cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jul 3, 2013 11:43:23 GMT 3
Cain irvisti hieman kuullessaan miten poika tuntui olevan todella vaivaantunut kun 'Selviytyjä' tuntui olevan kuvaus jota Spyro ei halunnut käyttää. Vaikkei punainen nyt tietenkään koko purppuraisen henkilöhistoriaa tiennyt, niin se että Spyro oli jumissa ihmisenä ja että hänen huoltajanaan toiminut lohikäärme oli kuollut natiaisen ollessa vielä nuori johtivat varmaankin siihen ettei natiainen halunnut ehkä halunnut kerskailla sillä. Oli selviytymistä ja sitten oli selviytymistä, ja selviytymisen hinta taisi tuntua liian raskaalta nulikalle. Nainen katsoi hieman yllättyneenä poikaa ja näytti aikovan kommentoida asiaa jollakin tavalla, mutta keskeytti itsensä ennen kuin ehti sanoa mitään, tajuten että oli kyse mistä oli, niin se oli varmaan purppuraisen oma asia. Lohikäärme osasi arvostaa toisen lohikäärmeen yksityisyyttä. "...Ihan vain värinkin lisääminen nimen perään on jotain mikä riittäisi nuoremmille. Ei kukaan odota enempää", haltiaksi naamioitunut mainitsi vähän vaivaantuneena tajuttuaan että ehdotus oli aiheuttanut jonkin verran mielipahaa nulikalle. Vaikka Kuparinen oli kopea, niin se ei tarkoittanut etteikö tämä ollut ajattelematon.
Jono oli jo yksi asia joka harmitti punaista eikä tätä tunnetta varsinaisesti helpottanut se kun Kuparinen muistutti punaisten lohikäärmeiden suhteellisen huonosta maineesta. "Kyllä minä tiedän mikä punaisten maine on...", punainen sanoi hiljaa ja viimeisetkin aikeet ehkä mainita jotain asiasta häipyivät Kuparisen mielestä - nainen ei kestänyt katsella sitä mitä näki punaisen ilmeestä tämän hupun alta, naisen tietoisesti katsoessa aivan muualle. Metallinen myös tiesi että lohikäärmeillä joiden suomut kiilsivät metallisina oli melko hyvä maine enimmäkseen, täytenä päinvastaisuutena punaisille ja vastaaville. Eipä hän tiennyt mitään siitä miten ei-metallisiin reagoitiin ja miten nämä itse suhtautuivat siihen. Tilanne kuitenkin taisi johtaa hetken hiljaisuuteen josta Spyro ottikin sitten kaiken irti ja yllätti Kuparisen kysymyksellään - vieras lohikäärme kyllä sopersi jonkinlaista vastausta siihen, mutta vaikutti aika selkeästi haluttomalta puhumaan asiasta enempää. Vaivihkaa tuo nyökkäsi kiitollisena sille että nuoremmat eivät olleet alkaneet vaatia että tuo puhuisi aiheesta enempää, iloinen siitä että nuoremmat nyt kuitenkin mahdollisista pienistä tapakasvatuksen puutteista huolimatta olivat valmiita antamaan nyt kuitenkin jonkun verran yksityisyyttä. "Toivottavasti", nainen huokaisi yhtyen Spyron toiveeseen kirouksen pikaisesta korjaamisesta. Cainkin nyökkäsi vaikkei enää oikein voinut yhtyä keskusteluun kun näytti että edellä jonossa oleva oli kohta lopettelemassa ostoksiaan, mikä taas tarkoitti sitä että punainen oli pääsemässä vihdoin viimein hoitamaan lohikäärmeiden ostokset.
Lopulta nainen yllättäen esitti että oli mukavaa puhua toisille lohikäärmeille mikä taisi vähän hämmentää molempia nuorempia kun otti huomioon naisen kopeahkon käytöksen, vaikka se nyt olikin vähän vähentynyt keskustelun edetessä varsinkin sen jälkeen kun Spyro oli onnistunut sekoittamaan tämän ajatukset kysymyksellään. Nainen nyökkäsi Spyron pohdinnoille, vilkaisten sitten punaista, kai vähän miettien miten hyvät onnistumismahdollisuudet nuorella lohikäärmeellä oli. "Se olisi toivottavaa. Se mitä siellä on tapahtunut vähän... karmii minua, mutta Szhethanok Kuparinen pitää lupauksensa", haltiatar sanoi, epäröiden vähän kun ei ollut ihan varma halusiko suoraan myöntää heikkoutta kunnes päätti että tuskin nämä kyseisest lohikäärmeet piittaisivat siitä suuremmin, kuitenkin sitten yrittäen vaikuttaa vähän itsevarmemmalta. "Minua tosin vähän mietityttää miten ihmiset tulevat suhtautumaan siihen että heidän joukkoonsa ilmestyy äkkiä aika runsas määrä lohikäärmeitä", nainen sanoi hetken kuluttua vilkaistuaan Cainin suuntaan joka parhaillaan yritti arvioida kuinka paljon tuoreempaa suolalihaa kehtaisi ottaa, punainen kun ei halunnut riskeerata että tuo kuivalihaa herkemmin pilaantuva menisi huonoksi erehdyksen takia. "Toivottavasti tottuminen onnistuu mahdollisimman hyvin. Varsinkin jos sen tätä touhua -" haltia viittasi kädellään epämääräisesti koko karavaani-alueelle "- johtava kirottu Arman on oikeassa siinä että kirotut eivät tule palautumaan välittömästi vanhoihin kokoihinsa ja voimiinsa, hän arveli että kirouksen kumoutuessa useimmista tulisi, tuota, nuoria kaltaisiamme jälleen", nainen arveli, kuulostaen samalla myös vähän siltä ettei suuremmin välittänyt Erlachista - Kuparisella oli kaunaa Armaneita kohtaan ja se kauna välittyi myös näiden petturiin asti. Tai sitten se että Erlach osasi olla sangen vastahankainen persoona kuten näkyi tämän riidoista kauppiaiden kanssa saattoi vaikuttaa asiaan. Äänessä oli myös vähän epävarmuutta siihen että mitä tämä oikein ajatteli kirotun lohikäärmeen teoriasta. "Kai se on vähän parempi niin", nainen huokaisi olkien kohautuksen keralla, "useimmat eivät kuitenkaan muista entisiä elämiään... Muutaman vuosikymmenen totuttelu- ja kasvuaika tuskin tekee yhtään hallaa useimmille", oli Kuparisen arvio. Cain näytti taustalla jo kaivelevan rahoja esiin, eli kohta tämäkin varmaan alkaisi jo yhtyä keskusteluun. "Ei siinä nyt mitään väärää ole olla pienempikokoinen", Kuparinen totesi vielä ehkä pikkuisen puolustelutyyliin jostain omituisesta syystä.
|
|
|
Post by spyrre on Jul 3, 2013 20:13:30 GMT 3
"...no juu. Kai" Purppuratukka myötäili puolivillaisesti vilkaisten naista hieman varuillaan tämän lisätessä että pelkkä värin mainintakin usein riittäisi, kuin epäillen Kuparisen aikovan alkaa vielä kärttää jotain. Kuitenkaan tämä ei pojan helpotukseksi näyttänyt kaavailevan sellaista vaan tämä pääsi onnekseen lykkäämään puheenaiheen itsestään muualle. No, ehkä oli kuitenkin pidemmällä tähtäimellä parempi saada tällainen ojennus nyt kuin tulevaisuudessa kenties paljon ikävämmässä tilanteessa... vaikka Spyroa hieman epäilyttikin miten titteli "Purppurainen" lopulta sulatettaisiin, olihan tämäkin jokseenkin epämääräinen. Mutta eipä kai sille mahtanut mitään, muuta hänellä ei ollut tarjota ellei suorastaan valehtelemaan alettaisi... ja rehellisesti nulikka tulisi mielummin ylenkatsotuksi sekarotuisuuden puolesta kuin mahdollisesti muista mielestään raskautavammista syistä. Vaikka ei hänellä silti ollut vieläkään suurempaa hinkua tuppautua esittäytymään hirvittävän monelle vieraalle lohikäärmeelle siitä huolimatta että oli matkalla kohti tapahtumaa, jossa moista ei ehkä voinut välttää. Äh.
Kuitenkin poika taisi tuntea olonsa heti jokseenkin paremmaksi kun puheenaihe koski jotain muuta kuin häntä itseään, vaikka se pieni vaivautunut vivahde oli edelleenkin läsnä jossakin taustalla. Kaipa Kuparinenkin oli käynyt vähemmän kärkkääksi ensikohtaamisesta ymmärtäen jopa nolostua hieman kun tälle huomautettiin Punaisten sättimisestä heti ensitöikseen mikä oli myös jonkin verran tilannetta keventävä seikka. Synkeä Cain sai huolestuneen katsahduksen Spyronkin hupun alta, tämän kiirehtiessä sitten vaihtamaan aihetta aivan muuhun suuntaan, viskatenkin vaihteeksi suorasukaisen kysymyksen Kuparisen itsensä niskaan mikä aiheuttikin enemmän tai vähemmän hämminkiä. Mutta oli pojan alkuperäinen motiivi sitten harhauttaa tai ei, saikin vastaus yllättäen aikaan jopa oikeaa kiinnostusta Szhethanokin paljastaessa vastahakoisesti tuntevansa jonkun onnettomista kirotuista. Nulikka mittaili naista katseellaan nyökäten sitten viimein huomattavasti hyväksyvämmin tämän ilmoittaessa motivoituneisuutensa pitää lupauksensa vaikka se tarkoittaisikin Sedestiaan matkaamista mikä varmasti sai kenet hyvänsä asiasta perillä olevan normaalin lohikäärmeen enemmän tai vähemmän levottomaksi. Se ymmärsi tuntemuksen lopulta varsin hyvin ja arvosti päättäväisyyttä vaikka hoksasikin olla kysymättä enempää... tosin paljastus herätti väkisinkin kysymyksiä siitä mitä Kuparinen oli mennyt lupaamaan ja kenelle. Cainin keskittyessä viimein toimittamaan ostoksia taisi haltianaisen kanssa keskustelu jäädäkin pääasiassa Spyron kontolle, mutta vaikka tämä vilkaisikin punahiuksisen miekkosen puuhia epämääräisesti takaraivoaan raaputtaen näytti se viimein päässeen sen verran kiinni aiheeseen ettei muistanut suuremmin kärvistelläkään tähän hätään... tai ainakaan nyt omista asioistaan huolehtivan muukalaisen läsnäoloa.
