tuon kansan tiedossa jo ties kuinka kauan. "Ja hän voi myös, ehm, miten sen sanoisi, lainata muiden olentojen muotoja - hän vain tarvitsee jotain heiltä. Hiuksen, kynnen, tai jotain muuta pientä... Joko hän oli varomaton tai sitten yllätettiin jotta hän ei onnistunut livahtamaan pois paikalta", käärmeolento totesi olkiaan kohauttaen. "Kiitän kuitenkin että ilmeisesti autoitte häntä. Toivon että hän lupasi antaa teille vastapalveluksen tai jotain, hän on välillä kuulemma aika outo mitä olen kuullut vanhemmilta kansani jäseniltä jotka ovat tavanneet hänet", Daelan sanoi ja teki pienen kumarruksen kiitollisuuden merkkinä.
"Eh, eipä kestä", Cain sanoi epävarmana. "Ja hän taisi luvata jotain", punainen sanoi edelleen epävarmana, koittaen muistella mitä mokoma vihertukkainen hyypiö oli sanonut. Käärmehaltia nyökkäsi ymmärtäväisenä, näyttäen kuitenkin ihan tyytyväiseltä kun oli saanut tiedon siitä että henkiolento oli ainakin luultavasti nyt vapaana ja tekemässä mitä sitten tekikään. "Eh, minä olen etsimässä häntä parhaillaan itse asiassa, kansallani on eräs isohko ongelma ja tarvitsisimme hänen neuvojaan ja kykyjään. Eräs haltiavaltio huomasi olemassaolomme ja yrittää 'korjata' sitä asiantilaa", Daelan sanoi happamasti.
|
|
|
Post by spyrre on Jul 20, 2013 16:39:10 GMT 3
((Pahoittelut viiveestä. <_< ))
Spyro käytti hetken lähinnä vilkuillakseen epäilevästi vuoroin käärmehaltiaa ja vuoroin Cainia, sormeillen räikeänvihreää sulkaansa. Tuskin se arveli Daelanin suorastaan valehtelevan mutta vihreähiuksisen hiipparin olemus ei ollut tainnut vastata pojan käsitystä "henkiolennosta" sitten tippaakaan vaan tämä olisi kuvitellut näiden olevan huomattavasti... no, vaikuttavampia ja oudompia ja ties mitä, käärmemiekkosen tuntuessa olleen lähinnä vain.... no, melko omituinen tapaus. Mutta toisaalta purppuratukan käsitykset tuskin lepäsivät millään omaa mielikuvitusta vankemmalla pohjalla (tai no, olihan tämä tavannut vanhan epäkuolleen Fezaathin mutta tämä taisi olla melko eri asia), joten sillä ei alun suurimman hölmistyksen jälkeen ollut vasta-argumenttejakaan, tämän jäädessä lähinnä kuuntelemaan ja yrittämään päättää miten suhtautua asiaan. No, oli mikä olikaan ollut oikeasti nyt kai aivan vain kahden sulan samankaltaisuuden vuoksi täksi"Käärmeisäksi" paljastuneen mysteerihiipparin ollessa kai kuitenkin jollakin tavalla kuolevainen mikä saattaisi hieman selittää jotain tämän "epähenkimäisyydestä"... mutta ainakin he olivat ilmeisesti olleet oikeassa ainakin yhdestä asiasta Daelanin kertoessa tämän olevan myös jonkinlainen muodonmuuttaja, vaikka tämän maininta jonkinlaisesta "muodon lainaamisesta" saikin Spyron kohottamaan kulmiaan varsin oudoksuvasti. Ehh. Mies oli kyllä ollut hyvin.... kummallinen tapaus, mutta että... aivan tällainen?
"Huh. Arvasin että jotain outoa siinä on... tai sen lisäksi että vaan näytti ja haisi kummalta" poika mutisi pyöritellen sulkaa nuuhkaistenkin tätä epäilevästi ohimennen. Hän oli oikeastaan ohimennen erehtynyt jo epäilemään miestä ehkä jonkinlaiseksi demoniksi vaikkei hän lopulta näistä paljoakaan enempää tiennyt kuin henkiolennoista, mutta joka tapauksessa oli pieni helpotus että asianlaita paljastui kuitenkin joksikin muuksi. Demoneja tässä vielä olisikin kaivattu... nulikka värähti ohimennen ajatusta pienen hampaidenkirskautuksen keralla, kunnes nosti huomionsa haltian kanssa keskustelevaan Punaiseen näiden pohdiskellessa kuinka Käärmeisä vai kuka tämä sitten olikaan, oli joutunut velhon vangiksi. Tämäkään muistikuva ei pahemmin viehättänyt Spyroa ja sai tämän rypistämään kulmiaan. "Se oli kai ollut siellä aika kauan... ja se hullu oli selvästi tehny sillekin kaikkea" nulikka murahti synkeästi muistellen verentahrimia lattioita ja vangin tuntumaan varastoituja lukuisia teräaseita joille mokoma mielipuolinen velho oli selvästikin keksinyt kaikenlaista käyttöä. Poika empi ja vilkaisi vaivihkaa Kissan kanssa epämääräisesti hosuvan Fezaathin suuntaan ennen kuin jatkoi hieman vastahankaisesti. "....no, ainakaan siitä pirusta ei tarvitse huolehtia enää" se viimeisteli jokseenkin kaunaisella mutinalla.
"Ei sitä sinnekään voinu jättää" poika myötäsi Cainia Daelanin kiitoksille pyyhkäisten jälleen takaraivoaan sormillaan pariin kertaan, kohottaen sitten hieman kysyvästi kulmiaan käärmehaltian tiedustellessa hiipparin mahdollisista lupauksista. Spyrokin nyökkäsi Punaisen muistellessa tämän sanoneen jotain sen suuntaista, pojan mennessä kuitenkin yllättyneen näköiseksi Daelanin kertoessa itse oikeastaan etsiskelevän tätä tapausta. Purppuratukka jäi hetkeksi tuijottamaan käärmehaltiaa järkyttyneenä tämän kerrottua asiansa, kunnes näytti tuohtuvan jälleen melkoisesti moisesta kamaluudesta. "...hoitaa asian? Ne vaan meinaa..? Eihän ne voi niin tehdä, sehän on... ei sellainen ole oikein jos ette ole edes tehny niille mitään!" se protestoi, pienen rypyn ilmaantuessa jälleen kulmille pojan hetken kuluttua vilkaistessa Cainia kuin muistellen jotain. Ei mikään ihme että Daelan kaipasi apua vaikka Spyroa hieman epäilyttikin mitä vihreähiuksinen tapaus oikein voisi asialle tehdä, mutta... hmm. Vaikka he eivät tienneetkään enää missä tämä tapaus paineli, mutta kenties heillä olisi silti tiedossaan jotain mistä olisi apua. "...höpisihän se kaikkea, mutta... eikö se sanonu jotain että... sen voi kutsua? Ja jotain... ympyröistä? Mä kyllä luulin että se oli vaan vähän kajahtanu siellä sellissä, mutta..." purppuratukka huomautti, varsin epämääräiseen sävyyn mutta yrittäen kuitenkin muistella tarkemmin mitä vihreähiuksinen hiippari oli sanonut mikä lopulta ei ollut se kaikkein helpoin tehtävä sen kaiken muun tornissa vallinneen kaamean kaaoksen vuoksi. Olkoonkin että hän oli pitänyt tätä melko rehellisesti lähinnä hieman sekopäisenä tyyppiin törmätessään, mutta... nyt kun oli hieman enemmän perillä tämän olemuksesta, ehkä tämän höpinöissä oli sittenkin hieman enemmän järkeä... ehkä? Vaikka hullun hommalta kaikenlainen ympyröiden piirtely silti nulikan korvaan kuulosti...
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jul 22, 2013 19:14:36 GMT 3
((aina välillä vaan jumittaa vähän, mitäs sille voi :I Itselläkin vähän viivästyi tämä kun kävin Nivalassa viikonloppuna enkä palannut ennen kuin tänään))
"Mitä ne vanhemmat pesäsisareni jotka ovat tavanneet hänet ovat sanoneet, hän kyllä voi olla hieman... erikoinen. Mutta toisaalta, hän on loppujen lopuksi ikivanha olento eikä hänen mielensä muistuta useimpien älyllisten olentojen mieliä", käärmehaltia totesi vähän epäröiden aluksi, kohauttaen sitten kuitenkin olkiaan kun puhui mahdollisista syistä miksi outo vihertukka käyttäytyi niin kuin käyttäytyi. Ei se kai nyt niin yllättävää ollut, Cain mietti. Jos henkiolento oli kerran ikivanha ja nimenomaan jonkun sortin käärmeolento niin ei kai se ollut mikään kovin suuri ihme että ajatusmaailma olisi tällä aivan erilainen kuin mitä olettaisi suurimmalta osalta vastaantulijoilta. Hetken Cain näytti hämmentyneeltä tajuttuaan äkkiä että käärmehaltia oli puhunut 'pesäsisarista', mutta Cain päätteli nopeasti että noiden perheet taisivat olla vähän erilaisia kuin vaikka ihmisillä. Käärmehaltia näytti vähän huolestuneelta kuullessaan pojan toteavan henkiolennon olleen vankina sangen pitkään. "Kuinka kauan?", kysyttiin. "Eeh... pari vuottako se nyt sanoi?", punainen muisteli ja haki vahvistusta pojan suunnalta. Tieto tuntui silti huojentavan käärmehaltiaa jostakin syystä vaikka Cainista tuntui että pari vuotta oli kyllä ihan kohtuullisesti aikaa. "Ah, hyvä. Niin vähän vain, kerkesin jo huolestua - hän on ties kuinka vanha, pari vuotta on murto-osa hänen iästään", käärmehaltia sanoi, kommentoiden hieman tarkemmin kun havaitsi ainakin Cainin tuijottavan tätä vähän ihmeissään kun suomuinen haltia vähätteli asiaa. "Mutta hyvä että hän on nyt vapaa, ja että hänen vangitsijansa on saanut rankaisunsa", käärmehaltia kuitenkin kiitteli sen lisäksi että esitti virallisemman kiitoksensa.
Cainkin tuijotti Spyron tapaan Daelania melko järkyttyneenä kun tämä kertoi mitä jotkut haltiat halusivat tehdä tämän kansalle. Cain ei oikein osannut miettiä kovin kummoista reaktiota, mokoma julmuus kun toi tuon mieleen oikeastaan lähinnä yhden sopivan sanan kuvaamaan tilannetta: "Paskiaiset", Cain ärähti. "Käyvät vain erilaisuuden vuoksi kimppuun", punainen murahti ärtyneenä käärmehaltian puolesta. Tällä oli myös ehkä hieman normaalia enemmän sympatiaa myös sen takia että punaisen lohikäärmen kimppuun oli käyty useamman kerran lähinnä sen takia että hän oli mitä oli, tai sen takia että joku oli havainnut hänen ihmismuotonsa suomuisuudet. Jälkimmäinen ryhmä sai aina joskus ikävän yllätyksen jos he sattuivat tekemään sen tarpeeksi syrjässä, mutta silloinkin kun tuo sai jonkunlaista kostontapaista niin oli se silti mielessä harmina että hänen kimppuunsa oli käyty ihan vain sen takia että oli mitä oli. "Ei ole ensimmäinen eikä varmaan viimeinenkään kerta kun jotkut haltiat yrittävät tuhota kansamme", suomuinen suippokorva sanoi kuivasti.