"No kyllä hitossa. Älytöntä että joku edes voi tehdä jotain sellasta mitä siellä on käyny... Eh, mutta ei siellä kai onneksi enää mitään pitäis tapahtua vaikka Cainilla on se... kapinekin mukana" poika puuskahti alleviivaten itse sen suuremmin ujostelematta jokseenkin huonoa mielipidettään Sedestiasta ja sen tapahtumista, tosin käyden odotettavasti jälleen levottomaksi aiheen vuoksi. Se kuulostikin hieman epäröivältä virkkeensä loppupuolella vilkaisten ohimennen kuivalihoja myyntitiskillä tutkiskelevan Cainin suuntaan. Tämä oli ainakin tainnut sanoa että amuletin vieminen Sedestiaan ei varmaan aiheuttaisi enää mitään...? "......varmaankaan" se lisäsikin hetken kuluttua epävarmasti, mikä ei ehkä ollut omiaan rauhoittamaan oikein kenenkään mielenrauhaa. Tosin johan se oli jo päästy toteamaan että purppuratukalla oli tapana suhtautua hyvin varovaisesti varsinkin kaikkeen amulettiin liittyvään vieläkin vaikka olikin jo periaatteessa tottunut ajatukseen että Punainen kanniskeli tätä jatkuvasti mukanaan. Szhethanokin päätyessä pohtimaan mitä seurauksia kirouksen särkymisellä viimein saattaisi olla kallisti poikakin jälleen päätään huolissaan, ilmeisesti tulematta aikaisemmin varsinaisesti ajatelleeksi mitä lohikäärmeiden äkillinen palaaminen ennalleen tarkalleen ottaen käytännössä tarkoittaisi. Ihmisten ja muiden asukkaiden sekaanhan tosiaan ilmaantuisi ilmeisesti äkkiä suuri joukko kaikesta päätellen nuoria lohikäärmeitä (jos oli ilmeisesti Erlachia uskominen?) joilla ei luultavasti olisi oikein hajua sillä hetkellä mistään, mikä sai Spyron kirskauttamaan hampaitaan levottomana. Ehh... tuollaisestahan... voisi seurata vaikka mitä, niin lohikäärmeille itselleen kuin muillekin asukkaille? Mutta.... olihan kirouksen murtaminen silti se oikea asia tehdä? Eihän kirottuja mitenkään voinut vain.... jättää noinkaan? Ei tietenkään, ajatuskin puistatti. "....ehh. Eihän niistä nyt kaikista voi... penikoita tulla? Jos niin käy niin... kuka hitto niiden perään sitten katsoo? Niiden kimppuunhan voi käydä vaikka kuka tai--" Nulikka aloitti varsin huolestuneena ei kai varsinaisesti suoraan kenellekään kunes kirskautti hampaitaan ja otti muutaman levottoman askelen paikallaan. Hitto, jos kirouksen purkamisesta seuraisi tällainen takaiskukin... ja hän oli lähes uskaltanut toivoa että asiat olisivat edes jokseenkin helpommalla tolalla jos kirouksen saisi nujerrettua. Kuparinen tosin ei tuntunut olevan kovin huolissaan... ehh, toivottavasti tämä olisi sitten oikeassa että kaikki sujuisi kuitenkin hyvin. Ehkä. "Äh. Hitto mikä sotku" purppuratukka jupisi tuskastuneena, manaten jälleen mielessään koboldien pokkuroimaa Yksisilmää. Melkoisen sopan tämä olikin saanut aikaan... mitä sitten ikinä oli alunperin kaavaillutkaan. Tosin naisen hieman odottamaton huomautus siitä ettei ollut mitään väärää olla pieni saikin nulikan havahtumaan ja vilkaisemaan tätä hieman. "Eh, no. Ei kai. Mutta se on vaarallista" se huomautti olematta oikein varma mitä tällä oikein ajettiin takaa, mutta vetäen lopulta johtopäätöksen että puhe olisi varmaan nuorista lohikäärmeistä. Vaikka haltianainen vaikutti syystä tai toisesta jälleen hieman vaivautuneelta...
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jul 3, 2013 21:31:20 GMT 3
Vaivaannuttavista puheenaiheista päästiin loppujen lopuksi yllättävän hyvin ohi vaikka Cain vähän tuntuikin kärvistelevän kun punaisten huono maine mainittiin, Kuparisen taas sitten kärvistellessä kun tältä kysyttiin suoraan motiiveja paikallaoloon. Nainenkin hymyili vähän varovaiseen tapaan vastauksena pojan nyökkäykselle, kai sitä nyt sitten alettiin pikku hiljaa alettu tottua toisiinsa vaikka metallinen oli ehkä hieman ennakkoluuloinen ollut ei-metallisia kohtaan. Muutenkin keskustelusta enimmäkseen erossa pysynyt Cain jättäytyi siitä täysin sivuun piakkoin kun tuo alkoi keskittyä ostosten tekemiseen mikä aika tehokkaasti esti kahden muun lohikäärmeen kanssa keskustelun, ainakin mikäli tuo halusi selvitä ostoksista minkään järkevän aikataulun mukaan. Viimeinen mihin tuo kiinnitti kunnolla huomiota oli se että ilmeisesti Kuparinen ja purppurainen alkoivat keskutella Sedestian lohikäärmeitä vaivaasta kirouksesta hieman tarkemmin - ei varsinaisesti aihe mitä Cain halusi miettä joka tapauksessa, varsinkaan sen jälkeen kun oli saanut varmistuksen sille että kuului näihin. Se herätti aivan liikaa epämukavia kysymyksiä.
Nainen nyökkäsi hieman epävarmasti osoittaakseen tukea nulikan mielipiteelle, mutta silti tuo ei näyttänyt ihan varmalta - ei tuo nyt kuitenkaan tasan tarkkaan tiennyt miten amuletti toimi. "Ymmärtääkseni sillä ei ole mitään eroa että missä se on, kirous toimii siellä missä toimii riippumatta missä amuletti on", nainen arveli, kuulostaen kuitenkin siltä ettei kovin tarkkaan kuitenkaan tiennyt miten koko homma toimi. Tälle oli vain joku kertonut suurinpiirtein miten kirous toimi eikä tämä osannut sanoa siitä yhtään sen enempää - tuo luultavasti tiesi kirouksen toimintaperiaatteista vähemmän kuin Cain ja miksei Spyrokin, vanha Fezaath oli loppujen lopuksi kertonut enimmät tietonsa siitä mitä amuletti teki ja luultavasti amuletin vartijat yleensäkin tiesivät siitä keskivertoa kirouksesta tietävää enemmän. Armaneilla esimerkiksi tuskin oli kovin tarkkaa kuvaa siitä miten amuletti toimi, mutta vakaa usko siihen että jos saisivat näppinsä siihen pystyisivät ainakin omalta osaltaan kumoamaan kirousta.
Nainen ei sinänsä yllättynyt pojan lievästi sanottuna hermostuneesta suhtautumisesta siihen mahdollisuuteen että uudestisyntymänsä jälkeen lohikäärmeet olisivat jälleen nuoria ja mahdollisesti haavoittuvaisia, ja Kuparinen yrittikin vähän rauhoitella natiaista. "Ei se kirottu Arman arvellut että kirotuista nyt penikoita tulisi - tai no, lasten kohdalla kyllä varmaan - mutta nuoria. Jonkun värisillä ja tyyppisillä lohikäärmeillä kestää useampikin sata vuotta ennen kuin nämä ovat 'täysikasvuisia' - eiväthän lohikäärmeet nyt varsinaisesti yleensä kasvua lopeta koko elämänsä aikana, mutta koko-ero muutama satavuotiaan ja tuhat vuotta vanhan välillä on pienempi kuin viisikymmentä- ja satavuotiaan välillä", nainen selitti vielä, pitäen pientä taukoa puheessaan saadakseen paremmin mietittyä mitä olikaan sanomassa. "Takinkääntäjä oli kuulemma puhunut tämän, eh, 'Vanhan Yksisilmän' kanssa aiheesta ja nämä olivat päätyneet lopputulokseen että fyysinen ikä kumouksen jälkeen vaihtelisi niin että useimmat olisivat suurempia kuin olivat ihmisinä olleet, mutta suurimmatkin korkeintaan, tuota, varmaan vankkurien kokoisia", Kuparinen selosti, kuulostaen vähän haluttomalta käyttämään niin epämääräistä titteliä muinaisesta lohikäärmeestä - Erlach ei ollut tainnut kertoa tälle kirouksen teossa mukana olleen lohikäärmeen nimeä, jotain mikä tuntui haittaavan tätä jonkin verran. Kuparinen piti selkeästi hyviä tapoja arvossa eikä tuntunut oikealta kutsua tuntematonta lohikäärmettä noin epämääräisesti, oli tämä ollut osallinen koko kirousjupakkaan tahi ei.
Hetken kuluttua nainen puolusteli pienuutta jostain kumman syystä, tuntuen ottavan vähän nokkiinsa kun poika totesi sen olevan vaarallista. "Jotkut lohikäärmeet ovat vain pienempiä kuin toiset ja pärjäävät ihan hyvin", Kuparinen sanoi vähän liiankin loukkaantuneena, juuri sopivasti kun Cain kääntyi tiskiltä takaisin muiden lohikäärmeiden suuntaan. Punainen kohotti huppunsa alla kulmiaan kuullessaan lausahduksen mutta ei heti sanonut mitään, vilkaisten sitten Spyroakin. "Pitäisi alkaa varmaan lähteä vankkurille päin", Cain sanoi ja vilkaisi Kuparista - tämä ei näyttänyt ainakaan vielä olevan lähdössä mihinkään mutta toisaalta keskustelu oli kait vielä ikään kuin kesken. Cain vain kohautti olkiaan ja tunki ostetut ruuat reppuun, päättäen vähän mainita jotain relevantin kuuloista. "Luin kerran että Kupariset ovat yksi pienimmistä lohikäärmeväreistä...", Cain sanoi varovaisesti, haltianaisen huokaistessa raskaasti tämän kuullessaan. "Kirjanoppinut Punainen, kaikkeen sitä törmää", nainen sanoi vähän happamaan sävyyn, muttei varsinaisesti loukkaantuneena, ylpeys vain oli saanut kolauksen kun toinen oli sanonut yksinkertaisen mutta nolostuttavan faktan. Syy aiempaan hermostumiseen alkoi aueta Cainille, Kuparinen tuskin oli kovin suuri, ei välttämättä edes punaisen kokoinen. "Halusin tietää millaisia eriväriset lohikäärmeet olivat", Cain sanoi hyvin yksinkertaiseksi selitykseksi, tuo kyllä oli selvitellyt aika runsaasti tietoa lohikäärmeistä muutoksensa jälkeen, myös muista kuin punaisista lohikäärmeistä vaikka ei kovin yllättävästi nämä olivat olleet huomion ensimmäisenä kohteena. Hirveästi tuo ei muistanut mitä Kuparisista oli puhuttu eri kirjoissa, mutta näitä ei kait yleensä pidetty kaikkein merkittävimpinä jos ei mistään muusta syystä kuin siitä etteivät nämä näyttäneet niin vaikuttavilta kuin esimerkiksi kultaiset tai punaiset - vaikka ihmiset suhtautuivat melko päinvastaisesti noihin kahteen väriin.
|
|
|
Post by spyrre on Jul 6, 2013 14:52:09 GMT 3
Spyro ei tainnut olla suoranaisesti vieläkään vakuuttunut että amuletti olisi täysin vaaraton ja liikahti hieman vaikeana paikallaan Szhethanokin arvellessa myös enemmän tai vähemmän epävarmasti että Sedestiaan matkaaminen kapineen kerralla tuskin olisi vaarallista ainakaan esineen itsensä kannalta, mutta päätyi kuitenkin lopulta vain nyökkäämään hieman sormeillen jälleen levottomana viittansa lievettä. Kuparinen taisi olla jo kolmas lohikäärme Cainin ja vanhan Fezaathin lisäksi joka arveli että asiat olisivat näin, (tai no, neljäs jos Erlach laskettiin) joten... kaipa asiassa oli pakko olla jotain perää? Kai nämä tiesivät paremmin... mutta kaikesta huolimatta purppuratukka ei osannut olla huolehtimatta asiasta. Tähän hätään karmein ajatus minkä se sai päähänsä olisi varmaankin skenaario missä kirous yhtäkkiä päättäisi iskeä heihinkin pahaa-aavistamattomien lohikäärmeiden saapastellessa amuletin keralla Sedestian rajan ylitse... eh, kenties itse purppuratukan tilannetta moinen ei ehkä muuttaisi fyysisesti paljoakaan, mutta oli miten oli, ajatus hirvitti silti. ....ehkä oli vain parasta ajatella jotain muuta, siksihän Sedestiaan oltiin menossa ettei kirouksesta tarvitsisi enää huolehtia ja tilanne saataisiin korjattua....