"Öh, joo, jotainhan se sanoi. Sitä piti tehdä ympyrä jolakin, toistella sen nimeä vissiin ja sitten jotain? Ehkä?", Cain yritti muistella myös mitä vihertukka oli oikein sanonut, käärmehaltian katsoessa lohikäärmeiden muistelua ihan kohtuullisen kiinnostuneena. Punainen ei rehellisesti sanottuna muistanut kaikkia yksityiskohtia, mutta ainakin se että olennon nimeä piti toistaa muutaman kerran kutsumisrituaalin aikana oli tärkeä osa sitä. "...Tosin se taisi jotain sanoa että kovin pian sitä ei voisi kutsua, että sillä on, eh, oliko sillä kuukauden ajan jotain kiireitä?", Cain muisti yrittäessään saada selville kutsumisrituaalin tarkempia yksityiskohtia, mikä oli hieman hankalaa kun ei käärmehiippari ollut edes antanut kovin tarkkoja ohjeita. "Siitä ei kai vielä ole kuukautta mennyt, ehkä joku kolme viikkoa pikemminkin", punainen arveli. "Me tiedämme hänen kutsumisrituaalistaan, mutta se tarvitsee sen nimen millä hän kutsuu itseään milloinkin - ja valitettavasti hän on jossakin vaiheessa vaihtanut nimeään ollessaan muualla, luultavasti vain hieman ennen kuin hänet vangittiin. Yleensä hän käy ilmoittamassa siitä kansani jäsenille kun vaihtaa nimeään, mutta hän ei kai ehtinyt", Daelan sanoi, katsoen sitten kysyvästi lohikäärmekaksikkoa. "Voin itse asiassa tehdä kutsumisrituaalin jo tänä yönä itsekin jos annatte hänen nykyisen nimensä - tosin, jos hän on sanonut että on kiireinen kuukauden ajan eikä aika ole vielä ohi, hän ei välttämättä vastaa", käärmehaltia arveli, vaikuttaen hieman ehkä harmistuneelta arvioidessaan kuinka todennäköistä vastauksen saaminen olisi, piristyen kuitenkin sitten äkkiä. "Mutta onpahan syy jatkaa matkaa ja nähdä hieman lisää maailmasta ennen paluuta Tzc'echalin viidakkoihin", tuo totesi piristyneenä.
Taustalla kissan kanssa peuhaamiseen keskittynyt Fezaath äkkiä näytti kuuntelevan jotain ja nuuhkaisi ilmaakin pari kertaa, tuijotellen ulospäin. Kuulosti itse asiassa siltä että joku liikuskeli ulkona, ja pari kertaa kuului itse asiassa hirnahdus, mitkä kiinnittivät ainakin käärmehaltian huomion. "Ah, tuon täytyy olla vaunun kuljettaja hevosineen", Daelan arveli. Punainen katsoi tätä vähän yllättyneenä ja vilkaisi Spyronkin suuntaan, ei hän oikein ollut odottanut tätä - vaikka se nyt toki oli ollut loogista. Ajatus ei vain ollut tullut mieleen.
|
|
|
Post by spyrre on Jul 23, 2013 16:45:51 GMT 3
Purppuratukka ei näyttänyt erityisen yllättyneeltä Daelanin mainintaan "pesäsisarista", mutta katsahti tätä kuitenkin uteliaana tämän kommentin kiinnittäessä muuten tämän huomion. Suomuhaltia ei ollut ilmeisesti itse tavannut etsimäänsä henkeä? Kenties mokoma hiippari ei ollutkaan sitten niin yleinen vieras käärmekansan keskuudessa kuin Spyro oli olettanut siitä huolimatta että Daelan tuntuikin suhtautuvan tähän jokseenkin tuttavallisesti. Kovin pitkäksi aikaa se ei ehtinyt kuitenkaan jäädä pohtimaan asiaa vaan havahtui nyökkäämään hieman epävarmasti Cainin arviota myötäillen huomatessaan haltian huolestuneen ilmeen hänen todetessaan hengen viettäneen ilmeisesti pidemmänkin hetken vankina, mutta päätyi lopulta kohottamaan hieman tummia kulmiaan suippokorvan vaikuttaessakin lähinnä helpottuneelta että kyseessä oli ollut "vain" parin vuoden mittainen kidutusjakso vankina riimutetussa sellissä. Vaikka tämä tosin taisi tietää mitä tänä aikana oli tapahtunut vielä vähemmän kuin Spyro. "Hitto, viisikin minuuttia siellä olis ihan tarpeeksi" nulikka purnasi synkästi jättäen kuitenkin suuremmat kuvaukset välistä muistaessaan lähistöllä leikkivän Fezaathin. ".....vaikka se ei kyllä näyttäny oikeestaan hirveästi välittävän" se lisäsi kuitenkin hetken kuluttua oudoksuvasti ennen kuin huokasi itsekseen ja kohautti epämääräisesti olkapäitään hius-suortuvaa sormeillen. Oli kokenut mitä oli, niin ainakin vihreähiuksinen hiippari oli poistunut paikalta hyvissä voimissa... ainakin ruumiillisissa, myönnettäköön ettei Spyro ollut vieläkään aivan vakuuttunut siitä että tämä oli aivan täysissä järjissään vaikka osaan tämän puheista olikin tullut nyt jokseenkin enemmän järkeä... mutta kaikeksi onneksi tämä taisi olla lähinnä epämääräinen tapaus normaalistikin eikä vain seonnut vankeutensa aikana.
Pian paljastui jopa syykin minkä vuoksi Daelan oli hakemassa kansansa suojelushengen apua, eikä kertomus selvästikään miellyttänyt kumpaakaan vanhemmista lohikäärmeistä. Tuohtunut Spyro kannatti Punaisen toteamusta painokkaalla murahduksella ja nyökkäyksellä, käärmehaltian haltia-inhon muuttuessa välittömästi huomattavasti ymmärrettävämmäksi... vaikka poika luultavasti luki vieläkin tuntemansa suippokorvan pois tästä joukosta edes suuremmin asiaa pohtimatta. "Typerää! Pitäis antaa kuonoon niille kaikille! Pysyis vaan siellä omassa kotonaan ja antais muidenkin olla" se tuhahti melkoisen näreän näköisenä, kunnes hetken tunteitaan viilennettyään muistikin jotakin kenties oleellista mitä vihreätukkainen miekkonen oli sanonut. Ikävä kyllä Spyro ei ollut erityisen perillä kutsurituaalien yksityiskohdista mutta kaksi muuta vanhempaa olentoa kaikeksi onneksi olivat... käärmehiipparin ympyröissä sun muissa taisi ilmeisesti sittenkin olla jopa jotain perää kaikesta päätellen. "Niin kai. Mutta jos on kuitenkin hätätilanne niin ehkä se kuuntelee kuitenkin" poika arveli Punaisen huomauttaessa käärmehiipparin mainitsemista kiireistä, piristyen silminnähden hieman suippokorvan todetessa että tiesi rituaalin ja voisi ilmeisesti toimittaa tämän koska vain halutessaan, tarviten tähän vain hengen nykyisen nimen. "Onko se niin helppoa? Se kerto kyllä sen nimensäkin!" Spyro ilmoitti innokkaasti jääden sitten muistelemaan hieman arvekasta poskeaan raaputtaen muistelemaan hiipparin pikaista esittäytymistä. "G.. jotain. Gist? Tai jotain sinne päin ainakin. Niin se sanoi ainakin!" Hieman kysyvä katse käväisi niin Cainissa kuin käärmehaltiassakin vaikka kumpikaan tuskin pystyisi sen kummemmin vahvistamaan asiaa, lyhyemmänpuoleisen nimen onneksi kuitenkin muistuessa kaiken sählinginkin seasta pian purppuratukan mieleen vaikka tapauksen tarkempi ajatteleminen sai silti vieläkin aikaan kylmiä väreitä. Mutta kenties tästäkin pienestä asiasta olisi apua Daelanille ja tämän lajitovereille.