Kuparisen toteamus kirouksen kumoamisen seurauksistakaan ei onnistunut kuitenkaan varsinaisesti tuomaan mielenrauhaa kun tämä huomautti lopulta loogisesta tapahtumasta jota Spyro ei ollut oikeastaan tullut ajatelleeksikaan. Se rypisti kulmiaan epäröivänä naisen yrittäessä valaista hieman enemmän Erlachin ja Yksisilmän teoriaa tästä, mutta poika ei silti tuntunut kovin luottavaiselta tämän suhteen vaikka Szhethanok vakuuttelikin ettei melkoisen nuoriksi päätyvistä parantuneista lohikäärmeistä sentään penikkakokoa tullut... vaikka loogistahan tämä oli, jos nämä muuttuisivat ihmisikänsä mukaan eikän muutaman kymmenen vuoden ikäinen lohikäärme olisikaan kuin vasta nuorukainen vaikka ihmisikään verrattuna tämä olisikin huomattavasti enemmän. Vankkurin kokoinen lohikäärme tuskin olisi mikään aivan avuton otus mutta silti haavoittuva, varsinkin jos ympärillä pääsisi puhkeamaan molemminpuolinen paniikki... eikä siitä varmasti seuraisi mitään kaunista puolin jos toisinkaan. "Ehh. Kuitenkin... jos kukaan ympärillä ei tiedä mitä tapahtuu eikä ne itsekään niin siitähän voi seurata vaikka mitä kun niitä alkaa ilmaantua. Se voi olla varmaan aika... kamalaa jos jotain sellasta tapahtuu ihan yhtäkkiä" nulikka arveli, huokaisten sitten hieman. "Äh... kunhan se nyt onnistuisi edes kuitenkin. Kai... sillä yhdellä nyt joku fiksu suunnitelma on edes tähän. Tai olis parempi ainakin" murahdettiin vielä, jo hieman näreästi, kun puhe kääntyi vanhaan asioiden takana olevaan lohikäärmeeseen josta Spyro oli jo ilmeisesti lähes päättänyt että ei pitäisi. Kenties se suunnitteli jälleen mahdollista huitaisuoperaatiota, mutta jätti huomaavaisesti tämän tällä kertaa omaan tietoonsa.
Kuparisen äkillinen toteamus pienuudesta kuitenkin yllätti nulikan, eikä asiaa oikein auttanut naisen selvä närkästys purppuratukan hieman epävarmasta vastauksestakaan. "Ehh? No.... niin kai, mutta..." se aloitti vaihteeksi hetkeksi kärryiltä pudonneena tietämättä oliko nyt sanonut jotain väärin, kunnes Cain viimein asteli paikalle. Jälleen varsin vaivautunut ja hämmentynyt poika käänsikin varsin nopeasti katseensa mieheen tämän todetessa että olisi aika suunnata takaisin, tosin Kuparisen näyttäessä vieläkin nyreää naamaa. Ei oikein tuntunut sopivalta vain jättää tämä jurottamaankaan ja vain kirmata tiehensä kun tätä nyt selvästi nyppi joku. "...ehm. Jaa, niin... Juu, kai pitäis" purppuratukka myötäili vaikka vilkaisikin varovaisesti Kuparista huppunsa alta kunnes Punainen lopulta puuttui puheeseen ja valaisi tilannetta huomattavasti, ilmeisesti hoksanneena mistä nyt oikein kiikasti. Spyro tuskin oli viettänyt koskaan suuremmin aikaansa oppikirjojen äärellä ja tästä seurasikin hetken verran jokseenkin hämmästynyttä silmien räpyttelyä kunnes tämä päästi pienen valaistuneen äännähdyksen. Kuparinen ei ilmeisesti ollutkaan puhunut kirotuista lohikäärmeistä... "....ai? Mä luulin että--" poika töksäytti vaieten kuitenkin pian pienen yskähdyksen keralla. "...no, ei kai kaikkien niin isoja tarvitse ollakaan? Tai siis... Zarakin oli pienempi kuin mä vaikka oli vanhempi silloin, ja se oli silti kauhean hyvä kaikessa ja..." tilannetta yritettiin paikkailla hieman hätäiseen sävyyn kunnes Spyro tajusi itsekin harhautuneen hieman sivuraiteille irvistäen ohimennen itsekseen. "Äh. Tai siis. Eihän se ole paha asia jos kerran pärjäät ihan hyvin" se viimeisteli lopulta hieman epämääräisesti mutisten, vilkaisten vaivihkaa hieman vankkurialueen suuntaan. No, eipä kai siinä sinänsä ollut vikaa olla pienehkö lohikäärme... olihan tämä nyt kuitenkin lohikäärme... "Onkohan Fezaath jo heränny? Sillä on varmaan kanssa jo nälkä" lisättiin kohta pojan kääntäessä katseensa jälleen Cainin suuntaan kaipa jälleen vaivautuneena aasinsiltana jonnekin muualle, kenties siltä varalta että Kuparinen olisi jälleen ottanut nokkiinsa... tai sitten vain siksi, että voisi olla hyvä käydä päästämässä Samaelkin hieman riskialttiista vahtivuorostaan mahdollisimman pian.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jul 6, 2013 16:46:34 GMT 3
Keskustelu kääntyi pikkuhiljaa kohti mitä tapahtuisi kun kirotut palautettaisiin luonnollisiin olomuotoihinsa ja kirouksen sivuvaikutuksiin, tärkeimpänä varmaan Erlachin ja ilmeisesti vanhan yksisilmäisen lohikäärmeenkin teoria siitä että jälleensyntymänsä jälkeen lohikäärmeet olisivat nuoria jälleen enimmäkseen. Vaikka Kuparinen yrittikin suhtautua positiivisemmin ja optimistisemmin asiaan kuin natiainen, kyllä tämäkin sitten nyökkäsi hieman sille että jälki saattaisi olla rumaa jos kaikki tapahtuisi yhtäkkiä ja varoittamatta. "Luulisi niin vanhalla olevan jonkunlaista suunnitelmaa, vaikka ymmärtäisikin ihmismieltä huonosti... Se Arman ainakin tuntuu ymmärtävän aika hyvin miten ihmiset ajattelevat, ja vaikuttaa siltä että se on valmistautunut tähän tilaisuuteen jo pitkään. Se ei voi olla täysin Musta, luulisin että se on sekaverinen. Ehkä puoliksi Sininen, se tuntuu tykkäävän sinisestä väristä", Szhethanok yritti sanoa optimistisesti, yrittäen vakuutella sekä itseään että nulikkaa siitä että kaikki menisi hyvin. Olihan se nyt kai ihan loogista että jotain tarkempaa oli suunniteltu, luulisi että näillä olisi ollut ainakin aikaa siihen.
Kuparinen hieman puolusteli pienuutta ja närkästyi Spyron huomautuksesta ja tilanne oli selkeästi hieman ajautunut linjoille joista ei tykännyt kumpikaan lohikäärmeistä, ei nuorempi kuin vanhempikaan. Tosin Spyro taisi enemmän olla hämmentynyt kuin mitään, Kuparinen oli se joka oli loukkaantunut. Nainen vain tuhahti pojan mutta-lauseelle, ollen selkeästi vähän happamana Cainin saapuessa paikalle. Oli selkeää että haltiaksi naamioitunut vanhempi lohikäärme oli vielä ihan liian loukkaantunut että tätä voisi vain jättää jälkeen juuri nyt ilman mahdollisia huonoja seuraamuksia tulevaisuudessa, minkä takia Cain yritti vähän purkaa tilannetta ainoalla keinolla minkä hoksasi, eli arvaamalla että loukkaantuminen kommenteista pienuudesta johtui ehkä siitä että Kuparinen oli pieni. Nainen tuntui hieman olevan alakuloinen sen jälkeen kun nyt oli paljastunut tämän nyreyden syy, tämän huokaistessa hieman kun Spyro totesi vanhemman lohikäärmeen pärjänneen hyvin koostaan huolimatta. Kai taustalla oli vähän se ajatus etteivät asiat olleet menneet ihan niin hyvin jossain vaiheessa, mutta ei tuo sanonut mitään ainakaan ennen kun Spyro yritti taas vähän siirtää puhetta Fezaathiin.
"Eh, saattaisi olla", Cain sanoi epävarmana, vilkaisten sitten Kupariseen joka vastasi katseeseen, hymyillen vähän alakuloisesti. "Menkää vain. Emmeköhän me tule tapaamaan uudestaankin tämän matkan aikana...", haltiatar sanoi ja Cain nyökkäsi. "Hyvät jatkot sitten vaan", punainen sanoi takuulla epälohikäärmemäiset hyvästit, mutta ei se ainakaan nyt tuntunut haittaavan Kuparista. "Suotuisat tuulet johdattakoon teitä", Szhethanok sen sijaan hyvästeli ja heilautti kättään kaksikolle kunhan nämä lähtisivät poistumaan. Nainen jäi vielä hetkeksi katsomaan heidän peräänsä ennen kuin lopulta katosi jonnekin väkijoukkoon. Punainen ei epäillyt hetkeäkään etteikö nainen ollut oikeassa, oli aika epätodennäköistä etteivätkö he tulisi törmäämään vielä uudestaankin matkan aikana.
"Toivottavasti Samael on pärjännyt ihan hyvin", punainen sanoi toiveikkaasti kaksikon luoviessa väkijoukon läpi kohti vankkureita. Väkeä alkoi olla enemmän vankkureiden luona, ja aktiviteettia oli runsaasti useimpien yksittäisten vankkureiden kohdalla, vaikka tietenkin joitain poikkeuksia oli - kuten heidän vankkurinsa. Samael norkoili lähistöllä näköjään suhteellisen huoletta, onneksi, ja heilautti kättään nähdessään lähestyvät lohikäärmeet. Jostakin syystä suippokorva vilkuili aina silloin tällöin hieman hermostuneena jonkun matkan päähän, Cain seuratessa katsetta ja huomatessa erään puun varjossa seisoskelevan harmaaseen silkkikaapuun pukeutuneen hahmon joka näytti katselevan yleistä meininkiä vankkurialueella, silloin tällöin vilkuillen Samaelin suuntaan. Mokomalla näytti olevan suippokorvat törröttämässä huppuun tehdyistä rei'istä, joten ehkä kyseessä oli haltia. Cain tökkäsi vähän Spyroa ja osoitti vaivihkaa hahmon suuntaan. "Katsos", punainen vihjaisi.
|
|
|
Post by spyrre on Jul 7, 2013 15:06:13 GMT 3
Levoton purppuratukka päätyi lopulta vain nyökkäämään epämääräisesti uudestaan Kuparisen toteamukselle niin Erlachista kuin Yksisilmän suunnitelmistakin, tosin kallistaen hieman päätään naisen pohdiskellessa ettei Arman mahdollisesti edes olisi täysiverinen Musta lohikäärme. Se ei kuitenkaan kommentoinut, myötäsi vain epävarmalla murahduksella, osaamatta oikein muodostaa omaa mielipidettä asiasta. Loppujen lopuksi Spyrolla ei tainnut edes olla omakohtaisesti niin negatiivista kuvaa Mustista, eihän tämä ollut oikeastaan tuntenut kuin yhden tällaisen menneisyydessään...
Mutta kuinka ollakaan, vaikka pahimmasta ensimmäisestä kriisistä lohikäärmeiden välillä oli selvitty melkoisen hyvin, odottikin kulman takana jo toinen. Poika näytti olevan jokseenkin hukassa ymmärtämättä miksi Szhethanok oli äkkiä ottanut uudestaan nokkiinsa jostain, kunnes kojulta ostoksineen palaileva Cain astui pelastamaan tilanteen valaisevalla informaationpalasella. Siinä sitä sitten oltiin jokseenkin vaivautuneina puolin ja toisin Spyron yrittäessä jokseenkin kömpelösti paikkailla tilannetta, eikä lopulta näyttänyt kovinkaan pettyneeltä kun Punainen viimein myötäsi että taisi olla aika palata takaisin. Kaipa Kuparinen oli leppynyt hieman vaikka näyttikin nyt vaihteeksi hieman alakuloiselta syystä tai toisesta, mutta taisi olla viimein valmis jatkamaan matkaa itsekin. Jälleen vaivautunut Spyro mutisi jotain varmasti vielä epämuodollisempaa kuin Cain heidän hyvästellessään naisen, mutta hieman yllättäen haltia ei tällä kertaa takertunut muotoseikkoihin vaan lausui omat hienostuneemmat hyvästinsä kaksikon jo käännyttyä jatkamaan matkaa. Miekkosen perään luikkiva nulikka vilkaisi ohimennen vielä olkansa ylitse huomaten Kuparisen jääneen katselemaan heidän peräänsä ja nopeutti hieman askeleitaan.