Hetkeksi synkistynyt ilmapiiri tuntui kevenevän melkoisesti kaikkien helpotukseksi, ja eipä aikaakaan kun ulkoa kuuluvat äänet kiinnittivätkin kaikkien huomion penkillä nahistelevia pieniä tappelupukareita myöten. Purppuratukkakin kohotti kiinnostuneena katseensa kavioiden kopseen ja hirnahtelun lähestyessä ja seurasi katseellaan ääntä hieman ilmaa nuuhkien. Kenties hevoset tai saapuva ajuri oli herättänyt uteliaisuuden. "Se yksi on sitten kai saanut jo huudettua kaikille jos ollaan lähdössä" nulikka arveli,varmistaen pikaisella katseella että niin Fezaath kuin Kissakin olivat vielä tallessa. Katoamisenpelko taisi onneksi ainakin toistaiseksi olevan turha, molempien pienien otustenkin kiinnostuneen vaihteeksi ulkoa kuuluvista äänistä. "...ehkä ihan hyväkin että täällä haisee vähän nämä rehut, niin nuo hevoset ei ehkä huomaa meitä ihan heti. Voisivat hermostua" pohdiskeltiin ohimennen, pojan kurkistaessa hieman ovikankaan liepeen takaa ulos uteliaana näkemään josko kuormajuhdat jo pakenisivat paniikissa jonnekin vai eivät. Liikkuminen jollain tällaisella kulkuneuvolla oli selvästikin jotakin varsin outoa nulikan mielestä.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jul 23, 2013 19:04:34 GMT 3
"Kansani tuntee Käärmeisän siitä kuinka hän usein ei oikein tunnu suuremmin välittävän vastoinkäymisistä", Daelan selvensi hieman syitä miksi tämä oli huojentunut vaikka käärmehaltioille tuttu henkiolento olikin ollut vankina näennäisesti pitkän aikaa, kuten myös ehkä selitykseksi minkä takia mokoma oli käyttäytynyt niin kuin oli käyttäytynyt. "Se oli kyllä aika outo", Cainkin kommentoi ja Daelan nyökkäsi, käytös oli kai täysin odotettua. "Mitä odotit ikivanhalta käärmehengeltä?", Daelan esitti retorisen kysymyksen eikä punainen oikein voinut vastata muuta kuin olkien kohautuksella. Vangittu oli ollut todella outo, mutta kaippa tämä kaikki hieman selitti koko asiaa. Asian miettiminen jäi lopulta suhteellisen lyhyeen kun suomuinen suippokorva toi esiin minkä takia tämä etsiskeli kansansa ammoista auttajaa, ja lohikäärmeet reagoivat ei kovin yllättäen vähän järkyttyneinä uutisille siitä että jotkin haltiat yrittivät suorittaa jonkunlaista puhdistusta käärmehaltioita kohtaan.
"Toivoisin suuresti että ne tekisivät niin", Daelan myötäili happamaan sävyyn nulikan kiroilua, näyttäen sitten kiinnostuneelta kun poika otti esiin rituaalin ja Cainkin totesi asiasta jotain. Käärmehaltia irvisti vähän kun poika optimistisesti arveli että henkiolento saattaisi vastata kiireestään huolimatta kun nyt oli ongelmallinen tilanne kuitenkin. "Eh, ei se ihan niin toimi - kutsurituaali ikään kuin antaa hänelle kutsun tulla paikalle, se ei kanna mukanaan muuta tietoa. Ja kun Käärmeisä on hieman... omapäinen, hän saattaisi vain jättää kutsun huomiotta jos on mielestään kiireinen", käärmehaltia tarkensi. Cain pisti merkille erikoisen asian, omiin oloihinsa jätetyt käärmehiukset näyttivät tönivän toisiaan enimmän aikaa kai ajankulukseen nyt kun ei ollut mitään kovin mielenkiintoista menossa, mutta molemmat keskeyttivät puskemisen hetkeksi nyökätäkseen hieman. Punatukka ei vieläkään ollut aivan varma miten olisi pitänyt suhtautua Daelanin erikoisimpaan piirteeseen, mutta ilmeisesti nämä ymmärsivät puhetta jossain määrin ja jakoivat, eh, pääpersoonallisuuden mielipiteen mitä tuli henkiolentoon. Daelan vaikutti myös ilahtuvan kun kuuli henkiolennon kertoneen nimensä lohikäärmeille, ja iloisuus näytti tarttuvan käärmeenpäihinkin hetkeksi ennen kuin nämä lopulta palasivat passiivisemmiksi tuijottelijoiksi. Cain kohautti olkiaan pojan kertoessa käärmehiipparin nimen, hän ei ollut varma oliko edes kuullut sitä, mutta onneksi Spyro oli viettänyt tämän kanssa hieman enemmän aikaa ja muisti mystisen olennon nimen. "Kiitän. Vai että Gist, eipä ole hirveästi muuttanut aiemmasta nimestään - Khizzt on viimeinen nimi minkä kansani tietää hänen käyttäneen, joskus parikymmentä vuotta sitten vielä ainakin", käärmehaltia kommentoi nyökäten kiitollisena molempien lohikäärmeiden suuntaan. "Minun pitäisi nyt pystyä suorittamaan rituaali illempana, sittenpä nähdään kuinka kiireisenä Käärmeisä on. Toivottavasti valmiina vastaamaan, mutta ei tule välitöntä paniikkia jos hänet pitää ihan etsiä jostain", suomuinen suippokorva totesi nyökäten, alkaen sitten kuulostelemaan ulkoa kuuluvia ääniä.