"...äh, hitto. Se oli outoa" se mutisi mielenosoituksellisesti, havahtuen sitten kääntämään katseensa Cainiin tämän pohdiskellessa Samaelin pärjäämistä. Tosiaan, heillä oli tainnut yllättävän kohtaamisen vuoksi kulua hieman enemmän aikaa kuin he olivat oikeastaan kaavailleet... "Ai niin... Kyllä varmaan, ne koboldit on kuitenkin ihan siinä vieressä" poika arveli, voimatta kuitenkaan olla vilkaisematta vielä vaivihkaa taakseen vaikka nainen oli jo kadonnut väkijoukon sekaan. Tämä taisi sentään rauhoittaa hieman sen käydessä hieman vähemmän jännittyneeksi heidän luoviessaan kohti vankkureitaan karavaanialueen hyörinän poikki, kunnes tuttu suippokorvainen mies viimein ilmaantuikin näkyviin. Tämä näytti onneksi pärjäävän mainiosti eikä Fezaathiakaan näkynyt riehumassa ympäriinsä, Spyrokin sai todeta helpottuneena, ja huokaisten hieman. Kuitenkin jokin taisi hieman vaivata Samaelia, päätellen tämän levottomammanpuoleisesta vilkuilusta. Poika kurtisti hieman epäluuloisena kulmiaan seuraten itsekin Cainin keralla tämän katsetta, huomaten hetken ihmettelyn jälkeen myös kaapuun pukeutuneen suippokorvan lähimain. Tämä sai aikaan kummastunutta silmien räpyttelyä nulikankin jäädessä vilkuilemaan kauempana vetelehtivää ilmestystä, nyökäten hieman Punaisen toteamukseen ilmaistakseen että oli myös nähnyt tämän.
"...eh, huomasin. Kukahan... onko sekin haltia?" Poika ihmetteli matalaan ääneen olematta aivan varma miksi muukalainen kärkkyi lähistöllä tuohon tapaan aiheuttaen Samaelissa kummallista levottomuutta. Eivät kai haltiat yleensä kyräilleet toisiaan noin? Varmuuden vuoksi se nykäisi jälleen epätietoisesti omaa huppuaan alemmas, pitäen kaapuveikkoa vaivihkaa silmällä loppumetrien ajan. "Saatiin ruokaa! Onko kaikki hyvin?" se kiirehtikin tiedustelemaan heti ensitöikseen heidän saavuttaessa haltiamiehen, nulikan vilkaistessa ohimennen varmuuden vuoksi vankkureidenkin suuntaan ettei täälläkään varmasti tapahtuisi mitään epäilyttävää. Kauempana epämääräisesti kärkkyvä muukalainen sai senkin selvästi hieman epäluuloiseksi, vaikka tapaus ei sentään onneksi näyttänyt tekevän mitään.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jul 7, 2013 19:56:29 GMT 3
Nuoremmat lohikäärmeet viimeinkin erosivat vanhemmasta Kuparisesta kun mieleen tuli että sitä oli taiettu viettää jo vähän turhankin kauan kojualueella ja että pikkuinen poikanen saattoi jo odotella punaista ja purppuraista, puhumattakaan haltiasta. Suippokorva olisi tuskin kovin kiitollinen jos lohikäärmeiden haltioita inhoava kanssamatkustaja saapuisi paikalle ja alkaisi rähisemään sillä aikaa kun Cain ja Spyro olivat ostoksilla. Cain ei vaivautunut vastaamaan outous-kommenttiin, olihan se nyt vähän erikoista ollut, totta, mutta toisaalta Kuparinen oli selvästi 'perinteisempi' lohikäärme. Luultavasti tämä ajatteli nuorista samansuuntaisesti. "Toivotaan", punainen totesi optimistisesti, alkaen jo hakea katseellaan suippokorvaa näkyviin heti kun kaksikko alkoi olla vankkurialueella. Liskot kyllä (kai) tiesivät Samaelin olevan lohikäärmekaksikon matkassa, elleivät Kvar ja Trex olleet loukkaantuneet aiemmasta keskustelusta tarpeeksi että olivat unohtaneet mainita tästä muille suurkoboldeille. Onneksi Samael näytti olevan kunnossa eikä tämän kimpussa ollut kukaan - tosin jonkun matkan päässä seisoskeli hämärä kaapuhemmo joka tuntui vaivaannuttavan haltiaa.
"Suippokorvat sillä ainakin on", punainen totesi epävarmana, vilkaisten harmaaseen kaapuun pukeutuneen muukalaisen suuntaan. Kyseinen hiippari sattui vilkaisemaan lohikäärmeidenkin suuntaan, mutta se oli vain ohimenevä vilkaisu - hän ei katsonut lohikäärmeitä vaan vain suurinpiirtein lohikäärmeiden suuntaan. Cain ei tuntenut tarpeelliseksi vetää huppuaan paremmin päähänsä, tuo vain tarkkaili vähän että mitä kaapuhemmo oikein puuhaili. Cainkin heilautti kättään tervehdykseksi haltialle vaikkei huudahtanutkaan mitään, pistäen merkille että nyt kaapuhemmo noteerasi heidät kun Samael vastasi. "Ah, hyvä että saitte ruokaa!", kuului haltian vastaus, ja tämä lähtikin tulemaan vähän vastaan, pysähtyen sitten lohikäärmeiden eteen kun kaksikko oli tarpeeksi lähellä, jättäen vastaamisen kysymykseen siihen että pääsisi hieman lähemmäksi. "Eh, hyvä että tulitte... Viisi minuuttia sitten tuo, eh, kaavutettu tuli tuonne ja se on norkoillut siellä sen jälkeen", Samael sanoi matalalla äänellä, nyökäten vaivihkaa muukalaisen suuntaan - joka parhaillaan näytti tarkkailevan heitä. Cainista tosin tuntui että mystinen suippokorva oli enemmän kiinnostunut Samaelin läsnäolosta kuin lohikäärmeiden. "Eh, mutta kuitenkin... Löysittekö haltialeipää?", haltia kysyi varovaisesti, ja Cain nyökkäsi, ottaen repustaan käärityn paketin ja ojentaen tämän suippokorvalle. Oli muukalainen hermostuttanut tätä tai ei, niin se kun tuo sai käsiinsä aitoa haltialeipää tuntui saamaan tämän unohtamaan koko kaapuveikon. "Siitä onkin aikaa kun on saanut tätä viimeksi...", Samael sanoi haikeasti, nuuhkaisten hieman pakettia, hymyn levitessä kasvoille hetkeksi ennen kuin tuo vakavoitui.
"Mutta, eh, minun olisi varmaan parempi mennä ennen kuin se teidän matkakumppani saapuu paikalle... ellei se ole tuo", haltia totesi, nyökäten uudemman kerran kaapuveikon suuntaan joka oli nytten jo palannut aiempaan "katsele-sinne-tänne-mutta-aina-silloin-tällöin-tuijota-haltiaa"-rytmiinsä. "Ah, tuota, selvä. Varmaan nähdään viimeistään illalla? Sinullahan on ne teltat varmaan siellä sinun vaunussasi?", Cain kysäisi saaden haltialta nyökkäyksen vastaukseksi. "Nähdään vain illalla", suippokorva totesi ja heilautti kättään hyvästiksi, lähtien sitten kulkemaan kohti jonkun matkan päässä olevaa omaa vaunuaan, ottaen ilmeisesti pienen palan haltialeivästä melko pian sen jälkeen kun oli päässyt pois lohikäärmekaksikon läheltä, näyttäen huomattavan tyytyväiseltä maistaessaan erikoista leipää.
"Voitaisiin varmaan- mitä tuo puuhaa?", Cain aloiti, keskeyttäen satuttuaan vilkaisemaan kauempana olevaa kaapuveikkoa joka näytti venyttelevän parhaillaan. Ei siinä mitään, se vain oli hieman erikoista miten notkealta mokoma kaapuveikko vaikutti - Cainista näytti siltä kuin mokoman ruumis olisi ihan kunnon puolikaaressa äärimilleen venytettynä. Cain jäi seuraamaan mokomaa hetkeksi, vähän hämmentyneenä siitä kuinka notkea muukalainen olikaan vaikka selkä-temppu olikin suurin esimerkki siitä, niin oli tuo muutenkin jotenkin epätavallisen notkean oloinen. "...Ikinä nähnyt haltiaa joka taittuu noin...?", Cain kysyi Spyrolta varovaisesti, katsoen tuntematonta suippokorvaa oudoksuen. Ilmassa oli liikaa hajuja että ainakaan Cain olisi tältä etäisyydeltä voinut haistella mokomaa tarkemmin, joten ainakaan vielä ei salaisuuksia voinut selvitellä ihan noin helposti.
|
|
|
Post by spyrre on Jul 8, 2013 14:19:04 GMT 3
Spyro vastasi pienellä epätietoisella murahduksella Cainin toteamukseen kauempana kärkkyvästä hiipparista. Oli tämä muukalainen haltia tai ei, (vaikka täytyi myöntää että sellaiselta tämä varsin vahvasti vaikutti) tämä tuntui kyllä olevan kaikkein kiinnostunein juuri Samaelista. Kuitenkaan tyyppi ei tuntunut edes yrittävän pyrkiä lähemmäs tai puheille tämän kanssa vaan tuijotteli vain kauempaa kuin... mikäkin hiippari. Varsin outoa ja vaivaannuttavaa varsinkin haltiamiehen kannalta, mutta muukalainen ei lopulta vaikuttanut vihamieliseltä. Ehkä. Poika silmäili tapausta punnitsevasti kulkiessaan mutta tyytyikin toistaiseksi vain tähän kääntäen pian huomionsa Samaeliin joka vaikutti varsin helpottuneelta heidän saapumisestaan. Kaikesta päätellen tämäkään ei pitänyt mystisestä vetelehtijästä tippaakaan. Purppuratukka irvisti vaivautuneena haltian hermostukselle, yskähtäen hieman.
"Äh, anteeksi että tais mennä vähän pidempään. Mutta tultiin niin äkkiä kun päästiin" se pahoitteli, vaikka kaikesta päätellen mitään kovin hurjaa ei onneksi ollut edes tainnut tapahtua väijyskelijänkin saavuttua vasta hetki sitten... mutta jos tämä oli seisoskellut tuolla jo tovin tekemässä tuota samaa, niin jotakin tällä taisi olla hampaankolossa? Nulikka vilkaisi jälleen hieman tapauksen suuntaan pistäen nyt merkille tämän ilmeisesti viimein huomanneen heidätkin kun he olivat tallustelleet Samaelin puheille... mutta vieläkin hiippari tuntui lähinnä odottelevan... jotain? "Huh, outoa. Mikähän sitä nyppii" poika mutisi oudoksuen, kääntäen sitten huomion seuralaisiinsa suippokorvan tiedustellessa ostoksista ja ennenkaikkea haikailemastaan haltialeivästä. Eväiden saapuminen näytti piristävän tätäkin huomattavasti kasvoilla häivähtävästä hyvin tyytyväisestä ilmeestä päätellen, mikä sai Spyronkin viimein rentoutumaan jännittyneisyydestään hieman sekä kurottamaan uteliaasti haistellen kaulaansa Cainin ojentaessa tuomansa paketin suippokorvalle. Haju oli nulikan nenään jokseenkin erikoinen, mutta tuskin lopulta kovinkaan vastenmielinen. "Tuotiin kaikkea muutakin! Ai niin, otitko niitä hedelmiä yhtään?" ilmoitettiin tyytyväisesti pojan vilkaistessa kysymyksensä kohdalla Punaista kysyvästi, tämän lopulta ehtimättä "vainoavan" Kuparisen vuoksi aiemmin sen pahemmin seuraamaan mitä mies osti viimeisestä kojusta. Mutta syömisen arvoista ruokaa taisi viimein olla, mikä oli ehdottoman positiivinen käänne, ja kaipa pienikin hyvä asia kaiken hämmingin keskellä oli melkoinen valopilkku ainakin hetken verran. Hyvä ruoka, parempi mieli... tai jotain sen suuntaista.