Cain nyökkäsi pojan toteamukselle ja tuhahtikin sitten hieman. "Erlach kyllä vaikuttaa sellaiselta tyypiltä että osaa pistää alaisensa hommiin", punainen murahti vähän ehkä kriittisenä, voimatta sille oikeastaan mitään - vaikka olikin Armanien yleisiä tavoitteita vastaan, oli Erlach silti Arman ja musta lohikäärme. Daelan hymähti hieman pojan toteamukselle, kuulostellen ihan kokonaan mitä ulkona kuului - käärmehiuksetkin näyttivät kuuntelevan liikettä ulkona ja molemmat lipoivat ilmaa ihan kiitettävään tahtiin. "Hevoset eivät vissiin usein hirveästi arvosta lohikäärmeitä, eh? Pari kertaa on hevonen hermostunut minuun, mutta yleensä jos en nyt ihan viereen tule niin ne eivät välitä mitään", todettiin hitusen huvittuneena, käärmeolento tuntui suhtautuvan tähänkin asiaan sangen rauhallisesti vaikka esittikin sen pikku huomautuksen että lohikäärmeet ja hevoset eivät ehkä olisi paras mahdollinen yhdistelmä. Joku tuntui ulkona puhuvan rauhalliseen tahtiin hevosille vaikka sanoista oli vaikea saada yksityiskohtia selville, yleisluontoista rauhoittavaa puhetta joka tapauksessa. Puheesta erotti myös sen ettei se tullut ihmiskurkusta, se vaikutti ehkä enemmän samanlaiselta ääneltä kuin suurkoboldeilla oli ollut, ehkä vähän vähemmän sihisevää tosin. Hajusta nyt pirukaan saanut selvää kun hevosten haju peitti alleen näiden ohjastajan hajun, hikiset eläimet kun nyt lopulta omasivat vahvemman hajun. Cainkin siirtyi vähän lähemmäs kankaan lievettä, Daelanin päättäessä jäädä kauemmas tarkkailemaan - ei kai halunnut näyttää itseään hevosille ilman huppuaan vaikka epäilemättä ohjastaja loppujen lopuksi tulisikin näkemään tämän.
Vaikka vähän omalaatuinen ääni oli ehkä vihjannutkin siihen suuntaan saattoi silti olla pienoinen yllätys mikä tarkalleen ottaen ohjasteli parhaillaan hevosia ja oli kiinnittämässä näitä vankkureiden eteen - vihreä koboldi. Pienempi kuin suurkoboldi serkkunsa (tosin vähemmän kuin olisi olettanut, tuo oli lähes Kvarin kokoinen) ja vähemmän piikikäs erotti tuosta silti jossain määrin kyseessä olevan lohikäärmeitten etäinen sukulainen vaikkei tällä mitään kovin hienoja sarvia ollutkaan, pikemminkin suomuisen nahan alla oleva kallo oli muodoltaan sellainen että pään takana lähes näytti olevan sarvet. Karavaani-alueella näytti muutenkin olevan lähtömeininki päällä ihan tosissaan, useimpien kärryjen edessä oli jo ohjastajat juhtiensa kanssa tekemässä lähtövalmisteluita ja kauempana näkyvä kojualue oli huomattavasti pienentynyt suurimman osan kojuista oltua purettuja. Ilmeisesti kaikki vankkurit sittenkin kuuluivat samaan suureen karavaaniin vaikka ainakin Cain oli aiemmin arvellut että paikalla olisi parikin eri karavaania. Karavaanin työmiesten joukossa näkyi jonkun verran ei-ihmisiäkin, muutama muukin koboldi, yksi yli kaksimetrinen ogre joka raahasi parhaillaan tyhjää pakattua kojua harteillaan sekä muutama haltia - ja tietenkin suurkoboldit jotka puuhasivat oman kärrynsä edesssä jota veti yllättäen jokin outo suuri punamusta liskontapainen jolle joku suurkoboldeista parhaillaan syötti rehuja.
Oli tosin ehkä kyseenalaista kauanko Spyro onnistui tutkailemaan maisemia kun kohtapuoliin koboldi havaitsi purppuratukan kurkkivan vankkurin sisältä, varmaan sen takia että hevoset tuntuivat hieman hermostuneemmilta yhtäkkiä. "Vanha Zag huomaa että matkalaiset ovat jo kyydissä", vihreä lisko totesi taputellessaan hevosia. "Ei huolta, Vanhan Zagin hevoset jo tottuneita matelijoihin - miksikä pomo pistikin Vanhan Zagin teidän vankkuria ohjastaan", koboldi totesi. Tummanvihreästä liskosta oli kyllä vaikea arvioida ikää oikeastaan mitenkään, ehkä tuolla oli hieman kurttuisempi yleisilme kuin esimerkiksi aiemmin vastaan tulleilla suurkoboldeilla? Koboldit vanhenivat samaan tapaan kuin etäiset sukulaisensa lohikäärmeet, lähinnä kasvaen iän myötä eikä vanhenemisen merkkejä erottanut ellei tiennyt mitä katsoa - eikä Spyro varmaankaan tiennyt tarpeeksi koboldeista että olisi tiennyt tuon kokoisen koboldin olevan jo koboldiksi todella vanha, useimpien koboldien ollessa selvästi lyhyempiä kuin suurkoboldien pienempi variantti.