Samaelin todetessa että tämän oli parasta palailla takaisin ennen kuin haltiavihainen muukalainen ilmaantuisi jostain Spyrokin nyökäytti myötäilevästi vaikka silmäsikin empivästi epämääräisen kyttääjän suuntaan haltiamiehen epäillessä että tämä saattaisi olla jo paikalla. Mutta, eh... eihän se tuo voinut olla? Sehän oli myös haltia, eikö? Hajuaististakaan ei tässä väkijoukossa ja tällä etäisyydellä ollut oikein hyötyä, mutta kuka tiesi, kenties tämäkin saattoi olla ulkonäöstään huolimatta jotain aivan muuta kuin miltä näytti? Kaksikko hyvästeli Samaelin tämän poistuessa tyytyväisenä leipäänsä mutustellen, eikä muukalainen näyttänyt osoittavan aikeita seurata, joten vaikka olikin jokseenkin ymmällä tämän suhteen purppuratukkakin alkoi arvella tämän olevan mahdollisesti vaaraton. Myös Spyro oli jo aikeissa Cainin tapaan kääntää jo huomionsa muualle saapastellakseen vankkureille Fezaathin oloja ja puuhia tarkastamaan, kunnes Punaisen äkillinen kommentti sai sen vielä kääntämään päätään... ja jäämään tuijottamaan epämääräisesti lähes kaksin kerroin taipuvaa kaapuhiipparia. "....ehhh. En usko että olen kyllä nähny kenenkään tekevän noin" se huomautti miehen kysymykseen kohottaen kulmiaan oudoksuvasti, kohauttaen sitten hetken emmittyään olkapäitään. "...no, ei kai noista suippokorvista tiedä. Ne kun on aika, eh, ketteriä muutenkin" poika arveli epävarmasti, suunnaten sitten hiljakseen vankkurien suuntaan. Kärryjen sisältä ei tainnut ainakaan kantautua silmitöntä mellastusta joten Fezaath oli tainnut ainakin olla kunnolla... Varsin pian kuului myös varsin tuttu vaativa maukaisu vankkurien alta kaksikon lähestyessä ja valkoinen kissa tunki määrätietoisesti esille. Eläin hölkkäsi muina katteina nulikan jalkoihin puskien tätä ohimennen, mutta jääden sitten jokseenkin häpeämättömästi tuijottamaan Punaisen kanniskelemia ostoksia korviaan höristellen. Röyhkeä otus tai ei, ainakin Spyro näytti ilahtuneelta eläimen ilmaantumisesta. "Ai täällähän sä olitkin" se totesi kumartuen hetkeksi raaputtamaan kattia korvan takaa. No, kaipa huolenaiheita oli nyt ainakin yksi vähemmän pikkupedonkin löydyttyä.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jul 8, 2013 22:03:30 GMT 3
Taisi olla kaikille ihan hyvä että lohikäärmeet palasivat milloin palasivat ennen kuin salaperäinen vetelehtijä ehtisi aiheuttaa jonkunlaista hämminkiä, vaikka tämä nyt näyttikin enimmäkseen seisoskelevan kauempana. Haltia oli joka tapauksessa ihan tyytyväinen siihen että Cain ja Spyro olivat palanneet, eipähän tarvinnut huolehtia siitä että mitä ihmettä tuntematon kaapuveikko keksisi. "Eh, ei se mitään. Ei teillä nyt niin paljon puolta tuntia pidempään mennyt", haltia vastasi selvästikään suuremmin loukkaantumatta siitä että kaksikkoa oli viivästyttänyt jokin, viitoten sitten kojujen suuntaan. "Tuolla on runsaasti väkeä, ei nyt mikään hirveän iso ihme jos joutui jonottamaan vähäsen", suippokorva sanoi päätellen sen olevan viivästyksen syy. Punainen ei juuri nyt ehkä suuremmin halunnut selitellä mitä tarkalleen ottaen oli sattunut, mutta ehkä sitä asiaa nyt pystyi pikkuisen vihjaamaan ainakin, Cain ajatteli ojentaessaan haltialle leipänsä. "Ja siellä saattoi törmätä ihan keneen tahansa...", suomunaama totesi, ja vaikka suippokorva hieman kohotti kulmiaan ei tämä sen kummemmin kysynyt. Tuo arveli että epäilemättä lohikäärmeeksi muuttunut ystävä kertoisi tarkemmin paremmalla ajalla, kunhan Samael vain muistaisi kysyä aiheesta. Nyt huomio oli kiinnittynyt haltialeipään melko lailla, joskin tämä vilkaisi hieman huvittuneena nulikkaa joka päätti myös nuuhkaista leipää vaikka motiivi taisi olla enemmän uteliaisuutta kuin vanhojen muistojen herättelyä. Haltialeivän tuoksu oli kyllä erikoinen, mutta hyvällä tavalla. Se oli hyvin mieleenpainuva ja omalaatuinen, taikinaan lisättiin yleensä harvinaisia lumottuja kasveja mistä leivän ylimaalliset ominaisuudet kuten täyttävyys joka oli runsaasti parempi kuin leivän koko tulivat. Samael lähinnä kohautti olkiaan kysymykselle muukalaisesta, pirustako hän tiesi. Ei hän aikonut mennä kysymään mistä oli kyse.
"Muutaman omenan", Cain vahvisti hedelmien läsnäolon ja sai hyväksyvän nyökkäyksen haltialta. "Sentään ette ostaneet pelkkää lihaa", suippokorva totesi edelleen ehkä hieman huvittuneena siitä innosta millä lohikäärmeet olivat syöneet kuivalihaa matkan aikana. Mokomat lihansyöjät. Samael joka tapauksessa päätti lähteä kun ei hirveästi halunnut olla paikalla lohikäärmeiden matkakumppanin tullessa paikalle, mikä saattoi olla ihan fiksu päätös. Parempi käydä läpi asia kerrallaan. Kaksikko olisi varmaan mennyt melko pian takaisin vankkureiden suojiin ellei punainen olisi sattunut pistämään merkille salaperäisen kaapuveikon hieman omituisia puuhia. "Aika outoa", Cain mutisi saatuaan vastaukset Spyrolta, kääntyen sitten päätään pudistellen poispäin. "Ei haltioiden pitäisi olla ihan noin, eh, taipuvaisia. Mistäköhän tuossakin oli kyse...", suomunaama ihmetteli, vilkaisten sitten maukaisun suuntaan ja huomasikin pian Spyron valkoisen katin ilmaantuneen taas jostakin paikalle, kai osittain ruuan houkuttelemana päätellen siitä miten tämä tuijotteli Cainin kantamuksiin. "Onkohan se nälkäinen...?", Cain mietti ääneen ja kaivoi vähän ostoksiaan, ottaen esille kääröllisen kuivaliha-siivuja joista tuo otti yhden ja repaisi siitä pienen palasen, nakaten sen sitten kissan suuntaan. Cain katsoi hetken mietteliäänä loppusiivua ja haukkasi siitä sitten palasen, ojentaen sitten kuivaliha-kääröä nulikankin suuntaan. "Otatko sinäkin?", punainen kysäisi, pistäen sitten käärön takaisin reppuun kuhan natiainen joko otti tai oli ottamatta lihaa.
Lihan tuoksu oli tainnut kantautua erään muunkin kuonoon kun vankkuria peittävän kangaskuomun liepeet liikahtelivat hieman ja kohta pieni valkoinen sarvekas liskonpää pisti esiin sieltä, Fezaathin nuuhkiessa hieman ilmaa. "Ruokaa?", pieni olento kysäisi toiveikkaana ja Cain huokaisi hieman, alkaen taas kaivaa kuivalihaa esiin ellei nulikka ehtinyt nakata tälle hieman omasta siivustaan, mikäli oli ottanut sitä. Kauempana omituinen kaapuhiippari oli lopettanut venyttelynsä ja näytti toruvan jonkunlaista pientä käärmettä joka oli pistänyt näkyviin tämän hupun suojista. Kaippa tällä oli käärme lemmikkinä tai jotain... tai kaksi sillä hetkeksi toinenkin sellainen ilmestyi näkyviin ennen kuin hiippari onnistui maanittelemaan molemmat menemään takaisin piiloon.
|
|
|
Post by spyrre on Jul 9, 2013 15:13:15 GMT 3
Spyrokin liikahti paikallaan vaivautuneeseen sävyyn Cainin vihjatessa haltialle etteivät ne olleet pelkät jonot jotka heitä olivat reissullaan viivyttäneet mutta ei lopulta itsekään määritellyt tähän hätään sen tarkemmin vaan lakaisi aiheen varsin mielellään vielä toistaiseksi maton alle, varsinkin kun keskustelu alkoi kääntyä johonkin huomattavasti helpompaan ja mukavampaan, kuten ruokaan. Ehkä Kuparinen ei ollut lopulta ollut kaikkein vastenmielisin lohikäärme johon törmätä, mutta oli tämä tainnut silti jättää enemmän tai vähemmän epävarmuutta herättävän mielikuvan jälkeensä. Sen sijaan piristynyt poika nyökkäsi myös hyväksyvästi Cainin mainitessa että hedelmiäkin löytyi, oli Punaisen asennoituminen mikä hyvänsä niin ainakaan purppuratukka ei tuntunut laittavan omenia pahakseen... vaikka tämä loikin hieman puolustelevan silmäyksen haltiaan tämän todetessa huvittuneena että ainakin ruokalistalta löytyisi vaihteeksi jotain muutakin kuin lihaa. "Eihän mitkään rehutkaan nälkää vie" se protestoi, heilauttaen sitten kättään hyvästiksi Samaelin poistuessa oman vankkurinsa suuntaan eväineen. Kaksikon kummastukseksi kauempana vetelehtivä hiippari taisi alkaa rentoutua hieman toisen suippokorvan häivyttyä päätellen epämääräisestä venyttelystä johon ei olisi aivan kuka hyvänsä selkärangan omaava pystynyt, mutta hetken epäilevästä vilkuilusta huolimatta tämä tuntui silti pitävän etäisyytensä.
Spyro kohautti epätietoisesti olkiaan miehen pohdintaan kumartuen sitten tervehtimään vankkurien alta ilmaantunutta Kissaa joka oli selvästikin haistanut tuomiset. "Ainahan sillä taitaa olla" poika arveli pienesti virnistäen kun katti kävi varsin hanakasti kiinni Cainin viskaamaan lihanpalaseen, havahtuen sitten itsekin nyökkäämään välipalaa haukkaavan Punaisen tarjotessa hänellekin. Jokseenkin rääpälemäisestä olemuksestaan huolimatta purppuratukka taisi olla yllättävän vikkelä sapuskan suhteen silloin kun kyseessä ei ollut puuro, eikä lihanpala oikeastaan sen näpeissä kauaa viihtynytkään vaan katosi kitaan lähes samantien ennen kuin nulikka taisi itse oikein hoksatakaan, malttaen sentään pureskella hieman mennessään. Kaipa vanhat tavat istuivat tiukassa ja yleisen elämäntyylinsä huomioonottaen se oli tottunut syömään nopeasti silloin kun sapuskaa tarjolla oli. Eipä aikaakaan kun ruoka houkutteli esille muitakin nälkäisiä Fezaathinkin lykätessä naamansa vankkurin verhon takaa esille, saaden nulikan vilkaisemaan hieman ympärilleen vieläkin varuillaan pienen lohikäärmeen turvallisuuden suhteen, oli tämä lopulta erityisen tarpeen tai ei. "Juu, on, paljonkin! Pysy vaan siellä" kehotettiin jo Cainin ojentamaa lihanpalaa mutustavalle penikalle, rypistäen sitten hieman skeptisesti kulmiaan huomatessaan kauempana seisoskelevan hiipparin tekevän jälleen jotain... melkoisen outoa. Aivan kuin tämän hupun alta olisi kurkistellut jotain, joille tyyppi... jutteli?
"....se pitää käärmeitä päässä. Luuletko että se on joku velhoilija?" Spyro raportoi aavistuksen aiempaa epäluuloisempaan sävyyn vilkuillen kaapuveikon suuntaan. Sillä taisi olla jokseenkin mielenkiintoinen mielikuva velhoista tai sitten tämä vain automaattisesti liitti lähes kaiken oudon ja varsinkin epäilyttävän näihin kunnes toisin todistettiin. Tämä tyyppi ei kuitenkaan tainnut vieläkään tehdä mitään kovin uhkaavaa joten poika tyytyi lähinnä nuuhkimaan ilmaa epäillen ennen kuin kumartui nostamaan Kissan maasta ja nostamaan eläimen sisälle vankkureihin paikkoja tutkimaan. No, kaipa suurimmat lähtövalmistelut oli nyt tehty eikä muuta enää oikein voinut kuin odotella että karavaani saisi kamansa kasaan ja lähtisi liikkeelle. Tai että se mystinen neljäs matkalainen ilmaantuisi... vaikka kieltämättä hyvin kummallinen suippokorva kyllä oli majoittunut vetelehtimään epäilyttävän lähelle heidän vankkuriaan...
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jul 9, 2013 23:58:27 GMT 3
Haltia vain naurahti pojan puolusteluille ennen kuin lopulta kääntyi lähtemään, haluamatta olla paikalla kun lohikäärmeiden mystinen matkakumppani saapuisi jossakin vaiheessa vankkureille. Ellei epämääräinen yliluonnollisen notkea suippokorvainen hiippari ollut tämä.
Kissakin ilmestyi takaisin kuvaan ja saikin pian nauttia vähän kuivalihasta kun punainen nakkasi tälle vähän naposteltavaa, ottaen itsekin ja tarjoten myös Spyrolle, nyökäten kun poika totesi kissan olevan aina nälkäinen. "Sellaisiahan kissat välillä tuntuvat olevan", punainen vahvisti. Tällä ei ollut ikinä ollut kissaa, mutta kotikylässä oli kyllä ollut jonkun verran kissoja ja vaikka ne metsästivätkin koko ajan hiiriä ja rottia ne silti kerjäsivät ruokaa ihmisiltäkin aina kun viitsivät. Kun poikanenkin sitten tunki kuonoaan vähän esille tällekin annettiin vähän. Cain vilkaisi Spyroa pojan huolehtiessa että ei kai poikanen nyt ollut turhan esillä ja Cain vilkuilikin vähän tarkemmin ympärilleen että oliko joku huomannut lohikäärmeenpoikasen, mutta eipä kukaan tuntunut tuijottelevan heidän suuntaansa. Ei kovin yllättäen penikka ei hirveästi tuntunut välittävän nuhteluista, mutta vetäytyi nyt kuitenkin kohta kankaiden taakse iloisesti natustellen makupalaansa. "En usko että sitä voi koko matkan vain piilotella", Cain arveli. "Ei ainakaan ilman että se valittaisi joka päivä kun ei saa liikuskella muuta kuin vankkurissa, tai muotoa muuttaneena", punainen mietti ja huokaisi. Pieni ongelma joka pitäisi ratkaista... Poikanen ei vielä varmaankaan pystynyt edes viettämään hirveän pitkiä aikoja muuttuneena, muodonmuutos tuntui viimeksikin vieneen siltä voimia kun tämä väsähti hyvin nopeasti.
"Hmm?", Cain äännähti ja vilkaisi uudemman kerran kaapuveikon suuntaan makupalansa syönnin lomasta, punaisen syödessä hieman hitaammin kuin purppurapää. Kai tämä oli ollut hieman useammin paremmissa ruuissa niin tuo ei heti tuhonnut välipaloja kun sai ne käsiinsä, siitä huolimatta että terävähampaisena olisi voinut järsiä vähän sitkeän kuivalihan luultavasti hetkessä jos vain olisi tahtonut. "Tä hittoa... Käärmeiltähän nuo näyttävät", Cain tuhahti oudoksuen kääntyessään katsomaan huppuveikkoa, juuri nähden mokomat ennen kuin nämä katosivat takaisin mistä sitten tulivatkaan. Tosin kun poika arveli hämärähemmoa velhoksi niin Cain ei voinut olla katsomatta purppuraista hieman kulmiaan kohottaen. "En oikein näe miten tuommoinen outous liittyy velhouteen...?", punainen kysäisi, mutta vilkaisi muukalaista kuitenkin vähän arviovammalla silmällä, yrittäen päätellä oliko kyseessä velho. Olihan sillä nyt kaapu mutta Cainista tuntui että hän piti kaapua enemmän piilotellakseen asioita kuin mitään muuta. Hetken päästä Cain pudisteli hieman päätään ja kääntyi taas Spyron puoleen, pistäen kuitenkin ensin merkille että venyteltyään vielä viimeisen kerran kaapuhemmo näytti alkavan kävellä heidän vankkuriaan kohti... "En usko että se on velho. Se, eh, näyttäisi piilottelevan jotain pikemminkin", Cain arveli. "Kun, tiedäthän, sillä on käärmeitä huppunsa alla syystä tai toisesta", vielä tarkennettiin. Se ei kyllä nyt vaikuttanut oikein normaalilta käytökseltä. "Ja se tulee näköjään tännepäin", todettiin vielä epävarmana, punaisen seuratessa katseellaan lähestyvää epämääräistä suippokorvaa.
Cain nuuhkaisi mahdollisimman huomaamattomasti ilmaa muukalaisen alkaessa lähestyä, myös tarkkaillen hyvin tarkkaan mitä tämä puuhasi. "Mitä hittoa...", punainen mutisi kun toinen alkoi tulla hajuaistin kantamalle - muukalainen haisi hyvin oudolle, jonkinlainen omituinen sekoitus haltiaa ja jotain käärmemäistä. Itse asiassa haju vähän ehkä muistutti tätä aiemmin tavatusta hämäräperäisestä Gististä, tosin siinä ei ollut sitä samaa voimakkuutta mitä epämääräisessä käärmehiipparissa oli ollut. Tosin, tähänkin taisi pystyä käyttämään termiä 'epämääräinen käärmehiippari', mokoma kun näytti lipovan ilmaa kaksihaaraisella käärmeenkielellä... Mitä lähemmäs muukalainen pääsi sitä selvemmäksi kävi että kyseessä ei tainnut olla haltia - se miten tuo käveli oli hieman epätavallista, sormien päissä mokomalla oli terävät kynnet ja tarkempi katsominen ihon kohdalla osoitti että vaikka se nyt näytti (enimmäkseen) olevan normaalia ihon väristä, se ei ollut varsinaisesti ihoa, tarkempisilmäinen saattoi huomata tarpeeksi läheltä että mokoman 'iho' oli pikkuriikkisten suomujen peitossa. Kasvonpiirteetkin olivat vähän epätavalliset, ikäänkuin vähän venähtäneet tai jotain. "Päivää", muukalainen tervehti iloisesti päästyään kuulomatkan päähän, katsoi ensin yhtä lohikäärmettä ja sitten toista ennen kuin hymähti hieman. "Kenenkään meistä ei tarvitse varmaan teeskennellä että te olisitte ihmisiä tai että minä olisin haltia. Olen Daelan", epämääräinen hiippari esittäytyi.
|
|
|
Post by spyrre on Jul 10, 2013 16:00:26 GMT 3
Poika katsahti empivästi vankkureihin herkkupalansa kanssa katoavaa lohikäärmeenpoikasta suolanrippeitä ohimennen sormistaan viitanhelmaansa pyyhkien, mutta mietti hetken vaiti ennen vastaamista kun Cain totesi ettei Fezaathia voinut koko matkaa vankkureissakaan pitää. Niin paljon kuin Spyron syvällejuurtunut varovaisuus varoittikin asiasta, ehkä se oli myönnettävä että Punainen oli varmaankin oikeassa. Ei olisi kovin reilua penikkaa kohtaan pitää tätä vain sisään teljettynä, varsinkin kun muodon muuttaminen taisi olla tälle vielä vaivan takana. Ja poikanen ei kuitenkaan ollut yksin, tuskin kukaan Cainin ja tämän tehtävän tunteva katsoisi myöskään kovinkaan hyvällä sitä jos joku olisi tarpeeksi typerä yrittämään hätyyttää penikkaa... saati sitten Punainen itse. "...äh. No. Ei kai. Ainakin sitten kun ollaan lähdetty liikkeelle niin täällä taitaa olla vähemmän ihan vain ohikulkijoita. Ehkä... se ei sitten haittaa kun täällä on aikalailla kaikkea muutakin porukkaa mukana" purppuratukka myönsi viimein vilkaisten koboldien suuntaan. Kaipa sitä nyppi aiempi välikohtaus näiden kanssa vieläkin, mutta vaikka olikin jokseenkin näreällä kannalla olentojen herraa kohtaan taisi se kuitenkin silti luottaa itse koboldeihin jossain määrin. Oli Kvar ottanut nokkiinsa tai ei, tuskin tämä heille pahaa toivoisi, vaikka amuletin kantajan saaminen Sedestiaan turvallisesti ei olisikaan ollut niin suuri prioriteetti kuin oli, tämä oli kuitenkin tuntunut varsin mukavalta. Ja jos muut matkalaiset sulattivat hyvin liskomaiset koboldit mukanaan karavaanin johtajankin ollessa yksi kirotuista joka jopa tiesi kuka oli, tuskin yksi pieni lohikäärme olisi niin hirveä asia? Toivottavasti...
Pohdiskelu harhautui kuitenkin pian aivan muille raiteille kauempana seisoskelevan kummallisen muukalaisen kiinnittäessä jälleen huomion oudoilla touhuillaan. "Ei niistä koskaan tiedä" poika kuittasi epäluuloisesti Punaisen huomautuksen siitä ettei käärmeiden pitäminen hupussaan tainnut varsinaisesti velhosta kieliä, mutta purppuratukan logiikan mukaan ties minkä elävän käärmehatun pitäminen vihjasi ilmiselvästi velhoihin aivan vain outoudellaan, oli moisessa touhussa jotain tolkkua tai ei. Sekin jäi hetkeksi vilkuilemaan uudestaan suippokorvan suuntaan päästettyään Kissan ensin vankkureihin Fezaathin seuraksi. Miehen huomio siitä että hiippari tuntui enemmänkin salailevan jotain kuin juonivan ja velhoilevan sai purppuratukan nyökkäämään varovasti hetken mietittyään. Outoahan sellainenkin olisi, mutta kaikesta päätellen moinen oli lähes jonkinlainen lieventävä asianhaara Spyron mielestä tämän käydessä hieman vähemmän varuillaanolevaksi. Tosin muukalaisen lähtiessä viimein astelemaan kohti poikakin kääntyi pian kohtaamaan tämän hieman epävarmoin olemuksin. Suippokorvan lähestyessä kävikin varsin pian hyvin selväksi ettei tämä tosiaan ollut haltia, kenties mitään sinne päinkään. Poika kävi jokseenkin hämmentyneeksi haistettuaan ilmaa tämän lähestyessä ja vilkaisi Cainia kysyvästi, mutta toisellakaan ei tainnut olla suuremmin aavistusta kuka tai varsinkaan mikä tämä tapaus oikein oli. Tämä palautti kuitenkin kummallisen käärmemäisellä olemuksellaan mieleen velhon torniin suljetun hiipparin, eikä Spyro ollut oikein varma mitä mieltä moisesta olisi pitänyt olla. Mutta ainakin tämä lähestyi heidän vankkureitaan hyvin määrätietoisesti...