|
|
|
Post by spyrre on Jul 24, 2013 17:16:29 GMT 3
Spyro kallisti päätään hieman pettyneenä kun Daelan totesi ettei kutsurituaalikaan välttämättä toisi kaivattua henkiolentoa edes toimiessaan jos hiippari päättäisi vain jättää tämän huomiotta, mutta nyökkäsi viimein helpottuneena käärmehaltian (sekä tämän käärmeiden) kuitenkin suhtautuessa tilanteeseen varsin ilahtuneesti. No, jos rituaali ei heti toisikaan toivottua tulosta niin kaipa se oli enää vain ajan kysymys koska yhteys saataisiin jos hengen nimi oli ainoa mitä tähän tarvittiin. "Se puhui jotain Armanien häiritsemisestä ainakin, että kaipa se on tekemässä jotain hyvää nytkin. Teillä ei sitten taida olla vielä mikään kauhea kiire? Luulis että kun se huomaa että siihen yritetään yhteyttä ja jos se tietää että se on yksi teistä niin ehkä se ilmaantuu pian kuitenkin" poika pohdiskeli vilkaisten haltiaa hieman huolissaan mutta päätellen tämän suhtautumisesta kuitenkin ettei pieni viivästys tainnut olla tälle mikään elämän ja kuoleman asia, ainakaan vielä. Kaipa sen sitten näkisi mitä tapahtuisi kun Daelan kokeilisi rituaalia, ja jos käärmehiippari oli parhaillaan sotkemassa Armanien asioita jotenkin, tämähän saattaisi olla lopulta suureksi avuksi heillekin. Kumma tai ei, kaikesta päätellen vihreähiuksinen miekkonen ei lopulta tainnut olla erityisen paha tapaus... vaikka taisi toimiakin hyvin pitkälti kyselemättä oman päänsä mukaan, nulikka pohti ohimennen itsekseen, vilkaisten silmäkulmastaan Fezaathia. Vaikka... no, ensijärkytyksen mentyä ohi, ehkä... ehkä Valkoisenkaan kohtalo ei sinänsä ollut ollut niin... huono, vaikka kieltämättä hieman hirvittikin mitä voisi tapahtua jos Fezaath saisi asian selville. "Minkä takia se edes vaihtelee nimiä koko ajan. Vaikeuttaa asioita" purppuratukka päästi kuitenkin ilmoille pienen puuskahduksen Daelanin todetessa että henki oli valinnut itselleen jokseenkin samankaltaisen nimen, mutta kuitenkin tarpeeksi erilaisen että tämän suojatitkaan eivät saisi tähän yhteyttä. Eh, voisikohan kuka hyvänsä joka tiesi tämän nimen sitten kutsua tätä? Kenties tämä saattoi olla syy moiseen käytökseen, tai ainakin ainoa jonka Spyro tähän hätään keksi.
Lähestyvien hevosten äänet kiinnittivät kuitenkin pian huomion, karavaanin selvästi tehdessä viimein lähtöä odotetun merkkivieraan viimein saavuttua ja asetuttua kyytiin. Spyro irvisti haroen kuontaloaan Daelanin mainitessa lohikäärmeistä ja hevosista, kohauttaen sitten hieman vaivaantuneena olkiaan. "Eh, no ei oikein yleensä. Eikä tykkää muutkaan tollaset ruohonsyöjät, ainakaan jos menee lähelle. Tai välttämättä muutkaan eläimet. Ne haistaa vähän liian hyvin ketä me ollaan" poika totesi vilkaisten kuitenkin lähinnä uteliaana kohti kopistelevia juhtia sekä muuta hyörinää vankkurien peitteen raosta. Pienenä yllätyksenä hevosia taluttelemasta ei löytynytkään sitä tyypillisintä ajuria tai tallipoikaa, vaan pian suurien eläinten takaa ilmaantui näkyviin lajikumppaneihinssa verraten jokseenkin pieni, vihreä koboldi. Purppuratukka räpäytti silmiään yllättyneenä, moisen kurkistelun kuitenkaan jäämättä huomiotta olennon pian pistäessä kuikuilevat kyytiläisensä merkille. Poika näytti jokseenkin hämmentyneeltä olennon puhetavasta tämän ilmeisesti arvattua heidän huolensa päätellen kuinka tämä pian perusteli hevostensa olevan matelijoihin tottunutta sorttia... Vaikka poikaa vieläkin hämmensi hieman esiintyä näinkin avoimesti koboldin selvästikin ollessa perillä matkalaistensa henkilöllisyydestä ja tämä oli vähällä jälleen säpsähtää hieman tajutessaan tämän tietävän keitä he olivat, mutta kunhan pääsi yli ensimmäisestä yllätyksestään, täytyi myöntää ettei tämä lopulta ollut odottamatonta. Matelijoihin tottuneita hevosiakin ja koboldiajuri... Erlach oli tainnut ajatella kaikkea?
"....eh. Juu, täällä ollaan" poika sai vastattua hieman hämmingissä pienellä viiveellä koboldin keskustelunavaukseen, kuitenkin silmäillen tätä ja tämän toimia uteliaana olennon käsitellessä itseään paljon suurempia eläimiä selvän vaivatta ja tottuneesti. Purppuratukka ei arvattavasti osannut määrittää koboldin ikää kovinkaan hyvin niin ulkonäöstä kuin oikein muustakaan, mutta tämän itsestään käyttämän nimityksestä päätellen tämä ei tosiaan tainnut olla aivan nuorimmasta päästä. "Ai. No...hyvä. Mietinkin ettei hevoset yleensä päästä näinkään lähelle" nulikka huomautti kuikuillen hieman rohkaistuneempana ulos, vaikka näkyikin silti silmäilevän hevosia hieman epäillen. Tämä ei selvästikään ollut tainnut suuremmin tottua muihin eläimiin kissaansa lukuuottamatta, mutta otuksien liikkeitä seurailtiin silti melkoisella mielenkiinnolla. Kaipa käärmehaltiaan oli jo tutustuttu, nyt oli juhtien ihmettelyn vuoro... vaikka nulikan vatsa päästi ohimennen hieman epäilyttävän kurahduksen. Kaipa pala nopeasti hotkaistua kuivalihaa ei lopulta ollut suupala eikä mikään.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jul 25, 2013 11:50:40 GMT 3
Daelan kohotti hetkeksi kulmiaan kun Spyro kertoi käärmetakkisen hiipparin aikoneen pilata jotain Armanien suunnitelmia - käärmehaltia taisi tietää Armanit ainoastaan karavaaninjohtajasta eikä tällä ollut harmainta aavistusta koko kirotut lohikäärmeet-jupakasta. "Vaikka hän ei vielä tänä iltana vastaisikaan rituaaliin, jos yritän samaa muutaman illan peräkkäin hänen pitäisi vastata ennemmin tai myöhemmin - ja on minulla tiettyjä keinoja jotka kertovat missä päin hän liikuskelee suurinpiirtein", käärmehaltia kuitenkin totesi päättäen nyt vastata asiaan josta tiesikin jotain. Cain kyllä havaitsi että lohikäärmeiden matkakumppani ei tuntunut olevan ihan varma siitä että mitä Spyro oli tarkoittanut, mutta eipä punainen oikein tiennyt miten sitä nyt oikein olisi selittänytkään. Kai sitä nyt jotain pitäisi kuitenkin sanoa että Daelan osaisi varoa muita Armaneita... "Tuota, useimmat Armanit ovat huomattavasti, eh, ikävämpiä kuin karavaania johtava Erlach", Cain esitti epämääräisen varoituksen olematta ihan varma siitä kuinka tarkkaan hänen nyt kannattaisi kertoa mistä oli kyse. Ei hän nyt salailemaan rupeaisi jos Daelan kysyisi suoraan, mutta eh. Daelan nyökkäsi ja näytti sitten hieman pohdiskelevalta. "Hmm. Erlach vaikutti kyllä hieman erikoiselta. Hänen ilmeensä ei värähtänytkään kun hän näki minut ilman huppuani. Kommentoi peräti ettei tiennyt yhdenkään kansani jäsenen olleen näillä tienoin pariinsataan vuoteen, kommentti joka on lievästi sanottuna hieman erikoinen - mistä hän sen tietäisi?", Daelan pohti, mutta ei alkanut kyselemään sen tarkemmin.