Muukalainen paljastui myös ulkonäöltään entistä matelijamaisemmaksi mitä lähemmäs tämä tuli, kaapuveikon astellessa kohti hämmentynyttä lohikäärmekaksikkoa kunnes tämä viimein seisahtui näiden eteen heittäen ilmoille varsin suorasukaisen tervehdyksen. Tämä onnistui nappaamaan pojan yllätyksellä kasvoilla häivähtäen jälleen hieman vaivautunut ilme käärmeolennon ilmoittaessa heti kättelyssä että heidän teeskentelynsä taitaisi olla yhtä tyhjän kanssa, tarkkaavaisen katseen kertoessa selvästi että tämä tiesi, jos ei suorastaan tarkalleen mitä he olivat niin ainakin sen, ettei kyseessä ainakaan ollut ihminen. "....ehh. No... niin kai. Se, eh, taitaa näkyä aika kauas, vai?" purppuratukka myönsi viimein hieman varautuneesti, mutta ei oikeastaan tuntunut suuremmin kavahtavan muukalaisen ulkonäköä vaan tarkasteli tätä enemmän uteliaasti. Luultavasti poikaa vaivasi enemmän hänen välitön paljastumisensa joksikin muuksi kuin ihmiseksi, mikä kieli siitä että suoraviivaisesti Daelaniksi esittäytynyt muukalainen oli varsin terävä aisteissaan... vaikka kaipa Cain lopulta oli häntä huomattavasti ilmeisempi tapaus mistä pystyi jo vetämään johtopäätöksiäkin. Ehh... no, ainakin tämä kuulosti ystävälliseltä aiemmasta kärkkymisestään huolimatta? "Tuota... Spyro ja Cain" Pienestä vaivautuneisuudestaan huolimatta poika vastasi esittäytymiseen (ilmeisesti jo autuaasti unohtaneena Kuparisen aiemmat opetukset, vaikkei muukalainen lohikäärme tainnut ollakaan) päätyen jälleen härkkimään hämillisesti huppuaan viitattuaan ohimennen Punaiseen mainitessaan tämän nimen. "Me vasta tultiin tänne, ja... Tuota, onko tämä sun vankkuri?" kysyttiin viimein, nulikan nyökätessä hieman kyseistä kulkuneuvoa kohti. Eh, kaikesta päätellen mystinen neljäs matkalainen oli saattanut sittenkin löytyä.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jul 10, 2013 18:47:39 GMT 3
"Ja, eh, kyllähän tuo nyt pitää muutenkin totuttaa vieraisiin... Ainakin minusta tuntuu siltä", Cain vielä lisäsi viitaten kai vähän vastuuseensa poikasen huoltajantapaisena. Vaikka punainen ei täysin varma ollutkaan siitä kuinka hyvä idea olisi antaa poikasen kulkea suht esillä, niin oli tuo kuitenkin varma että ennemmin tai myöhemmin tulisi ongelmia jos poikanen ei osaisi suhtautua vieraisiin kovin hyvin, varsinkin kun Cain tiesi sangen hyvin että silloin kun penikka oli ollut, tuota, vanha henki, niin tämä ei oikein ollut viitsinyt suhtautua ei-lohikäärmeisiin juuri minkäänlaisella kunnioituksella. Parhaissakin tapauksissa tuo vain ei suoraan loukannut näitä muuta kuin vähättelyllä. Olisi ihan hyvä idea estää samanlaisten luonteenpiirteiden ilmaantumista poikasessa, vaikka Cain olikin melko varma että pieni töykeys jäisi ainakin osaksi tuon luonnetta, mutta eipä sille kai voinut mitään. Plus, Cainista olisi tuntunut epämukavalta yrittää käytännössä yrittää saada vanhan valkoisen luonteen piirteet kitkettyä irti, ei se oikein tuntunut joltain mihin hänellä olisi ollut oikeutta.
Punainen onnistui näyttämään suhteellisen skeptiseltä pojan edelleen vähän puolustellen mielipidettään. "Minä näin kyllä välillä akatemiassa sangen outoja velhoja välillä... mutta ei oikein tuolla tavalla. Ja, eh, suurin osa velhoista ei tosiaankaan ole niitä kaikkein fyysisimpiä tyyppejä", Cain arveli, vilkaisten oliko huppuhiippari edelleen venyttelemässä mikä nyt olisi lisännyt todistusarvoa. Kohtapuoliin punainen sitten huomasi epämääräisen suippokorvan alkavan lähestyä, mikä taisi pian lopettaa keskustelun kun epäilyttävä muukalainen kiinnitti melko lailla kaiken huomion oletettavasti. Cain oli jossain määrin varautunut mihin tahansa, mutta se kuinka suorasukaisesti omituinen käärmemäinen vähän haltiantapainen muukalainen totesi että kolmesta seisoskelijasta yksikään ei tainnut olla ihminen onnistui vähän hätkähdyttämään. Cain nyökkäsi tukeakseen pojan vahvistusta asiasta ja yskähti hieman vaivaantuneena. No, ei muukalainen sentään tällä hetkellä kovin vaaralliselta vaikuttanut ja oli harvinaisen avoin ja suoraviivainen sentään. "En nyt sanoisi että näöllä on sen kanssa mitään tekemistä... vaikka huomaa kyllä että noiden siteiden alla on jotain hieman erikoista", Daelan totesi huvittuneena ja lipaisi uudelleen ilmaa käärmeenkielellään, kai vähän ikäänkuin alleviivatakseen miten tämä oli tajunnut niin hyvin että lohikäärmekaksikko oli jotain muuta kuin ihmisiä. Tuon hupun alta kuului jotain epämääräistä kahinaa hieman, mutta Cain ei oikein ollut varma mitä, mutta arveli nähneensä vähän liikettä varjoissa. Myös tuo pisti merkille että se vähä mitä näkyi käärmehaltian 'hiuksista' ei oikein ansainnut tuota nimeä, mutta tarkempaa tarkastelua olisi hankalampi suorittaa ilman että vieras ottaisi hupun päästään, mitä tuo ei varmaan halunnut tehdä julkisessa paikassa ihan niin kuin ei Spyro ja Cainkaan. Jotain kiinteämpää kuin hiukset siellä kuitenkin taisi olla, Cainin mieleen tullen hetkeksi eräs erikoinen hiustyyli jonka tuo oli nähnyt eräällä vierailevalla luennoitsijalla akatemiassa, rastoiksikohan se nyt oli niitä kutsunut.
"Hyvä tavata", Daelan totesi virnistäen kuultuaan esittelyt, Cainin epämääräisesti nyökätessä kun poika otti vastuulleen esitellä kaksikko. Cain pisti merkille tuttavan hampaat - enimmäkseen samanlaiset kuin haltioillakin, mutta kulmahampaat olivat terävämmät ja pidemmät ja näitä välittömästi reunustavat hampaat olivat myös terävähköt. Punainen lohikäärme ei tiennyt mitä oikein ajatella tästä oudosta käärmehaltiasta, mutta ainakin tämä näytti vaarattomalta. Tosin luulo ei aina ollut tiedon väärti, mutta Cain arveli että paranoia olisi tässä tapauksessa turhaa. Daelan nyökkäsi vastauksena Spyron kysymykselle ja lipaisi jälleen ilmaa kielellään, ja Cain tajusi että tämä taisi olla aikalailla automaattista tälle uudelle tuttavuudellen, sen verran usein oli tuo kaksihaarainen kieli livahtanut näkyviin. "Ja te vissiin olette ne kaksi jotka karavaaninjohtaja sanoi tulevan myös tähän vankkuriin... Ja ilmeisesti mukana oli jokin pieni olento myös? Hän oli raivostuttavan ssalaperäinen sen kanssa", suomuinen suippokorva tiedusteli, sihauttaen vähän viimeisen sanan ässiä kai pienen ärtymyksen merkkinä. Punainen vilkaisi äkkiä vankkurin suuntaan, peläten että poikanen oli kuullut ja tulisi rähisemään kun siihen viitattiin niin epämääräisesti, mutta penikka oli vielä varmaan nauttimassa ateriaansa. Tai sitten leikki kissan kanssa jonka Spyro oli myös nostanut vankkureihin. "Tuota, kyllä, se on tuolla sisällä", Cain vahvisti hieman epämääräisesti, kai haluten vielä hieman viivyttää sitä että Daelan tajuaisi mitä Spyro ja Cain olivat tarkalleenottaen, mikä epäilemättä tapahtuisi kun Daelan näkisi ja, eh, 'haistaisi' Fezaathin. Ajatus siitä että vieras maisteli ilmaa haistelun sijaan oli vähän outo.
Vieras vilkaisi laiskasti vähän ympärilleen ennen kuin katsoi taas vankkurin suuntaan ja lohikäärmekaksikkoon. "Voisimme varmaan jatkaa keskustelua vankkurin sisällä jos ette pahastu, haluaisin ottaa kaavun pois pikku hiljaa... Epämukavaa pitää sitä koko ajan päällä", tuo sanoi hieman happamalla äänensävyllä. Kai tuota hieman potutti että erikoinen ulkonäkö aiheutti ongelmia, mutta ei kai sille mitään voinut.
|
|
|
Post by spyrre on Jul 11, 2013 15:28:58 GMT 3
Cainkin sai osakseen hieman skeptisen katseen tämän puolustellessa etteivät hänen tuntemansa velhot sentään noin epämääräistä porukkaa olleet, Spyron liikahtaessa hieman epämukavasti kun tämä muistutti menneisyydestään akatemiassa. Kaipa velhoilijoita koskevat aiheet olivat vieläkin hiukan hankalia mutta poika ei saanut aikaiseksi kommentoida vaikka olisi aikonutkin kun kauempana seisoskellut muukalainen alkoikin astella kohti ja käänsi kaiken huomion puoleensa. Suorasukaisen ystävällisesti jutusteleva, hyvin matelijamainen suippokorva yllättikin ulkonäkönsä lisäksi myös leppeällä asenteellaan vaikka saikin ainakin Spyron hieman vaivautuneeksi terävällä huomiollaan, mutta kunhan pääsi hieman tilanteeseen mukaan poika oli lopulta huomattavasti vähemmän jännittynyt kuin aiemmin Kuparisen seurassa. Se kallisti hieman päätään Daelanin todetessa ettei se niinkään ollut ulkonäkö joka oli paljastanut kaksikon olemuksen, olennon lipaistessa sitten ilmaa käärmemäisellä kielellään. Tätä silmäiltiin jokseenkin uteliaana, samoin tämän hupun alta erottuvaa pientä liikettä jotka purppuratukka jo arvasikin päähineen alle majoittautuneiksi käärmeiksi. Eh, outo paikka pitää niitä, mutta.... huvinsa kullakin..?