"Varotoimi. Nimillä on tiettyä voimaa jos tietää miten niitä käyttää, ja Käärmeisä tietää tämän, kuten myös jotkut hänen todella vanhoista vihollisista. Sekä tietenkin se että hän ei halua että joku hänelle vihamielinen taho kutsuisi hänet ansaan, vaikkeivat hänen voimakkaimmat vihollisensa kutsurituaalia voisikaan hyödyntää - hän kuitenkin näkee suurinpiirtein mistä päin kutsu tulee", olento valaisi hieman syitä käärmemäisen henkiolennon outoon tapaan vaihtaa nimeään. Cain nyökkäsi ymmärtäväisesti, hän oli kyllä kuullut magiasta johon vaadittiin tosinimien käyttöä, tosin tämä oli ensimmäinen kerta kun hän oli kuullut että jokin pystyi vaihtamaan tätä niin hyvin että tämän sorttinen magia lakkasi toimimasta vanhalla nimellä. Punainen myös päätti ettei suuremmin halunnut tietää minkälaisia vihollisia ikivanhalla henkiolennolla oikein oli jotka tuntuivat olevan myös pitkä-ikäisiä pirulaisia - tällaisten vihojen niskaan ottaminen kuolevaisten kohdalla, jopa lohikäärmeiden kohdalla tuskin olisi mitään kovin terveellistä.
Ulkona oleva lähtö-hälinä lopulta taisi lopettaa keskustelut viimeistään, ainakin osan vankkurin matkustajista yrittäessä hieman tarkkailla mitä tapahtui ulkona. Daelan nyökkäsi Spyron vastaukseen ja jäi istuskelemaan vähän syvemmälle vankkurien sisälle haluamatta pistää kaapuaan takaisin päälle mutta haluamatta myöskään hermostuttaa hevosia käärmehiuksillaan - ne nyt ainakin saattaisivat saada hevoset vauhkoontumaan jos tulisivat niiden näköpiiriin. Spyro oli lähimpänä parhaalla paikalla, mutta vähän ajan kuluttua Cainkin yritti kurkkia pojan takaa parhaansa mukaan mitä ulkona tapahtui ja poikanenkin näytti vilkuilevan ulospäin vaikkei juuri nähnytkään mitään kun vanhemmat lohikäärmeet tuntuivat peittävän näkymän aika tehokkaasti. Spyrosta oli joka tapauksessa tainnut tulla väliaikainen päätarkkailija ja puhemies kun muut nyt olivat tämän takana joka tapauksessa. Koboldi nyökkäsi ihan vain ilmoittaakseen että oli noteerannut Spyron ilmoituksen matkustajien läsnäolosta, liskon jatkaessa hevosten valmistelua matkaan kiinnittäen suitset kunnolla kiinni näihin ja vankkuriin ja muutenkin ylipäätään hoitaen hommansa ammattitaidolla ja jopa niin että tuo ehti myös puhumaan samaan aikaan ilman että olisi tullut virheitä. "Tytöt Vanhaan Zagiin jo kauan sitten tottuneita, pari lohikäärmettä ja käärmemäinen tyyppi ei kovin hankala pitäisi olla - kuhan nyt ette paljasta tosimuotojanne tai käärmetyyppi näytä käärmeitään näille. Käärmeet näitä hermostuttaa vieläkin", koboldi vahvisti viimeisetkin epäilykset siitä että tiesikö keitä tämän matkustajat olivat - sekä sen että Erlach oli onnistuneesti päätellyt mitä Spyrokin oli. Samalla tuo myös paljasti että molemmat juhdat olivat ilmeisesti tammoja, koboldin ilmeisesti ollessa hoitanut eläimiä jo pidemmänkin aikaa - sekä ilmeisesti myös välittäen eläimistä, molempien harjat olivat hyvässä kunnossa ja ylipäätään hevoset näyttivät siltä että niitä harjattiin säännöllisesti ja hoidettiin huolella. Koboldi ei havainnut Spyron vatsan kurahtelua, mutta suoraan tämän takana oleva Cain kyllä huomasi sen - ja kyllä toisen nälkä nyt taisi vähän vaikuttaa tähänkin, vaikka aiempi välipala oli pitänyt pahimman nälän kaukana niin oli se välipala nyt kuitenkin ollut vain välipala. "Voitaisiin kohta varmaan syödä vähän enemmän", punainen mutisi ja katsahti laukkunsa suuntaan.
"Pomo sanoo että lähtö parissakymmenessä minuutissa, Vanha Zag arvelee että olisi hyvä jos ainakin lohikäärmeet kävisi vähän näyttämässä itseään tytöille ja vaikka syöttäisi vähän viljaa niille. Totuttaisi niitä vähän paremmin, näyttäisi että ovat vaarattomia", koboldi informoi lähtösuunnitelmista ja esitti sitten pyynnön Spyrolle.