"No, niin kai. Parempi vaan yrittää olla vähän varovaisempi kun tulee jonnekin missä on näin paljon porukkaa" nulikka totesi kohauttaen olkapäitään käärmehaltian huomautukselle Cainin siteillä naamioidusta kädestä ja yskähti hieman. Eiköhän toinenkin ollut enemmän kuin tietoinen moisista ongelmista varsin silmiinpistävine ulkonäköineen ja, eh, tapoineen. Tämä taisi lopulta olla vielä erikoisemman näköinen kuin kumpikaan lohikäärmeistä tällä hetkellä. Tervehdyksiä vaihdettiin kuitenkin jokseenkin vapaamuotoisessa hengessä, kunnes Daelan lopulta varmisti Spyron arvelut siitä että tämä tosiaan oli tämä odoteltu mystinen ja ilmeisesti haltia-vihainen neljäs matkustaja. Nulikka ei ollut enää erityisen yllättynyt tästä paljastuksesta mutta vilkaisi kuitenkin ohimennen hieman kulmiaan kohottaen Punaisen suuntaan. No, ainakaan käärmehaltia ei tuntunut miltään riidanhaastajalta tai sellaiselta joka hetkahtaisi hirveästi lohikäärmeiden matkaseuraa (tuskin taisi olla toivoakaan ettei tämä olisi arvannut viimeistään hetken kuluttua keitä he olivat) joten kaipa matkaseura jännityksestä huolimatta olisi voinut olla huomattavasti huonompaakin vaikka tämän näreily Samaelia kohtaan hieman oudoksuttikin. Ainakaan Spyro ei näyttänyt siltä että olisi kaavaillut uhkaavansa huitaista ketään, vaan nyökkäsi itsekin muukalaisen kysymykseen tämän arvatessa että he olivat myös tulossa tähän kyytiin. Tosin myös poika vilkaisi hieman levottomana vankkurien suuntaan olennon tiedustellessa Fezaathista Cainin vastatessa kysymykseen hieman epämääräiseen tapaan. Eh, no... jos oli tulossa samaan kyytiin lohikäärmeenpoikasta ei kyllä voinut piilotella tältä, mutta ehkä se ei lopulta ollut tarpeenkaan, toivottavasti. Erlach ei ilmeisesti ollut kertonut käärmehaltialle saavansa matkaseuraksi vankkurillisen lohikäärmeitä (sekä kissan) mutta ainakaan tämän antama ensivaikutelma ei ollut vielä kovin huono. Daelanin ehdottaessa keskustelu jatkamista sisällä ei kummallakaan lohikäärmeistä tainnut olla vastaanväittämistä nyt kun kaikki valmistelutkin oli taidettu saada tehtyä. Poika vilkaisi kuitenkin Cainia hieman empivästi kunnes kuitenkin nyökkäsi.
"Kai se käy, oltiinkin justiinsa menossa. Ehkä siellä ei enää haisekaan ne kaikki rehut niin kauheasti!" Spyro myötäsi ennen kuin kääntyi suuntaamaan viimein kärryille ja kurkisti sisään. Pahin mausteidenhaju oli tainnut jo hieman hälvetä vaikka ilmassa olikin vielä hieman erikoinen pistävä tuoksahdus joka sai nulikan pärskähtämään hieman ennen kuin tämä katseellaan Fezaathia ja Kissaa etsittyään kapusi sisälle. "Saatiin vieraita" se ilmoitti pienelle lohikäärmeelle pudistellen vaatteitaan, vilkaisten sitten olkansa ylitse muihin ja siirtyi seinän viereen tehdäkseen tilaa. Kieltämättä sitä kiinnosti nähdä miten muukalainen reagoisi pieneen Valkoiseen ja se tuntuikin vielä pitävän tätä silmällä... tosin itsensä kaavulla naamioineen käärmemäisen olennon ulkonäkökin oli onnistunut herättämään hieman uteliaisuutta. Poikasen lähimaastoon hakeutunut kattikin käänsi korviaan luimistaen jokseenkin epäluuloisen katseensa ovelle kuitenkaan vielä liikkumatta penkiltä jolla kyhjötti vaikka tervehtikin saapujia näreällä hännänheilautuksella.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Jul 11, 2013 20:45:48 GMT 3
Omituisesta ulkonäöstään huolimatta Daelan vaikutti olevan ihan suhteellisen ystävällinen, joskin outo tuttavuus. Käärmehaltia virnisti uudemman kerran Spyron toteamuksella ja heilautti kättään ikäänkuin epämääräisesti viitatakseen kasvoihinsa ja koko ruumiiseensa. "Kyllähän minä tiedän että parempi piilotella 'outouksia', ainakin ihmisten keskuudessa", käärmehiippari totesi ja lipaisi taas ilmaa, näyttäen hetken vähän happamalta. "Ja haltioille ei varsinkaan pidä näyttää mitään...", tuo sanoi synkkänä. Cain kohotti hieman kulmiaan, mutta arveli ettei ehkä kannattanut kysyä asiasta ainakaan vielä. Saattoihan takana olla jotain henkilökohtaista ja vaikka nyt olikin jo päästy ihan kohtuu hyvin jutun alkuun, niin yksityisasiat olivat kuitenkin yksityisasioita. Keskustelu jatkui joka tapauksessa ihan hyväluonteiseen sävyyn ja sekin vahvistui että Daelan tosiaan olisi vankkurin neljäs matkustaja, Cainin vastatessa pojan katseeseen omallaan. Olisi kai sitä nyt voinut huonomminkin käydä, ja tätä yksilöä ei näköjään ainakaan haitannut ollenkaan hieman eksoottisemmat matkatoverit. Eipähän tarvitsisi sen kummemmin peitellä mitä oli, ja varmaan Daelan oli samaa mieltä. Kaikki olivat myös ilmeisestikin siitä samaa mieltä että olisi hyvä jatkaa keskustelua vankkurien sisäpuolella, käärmehaltian ilmeisesti halutessa riisua kaapunsa.
"Ehkäpä", Cainkin nyökkäsi, Daelanin hymähtäessä taustalla odottaessaan että lohikäärmeet nousisivat ensin vankkurin kyytiin. "Se oli kyllä melko vahvana siellä... huomasin sen jopa haistamalla, mikä on harvinaista. Piti syljeksiä pari minuuttia että sain maun pois suusta ensimmäisen kerran jälkeen", Daelan totesi vähän harmistuneena, lipoen ilmaa hieman normaalia enemmän yrittäessää kai päätellä kuinka vahvana mausteet olivat vielä ilmassa. Fezaath oli hyvin tyytyväisen näköinen siitä että katti oli saapunut taas näköpiiriin ja tämä saattoi vähän kiehnätä tämän vieressä, kuitenkin hieman varoen toista - kai tuo oli tajunnut ettei kissa välttämättä kovin suuresti innostunut siitä kun penikan kylmät suomut koskivat, minkä takia sitä sitten vältettiin. "Jaa!", penikka onnistui sanomaan neutraalin toteamuksen jostakin syystä erityisellä innokkuudella, tuo oli kyllä hämmentävä pikku otus välillä. Poikanen alkoi jo nuuhkia ilmaa kiinnostuneena siinä vaiheessa kun Cain oli kapuamassa sisälle, yrittäen vilkuilla punaisen taakse. Kai pikkuinen oli sen verta jo tottunut vankkurissa vielä olevaan mausteiden hajuun verrattuna vanhempiin lohikäärmeisiin joten tuo pystyi paremmin haistelemaan asioita ihan muutenkin. Oli haju toki lieventynyt sinä aikana kun lohikäärmekaksikko oli ollut poissa, muttei läheskään täysin - Cain vähän nyrpisti nenäänsä havaitessaan tämän tosiasian muttei reagoinut muuten. Punainenkin väisti hieman sivummalle tehdäkseen tilaa takanatulijalle, istahtaen vastakkaiselle reunalle Spyroa ja laskien reppunsa viereensä selästään. Daelan tuli sitten tietenkin kolmantena sisälle ja siinä kun tuo nousi ylös niin kaavunhelmat väistyivät hieman sivuun paljastaen vähän käärmehaltian jalkoja, eikä ollut kovin suuri yllätys että jalat muistuttivat enemmän matelijan kuin haltian jalkoja, eikä niissä ollut mitään sen kummempia kenkiäkään. Suomut olivat myös isompia ja selkeämpiä, oletettavasti sen takia että paljasjalkaisen jalat tarvitsivat jotain hieman kestävämpää kuin ne pienet suomut jotka peittivät tuon ihoa suurimmaksi osaksi.
Poikanen katsoi hyvin uteliaana tulijaa, tutkien tätä hieman pääkenossa ja huputettu vastasi tämän katseeseen, päästäen pienen "ah", äänen lipaistuaan ilmaa kerran kielellään. "Lohikäärmeitä siis", käärmehaltia sanoi ja vilkaisi kahta enemmän tai vähemmän ihmismuotoista, Cainin nyökätessä hieman asian vahvistukseksi. Turhapa sitä oli nyt kiistää. Yllättäen Daelania ei tuntunut asia haittaavan suuntaan tai toiseen, tämä vain käveli lohikäärmeiden ohi vankkurin toiselle puolelle minne oli jättänyt omat tavaransa ja istahti niiden viereen jotenkin hieman epätavalliseen asentoon. Cain ei ollut varma mistä tämä johtui, mutta jostakin syystä haltian tavassa istua oli jotain vähän outoa, mutta tarkkaa syytä oli vaikea sanoa kaavusta johtuen se kun peitti aika tehokkaasti suurimman osan käärmehaltian ruumiista. Punainen vetäisi huppunsa alas paljastaen suomut kasvoillaan ja keltaiset liskonsilmänsä, Daelanin juuri ja juuri edes kiinnittäessä mitään huomiota näihin piirteisiin. "Voisi pistää tämän pois...", suippokorva totesi ja alkoi riisua kaapuaan, kiinnittäen ainakin valkoisen ja punaisen huomion aika tehokkaasti. Olihan poikanen jo aiemminkin ollut utelias, mutta nyt nähtäisiin kunnolla mistä oli kyse ja tuo pomppikin vähän lähemmäs katsomaan, jääden istumaan vähän matkan päähän. Cain aikoi torua penikkaa, mutta Daelania ei tullut haittaavan niin turhapa sitä oli sitten kai mainita mitään. Ensimmäisenä tuo tietenkin laski huppunsa ja Cain hätkähti hieman nähdessään mitä hupun alta paljastui. Se nyt ei tullut yllätyksenä että käärmehaltian silmät olivat erikoiset käärmemäiset, mutta se tuli mitä tuon hiukset olivat - enimmäkseen ne olivat epämääräisiä sormenpaksuisia paksumpien punaruskeiden suomujen peitossa olevia lonkeronnäköisiä erikoisuuksia, mutta se ei ollut se mikä hätkähdytti punaista (ei edes sen takia että nämä tuntuivat pikkuriikkisen liikkuvan itsekseen). Hämmennys johtui siitä että näiden 'hiusten' lomasta kasvoi myös kaksi, tuota, käärmettä. Muiden 'hiusten' tapaan näillä oli jonkun verran paksumpia suomuja peittonaan, tosin lähinnä selässä, väriltään noiden värit seurasivat melko lailla käärmehaltian muitakin värejä, kuten olettaa saattoi.
"Oho!", penikka totesi lumoutuneena, seuraten käärmehiusten liikkeitä lumoutuneena. Cain oli enemmän varautunut, mutta toisaalta olisi ollut tekopyhää arvostella toista erikoisuuden takia joten tuo suhtautui edelleen parhaansa mukaan luottamuksella käärmehaltiaan. "Tuota, aikamoista", punainen kommentoi epävarmana. "Eivät ne pure", Daelan kommentoi ja jatkoi kaapunsa riisumista, eikä hirveän paljon isompia yllätyksiä tullut, tai no, ei ainakaan käärmehiusten tapaista. Käärmehaltialla oli myös avonainen paita ja lyhyet leveälahkeiset housut kaapunsa alla ja paljastui myös että tuo oli vähän pitempi kuin miltä näytti - tuo oli tainnut olla vähän köyryssä kaapunsa alla, tuon ruumis kun oli melko kapea ja pitkulainen ja tuolla oli se luonnottoman notkea selkäranka. Viimeinen iso yllätys se että tuolla oli myös ehkä metrin pituinen käärmemäinen häntä, ja jota tuo ilmeisesti pystyi kontrolloimaan kuin mitä tahansa raajaa ottaen huomioon sen että tuo tuo pisti häntänsä omaan laukkuunsa ja veti sieltä esiin omenan jota tuo alkoi jyrsiä katsoessaan lohikäärmeiden reaktioita.
|
|