((Pitäiskö tuo ensimmäinen matkapäivä sitten enimmäkseen hoitaa aikaskippinä, ainakin siihen asti että tulee pimeä ja karavaani pysähtyy yöksi? Itsellä ei suurempia suunnitelmia ole sille joten se olisi vain hahmojen juttelua joka tapauksessa, varmaan aika paljolti Daelan kertomassa kansastaan ja siitä minkälainen Gist on, jotain minkä voi vain kirjoittaa tyyliin "Daelan kertoi että...". Tai sitten siihen asti ainakin että jotakin tapahtuu jos sinulla on jotain ideaa.))
|
|
|
Post by spyrre on Jul 25, 2013 17:16:07 GMT 3
((Sopiihan tuo, jos matkan varrella ei sen mystisempiä tapahdu, itsellä ei ainakaan ole suuremmin ideaa. Eiköhän skippaus toimi sitten ihan hyvin.))
Spyro nyökkäsi hieman helpottuneena Daelanin vahvistaessa että hätä löytää käärmehenki ei onneksi olisi tulenpalava, suippokorvan pienen hämmingin kuitenkin paljastaessa ettei tämä ollut aivan varma mitä kommentti Armanien hätyyttämisestä oikein oli. Tosiaan, tämä ei selvästikään ollut perillä Sedestian tapahtumista, vaikka Armanien todellisesta olemuksesta ja touhuista eivät tainneet tietää suurin osa alueen asukkaistakaan. Poika ei ollut varsinaisesti tullut edes ajatelleeksi tätä mutta hoksasi tilanteen pian, myötäillen Cainin tarkennusta näistä uudella painokkaalla nyökkäyksellä. "No se nyt on kai vaan vähän... outo. Mutta ne muut taitaa olla oikeasti aika pahasti sekaisin. Se oli niitä niiden porukoita jotka oli napanneet sen teidän hiipparinkin" purppuratukka murahti sentään hieman ääntään madaltaen Daelanin kummastellessa Erlachin käytöstä, päätyen kohauttamaan olkapäitään hieman näreän ympäripyöreästi vaikka kuitenkin huomattavasti Punaista suorasukaisemmin. Olivat tämän henkilökohtaiset kokemukset Armaneista verrattain suppeita tai ei, poika oli selvästikin onnistunut kehittämään kiitettävän kaunan näitä kohtaan... vaikka varmaankin jokseenkin ymmärrettävästi. Erlachista se ei ollut oikein varma vieläkään mitä mieltä olisi ollut, mutta oli ainakin tainnut päättää suhtautua toistaiseksi tähän ainakin suopeammin jos ei muuta. "Kannattaa kysyä siltä sitten tarkemmin, se varmaan tietää tästä muutenkin enemmän" lisättiin kuitenkin pian pienen puuskahduksen keralla.
Daelanin selittäessä olennon nimenvaihtelun kuten poika oli likimain arvellutkin tämä näytti jopa ymmärtävän, ainakin pääpiirteissään, vaikka periaatteessa ummikko moisten asioiden suhteen olikin. Kaipa tämä kuulosti kuitenkin loogiselta, vaikka maininta Gistin "voimakkaimmista vihollisista" saikin myös nulikan suunnalta aikaan kysyvän katseen, tämän kuitenkaan tiedustelematta enempää. Aihe taisi alkaa olla menossa jo sen verran henkilökohtaiseksi ettei ollut hänen asiansa kysellä tästä. "...no juu. Kai siinä on järkeä" se päätyi vain kuittaamaan tilanteen, vaikkakin hieman epävarmaan sävyyn, kunnes ulkoa kuuluvat äänet viimein kiinnittivät huomion vanhan koboldin saapuessa hevosineen.
"Juu, ei. Siitä vois tulla jo enemmänkin hämminkiä muutenkin" poika myötäili ehkä hieman vaivautuneesti koboldin todetessa ettei hevosten kanssa pitäisi olla ongelmia niin kauan kuin näille ei alkaisi heilutella käärmeitä tai kukaan muuttuisi lohikäärmeeksi. Koboldi kuitenkin tunsi selvästi hoidokkinsa hyvin, eläintenkin suhtautuessa yllättävän rauhallisesti vankkureista kurkkiviin lohikäärmeisiin, joiksi ajurikin ilmeisesti matkustajansa tiesi. Spyro ei lopulta ymmärtänyt kuormajuhdistakaan paljoakaan mutta seurasi mielenkiinnolla koboldin touhuja tämän puuhastellessa eläinten ja näiden valjaiden parissa, jopa kurkotellen hieman nähdäkseen paremmin. Toisaalta saattoi jäädä hieman kyseenalaiseksi kuinka kiinnostus varsinkin eläimiä kohtaan olisi pitänyt tulkita nulikan säpsähtäessä hieman syyllisesti ja kääntäen äkkiä huomionsa hevosista Cainin todetessa ruuan olevan ehkä pian paikallaan. "Jaa, juu. Onkin jo vähän nälkä, ei mikään puuro ainakaan nälkää pidä" kommentoitiin muina miehinä, purppuratukan päätyessä kuitenkin jälleen varsin pian vilkuilemaan koboldin ja tämän tammojen suuntaan, vaikka se nyt toistaiseksi taisikin seurailla valjaiden kiinnitystä. Se nyökkäsi hieman puolihuolimattomasti Zagin ilmoittaessa että lähtö olisikin tiedossa hyvin piakkoin, liskomaisen olennon kuitenkin saadessa tämän pasmat lahjakkaasti sekaisin ehdottaessaan että norkoileva nulikka ja ilmeisesti Cainkin tulisivat tekemään tuttavuutta hevoskaksikkoon. Poika pälyili niin eläimiä kuin ajuriakin varsin hämmentyneenä kahden vaiheilla. "Ehh? Me? Mutta, tuota... Meinaatko että se on... hyvä idea? Ettei ne pure tai jotain" se huomautti hieman varuillaan, mutta toisaalta kuitenkin uteliaana. Kaipa tämä oli jo nyt lähempänä näinkin panikoimattomia hevosia kuin oli ollut, arvellen koboldin vakuutteluista huolimatta eläinten saattavan ehkä sittenkin päättää pillastua spontaanisti tai jotain vastaavaa.
|
|